Miten menee ranskikseni kanssa?
Jos sulle olis koiran terveys ja hyvä elämä oikeasti tärkeitä, et olis tuota rotua katsonut alkuunkaan.
*
Toivottavasti jatkossa äänestät jaloillasi ja olet ottamatta näitä piloille jalostettuja rotuja. Niin itsekin tein. Niin pitkään kun on kysyntää, on tarjontaa.
*
Pakko minullakin sanoa siitä, että miksei jo ihmiset herää tuohon eläinrääkkäykseen. Onko se joidenkin mielestä normaalia että luontokappale on heti nuin pienestä alkaen niin sairas? Nuo rodut, lähes kaikki bulldogit, sekä muutkin terveen näköiset mutta erittäin jalostetut koirat ovat vaan niin niin niin väärin. Kyllähän niissä on varmasti niitä positiivisia puolia, ranskikset ovat erittäin ihania luonteeltaan mutta niin on monet muutkin rodut jotka ovat terveitä.
*
Toivon, että jatkossa jos olet hankkimassa uutta koiraa miettisit kaksi kertaa rotuvalintaa. Ja jaksamisia tuon asian kanssa.
Nämä ovat kommentteja, joita näkee hyvin usein ranskiksiin liittyvissä keskusteluissa. Kyseiset lainaukset ovat kommentteja erääseen aikaisempaan kirjoitukseeni, jossa kerroin miksi päätin luopua uudesta perhetulokkaasta. Kakkaa tuli tiukemminkin niskaan, mutta siitä olin tietoinen ennen kirjoitukseni julkaisemista. Aihe kun nostattaa tunteita pintaan ja aihe oli sellainen, jota ulkopuolisen on helppo kommentoida ”viisaampana”.
Bosse, mun ensimmäinen koirani ja ranskikseni ikinä, täyttää tänään 1 vuotta. Mamman pikku sintti on jo iso poika! <3 Sen kunniaksi halusin jakaa hieman omia ranskanbulldoggikokemuksiani mennä vuodelta.
Olen jonkin verran tietoinen siitä, miten Silas nykyään voi (nykyistä nimeä en tiedä 🙂 ). Koira voi nykyään hyvin. Hän elää perheessä, joka on tietoinen hänen haasteistaan ja tietävät miten toimia koiran kanssa. Silaksesta on tullut reipas koira, saanut kuullemma hienosti massaa eikä enää menetä tasapainoaan ravistellessaan päätään.
Toistaiseksi voi siis sanoa, että tein oikean päätöksen olla saattamatta koiraa sateenkaarisilloille. Hänellä oli, kuin olikin edellytykset vielä elinvoimaiseen koiran elämään.
Olen todella onnellinen ja kiitollinen siitä.
Tuet jo sillä eläinrääkkäystä että ostat näiden rotujen edustajia. Ja n yt laitoit vielä sairaan pennun kiertoon!!?
Häpeä oikeasti.. todella itsekästä.
Tämän tyyppisiin kommentteihin haluan muuten sanoa sen, että koiran ottaminen ja omistaminen on aina itsekästä. Ihminen ottaa koiran erinäisistä syistä, mutta kun mutustelet tunteen taustalla olevaa tarvetta, niin kyllä. Se on itsekäs tarve. Halu olla tarvittu, halu rakastaa ja saada pyyteetöntä rakkautta, halu saada seuraa yksinäisyyteen, halu puuhastella kaikkia kivoja juttuja, halu ottaa perhekoira ja kasvattaa lapsille vastuunottoa, mitä ikinä.
Eli kyllä. Meistä jokainen koiranomistaja on ajatellut itsekkäästi ottaessaan koiran. Sitä paitsi ihminen on itsekäs olento. Siitä ei aina vain tarvitsisi tehdä niin isoa numeroa. 😉
Kuva: Laura Laukka <3
Tässä tulee myös yksi asian ydin, onneksi kommenteissa oli myös rakentavaa ja tietoon perustuvaa kommentointia:
Ranskiksella luotettavat selkä-ja lonkkakuvat saa vasta 2 vuotiaana, lähes 90% ranskiksista omaa samanlaisen selän kun Silaksella mutta suurin osa ei oireile elinaikanaan. Valitettavasti puhdas selkäistä ranskista ei ole, mutta oireettomia on.
Näin juuri. En voinut/halunnut odottaa kahta vuotta. Täytyy myös koko Silas-touhussa nimittäin muistaa se, että minulla oli entuudestaan jo yksi (terve) koira. Minun piti miettiä myös Bossea ja tehdä ratkaisu siinä hetkessä. Ei ole oikein, että Bosse joutuu kärsimään siitä, että toinen koira ei voi tai suostu tekemään pitkiä lenkkejä, istuu pylly betonissa vain.
Leikkimistä piti vahtia, sillä verrattain toinen oli lihasmörssäri ja toinen pieni ja hintelä. Bosse on erittäin aktiivinen koira ja haluan, että hän pääsee elämään täyttä elämää.
