Ei ole ensimmäinen kerta, kun kirjoitan aiheesta. Eikä varmastikaan viimeinen. 😀

Mietin, että missä kohtaa aktiivisuutemme alkoi edetä siihen pisteeseen, että kovimmat puuhastelijat painaa yli äyräiden osan jäädessä kotisohville. Tämä on tietenkin hyvin kärjistetysti sanottu, mutta erittäin tuttu ilmiö. Lisäksi tuntuu, että liikunta on polarisoitunut: joko liikutaan liikaa (tai vääristä syistä/väärällä tavalla = liian kovaa) tai sitten sitä ei harrasteta laisinkaan.

Oletko huomannut saman?

THL:n teettämän kyselyn mukaan, jossa kartoitettiin suomalaisten työikäisten terveyskäyttäytymistä, vuonna 2014 miehistä 54 % ja naisista 60 % kertoi harrastavansa vapaa-ajan liikuntaa vähintään kolme kertaa viikossa.

Tiesitkö, että työikäisistä suomalaisista vain yksi kymmenestä harrastaa kestävyysliikuntaa ja lihaskuntoharjoittelua edes kansallisten suositusten mukaisen määrän?

Kansallisten suositusten mukaan joka viikko tulisi olla vähintään 2,5 tuntia reipasta kävelyä, pyöräilyä tai muuta kuntoliikuntaa. Lisäksi kahteen otteeseen lihaskuntoa kehittävää liikuntaa, kuten kuntosalia.

Mielenkiintoista on, että elintason noustessa suomalaiset ovat jämähtäneet paikalleen. Lisäksi istumatyö on lisääntynyt huimasti. Runsas istuminen lisää useita elintapasairauksia ja jopa kuolemanriskiä. Kuulostaako dramaattiselta? Se on. 😀

6-8 tuntia istumista per päivä on vielä ok

Käyn tällä hetkellä Terveysvalmentajan koulutusta, ja viime viikonloppuna aiheena oli terveysliikunta. Siellä korostettiin, että 6-8 tuntia istumista päivässä on ok (kunhan nousee 20-30 minuutin välein istumaan 1,5 minuutiksi!) eikä vielä aiheuta istumisen aiheuttamia terveyshaittoja. Sitä ylittävä istumisen määrä päivässä ei ole ok.

Tarvitseeko nimenomaan liikuntaa lisätä, jotta elää terveellisesti?

Liikunnasta on tullut tavoiteltava arvo. Juttelen usein asiakkaani kanssa siitä, että heidän mielestään heidän tulisi liikkua enemmän. Mutta sali ei ole se oma juttu, jumpilla ei tykkää käydä ja juoksu ei innosta. Nämä ovat usein istumatyötä tekeviä henkilöitä, jotka istuvat päivittäin noin 8 tuntia.

On toki hienoa, että liikuntaa mietitään ja siihen halutaan panostaa. Haasteelliseksi sen tekee kuitenkin se, että miellämme liikunnaksi hyvin usein kaikenlaisen ”tehokkaan” treenin tai ”kovan treenin”. Muunlainen treeni ei oikein ole treeni.

Tästä haasteellisen tekee se, että liikunta mielletäessä isoksi ponnisteluksi tai suorittamiseksi saattaa jäädä tekemättä. Ei uskalleta, koska ehkä ei jaksa. Ei toisaalta huvita, koska ei innosta tykittää. Yleensä ollaan jo valmiiksi väsyneitä ja siitäpä sitten vasta morkkis tulee, kun jättää treenit välistä!

Liikuntaa on monenlaista.

On hyvä pitää mielessään, että arkiaktiivisuus on terveyden kannalta tärkeintä liikuntaa. On aivan sama (terveyshyötyjen kannalta) jos istut kuin tatti 8-9 tuntia päivässä plus kotona muutaman tunnin ja liikut päivässä yhteensä vain tunnin. Vaikka se olisi jumppa tai sali. Sillä ei saada terveyshyötyjä eikä toisaalta pudoteta painoa.

Vastaus kysymykseen tuleeko liikuntaa lisätä, jotta elää terveellisesti on kyllä. Liikuntaa on kuitenkin kaikki se, mitä tapahtuu kunto-, jumppa-, Crossfit-, jooga- tms. salin tai juoksupolun ulkopuolella.

Aktiivisuutta on työ- ja koulumatkat, kotiaskareet, asiointi, lasten kanssa peuhaaminen, marjojen poimiminen/sienestäminen, hissin vaihtaminen portaisiin, julkisissa seisominen jne. Ne pienet arjen teot ratkaisevat.

Mitäs jos liikkuu liikaa?

Liika liikkuminen ja puuhastelukaan ei ole hyvä. Kuka on kuullut käsitteestä kultainen keskitie? 😀

Liikunta ja sen lisääminen tulee aina suhteuttaa siihen, millainen on arki- ja elämänrytmisi. Mikäli olet jo valmiiksi stressaantunut ei ole tarpeen tehdä kovatempoista tai korkeasykkeistä treeniä. Hermostosi ja kehosi on jo valmiiksi hälytystilassa. Sen sijaan voi olla hyvinvoinnin kannalta perusteltua panostaa matalayskkeiseen treeniin tai liikkuvuusharjoitteluun.

Avainsanaksi nousee parasympaattinen hermosto. Kun olet stressaantunut ja virittäytyneessä tilassa sympaattinen hermostosi hallitsee – ja nyt sen kierroksia pitäisi saada alas. Tällöin kannattaa panostaa liikuntaan, joka aktivoi parasympaattista hermostoa: syvävenyttelyä, rauhallista joogaa, rentoa kävelyä luonnossa, uintia jne.

Keho tunnistaa vain stressireaktiot. Se ei tunnista onko stressireaktio positiivinen vai negatiivinen: sinä itse tiedät stressaannutko hyvällä vai hajottavalla tavalla. Keholle väliä taas on stressikuormalla ja sen määrällä palautumiseen verrattuna.

Liikkua voi liikaa etenkin silloin, kun olet jo valmiiksi stressaantunut. Erityisesti voit liikkua kehosi tilaan nähden liian kovaa treeniä. Jossain vaiheessa lisätystä, erityisesti kovatehoisesta, treenistä ei ole sinulle hyötyä – päin vastoin. Mitä tästä seuraa? Alipalautuminen. Lisää stressiä. Ja pitkäaikainen toipuminen.

Aika usein saa asiakkaiden kanssa keskustella jatkuvasta väsymyksestä, uupumisen tunteista, haluttomuudesta liikkua tai olla aktiivinen, alakuloisuudesta, riittämättömyyden tunteesta ja totaalisesta uupumuksesta.

Ei kivaa.

Olen samaa mieltä, kuin moni alan asiantuntija tällä hetkellä:

tulevaisuudessa ratkaisee se, kuinka hyvin osaat palautua ja löytää tasapainon kaiken työn ja vapaa-ajan välille ja lisäksi tasapainon työssä sekä vapaa-ajalla. 😉

Miten Sinä palaudut? 😊❤️
– Kipa