24.4.2016

Voiko liikuntaa harrastaa varastoon – 5 pohtimisen aihetta himoliikkujille

Joskus näitäkin mietteitä kuulee. Mitä tehdä silloin, kun on kiireinen viikko eikä kerkiä treenata? Kannattaako treenata ”varastoon”?

Kuulen ja näen tätä ilmiötä melko paljon työni kautta. Pelätään painon kertymistä hetkellisen treenipaussin johdosta. Tähän saumaan myös pakko mainita, että muista osallistua kansainväliseen kiirettömään päivään joulukuussa!

 

Opi hyväksymään se, että elämäntilanteet ja päivärytmit vaihtelevat

Treenimäärien pitäminen samana päivästä ja viikosta toiseen on melko haastavaa. Elämä saattaa heitellä meitä erilaisilla ylläreillä tai ekstrapuuhalla juuri silloin, kun olimme aamulla pakanneet treenikassin, kiikuttaneet sen mukaan ja miettineet kerrankin jäävämme jopa saunaan treenin päätteeksi. Jos ylläreitä ei järkkää elämä yleisesti, niin sitten se on työelämä.

Toisaalta joskus tiedämme myös etukäteen, että esimerkiksi ensi viikosta tulee kiireinen. Tai edessä saattaa olla vaikka reissu. Ja siellä ei välttämättä ole sali- tai jumppamahdollisuutta. Tällöin helposti treenaamme ”varastoon”, kun nyt kerta on mahdollista – ensi viikolla kun ei sitten pääse treenaamaan.

 

Miten onnistun varastoimaan liikuntaa?

Varaston treenaaminen ei oikeastaan tuo mitään muuta, kuin väsymystä. Varastointi on hyvä ajatus silloin, jos kyseessä on vaikka raha. Tai liiallinen tavaramäärä ympärillä. Rahaa voi laittaa pankkiin tai purkkiin pahan päivän varalle. Liikuntaa ei. Liikkua ei voi varastoon. Joten siitä ressaamisen voi heti unohtaa.

Henkisesti siitä voi olla jonkinsortin hyötyä, sillä ehkä se rauhoittaa mieltä hetkellisesti. Kuitenkaan varastoon liikuttua treeniä ei voi vapauttaa purkista seuraavalla viikolla ja vapauttaa hikeä ja kaloreita valloilleen niin halutessaan.

Toisaalta voisi tietenkin ajatella treenaavansa ennen kiireistä viikkoa normaalia enemmän ajallisesti tai tiheämpään. Ja ikäänkuin palautua treenistä sitten kiireviikolla. Tätä menetelmää ja sen takoituksenmukaisuutta on hyvä pohtia omalla kohdallaan:

Mikä on tavoitteesi liikkumiselle? Miksi haluat liikkua varastoon? Mitä saavutat hetkellisellä treenistä saavutetulla uupumuksella?

 

Energiankulutus ei jatkuvasti kasva – nopeaa matematiikkaa

Painonhallinnan kannalta ei varastoon treenaamisesta ole juurikaan jeesiä. Yleisesti jo ihan siksi, että ilman riittävää lepoa treeniteho laskee mitä kauemmin kestollisesti treenaat kerralla.

Esimerkki ryhmäliikuntamaailmasta: tykitetään BodyCombatia, BodyPumpia ja spinningiä putkeen, kun ensi viikolla ei sitten pääse. Käsi sydämellä: kuinka moni jaksaa pitää tehoja yllä niin, että syke, kulutus ja siten treenin tehokkuus ovat huipussaan?

Ajatellaan, että jaksaisi. Kulutus olisi kyseisillä treeneillä jotain (henkilön elopainosta ja kuntotasosta riippuen) 1500-1800 kCal luokkaa (nainen) tai 2200-3200 kCal (mies). Toki nämä ovat arvioita.

Yksinkertaistamisen vuoksi oletetaan perusaineenvaihdunnan pysyvän vakiona, joten se jätetään tarkastelun ulkopuolelle. Todellisuudessa perusaineenvaihduntaan vaikuttaa moni asia, kuten ruokailun makroravinnejakauma (kuinka paljon hiilihydraatteja, rasvaa ja proteiineja ruokavalio sisältää), arkiaktiivisuus, unenlaatu ja kesto, vedenjuonti, nikotiini- ja kofeiinituotteiden jne. käyttö. Muun muassa.

