TÄYDELLISYYS | ARKIHAASTE: MILTÄ NÄYTÄN JUURI NYT?

Ajatus tähän blogikirjoitukseen lähti sunnuntaiaamun arkihaasteesta, jonka sain rakkaalta ystävältäni Laukan Lauralta Instagramissa: arkihaaste, miltä näytän juuri nyt?

Oman arkihaasteotokseni otin ratikkamatkalla ohjaamaan perinteistä sunnuntain BodyPumpiani.

Kävin aamulla Bossen kanssa metsässä ulkoilemassa ja koska otin sen niin rennosti, niin itselläni tuli kiire. Aamupala jäi ja tukka oli sohjoisella nutturalla.

Söin aamupalaksi proteiinipatukan ratikassa enkä juonut edes perinteistä aamukahviani.

Ei ihan optimi aamu? Ei, eikä tarvitsekaan: kaikki ei aina mene by the book eikä kaikkea tarvitse aina olla täydellistämässä.

On hyvä antaa tässä itselleen joskus vähän siimaa.

 

täydellisyys

En ehkä ole täydellinen koiran kasvattaja – mutta rakastan koiraani täydestä sydämestäni. ❤️

TÄYDELLISYYS | TODELLISUUS ON KAUNISTA

Puhun ja kirjoitan itsekin paljon aamupalan tärkeydestä, hitaista aamuista ja mielenrauhasta.

Onko ja kuinka mahdollista joka aamu varmistaa ravitseva ja kauniisti aseteltu aamupala? Lisäksi syödä se rauhassa ja selvitä aamurutiineista kiireettä?

Voiko joka päivä säilyttää mielenrauhan ja sisäisen tasapainon ja parhaimmillaan läpi päivän?

Voiko täydellisyyttä tavoittaa?

Mielestäni tämä arkihaaste oli paras pitkään aikaan. Se herättää sinut nappaamaan arjestasi otoksen juuri nyt, ilman filttereitä ja ilman sen suurempia pohtimisia siitä mitä olet juuri tekemässä tai miltä näytät juuri nyt.

Tai liikaa pohtimatta mitä muut sinusta ajattelevat.

Suoraan sanottuna sinun ei tarvitse varoa tai peitellä mitään, vaan kerrot sen hetken tarinasi sellaisena, kuin se on.

Todellisuus on loppujen lopuksi kaunista, sillä se kertoo tarinaa.

 

Liikaa tuunattu ulkokuori on vain kuori – sillä ei ole mitään todellista sanomaa.

 

täydellisyys

En ole täydellinen työssäni, mutta saan jakaa intohimoni ja osaamiseni upeiden ihmisten kanssa ja upean treenin lomassa. Se on täydellistä. <3

TÄYDELLISYYS | TÄYTTÄ ELÄMÄÄ VAI TYHJIÖ?

Mielestäni täydellisyys olisi itse asiassa aika kauhea tila. Joiltain osin voisi ajatella täydellisen elämän, ulkonäön, parisuhteen, ruokavalion, kaiken tekemisen – minkä vaan – täyttävän elämää ihanalla tavalla.

Ai että, kun kaikki vaan sujuisi täydellisesti!

 

Hmmm…

Mitä itseeni tulee, niin valmentajana totta kai voisi odottaa täydellisyyttä omissa tekemisissäni: optimoin liikuntaa, syön terveellisesti, nukun ”oikein” ja riittävästi, parisuhdetaidoiltani olen tasapainoinen, koirankouluttajana täydellisen tyyni…

 

Niin, näinhän voisi ajatella tai olettaa.
Mutta loppujen lopuksi olemme kaikki ihmisiä, emme koneita.

 

Esimerkiksi valmentajan ammattitaito on jotain, joka tulee opiskelujen ja työn tekemisen kautta – ammattitaito tai valmentana työnä ei tarkoita sitä, että on itse täydellinen.

Tai että elää täydellisesti oppiensa mukaan.

Tai että täytyisi olla täydellinen.

Oikeastaan täydellisyys olisi todella kamalaa: mielestäni se ei täytä ketään eikä kenenkään elämää. Päinvastoin.

 

Täydellisyys tekisi elämästä suuren tyhjiön.

 

Kaikki oikeat tunteet ja itsensä kehittämisen tärkeys katoaisi.

 

täydellisyys

Kun kahdeksikon laittaa lappeelleen siitä tulee ääretön. <3

 

Me kaikki – kyllä, myös minä – voimme ottaa tästä arkihaasteesta kopin ja välillä pysähtyä huomaamaan se, miltä todellisuudessa näytämme juuri nyt tai mitä meille todellisuudessa kuuluu juuri nyt.

Miksi?

Koska se auttaa meitä ymmärtämään, että kaikkea ei voi optimoida tai täydellistää koko ajan.

Eikä todellakaan tarvitse.

Elämästä on kyse juuri siitä, että emme koskaan ole valmiita. Parhaimmat asiat ovat keskeneräisiä, erityisesti me ihmiset olemme keskeneräisiä.

Mikään ei ole pysyvämpää, kuin muutos ja kaikkea ei voi kontrolloida.

Ihmisyyteen ja inhimillisyyteen kuuluu olennaisesti epätäydellisyys – kukaan meistä ei ole kone.

Mielestäni ihmisyyden upeus piilee juuri siinä, että me voimme oivaltaa olevamme keskeneräisiä. Ihminen voi oivaltaa oppimista ja sitä kautta kokea onnistumisen riemua – joka on käsittämättömän hieno ja voimaannuttava tunne.

 

…jos olisimme koneita kokisimmeko tai tuntisimmeko asioita
yhtä voimaannuttavalla tavalla: niin kipeitä, kuin kepeitäkin asioita?

 

Kumpi sinä olet mieluummin: ihminen vai kone?

 

Ihanaa viikkoa kaikille,
x Kipa

 

Edellinen kirjoitukseni:

Himoliikunta | Voiko treenata varastoon?

 

*** Seuraa minua Instassa: coachingkira_wellness***

 

*** Muu sosiaalinen media ***

Facebook: Coachingkira – Terveysblogi.fi
YouTube: Coachingkira Vlogi
Bloglovin

 

coachingkira

 – Intohimolla ajettu asia on luotu onnistumaan. –