KOIRANELÄMÄÄ 5 KK TAKANA

Multa on paljon toivottu, että kertoisin vähän miten meidän uuden koiratulokkaan kanssa on mennyt. Laitetaan siis tästä vähän tämmöinen keveämpi aihe tulille. 🙂

Bosse tuli meille 30.6. pikkusintin syntyessä Kempeleessä 12.5. (Kennel Bullavenue). Nasu, Bossen emo, synnytti hienosti itse 4 poikaa ja yhden tytön. Herranjestas sitä liikuttumisen määrää, kun sai kuulla, että oma pötkö on vihdoin todellakin olemassa! Ehkä vähän sulkkua. 😀 Kyllä mä koiraa venasinkin.

 

koiranpentu

 

Käytiin muuten viime lauantaina ensimmäistä kertaa Bossen uuden kaverin, Benkun, kanssa koirapuistossa leikkimässä. (Hyvin meni!) Benkun omistaja siinä ohimennen kysäisi multa, että onko missään vaiheessa tullut sellainen fiilis pentua ottaessa, että ”ei hitto, mitä tuli tehtyä ja kerkiikö tän vielä perua?!” 😀

Haha. Kyllähän sitä jossain vaiheessa mietti, että mihins soppaan sitä taas lusikkansa on ymppäämässä. Mutta loppupeleissä…odotin seitsemän vuotta oikeaa aikaa saada oma karvapötkylä. Nimenomaan ranskis. Ja nyt kun tilaisuus siunaantui sopivan elämäntilanteen myötä, niin ei hetkenkään epäröintiä. Oma bulla oli saatava! <3

 

koiranpentu

 

No siis koiranhakureissuhan ei mennyt ihan putkeen. Vaikka kuinka seisoin eteisessä lähtökuopissa ja hoputin ns. parempaa puoliskoani, niin myöhästyimme aamulennolta Kemiin. Oulun lentokenttä oli tuolloin remontissa, eli meidän piti lentää Kemiin, josta olisimme päässeet kyydillä Kempeleeseen.

Olimme sopineet, että olemme kasvattajalla 10.30 aikaan, haemme ruttupyllyn ja elämme onnellisena elämämme loppuun asti. 😀

Noh, ketutuskäyräni ei olisi voinut olla enempää siinä vaiheessa ojossa, kun koitimme setviä miten hiivatissa Hesasta pääsee kätevästi Kemiin näin vähän puskista. Asteikoilla 1-10 ketutti 20. Miten sinne sitten kätevästi lennosta pääsisi?

 

koiranpentu

 

No aivan, ei mitenkään. Vaikka kaikki oljenkortit mietittiin lentokoneesta ja vauvasta vaariin.

Lopulta astetta suuremman suuttumuspuuskani jälkeen meidän auto starttas seitsemän tunnin ajomatkalle kohti Kempelettä. Haasteensa toi tietenkin aikataulu, koska lento takaisin Helsinkiin alkuillasta ei sekään kyllä varmasti jää odottelemaan ketään. Tuskin olisi koiranpentukorttikaan auttanut siinä vaiheessa. 😉

Joo, enää ei siis ketuttanut hirveesti…astekoilla 1-10, 15.

 

koiranpentu

 

KOIRANPENTU | RANSKANBULLDOG KOTIUTUU

Loppu hyvin, kaikki hyvin ja olin Bossen kanssa verrattain aika myöhään kotona. Annoin pikkusintille jauhelihaa ruoaksi, ja pikkuinen ranskanbulldog nukahti tyytyväisenä keskelle lattiaa. Mä kadehdin koiranpennuissa sitä, että ihan missä vaan ja missä asennossa tahansa se uni vaan maittaa! 😀

Eniten mua oikeastaan alussa jännitti se, onko koiralla kova paikka lähteä emonsa luota. Bosse ei itkenyt yhtään. Ensimmäisen yön vietin tiiviisti Bossen kanssa lattialeiriä pitäen.