Jos esimerkin naishenkilö ja normaalisti tekisi saman setin 3 krt viikossa, niin häneltä kuluisi liikuntaan kolmena päivänä 4500-5400 kCal. Mieheltä 6600-9600 kCal. Täytyy myös ottaa huomioon, kuinka paljon energiaa kyseiset henkilöt syövät päivittäin. Oletetaan, että nainen syö 2500 kCal ja mies 3200 kCal. Kolmen päivän aikana esimerkkinainen siis söisi 7500 kCal ja esimerkkimies 9600 kCal. Esimerkkinainen olisi treeniensä jälkeen ”plussalla” 2100-3000 kCal ja mies 0-3000 kCal.

Mikäli tähän lisätään vielä yksi samanlainen treenisetti (vastaavanlainen treenipäivä määrineen), niin naisen energiansaanti olisi plussalla 600-1200 kCal ja mies -2200-200 kCal. Miehen tapauksessa siis tapahtuisi potentiaalista pientä rasvan palamista. Toki olettaen yhä, että muut seikat ovat vakio ja jätetty tarkastelun ulkopuolelle. Todellisuudessa tämä ei ole näin yksinkertaista.

 

Yhden rasvamassakilon ”sulattaminen” vaatii 7000 kCal vajeen

7000 kCal. Sen verran energiaa vaatii yhden rasvakilon kerryttäminen tai ”polttaminen” elimistössä. Miokäli siis kerrytät kilon lisää rasvamassaa lisää olet syönyt 7000 kCal yli kulutuksesi. Mikäli menetät rasvamassaa yhden kilon, olet kuluttanut 7000 kCal enemmän, kuin olet syönyt.

Aina harvoin tällaista 7000 kCal vajetta saavutetaan pelkästään liikunnalla. Sen sijaan ruokailu on tässä avainroolissa. Se yhdistettynä liikuntaan takaavat tuloksia mitä todennäköisimmin.

Painonhallinnan kannalta EI siis välttämättä OLE OPTIMAALISTA rääkätä itseään kiireviikkoa edeltävällä viikolla määräänsä enempää.

Lisäksi treeniviikkoa seuraava viikko menee helposti väsyneenä kaikesta treenistä. On todettava myös, että kiireisellä työviikolla energiatasojen on hvä olla huipussaan (optimitilanne), sillä hyvin palautuneena sitä vaan jaksaa töitään paremmin. Ihminen ei ole kone, eikä sen pidäkään olla.

Rasitusta on muutakin, kuin fyysistä, treenillä aiheutettua, rasitusta ja työstressi on yksi suuri kuormittava tekijä. On siis hyvä ottaa huomioon KOKONAISUUS. Lisäksi hoocee treeniviikko + hoocee työviikko on helposti yhtäkuin väsynyt seuraava viikko. Mene siinä sitten taas treenaamaan. 😉

 

5 loppuviisautta varastoon treenaaville:

1. On turha rääkätä itseään etukäteen kiireisen viikon alle. Kannattaa ennemmin harkita tekevänsä joitain tietoisia valintoja ruokailupuolella.
2. Keho on kokonaisuus. Mieti kokonaisrasitusta. On olemassa muutakin kehoa kuormittavaa, kuin fyysinen treeni. Myös mentaalipuoli vaikuttaa.
3. Ole armollinen itsellesi: kaatuuko homma viikkoon? Tai kahteen viikkoon? Ja ennenkaikkea mieti MIKÄ siihen kaatuu? 😉
4. Lisäksi aina on mahdollista tehdä jotain reissulla – jos kerta jotain on ”pakko” tehdä. Ota lenkkikengät ja käy kävelyillä, haasta joku työkavereista mukaan. Tai hyötyliiku ja kävele siirtymät. Tai tee treeni hotellihuoneessa. Tähänkin on monia ohjelmia löydettävissä esim. YouTubista.
5. Ota reissut positiivisina kokemuksina: kerrankin lepoviikko! Mitäs jos venyttelisitkin iltaisin hotellihuoneessa? Nauttisitkin siitä, kun kierrokset saavat laskea. Lepoviikko voikin tulla ihan tarpeeseen. 🙂

 

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!! ❤️
#inhimillinenote

– Kipa
Ps. Löysin psykologi Tuija Matikan sivustolta (tuimakka.fi) hyvän kuvan kiireisille ihmisille (pääkuva). Armi Ratian sanoin ”Kiire on vain asenne”. 😄

 

Mitä ajatuksia kirjoitus herätti? Kommentoi alle ja jaa artikkelia! Mikäli tarvitset liikunta- tai ravinto-ohjelmaa, niin ota yhteyttä!

