Saan tasaisin väliajoin kysymyksiä siitä, miten kilpirauhasen vajaatoiminta minulla huomattiin ja miten se vaikutti näin aktiivisen ihmisen elämään.

Usein ajatellaan, että yhtäkkiä hiipinyt väsymys on vain ihmisen omaa laiskuutta. Niin mäkin aluksi luulin, että musta on tullut vain laiska. Ruoskin itseäni jatkamaan entistä kovemmin kuuntelematta kehoni signaaleja. Sanomattakin selvää on, ettei jälki ollut hyvää.

KUN ENERGIA LOPPUU

Kaikki alkoi hiljalleen hiipineestä väsymyksestä. Vuosi 2012 oli upea, mikään ei tuntunut pysäyttävän mua. Oli Summer Sound Festaria ja muita tamppaamisia, benji-hyppyä sekä Ibizan reissua. Treeni kulki ja kroppa oli tikimmässä, kuin koskaan. Söin tiukan kaavan mukaan, jossa hiilarit olivat minimissään. Kesän jälkeen paiskin yrityksessäni töitä, koska sitä kannattaa takoa raudan ollessa kuumaa. Syksyllä kun jengi palaa lomilta ja niin sanotusti kesän jälkeiseen ruotuun.

Olen temperamentiltani energinen, tykkään puuhastella. Matkan varrella on vain pitänyt alkaa suhtautumaan kehoonsa aivan uudella tapaa.  Nykyään kuuntelen kehoani enemmän ja kunnioitan sitä ihan vaan jo sellaisenaan: hienona kokonaisuutena, ei pelkästään ulkonäön muokkauksen kohteena.

Energia vaan loppui. Olisi voinut nukkua koko ajan.

Keho on kokonaisuus. Fyysisen kuorman lisäksi henkinen kuorma vaikuttaa. Vuosi 2012 sai mielenkiintoisen päätöksen, kun silloinen – luulemani – elämäni mies päätti kertoa tykkäävänsä sittenkin miehistä.

Tiukalle venytetty fysiikka ja pari ylläripylläriä henkisellä puolella lisää takasivat hiljaa kytevän pommin.

Vuoden 2012 lopussa yksinkertaisesti väsyin. En tiennyt mistä silloin oli kyse,
olin vaan sairaan väsynyt. Olin uupunut. Itkin usein.
Olin masentunut, mikään ei oikeastaan huvittanut.  Ohjasin kyllä jumppia, mutta ei ohjaaja voi mennä lavalle itkemään elämänsä haasteita.

Väsymystä vastaan pyrin ensin taistelemaan ihan vaan kofeiinin voimalla. Kunnes sekään ei enää riittänyt, vaan keväällä 2013 astuivat kuvaan päikkärit. Ensin päikkärit olivat 15 minuuttia töiden lomassa. Kun ei vaan jaksanut seistä.

Oli kerrassaan pakko ummistaa silmiäni hetkeksi, sillä muutaman kerran nukahdin seisten hoitopää kädessä tehdessäni asiakkaalle LPG-hoitoa (no I’m not kidding). Väsytti vaan niin paljon.

15 minuutin päikkärit vaihtuivat puolen tunnin päikkäreihin. Puolen tunnin päikkärit tuntiin. Tunti vaihtui kahteen. Keskiviikkoisin aloin miettiä, että en varmaan hengitä enää perjantaina – olin yksinkertaisesti niin väsynyt.

Energia loppui totaalisesti.

On ihanaa, kun on energiaa ja mahdollisuus puuhastella myös Bossen kanssa. <3

KUN HIKOILU LOPPUU JA PAINO NOUSEE

Ohjasin tunteja suht normaalisti. Jouduin kuitenkin suureksi harmikseni saikuttamaan hieman enemmän: ensinnäkin olin todella väsynyt ja toisekseen kuvaan astuivat ongelmat äänen kanssa. Ääni vaan käheni ja puhumisesta ohjauksen aikana tuli patistamista. Äänen patistaminen tarkoitti lisää ääniongelmia.

Eikä tietenkään hommaa helpota se, että äänihuuleni eivät sovellu äänityöhön. 😀

Äänihaasteet olivat yksi. Toinen oli hikoilu. Mä tykkään treenata ja mä rakastan hikoilua. Treeni ilman hikeä on kuin jotain krusiaalia jäisi puuttumaan. Tiedättekö? 🙂 Homma meni siihen, että saatoin ohjata kolme hikituntia putkeen enkä ollut hikoilut edes sen vertaa, että paperi olisi kostunut otsaa pyyhittäessä. Hiki vaan loppui.

Treenin aikana ja jälkeen olo oli kuin puolukan lehdellä: nestettä kertyi, mutta se tuntui jymähtävän kroppaan. Suututti. Saatoin jopa mennä vielä kostoksi kuntopyörän päälle kokeilemaan, että EIKÖ SE HIKI MUKA TULE. En jaksanut viittä minuuttia enempää polkea, koska hapotti niin hiivatusti. Lähdin tippa linssissä suihkuun ja totesin, että ei se hiki tule.

On todella vaikeaa menettää kontakti kehoonsa. Kun ei tiedä mitä pinnan alla tapahtuu eikä keho kerro sinulle kuulumisiaan sanoin. On ihmisen itsensä vastuulla pysähtyä kuuntelemaan kehoaan ja kysymään itseltään mitä minulle kuuluu juuri nyt.

Minä en sitä silloin heti tehnyt, kuunnellut kroppaani. Ajattelin vain, että
ehkä minusta on tullut laiska.