Meillä on mennyt kyllä tosi hyvin. *kop kop* Bossella on ollut kerran vatsa sekaisin, kerran se on oksennellut kolmisen päivää. Ihan ekat viikot oli muutaman kerran kirsikkasilmä, joka meni sormella painamalla takaisin paikoilleen.

Muutoin perusterve jamppa eikä kuorsaa tai röhise. Bosse on ”sporttimalli”, eli pidempi kuono ja häntä. Häntä on sellanen sulonen pikkusippura. 😛

 

koiranpentu

 

NO NIIN, VARAUDU SITTEN NÄIHIN!

Mua varoteltiin tosi paljon kaikenlaisesta tuhosta, mitä koiranpentu saa aikaan. Tässä ihan vaan muutama:

Saisin kuullemma sanoa kaikille kengilleni hyvästi. Puhumattakaan huonekaluista – kaikki ne järsii. Toisaalta parketti menee totaalisen pilalle, koska pidätyskyky on pienellä pennulla nolla.

Puhumattakaan siitä, että kynsien leikkuu ei taatusti onnistu. Eikä korvien putsaus. Vielä vähemmän itse koiran peseminen. Tai tassujen räpläys – ei varmaan anna koskea! Lääkärin tutkintapöydällä ei muuten paikoillaan pysy!

Valjaisiin et saa koiraa puettua ilman houkuttelunamia!

Eikä muuten tule luokse, jos ei halua!

Koira on muuten sitten sellainen jääräpää, ettei se sua kuuntele – eikä varmaan liiku ovesta ulos, ellei itse halua. Se on pomotteleva koira. Seurallinen, mutta niiiiin itsepäinen. Sellanen jääräpää. Ja kuola. Jestas sitä kuolan määrää! Ja piereskelee – niinku ihan koko ajan.

Kuorsaaminen, jestas! Nyt ei koko kortteli nuku, vielä vähemmän minä itse.

 

koiranpentu

 

…emmä tiiä. Kenellä teistä on ranskis? Oliko teillä tollasta? 😀

 

KOIRANPENTU | MITEN MENEE NOIN NIINKU OMASTA MIELESTÄ

Pentu on pentu: ihan alussa ei taatusti kuuntele, kun eihän sille ole opetettu mitään. Kyllä se nyt vähän rassaa, kun suu edellä mennään joka paikkaan. JOKA paikkaan. KAIKKI laitetaan suuhun, mitä eteen tulee – kaikkein kettumaisinta on se jatkuva lahkeiden, varpaiden ja käsien syöminen – tsiisus!

Näistä tosin ei kukaan varoittanut. 😀

 

koiranpentu

 

Sen sijaan yhtäkään mun kenkää ei ole syöty pilalle. Johtuen ehkä siitä, että me ei säilytetä kenkiä eteisessä, vaan kaapissa.

Huonekaluista sohvan takakulma on ottanut pientä hittiä, joskin sitä nakerreltiin kaks kertaa. Sitten se jäi. Muita huonekaluja ei ole tuhoutunut. Välistä on lattialista, keittiökaapin otin tai patteri maistunut, mutta mitään miljoonatuhoja ei ole tullut. Sellaista pikkukivaa.

Joo, ekat 2-3 viikkoa oli 24/7 työtä. Koiraa piti vahtia, koska rokatessa roiskuu ja pissa lentää. Lisäksi suu. Kun se suu on joka mestassa syömässä kaikkea. 😀

 

koiranpentu

 

Mutta myöhemmällä iällä lahkeiden, varpaiden ja käsien pureksiminen ja liiallinen tutkailu suulla on jäänyt pois. Nyt toimii kuono ja haistelu. 🙂

Parkettikin on vielä elossa. Ja tiedättekö Bossen kohdalla kävi varmaan vaan tuuri kasvattajan suhteen: kaveri osasi suunnistaa alustalle tekemään tarpeitaan jo 7-viikkoisena.

Välillä menee ohi, mutta elämä on.

Mitä nyt tähän koiranhoitoon tulee, niin kynnet saa leikattua. Tassujen räpläys tai lääkärin tutkintapöydällä oleminen ei ole ongelma. Eikä suun tutkiminen. Koira on pesty vedellä jo pariin kertaan ja seisoo kiltisti paikallaan. Korvat eivät ole suosikit, mutta aina ollaan selvitty ilman liiallista painimista.