23.4.2016

Proteiinipatukat syynissä – mitkä kannattaa jättää hyllyyn ja mitä valita hyllystä

Näin proteiinin kulta-aikana on markkinoille ilmestynyt jos jonkinmoista proteiinituotetta. Erityisesti proteiinipatukoita on nykyään ihan joka makua, näköistä ja kokoista. Kävin taannoin yhdessä K-Supermarketissa ja hämmästyin proteiinipatukoiden määrää: proteiinipatukkahylly peitti yhden 10 metrin pituisen seinän. Hyllyn korkeus on noin 2,5 m. 

Ei siis ihmekään, että kysymyksiä tulee paljon siitä, mikä proteiinipatukoista on hyvä välipala ja mikä kannattaa jättää hyllyyn. Ohessa vähän tietoa patukoista ja niiden sisällöstä – näin voit päättää itse, minkä patukan valitset ja mitä jätät hyllyyn. 🙂

 

Kaikkein hyödyllisintä on tsekata patukoiden AINESOSALUETTELOA

Ainesosaluettelossa sisältö pitää olla esitettynä ainesten suuruusjärjestyksessä. Listaus antaa muutenkin yleiskuvaa patukasta.

Ainesosaluettelossa on lueteltuna suuruusjärjestyksessä 1) käytetty proteiini tai proteiiniseos 2) käytetty suklaa ja sokerit sekä 3) erilaiset sidos- ja makuaineet.

Kun itse harkitsen proteiinipatukan ostamista käyn kutakuinkin seuraavan prosessin pikaisesti läpi:

1. PROTEIININ LAATU

Proteiinipatukan idea on täydentää päivittäistä proteiinintarvetta. Siksi on hyvä varmistaa, että siitä saatava proteiini on laadukasta. Heraproteiini on itselläni ensisijainen valinta.

HERAPROTEIINI valmistetaan maidosta ja se on biologiselta arvoltaan paras olemassa oleva proteiinin lähde. Parhaat proteiinin lähteet löytyvätkin eläinkunnan tuotteista. Toki kasvikunnan proteiineissakin on laadukkaita lähteitä, kuten esimerkiksi riisiproteiini, mutta se on kalliimpaa.

SOIJAPROTEIINI-ISOLAATTIA näkee patukoissa paljon. Itse päädyn harvoin patukkaan, jossa proteiini on pelkkää soijapohjaista, muutamasta syystä. Päällimmäisenä itselläni on (ja tämä voi toki olla yksillöllistä) ovat pitkäaikaisemmasta käytöstä johtuvat iho-ja suolisto-ongelmat sekä turvotus. Mikäli patukoiden hintoja vertaa, niin soijaproteiini-isolaattia pääosin sisältävät patukat ovat halvempia, kuin heraproteiinipohjaiset patukat. Tämä taas syystä että soijaproteiini-isolaatti on halpa ainesosa. Usein proteiinipatukoiden hinta korreloi laadun kanssa.

Mitä proteiinien lähteisiin yleisesti tulee, niin hifistelijöitä kiinnostanee tieto, että esimerkiksi soijassa ei ole leusiinia tai muita välttämättömiä aminohappoja aivan yhtä paljoa kuin heraproteiinissa. Soijaproteiinin hyväksikäyttö kehossa ei ole myöskään yhtä tehokasta kuin maitoproteiinin.

Ja sitten ovat makukysymykset. Heraproteiini on haastava valjastaa järkevään muotoon, ja patukan koostumuksesta tulee helposti vähintäänkin mielenkiintoinen. Soijaproteiini-isolaatissa taas on helposti jauhomainen suutuntuma ja usein omanlaisensa sivumaku.

On myös patukoita, joista löytyy molempia proteiininlähteitä. Jotkut vannovat proteiiniyhdistelmien nimeen: saapa molempia proteiininlähteitä ja proteiinikirjo pysyy laajempana. Mielekkyyskysymys ja kokeilemalla löytää omansa.

