Ulkonäkökeskeisyys | Mitä tekee lihaksilla, jos ne eivät toimi keskenään?
ULKONÄKÖKESKEISYYS VS. TERVEYS
Mä tässä taas vähän mietin vedettyäni uuden 45 minuutin BodyPump -formaatin tänään aamupäivällä. Uuden formaatin ajatuksena on mm. olla toiminnallisempi treenipaketti, ja tämä näkyy erityisesti yhdistyneenä askelkyykky-, olkapää- ja hartiatreeninä.
Mietin nimenomaan toiminnallisuutta ja sitä, kuinka monesti törmään ulkonäkökeskeiseen treenaamiseen. Ulkonäkökeskeisyys on yksi seikka, johon kyllästyin yhdessä vaiheessa PT-hommissani totaalisesti ja pidinkin vuoden tauon valmentamisesta.
Sain uutta puhtia elämäntaidon valmentajan koulutuksesta, sillä halusin nimenomaan pureutua valmennettavieni ajatusmaailmaan sekä mielen & kehon yhteydestä tuloksien saavuttamisessa.
Otetaan esimerkkinä nyt tämä BodyPump, koska se on tästä lähimenneisyydestä. Hyvin usein vieläkin törmää ajatusmalliin, jossa harmitellaan 45 minuutin olevan tosi paljon pliisumpi, tehottomampi tai jotenkin vajanaisempi treeni, kuin 60 minuutin.
Eli aikaa pidetään ratkaisevana tekijänä tehokkuudessa. Ikäänkuin treeneissä kulutettu aika kertoisi jotain siitä, onko treeni ollut tehokas. Ja millä tavalla tehokas.
Esimerkiksi BodyPump 60 minuuttia vs. BodyPump 45: ajallisesti otettu n. 10 minuuttia pois. 60 minuutissa on siis vähän pidempi kesto, mutta se ei ole yhtä toiminnallinen, kuin BP 45.
Toiminnallisuus taas tuo kroppaan terveyttä: on eri asia ownata lihakset, kuin omata toimiva keho.
Meillä on päivässämme jopa 15,5 tuntia istumismahdollisuuksia: herättyämme aamupala, siitä työmatka istuen, istumista duunipaikalla, lounastauko istuen, takaisin lounaalta istumaan, takaisin töistä kotiin istuma-asennossa, dinneri tai illallinen ja telkkarin katselua, josta tutimaan. Seuraava päivä samma homma.
On siis erittäin perusteltua hakea kroppaan vähän toiminnallisuutta – tai ”edes vähän” liikettä.
Joku on itseasiassa sykemittarin kanssa katsonut paljonko kulutus näiden kahden formaatin välillä on. BP 60:ssä kuluu n. 50 kilokaloria enemmän, eli käytännössä noin Domino-keksin verran. Siitä puuttuu vastaavanlainen toiminnallisuus sekä kehon ja tilan hahmottamisfokus, kuin BP 45:ssa.
Kumpi siis todellisuudessa on tehokkaampi vai onko kumpikaan? Ja kuinka ratkaisevaa treeniin kulutettu aika on? Poislukien nyt maratoonarit ja vastaavat: puhun nyt yleisen terveyden ja hyvinvoinnin kantilta, en esimerkiksi kilpaurheilun tai tosissaan heilumisen kannalta. Täsmennys. 🙂
Itse väitän nimittäin, että aika-ajattelu saattaa kääntyä myös itse tekemistä vastaan.
TEHOKKUUS | MIELEN MUURIT
Olen joskus kirjoittanutkin tästä ohimennen jossain tekstissäni, kuinka joskus ajasta voi tulla myös muuri liikkumiselle: kun meillä on käsitys jostain tietystä aikamäärästä tehokkaana asiana mielemme tuppaa vähän väkisinkin miettimään, että kannattaako sitten lähteä tekemään ees treeniä, jos suoritusaika jää odotettua lyhyemmäksi.
Klassinen esimerkki valmennuksista, kuka tunnistaa tämän: et lähde edes 15-20 minuutin kävelylle, koska jostain on saanut käsityksen, että pitäisi kävellä 45-60 minuuttia kerralla. Lie tekeekö perinteinen rasvanpolttoajattelu sen: täytyy kävellä pitkiä aikoja matalalla sykkeellä, jotta rasva palaa.
Ulkonäkökeskeisyys on hassu juttu: jonkun se saa tekemään ja jonkun toisen se saa passiiviseksi. Näin me ihmiset vaan olemme erilaisia ja that’s cool. Mutta tärkeintä on tunnistaa oma ajattelumaailmasi. Älä anna ajan olla tehokkuuden mittari ja siten muodostua esteeksi itse treenaamiselle.
Tyyliin et sitten lähde ollenkaan, koska ei se niin paljon se rasva pala kun tekee lyhyen treenin.
