Opi suoran kommunikaation jalo taito: mitä todellisuudessa haluat toisen kuulevan? | Terveysblogi
611
post-template-default,single,single-post,postid-611,single-format-standard,ajax_fade,page_not_loaded,,select-theme-ver-3.2.1,wpb-js-composer js-comp-ver-4.12,vc_responsive

Opi suoran kommunikaation jalo taito: mitä todellisuudessa haluat toisen kuulevan?

Kävin eilen koulutuksen aiheesta ”Tunne- ja vuorovaikutustaidot valmennuksessa” ja sain miettimisen aihetta kommunikaatiosta.

Jäin miettimään kommunikaatiota, sillä se on aina kiinnostanut minua. Miten kommunikoida erilaisten ja eri elämäntilanteissa olevien ihmisten kanssa?

Ajatukseni vierivät väistämättä kohti erilaisia mahdollisia konfliktilanteita, joita ristiin mennyt vuorovaikutus voi aiheuttaa. Mieleeni juolahti yksi asia, joka mielestäni toistuu keskusteluissa hyvinkin usein. En tiedä teistä kuinka usein törmäätte vastaaviin asiaan: suoraan kommunikaatioon – tai lähinnä sen puuttumiseen.

Me ihmiset olemme hyviä vihjailemaan asioista viheliäisesti ja vähän sivusuulla. Saatamme sanoa ilkeitä ja harkitsemattomia asioita, vaikka todellisuudessa haluaisimme sanoa jotain ihan muuta. Haluaisimme sanoa esimerkiksi sellaisia asioita, kuin

 – olen väsynyt

 – olen pettynyt, harmistunut tai loukkaantunut

 – olen yksinäinen

 – toivoisin, että ottaisit minua huomioon

 – tarvitsen apua

 – tarvitsen juttukaveria

 – minulla on paha olo

 – jne.

 

Olen elämäntaidonvalmennuksien myötä huomannut, mikä esimerkiksi monissa ihmissuhteissa ”mättää”. Suhteella tarkoitan suhdetta toisiin ihmisiin ja myös itseensä.

 

Kommunikaation tulisi olla avointa, luottamuksellista ja rakentavan suoraa – toisen kuuntelu on kaiken a ja o

Usein luomme mielessämme odotuksia ja ajatuksia siitä miten asioiden tulisi mennä. Helposti ajattelemme toisen ajattelevan kuin me itse. Haasteena vain on, että toinen osapuoli harvoin niin tekee. Vai kuinka moni on tavannut henkilön, joka osaa lukea ajatuksia? 🙂

Kun hommat eivät menekään odotuksiemme mukaan saatamme ärähtää, sulkeutua tai haastavimmassa tapauksessa sanoa jotain sellaista, mitä ei saa vedettyä takaisin. Mieleemme tulee ajatus, että kun tuo toinen ei ymmärrä minua, tuo toinen ei kuuntele! Kysymys kuuluukin: mikä vuorovaikutustyyli olisi rakentavin?

 

Vaikea kysymys, mutta muutamia asioita voi nostaa esiin:

 

Tärkein ominaisuus on kuuntelu. Kiinalaisessa lääketieteessä on sanonta, että ”Sinulla on kaksi korvaa ja yksi suu, käytä niitä samassa suhteessa”.

 

Kuuntelu on toisen kohtaamista, ymmärtämistä ja näkemistä. Se on toisen tunnekokemuksen kuulemista. Kuuntelemalla toista ihmistä ja katsomalla silmiin luomme avoimen ja luottamuksellisen ilmapiirin. Meidän ei aina tarvitse vastata tai sanoa mitään saatika jakaa kehitysehdotuksia. Kunhan vain toinen saa purettua asiansa.

 

Eläytyvä kuuntelu on toisen tunnekokemuksen kuulemista ja sen heijastamista hänelle. Kuinka usein toteamme ääneen toisen tunteen tai tarpeen ikäänkuin varmistaen, että olemme ymmärtäneet oikein? Huomaan itse, että en tee tätä tarpeeksi. Miksi en? Ehkä pelkään itse, että olen ymmärtänyt asian väärin. Mutta mitän siinä menettää, jos tarkistaa: puhujahan sitten vahvistaa näkemykseni tai hylkää sen. Ja keskustelu jatkuu.

