27.10.2016

Annetaan hyvän(voinnin) kiertää – miten englannin lakulla vaikutettiin tulevaisuuden yhteistyökuvioihin

Joskus pienillä teoilla on suurempi vaikutus, kuin aavistammekaan. Joskus ex tempore tehdyt jutut saattavat poikia jotain suurempaa. Emme aina voi aavistaa mitä, sillä tutkimattomat ovat elämän tiet. Varmaa kuitenkin on, että aina kannattaa antaa hyvän kiertää, sillä siten ei voi kuin voittaa.

 

Miten lakuhymiöstä päästään yhteistyökuviointiin?

Ohjaajakollegani tuli viikko sitten torstain lounastunnilleni 30 minuutin BodyAttackiin ennen omia päivätuntejaan. Sain hänestä siihen aamupäivään hirveästi voimaa ja positiivista energiaa, koska ennen tuntejani keskustelimme tämän aina yhtä elinvoimaisen ohjaajakollegani kanssa melko voimaannuttavan keskustelun yleisesti elämään liittyvistä seikoista. On ihana keskustella asioista ihmisen kanssa, jonka kanssa jakaa samanlaisen ajatusmaailman. Tuntieni jälkeen kollegani jatkoi omalle tunnilleen ja minä suihkuun.

 

Itselläni sattui olemaan englannin lakuja mukana (rakastan englannin lakuja, oikeastaan ihan mitä tahansa lakuja :D) ja inspiroiduin pukuhuoneessa asettelemaan ohjaajakollegani kangaskassille hymynaaman lakuista. Halusin vain kertoa hänelle, että hän sai hymyn huulilleni ennen tuntejani sinä torstaina. Ja halusin kertoa siitä hänelle hymynaamalla.

 

Myöhemmin päivällä Facebookissa aikajanalleni pompsahti kuva kangaskassista lakuhymiö kupeessaan. Sinä torstaina koko hymiö tuntui pieneltä ystävälliseltä ex tempore –eleeltä. Tänään eli viikkoa myöhemmin kuulin, että kyseinen kuva oli poikinut enemmän: se oli poikinut sen, että ohjaajakollegani oli ollut yhdessä mahdollisen yhteistyökumppanin kanssa ja lähitulevaisuudessa he miettivät yhteistä tanssishow-projektia.

Heidän keskustelunsa oli lähtenyt kuvassa olleesta kangaskassista! Yksi pieni lakuinen hymynaama kassin päällä poiki siis sen, että kassista syntyi näiden kahden ihmisen välillä keskustelu ja siten ajatus mahdollisesta yhteistyöstä. Jossain toisessa hetkessä asia voi olla hyvinkin pieni ja toisaalla se voi poikia jotain suurempaa. Koskaan ei kannata vähätellä hyvien elkeiden voimaa!

 

Olemme suurempia, kuin luulemmekaan: usko pienien tekojen suureen merkityksellisyyteen

Kuullessani tämän bondaamisstoorin tänään aloin miettiä, kuinka pienestä eleestä oli kyse – ja kuinka suureksi se loppujen lopuksi voi kasvaa. Emme aina välttämättä osaa kuvitella, kuinka jollain pienillä ex tempore -teoilla on oikeasti vaikutusta. Kuvittelemme olevamme pienempiä, kuin olemmekaan.

 

Pienten huomionosoitusten tekeminen toisillemme ei loopujen lopuksi vie edes paljon aikaa. Saatika vaadi suurta effortia. Kaiken kukkuraksi hyvän tekeminen saa tekijälle itselleen hyvän olon. Joten mikä jottei!

 

Jos palautat mieleesi jonkun kivan pikkuteon, jota sinua kohtaan on joskus ex tempore –tehty. Miltä se sai olosi tuntumaan? Mitä ajatuksia tai tuntemuksia koit?

 

Eikö? Tulee kiva fiilis.

 

Loppuviikon teema: the little things that count

Loppuviikon teemana kannan itse hyvänvoinnin kierrättämistä. Haluan jakaa hyvää, haluan ja aion osoittaa ihmisille pienillä teoilla , että heillä on merkitystä minulle. Haluan kiittää heitä pienillä huomionosoituksilla siitä, että he ovat elämässäni.

 

Se voi olla ex tempore –viesti puhelimitse, SOMEssa, paperisena tai vaikka postikortilla. Ajattelematta, mitä siitä itse hyötyisi: suurin hyöty tulee siitä hyvästä olosta ja kiitollisuuden tunteesta, että he ovat tukiverkostoni ja merkityksellisiä elämässäni. Kiitos kaikille, jotka olette elämässäni. Kiitos myös blogini lukijoille, teidän ansiosta Terveysblogi on olemassa. <3

 

Voikaamme hyvin ja annetaan hyvän voinnin kiertää!

Kipa

 

Jaa artikkeli jollekin sellaiselle henkilölle, joka tuli mieleesi lukiessasi kirjoitusta. Kerro hänelle, kuinka kiitollinen olet hänestä! 

23.10.2016

Maailma tarvitsee voimaannuttajia – oletko Sinä voimaannuttaja?

(Taustalla soi: Deva Premal – Gayatri Mantra)

Terveisiä viikonlopun BodyAttack AIM (Advanced Instructor Module) –koulutuksesta! Pe-su välillä on tullut taas kerran pohdittua niin omaa ohjaamistaan, tyyliä, tapaa ja motivaatiota, kuin itseään ihmisenä. Vastaavaa prosessointia tuli harrastettua viime toukokuisessa BodyCombat AIM-koulutuksessa – josta muuten pääsin läpi. 🙂 Kuulostaapa hienolta olla Advanced-tason BodyCombat-ohjaaja. 😀

 

Rakastan syventäviä koulutuksia, sillä koen niiden nostavan ihmisen tietotaidon lisäksi hänen henkistä oivalluskykyään eli itsen tuntemusta yhden tason, ellei jopa useita tasoja ylemmäs.

 

Henkinen oivalluskyky itselleni tarkoittaa nyt, tässä hetkessä, elämistä. Puhdasta tietoisuutta ja valmiutta ottamaan vallitseva tilanne vastaan sellaisenaan. Mitä ikinä tilanne sisältää, niin henkinen oivalluskyky auttaa meitä heittämään odotukset ja olettamukset romukoppaan ja tarkastelemaan tilannetta hyväksyvästi. Hyvä esimerkki tästä on mielestäni palautteenantotilanne. Tilanne, jossa sinä saat palautetta tekemisestäsi. Koulutukset on aina loistava sauma unohtaa aikaisemmat kokemukset ja palautteet ja pohtia saatua palautetta siinä hetkessä vastaanottaen se kiitoksin.

 

Voimaannuttaja on sinut itsensä ja maailmansa kanssa

”Hyvät johtajat saavat ihmiset tuntemaan olevansa asioiden ytimessä, ei ulkopuolella. Jokainen tuntee voivansa antaa oman osuutensa organisaation menestykseen. Kun näin käy…heidän työnsä saa merkityksen.

