Tässä muuten yksi suosikkiaiheistani: onnellisuus. Oletko ikinä pohtinut, että asteikolla 1-10 (1 pienin, 10 suurin) kuinka onnellinen olet? Mistä oma onnellisuutesi koostuu?

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Mielestäni onnellisuus ja onnen aiheet voivat vaihdella. Yhtenä päivänä onnelliseksi tekee aurinko, jonain toisena päivänä vastaantulijan iloinen hymy tai joku muu päivä meren tuoksu, viesti ystävältä tai ihan vaan vaikka itsekseen oleminen. Mikä vaan.

Antiikin aikaan kysymys hyvästä elämästä oli kaikkein oleellisin. Elämän tärkein päämäärä oli hyvä elämä.

Jokseenkin nykypäivänä tämä tuntuu unohtuneen?! Elämä menee helposti ohi, kun suoritamme sitä. Emme oikeastaan välttämättä edes pysähdy miettimään, mistä kaikesta juuri tässä hetkessä tai tänään olisimmekaan onnellisia – vaan pohdimme niin uein, miten voisimme tehdä enemmän, tai miksi emme tee enemmän, mitä meiltä puuttuu tai mitä vielä pitäisi saavuttaa.

Mitä on hyvä elämä?

Aristoteles aikoinaan ajatteli, että onnellisuus on itsessään hyvä päämäärä kaikille ihmisille.

En tiedä, oletteko huomannut saman, mutta usein vaikuttaa olevan valloillaan ajatus, että onnellisuus poissulkisi kaiken negatiivisen, elämän haasteellisuuden, surua tai murhetta aiheuttavan olemassaolon.

Sana positiivisuus on noussut jo inflaation kokeneeksi virreksi, jota ”viljellään” lääkkeeksi vähän kaikkeen. Ei hätää, kato pysyt vaan positiivisena! Tästä syystä positiivisuus on monen mielessä kokenut inflaation sen juuri myötä, että sen oletetaan poissulkevan negatiivisuuden. ”Miksi kaikki pitää olla aina vaan positiivista nami nami pusi pusi” – kuulen tätä yllättävän paljon keskustellessani positiivisuudesta ihmisten kanssa.

…tiedättekö, mitä tarkoitan? 🙂

Tärkeintähän on muistaa, että kolikolla oikeasti on kaksi puolta. Ja vaikka toinen puoli ei ole näkyvillä on se silti olemassa. Noh. Jos onnellisuus on sitä, että elää hyvää elämää, niin mitä on hyvä elämä? Kuka tai mikä määrittelee sen, milloin elämä on hyvää?

Nostetaan malja onnellisuudelle! 🙂

Hyvä elämä on se elämä, jonka palikoista et halua luopua

Mielestäni hyvä elämä on sellaista, jota sinun on mielekästä elää. Sinulla on ilon lähteitä, asioita, jotka tuovat hymyn kasvoillesi ja kiitollisuuden tunteen sydämeesi. Tunnet sisimmässäsi, että edellä mainituista asioista et haluaisi luopua mistään hinnasta, sillä niillä asioilla on sinulle merkitystä.

Ja ei – näiden asioiden ei tarvitse olla aina positiivisia. Yhtä lailla ne voivat olla sellaisia, jotka saavat sinut epämukavuusalueellesi. Itseasiassa todellakin ovat myös sellaisia! Tai ne saavat sinut pohtimaan, että mitä ihmettä juuri tapahtui.

Joskus ne jopa saavat sinut miettimään, että miksi ihmeessä tämä tapahtui juuri minulle. Ne voivat olla asioita, jotka saavat sinut pohtimaan syntyjä syviä – siis asioita, jotka kehittävät sinua ihmisenä, ystävänä, puolisona, läheisenä, kasvattajana, työtoverina, työntekijänä, naapurina, luokkatoverina jne.

Joskus onnellisuutta on juuri tämän hetken hyvä pössis. <3

Voiko ihminen olla koko ajan olla onnellinen?

Kell’ onni on, se onnen kätkeköön?

Kirjoitin eilen kateudesta. Aika paljon suomalaiset kuuluvat olevan kateellista kansaa, kun meiltä itseltämme kysytään. Voihan kateus toki olla merkki siitä, että ihminen itse ei ole onnellinen? Tai ainakaan juuri siinä hetkessä kateellinen ihminen ei ole onnellinen – sillä hän keskittyy asioihin, joita hänellä ei ole.

Toisaalta voiko ihminen edes olla onnellinen ihan koko ajan? Mitä mieltä olette?

Minä uskon, että ei.

On ihmiselle luontaista vaipua epätoivoon silloin tällöin tai tuntea toivottomuutta. Ihan kuin joskus aurinko paistaa ja joskus taas sataa. Jos on kesto-onnellinen koko ajan ja joka paikassa pitää olla todella vahva lääkitys. 😉

Ei vaan. Mutta on ok olla myös silloin tällöin onneton: se kuuluu elämään ja se on hyväksyttävä tunne. Mikäli koko ajan pyrkii olemaan onnensa kukkuloilla on ehkä kysyttävä itseltään mitä yrittää peittää jatkuvalla onnellisuudellaan? Mitä välttelee? Mitä ei halua kohdata?

