Jepa, nyt se onnistui tehdä – tältä näyttää oma hyvinvointini! Kokeilin puolisen vuotta sitten ensimmäisen kerran Firstbeat-hyvinvointianalyysia ja sehän ei sitten kuitenkaan ottanut tuulta alleen. Testasin kaksi kertaa putkeen, ja homma meni vähän ketuiksi, sillä laite ei vain mitannut.

Noin kaksi prosenttia ihmisistä on sellaisia, joille ei mittaus onnistu eli eivät ole mitattavissa – en millään uskonut kuuluvani tuohon sakkiin, joten kolmas kerta sanokoon toden. Ja näin se sanoikin, ei mitään ongelmaa mittauksessa – hurraaah!

Kerron ensi viikolla lomani jälkeen Terveysblogissa enemmän siitä, mitä siellä sitten pitäisi olla päivän ja yön aikana ja mitkä tekijät heikentävät palautumista. Jahka täältä Norjasta pääsen lomailemasta, niin voit sitten peilata vähän toteutuuko ja millä asteikolla kyseiset tekijät omalla kohdallasi. 🙂

Tämä kirjoitus on blogautukseni FitFashionin Coachingkira-blogista, jossa jaan oman mittaustulokseni.

Miksi ensimmäiset mittaukset kohdallani epäonnistuivat?

Ihan esimmäisellä kerralla haaste oli nimenomaan mittausanturit (sellaiset ihoon liimattavat lätkät), jotka viime kerroilla lähtivät irti jo pienestä hikoilusta. Sehän on tosi hyvä silloin, kun mitattavana on henkilö, joka hikoilee työkseen. 😀 Vaikka olihan minulla käytössä niin sanotut sport-anturit, joissa liima ja siten pito on vahvempaa.

Toisella mittauskerralla itse mittauslaitteessa oli ilmeisesti vikaa ja se lopetti mittauksen puolentoista päivän jälkeen. Tiedät, että laite mittaa, kun sinulla vilkkuu solisluun alapuolelle liimatussa mittauslaitteessa vihreä valo. Minulla ei vilkkunut. 🙂 Ensin se oli keltainen valo ja sitten laite simahti. Vissiin akku ei ollut lataunut, vaikka yleensä se täytenä kestää 6 päivää.

Tällä kolmannella kerralla kävi taas niin, että anturit pysyivät vähän liiankin hyvin: minulla oli reilu viikko pieni ikään kuin polttomerkki anturien kohdassa iholla. Ei se paljoo sattunut, vähän vain kirpaisi… 😀 Ei, tietenkään en keskeyttänyt mittausta tämän takia, jääräpää kun olen ja halusin tietää mittaustuloksen.

Mitä Firsbeat-hyvinvointianalyysi mittaa?

Koko mittauksen juju on siinä, että mittari on päällä 24/7 noin 3-5 päivän ajan. Suihkun, saunomisen ja uinnin ajaksi mittari otetaan pois.

Hyvinvointianalyysi kertoo kuinka keho reagoi arjen erilaisissa tilanteissa: saat tietää juuri sinua yksilöllisesti kuormittavia ja palauttavia tekijöitä päivän aikana sekä liikunnan vaikutusta terveyteesi.

Suurin hyöty on siinä, että saat infoa juuri sinun kehosi voimavaroista. Palautteenantotilanteessa pöydälle nostetaan ne asiat, jotka heikentävät ja taas vastaavasti parantavat jaksamistasi, kuntoasi ja terveyttäsi.

Aijoo, ja nyt tässä vaiheessa sanon: tämä blogipostaus ei ole maksettua mainosta eikä yhteistyötä Firstbeatin kanssa. Tein tämän työhyvinvointiyrityksemme kautta a) omaa uteliaisuuttani ja b) oppimismielessä.

Mittauksen suurin anti on saada tietää, kuinka suuri osa yöunistasi palauttaa sinua, tuleeko päivän aikana tarpeeksi palauttavia hetkiä ja onko voimavarasi pitkässä juoksussa kasvavat vai laskevat.

Olen tehnyt mittauksia ja niiden purkutilaisuuksia nyt useamman kuukauden ja suurimmaksi osaksi voimavarat ovat mitattavilla olleet laskevat. Tämä tarkoittaa sitä, että päivistä puuttuu omaa palauttavaa & kierroksia laskevaa aikaa ja/tai yöunet ovat liian heppoiset – vaikka nukkuisikin suositusten mukaiset 7-9 tuntia yössä.