2. ENERGIASISÄLTÖ

Koska proteiinipatukat sisältävät energiaa on hyvä vertailla myös energiasisältöjä.

Se, paljonko tuotteessa on energiaa per patukka ratkaisee omalla kohdallani paljon. On patukoita, joissa energiaa on 120 kCal/patukka ja patukoita, joissa on jopa 350 ja plus kCal/patukka. Arvioin aina myös patukan kokoa: kannattaako 50 g patukkaa syödä, jos se sisältää ruokaisan lounassalaatin tai lounaskeiton verran energiaa?

Nämä valinnat ovat yksilöllisiä totta kai. Henk koht todella harvoin ostan patukan, jossa on yli 220 kCal. Tämä syystä että patukasta tulee kertalaakilla melkoisesti energiaa, ja mieluummin sitten syön varsinaista ruokaa. Eväinä ja ensihätään patukat ovat kuitenkin loistavia.

 3. PROTEIININ MÄÄRÄ

Tsekkaan aina, että kyseessä on nimenomaan PROTEIINIPATUKKA. Tsekkaan erityisesti, että proteiinin määrä ylittää patukassa olevan hiilihydraatin määrän – muutoinhan koko ideassa ei ole ideaa. 🙂

On proteiinipatukoita, joissa hiilihydraatin määrä on jopa kaksinkertainen proteiinin määrään verrattuna. Kysymykseni onkin, miksi niitä edes saa kutsua proteiinipatukoiksi? 😀 Ja kun vähän tutustuu ravintosisältöön, niin usein sokereitakin
on proteiineja enemmän. Tämä on silloin jo energia- tai välipalapatukka – tai karkki. Asiasta helppoa ei tee tietenkään se, että kaikki proteiinipatukkaa vähänkään muistuttavat välipalapatukat ovat proteiinipatukoiden kanssa hyvin usein samassa hyllyssä. Kuluttajan on itse tehtävä jonkinlaista etsivän työtä vertaillessaan proteiinipatukoiden sisältöjä.

Nyt kun proteiinin määrästä puhutaan, niin harvoin myöskään ostan patukkaa, jossa on yhdessä kappaleessa alle 10 g proteiinia. Keho hyödyntää helposti 20-25 g proteiinia kerralla, joten noin 20 g hujakoissa liikkuvat proteiinit per patukka ovat itselleni todennäköisin valinta.

4. HIILIHYDRAATIT, SOKERIT JA MAKEUTUSAINEET

Viitaten äskeiseen kohtaan, tsekkaan myös hiilihydraattien ja makeutusaineiden määrän.

Itselläni ei ole intressiä syödä LISÄTTYÄ SOKERIA, etenkin kun se patukoissa on usein jonkun sortin teollisuussiirappina tai vastaavaa. Useimmin käytetyt makeutusaineet, joita patukoissa käytetään ovat tavallinen sokeri: sakkaroosi (ruokosokeri), fruktoosi (hedelmäsokeri), glukoosi (rypälesokeri), laktoosi (maitosokeri) ja maltoosi (mallassokeri) sekä sokerialkoholit: maltitoli, sorbitoli, mannitoli, isomalto, xylitoli ja laktitoli.

Lisäksi nykyään näkee makeutukseen käytetyn myös erytritolia. Erytritolia löytyy luonnossa pieninä määrinä joissain hedelmissä ja sienissä, ja se valmistetaan teollisesti vehnä- tai maissitärkkelyksestä.

Steviaa näkee myös paljon. Sitä uutetaan makeastevia-kasvin lehdistä.

Lisäksi monista patukoista löytyy sukraloosia, joka on energiaa sisältämätön makeutusaine, ja sitä saadaan klooramalla tavallista sokeria (sakkaroosia).

Vältän patukoita, joissa on sokerisiirrappeja, kuten fruktoosi- tai glukoosisiirappia.

FRUKTOOSISIIRAPPI ei ole sama, kuin hedelmien mukana tuleva fruktoosi. Fruktoosisiirappi valmistetaan maissista ja sitä käytetään parantamaan elintarvikkeen koostumusta (sakeuttaja).

Samaan tarkoitukseen on GLUKOOSISIIRAPPI, joka valmistetaan vehnästä (puhutaan myös tärkkelysmakeuttajasta). Eli ilman kyseistä siirappia patukat ja makeiset olisivat kiteisempiä ja kovempia.

