”Olet mitä syöt. Otat vaan itteäs niskasta kiinni. Et syö mitään p*skaa
tai muutakaan puuta heinää, vaan puhdasta
ja käsittelemätöntä ruokaa.

Tosi hyvä ajatus. Paitsi, että ei välttämättä ole toteutettavissa 24/7. Mun mielestä elämän ennustamista voi hyvin verrata säätiedotukseen: tsekkaat maanantaina tiistain sään ja koitat valmistautua parhaasi mukaan tulevaan aurinkoiseen päivään. Tiistaina avaat ulko-oven ja astutkin sateeseen. ”Ei se eilinen säätiedotus tätä kyllä luvannut”.

Totta.

Elämää tapahtuu. Tätä toitotan paljon, koska ihan totta nykyään ruokailua siivittää täydellisyyden tavoittelu. Banaanilastut ja itse tehty chia-vanukas on aseteltu brekkarikulhoon täydellistä Instagram-postausta varten ja päivän ruokailuja siivittää ajatus siitä, että ruoan pitäisi olla -tonta.

Gluteenitonta, maidotonta, laktoositonta, sokeritonta…ja kaikenlisäksi huoletonta. Kuinka hemmetistä syöminen voi olla huoletonta, jos aivokapasiteetista suuri osa pyörii ruoan ympärillä? ”Tota saa syyä ja tätä ei.”

Sitä en sano, etteikö saisi syödä jotain -tonta. Tietenkin saa ja totta kai on hyvä, että markkinoilla tarjotaan vaihtoehtoja kuluttajien entistä tarkempiin vaatimuksiin.

Mutta siinä vaiheessa, kun ruokailu alkaa hallita elämää ja sitä aletaan jopa pelätä sen epäterveellisyyden, aiheuttaman ahdistuksen tai lihomisen pelon vuoksi, niin hommassa mättää jokin.

ET OLE YHTÄ KUIN RUOKASI

Joku on joskus keksinyt lauseen ”olet sitä mitä syöt”. En tajua. Nykyään me hirveen usein edustetaan ruokailussa jotain haaraa:  ”Mä olen maidottomalla.” ”Mä olen gluteeniton.”

Mä tässä pohdin, että pitääkö syömisen tai ruokailun olla sun identiteetti? Määritteleekö todella se, mitä syöt, sinua?

Ruokailu ja syöminen aiheuttaa uskomattoman paljon häpeää ja nolon tuntemusta meissä ihmisissä. Ihan jo heti pääsiäismaanantaina jumpilla ensimmäisenä manattiin sitä, että safkailut oli ihan retuperällä. Tuli syötyä suklaata, pashaa sekä kaverin suklaat ja pasha.

Hei, ei haittaa. Kyllä safkailut saa ja pitääkin välillä olla retuperällä. Muttei 24/7.

Mutta se, että olisit sitä mitä syöt. Et tietenkään ole. Me olemme sitä, mitä me ajattelemme. Mitä me tunnemme.

Ihan megahyvä ajatus lähteä vähän siistimään ruokavaliota: katsoa mitä syö ja katsoa annoskokoja. Tsekata tuotteesta sokerit ja vaikka sitten vaihtaa sokerin vähemmälle tai vehnän pois ruokavaliosta, jos ja kun, se sinulle sopii.

Mutta jos lieveilmiönä seuraa se, että syöminen aiheuttaa ahdistusta, pelkoa, inhoa, häpeää, syyllisyyttä tai alemmuuden tunnetta, jopa syömishäiriötä tai sen lieveilmiöitä..se ei ole ok.

Ruoasta ei saisi rakentua sun identiteettiä tai ihmisarvoa. Ei sun pidä tuntea häpeää syömisistäsi tai ainakaan siitä, jos et aina valitse sitä puhtaampaa ja terveellisempää vaihtoehtoa.

Sinne naamariin saa huitaista välillä Runebergin tortun, ihan normi sellaisen. Sellaisen, missä on rehellistä korppujauhoa, sokeria, voita, marmeladia ja hitto soikoon sitä punssia tai mantelilikööriäkin.

Kaikesta löytyy nykyään terveysvaihtoehto. Tiedättekö. Terveysherkku tai terveellisempi herkkuvaihtoehto. En halua olla party poopperi, mutta kookossokeri ja agavesiirappi ovat nekin sokereita. Ja rehellisesti: jos satunnaisesti syöt jonkun leivoksen onko se kokonaisuuden kannalta väliä onko siinä käytetty kookosöljyä, voita vai muussattua avokadoa?

Siis oikeesti – nyt kun mietitään kokonaiskuvaa.

Kyllä hommat voi joskus heittää lekkeriksi! T. Bosse

TERVEYS EI OLE KIINNI YKSITTÄISISTÄ RUOKA-AINEISTA

Terveys ja hyvinvointi on kokonaisuus. Loppujen lopuksi on turha hifistellä pelkästään rasvoilla tai sokerittomuudella, jos arjessa et ole aktiivinen, et osaa rentoutua tai et nuku riittävästi.

Nyt kyse ei ole siitä, että pienistä asioista ei voisi koostua iso virta. Kyllä voi. Kyse on kuitenkin siitä, että meidän pitää osata mennä kokonaisuus edellä eikä miettiä liian pieniä yksityiskohtia. Sen lisäksi, että opettelemme kuuntelemaan kehoamme ja löydämme niitä ruoka-aineita, jotka itsellemme sopivat meidän on olennaista myös miettiä suhtautumistamme ruokaan ja ruokailuun.

Ei syömisen pidä aiheuttaa häpeää. Et sinä ole laiska tai huono mikäli silloin tällöin suuhusi sulahtaa jotain epätäydellistä. Ei sun pidä tehdä raakapuuroa, vihersmoothieta tai Instagramin kestävää smoothiebowlia aamupalaksi, jos ne eivät ole sun juttuja.

Lopuksi pieni ajatustehtävä siivittämään kirjoitustani:

Identiteetti vastaa ensisijaisesti kysymykseen ”kuka minä olen”. Mitä sinä vastaat tähän kysymykseen? 🙂

Aurinkoista viikkoa, ystävät! Ei meidän tarvitse olla täydellisiä. <3
x Kipa

PS: Hei muuten, Inspiration Blog Awards -äänestys päättyy huomenna, vielä kerkiät äänestämään! ISO kiitos jo tähä mennessä äänensä antaneille, ootte ihania! <3

Äänestä blogiani Inspiration Blog Awardseissa

Äänestä blogiani Vuoden Energisin -kategoriassa. Tässä sarjassa ehdolla olevat vaikuttajat ovat motivoineet muita tekemään parempia ratkaisuja arjessa sekä luoneet ympärilleen tsemppihenkeä ja hyvää fiilistä!

Klikkaa kuvaa & vaikuta! Äänestysaikaa on 5.4. asti.

♡♡♡ Kiitos! ♡♡♡