Laiska vai mukavuudenhaluinen?

Pidin tänään kolme Mindfulness-luentoa, josta sain kimmokkeen pohtia vielä enemmän eilistä snäppiäni (snapchat: kipatiivola – käy lisäämässä!) laiskuudesta ja mukavuudenhalusta. Jäin lisäksi pohtimaan näihin liittyen tietynlaista uskallusta ja rohkeutta. Ennen kaikkea, olemmeko me ihmiset laiskoja?

Seuraa sitä yksisarvista!

Pohjustuksena tälle kaikelle haluan tuoda esiin itsestäni puolen, jota olen monet kerrat ihmetellyt. En tiedä, mistä ihmeestä se tulee ja pitkän aikaa se tuntui minusta siltä, että tämä ominaisuus itsessäni saa minut vain hakkaamaan päätäni seinään ja menemään asioissa aina vaikeimman kautta. Olenko siis vain yksi hiton pönttöpää?

Se ominaisuus on epämukavuuselueelle hakeutuminen.

Olen pitänyt itseäni useat kerrat ihan outona tyyppinä siinä, että en vain osaa mennä siitä, missä aita on matalin. Aikoinaan valitsin tietoisesti työpaikkoja ja positioita sitä kautta, että ne väkisinkin veivät minut epämukavuusalueelleni. Hyvänä esimerkkinä B2B-ala ja yritymyynti. En koskaan tykännyt siitä niissä muodoissa, kuin silloin niitä tein. Ja silti hakeuduin niihin – miksi?

Koska tiesin niiden kasvattavan minua henkisesti.

Tiesin löytäväni niistä myös sellaisia ominaisuuksia, jotka auttaisivat minua tulevaisuudessa työelämässäni. Yritysmyynti on todella monipuolista ja värikästä puuhaa parhaimmillaan. En vielä vain silloin aikoinaan B2B-puolella touhutessani tiennyt, että tajuaisin joku päivä olevani yrittäjä. En osannut kuunnella itseäni tarpeeksi toteuttaakseni sitä, mikä minulle itselleni on tärkeää ja mikä on minun tavoitteeni tässä elämässä.

En siis kuunnellut itseäni ja vaimensin oman sisäisen ääneni. Siitä syystä tein sellaista työtä, joka uuvutti minut. Tein sikapitkiä päiviä enkä saanut henkisesti mitään. Palkka oli tietysti ookoo, mutta raha se kun ei merkkaa itselleni kaikkea. Sen sijaan oma henkinen ja fyysinen hyvinvointi sekä terveyden edistäminen merkitsevät – enemmän, kuin rahalla ikinä saisin hankittua.

Tästä pääsinkin tämän päivän blogipohdintaan. Haluan, että me ihmiset ajattelemme itseämme terveen itsekkäästi: mikä minulle itselleni on tärkeää? Siten oppisimme tekemään myös omien tavoitteidemme ja arvojemme mukaisia valintoja. Siihen olennaisesti liittyy perusymmärrys siitä, millainen ihminen itse olet. Ja miten itsestäsi puhut.

Tunnetarkastelua: mikä tunne minulle tulee, kun mietin olevani laiska?

Sitten päivän aiheeseen. 😀

Itse en tykkää käyttää sanaa laiska. Mielestäni siinä on negatiivinen viba ja negatiivinen viba aiheuttaa yleensä sen, että se a) homma on hajottavaa tai b) se ei ole eteenpäin vievää. Mielestäni asioita on hyvä tarkastella sitä kautta, vievätkö ne sinua eteenpäin vain jarruttavatko tahtiasi kohti tavoitettasi tai vievätkö sinua siitä poispäin.

Tämä liittyy olennaisesti siihen, mistä usein puhun ihmisille: omaan sisäiseen puheeseemme. Haluan korjata aina ihmisen oman sisäisen puheen laiskuudesta mukavuudenhaluun, sillä niissä on erilainen tunnelataus. Esimerkkinä seuraavat kaksi esimerkkiä:

a) Mietin, että olen laiska. Siksi en saa lähdettyä lenkille, salille tai liikkumaan tai panostettua ruokailuun. – koska olen laiska, olen saamaton. Millainen tunne minulle tulee siitä, että mietin olevani laiska?
b) Mietin, että olen mukavuudenhaluinen. En saa lähdettyä lenkille, salille tai liikkumaan, koska sohvalla oleminen tuntuu mukavalta. En saa panostettua ruokailuun, koska tykkään että ruoka on helposti saatavilla ja pidän astetta tuhdimmasta ruoasta. Millainen tunne minulle tulee siitä, että mietin olevani mukavuudenhaluinen?

