Kuinka riitelet somessa paremmin?
Kuinka moni kuuluu esim. Facebookissa johonkin ryhmään? Kuinka moni on ajatellut lähtevänsä tai lähtenyt ryhmästä, koska yleinen fiilis siellä alkaa yksinkertaisesti vaan olla niin kakka.
Lynkkaus, hyökkäys, syytös, puolustus…konfliktit, sanasodat, haukkuminen, mielensä pahoittaminen…
Nämä vilahtavat hyvin usein jossain vaiheessa somekeskusteluissa esiin – erityisesti silloin, kun keskustelu on kääntynyt raiteiltaan sen vuoksi että ihmiset riitelevät. Jossain vaiheessa ketjun aloittajan aloittama keskustelu yhdestä aiheesta on muuttunut taistelutantereeksi. Osa ketjussa kaivaa poppareita esiin, osa laukoo suoraan ja osa vain seuraa ja ihmettelee.
On aina hyvä muistaa somessa, että henkilöt riitelevät. Eivät asiat.
MITEN RIITELET PAREMMIN SOMESSA
Paremmalla tarkoitan tässä lähinnä kivemmin. Miten me osattais olla kivempia toisillemme?
Miten me osattaisiin punnita esimerkiksi sellaista, että ennen kuin painamme lähetä-nappia voisimme pohtia
– edustaako sanomani todella sitä, mitä minä olen?
– onko sanomani sellainen, että se hyödyttää itse aloitetun asian kannalta – toisin sanoen tuoko kommenttini lisäarvoa?
– onko kirjoittamani sellaista kommentointia, jota haluaisin omalle kohdalleni?
– onko tekstini sävy ja sisältö sellainen, josta jää lukijalle kuva siitä mitä oikeasti haluan sanoa?
Näin muutamia mainitakseni. Mä oikeasti olen miettinyt tätä paljon. Olen todella monissa ryhmissä itse ja tänään lähdin ekaa kertaa yhdestä ryhmästä pois. Yhdestä ryhmästä mut on bannattu, koska jaoin siellä ilmeisesti ryhmän ylläpidolle epäsuotuisaa tekstiä (ylläpitäjät edustivat pikadieettejä ja quick-fixejä ruokavaliossa, jota itse taas en edusta vaan kokonaisvaltaista hyvinvointiajattelua ja elämäntapa-ajattelua). 😀
Onhan se kauheeta, jos joku sössii sun busineksia sillä, että kertoo mikä oikeasti on terveellistä pikadieettien sijaan. 😀 Kakkaa tosin ei kerinnyt tulla niskaan, mutta bannit tuli. 😀 Nyyh.
Mutta tätähän tää on: somella jopa koitetaan satuttaa ihmisiä nykyään. Blokkaan sut ryhmästä – nännännännännäää!!
Noh, nyt kun olen tätä asiaa miettinyt, niin tällaisiin ajatuksiin tulin siitä, miten riidellä somessa paremmin. Mitä te olette mieltä?
1. Luo rakentavaa keskustelua
Riita lähtee yleensä halusta muuttaa jotain. Olet eri mieltä asiasta ja haluat korjata asian. On hyvä pohtia, auttaako riitely itse muutoksen rakentamiseen vai heittääkö se keskustelua sittenkin väärään suuntaan? Silloin, kun tarkoitus on satuttaa tai loukata toista, purkaa omaa pahaa oloaan/turhautuneisuuttaan tai osoittaa omaa paremmuuttaan ihminen ei ole rakentava, vaan hajoittava. Riitely petaa tulevia lisäriitoja sekä tulehduttaa ilmapiiriä entisestään.
Entäpä, jos hetkeksi koittaisitkin nähdä oman toimintasi toisen näkövinkkelistä? Miltä näyttäisit?
2. Älä luule, että osaat lukea ajatuksia
Kirjoitettu teksti on paha, koska siitä puuttuu äänensävy ja ilmeet. Aina ei auta, että lauseen perään laittaa miljoona hymiötä, pusun, yksisarvisia, avokadon ja sateenkaaren sekä perään vielä <3 . Voitaisiinkohan me sen sijaan, että ajateltaisiin osaavamme lukea ajatuksia kysyä suoraan tarkentavasti, että ”mitä tarkoititkaan kysymyksellä”?
Ei kysyvä tieltä eksy ja kristallipalloa meillä ei ole kellään. Me ollaan sitä paitsi megahyviä luomaan omissa ajtuksissamme jonkun ajatuksen tai uskomuksen toisesta henkilöstä tai hänen ajatuksistaan. Tulisi aina muistaa, että tunne ja ajatukset ovat ihmisen omia – eivät absoluuttisia totuuksia. Sinulle ajatuksesi ja tunteesi ovat tosia, mutta joku toinen miettii asiaa eri tavalla, kuin sinä.
3. Pysy asiassa
On sitäpaitsi tosi rankkaa kiistellä netissä tai keskustelupalstoilla. Erityisesti silloin, kun ollaan jo ihan muussa asiassa, kuin itse aloitetussa asiassa. Koskee muuten yleisestikin riitelyä: riitele aiheesta, älä rönsyistä. Siellä näppiksen toisessa päässä on varmasti hieno ihminen, mutta jossain vaiheessa ette nyt vaan kohdanneet ajatustenne kanssa. Jos me vaan kaikki löydettäis keskenämme kunnioitus toista ihmistä kohtaan ihan vaan jo siksi, että olemme kaikki samalla viivalla.