‐ Warren G. Bennis -”

 

Viikonlopun intro alkoi sillä, että kouluttajamme kertoivat haluavansa viikonlopun olevan ennen kaikkea voimaannuttava. Les Mills on uusseelantilainen organisaatio, jonka työyhteisöön kuuluu vähintään 100 000 jäsentä. Sitä ei aina edes ymmärrä, ennen kuin asiaa jää pohtimaan. Ohjaajana olen osa jotain todella suurta kokonaisuutta.
Mietin koulutusviikonlopun jälkeen, että olisi hienoa, mikäli maailma olisi pullollaan voimaannuttajia.

 

Millainen henkilö on voimaannuttaja? Voimaannuttaja on henkilö, joka osaa toteuttaa toiselle henkilölle seuraavat asiat: ihminen kokee sellaisia myönteisiä asioita, kuin arvostaminen ja kunnioitus sekä hyväksytyksi tulemisen ja turvallisuuden tunne. Nämä tukevat voimaantumista ja rohkaisevat henkilöä toimimaan aktiivisesti henkilökohtaisten tavoitteidensa suuntaisesti.

 

Voimaannuttaja tuntee, että hänellä on tasapaino omassa elämässään sillä hetkellä, ja hän on halukas aidosti jättämään itsensä taustalle hetkeksi miettien toisen henkilön tarpeita. Voimaannuttajalla on missio: hän haluaa vilpittömästi toiselle hyvää ilman pelkoa siitä, että itse menettäisi jotain. Mitä hän ikinä sanookin kehittävässä mielessä ei tarkoita sitä, että se olisi häneltä itseltään pois. Että hänestä itsestään tulisi arvottomampi tai tarpeettomampi.

 

Miten voimaannuttaja toimii? Hän keskittyy toisen henkilön vahvuuksiin ja rohkaisee tätä jatkamaan niiden ylläpitämistä ja kehittämistä. Samalla voimaannuttaja on halukas osoittamaan ja ehdottamaan perustellusti toiselle, mikä voisi olla varteenotettava askel kohti seuraavaa kehitysporrasta. Lisäksi voimaannuttajalla on konkreettinen ehdotus työkalusta, jolla kehitys viedään seuraavalle tasolle.

 

Voimaantuminen lisää henkilön onnellisuutta

“Ajattelen, siis olen olemassa.

– Rene Descartes – ”

 

Lisäksi minusta olisi hienoa, mikäli maailma olisi myös täynnä voimaantujia.

 

Koen, että voimaantuminen (englanniksi empowerment) on tärkeä osa ihmisen arkea. Voimaantuminen on ihmisen sisälähtöistä pyrkimystä opetella itsensä ja asioiden hallintaa ja tarkastelua sekä saada käyttöönsä juuri sillä hetkellä tarvitsemiaan ja tarpeellisia aineellisia ja henkisiä voimavaroja. Voimaantuminen vaatii ajatustyötä. Voimaantumisen lopputulos on lisääntynyt hyvinvointi.

 

Voimaannuttaminen toimii silloin, kun ihminen itse on valmis ja halukas oppimaan ja kehittymään. Hänellä tulee olla intohimo saavuttaa tavoitteensa ja hänen on oltava valmis työstämään ympäristöltään saatua palautetta. Meillä jokaisella on vastuu omasta henkilökohtaisesta kehittymisestämme ja voimaantuminen on ihmisestä itsestään lähtevä prosessi.

 

Kun ihminen voimaantuu, hän käyttää voimavarojaan niin, että hän ei pala loppuun tai uuvu. Hänen elämänhallintansa kehittyy ja siten hänen toimintakykynsä kehittyy. Lisäksi hänen itsetuntonsa vahvistuu – ja vahvan itsetunnon omaava ihminen taas toimii herkemmin voimaannuttajana.

 

Voimaannuttaminen ja voimaantuminen liittyvät siis vahvasti yhteen: energia luo energiaa. Hyvä kiertää. Voimaannuttaminen ja voimaantuminen vaativat vuorovaikutusta. Aivan, kuten tänä viikonloppuna koulutuksessa vuorovaikutusta oli moneen suuntaan. Meillä on oli nimittäin todella upea porukka kasassa ja kaikenlisäksi ilmapiiri oli todella avoin, myötätuntoinen ja kannustava. Toimimme jollain tasoilla kaikki siis voimaannuttajina ja voimaantujina. Siksi näitä viikonloppuja ei voi kuin katsoa kiittäen taaksepäin.

 

Hyvinvointi koostuu vuorovaikutuksesta – me kaikki voimme toimia voimaannuttajina

 

Mitä enemmän tätä kirjoitusta kirjoitan, sitä enemmän ymmärrän, että hyvinvointi koostuu vuorovaikutuksesta. Vuorovaikutuksesta ihmisen itsensä, ympäristön ja muiden ihmisten kanssa. Me kaikki voimme toimia voimaannuttajina. Meillä on mahdollisuus keskittyä itseemme ja kehittää henkistä oivalluskykyämme. Meillä on mahdollisuus saada jatkuvasti palautetta toiminnastamme, ottaa palaute vastaan kiitoksin ja sitä kautta kehittää itsen tuntemustamme. Mikä rikkaus!

Me kaikki voimme myös astua oman itsemme sisältä hetkeksi aikaa ulkopuolelle ja kiinnittää huomiota kanssatovereihimme. Voimme hiljaa kysyä itseltämme olenko sellainen henkilö, jollainen haluan olla? Kuinka paljon omat odotukseni tai ennakkouskomukseni vaikuttavat toimintaani muita ihmisiä kohtaan? Toiminko muita kohtaan niin, kuin haluan itseäni kohtaan toimittavan? Millainen vuorovaikutukseni on muita ihmisiä kohtaan ja kanssa?

 

Iso kiitos koko BodyAttack AIM-tiimille! Viimeisenä päivänä sai olla mukana kokemassa puhdasta intohimoa, ohjaustaidetta ja rakkautta!

 

Erityiskiitos kouluttajillemme Kimmolle & Tiinalle! Teillä kahdella on voimaannuttava taito saada ihmiset innostumaan ja kiinnostumaan kehityksestään, ja siten aikaansaada konkreettisia tuloksia voimaantumisen kautta.

 

Good vibes, good vibes everybody! Voimaannuttavaa ensi viikkoa kaikille!

<3 Kipa

 

Mitä ajatuksia kirjoitus herätti Sinussa? Kommentoi & vuorovaikuta ja jaa artikkeli! 🙂

21.10.2016

Treenaan ja treenaan – syyt miksi paino ei laske vaan jopa nousee?