Joissain patukoissa näkee vilahtavan myös sanan DEKSTROOSI. Tunnetaan myös maissisokerina. Dekstroosi on yksinkertainen hiilihydraatti jolla on korkea (138) glykeeminen indeksi, eli se nostaa verensokeria nopeasti.

Erilaisilla sokereiden ja siirappien yhdistelmien käyttämistä tuotteissa perustellaan sillä, että niillä voidaan vaikuttaa tuotteiden rakenteeseen, väriin,
makuun ja säilyvyyteen.

5. AINESOSALUETTELO

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, lempihupini: ainesosaluettelon skannaus. Tässä oikeastaan kulminoituu koko idea postaukselleni.

Oletteko koskaan pistänyt merkille, KUINKA MONTA ERI AINESOSAA jokin proteiinipatukka on syönyt? Oma nyrkkisääntöni on MAHDOLLISIMMAN LYHYT listaus ainesosista.

Karrikoidusti mitä lyhyempi lista, sitä vähemmän höttöä. Hötöllä käsitän mm. teolliset lisä-, maku- ja sidosaineet. Tottakai proteiinipatukka on aina jonkin asteen teollinen luomus.

Mieleeni juolahti eräs kauan aikaa sitten lukemani blogipostaus, jonka mukaan proteiinipatukan valintaperusteena kannattaa käyttää seuraavaa ohjenuoraa: ”jos et osaa sanoa ainesosaluettelon jotain sanaa ääneen, niin älä valitse patukkaa”.  Voi ei!

Tämä on tavallaan kiva ajatus, mutta otetaan esimerkkinä ISOMALTO-OLIGOSAKKARIDI. Saattaa olla (?) vaikea lausua. Näitä vastaavia “vaikeita” sanoja näkee paljon ainesosaluetteloissa.

Isomalto-oligosakkaridi prebioottinen ja makeahko KUITU.

Prebiootit (vaikea sana lausua?) ovat ruoassa olevia sulamattomia ainesosia, joita elimistö ei pysty suoraan käyttämään hyödyksi, mutta jotka stimuloivat hyödyllisten bakteerikantojen kasvua ja toimintaa. Edellisen lisäksi prebiootteihin lasketaan ainakin OLIGOFRUKTOOSI (nyt on vaikea!) ja INULIINI. Nämä kaksi ovat vesiliukoisia kuituja, ne koostuvat sokerista ja ovat siten HIILIHYDRAATTEJA. Koska ne eivät sula elimistössä, niin monelle ne saattavat aiheuttaa suolistossa käymisensä seurauksena suolistovaivoja = ilmavaivoja.

 

Laita kommenttia tai kysy lisää alla!
– Kipa

 

23.4.2016

Miten liikkuvuusharjoittelu vaikuttaa elämänlaatuun?

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet mahtavia. Ensinnäkin jo siitä syystä, että työni ryhmäliikuntaohjaajana ja personal trainerina on superihanaa! Ympärilläni on sen myötä upeita ihmisiä! 💕
 
Toisekseen on hienoa, kun saa olla luomassa uutta. Lavli living room avattiin reilu viikko sitten Helsingin Galleria Esplanadilla. Siellä minulla on keskiviikkoisin ja perjantaisin klo 10.30-11.20 kehittelemäni Lavli Functional Body -tunti.
 
Tunti keskittyy kehon kokonaisvaltaiseen harjoitteluun: oman kehon paino ja lapsenmielinen utelias, leikkimielinen asenne, ovat pääasiallisia treenivälineitä. Harjoitukset tunnilla kehittävät kehon hallintaa ja tuntemusta, voimaa, koordinaatiota, liikkuvuutta ja tasapainoa. Kaikki Lavli olohuoneen tunnit päättyvät arjesta irtaannuttavaan loppurentoutukseen.
 
Mitä hyötyä on liikkuvuusharjoittelulla?
Ne hyödyt, joita olen toiminnallisesta harjoittelusta huomannut, näkyy ennen kaikkea liikkuvuudessa – ja se tuntuu hyvältä!
 