Eli ei: ei onnellinen tarvitse olla koko aikaa. Mutta on hyvä pitää alati mielessä ne asiat, joista olle onnellinen. 

Hyvää ja onnellista elämää ei tarvitse hävetä

Aristeles katsoi elämän olevan hyvää silloin, kun ihminen on saavuttanut järjen ja tunteiden hyveet oman ponnistelun, hyvän kasvatuksen ja suotuisten olosuhteiden ansiosta. Ja onnellisuus on Aristoteleen mukaan aina riippuvaista myös ulkoisista tekijöistä.

Eli siis kyllä: niin sisäiset (ajatuksemme, asenteemme, ajurimme ja tunteemme) tekijät kuin ulkoisetkin tekijät (olosuhteet, ympäristö, ystäväpiiri jne.) vaikuttavat onnellisuuteemme. Tästä voidaan johtaa taas ajatus, että mielestäni onnellisuus näidenkin suhteen riippuu ihmisestä: mikä ihmiselle itselleen on tärkeää tässä elämässä ja mitä hän haluaa saavuttaa.

Jollekin toiselle onnea on hieno auto tai kesämökki järven rannalla. Onnellisuus voi tulla siitä, että ne on omin avuin ja omalla työllä ansaittu – tai sitten olosuhteet ovat olleet suotuisat ja esim. kesämökki on perintö.

Jollekin toiselle riittää puoliso ja perhe tai turvallisuuden tunne.

Kumpikin on ”oikein” eikä kumpikaan ole ”väärin”.

Olivatpa onnen ja onnellisuuden syyt mitkä hyvänsä, niin hyvää ja onnellista elämää ei tarvitse hävetä! Meillä on oikeus, mutta myös velvollisuus olla onnellisia omassa elämässämme.

Joskus tulee myös juteltua asiakkaideni kanssa siitä, että he eivät voi antaa itselleen lupaa olla onnellinen, sillä joku heidän läheisistään ei ole onnellinen. Heille itselleen siis tulee huono omatunto siitä, että ovat onnellisia eivätkä olisi ansainnut onnellisuutta, koska heidän läheisensä ei ole onnellinen.

Me kaikki olemme ansainneet onnellisuutta. Lisäksi on hyvä muistaa, että onnellisuus on meidän jokaisen päätettävissä. Ja toisaalta emme voi elää toisten elämää: me emme voi päättää toisten puolesta heidän onnellisuuttaan tai onneaan. He voivat tehdä sen itse löytämällä oman onnensa ja onnellisuutensa ytimen.

Onnellisessa elämässä voi ja pitääkin olla voittoja ja takaiskuja, helppoutta ja ahdistusta, iloa ja surua, menestystä ja epäonnea. Näistä mikään ei poissulje toisiaan.

Toisaalta on jollekin henkilölle helppoa teilata toisen onnellisuus: ”helppoahan sinun on, koska synnyit näin ja näin tai/ja näissä olosuhteissa”. Sitä ikäänkuin ajatellaan, että toisen onni on itseltään pois. Miksi olisi? Miksi toisen elämä tai onnellisuus vaikuttaisi omaasi?

Totta on, että me ihmiset emme synny samalle lähtöviivalle. Meillä on erilaisista ominaisuuksistamme ja elinolosuhteistamme riippuen erilaiset mahdollisuudet elää onnellista elämää.

Jokaisella meistä on kuitenkin vapaus valita erilaisista mahdollisuuksista omaa onnellisuuttamme tavoitellaksemne. Arvomme, tavoitteemme ja ihanteemme ohjaavat meitä.

Edellä mainitut seikat tuovat elämäämme syvyyttä ja tavoitteellisuutta. Toki usein elämän keskeisiä valintoja joudutaan pitkälti tekemään täysin lopputulosta tietämättä. Vasta kokemuksen myötä tiedämme, kannattiko päätöksemme suoraan vai mitä siitä voimme oppia.

Miten sitten saavutamme onnellisuuden? Mistä onnellisuutemme riippuu? Kuinka paljon se on kiinni siitä, mitä päättämme tavoitella? Tai siitä, miten omat vapaat valintamme voivat toteutua?

Me itse tiedämme vastauksen tähän. Kääntäkäämme huomio rehellisesti siis itseemme ja selvittäkäämme oman onnemme ja onnellisuutemme aiheet. Sen jälkeen taotaan sitä onnea, kuin seppää konsanaan!

Onnellista viikkoa kaikille, kesää kohti!

<3 Kipa

Lue myös:

Kateus on hieno tunne!

Edellinen kirjoitukseni: 

Vieraskynäkirjoitukseni 2013: Ryhmäliikunta.fi

*** Seuraa minua ***

Facebook – Instagram – YouTube – Bloglovin

<3