Olet päässyt hyvään vireeseen: olet hionut ruokavaliotasi, syöt puhdasta ruokaa, et syö yli tarpeen – olet jopa miinuskaloreilla-, treeni on kulkenut hyvin ja mielestäsi olet tehnyt kaiken mahdollisen mitä vain vaaditaan ”kireämpään” kondikseen. Sitten tulee päivä, jolloin yksinkertaisesti tajuat, että paino junnaa tai se on pienesti nousussa, kudoksissa tuntuu nestettä, ehkä jopa treenit tökkivät. Missä vika, vaikka kaikki on tehty ”by the book?

Artikkelia on sittemmin lainattu tekstissäni FitFashionin blogissa (Coachingkira). Käy lukemassa täältä. 🙂

 

Riittävä lepo kehittää

Haaste piileekin siinä, että jotain on jäänyt tekemättä. Olet kenties unohtanut yhden tärkeän tekijän: levon.

Kuka luki Helsingin Sanomista 20.10.2016 kyseisen uutisen: ”Levosta tulee treenaamisen kuumin trendi, sanoo NBA-tähtiä valmentanut suomalainen fysioterapeutti – ”Ihmiset eivät tiedä, miten levätä””?

Lue lisää aiheesta.

 

Artikkelissa ”Suomen menestynein fysioterapeutti Marko Yrjövuori” puhuu levon merkityksestä. Levolla hän käsittää levon, unen ja palutumisen. Ilmiö on Yrjövuoren mukaan ympäri maailman samanlainen: ihmiset tietävät, miten treenata ja syödä hyvin. He eivät kuitenkaan tiedä, miten levätä.

Unessa tärkeintä on hänen mukaansa laatu. Täytyy vaipua syvään uneen. Mielestäni siihen vaikuttaa eniten ihmisen henkinen ja fyysinen kunto. ”Mitä paremmassa kunnossa, sitä parempaa unta. Paino ja aerobinen kunto vaikuttavat uneen, samoin stressi, joka pitää saada pois. Väsyneenä vammautumisriski kasvaa, reaktiokyky heikkenee ja päätöksenteko hidastuu. Moni ihminen ei itse asiassa edes tiedä, mihin pystyisi ja mitä oikeasti jaksaisi, Yrjövuori sanoo. Koska he eivät tiedä, millaista on olla, kun on kunnolla palautunut.”

Hurraa, ehkä tästä on tulossa vuoden 2017 liikuntatrendi – palautuminen ja palautumisen optimoiminen! Väistykööt HIIT, lyhyt ja supertehokas pikatreeni ja toiminnallinen harjoittelu. 😀

Tästä päästäänkin kirjoitukseni aiheeseen, lepoon.

 

Miksi kaava ”syö vähemmän, liiku enemmän” ei aina toimi?

Ihmiskeho on tehty selviytymään ja sopeutumaan. Kehomme on kuin kuminauha: kehon kapasiteettia voi venyttää ja paukuttaa hyvin pitkälle. Jonain päivänä kumilenkki kuitenkin läpsähtää päin näköä ja se sattuu – kovaa.

Kun kehon rasvaprosenttia (nyt puhutaan siitä kuuluisasta ”kiinteytymisestä”) lähdetään alentamaan, niin ensisijaiset keinot ovat tarkentaa ruokavaliota ja lisätä maltillisesti liikuntaa itselleen mielekkäässä muodossa. Useimmiten törmään haasteeseen, että painon pudotus vaikeutuu siksi, että kehoon kerääntyy nestettä ja paino jopa nousee. Homma on sujunut jo jonkin aikaa, mutta yhtäkkiä tuntuu tulevan seinä vastaan. Syytä ei tiedetä, että miksi.

 

Mahdollisia syitä siihen, että paino junnaa

1 . Olet treenannut liikaa

Tehokas treeni on keholle stressaava tila, etenkin kun treenataan todella korkeaintensiteettisiä treenejä. Silloin tällöin tehtynä nämä ovat hyvä ajatus, mutta pitkään jatkuneena kuormituksena ilman asianmukaista palauttelua kovaa treenaaminen voi alkaa kääntyä sinua vastaan.

Tärkeintä on muistaa peruskuntoharjoittelun, liikkuvuusharjoittelun, palauttavan harjoittelun ja harjoittelematta olemisen tärkeys. Kaikkia näitä tarvitaan kehitykseen. Joskus on myös ookoo vain olla treenaamatta, piste.

Treenit on myös hyvä jaksottaa. Treeniärsykkeen on hyvä olla mahdollisimman monipuolista, jotta vältytään rasituksen aiheuttamilta vammoilta ja yleiseltä leipiintymiseltä.

Olet varmaan kuullutkin monen suusta, että kun pitävät taukoa treenaamisesta nesteet lähtevät kropasta. Ei, et ole poikkeus, kyllä sinunkin elimistösi reagoi samoin. Kortisolitasot pääsevät laskemaan, lihaksista poistuu treenin tuoma turvotus ja ennen kaikkea myös hermosto ja hermot pääsevät levähtämään. Uskalla levätä! Ihmisaivot tarvitsevat unta. Ihan yhtälailla ihmiskeho tarvitsee lepoa. Liikuntasuoritus on myös mentaalinen: ajatuksen tulee olla treenissä mukana, jos haluaa treenin menevän perille. Tämä on haastavaa väsyneenä.

Liian vähäinen uni kerryttää nestettä elimistöön.

 

2 . Stressaat

Stressireaktio on kehon ”taistele tai pakene” reaktio, jolloin adrenaliinin tuotanto kehossa kasvaa. Stressi ei aina ole pahasta, sillä on olemassa myös hyvää stressiä. Mutta pitkäkestoinen stressi ei ole hyvästä. Mikäli keho joutuu elämään selviytymistilassa liian pitkään sen toimintakyky heikkenee. Stressi voi turvottaa monista eri syistä. Yksi voi olla su0liston heikentynyt toiminta. Lisäksi stressaantuneena palleanseutu voi tuntua pinkeältä, sillä hengitämme pinnallisesti. Olo voi tuntua siksi tukalalta. Miksi elimistöön kertyy helposti nestettä stressin myötä on se, että kehomme lisämunuaiset, jotka säätelevät adrenaliinin määrää, vaikuttavat myös nestetasapainon säätelyyn.

 

3 . Olet lisännyt kuntosaliharjoittelua

Kuntosaliharjoittelu, sen ollessa tarpeeksi rasittavaa, lisää nestettä lihaksissa. Silloin lihakset voivat tuntua pinkeiltä, pökkelöiltä ja lihaksen ympärysmitta voi inasen kasvaa. On hyvä myös huomioida aloitustaso: jos aloitat kutnosalihajroittelun ekakertalaisena voit huomata melko nopeastikin tämän, silla alussa kehitys on nopeampaa. Kasvaneet lihakset myös sitovat enemmän nestettä esimerkiksi ruokavalion hiilihydraateista. Tämä on vain hyvä juttu, jotta palautuminen onnistuu ja treeni sujuu.