Tämä ei automaattisesti toimi kaikilla, mutta huomasitko eron?

Sen sijaan, että lähtisit ruotimaan itseäsi ja syyllistämään itseäsi siitä, että olet laiska pyritkin lisäämään ymmärrystä omaa käytöstäsi kohtaan toteamalla ja ymmärtämällä sen, että oletkin mukavuudenhaluinen.

Miten tämä liittyy mitenkään siihen, että olen pitänyt tänään Mindfulness-luentoja? 😀

Paljonkin.

Mindfulness on tietoista hyväksyvää läsnäoloa. Se on asioiden tarkastelua ja toteamista –asioita ei pyritä arvottamaan tai arvostelemaan saatika kategorisoimaan sarjaan ”hyvä” tai ”huono”.

Sen sijaan, että jatkaisimme oman itsemme ruotimista siitä, että olemme laiskoja tai saamattomia haastankin sinut vain puhtaasti tarkastelemaan sitä, miksi kenties sinne lenkille, salille tai keittiöön tekemään ”laaturuokaa” ei yksinkertaisesti huvita mennä?

Tässä itseasiassa tullaan myös hieman arvokeskusteluun.

Arvot ohjaavat toimintaamme

Yleensä haastan ihmisiä myös toden totta pohtimaan, mikä itselleen on elämässään tärkeintä. Mitkä ovat sellaisia asioita, jotka sinulle ovat merkityksellisiä? Mitkä tuottavat sinulle hyvää oloa tai mielihyvää?

Mietin kolme tärkeintä asiaa elämässäsi. Mieti, että ne otetaan sinulta pois. Miltä sinusta tuntuisi?

Sen sijaan, että keskittyisit omiin puutteisiisi tai vaikka laiskuuteesi haluaisinkin haastaa sinut miettimään erilaisia asioita valintoina. Valintoina, jotka vievät sinua kohti sitä, mikä sinulle itsellesi on tärkeää.

Esimerkiksi jos sinulle on tärkeää se, että voit hyvin, niin täsmennä itsellesi mitä sinulle käytännössä tarkoittaa se, että voit hyvin.

Kun voit hyvin, niin
• Millaisia ajatuksia ja tunteita siihen liittyy?
• Miten puhut itsestäsi, ulkomaailmasta tai muista ihmisistä?
• Miten suhtaudut asioihin?
• Millainen on perusolemuksesi?

Palauta tavoitteesi siis mahdollisimman konkreettisesti mieleesi ja mutustele sitä. <3

Ihmisellä on taipumus pyrkiä kohti mukavuutta pois kaikesta epämukavasta

Tunnetusti ihminen on aina ohjautunut ja tulee aina ohjautumaan kohti mukavuutta, positiivisia tunteita sekä palkkiota pyrkien pois kaikesta epämukavuudesta ja voimavaroja syövistä tunteista. Ei ole täysin tuulesta temmattu se viisaus, että suurimmat tulokset tapahtuvat mukavuusalueemme ulkopuolella.

Se on kieltämättä totinen tosi, sillä epämukavuusalue haastaa meidät kohti meidän pelkojamme, esimerkiksi epävarmuuttamme ja hylätyksi tulemisen tai epäonnistumisen pelkoa.

Toisaalta toivon ihmiseltä itseltään ja itseään kohtaan ymmärrystä siitä, että on ok tuntea olevansa turvassa mukavuusalueella. Se on sinuun sisäänrakennettu toiminto. Olet täysin inhimillinen.

Uskalla kuitenkin haastaa itsesi positiivisella fiiliksellä siinä, että kurkkaa ennakkoluulottomasti aidan toiselle puolelle ilman odotuksia ja uskomuksia siitä, miten homma mahdollisesti voi mennä pieleen.

Unohda epäonnistumisen pelko, sillä epäonnistumista ei ole: on vain oppimista. Unohda se, että et osaa: on vain kehittymistä. Unohda se, että et pysty: sinä pystyt mihin tahansa.

Sinä olet tähti.

#inhimillinenote

Aurinkoa kaikille!

<3 Kipa

Mitkä ovat sinun suurimmat pelkosi? Kommentoi alle. <3

*** Seuraa minua ***

Facebook – Instagram – YouTube – Bloglovin

<3