Terveysblogi | Stressinhallinta osa 1: stressin fysiologia
430
post-template-default,single,single-post,postid-430,single-format-standard,ajax_fade,page_not_loaded,,select-theme-ver-3.2.1,wpb-js-composer js-comp-ver-4.12,vc_responsive

Stressinhallinta osa 1: stressin fysiologia

71

 

Kerroin aloittaneeni kolmiosaisen artikkelin aiheesta stressinhallinta. Stressi on hermoston epätasapainotila. Jotta voimme ymmärtää kokonaisuudessaan tätä epätasapainotilaa meidän on hyvä ymmärtää, mitä stressi konkreettisesti on ja miten se toimii elimistössä.

 

Tämä ensimmäinen osa on koko setin raskain luettava infopläjäyksensä vuoksi. Toisaalta juuri sen informatiivinen luonne tekee siitä mielenkiintoisen. Kannattaa lukea loppuun asti (ja koko sarja), sillä tämän jälkeen ymmärrät stressiä varmasti enemmän kehosi ja mielesi näkökulmasta.

 

Stressi tapahtuu keskushermostossa

Aivomme muodostuvat keskushermostosta, jossa on kaksi osaa, sympaattinen ja parasympaattinen hermosto.

Sympaattinen hermosto saa meidät liikkeelle. Se vastaa verenkiertoelinten, rauhasten, ruoansulatuskanavan ja virtsaelinten toimintojen säätelystä. Lisäksi sympaattinen hermosto on kehomme “taistele tai pakene” –moottorimme.

Käytännössä sympaattinen hermostomme toimii usein hätätilanteessa: se avartaa hengitysteitä, jotta juostessamme karkuun saaamme paremmin happea. Se lisää sydämen lyöntitiheyttä ja iskutilavuutta, jotta olemme virkeämpiä ja valppaampia. Lisäksi se rajoittaa ihon ja ruuansulatuselimistön verenkieroa.

Parasympaattinen hermosto toimii vastakkaiseen suuntaan: se hidastaa kehon toimintoja. Parasympaattinen hermosto säätelee verenkiertoelinten, rauhasten, ruoansulatuskanavan ja virtsaelinten toimintoja. Parasympaattinen hermosto rentouttaa elimistöä ja lisää ruuansulatuselimistön verenkiertoa.

Ajatella, kuinka hienoa on, että syömämme ruoka pilkkoutuu ohutsuolessa ja kulkeutuu suolistossa eteenpäin. Ja kuinka munuaisemme jatkuvasti  poistavat elimistöstämme ylimääräistä nestettä, suoloja ja kuona-aineita. Kuinka maksamme poistaa elimistöstämme sinne kuulumattomat myrkyt. Tai kuinka kaikki kasvu ja kehitys kehossasi tapahtuu. Tämä kaikki on keskushermoston autonomista, “automaattista”, toimintaa. Vähän kuin auton automaattivaihteet.

Miten nämä kaikki liittyvät stressiin? Kaikella tapaa. Mitä tapahtuu, kun autosi automaattivaihteisiin tulee sähköhäiriö? Aivan.

 

Stressi on “taistele tai pakene” –tila: elimistö tekee kaikkensa varmistaakseen hengissä selviämisen

Elimistön stressinsäätely on osa evoluution aikana kehittynyttä yleistä sopeutumisjärjestelmää. Kokiessamme stressiä lisämunuaisemme ydin alkaa erittämään adrenaliinia. Lisämunuaisen kuorikerros taas aktivoituu erittämään kortisolia. Näitä hormoneja kutsutaan joskus myös ”pelkohormoneiksi”.

Kun kehomme siirtyy tähän ”taistele tai pakene” –tilaan, niin kehomme toiminnoissa tapahtuu muutoksia: karrikoidusti kaikki mikä ei ole henkiinjäämisemme kannalta olennaista pysähtyy. Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että ruoansulatukseen ei virtaa enää verta,  soluihimme ei kulje esimerkiksi ravintoa, happea eikä välttämättömiä hivenaineita tai rasvahappoja.

Kaikki olennainen energia menee nyt vain siihen, että lihaksemme ovat valmiita äkilliseen ponnistukseen. Elimistömme happi käytetään maksassa glukoosin tuotantoon, jota taas tarvitaan energiaksi mahdollista pyrähdystä varten.

Hengityksemme kiihtyy, hikoilu tai lämmöntuotanto keskittyy valmistelemaan pakenemista. Pintaverisuonet supistuvat, jotta lihaksilla on verta.

Tässä vaiheessa kehon intressissä ei ole suoliston hyvinvointi, myrkkyjen poistaminen elimistöstä, hiusten, kynsien tai minkään muunkaan kasvu tai kehitys.

On luonnollista kokea stressiä silloin tällöin lyhyen aikaa. Stressiä kun on olemassa myös positiivisena stressinä. Mutta entä, kun stressitila jatkuu pitkään? Keho tulee murtumaan jatkossa paineen alla, sillä sillä ei yksinkertaisesti ole eväitä pärjätä.

 

Voiko jatkuva sairastelukierre olla kroonisen stressin syytä?

Oletko koskaan miettinyt, miksi sairastat jatkuvasti esimerkiksi flunssaa? Tai koet kroonista väsymystä? Ihmiselimistöömme on sisäänrakennettu järjestelmä, immuunijärjestelmä, joka taistelee bakteereja, viruksia ja sieniä vastaan. Se on myös järjestelmä, joka luontaisesti taistelee jopa syöpäsoluja vastaan.

Mitä sanoisit: kokeeko elimistösi “taistele ja pakene” –tilassa, kun tarkoitus on juosta henkensä edestä, ensisijaisesti tärkeänä taistella bakteereja ja viruksia vastaan? Eipä juuri.

Eikä siinä mitään, mikäli tämän tyyppinen tila kestäisi 5-20 minuuttia. Mutta mitäs jos “taistele ja pakene” –tila kestää useita viikkoja, kuukausia tai vuosia? Mitä tarveydentilassasi uskot tapahtuvan, nyt kun tiedät tämän kaiken edeltävän?

Nyt kun tiedämme, mitä stressi on ja mitä se elimistössämme konkreettisesti tekee voimme lähteä purkamaan omaa stressitilaamme. Hyppää siis osaan 2 ja opi konkreettisia keinoja stressinhallintaan.

 

Stressittömän elämän puolesta,

– Kipa

Ei kommentteja

Postaa kommentti