 

4 . Syöt sittenkin oletettua enemmän – tai vähemmän

Mikäli ruokailusi askarruttaa, niin suosittelen ruokapäiväkirjan pitämistä. Vaikka jokin applikaatio puhelimeen tai nettiravintopäiväkirja. Jollekin toimii vanha kunnon paperi. On muutoin vaikea olla kartalla ja läsnä syömisissä, jos niitä ei konkretisoi. Tiedätkö minkä verran missäkin on energiaa? Se ei ole välttämätönsä opiskella kaloreita ulkoa – harvoin jopa edes tarkoituksenmukaista. Mutta on hyvä suunnilleen olla kartalla siitä, mitä ja paljonko koneistoon menee. Saattaa joskus yllättää. Päivä voi mennä helposti myös syömättä mitään (järkevää) tai tarpeeksi energiaa. Tällöin kehon aineenvaihdunnan toiminta ei pysy virkeenä. Kyllä se vanha tuttu ”syö säännöllisin väliajoin” vain toimii. 🙂

Paljon puhutaan myös ns. säästöliekistä. Siitä olen kirjoittanut aikaisemmin blogitekstin, jonka voit lukea täältä.

 

5 . Lääkitys

Eräät esimerkiksi verenpaine-, masennus-, mielialanvaihtelu- ja diabeteslääkeryhmiin kuuluvat reseptilääkkeet voivat aiheuttaa painonnousua. Myös tulehduslääkkeet voivat lisätä nesteen kertymistä elimistöön. Myös sairaudet voivat vaikuttaa, joista viime vuosina eniten pinnalla on ollut kilpirauhasen vajaatoiminta. Itse uskon, että suurin osa kilpirauhasen vajaatoiminnasta on stressiperäistä. Ei, en ole lääkäri. Kyllä, uskon kehon uupumistilan olevan mahdollista. Ja uupuneen kehon kilpirauhashormonin tuotanto on laskenut väliaikaisesti. Tämä on hoidettavissa elintapamuutoksilla tai vähintään stressin tai mielenhallinnalla. Tiedän, koska itselläni on kilpirauhasen vajaatoiminta ja se ”pahenee” joka kerta pitempiaikasen stressijakson myötä. Toki tämä on yksilöllistä.

 

Liikunnan iloa!

– Kipa

 

Oletko itse huomannut joitain selkeitä syitä, miksi sinua turvottaa tai miksi paino ei laske treenaamisen myötä? Kommentoi alla ja jaa ajatuksesi! Laita myös artikkeli jakoon!

 

21.10.2016

Osallistu Kansainväliseen Kiireettömään päivään lauantaina 10.12.2016!

LCF® Life Coach -koulutuksessa tuli aikoinaan keskusteltua koulutusvuoden aikana ryhmässämme kiireestä ja suorittamisesta. Nämä kaksi ovat aiheita, joihin törmää jatkuvasti nykypäivänä. Kuka tietää, milloin valtakunnallinen kiire alkoi? Voiko sana mitään tiettyä ajankohtaa, jolloin tämä kaikki suomalaisten hullunmylly on alkanut? Vai onko sitä aina ollut, olenko ollut onnellisen tietämätön tästä suurimaan osan elämääni? Kertokaa toki ajatuksenne, olisi kiva tietää. 🙂

Oletteko ajatelleet, kuinka nykyään kaikilla on kiire? Koko ajan. Joka paikassa. Koko ajan. KAIKILLA. Koko ajan.

Ihan totta: joka kerta, kun kysyt jonkun kuulumisia vastauksena on kauhea kiire. Tai sitten asioita on jäänyt tekemättä, koska on kauhea kiire. Asioita siirretään, unohdellaan ja jätetään huomioimatta, koska…noh, kiire.

Mitäs jos kerrankin ei olisi niin kiire? Päätin viime vuonna 25.11.2015 pistää pystyyn tapahtuman nimeltään Kansainvälinen Kiireetön Päivä. Tapahtuma perustettiin myös Facebookiin ja muutama innokas jakoikin tapahtumaa.

Arvaatko jo, mitä kommentteja päivästä tuli Facebook-ryhmään?

Kommentit olivat vastaaanlaisia: ”todella fiksua laittaa päivämäärä pari viikkoa ennen joulua, joilloin on vuoden kiireisintä aikaa” tai ”ei todellakaan kerkiä, kun on niin kiire” tai ”hyvä, jos tämän pystyisi toteuttamaan, mutta kun on niin paljon tehtävää” jne.

Mietin pitkään näitä kommentteja. Mikä on konkreettinen seikka, mistä kiireemme johtuu? Tuo mainittu tekemisen paljous? Miksi tekemistä sitten on niin paljon? Ja tämä minua kiinnostaa eniten: miksi stressaamme joulusta? Koska joululahjat? Koska jouluruoat? Koska joulukoristeet? Mikä joulussa meitä stressaa? Miksi joululahjojen hankinta stressaa? Onko joululahjoja väkipakolla pakko hankkia? Onko joulun tarkoitus kiiruhtaa?

Miksi Kansainvälinen Kiireetön Päivä 2015 oli keskellä viikkoa torstaina ja joulukuussa? 

Juuri siksi. Joulukiireiden keskellä on hyvä välillä rauhoittua. Ehdit kyllä. Erään tutkimuksen mukaan torstai on ihmisille arkipäivistä kaikkein väsynein päivä. Viikkoa on jo takana ja keho & mieli alkavat odottaa jo viikonloppua. Siispä torstai on melko luonteva päivä laskea kierroksia, sillä todennäköisesti olet silloin sen tarpeessa. 🙂 Miksi ei siis silloin hidastaisi tahtia? Ja miksi hidastaminen on hankalaa – koska se koskee koko päivää? Eikö voisi hidastaa edes pariksi tunniksi?

Tänä vuonna 10.12. osuu lauantain kohdalle. Viime vuonna haasteeksi muodostui kommenttien mukaan arkipäivä. Nythän tässä on siis kaikki ihanasti kohdillaan, ei muuta kuin mukaan! 🙂

Kuinka riippuvaisia olemme kiireen tunnusta?

Onko se meille keino, jolla tunnemme olevamme tarpeellisia? Haluttuja? Riittäviä? Miten kiire sinun elämässäsi ilmenee? Mitä voisit tehdä, jotta sinulla olisi vähemmän kiire? Eikö voisi aloittaa vaikka tästä yhdestä päivästä. 🙂

Mieleeni juolahti, kuten huomata saattaa, useita kysymyksiä. josta sain idean: Minulla on missio: saada kalenteriin kansainvälinen Kiireetön Päivä. Ensimmäinen Kiireetön Päivä vietettiin 10.12.2015! Tänä vuonna koitetaan yhdessä saada enemmän ihmisiä mukaan ja pohtimaan kiirettä omalla kohdallaan.

Osallistu Kiireettömään päivään Facebookissa ja jaa tapahtumaa ystävillesi!

Tapahtuma löytyy Facebookista – tänä vuonna moninkertaistetaan osallistujamäärä yhdessä!