Mikä siellä sitten ”vaivaa” on yksilöllistä ja nämä pyritään mittauksella selvittämään. Stressata saa, se on luonnollista ja sitä tuleekin olla pitkin päivää. Mitä ei kuitenkaan saa olla on pitkän aikavälin stressin ja palautumisen epäsuhtaa.

Eli suoranaista uupumista tai väsymistä alipalautumisen seurauksena. Tätä ensisijaisesti mittauksella todennetaan ja sitä kautta tehdään suunnitelma siitä, mitä juuri sinä voisit tehdä voidaksesi paremmin ja parantaaksesi elämänlaatuasi ja jaksamistasi.

Omat mittaustulokseni

Tein mittauksen neljältä päivältä. Mittauksessa on hyvä olla arkipäiviä pääosa ja ainakin yksi vapaapäivä. Tein oman mittaukseni tiistaista perjantaihin, eli vapaapäivää ei tähän tullut – koko viikolla kun ei oikeastaan edes ollut virallista vapaapäivää.

Aloitus alkaa aina kartoituksella, jossa arvioidaan väittämien pohjalta omaa yleisfiilistä.

Oma yleisfiilarimittarini näytti tältä:

Sitten seuraavaksi mittauspäivistä kommentteineen.

Alla on tiistaipäivä. Aamulla pyöräilin työpaikalle palaveriin ja sitten työhyvinvointikeikkaa iltapäivään ja illalla vähän omaa treeniä ja Grit Strength. Vähän omaa treeniä tarkoittaa tällä kertaa BodyJamia, jossa en ollut käynyt miesmuistiin. Nyt oli ihana päästä. <3

Tiistai 28.3.2017

Tässä huomaa, kuinka myöhäinen treeni vaikuttaa alkuyön yöuniin. Klo 18 jälkeen on hyvä olla harrastamatta erittäin raskasta treeniä, sillä se tekee yöunista alkuyöstä vähän heppoisemmat. Oli mielenkiintoista bongata se myös ihan mittauksella.

Menin nukkumaan noin klo 23.30 ja tosi kiva huomata, että iltaa myöten on saanut rauhoitettua jo ennen kuin nukahtaa. Mikä on superjees on palautumista sekä päivän, että yön aikana. Sitä osoittaa vihreä väri. Liikuntaa itselleni tulee päivittäin aina jonkin verran (omat tunnit ja/tai hyötyliikuntaa), ja se näkyy kuviossa sinisillä jaksoilla.

Alla sitten keskiviikko, joka oli palautuspäiväni, koska iltapäivä ja ilta piti hoidella kaikenlaisia juoksevia asioita ja duunijuttuja – ei siis treeniä, mutta hyötyliikuntaa töihin eessuntaassun.

Keskiviikko 29.3.

Keskiviikosta huomaa, että palautumista on ollut vaikka hoitelee työjuttuja illan. Itselleni on tosi kiva tieto nämä yöunet. Olen melkoinen pyörijä ja heräilen mielestäni pitkin yötä.

Joskus on tästä syystä ollut epäily, että miten ne yöt oikeastaan sujuvat – muutenkin kuin omasta mielestä. Toki itselläni on pääpiirteittäin usein virtaa ja pore on aika jees, joten sein indikoi yöunien laadusta ja yleisestä palautumisesta jotain.

Ja sitten torstai:

Torstai 30.3.

Palauttavia jaksoja löytyi päivän aikana työpäivästä huolimatta. Tässä mielenkiintoista on huomata, että näin kaveria illalla. Otin kokeeksi yhden lasillisen skumppaa katsoakseni, miten se annos alkoholia vaikuttaa yöuniin. Sitä sanotaan, että jo yksi annos voi siirtää syvään uneen sirtymistä jopa parilla tunnilla. Tässä on käynyt juuri niin: alkuyö nukahtamisen jälkeen näyttää punaista, vaikka ennen nukkumaan menoa klo 22-23 olo on ollut tosi chilli.

