Hyvä esimerkki vahvaan juurtuneista uskomuksista on maanantai. Kaikista viikonpäivistä inhotuin, raskain, silmiä painaa, taasko pitää mennä, voi ei uusi viikko,väsyttää, ei huvita, ei jaksa – I need coffeeeee!!

Kuinka monelle maanantai on viikon nastyin päivä? Onko se oikeasti niin pirullinen? Vai onko maanantaista oman pääsi sisällä tullut sellainen, myös ehkä sen kautta että suuri osa ympärilläsi olevista ihmisistä ajattelee niin?

 

 

Vaikka alun maanantaiesimerkki ei ole se vahvin, siitä kuitenkin ymmärtää pointin: on ihan eri asia lähteä uuteen viikkoon manaillen itsekseen maanantain surkeutta, kuin pohtia sitä, että jee – uusi viikko ja uudet mahikset! Sisäisen puheen voima on aivan käsittämätön, ja parhaimmillaan oma sisäinen äänesi voi hajottaa ennemminkin, kuin rakentaa.

 

Itselleni maanantai ei sinällään ole viikon pirullisin, koska oikeasti tykkään ajatuksesta korkata uuden viikon.

Voihan siihen itselläni vaikuttaa paljon myös se, että usein viikonloppuni täynnä puuhaa (kuten nyt lauantaina työhyvinvointipäivä Helsingissä ja sunnuntaina Les Mills -jatkarit Turussa) eikä siis aina edes tajua uuden viikon alkavan. 😀

 

 

 

Aina sitä välillä pysähtyy pohtimaan puuhastekun määrää. Miten sitä vaan pitääkin olla niin monessa mukana ja lupautua kaikkeen. Olen kova puuhastelija ja olen miekelläni kaikessa mukana.

Se kuitenkin aiheuttaa monesti myös ajankäytöllisuä haasteita, esim. tuplabookkailuja tai omien aikataulujeni venymistä. Vaikka kuinka haluaisin olla kahdessa paikkaa samaan aikaan, en ole vielä onnistunut.

Pitäisi myös aina itsekin muistaa, että #arkeatapahtuu ja on hyvä olla kalenterissa vähän höllää, koska matkan varrella saattaa aikatauluihkn tulla ylläripylläreitä ja sitten onkin tosi noloa, kun joistain deadlineista ei saa pidettyä kiinni.

Tänä syksynä kuormaa on ollut enemmän, kuin koskaan. Se on aiheuttanut sen, että olen joutunut kiinnittämään omaan susäiseen puheeseeni taas vahvasti huomiota.

Olenhan muistanut antaa itselleni myös höllää? Tyhjiä hetkiä? Tai siimaa silloin, kun riittämättömyyden tunne iskee ja koen, etten vaan pysty kaikkeen mihin haluaisin.

 

Olenhan muistanut välillä muistuttaa itseäni, että on ok tuntea väsymystä ja väsymyksen iskiessä on ok levätä?

 

 

OLE LÄSNÄ MYÖS ITSELLESI

Kuka voi nostaa käden pystyyn ja tunnustaa, että on niin helppo täyttää vapaapäivät, lomat tai ylipäätään päivänsä aina jollain puuhalla tai aktiviteetilla?

Meitä on monia, joiden on vaikea pysähtyä silloin, kun oikeasti siihen olisi sauma.

Miksi? Oletko koskaan pohtinut sitä, miksi sinulla pitää olla niin paljon puuhaa? Siunaantuko sitä itsestään vai haalitko sitä?

Olen nimittäin viime aikoina pistänyt merkille yhden seikan omassa puheessani. Aina kun joku kysyy minulta miten menee vastaan, että puuhaa on paljon – ja se on vähän mun oma moka.

 

Tiedostan siis, että olen itse kahminut itselleni niin sikana kaikkea.
En kuitenkaan hiljennä vauhtia. Tai saatan hiljentää päiväksi, mutta
seuraavana päivänä homma taas jatkuu, kuin ennenkin.
Miksi? Miksi kahmia itselleen niin paljon puuhaa?

 

Tää on itseasiassa todella mielenkiintosta keskustelua oman pään sisällä. Kuka harrastaa? Ihan sellaista rehellistä vuoropuhelua itsensä kanssa?

 

 

Itselläni homma menee jotakuinkin näin:

– Voi hitto, taaskaan en saanut tuota ja tuota tehtyä – ei vaan kerkiä! Siis miks mä en kerkiä?
– Koska on niin paljon kaikkea.
– Miksköhän mulla on niin paljon kaikkea?
– Koska olen haalinut itselleni niin paljon.
– Miks mä haalin itselleni niin paljon kaikkea?
– Koska en vaan osaa olla tekemättä.
– Miks mä en osaa olla tekemättä?
– Koska omalla kieroutuneella tavallani tykkään kiireestä. Tykkään olla tarpeellinen.
– Miksi minulle on niin tärkeää tuntea itseni tarpeelliseksi?
– Koska haluan kuulua joukkoon, olla osa jotain, myös halu olla pidetty.
– Hmm, mut miks mä haluan olla pidetty, eikös toi ole jotenkin heikkoa?
– Ei lainkaan ole muuten heikkoa! Olen ihminen ja ihminen on sosiaalinen olento, halu kuulua joukkoon on minuun sisäänrakennettu.