Bosse 1v. Kuva Ilkka Ruuska
MITEN ON MENNYT SAIRAAN RODUN KANSSA?
Niin mielettömän hyvin! Tää koira on aivan unelma! Mutkaton, ei hauku, rähise, kahinoi tai arkaile. On utelias jokaisesta asiasta ja ihmisestä, aina mukana. Touhukas ja totteleva. Ei perinteinen jästijääräpää, vaan oikeasti tottelee. Ei tuhoa huonekaluja, oppi sisäsiistiksi erittäin nopeasti. Rakastaa lapsia ja leikkiä.
Koiraan on investoitu myös todella paljon aikaa. Ollaan Bossen kanssa käyty pentu-uinneissa (sikahyvin meni – kaverilla on sen verran pitkä kaula, että on varsinainen vesipeto 😀 ), pentukurssilla ja pentutokossa. Bosse on kaksi kertaa eläissään ollut 7 tuntia yksin, muutoin pidän huolen siitä, että hänellä on tsäännsit käydä ulkona pissalla ja hänellä on seuraa.
Bosse 7-viikkoisena. <3
Kun käytiin hakemassa Bossea istuin puoli tuntia kasvattajan luona soffalla ja pidin koiraa sylissäni. <3 Priceless.
Bosse on ollut megaterve. Hengitystiet on tutkittu ja ne ovat loistokunnossa. Bosse on ns. sporttimallin ranskis: pitkä kuono ja pitkä selkä, kroppa on mu0odoltaan formula-auto. Mielenkiintoisinta tässä häseltäjässä on se, että hyppii tajuttoman korkealle ja korkealta. Vahva, kuin fan. 😀
Bosse on lähtökohtaisesti tosi vahvarakenteinen. Käytiin eilen vuosirokotuksessa ja painoksi mitattiin 15,3 kg. Paljonkohan nousis penkistä?! 😀
Toki on ollut perusflunssaa ja pentuna vatsa sekaisin parikin kertaa. Toistaiseksi ei ole havaittu ruoka-aineallergioita.
Bossen äidin selkäkuvat tulivat vähän aikaa sitten, ja oddsit terveelle elämälle ovat todella hyvät. Silmätkin pysyvät päässä eivätkä ne ole ulkonevat pallot.
Kyllä siis ”sairas rotu” voi voida hyvinkin. Mutta tarkkana saa olla. Ei tätä ihan hetkessä tätä koiran hankintaa tehdä. On aina otettava selvää ja varmistettava, että ottaa luotettavalta kasvattajalta. Jälkiviisaana sanoisin, että suosi suomalaista. Helpottaa ensinnäkin asiointia kasvattajan kanssa ja toisekseen toiminta on läpinäkyvämpää. Tarkista aina rekisteritiedot ja koiran sukupuu. Kysele referenssejä.
Itse mietin seitsemän vuotta koiran hankintaa, ja hommasin vasta kun aika koiralle oli satavarma.
Olen ollut todella tyytyväinen kasvattajaan (Kennel Bullavenue). Kati on aivan ihana! Rento, vastaa kysymyksiin nopeasti eikä fanaattinen kaikenmaailman asioiden suhteen. Suhtautuu rennosti ja ammattitaidolla.
Kuva: Laura Laukka
KOIRANOMISTAJA: OLETHAN SEPPÄ SYNTYESSÄSI!
Mielenkiintoisinta on ollut seurata nyt jo yli vuoden erilaisia koira- ja lemmikkieläinpalstoja. Omaksi suosikikseni noussut Facebook on tässä taattu. Kun joku avaa jossain ryhmässä ketjun kysyen koiran hankkimiseen, terveyteen tai akuuttiin hätätilanteeseen liittyvän kysymyksen ei mene montaakaan kommenttia, kun joku vastaa tyylillä ”et sitten viitsinyt ottaa ENNEN koiran hankintaa tätä selville?”.
”Tiesit rodun haasteista ja NYT täällä niitä itket ja ihmettelet”. ”Kyllä minä katsoisin tässä tilanteessa nyt vähän peiliin, että olisiko tähän pitänyt heti reagoida, nyt nopsakkaan soita ell!!” (ell = eläinlääkärin lisensiaatin tutkinnon suorittanut)
”Nämä pitäisi olla selvillä ja ENNEN, kuin pentu tulee” ja mitä vielä…näitähän riittää, ystävät!
Harmittaa ihan vietävästi, etteivät ihmiset kerta kaikkiaan viitsi kommunikoida. Miksei ulosantia voi vähän muokata tai edes miettiä uudestaan, ennen kuin kommentin julkaisee?
Enkä tarkoita sitä, että pitää alkaa runoilemaan kaunopuhetta tai lisäämään ”Sir” tai ”Madam” -liitteitä kommenttien loppuun höystettynä hymiöillä ja yksisarvisilla.