Painoa tuli lyhyessä ajassa ensin kuusi kiloa, sitten kahdeksan. Oman kehon muuttumisen seuraamista on henkisesti haastava seurata: miten hyväksyä painonnousu? Miten olla tyytyväinen itseensä? Ja vielä alalla, jolla harvasen päivä kampeat jumppalavalle ihmisten eteen.

En tiedä, kuinka moni asiakkaista muistaa, mutta minulla oli aikani, kun ohjasin yli vuoden pitkähihainen päällä. Aina. Käteni, jotka ennen olivat olleet ”ylpeyteni”, eivät enää olleet ne timmit Madonna-kädet.

Pääni oli turvonnut, kroppa nesteissä.

MITEN SITTEN KÄVI?

Siinä vaiheessa, kun tukkaa alkoi lähtemään tuppoina ymmärsin hakeutua lääkäriin. Juttelin kerran tuntieni jälkeen pukkarissa ohjaajakollegani kanssa ja suin tukkaani. Sormien väliin jäi jo valmiiksi ohuesta tukastani tuppoja. Säikähdin niin maan perhanasti! Nyt lähtee koko rotanpiiska! 😀

Googlettelin hieman oireitani ja kaikki oireeni mätsäsivät kilpirauhasen vajaatoimintaan. Oikeastaan oireista ei puuttunut mitään.

Menin silloiseen Diacoriin (nykyinen Terveystalo) keskustassa ja onnekseni kohdalleni osui lääkäri, joka kuunteli. Itkin lääkärille, kuinka väsynyt olen. Kerroin, kuinka kyse ei ole siitä, että haluaisin häneltä sairaslomaa. Kysymys oli siitä, että minä halusin jatkaa töiden tekoa.

Mä halusin takaisin mun energiani.

Laajat verikokeet otettiin ja hypotyreoosin lisäksi kokeista löytyi matala ferritiini eli varastorauta. Ferritiinin viitearvot aikuiselle ovat naisille 10-150 µg/l ja miehille 28-370 µg/l. Minulla oli alle 5. Hemoglobiinissani taas ei ollut mitään vikaa.

Vaikeinta diagnosoinnissa varmaan onkin se, että raudan puutteella on kilpparin vajaatoiminnan kanssa samanlaiset oireet. Ja olisihan joku lääkäri voinut stikata mulle vaan masennuslääkkeitäkin. Menetkös siitä tyttö itkeksimästä. 😀

Onneksi kyseinen lääkäri aloitti kanssani tyroksiinilääkityksen kokeilun, vaikka vapaan kilpirauhashormonin arvoni olivatkin 10 eli itseasiassa silloisten viitearvojen (10-22) sisällä. Hän olisi voinut sanoa, että ei määrää lääkitystä.

KAUANKO KESTI, ETTÄ LÄÄKITYS TEHOSI JA MITEN MENEE NYKYÄÄN?

Useampi kuukausi. Mulle aloitettiin 1/4 tablettia lapsen annoksesta eli 25 mikrogramman tabletista. Alussa ei mitään vaikutusta. Nostettiin puolikkaalla. Ja siitä taas pikkuhiljaa ylöspäin, kunnes todettiin, että 1-2 tablettia on sopiva määrä. Sillä ollaan nyt menty.

Kyllä siinä vähintään puoli vuotta-vuosi menee, että saa mitään kunnon osviittaa. Jollakulla enemmänkin. Parissa viikossa oma oloni koheni ihan vaan jo siksi, että oireilleni löytyi jokin ”järkisyy” ja toisaalta sain toivoa siihen, että joku päivä kaikki olisi taas hyvin.

Nykyään katson kiittäen taaksepäin. Koko prosessi on tehnyt minusta sen, mikä olen tänään. Sanon aina asiakkailleni, että kokemistamme haasteista tulee joku päivä ihmisen voimavara ja vahvuus.

Niin minullakin. Kuuntelen – ja haluan kuunnella – kehoani aivan eri tasolla. Valmennan myös ihmisiä kuuntelemaan kehoaan aivan eri tasolla. Kaiken taustalla on #inhimillinenote.

Paino on vain luku: se ei kerro, kuka sinä olet eikä se määrittele sinua. Vaikka en ole enää yhtä tikissä, kuin silloin ”parhaimpina vuosinani”, niin sillä ei ole väliä: kehoni toimii. Jaksan. Voin tehdä asioita, joista nautin ja ennen kaikkea voin tehdä työtäni. Sitä työtä, mihin minulla on intohimo: ihmisten liikuttamiseen, motivoimiseen ja energian jakamiseen.

Palaako rasva enää samalla tavalla? No ei, ei se kyllä pala. Jos rasvaa haluan polttaa kaikki vie yli tuplasti enemmän aikaa ja kaikessa pitää olla tuhat kertaa tarkempi. Harmittaako se? Ei. Koska millään mitä haluan tehdä tai saavuttaa tässä elämässä ei todellisuudessa ole mitään tekemistä rasvaprosenttini kanssa.

Voimaannuttavaa pääsiäistä, ihanat! Pitäkää huoli itsestänne.
x Kipa

Lue lisää aiheesta:

Kilpirauhasen vajaatoiminta | Treenivinkit

Kilpirauhasen vajaatoiminta | Ruokavaliovinkit

Äänestä blogiani Inspiration Blog Awardseissa

Äänestä blogiani Vuoden Energisin -kategoriassa. Tässä sarjassa ehdolla olevat vaikuttajat ovat motivoineet muita tekemään parempia ratkaisuja arjessa sekä luoneet ympärilleen tsemppihenkeä ja hyvää fiilistä!

Klikkaa kuvaa & vaikuta! Äänestysaikaa on 5.4. asti.

♡♡♡ Kiitos! ♡♡♡