Anna mieluummin asioiden riidellä ja perustele kantasi ilman syyttelemistä. Ja pysy asiassa.
4. Puhu asioista sitä kautta, miltä jokin asia tai jonkun ihmisen sanoma sinusta tuntuu ja vältä sekoittamasta siihen keskustelukumppanisi persoonaa
Kuten aikaisemmin mainitsin, me ajattelemme ja koemme asioita eri tavalla. Se, mikä sinusta tuntuu joltain ei välttämättä tunnu samalta siitä toisesta. Jos musta tuntuu joltain se ei välttämättä tarkoita, että asia on niin.
Voithan esimerkiksi kokeilla sanoa, että ”minusta tuntuu siltä, kuin sanomani olisi mennyt ohi, koska reagointisi sanomaani näytti minulle hyökkäävältä” mieluummin kuin ”et näemmä tajunnut pointtiani, koska et ilmeisesti halunnut tajuta sitä, sillä luulet tietäväsi asiat muita paremmin”.
5. Ota vastuu käytöksestäsi äläkä syytä muita
Tämä on mielenkiintoinen ilmiö. Jotain on oikeutettua tehdä, koska toi toinen teki väärin ensin! Riita ei synny yksinään, siihen tarvitaan myös se, että toinen vastaa huutoon. Someriitelyn on helppo perustella sillä, että toi alotti! Oisko se niin paha joskus ihan vaan sanoa, että ”hei anteeksi, että mä lähdin tähän messiin ja kirjoitin ilkeästi”?
6. Onko oikeassa oleminen se tärkein juttu?
Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä mä tässä mietin niitä letkautuksia, joissa riitely on lähtenyt halusta tyyliin todistaa oma paremmuutensa keskustelukumppaaniin nähden tai halusta niin visusti näyttää oman kantansa oikeellisuuden. Tai sitten halutaan tuoda esiin toisen virheitä tarkoituksena ivata niitä tai sohia muurahaispesää.
Joskus taas oma kokemus on se ainoa oikea totuus ja muut vaan ovat väärässä, piste. Kuten sanottu, se on totuus ihmiselle itselleen – mutta muilla on todennäköisesti eri totuus. Kuka nyt sitten on eniten oikeassa? Onko kuinka tärkeää, että toinen menettää kasvonsa tai saat tölvästä takaisin?
Eikö tärkeintä ole, että oma tontti on kunnossa?
Aika usein riidat Facen keskustelupalstoilla ovat loppujen lopuksi todella mitättömiä – niitä ei muistele tyyliin vuoden päästä. Sen sijaan ilkeyksillä on hyvin helppo satuttaa jotakuta toista, joka on saattanut kulkea hyvin erilaisen elämänpolun, kuin sinä itse. Joku voi oikeasti saada kovaa hittiä jonkun sanoista emmekä voi aina tietää toisen tarinaa taustalla.
Onko oikeassa oleminen aina niin tärkeää?
7. Aina ei tarvitse kommentoida
Joskus voi myös miettiä kandeeko oikeastaan kommentoida mitään. Voi sitä ruudun takana mietiskellä asiaa ja möyhiä hommaa itekseen, mutta tarvitseeko kaikkea edes kommentoida. Mitenkään.
Tämmöistä tässä tuli mietittyä. Mitä ajatuksia teillä on? Mitä lisäisitte listaan?
Iloa päiväänne (ja someenne),
x Kipa
Äänestä blogiani Inspiration Blog Awardseissa
Äänestä blogiani Vuoden Energisin -kategoriassa. Tässä sarjassa ehdolla olevat vaikuttajat ovat motivoineet muita tekemään parempia ratkaisuja arjessa sekä luoneet ympärilleen tsemppihenkeä ja hyvää fiilistä!
Klikkaa kuvaa & vaikuta!
♡♡♡ Kiitos! ♡♡♡
Tää oli hyvä, paljon juttuja, joita olen pohtinut itsekin viimeisinä päivinä 🙂 Olen itse melko aktiivinen eri sivustojen ja ryhmien kommenttiosioissa, joissa keskustelut käyvät välillä hyvinkin kuumina. Käytän itse aina kolmea sääntöä väitellessäni: älä mene henkilökohtaisuuksiin, toisen kannan tai mielipiteen kumoamisen sijaan yritä oppia siitä ja myönnä olevasi väärssä, mikäli näin tosiaan on. Toki, korvat punoittavat toisen läksyttäessä argumentointivirheistä, mutta se on erinomainen mahdollisuus oppia.
Erosin itsekin hyvin monesta (nais)ryhmästä, pääosin juurikin sen takia, ettei siellä vain osattu keskustella asiallisesti ja rakentavasti. Joissakin paikoissa oikein janotaan draamaa 🙁
Kiitos, Sofia! Nää tällaiset kieltämättä pistää välillä mietittämään: netissä tuntuu joillekin olevan tosi vaikeaa olla kivoja muille. 😀 Musta noin sun kolme sääntöä on megatoimivia! Mä tykkään kanssa tuosta oppimisajatuksesta: se, että joku ei ole samaa mieltä kiuin sinä ei tarkoita, että hän olisi väärässä. Vaan ehkä tältä ihmiseltä voisikin oppia jotain.
Joo, draamahakuisuus on kans melkosta. Tiedä sitten häntä, mikä siinä on perimmäinen sanoma, ehkä että ihmisellä itsellään vaan on nyt jokin huonosti ja haluaisi oikeasti apua – tuleekin ulos draamana tai tiuskimisena.
Kiitos kommentistasi ja ihanaa viikonloppua!
x Kipa