  • Keskivartalon voima ja sen kautta kehonhallinta ovat parantuneet
  • Kiputilat ovat niska-hartiaseudussa vähentyneet
  • Liikeradat ja esimerkiksi ryhdin ylläpitäminen tiettyjen liikkeiden suorittamisen aikana ovat kasvaneet (esimerkiksi kyykyt, askelkyykyt ja erilaiset rangan kierrot)
  • Liikeratojen kasvaessa treenin tehot ja tulokset paranevat, sillä liikkeen suorittamisesta tulee puhtaampi ja treeni ”menee perille”
  • Oman kehon ja rajojensa tunteminen kuuntelu ja kunnioitus ovat kehittyneet suuresti
 
Näin muutamia mainitakseni. 🙂
 
Keskivartalon hallinta ja liikkuvuus vaikuttavat elämänlaatuun
 
Tarkoitus on, että toiminnallinen harjoittelu siirtyisi mahdollisimman hyvin arkeen, so. eli urheiluun/liikkumiseen ja jokapäiväiseen elämään.
 
Tasapainon kehittäminen ja ylläpitäminen sekä keskivartalon hallinta ovat seikkoja, jota harvemmin ehkä osaamme yhdistää jokahetkiseen arkipäivään.
 
Kävely, juoksu, kauppakassien tai lapsen tai lapsenlapsen kannattelu, portaiden nousu, penkille istuminen, työtuolilta nouseminen, sänkyyn makaamaan meneminen…kaikki konkreettisia esimerkkejä siitä, joissa tarvitaan tasapainoa (stabiliteettia) ja keskivartalon hallintaa.
 
Liikkuvuusharjoittelu herättää kehon hermoston ja monipuolistaa harjoitteluamme
Lisäksi ihmiskehossa on hieno koneisto nimeltään hermosto, joka on käytännössä kehossa tapahtuvaa sähköviestintää. Hermoston toiminta eroaa huomattavasti siitä riippuen onko suoritettava liike kuinka nopeaa, monimutkaista tai vakaata/epävakaata. On siis perusteltua pitää harjoittelu monipuolisena, jotta kehomme hermosto saa monipuolista ärsykettä yhä pidemmälle kestävään ihmiselämään. Haluammehan kaikki olla omatoimisia mahdollisimman pitkälle elämässämme.
 
Toiminnallista harjoittelua kuvaakin mielestäni parhaiten lause ”buy now pay later”. Hyödyt näkyvät vielä myöhemmälläkin iällä, sillä palkintona ovat notkeampi kroppa ja vakaampi kehonhallinta.
 
Hyvinvoiva keho on mittava voimavara ja vahvuus, ja vaikuttaa monella tavalla elämänlaatuun nyt ja myöhemmin.
 
Rakastakaa kehoanne, se on upea koneisto! #inhimillinenote
 – Kipa
Millaisesta treenistä sinä tykkäät? Kommentoi alla ja jaa artikkelia myös ystävillesi! Mikäli tarvitset liikuntaohjelmaa, niin ota yhteyttä!
16.4.2016

Kootkaa kaveriporukka ja toteuttakaa omat treenit ulkona – esimerkiksi Malminkartanon portailla!

Aurinkoa viikonloppuunne!
 
Sattui kaunis kevätpäivä juuri tänään, kun olimme ystävien kanssa päättäneet tehdä ulkotreenin Malminkartanon portailla. 🌷
Vähän kyykkyjä väliin.
Lyhyempi versio treenipäivästä, koska tästä tulee hyvälle tuulelle.
Keho kaipaa eri treeniärsykkeitä. Mikäli olet kaivannut jotain uutta perinteisille liikuntatottumuksillesi, niin suosittelen tukeutumaan liikunnasta tykkääviin ystäviin.
 
Sopikaa porukalla viikottaiset treenit ja sopikaa vaikka jokaiselle kerralle eri treenit. Energia luo energiaa! ☀️ Ystävien seura kannustaa ja motivoi. Ennen kaikkea se kuntouttaa mieltä. ❤️
 
Ihanaa viikonloppua!
 – Kipa
7.4.2016

Personal Trainer Vatanen: ”Miksi naiset syövät itsensä sian näköisiksi raskaana ollessaan?”

Tuli esiin The Voicen Rean kommentti liittyen Personal Trainer Vatasen blogikirjoitukseen.