Instagramista: #kiireetönpäivä #nonbusyday #unbusyday

Muutetaan maailmaa päivä kerrallaan!

– Kipa

20.10.2016

Miten toteutan onnistuneesti elämäntapa- tai elintapamuutoksen?

Jee, ne ovat vihdoin valmiit! Terveysblogi.fin uusi ulkoasu asuu täällä! Olen tavattoman onnellinen, olen odottanut tätä viikkoa ikuisuuden. Todellisuudessa ikuisuus on tietenkin hyvin liioitellusti sanottu. Haluan antaa erityiskiitoksen Delwig Digitalin Niklas Kiilavalle, joka todella kärsivällisellä otteella hoiti verkkosivuhomman himaan – KIITOS Niklas!

Lisäksi pakko sanoa: kiitos kaikille vanhoilla sivuilla kommentoineille! Valitettavasti artikkelien kommentit eivät seuranneet mukana, joten nyt sitten entistä enemmän keskustelun sorinaa näillä sivuilla. 😀

…

Syksy saa miettimään muutoksia. Monelle kesän jälkeinen aika on ”elämäntapojen” tai jopa omien asenteiden muutoksen aikaa. Lisäksi ihminen alkaa tiedostaa, että vuosi on kääntynyt loppupuoliskon puolelle ja syvällä sisimmässä vallitsee haikeus. Toisia taas saattaa uuvuttaa ajatus pimenevistä illoista, kylmistä aamuista ja valottomista päivistä. Jotain mieltäpiristävää siis tarvitsisi tehdä.

Jäin pohtimaan näitä muutoksia. Paljon puhutaan elämäntapamuutoksesta. On kuitenkin mahdollista muuttaa myös pelkästään elintapoja. Mitä näillä kahdella oikeastaan tarkoitetaan?

 

Miten elämäntapamuutos eroaa elintapamuutoksesta?

Elämäntapamuutos on iso askel uuteen suuntaan elämässä, ja se tarkoittaa asioiden uudelleenjärjestelyä. Elämäntapamuutoksesta puhuttaessa nousee hyvin usein esiin painonhallinta tai laihtuminen.

Elämäntapamuutos voi olla myös jotain muuta, kuin painonhallintaa: se voi esimerkiksi olla uuden asenteen omaksuminen (kuten elämänrytmin hidastaminen), kokonaan uuden elämäntilanteen omaksuminen (perheeseen syntyy lapsi tai tulee koira) tai se voi olla uuteen elinympäristöön sopeutuminen (muutto toiselle paikkakunnalle tai toiseen maahan).

 

Elintapamuutos tähtää arjen pienten tekojen ja valintojen muokkaamiseen. Elintapamuutoksen tekijät ovat mitattavissa olevia, terveyteen vaikuttavia asioita. Ne on opittu mallin tai toiston kautta, joten niitä muuttaakseen meidän tulee ensin tunnistaa ja myöntää niiden olemassaolo. Elintapamuutokset vaativat toistoja, pois oppimista ja muistamista.

 

Elämäntapa- ja elintapamuutoksissa vähemmän on enemmän

Molempia yhdistää ainakin yksi tekijä: less is more. Koko elämää on haastavaa laittaa kerralla uusiksi. Siksi on hyvä valita yksi tai korkeintaan kolme muutosta kerrallaan. Ensin opetellaan uudet tavoitteet niin, että ne jalkautuvat arkeen eli niistä tulee rutiineja. Vasta sitten haalitaan uusia tavoitteita.

Mitä tämä käytännössä tarkoittaa elämäntapamuutoksen tilanteessa? Entä mitä konkreettisesti tarkoittaa elintapamuutos?

 

Elämäntapamuutosesimerkki – stressin lieventäminen

Yksi kärjistetty (tai ei 😉 ) esimerkki. Tämä esimerkki tulee oikeastaan tämän päivän teemasta. Kävin aamulla pitämässä hyvinvointiluennon erään yrityksen TYKY-päivässä ja oli todella antoisa aamu! Luentoni teemana oli ajan henkeen sopiva stressinhallinta ja palautuminen. 🙂

Yksi elämäntapamuutos voi olla hidastaa elämänrytmiä. Mitä olen ympäriltäni ja joskus myös itsestäni huomannut, että ollessamme jatkuvasti hyvin kiireisiä kiirelevy voi jäädä päälle: helposti stressaamisen jatke on hemostuneisuus, äkkipikaisuus ja malttamattomuus. Illalla poistuessamme työpaikalta otamme helposti työn aiheuttaman henkisen taakan mukaamme ja se painaa takaraivossa.

Ajatukset ovat kuin sikin sokin päämme sisällä hyöriviä kaoottisia autoja liikenneympyrässä. Yöllä työajatukset pyörivät mielessä ja yöuni on levotonta. Aamulla on haastavaa herätä heppoisten yöunien jälkeen ja uusi päivä odottaa eilisen taakkoineen. Aamu lähtee hermostuneena liikkeelle, ryntäämme liikkeelle, kiiruhdamme töihin. Kiukku. Jatkuva kiukku. Ja väsymys, krooninen väsymys.

Tämä on ookoo silloin tällöin. Kyllä stressata saa ja joskus pitääkin, niin asioita tulee hoidetuksi. Lisäksi on olemassa myös hyvälaatuista stressiä eli kaikki stressi ei automaattisesti ole pahasta. Mutta jatkuva stressi ilman koneiston kierrosten laskemista ei vain pidemmän päälle toimi.

 

Tarvitaan konkreettinen elämäntapamuutos. Miten? Avaimet ovat sinulla.

  • Pohdi ensimmäisenä, mikä on tavoitteesi.
  • Sen jälkeen pohdi mitä tarvitset päiviisi lisää, jotta tavoitteesi toteutuu?
  • Mikä sinua auttaa elämäntapamuutoksessa, kun tavoitteena on vauhdin hiljentäminen?
  • Mikä sinusta tuntuu hyvältä tehdä?
  • Millä konkreettisilla menetelmillä saat lisättyä tarvitsemiasi asioita?

Tämä oikeastaan soveltuu hyvin moneen asiaan. Tavoitteet vain vaihtelevat. Kaikki lähtee tavoitteesta, joskus jopa unelmastasi. Uskalla myös unelmoida – millainen on sinun unelmatilanteesi?

 

Elintapamuutosesimerkki – syön enemmän kasviksia

Elintapamuutoksissa meillä on taipumus haluta ottaa jättiharppauksia: elämä laitetaan remonttiin kertaheitolla! Tällöin taakka tulee nopeasti hyvin raskaaksi: kokonaisuutta on vaikea pitää kasassa, sillä harvoin elämässä asiat menee exact kuten olimme ajatellut.

Joskus asiat eivät menekään suunnitelmien mukaan: olit illalla pakannut valmiiksi seuraavan päivän laatueväät, mutta aamulla unohditkin ne kotiin. Olit suunnitellut meneväsi salille tai jumppaan, mutta on vielä vastattava muutamaan sähköpostiin eikä töistä päässytkään lähtemään. Tulet kotiovelle ja olet ajatellut lähteä lenkille, mutta oletkin unohtanut avaimet kotiin tai töihin.