 

Harjoittele kuuntelukäyttäytymistä muutamalla seuraavalla keinolla

Kuuntelukäyttäytymistä voi myös harjoitella, ihan kuin jotain urheilulajiakin. Kaikessa ei voi eikä täydy olla heti mestari. Kiinnitä huomiota omassa kuuntelukäyttäytymisessäsi esimerkiksi seuraaviin asioihin:

  • Vaikeneminen: oma suu kiinni
  • Toiseen suuntautuminen: vältä tekemästä mitään muuta samaan aikaan, katsekontakti, asento, eleet, ilmeet
  • Myötäileminen ja keskustelun jatkamiseen rohkaiseminen: ”aaa, hmm, aivan, joo” ja ”jatka vaan”, ”kerro lisää” jne.
  • Kuullun tarkistaminen: ymmärsitkö juuri toisen sanoman

 

Opi avoimen kommunikaation ja oikeiden viestien käyttäminen 

Puhu asioista oikeilla nimillä. Avoin kommunikaatio ei suinkaan tarkoita sitä, että voimme sanoa toisille päin naamaa kaiken sen mitä ajattelemme. Tässä tullaankin palautteenannon jaloon taitoon, josta kirjoitin alkuvuonna. Voimme kommunikoida sanallisesti erilaisin viestein. Näitä ovat:

 

 1. Sinäviestit

Sinäviestit puhuvat toisen puolesta (sinä teet sitä ja tätä, sinä sanoit näin jne.), jolloin viesti suuntautuu toiseen ihmiseen ja saa toisen ajattelemaan, että hänessä on jotain vikaa.  Varsinainen ongelmatilanne saa tällöin harvoin rakentavaa ratkaisua.

 

 2. Passiivi:

Passiivi puhuu ei kenenkään puolesta. Se on sitoutumaton ilmaisu, jossa viitataan esimerkiksi talon tai työyhteisön yhteisiin sääntöihin.

 

 3. Minäviestit

Minäviestit puhuvat omasta puolesta. Minäviesti kertoo, mitä minä ajatteln, tunnen, haluan, arvostan ja mikä tuntuu epämukavalta ja miksi. Tämä on rakentavin lähestymiskulma sanalliseen kommunikaatioon, sillä se auttaa toista ihmistä tuntemaan sinua. Kun toinen ihminen tietää, mitä sisälläsi liikkuu on helpompi olla empaattinen. Toisin kuin tilanteessa, jossa kuuntelija kuulee syytöksen. Tärkeintä minäviesteissä on välttää sanoja ”taas”, ”aina” ja ”ei koskaan”.

 

Entä jos jatkossa puhuisimmekin asioista avoimesti? ”Olen todella väsynyt ja nyt toivoisin sinulta, että vain kuuntelet. Sinun ei tarvitse sanoa mitään”. Sen sijaan, että tiuskaisisimme väsyneenä ja kiukkuspäissään, että ”kun sinä et koskaan kuuntele” tai ”sinä aina loukkaat minua”.

 

Kaikki palaute ei aina ole kritiikkiä: opi vastaanottamaan kiitoksin ja uskalla tarvita muita

On tarpeellista myös vastaanottaa avoimesti ja kiitollisuudella. Kaikki palaute ei aina ole kritiikkiä – saamamme palaute on itseasiassa suuri kiitollisuuden aihe. Meillä on mahdollisuus miettiä asiaa oman itsemme ulkopuolelta, eri näkökulmasta.

 

Haluan myös muistuttaa, että on ookoo tarvita muita. On ookoo tarvita apua. On ookoo väsyä. On ookoo myöntää, että ei jaksa. On ookoo itkeä. Tähän liittyy aikaisemmin mainitsemani viestiemme todellinen sanoma: mitä tosiasiassa haluat toisen ihmisen kuulevan? Kerro se.

 

Miksi vastoinkäymisistä aiheutuvien tunteiden kertomisen tarvitsisi olla heikkoutta? Se on suurta vahvuutta. Me kaikki käsittelemme asioita omalla tavallamme kyllä. Emme kuitenkaan selviä elämästä yksin.

 

Ennen kuin voimme saada käsiteltyä asioita on joitain asioita pystyttävä hyväksymään. Todeta niiden olemassaolo ja kohdata ne. Asioiden hyväksyminen ei automaattisesti tarkoita, että niistä pitää tykätä. Hyväksyminen ei myöskään tarkoita, etteikö elämässä silti olisi vastoinkäymisiä. Tottakai on! Eroa on siinä, miten niihin suhtautuu.

 

Puhuminen helpottaa. Anna siis soida! Rakentavasti ja avoimesti. Ole myös itse valmis ottamaan vastaan kahdella korvalla ja suurella sydämellä.

 

Meissä kaikissa piilee suuri voima.  <3

#inhimillinenote
-Kipa

 

Kuinka moni lukijoista on huomannut vastaavia tilanteita kommunikaation kanssa: hommat ovat menneet jollain tapaa ristiin? Kerro alle! Artikkelia saa myös jakaa!

Ei kommentteja

Postaa kommentti