 

koiranpentu

 

Valjaisiin sukeltaa ihan itsestään, kun ne siihen nassun eteen tökkäsee. Ovesta liikkuu suurena seikkailijana vikkelästi, harvoin pistää jarrut päälle. Luokse tulee ja istuu pyydettäessä. Osaa myös luopumisen jalon taidon.

Luoksetulemista, istumista ja jättämistä on opeteltu ahkerasti ja niitä tehdään tosi paljon arjessa koko ajan.

Bosse ei pomota, vaan on seurallinen ja utelias. Ihmisrakas pikkubulla. Rakastaa olla sylissä, jossa pysyy kiltisti. Kuolaaminen lisääntyi hetkellisesti koirapuistoreissun jälkeen ilmeisesti muiden koirien tuoksujen suuresta määrästä johtuen. Ja ekan pudonneen hampaan johdosta. <3

Bosse piereksii yllättävän harvoin. Jos on siankorvaa rouskinut, niin saattaa olla vähän gasia suolistossa. Muutoin aika harmiton ja ollaan selvitty ilman kaasunaamaria.

Eikä edes kuorsaa, ellei joku tyyny, lelu tai jalka paina kurkkua vasten tai muuten ole niska mutkalla. Nukkuma-asennot, kun voi olla välillä pennulla aika randomia.

Pusunkin se antaa pyydettäessä (joo, opetin. Piti opettaa koiralle kontaktin ottamista). 😀

 

koiranpentu

 

Totta kai pari kertaa on ollut himassa odottamassa pieni ylläripylläri, kun esim. postimies on käynyt ja Bosse on ollut yksin kotona. Mennyt pari laskua vähän niin sanotusti parempiin suihin ja muutama mainoslehti. Training padseja Bosse jostain syystä joskus innostuu järsimään, ja niistä lähtee sellaista tosi kivaa hiuksenhienoa valkosta täytepölyä vähän all over.

 

MUT SIIS KERTOKAA VIISAAMMAT, MISSÄ VIKA? 😀 Vaihtuuko tää jotenkin murrosiän myötä tää touhu?! Onko tässä odotettavissa jotain superjuonenkäännettä, koska tää ei kuulosta nyt yhtään siltä, mistä mua peloteltiin.  Kertokaajookoskookos!

 

koiranpentu

 

Paljonhan koira sitoo, se asia on pihvi. Ja tällaiselle ihmiselle, jolla tekemistä on muutenkin paljon on aikatauluttamishommelit välillä vähän haastavia. Koira tulee kuitenkin ensin ja en mistään hinnasta vaihtaisi koira-aikaa mihinkään.

Päin vastoin, mä niin haluaisin toisen ranskiksen! Nälkä vähän kasvaa syödessä…

Kirjoitin muuten aikaisemmin aiheesta treeni ja koiranpentu: miten onnistuu liikunnallinen elämäntapa ja koiranpennun hoito. Käy lukaisemassa kirjoitukseni täältä.

Lisäksi kirjoitin siitä, mitä kaikkea olen huomannut koiranpennulta olevan mahdollista oppia. Hetkessä elämisen lisäksi paljon asioita. Niistä lisää täältä.

 

Olisi kiva kuulla kokemuksia siitä, että millaista sun pentuarki on ollut. Ja jos täällä on Helsingin keskusta-alueelta ranskiksia, niin ilmoittautukaa toki! Olisi kiva viedä Bossea enemmän koirapuistoihin tai muutoin vain sopia leikkimistreffit lähimaaston bullien kanssa. <3

Bossella on muuten oma IG-tili, käy tsekkaan: bosse_the_frenchbulldog

 

Kepeetä viikkoa kaikille,
x Kipa ja Bosse

 

 

 

Edellinen kirjoitukseni:

Hoikkuus | Terveyden mittari?

 

*** Seuraa minua ***

FacebookYouTubeBloglovin

 

*** Instagram: Coachingkira ***

hyvinvointi

<3