Puhun nyt ihan peruskunnioituksesta toista ihmistä kohtaan. Todellakin joskus on peiliin katsomisen paikka tuolla keskusteluryhmissä siitä, että onko se kommunikointi nyt ihan ystävällisellä tasolla. Kismittää välillä niin vietävästi, miksei me vaan voida olla ystävällisiä muita ihmisiä kohtaan, VAIKKA JOKIN ASIA MENISI MEILLÄ ITSELLÄMME TUNTEISIIN.
Vastaavanlainen koirakommentointi on mielenkiintoista myös siksi, että jollain viissiin meidän koiranomistajien todella odotetaan olevan valmiita koiranomistajia heti, kun päätös koiran hankkimisesta on koskaan edes syntynyt. Matkan varrella ei saisi oppia ja opiskella: pitäisi osata asiat jo entuudestaan tai sillä kuuluisalla maalaisjärjellä. Tietenkin olisi ideaali! Mutta jos ihminen kysyy apua vaikka omaan hätätilanteeseensa jossain keskusteluryhmässä, niin onko se joukkolynkkaus nyt se paras apu? Vai voisiko ihan vain keskittyä siihen avun tarjoamiseen?
…tai ehkä olla kommentoimatta, jos ei tuo keskusteluun mitään arvoa?
Kysymykseni kuuluukin: voiko KUKAAN olla seppä syntyessään?
Eräs ystäväni ja rakas ohjaajakollegani, nykyään kahden lapsen äiti, sanoi aikoinaan ensimmäisen lapsen synnyttyään: ”ei näihin tietsä ole olemassa ohjekirjaa”. Sama homma koirien kanssa: kaikki ne ovat yksilöitä ja aika näyttää mitä eteen tulee.
Nautitaan lemmikkieläinajoistamme, ystävät! Ja vastauksena erääseen ylläolevista kommenteista: jatkossa, jos olen hankkimassa uutta koiraa, niin olen todella miettinyt rotuvalintaa. Valintani on ehdottomasti ranskanbulldog. <3
Aurinkoista viikonloppua peepsit!
x Kipa
PS: Onnea rakas Bosse 1 v.! Tsekkaa myös Bossen insta: @bosse_the_frenchbulldog !
Edit.
Julkaisin tekstini Facebookissa muutamassa ryhmässä. Eipä kestänyt kauaa, kuin ”kannustavat” kommentit mm. koirani kuonosta, terveydestä ja liiallisesta terveydestä iloitsemisesta teilattiin. Tätä juuri tarkoitan. Se vaan joillakin tuppaa olemaan todella vaikeaa pystyä a) a olemaan kommentoimatta negatiiviseen sävyyn ja b) olla aidosti iloinen toisen ihmisen puolesta. Harmillista. Toisaalta jokainen hoitaa oman tonttinsa itse.
FITNESMALLI 2018 FINALISTI:
Fitnessmalli 2018 – miksi hain kisaan?
Casting – Finalistien tuuletukset
Fitnessmalli 2018 – finaalin ensimmäinen päivä
Foodin – jyväskyläläinen perheyritys
Fitnessmalli 2018 finalisti #2
*** Seuraa minua ***
Facebook – YouTube – Bloglovin
*** Instagram: Coachingkira_wellness ***
En vain millään voi ymmärtää, miksi kukaan hankkii sairasta koirarotua, kun todennäköisyydet saada terve koira ovat korkeammat muilla roduilla. Onko se sitten jotain todennäköisyyksien ymmärtämättömyyttä vai pelkkää itsekkyyttä. Toki sairaan koirarodun yksittäinen koira voi olla terve (tai niin terve, ettei omistaja huomaa mitään), mutta riski saada sairas koira on korkea, kuten olet itsekin huomannut.
Mikä takaa, että mikään koira pysyy terveenä? Näitä ei vaan yksinkertaisesti voi tietää. Mikä takaa sen, että ihminen ei sairastu? Mistä me tiedämme, milloin elämä meistä jättää ja millä mallilla?
Vai voisimmeko vain ajatella tekevämme parhaamme niillä tiedoilla ja taidoilla, joita meillä on?
Juuri näin.
Niin eihän niistä voi ikinä tietää, mikä vaan koira tai ihminen voi kuolla hetkenä minä hyvänsä, mutta et ole kertaakaan vastannut siihen kysymykseen, että miksi oli pakko saada juuri tämän rotu omaksi koiraksi?
”Vai voisimmeko vain ajatella tekevämme parhaamme niillä tiedoilla ja taidoilla, joita meillä on?”
Jos 7 vuotta mietit koiran ottamista ja tietoa ja taitoa varmasti oli, niin miksi päädyit yhteen sairaimmista roduista? Kuulisin tähän mielelläni vastauksen.