Tästä muuten päästään yhteen tärkeään pointtiin: moni ajattelee, että alkoholiannos tai pari illalla rauhoittaa. Saattaa tuntua siltä, että se rauhoittaa ja antaa siten paremmat yöunet. Keho on kuitenkin eri mieltä: alkoholi itse asiassa nostaa sykettä ja heikentää palautumista.

Perjantaikuviot tässä:

Perjantai 31.3.

Aamulla piti hoidella laskutuksia, jonka jälkeen kävelin PT-tapaamiseen. Tiesin, ettei tänäänkään kerkiä treenaamaan, kun illalla oli myöhäisillan työkeikka, Late Night with Unisport. Olin siellä Questbar-proteiinipatukoiden kanssa pyörimässähyörimässä klo 16-23. Uni onkin nähtävästi maistunut heti kotiin päästyä ja palautuminen on onneksi alkanut heti. 😀

Kokonaisuudessaan mittauksen summaus eli voimavarakäyrä näyttää tältä:

Voimavarat nousussa. <3

Voimavarakäyrä sisältää supertärkeää tietoa siitä, että mihin suuntaan palautumisen aste on menossa: miinukselle vai plussalle. Voimavarakäyrän trendin tulisi olla nouseva. Itselläni tällä hetkellä on. Thank god siis, turvassa ollaan ainakin vähän aikaa! 😀

Mitä minä sitten teen, että palaudun?

Itselläni on ollut aika, että olen vain kuluttanut omia voimavarojani. Olen polttanut kynttilää kahdesta päästä niin, että korvat humisee. Mistä tiedän tämän? Siitä, että olen kolme kertaa elämässäni ollut lopen uupunut. Olen tarponut, kuin suossa ja on tuntunut siltä, kuin elämäni polkisi paikoillaan. Aika kuluu, mutta mitään en saa aikaan.

Kunnes tajusin sen, että miksi koen niin, etten saa mitään aikaan.

Laitoin nimittäin tuhottoman paljon energiaani sellaiseen, mitä en kokenut itselleni tärkeäksi ja joka ei kohdannut oman arvomaailmani kanssa yhteensopivaksi.

Ei ole sattumaa, että teen nykyään työkseni sitä, mitä teen nimellä Coachingkira. Olen ollut pahimman luokan suorittaja ja hermoilija.

Huomasin jossain vaiheessa, että suorittaminen ja hermoilu veivät minulta hetkessä elämisen ja hetkestä nauttimisen jalon taidon.

En ollut koskaan tyytyväinen siinä pisteessä, jossa olin. En kiittänyt itseäni siitä, mitä olin saanut aikaan vaan tavoittelin enemmän, isompaa, suurempaa.

Toki olin kiitollinen paljosta. Mutta itselleni en. Vaadin itseltäni jatkuvasti enemmän. Noh, tämä on eri stoori ja joku kerta jaan sen mielelläni.

Suurin muutos elämässäni on ollut ajatusmaailman muutos: minä riitän. Minä riitän itselleni sellaisena, kuin olen. Minun ei tarvitse olla valmis nyt eikä huomenna – ei koskaan. Minun ei tarvitse nostaa rimaa jatkuvasti korkeammalle yrittääkseni olla parempi, kuin olen.

Olen nykyään enemmän sinut itseni kanssa ja hyväksyn omat heikkouteni. Se ei silti tarkoita, ettenkö pyrkisi kehittymään. Ei missään nimessä, kehittymässä ja kasvamassahan täällä ollaan.

Mutta luotan tulevaisuuteeni enemmän, koska luotan itseeni ja vaistooni. Elän hetkessä ja nautin pienistä arjen jutuista. En stressaa enää minuutin päälle, sillä kaikki ei ole niin pienestä kiinni.

En hermostu, jos bussi ei ole minuutilleen ajallaan. En hermostu sateesta tai menetä malttiani pienistä suunnitelmamuutoksista. En pidä itseäni laiskana, jos minua ei huvitakaan juosta tai mennä salille. Annan itseni pysähtyä, kun minun tekee mieli rauhoittua. Katson elämää inhimillisempien linssien läpi.

Ja se on itselläni ollut suurin muutos kohti omaa henkistä hyvinvointia.

Voin silittää itseäni olkapäälle sanoen, että:

”Minä saan olla heikko. Minä saan itkeä. Minä saan pysähtyä. Minä riitän. Kiitos, kun olen.”

Kiitos, kun Sinä olet.

<3 Kipa