Pari pienempää päätöstä kerralla on realistista toteuttaa. Ja kun toteutus on realistista, tavoitteet toteutuvat. Ja ne motivoi jatkamaan ja asettamaan uusia tavoitteita – jopa ylittämään niitä. Mikäli tavoitteita on liikaa ne muodostuvat helposti stressiksi ja vaikutus on ennemminkin dismotivoiva.

 

Hyvä esimerkki elintapamuutoksesta on “lisään enemmän kasviksia ruokavaliooni”. Hienoa!

  • Seuraavana mieti missä muodossa ja mihin annoksiin niitä lisäät, el miten siis toteutat tämän käytännössä.
  • Suunnittele etukäteen ja pysy suunnitellussa.
  • Jos tuntuu, ettei kasvisten kokkailu ole juttusi tai kasviksia tuntuu päivän mittaan olevan vaikea lisätä ruokavalioon, niin onko jotain vaihtoehtoa? Esimerkiksi viherjuomat, kasvissosekeitot jne.

Ja muista, että ei ole epäonnistumisia. Muista kannustaa itse itseäsi ja olla itse itsesi tukena. Kyllä sitä joskus kompastuu. Mutta voit valita: nousetko sieltä ja yllät yhä parempiin suorituksiin vai annatko periksi ja jäät tuleen makaamaan? Kumpi vaihtoehto vie sinut lähemmäksi tavoitetta?

 

Lopuksi omat hyvinvointitavoitteeni syksylle 2016

Asetin viikko sitten itselleni omat syksyn hyvinvointitavoitteeni. Viimeiset kaksi kuukautta ovat ollet hemmetin (sori 😀 ) hektistä aikaa ja aikaa omalle itselleen on ollut hyvin vähän. Kyllä sitä omaa aikaa vaan ihminen kaipaa. <3

Huomasin, että iho alkoi olla melkoisen väritön, välillä jopa harmahtava. Ihon kunto alkoi mennä huonoon kuntoon ja väsytti. Toki itselläni kilpirauhasen vajaatoiminta luo omat haasteensa mielelle ja keholle. Kaikesta en voi kuitenkaan kaikesta syyttää kilpirauhasia, sillä voin itse vaikuttaa moneen asiaan.

 

Pysähdyin ja kysyin itseltäni, mitä minä tarvitsen lisää? Sain intuitiivisen vastauksen itseltäni: vihreää ja raikasta happea. Lähdin Ruohonjuuri-kaupan kautta kotiin ja ostin spirulinatabletteja sekä Voimaruoka Total 25 –jauhetta pusseissa (ei muuten sitten ole maksettu kommentti 😀 ). Tein suunnitelman, että käyn viikon sisällä 3 kertaa kävelyllä ulkona, kestoltaan 45-60 min ja juon joka päivä vähintään yhden annoksen viherjuomaa.

Tämä oli viime torstaina. Tänään kun mielessäni summailin, niin olen juonut viherjuomaa 1-2 annosta päivässä ja käynyt viikon sisään 4 kertaa kävelyllä.

En halua enää luopua näistä! Juon aamulla ensimmäiseksi viherjuoman ja se tuntuu hyvältä. Jopa niin hyvältä, että suolisto tuntuu rauhoittuneen. Raikkaan hapen tuntua keuhkoissa ei voi edes selittää, se on jotain mittaamattoman hienoa. Ja eras tärkein on väsymys: sitä on huomattavasti vähemmän. Happi tekee ihmeitä ihmiselle. <3

 

Mitkä ovat sinun syksyn tavoitteesi? Kommentoi alla ja jaa artikkelia henkilölle, joka kaipaa tukea elämäntapamuutosten tai elintapamuutosten keskellä!

– Kipa

#inhimillinenote

20.10.2016

Miten liikunta ja suhtautuminen liikutaan sekä omaan kehoon muuttuvat raskauden aikana – äidit vastaavat!

Jonain päivänä monen naisen elämässä tulee päivä, kun raskaustesti näyttää positiivista. Joskus se ei aiheuta sen enempää stressiä tai päänpainetta liikunnan ja painonnousun suhteen – joillekin se taas kolahtaa ja kovaa: loppuuko liikunta kokonaan, pääseekö treenaamaan, voiko ylipäätään treenata, mikä on oikea määrä liikuntaa ja kuinka paljon painoa kertyy? Kyllä, kyllä. Joku voisi sanoa tähän, että on pikkasen muutakin elämässä, kuin ulkonäkö ja liikunta. Että painonnousu on vain väliaikainen tila, ja äitiys on kertyneitä kiloja tärkeämpää. Toki näin on, mutta käsi ylös, joka ei ole KOSKAAN ollut huolissaan raskauden tuomista muutoksissa kehossaan?

 

Kirjoitin tämän tekstin vanhalle blogipohjalle 30.12.2014. Kirjoituksesta on siis hieman aikaa, mutta sisällön sanoma pätee yhä. Tekstini käsittelee tilannetta, jossa liikunta on suuri osa (tulevan) äidin elämää ja arkea, hän on tunnustettavasti ikiliikkuja, jumppapirkkopörriäinen ja ystävien seurassa hänet tunnetaan ”urheiluhulluna” tai ”liikunta-addiktina” – kunnes koittaa se siunattu hetki ihmisen elämässä. PUM! Mieleen hiipii aktiiviliikkujana SE YKSI AJATUS: miten käy liikunnan?

 

En voi omakohtaisesti sanoa, miltä tuntuu, kun 5. kuulla raskaana oleva nainen harrastaa liikuntaa. Miten suhtautuminen omaan kehoon, liikuntaan, vapaa-aikaan, terveyteensä ja ylipäätään terveisiin elämäntapoihin muuttuu – vai muuttuuko se? Entä jo synnyttäneen äipän liikunta? Miten keho toimii? Naiset, ette ole yksin. Tekstini on suunnattu tuleville äideille. Aktiiviliikkujanaisille, jotka pohtivat näitä kysymyksiä.

Personal Trainerina minua kiinnostaa kyseinen aihe. Mitä minun tulee tietää ja huomioida hyvinvointimentorina, jotta asiakkaani voi hyvin? Päätin tiedustella asiaa raskaana olevilta tai jo synnyttäneiltä aktiiviliikkujaystäviltäni. Yhä muutama vuoden jälkeen haluan antaa ISON erityiskiitoksen näille ihanille naisille, jotka ottivat ajan vastata kysymyksiini. Kiitän täydestä sydämestäni, kun otitte ajan kiireenne keskellä. Olette aivan ihania, kiitos! <3

 

Kuinka suhtautuminen liikuntaan muuttuu aktiiviliikkujalla?