Koska halusin koiran, joka on menossa mukana ja osallistuva. Seurallinen. Tykkää lapsista eikä ärähtele ohikulkijoille. Omaa itseluottamusta ja luonnetta. Sopii kerrostaloon niin kooltaan, kuin käytökseltään.
Ranskiksista sellainen, jolla vaikuttaa olevan oddseja hyvälle elämälle.
Siksi päädyin ottamaan Bossen.
x Kipa
Eli et ymmärrä todennäköisyyksiä. Kyllä, toisenkin koirarodun yksilö voi tulla sairaaksi, mutta pienemmällä todennäköisyydellä kuin ylijalostetetun rodun yksilö. Jos sinun on vaikeaa ymmärtää koirien kohdalla todennäkäisyyksiä, keksin toisen esimerkin: ehkäisymenetelmän A teho on 99% ja ehkäisymenetelmän B 30%. Valitsisitko silti menetelmän B, koska ”eihän A:kaan takaa ettei tule raskaaksi”?
Kyllä, ymmärrän todennäköisyyksiä. Kiitos kommentistasi!
Ei ihan verrannollista kun kuitenkin jalostettujen rotujen kohdalla riskit on todella suuret. Verrannollista sitten kun aletaan jalostaa ihmisalkioita.
Kukaan ei voi taata, että mikään koira pysyy terveenä – mutta jos olet miettinyt koiran ottamista 7 vuotta, lienet ollut tietoinen siitä, että ranskiksen ottaessaan mahdollisuudet saada sairas ovat huikeasti suuremmat kuin tylsemmän näköisen koirarodun kanssa.
Hieman tekopyhää on jeesustella, että ”koskaanhan ei voi tietää” – kun tässä tapauksessa rodun ongelmat ovat olleet sinullakin erittäin hyvin selvillä. Myöntäisit vain, että otit tietoisen riskin siitä, että koirasi on suurella todennäköisyydellä sairas.
Lisäksi tuet ostorahoillasi sellaisen rodun jalostusta, jossa epäterve rakenne tuottaa jatkuvasti Silaksen kaltaisia sairaita yksilöitä. Miksi ihmeessä?
Tästä huolimatta, toivotaan että jäljelle jäänyt ranskiksesi saisi olla jatkossakin terve – mutta noin nuoren ranskiksen kanssa on hieman vastuutonta hehkuttaa terveydestä, kun suuri osa ongelmista ilmenee vasta myöhemmin.
Tietenkin otin riskin! En tietääkseni ole sanonut, että uhkuen satavarmuutta olen hankkinut koiran ja oletan juuri tämän olevan 100% terve läpi omani ja hänen elämänsä. Jossain, jossa näin sanoin osottanet minulle kyseisen lauseen.
Onko sinulla Annukka koiraa? Mikä rotu? Sinulla varmasti on itselläsi koira, sillä muutoin on todella tekopyhää tulla kommentoimaan koirattomana ihmisenä koiranomistajien elämää.
Ja oma koirasi oletettavasti on ja on aina ollut 100% terve, josta olet ollut tietoinen jo ennen, kuin koirasi hankit?
x Kipa
vaikka kuinka aiheesta kirjoitat ja yrität perustella (itsellesikö?) tätä rotuvalintaa, se ei tee siitä millään lailla oikeaa ja hyväksytttävää. Todella väärin tukea millään lailla näiden rotujen kasvatusta.
Aivan samaa mieltä! Jäätävä selittelyn maku tässä blogipostauksessa, mutta eipä se miksikään sitä faktaa muuta, että eläinrääkkäystä se on, kun kyseisen koirarodun itselleen hankkii.
Sinulla on oikeus mielipiteeseesi aiheesta. Aurinkoa!
x Kipa
Kiitos näkökulmasta. Ei tullut mieleeni, että perustelen itselleni rotuvalintaa. Kerroin vain, kuinka meillä tällä hetkellä menee. 😊
Bosse vaikuttaa totta kai aivan ihanalta koiralta. Se on varmasti sinulle rakas, ja koiran elämästä nautiskeleva koira siinä missä muutkin koirat. On ihan ymmärrettävää, että olet ihastunut niin sympaattisen luonnekkaaseen ja suloiseen koirarotuun. Olet oikeassa siinä, että ihmiset hankkivat koiria itseään varten – siis itsekkäistä syistä.
Voisit kuitenkin yhtä hyvin ottaa sellaisen koiran, jota eivät vaivaa yhtä räikeät terveysongelmat, ja tukea entistä terveempien koirien jalostusta. On toki terveysongelmistakin kärsivä koira rakas ja voi elää onnellista elämää. Mutta lähtökohtaisesti terve koira pystyy paremmin lajityypilliseen käytökseen eikä joudu kärsimään. Täysin tervettä koiraa (tai ihmistäkään) ei löydy, mutta on olemassa koiria, joille ei itsessään ole jalostettu kehityshäiriötä, ja rotuja, joilla ei 95% yksilöistä ole selkäongelmia.