Blogikirjoituksessaan Vatanen kommentoi näin:

”Asiakaskunnassani on paljon äitejä kenen ylipaino on lähtöisin raskausajalta. Reilut raskauskilot on semmonen hyväksytty normi juttu jota pidetään täysin normaalina. Moni oikeasti ajattelee että raskaus prosessiin kuuluu automaattisesti holtiton lihoaminen ja monesti käytös on myös sitä ajatusta tukevaa. Ei se ole normaalia, ei se kuulu olennaisesti raskaana olemiseen että syödään itsensä plussapallon näköiseksi, EI SITTEN TODELLAKAAN. Kun jengi pamahtaa paksusti niin heti ollaan hamustelemassa rasvaa ympärilleen, kyllä sillä vauvalla on ihan hyvä olla vaikka äiskä ei nyt ota 10 kilon rasvamuuria vatsan ympärille.”
Koko kirjoitus löytyy täältä.

 

En aina lähde kommentoimaan näitä tunneherkkiä uutisia/artikkeleita/kommentteja, mutta myös raskaana/synnyttäneiden ihanien naisten PT:nä toimineena on pakko kommentoida.

En ole ollut raskaana, joten en voi tituleerata itseäni kyseisen asian asiantuntijaksi. Olen kuitenkin työni kautta melko tietoinen siitä, että keho muuttuu huimasti raskauden aikana ja myötä.

 

Raskaus muuttaa naisen kehoa, piste.

Mitä olen huomannut, niin ainakaan raskauden jälkeen homma ei helpotu. On totta, että moni asia on kiinni omista syömisistä. Mutta totta on myös se, että keho ei ole sama keho ennen raskautta ja jälkeen raskauden.

Esimerkiksi ennen raskautta teetetyt ruokavaliomuutokset asiakkaalla ovat saattaneet purra ennen raskautta, kuin häkä. Raskauden jälkeen, ja erityisesti imetyksen aikana, kyseinen menetelmä ei vaan toimi. Se voi jopa pahentaa äidin olotilaa. Imetysaika ei ylipäätään ole optimiaikaa edes miettiä painonpudotusta.

Hormonitoiminta on hassu juttu, joka itseasiassa väliaikaisesti ottaa naiselta vallan tämän oman kehonsa suhteen.

 

Mikä on ”oikea” painonnousun määrä raskausaikana?

Kiinnostaisi tietää, onko jossain mitattu tai määritelty mikä on ”oikea” määrä kertyä rasvaa kehoon raskauden aikana? Eikö tähän vaikuta jo itsessään yksilölliset tekijät, kuten geeniperimä, perusaineenvaihdunta ja hormonitoiminta? Miten voidaan edes määritellä oikea rasvakudoksen määrän kasvu raskausaikana, kun raskauksia on niin monta erilaista, kuin raskaana oleviakin? Joku on superonnellinen siinä, että ei lisäkiloja vain tartu. Jollekin tarttuu helpommin.

Toisaalta joskus tuntuu, etten ihan käsitä keskustelua raskauskiloista: onko sillä rasvakudoksen määrällä loppupeleissä niin väliä, jos lapsi (ja äiti) on terve eikä ole puutostiloja? Tottakai eri asia on sitten terveysarvot, jotka voivat radikaalisti muuttua ratkaisevan paljon lisääntyneen rasvakudoksen myötä.

Toki on sitten juuri useamman vuoden synnytyksestä raskauskilojen kanssa painivat, joilla ei ole suoraan fyysistä estettä (traumat/leikkaukset, sisäelimet, kilpirauhanen tms.) painonhallintaan tai -pudotukseen.

Kyllähän se näin on, että raskautta itsessään ja yksinään ei useamman vuoden saatossa voi pitää selityksenä sitkeään istuville kiloille – JOSKIN raskaus on voinut laukaista esim. kilpirauhasen vajaatoiminnan tai jonkin muun painonhallintaa tai -pudotusta hidastavan tekijän. Tämä on aina hyvä huomioida, kuin myös olla rehellinen itselleen todellisten syömisten ja liikkumisten suhteen.

 

Aikajännekin ratkaisee
SUMMA summarum on hyvä erotella mistä aikajänteestä puhutaan. Klassisesta 9 kk odotusajasta? Vai odotusajasta plus imetysajasta? Vai imetyksen jälkeisestä ajasta plus useampi vuosi siitä eteenpäin?