 

Halu kuulua joukkoon on meissä kaikissa hyvin vahva: halu tulla hyväksytyksi. Ei siinä ole mitään pahaa, se on inhimillistä. Sen sijaan, että edes miettisin sen olevan heikkoa käännän sisäisen puheeni siihen, että se on inhimillistä. Sanavalinnassa on aivan eri viba! Toinen jarruttaa, toinen on eteenpäinvievä. Huomaatko kumi on kumpi? 🙂

 

Oikeastaan niin kauan, kuin muistan olen ollut tällainen. Olen helposti vähän kaikessa mukana, jolloin muutama aikaisempi tulilla ollut homma jää rästiin lisähomman karttuessa.

Ja sekös rassaa. Se aiheuttaa huonon omantunnon lisäksi itsensä ruotimista. Mutta toisaalta olen tosi mielelläni kaikessa mukana, koska mulle tulee itselleni fiilis, että olen merkityksellinen.

Mun arvot ajavat toimintaani eteenpäin. Haluan olla mukana ja tuoda lisäarvoa siinä skenessä, jossa haluan ja osaan lisäarvoa tuottaa: liikunta, liikunnan ilo, energisyys ja hyvinvointi, jaksaminen ja muu wellness stuffi.

Millaista oma sisäinen keskustelusi on? Käy rohkeasti ja avoimesti sisäistä keskustelua itsesi kanssa, sillä ihmisen oma sisäinen puhe on täynnä viisautta. Sitä pitää vain aika-ajoin hiljentyä kuuntelemaan.

Näin pystyt ylläpitämään muutamaa olennaista seikkaa elämässäsi, nimittäin  jaksamistasi ja voimavarojasi.

 

MITEN PIDÄT SISÄISEN PUHEESI KANNUSTAVANA

Kun saat purettua ajatuksiasi, niin sinun on helpompi ymmärtää itseäsi. On helpompi suhtautua itseensä taas inhimillisesti: tietynlaisen käyttäytymisen taustalla on inhimillinen perustarve. Kuten minulla, olla hyväksytty ja tuntea kuuluvansa joukkoon.

Me kaikki tarvitaan sitä. Säkin. <3 Ja se on ookoo!

Voihan se olla, että jatkuvalla toiminnalla ja aktiviteetilla suojaatkin itseäsi tyhjyyden, syyllisyyden, häpeän, arvottomuuden, hyödyttömyyden tai vaikka surun tai pettymyksen tunteilta?

 

Kun sulla on jatkuva kiire ei sun tarvitse kohdata tunteitasi ja itseäsi.
Voit kävellä tunteiden ylitse tai turruttaa ne.
Taustalla saattaakin oikeasti piillä tarve vain pysähtyä, olla ja rauhoittua. Olla itsekseen ilman aikatauluja ja sen kummempaa tekemistä.

 

Jos esimerkiksi koet, että olet väsyttänyt itseäsi kaikella liialla tekemiselläsi, niin, itsesi kanssa käyty keskustelu on sinulle maailman paras voimavara. Ymmärrät, että toimintasi taustalla on jokin inhimillinen syy.

On syy sille, miksi väsytät itseäsi. Et tee sitä tahallasi, mutta et ehkä vain huomaa sitä, koska et vielä ole tarkastellut asiaa sen tarkemmin. Olet ollut niin kiireinen. 😉

Monellehan meistä tulee hitusen huono omatunto ja syyllinen fiilis, jos emme vapaapäivänä tee mitään ”järkevää” tai asioita edistävää. Miksi vauhdin hiljentäminen aiheuttaa meissä levottomuutta?

 

Kaikkia ei voi eikä pidä miellyttää.
Toisaalta kaikkea ei voi eikä pidä tehdä tässä, nyt ja heti.
Ole itsellesi rehellinen ja avoin, sillä sieltä saattaa pompsahtaa upeita juttuja – vaikka osa jutuista saattaakin tuntua alussa kivuliailta.

 

 

Haluankin toivottaa kaikkea hyvää viikkoosi: käy sisäistä puhelua itsesi kanssa ottaen itsellesi aikaa. Ole itsellesi tällä viikolla hyvä. Aloita jo tänään. <3

Sillä kaikkein eniten maailmassa tarvitset oman itsesi tukea. Ole itsellesi paras mahdollinen ystävä. Ole läsnä hyvällä omalla tunnolla itsellesi kysyen itseltäsi: mitä minä tarvitsen tänään?

 

Tänään pidä itseäsi hyvänä. <3

#inhimillinenote
x Kipa

 

 

 

EDELLINEN KIRJOITUKSENI:

Motivaatio vs. sitoutuminen?

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

*** Instagram: Coachingkira ***

*Intohimolla ajettu asia on luotu onnistumaan.*