Faktaa ranskanbulldogin terveydestä:
1) Brakykefaalinen kallonmuoto eli lyttykuono on jo itsessään kehityshäiriö, joka on jalostuksella saatu vakiintumaan tiettyjen rotujen ominaisuudeksi. Jos lyhytkuonoisuuteen yhdistyvät ahtaat ylähengitystiet eli sierainaukkojen ja -onteloiden ahtaus, koiran elimistö voi olla kroonisesti hapenpuutteessa. Tämä taas kuormittaa sydäntä ja alentaa koiran yleistä rasituksensietoa. Myös pidentynyt kitalaki voi häiritä ilman virtausta hengitysteissä. Rohiseva hengitys ja vaahdon tai liman pulauttelu viittaavat todennäköisesti liian pitkään kitalakeen suhteessa lyhyeen kuonoon.
2) Ranskanbulldoggilla tavataan selkärangan epämuodostumia kuten kiilanikamia, spondyloosia ja välilevytyrää. Kiilanikamat ovat seurausta kaikille bulldoggiroduille tyypillisestä korkkiruuvihännästä, joka muodostuu näistä epämuotoisista nikamista. Koska häntä on selkärangan jatke, on todennäköistä että epämuodostuneen hännän lisäksi selkärankakaan ei ole kehittynyt normaalisti. Yhdysvalloissa tehdyn ortopedisen tutkimuksen mukaan yli 95 prosentilla ranskanbulldogeista on epämuodostuneita selkänikamia.
3) Ranskanbulldoggeilla esiintyy paljon tulehdussairauksia. Osa niistä liittyy suoraan koiran rakenteeseen: esimerkiksi ihon poimuisuus aiheuttaa ärsytystä, hiertymiä ja tulehduksia ja liian lyhyt ja tiivis häntä johtaa peräaukon seudun ongelmiin. Joskus tiiviisti kiertyvä häntä voi estää normaalin ulostamisen, jolloin häntä täytyy amputoida. Silmien pinnan ärsytystä aiheuttavat luomien kiertymät (ektropion ja entropion) ja sisäänpäin kasvavat ripset.
4) Atopia on ranskanbulldoggeilla yleinen vaiva. Lievimmillään atopiataipumus näkyy kuivana ihona ja ajoittaisena rapsutteluna, pahimmillaan se voi aiheuttaa vakavia ihotulehduksia ja muitakin tulehdustiloja.
Vaikka Bosse onkin ranskanbulldogiksi terve yksilö, kärsii se silti kehityshäiriöstä (brakykefaalinen kallo).
Miksi et mieluummin tukisi sellaista jalostusta ja kasvatustyötä, missä koiran terveys pistetään ulkonäön edelle? Vaikka brakykefaalisten rotujen kasvattajat ovatkin heränneet auttamaan hieman rodun tilaa, ei siitä pääse yli eikä ympäri, että rodun terveysongelmat johtuvat nimenomaan ihmisen pyrkimyksistä jalostaa hauskannäköinen koira.
Vastauksena kysymykseesi: koska keskityin löytämään oletettavasti mahdollisen hyvän yksilön.
Täytyy vielä lisätä, että on olemassa koiria, jotka ovat menossa mukana ja osallistuvia, seurallisia, tykkäävät lapsista eivätkä ärähtele ohikulkijoille, omaavat itseluottamusta ja luonnetta, sopivat kerrostaloon niin kooltaan kuin käytökseltään ilman kallon ja luuston kehotyshäiriöitä.
On olemassa koiria noilla hyvillä ominaisuuksilla ilman ranskanbulldogin terveysongelmia. Sellaisia koiria, joita ei ole jalostettu kärsimään hengitystie-, iho- ja luusto-ongelmista hauskan ulkonäön vuoksi. Ranskanbulldogista on jalostettu tuollainen nimenomaan ulkonäön vuoksi. Ostamalla ranskanbulldogin tuet sitä, että koiria jalostetaan kärsimään terveysongelmista ulkonäön vuoksi. Sinäkin olet rodun valinnut luultavasti ulkonäön vuoksi (tiedostamatta tai tiedostaen) sillä mitään muuta sellaista korvaamatonta ei ranskanbulldogissa ole, mitä ei terveellä koiralla voisi olla.
Tässä paheksuttavaa on siis se, että ihmiset jalostavat, myyvät ja ostavat sairasta rotua, koska se näyttää kivalta. Se on jalostettu tuon näköiseksi alunperin, koska ihmiset tahtoivat tuon näköisen koiran omaksi huvikseen. Mitään muuta funktiota ei kippurahännällä, ryppyiholla ja lyhyellä kuonolla ole.
Jos et näe tämän jalostuksen ja pääsääntöisesti terveiden seura- ja käyttökoirien välillä mitään eroa, sinulta on jäänyt jotain ymmärtämättä, tai et ole itsellesi täysin rehellinen.