On kyseiseltä PT:ltä -tai keneltäkään- vähän turhaa kommentoida plussapallo- tai sikakommenteilla raskaudenaikaista ja imetyksen aikaista elämää, kun se ei ole suoraan verrattavissa kehon ”normitilaan”. Meidän PT:iden tehtävä ei ole tuomita asiakkaitamme, vaan olemassa olevn informaation pohjalta tarjota apua asiakkaillemme.

Jos kommentointi koskee esim. 2-10 vuotta raskaudenjälkeistä aikaa, niin homma voi tietyt asianhaarat huomioiden, olla vähän enemmän olennaisempaa – joskin kommentoida voi aina vähemmän provosoivasti ja inhimillisemmällä tyylillä.

Sitähän kyseinen PT halusi. Provosoida ja siten ilmaista mainosta. 😉

Tärkeintä on, että Sinä äitinä ja lapsesi voitte hyvin. Liikunta ja syöminen on muutakin, kuin vain ulkonäkö.

Totta kai ulkoinen olemus ja hyvä olo omassa itsessään ja kehossaan vaikuttaa henkiseen hyvinvointiin ja sitä kautta kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Joten siksi toivon ja soisin painonhallinnan olevan helppoa kaikille. Olemme kuitenkin yksilöitä, ja siksi sen mukaan se vain on mentävä.

 

Kirjoitin muuten raskausajasta haastateltuani synnyttäneitä tai odottavia liikunnan alan ystäviäni, aiheena ”miten liikunta ja suhtautuminen liikuntaan sekä omaan kehoon muuttuvat raskauden aikana – äidit vastaavat”. Tsekkaa kirjoitus täältä.

Terveydeksi! ❤️

– Kipa

6.4.2016

Onko ravintolisät treenaajille tarpeen? Lue mistä valmisteista on tutkitusti hyötyä

HS.FI selvitti mistä ravintolisistä on tutkitusti hyötyä ja kenelle. Osan liikkujista jättää napit ja soosit hyllyyn osan taas esimerkiksi saliharrastajista innostuu ravintolisistä jopa liiaksi. Lihastohtori-kirjan kirjoittanut akatemiatutkija Juha Hulmi Jyväskylän yliopistosta kutsuu tätä viimeksi mainittua porukkaa hifistelijöiksi. Kumpaan sinä kuulut?

 

”Osa harrastajista liioittelee ravintolisien merkitystä. He unohtavat, mikä on olennaista, ja yrittävät kikkailemalla löytää oikotien onneen”, Hulmi sanoo.

Terveellinen ja monipuolinen ruokavalio sisältää kaikki ravintoaineet, joita voima- tai fitnessharrastaja tarvitsee. Ravintolisästä on yleensä merkittävää hyötyä vain, jos tietystä ravintoaineesta on ruokavalion rajallisuuden vuoksi puutetta. Toisaalta vaikka monet lisät ovat hyödyttömiä, maltillisina annoksina ne eivät yleensä ole vaarallisia.”

Erityisesti salilla käyvät PT-asiakkaani kysyvät ravintolisien tarvetta. Joskus, tosin harvemmin, ryhmäliikuntapuolella tulee kysymyksiä aiheesta. ”Ravintolisästä on yleensä merkittävää hyötyä vain, jos tietystä ravintoaineesta on ruokavalion rajallisuuden vuoksi puutetta. Toisaalta vaikka monet lisät ovat hyödyttömiä, maltillisina annoksina ne eivät yleensä ole vaarallisia.”

 

Yleisesti terveyden kannalta on riittävää jo kliseeksikin muodostunut ”perus kotiruoka”.

Tottakai (esim. fitness- tai kehonrakennus)kisatavoite on eri: silloin ei haluta jättää mitään arvailujen varaan, vaan kaikki oljenkorret käytetään kisamenestystä tavoitellessa.

””Salilla kävijöiden tulisi muistaa, että mikään ei korvaa perusasioita eli treeniä, ruokaa ja lepoa”, Hulmi painottaa.”

Tämän linkin takaa löydät tietoa sellaisista lisäravinteista, kuin proteiinit, hiilihydraatit, vitamiinit, karnitiini, kreatiini, arginiini, sitruliinimallaatti, BCAA, HMB, HICA, beeta-alaniini sekä kofeiini.

 

Hyviä lukuhetkiä,

– Kipa

 

Mitä mieltä sinä olet lisäravinteista? Mitä lisaravinteita sinä käytät? Kommentoi alle ja jaa artikkelia! 

Terveysblogi 2020