Aktiiviliikkujalla käsitetään tässä monipuolisesti, minimissään 5 kertaa viikossa vähintään tunnin kestävää, liikuntaa harrastavaa henkilöä.

Jotkut naisista voivat liikkua ”helposti” läpi raskauden. Toisaalta neuvolassa usein ohjeistetaan liikunnan olevan varovaisempaa, kevyempää ja sitä suositellaan vähennettävän. Yleisohjeet ovat aina hyviä yleispäteviä neuvoja. Uskon kuitenkin siihen, että ihminen itse on kehonsa paras asiantuntija: omaa kehoaan kuunnellen saa paljon informaatiota. Raskaus tuo omat haasteensa, mutta sairaus se ei ole. Jokaisen on hyvä löytää itselleen toimivat liikuntamuodot, intensiteetti ja treenikertojen usein. Kyllä keho ilmoittaa sitten, kun tulee hidastaa. Ja toki, jotkut haluavat olla ”varovaisempia” raskauden aikana. Sitä ikään kuin haluaa säästää kehon voimia raskautta varten.

 

Raskauden aikana kehon fyysiset rajat muuttuvat

Joskus fyysiset rajat vain tulevat vastaan ja liikuntasuunnitelmat muuttuvat:

”Kuvittelin ammattilaisena ja raskaana olevia naisia valmentaena, että pystyn liikkumaan edelleenkin loistavasti (vaikka kevyemmin) niin sain ison opetuksen. Liian hyvät vatsalihakset ja tiukat lantionpohjanlihakset ja pahoinvointi/ voimattomuuden aiheuttamat oireet veivätkin isomman korren. Nykyään ihan pienet aktiivisuusteot (aktiivinen työ) ja hyötyliikunta silloin, kun keho antaa siihen luvan sekä rentoutusharjoitukset ovat olleet se mitä keho on tarvinnut.”

 

Tällöin suhtautumista liikuntaan on väistämättä vähän muutettava , sillä liikkumaan ei yksinkertaisesti normaaliin tuttuun tapaan pysty. Kuten yllä huomattiin tällöin on inhimillisellä otteella hyväksyttävä se mitä pystyy tehdä: arkiaktiivisuus nousee pääliikunnaksi. Ainakin sitä on hyvä sisällyttää päiviin, ja siitä varmasti onnistuu myös nauttimaan.

 

Vaikka raskauden alkuaika toisikin haasteista, nin jatkoraskaus voi olla liikunnan kannalta antoisaa aikaa

 

“Opin todella kuuntelemaan kehoani, ensimmäiset kolme kuukautta leväten rajusta raskauspahoinvoinnista kärsien, toinen vaihe menikin energisesti liikkuen ja nauttien raskaudesta, kolmas vaihe keskittyen rauhallisempiin lajeihin ja synnytykseen valmistautumiseen myös liikunnan kautta! Kehonhuolto tuli erityisen tärkeäksi.”

 

Tämähän on positiivista! Raskaus siis opettaa Sinua ennen kaikkea kuuntelemaan kehoasi ja elämään sen kanssa yhteistyössä – ei eri leireissä. Kun tähän tilaan pääsee on raskaus ja liikunta antoisaa. Esiin nousi myös hyvä pointti: liikunnasta tulee osa synnytykseen valmistautumista. Treenejä on yleisestikin suotavaa jaksottaa ja rytmittää esimerkiksi erilaisilla treenikausilla. Raskaus on siis oiva tilaisuus ottaa koko odotusaika positiivisena treenihaasteena!

 

Entä jos olen ”liikuntahullu”, jumppapirkko tai –pörriäinen – enkä HALUA luopua liikunnasta?

 

Ystäväiseni, olet raskaana ja kehosi elää muutoksen aikaa: ” “Vauhti-ihmisenä” on joutunut nöyrtymään tekemään vähän hitaammin”. Näin se kyllä menee, tähän kannattaa varautua. Mutta oikeasti, vaihe on ohimenevä. Kliseistä, mutta ei sitä jatku lopun ikää. Rakasta kehoasi, se tekee aika hemmetisti töitä tulevan lapsen eteen. Mahtavaa!

 

Entä liikunnan rajat – mikä on raskauden aikana liikaa liikuntaa?

Superhyvä kysymys. Harvoin terveysviranomaiset tai –asiantuntijat pystyvät suoraan sanomaan, missä kohtaa raja selkeästi ylittyy. Eli mistä siis voit tosiaan tietää treenaavasi sopivasti ja sopivalla teholla?

 

Pari ohjetta tähän voidaan karrikoidusti antaa (nämä ovat yleisiä ohjeita):

 

  • Fyysiset merkit raskauden loppupuolella sekä sydämen sykkeen turvallisuusraja
  • Sydämen sykkeen turvarajaksi suositellaan äidille 140-150 lyöntiä minuutissa.
  • Suositeltava liikunnan kesto on noin 15-45 minuuttia.
  • Vältä päinmakuulla oloa jumpatessa 4. raskauskuukauden jälkeen (tai aikaisemminkin miten itsestäsi tuntuu tai vatsaan kohdistuu painetta). Esimerkiksi selkälihakset voit suorittaa konttausasennossa.
  • Raskauden loppupuoliskolla on hyvä seurata myös fyysisiä merkkejä: mikäli epäilet lapsiveden menoa, koet huimausta tai äkillistä päänsärkyä, hengenahdistusta tai rintakipua taikka pohkeesi kipeytyy/turpoaa, niin suositeltavaa keskeyttää liikunta

 

Itse ohjaisin lisäksi raskauden aikana liikunnasta jättämään vähitellen sellaisia liikuntalajeja pois, joissa alavatsaan kohdistuu suuri paine tai loukkaantumis,- kaatumis,- putoamis tai vastaava riski on huomattava:

  • BodyCombat ja itsepuolustuslajit
  • Kahvakuula
  • Kiipeily
  • Sukellus
  • Ratsastus

Toki omaa harkintaa on aina hyvä käyttää.

Harjoittelusta yleisesti voidaan sanoa, että räjähtävät ja suuria ponnistuksia vaativat liikkeet kannattaa raskauden edetessä jättää vähemmälle. Kuntosalilla jalkaprässi ja liikkeet, joissa alavatsaan kohdistuu suurta painetta kannattaa jättää pois. Toki myös yleisesti vatsaliikkeet, kuten lankkupidot, erilaiset rutistukset tai mahallaan tehtävät liikkeet kannattaa jättää pois heti, kun ne alkavat tuntua epämiellyttäviltä.