Joka tapauksessa toivon Bosselle tervettä ja pitkää elämää. Huono koiranomistaja et ole – selvästi rakastat koiraasi ja teet parhaasi, jotta se olisi onnellinen. Toivon kuitenkin myös, ettei seuraava koirasi olisi ranskanbulldoggi tai muu terveysongelmaiseksi ulkonäön vuoksi jalostettu rotu.
Sinulle erityiskiitos siitä, että kommentoinnissasi on rakentava sävy! On huomattavasti mukampaa keskustella tällä tasolla, ja todella ymmärrän & kunnioitan sanomasi.
Sanomasi on tärkeä. Mielestäni olen itselleni rehellinen, joten sitten asian täytyy olla toisen vaihtoehdon puolella (totta, varmasti en ymmärrä kaikkea). Toisaalta haluan itse uskoa, että kirjoitukseni motivoi miettimään mistä ja millä päätöksin koiran hankkii. Kirjoitinkin, että ei näissä asioissa voi olla seppä syntyessään – voi hyvin olla, että muutaman vuoden jälkeen mietin asiaa eri tavalla. Haluan uskoa myös siihen, että ranskis voi ja kykenee elämään hyvän ja pitkän elämän.
Mikä koira sinulla on?
??? selität mielipiteestä kun tämä on kaikkea muuta kuin mielipideasia. Kerrot että kovasti perhedyit eri koirarotuihin ennen ostamista mutta missä vaiheessa et törmännyt tutkittuun faktatietoon että tämä rotu on auttamattoman sairas ja melkoinen kavalkadi eirlaisia sairauksia esiintyy kyseisellä rodulla?
Niin selitän. Jos joku tulee kommenttiboksiin kertomaan minusta ja teoistani mielipiteensä, niin kyllä – se on mielipide.
En tietääkseni kertonut, että perehdyin eri koirarotuihin ennen ostamista? Osoittanet kohdan, jossa niin kerron. 😊
Eli sun seitsemän vuoden harkinta-aika oli lähinnä söpöjen ranskisten kuvien tuijottelua? Jos et oikeasti yrittänyt edes etsiä tervettä rotua vaan menit koiran ulkonäkö edellä.
Tämän sävyisiin kommentteihin ei aio vastata, sillä olet jo provosoivaan tyyliin päättänyt sen, miten olen toiminut. Asialinjalla jos jatketaan, niin sitten keskustelu jatkuu.
Sitä odotellessa, hyvää päivänjatkoa!
Koska asut Uudellamaalla, niin olet tervetullut jatkamaan keskustelua kasvotusten. 🙂
Mua ärsyttää suunnattomasti tämä että tullaan päteen kuinka sairas rotu on. Oletteko varmasti perehtyneet asioihin vai kaiveletteko googlea. Jokainen kenellä on braky koira on aivan satavarmasti tietoinen riskeistä. Tämäkin rotu menee koko ajan parempaan suuntaan, terveystutkitutetaan, luustokuvataan ja järjestetään kävelytestejä.
Omistan kolme ranskista, ne lenkkeilee meidän saksanpaimenkoiran kanssa samat lenkit, käyvät uimassa, eivät röhki tai kuulosta että tukehtuvat. Ei allergioita/atopiaa. Syövät ihan mitä vaan. Ja nyt kun sakemanni on mainittu, niin vaikka on pitkä kuono, niin niillä on yhtälailla selkävaivaa, spondyloosia, allergioita nykyisin ihan hirveesti, lonkkavikaa yms. En tiedä yhtäkään rotua joka olisi täysin terve. Ranskis on rotuna niin paljon enemmän mitä ihmiset jaksaa aina sitä mollata. Kannatan kunnolla perehtymistä rotuun.
❤❤❤❤❤❤❤
Olen aiemmin pitänyt sinua fiksuna ja asiallisena ihmisenä, mutta tämän postauksen perusteella muuttui kyllä sekin käsitys aika radikaalisti. 🙂 Ja ole hyvä mielipiteestä.
Hei! Kiva että ostit koirasi suomalaiselta kasvattajalta. Suomessa koirat ovat kalliita ja vastuuntuntoinen kasvattaja kuvauttaa jalostuskoiraltaan mm. Lonkat, kyynäreet ja selän. Tämä maksaa esim. Joukkokuvauksessa n. 200e. Kasvattaja saa pentueesta monta tonnia voittoa joten on suorastaan pöyristyttävää että ostetaan pentuja minkä vanhempia ei olla tutkittu. Nykyteknologia tarjoaa tarkat tutkimustulokset ja kennelliitolla on jäätävä kokemus kuvien lausumisesta. On kamalaa että on olemassa rotuja missä ei ole pevisa ohjelmaa että tulisi jalostuskoirille edes nuo vähäiset tutkimukset. Ranskanbulla on mediassa paljon esillä ja mielestäni olisi oikein että kasvattajat edes yrittäisivät kuvata koiriensa luustoa eikä rahan kiilto silmissä jalosteta ”terveitä” pentuja.