On hyvä muistaa, että vaikka rasvanpoltto ei optimoituisi,
niin treeni ei koskaan mene hukkaan.
Susille menee sellainen treeni, jota et koskaan tehnyt.
Erottuvat lihakset ja kiinteä pylly ovat tosi jees juttuja…et vain tee niillä mitään, jos sinä ja kehosi ette voi hyvin – etkä varsinkaan tee niillä mitään, josseivät ne synkkaa kehosi muiden yli 600 lihaksen kanssa. <3
UNOHDA ULKONÄKÖKESKEISYYS | MITÄ SINÄ TARVITSET JUURI NYT?
Tänään on todella kaunis päivä. Toivon, että unohdetaan ulkonäkökeskeisyys hetkeksi aikaa eikä mietitä treeniin kulutettua aikaa.
Heittäisin tälle loppupäivälle ja alkuviikolle positiivisen haasteen:
unohdetaan ulkonäkökeskeisyys treenaamisessa.
Keskity sen sijaan siihen hyvään fiilikseen,
jota treenaamisesta saat ja anna sen kantaa, että ainakin lähdit.
Tee sellaista, mikä tähän hetkeen tuntuu hyvältä: mitä sinä tarvitset juuri nyt? Mitä kehosi tarvitsee juuri nyt?
Sillä tärkeintä on, että voit hyvin. Terveys ja hyvinvointi eivät joka päivä voi olla 100 %, se on varmaa. Mutta jokaisesta hetkestä voi nauttia tai luoda hetkiä, joissa nauttia. #inhimillinenote
Sinä olet tarpeeksi upea jo nyt – anna itsellesi hetki aikaa ja salli itsellesi unohtaa aika.
Aurinkoa kaikille!
x Kipa
Edellinen kirjoitukseni:
Mindful vai mind full | Mun mindfulness – mistä päästäisin irti?
*** Seuraa minua ***
Facebook – YouTube – Bloglovin
*** Instagram: Coachingkira ***
<3
Moi Kipa ja kiitos siitä, että ohjaat! Käyn tunneillasi paljon ja energisyytesi ja positiivinen elämänasenteesi on tarttuvaa, vaikka omat asiat eivät aina niin hyvin olisikaan. Kiitos myös terveestä suhtautumisestasi ja siitä, että kerrot ja jaat rehellisesti myös omaa elämääsi. 🙂 Itse huomasin ton aika-ajattelun hyvin tällä viikolla: ajattelin, että aikapaineessa tehty 30 minuutin 5 km juoksulenkki ei ole ns. ”yhtään mitään”, mutta päätin kuitenkin lähteä, sillä koko päivä oli mennyt töissä istuessa ja kököttäessä ja kroppa huusi liikettä. Ai että teki kuitenkin hyvää ja olin jälkikäteen kiitollinen, että jaksoin tehdä kropalle hyvää edes sen puolituntisen ajan. Sanoin puolisollekin, ettei se treeni todellakaan kelloon katso.
Moikka Nanna!
Ooo, onpa kiva kuulla – kiitos, kun käyt tunneilla ja ihanasti sanottu! ❤️
Eikö vaan ole jännä, miten aika-ajattelu on iskostunut mieleen ja treeniin niin vahvasti! Sama homma itelläni joskus, aattelin että enemmän on enemmän. Kunnes tajusin, että ei välttämättä. 😀🔥
Toi treenin jälkeinen olo on mahtava! Vaikka oliskin mennyt oletettua tai ajateltua vähemmän aikaa treeniin, niin tuli tehtyä – huikeeta!
Nähdään jumpilla! 😍🙌❤️
Tidella hyvä teksti ja botenkin jäi päähän pylrimään tuo esimerkki lenkistä. Ei mennä jos ei ehdi tekenään pitkää, vaikka pieni happihyppely tekee hyvää mielellekin ja kyllä se puenikin reippailu aina reippailua ja aktiivisuutta on kropallekin, mutta näitä ei nähdä tärkeänä. Itse en tällä hetkellä kykene edes pitkiin liikuntasuorituksiin ja näen juurikin ne lyhyetkin aktiivisuudet tärkeinä niin mielelle kuin kehollekin. Ehkä lainaan sun ajatusta joskus 😊
Eikä olekin outoa, että niin se mieli vaan ajattelee! Että edes vähemmän ei ole sitten oikeastaan mitään – pitäisi olla tyyliin ihan kunnon kymppikilsa tai sitten on turha mennä. Ja tosiaan päivän mittaan voi koostaa päivän liikunta-annoksen useammassa eri erssä – ei kaikkea tervitse (eikä aina voi) liikkua kerralla. 🙂
Lainataan toinen toistemme ajatuksia ja ristiinblogataan. 😀 😀