 

Ohessa yksi hyvä opasvinkki. Oppaan tarkoitus on auttaa raskaana olevaa valitsemaan itselleen sopivia liikuntamuotoja, kannustaa liikkumaan odotusaikana, ohjata turvalliseen raskauden jälkeiseen liikuntaan ja antaa ohjeita kuinka toimia, jos vatsalihakset ovat erkaantuneet raskauden aikana:

http://aitiysliikuttaa.blogspot.fi/2013/01/syketta-nostava-liikunta-raskausaikana_29.html

 

Käytännössä raskaushomma toimii näin 

SPORTMAMA blogia ylläpitävä Ansku on itsekin liikunnan alan ammattilainen. Ansku ylläpitää aiheeseen liittyvää blogia osoitteessa: https://sportmamablogi.wordpress.com

Kysyin myös Anskun näkemystä:

Oma tulkintani sopivasta liikunnan tehosta raskausaikana on seuraava. Kontraindikoidut (=vasta-aiheiset) lajit ja asennot huomioiden, tottunut liikkuja voi jatkaa liikuntaharrastuksiaan keventäen intensiteettia raskauden edetessä seuraavasti: 

  1. raskauskolmannes
  • Kevyt ja kohtuukuormitteinen liikunta (lyhyet käväisyt raskaan liikunnan alueella lienevät ok)
  1. raskauskolmannes
  • Kevyt ja kohtuukuormitteinen liikunta siirtyen enemmän kevyeeseen kolmennaksen loppua kohden
  1. raskauskolmannes
  • Kevyt liikunta

 

Tämä ohjeistus edellyttää, että liikunta tuntuu miellyttävältä eikä aiheuta kipuja tai epämukavia tuntemuksia.”

 

Lisää käytännön vinkkejä raskausajan liikuntaan voit löytää myös seuraavasta Anskun blogilinkistä: http://sportmamablogi.wordpress.com/2013/07/26/sportmama-ja-liikuntavinkit-raskauden-aikana/ , jossa Ansku antaa vinkkejä mm. siihen, voitko jatkaa kuntosaliohjelmaasi samaan tapaan kuin ennenkin tai onko vatsalihasliikkeiden tekeminen sallittua.

 

Raskaus muuttaa suhtautumista myös ulkonäköön – mutta mihin suuntaan?

 

Vaikka raskaus on ihana lahja, niin silti se on usein mielessä: painon kertyminen. Vaikka olet tuleva äiti, niin Sinulla on oikeus yhä ajatella ulkonäköäsi – se ei tee sinusta yhtään huonompaa äitiä! <3

 

Me olemme kaikki erilaisia naisia – ja myös erilaisia äitejä. Jotakuta kilot eivät voisi vähempää kiinnostaa, joku haluaa niistä eroon ASAP. Kumpikaan ei ole ”väärä” tapa:

”En ole paljoakaan rennompi kilojen suhteen vaan tarkoitukseni on päästä takaisin omaan vartalooni.”

”Olen oppinut olemaan hieman armollisempi ja suvaitsevaisempi…kyllä muuttuva keho tuo oman haasteensa paljon liikkuvalle, koska peilikuva muuttuu paljon. Mutta kun pitää mielensä että raskaus on suuri lahja ja oma “ihmeensä” niin kyllä niitä muuttuvia muotoja pitää arvossa.”

 

Vaikka kiloja tulee ja ulkonäkö muuttuu, niin raskaus on hetkellinen tila. Raskauskilot on mahdollista karistaa, ja sen suhteen kannattaakin olla kärsivällinen ja realisti: mitkä ovat synnytyksen jälkeen käytettävissä olevat voimavarat (aika ja jaksaminen, kehon palautuminen raskaudesta ja synnytyksestä) ja muut resurssit.

 

Painonpudotus ei kaikilla tapahtu synnytyksen jälkeen ihan hetkessä, sillä aika päästä liikkumaan on rajallinen ja homma toimii pitkälti ruokavalion varassa, koska oma aika liikunnan harrastamiseen on tiukassa. Lisäksi hormonitoiminnan tasapainottuminen saattaa vielä helposti vuoden päivät.

 

Vaikka kiloja tulee on raskaus myös omalta osaltaan kiitollista aikaa: vaikka keho ei ole sama, kuin ennen raskautta se on silti Sinun kehosi. Raskaus on parhaimmillaan myös upea reissu itseesi ja kehosi toimintaan:

”Olen meinannut sortua ajatuksissani vertaamaan itseäni siihen mitä olen ollut vs. nyt, mutta huomasin hyvin pian, että se ei kannata sillä se veisi huomioin kaikesta upeasta mitä kehossani tällä hetkellä tapahtuu enkä osaisi nauttia tästä hetkestä.”

 

Lopuksi: Raskaana olevalta ystävältäni terveiset kysymykseen “mitä liikuntaa ja kuinka usein rohkaisisit raskaana olevan naisen tehdä” <3:

 “Pienikin liikunta päivittäin jos pystyt on loistava! Jokainen meistä kokee raskauden niin erilailla, joten älä vertaa itseäsi muihin – vaan tee ilolla se minkä pystyt ja jaksat. Kuuntele kehoasi ja tee sitä mikä tuntuu hyvältä!”

 

Ja lainaus ystävältäni, jolla laskettu aika on tammikuun puolivälin tienoilla <3 :

 “Neuvoisin liikkumaan niinkuin aikaisemminkin, mihin oma keho on tottunut. Toki vatsalihastreenit kannattaa jättää pois mahan alkaessa kasvaa, näin varmistaa ettei turhia venymisiä/ repeymiä tule. Hyppyjen ja ja suuremmat tärähtelyä aiheuttavat treenimuodot kannattaa korvata jollain lempeämmällä raskauden puolivälin tai silloin kun siltä tuntuu (keho kyllä kertoo mikä tuntuu hyvälle ja mikä ei.) Loppua kohti ylläpitävä terveysliikunta (kävelyt, venyttelyt, mammajooga yms) pitävät mielen virkeänä. “

 

Jo synnyttäneen ystäväni vinkki <3 :

“Fysioterapeuttina suosittelen terveille raskaana oleville naisille liikuntaa päivittäin puolisen tuntia, omaa vointia ja kehoa kuunnellen. Suosittelen kunnon ylläpitoa, ja unohtamaan suorituskeskeisyyden. Kunnioita itseäsi, vartaloasi ja tutustu kehoosi liikunnan avulla oli se venyttely, kävely, kuntosaliharjoittelu, mammajumppa tai vesivoimistelu! Saa hikoilla ja tehdä, kun tekee turvallisesti, tehokkaasti ja vaaratilanteita välttäen. Kun olet väsynyt, niin lepää. Usein pienikin kävelylenkki voinnin salliessa voi piristää niin mieltä kuin kroppaa – krempat pysyvät loitolla ja valmistaudut synnytykseen paremmin.”

 

Raskauden edetessä monet naiset ovat kokeneet vesiliikunnan hyvänä lisänä, erityisesti vesijuoksun ja vesivoimistelun, sillä se keventää nivelien ja kehon kuormitusta. Usein se myös vaikuttaa suotuisesti erilaisiin kiputiloihin kehossa.

 

Ole itsellesi hyvä. #inhimillinenote

Terveydeksi, kaikki mammeliinit ja syntyvät mötikät! <3

Kira

Terveysblogi 2020