Sanna, rehellinen kiitos kommentistasi! Arvostan sitä, että vastauksessasi on oikeasti sisältöä. Se kun on selkeästi katoava ominaisuus.
x Kipa
Moikka!
Näin alkuun sanon, että täällä kirjoitteleepi 4v ranskistytön omistaja. Koirani on ihana ja valloittava persoona, joka nostattaa päivittäin hymyn huulille.
Mutta valitettavasti täytyy todeta, että toista samanlaista meille ei koskaan tule. Koirani ei kärsi hengitystieongelmista ainakaan näkyvästi ja rakenteeltaan se on ollut terveehkö. Ainoastaan riesana meillä on toisinaan pahatkin ihottumat, jotka vielä on saatu pysymään kyllä hanskassa.
En enää omalta osaltani halua tukea mitään brakykefaalisia rotuja. Minä haluan, että paras ystäväni pystyy hengittämään kunnolla ja on rakenteellisesti mahdollisimman terve. Joka koirarodussa on tietysti omat sairautensa ja ongelmansa, mutta minusta on väärin jalostaa koiralle jotakin näin räikeätä terveyteen vaikuttavaa seikkaa.
Olin perehtynyt rotuvalintaani pitkään, ennen kuin tuo neiti meille haettiin. Mutta rehellisesti täytyy myöntää, että ehkä en harkinnut rotuvalintaa niin pitkälle, kuin olisi ollut tarvis. Rotu on mielestäni todella suloinen ja omaa silmää miellyttävä ja siksi aluksi oli vaikeaakin myöntää, että rotuvalinta meni hutiin eikä istu yks yhteen omien arvojeni kanssa. Toivon todella, että tämän rodun tulevaisuus ei ole sellainen, kuin esimerkiksi enkkubullin nyt!
Mutta kaikkea hyvää sinulle ja koirallesi! Koira tuo elämään niin paljon, eikä kotikaan tunnu kodilta ilman koiraa 🙂
Moikka Nina!
Iso kiitos rakentavasta ja sisältöä keskusteluun tuovasta kommentistasi. Hienoa pohjatyötä taatusti teit oman koirasi kanssa ja toki on vaikea ennustaa, että perehtymisestä huolimatta kaikki menee ”täydellisesti”.
Ihana kuulla, että koiralla pääpiirteittäin tuntuu suuret linjaukset olevan hyvin ihottumista huolimatta. Haluaisin uskoa rodun kohdalla parempaan tulevaisuuteen ja jalostukseen, mutta toivoisin myös ihmisten ymmärtävän, että vihaamalla ja näykkimällä toinen toisiamme se ei kyllä onnistu. Omaa turhautumistaan kun monelle on vähän liian helppo ruudun takaa purkaa tuntemattomiin ihmisiin, sääli kyllä.
Kiitos tosi paljon, kaikkea hyvää teille myös! Rapsuja. <3
x Kipa
Onpa uskomatonta miten paljon kuraa oot saanu tästä postauksesta. Meillä on myös samalta kasvattajalta pian 3-vuotias ranskis. Toistaiseksi Rauno on ollut terve ja toivottavasti on jatkossakin. Totta kai meillä on riskit tiedossa kun tämän rodun valitsimme. Mutta kuten todettua niin ongelmia voi tulla oli rotu mikä hyvänsä. Meille on tulossa parin viikon päästä toinen koira (joka ei ole ranskis) mutta suunnitelmissa on myös toinen ranskanbulldoggi. On nämä niin hurmaavia tapauksia 😊
Moikka PM!
Kiitos kommentistasi. Totta, tästä tuli hitokseen kakkaa niskaan, joskin naurettavin puoli siinä on se, että useimmiten yksikään näistä tunneperäisesti reagoiden, nälvien ja kritisoiden kommentoivista ihmisistä ei istu tai ole millään muotoa tekemisissä esim. Ranskanbulldoggiyhdistyksen listoilla _oikeasti_ tekemässä jotain konkreettista rodun hyväksi. He vain ottavat jonkun puolijulkisen henkilön ja purkavat turhautumisensa kohteeseen. Sellaista se nykysome on. 🙂
Kuten kirjoitin se on niin helppo sivusta olla huutelemassa, mutta oikeastaan mitään todellista pohjaa tai argumentointia harvoin kuulee – muuta, kuin mitä itse on netistä keskusteluista lukenut. Menee siis osan ihmisistä (alkuperältään ihan hyväkin sanoma) raa’asti hukkaan tiukan arvostelevan ja tuomitsevan asenteen alle.
Voi Rauno! Ihana kuulla! Kauheasti rapsutuksia ja Bosselta terkkuja!
