EPÄYSTÄVÄLLISYYTTÄ VAI PAREMMUUDEN TUNNETTA?

Mä olen tässä mietiskellyt taas viime päivinä yleisesti ihmisten käyttäytymistä. Erityisesti tuntemattomia ihmisiä kohtaan suuntautuvaa käyttäytymistä.

Tiedättekö…

Esim. kuinka helppoa onkaan kertoa muille, mikä on oikein tehdä tai miten pitäisi käyttäytyä missäkin tilanteessa. Tai kuinka helppoa jonkun on ratikassa tai bussissa puolihuolimattomasti tönäistä toista, koska hän nyt sattuu olemaan juuri tönäisijän (omasta mielestään) tiellä.

Tai kuinka jossain tilanteessa olisi juuri tasan oikeita sanoja, jotka pitäisi sanoa. ”Näinhän sen pitäisi kyllä mennä”. Ja sitten sitä pahoitetaan mieltä, niin itse mielensä pahoittamalla kuin mielipahaa tahaten aiheuttaen. Popparit valmiiksi!

Tai sitten ilmoitetaan oma kanta hyvin ”rakentavasti” ihan vaan haukkumalla toista. Anonyymisti.

Mä jäinkin miettimään huomaavaisuutta. Onko sen vastakohta epäystävällisyys? Vai huono käytös? Vai tunteettomuus? Vai ihan vaan solidaarisuuden, so. myötäelämisen taidon puuttuminen? Tai myötätunnon tai empatian puute?

…vai itsekkyys? Mitäs jos olemmekin suurelta osin taipuvaisia asettamaan itseämme ylemmäksi tai paremmaksi muita? Jos näin on, niin millä mittareilla sen teemme? Ja vielä, miksi niin teemme?

 

Mistä tiedämme olevamme parempia, kuin joku muu?

 

 

MITEN ITSE TOIVOISIT ITSELLESI PUHUTTAVAN?

Mielestäni erityisesti internetin ihmeellisessä maailmassa ihmiset voisivat miettiä hetken, ennen kuin painavat enteriä tai lähetä-nappia. Onko se mitä juuri kirjoitit sellaista, mitä haluaisit lukea omalla kohdallasi?

Haluaisitko sinä lukea itseesi kohdistuvaa haukkumista? Entä kettuilua? Tai ihan vaan puhdasta vihaa? Miltä tuntuisi, jos kirjoittamasi sanat olisivatkin itsellesi?

Vai olisiko mukavampaa lukea jonkinlaista muuta tekstiä, esimerkiksi rakentavasti perusteltua tekstiä, jossa ensimmäisenä ei puhu ylemmyyden tunne, itsensä paremmaksi ihmiseksi asettaminen tai loukkaaminen?

Esimerkiksi sellaista tekstiä, jossa perustellaan näkemys jollain muulla, kuin mutu-tuntumalla (ellei mielipidettä tai fiiliksiä ole varsinaisesti kysytty), kuulopuheella tai tyyliin nopsakalla suomi24 tai vauva.fi -sivuston keskustelufoorumigoogletuksella. Tai siltä pohjalta, että ”mun mielestä se vaan on näin”.

 

OLEMME JOKAINEN OSA TARINAA

Johonkinhan me käsityksemme, odotuksemme, tunteemme ja ajatuksemme perustamme. Mihin? Mihin sinä perustat ajatusmaailmasi? Mistä sinulla erilaiset tunteet, ajatukset ja käsitykset kumpuavat – oletko koskaan miettinyt?

On hyvä myös joskus pohtia omia käsityksiään, odotuksia, tunteitaan ja ajatuksiaan vähän boksin ulkopuolelta ja laajemmasta näkökulmasta. Mikäli linssit viilautuvat liian kapeaksi on riski siinä, että meiltä katoaa juurikin huomaavaisuus, muiden tunteiden huomioon ottaminen, solidaarisuus, empatia, kohteliaisuus sekä myötätunto.

Lisäksi katoaa avoimuus, lämpö ja samalla viivalla oleminen.

 

Emme me ole toinen toistamme parempia emmekä huonompia.
Olemme ihmisiä, joilla on oma taustansa ja tarinansa: jokaisen kasvon takana on tarina.

 

 

Älkäämme koskaan unohtako sitä, sillä emme voi tietää mistä toinen tulee, mitä hän on kokenut tai mitä hän käy läpi juuri nyt. Emme voi tietää, mitä toinen tuntee emmekä me ole oikeutettuja kertomaan sitä hänelle saati kertomaan mitä hänen pitäisi tuntea.

Emme voi koskaan tietää millaista tarinaa kukakin juuri nyt elää.

Mistä sen sijaan voimme huolehtia on se, että kun osallistumme toisen ihmisen tarinaan meistä jää tarinaan hyvä ja ystävällinen muistijälki. Huomioonottava printti. #inhimillinenote

 

Kaunista viikkoa kaikille!
x Kipa

 

Artikkelikuvat: A-lehdet / Johanna Myllymäki

 

 

EDELLINEN KIRJOITUKSENI:

Koiraelämää | Miksi piti luopua uudesta koiranpennusta?

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

 

*** Instagram: Coachingkira ***

~ Intohimolla ajettu asia on luotu onnistumaan. ~