Terveysblogi | Miksi liikunnalla rangaistaan joulun jälkeen?
1357
post-template-default,single,single-post,postid-1357,single-format-standard,ajax_fade,page_not_loaded,,select-theme-ver-4.5.2,wpb-js-composer js-comp-ver-4.12,vc_responsive
joulukilot

Miksi liikunnalla rangaistaan joulun jälkeen?

Olen pari päivää mouhonnut sosiaalisessa mediassa siitä, että miksi ihmeessä joulun jälkeen pitää ”palata ruotuun”, aloittaa ”puhdistus-” tai ”nesteenpoistokuuri” tai karistaa joulukilot. Ja ennen kaikkea miksi liikuntaa käytetään rangaistuksena muutaman päivän rennolle meiningille?

Homma ei olisi niin hiivatin hassua, jos ennen joulua ei joka taholta toitotettaisi sitä, että ”nyt nautitaan”, ”rauhallista joulua” ja ”muistetaan mikä joulussa on tärkeintä” viitaten joulurauhaisaan meininkiin, ajanviettoon ystävien, perheen ja sukulaisten kanssa…ja jouluruoista nauttimiseen.

View this post on Instagram

Tapaninpäivä on muuten mielenkiintoinen päivä. Tänään aamulla kerkesin ratikassa plärätä Instagramia läpi. Kerkesin tehdä sen myös iltapäivästä. Silmääni pomppivat erilaiset mainokset ja julkaisut "kinkunsulatusjumpista", "takaisin ruotuun" palaamisesta, "turvotuksen poistokuureista" tai "joulukiloista eroon" pääsemisestä. Muutamia mainitakseni – ja Facea en ole vielä avannutkaan! Here we go again – tammikuu tulossa! Ennen joulua niin monesta suunnasta kehoitetaan nauttimaan joulusta ja muistamaan mikä joulussa on tärkeintä. Haluaisin joku kerta nähdä tässä asiassa jatkumon: ettei heti joulun jälkeen oltaisi muistuttamassa ihmisiä siitä, että nyt sitten pitää palata arkeen erilaisilla nesteenpoisto- ja muilla puhdistus- ym. dieeteillä. Olisi ihanaa, jos kerrankin unohdettaisiin se kuuluisa "huono omatunto" mahdollisesta liikasyömisestä eikä sitä ruokittaisi erilaisten hyvinvointitahojen toimesta. Tämä meinaan on just sitä, mikä esim. saa ryhmäliikunnassa jengin pökräilemään kesken tunnin tai lopettamaan treenin kesken, kun joulukiloja karistettaessa koitetaan vedellä pelkillä salaatinlehdillä ja puhdistusjuomilla (kyllä, ryhmäliikuntaohjaajana näen tätä JOKA vuosi aina tammikuussa). Ihan yhtä lailla arkeen paluu voi tapahtua laskeutumalla siihen ilman itsesyytöksiä tai muistutuksia turvonneesta kropasta tai tukkoisesta olosta. Miksi sen arkeen paluun pitää olla niin hemmetinmoinen kostokeikaus? Kuuluuko se tasapainoiseen suhtautumiseen liikuntaa ja syömisiä kohtaan? Tätä mä tässä vaan mietin. Ja sitä, että olet silti upea ihminen, vaikka vähän turvottaiskin. Ei sen arkeen paluun tartte olla mitään sotaan lähtemistä. #inhimillinenote #tasapaino

A post shared by KIPA TIIVOLA – Fitness&Health (@coachingkira) on

Löydät minut Instasta: @coachingkira

Miksi ennen joulua niin monesta suunnasta kehoitetaan nauttimaan joulusta ja muistamaan mikä joulussa on tärkeintä, jos se myöhemmin katsotaan rangaistavaksi teoksi ja pitää palata ruotuun?

joulukilot
Joulukilot vs. jouluilot. 🙂

Haluaisin joku kerta nähdä tässä hyvinvointiajattelussa jatkumon. Ettei heti joulun jälkeen oltaisi muistuttamassa ihmisiä siitä, että nyt sitten pitää palata arkeen erilaisilla nesteenpoisto- ja muilla puhdistus- ym. dieeteillä ikäänkuin rangaistaakseen itseään joulun rentoudesta.

Olisi ihanaa, jos kerrankin unohdettaisiin se kuuluisa ”huono omatunto” mahdollisesta liikasyömisestä eikä sitä joka hiivatin vuosi ruokittaisi erilaisten hyvinvointitahojen toimesta.

”TAMMIKUU ALKOI, HURRAA – OSTA TÄSTÄ JOULUKILOT KARISTAVA HIENODIEETTI!”

”TURVOTUSTA JOULUN JÄLKEEN? ALOITA ELÄMÄNTAPAVALMENNUKSEMME NYT JA PÄÄSE EROON JOULUKILOISTA!”

Eniten ihmetyttää miten tähän kaikkeen saadaan liitettyä elämäntapa-ajattelu? Ei elämäntapa-ajattelu rankaise. Elämäntapa-ajattelu on jatkumoa, jossa rentous sallitaan. Ei, rentous ei tarkoita samaa, kuin överiperseily tai hällä väliä -asenne: se sisältää sisäistetyn opin ja ajatuksen järkevästä itsehillinnästä pitkällä aikavälillä. Sinne siis mahtuu pari päivää satunnaista herkkusattumaa – joulupyhien lisäksi on jäljellä 360 muutakin päivää, jolloin voit tehdä suotuisia valintoja.

joulukilot
Liikuntaa ei tule harrastaa kostona tai rangaistuksena syömisestä. Liikunnan on tärkeä olla luonnollinen osa tasapainoista elämää ja hyvinvoinnin jatkumoajattelua.

Auttaako se salaatinlehdillä leikittely ja viherjuomien hörppiminen siihen tasapinoiseen ajatteluun ruokailusta ja liikunnasta?

Tämä dieetti- ja takaisin ruotuun -ajattelu joka ikinen vuoden alku meinaan on just sitä, mikä esim. saa ryhmäliikunnassa jengin pökräilemään kesken tunnin tai lopettamaan treenin kesken, kun joulukiloja karistettaessa koitetaan vedellä pelkillä salaatinlehdillä ja puhdistusjuomilla (kyllä, ryhmäliikuntaohjaajana näen tätä JOKA vuosi aina tammikuussa).

Ihan yhtä lailla arkeen paluu voi tapahtua laskeutumalla siihen ilman itsesyytöksiä tai muistutuksia turvonneesta kropasta tai tukkoisesta olosta.

Miksi sen arkeen paluun pitää olla niin hemmetinmoinen kostokeikaus?

Kuuluuko se tasapainoiseen suhtautumiseen liikuntaa ja syömisiä kohtaan?

Tätä mä tässä vaan mietin.

Ja sitä, että olet silti upea ihminen, vaikka vähän turvottaiskin.

Ei sen arkeen paluun tartte olla mitään sotaan lähtemistä.
x Kipa

#inhimillinenote

PS: Tsekkaa YouTubesta mun pikavinkki siihen, miten pudotat 5 kg helposti ja nopeasti!

Summary
Ei kommentteja

Postaa kommentti