Iloista kesää ja menestystä tulevaan!
x Kipa
”joskin naurettavin puoli siinä on se, että useimmiten yksikään näistä tunneperäisesti reagoiden, nälvien ja kritisoiden kommentoivista ihmisistä ei istu tai ole millään muotoa tekemisissä esim. Ranskanbulldoggiyhdistyksen listoilla _oikeasti_ tekemässä jotain konkreettista rodun hyväksi. ”
Konkreettinen teko tämän rodun hyväksi on nimenomaan se, että ei kannata jalostusta eli hanki tämän rotuista koiraa, eikä vähättele rodun epänormaalia rakennetta ja sairaustilastojen kärkipäässä roikkumista. Mulla on kohta 9v ranskisnarttu, aivan ihana luonteeltaan ja maailman rakkain tyttö, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä että tämä koko rotu pitäisi vain lakkauttaa, sen sijaan että tuotetaan joukoittain sairaita koiria sillä tekopyhällä perustelulla, että yritetään mennä kohti parempaa jalostusta. Meidän Tessalla on ollut ”vain” iho-ongelmia ja korvatulehduksia yhden pahan selkäkipukohtauksen lisäksi, lenkit jaksaa hyvin ym, mutta eihän tuossa koko rodun ylläpitämisessä vain ole mitään järkevää syytä vaan kyse on pelkästään ihmisten turhamaisuudesta ja itsekkyydestä. Perusteluna ”sellaisia ihmiset on ja koiran hankkiminen on aina itsekästä” on todella ontuva ja huono, sillä kyseessä on elävän olennon terveydellä ja hyvinvoinnilla leikkiminen – sen ei pitäisi olla hyvällä omallatunnolla suoritettavaa toimintaa. Koiran voi hankkia myös erittäin todennäköisesti sairaiden yksilöiden jalostamista tukematta.
Moikka Jenna!
Iso kiitos näkökulmasi perustellen tuovasta kommentistasi. Arvostan. Tämän tyyppinen keskustelu on mielestäni tärkeää ja kuullaan varmasti paremmin, koska se on rakentavassa hengessä eikä henkilökohtaisuuksiin tarttuva.
Haluan kiittää sinua näkökulmasta asiaan. Olen sitä mieltä, että lähtökohtaisesti mitään koiraa ei olisi alkujaan pitänyt jalostaa ja valjastaa ihmisen lemmikiksi. Siinä ihminen ottaa vallan päättää toisen elävän olennon elämästä ja olosuhteista.
Siksi toivon, että jokainen koiran hankkinut todella panostaa karvakorvansa hyvinvointiin. Itse koira kun ei ole voinut päättää kenen käsiin kulkeutuu.
Niinpä. Mulla on tällä hetkellä kolme koiraa joista kaksi kasvattajilta ja yksi kodinvaihtaja. Oon päättänyt, etten enää jatkossa hanki lemmikkejä kasvattajilta, koska maailma Suomea myöten on niin täynnä jo valmiiksi kodittomia rassukoita. Tuntuisi tosi turhamaiselta ja itsekkäältä hankkia tarkoituksella teetetty pentu, kun kultaisen perheenjäsenen saa myös tarjoamalla kodin jo olemassa olevalle yksilölle, joka ei nimenomaan itse voi tilanteelleen mitään. Eri asia tietysti käyttökoirat – tietyt rodut on korvaamattomia esimerkiksi opaskoirina, mutta muuten suhtaudun tosi kielteisesti siihen, että ihminen tuottaa eläimiä vain omaksi huvikseen.
Niin totta, Jenna!💚
Suurin syyllinen koirien huonoon jamaan on Kennelliitto , siellähän ei ohjata kasvattajia oikeaan suuntaan ja sama koskee tuomareita jotka arvostavat sairaita ominaisuuksia koirassa. Kyllä ranskis ja kymmeniä muita rotuja (saksanpaimenkoira ) on jalostettu pilalle ja tämän Kennelliitto on sallinut. Ainoa toimiva asia on lainsäädäntö rotukoiraa muistuttavat koirien maahantuonti ja kasvatus tulee kieltää, elikä paperittomien rotukoirien myynti ja maahantuonti pitää kieltää !! meidän 6 v ranskis uros vingahti yöllä sen jälkeeenkipukouruun, perj seuraavana torstaina kun halvausoireet olivat alkaneet mangneettikuvattiin ja leikattiin virossa välilevy repeytynyt ja tuma alkoi painaa selkäydintä läheltä liippasi nyt juoksee taas normaaliin tapaann , huomioi ei mitään ennalta varoittavaa tullut !!
Jorma, kiitos kommentistasi. Olen tasan samaa mieltä, että näyttelyt ja itse Ranskanbulldoggiyhdistys ruokkivat suhtautumista rotuun. Esim. yhdistyksen sivuilla keskitytään nimenomaan sairauksiin ja kerrotaan rodun haasteista. Toivoisin heiltä hieman rakentavampaa suhtauyumista rotuun ja nimenomaan tarttumaan tuohon näyttelytoimintaan.