Kannattaako salille mennä, jos hommassa ei ole ns. punaista lankaa? jos menetkin salille vaan tekemään liikkeitä, katsomaan mitä tänään keksisi tehdä? Onko se OK vai pitääkö treenaamiseen aina liittyä tavoitteellisuus?

Aika usein huomaan, että ihmisten tulee mietittyä mikä on sopiva tai riittävä määrä liikuntaa. Lisäksi usein askarruttaa se, että tekeekö oikeita asioita, oikeaan aikaan, oikeassa järjestyksessä, oikealla tekniikalla, oikealla intensiteetillä ja oikeat määrät.

Liikunta on saanut todella suuren roolin ihmisten ajatuksissa: kaikkien pitäisi liikkua ja tehdä sitä paljon ja tavoitteellisesti. Toisaalta on arvostettavaa, että liikkumiseen halutaan panostaa: THL:n viimeisten tilastojen perusteella yli neljännes suomalaisista (25,2%) ei liiku juuri ollenkaan.

Samaan aikaan kuitenkin on osa suomalaisia, jotka huitelee menemään jatkuvasti ja paljon. Ääripäät siis kasvavat. Tämä osittain aiheutuu siitä, että ne jotka liikkuvat liikkuvat jopa aikaisempaa enemmän. Ne jotka eivät liiku, eivät todella liiku.

Jäin miettimään, että miksi näin on. Miksi kynnys harrastaa liikuntaa käy joillain todella korkeaksi ja ne jotka jo liikkuvat, paahtavat menemään entistä hurjemmin?

Lisäksi liikunta-alalla työskentelevänä pohdin paljon liikunnan tavoitteellisuutta. On heitä, joilla on selkeä tavoite liikkumiselleen ja sitten on ns. poukkoilijoita. Kumpi on parempi vai onko kumpikaan?

Pitääkö liikunnan aina olla tavoitteellista? Vai riittääkö, että liikkuu vain liikunnan ilosta tai liikkeen vuoksi?

…vai voisiko liikkumisessa yhdistyä molemmat ilman sen enempää miettimättä?

Lyhyen vs. pitkän aikavälin tavoitteet

Itse väitän, että ihminen tehdessään aina jotain omaa jonkinnäköisen tavoitteen. Olit sitten liikkumatta tai treenaat hitokseen sinua ajaa jokin, vähintään sen hetkinen, tavoite. Ihmisellä on sekä lyhyen että pitkän aikavälin tavoitteita. Ja nämä eivät välttämättä synkkaa keskenään, kun äkkisältään katsoo.

Saattaa olla, että tavoitteesi on kunnon kohotus. Kuitenkin kun lenkille, salille, käppäilemään tai vaikka soutamaan pitäisi mennä, niin toteaakin, että ei huvita. Haluatkin olla ja levätä. Tähän hetkeen kaipaakin lepoa. Tässä kohtaa lyhyen aikavälin tavoite (lepo) menee yli pitkän aikavälin tavoitteen (kunnon kohotus).

Saatat haluta pudottaa painoa, mutta koska päiväsi oli pitkä ja työntäyteinen saatatkin haluta palkita itsesi ja jäädä kotiin rentoutumaan ja syömään herkkuja. Näin lyhyen aikavälin tavoite (rentoutuminen) ohittaa pitkän aikavälin tavoitteen (painonpudotus).

Kumman tavoitteen mukaan tuli pääpiirteittäin elää?

Aivan, pitkän.

Tulisikin löytää tasapaino näiden kahden tavoiteaikavälin välillä. Kuulostella milloin olet todella levon ja rentoutumisen tarpeessa ja milloin taas puhuu ihmisen hedonistinen puoli. Pitkän aikavälin tavoitteita ei niitäkään tule jättää liian pitkälle tulevaisuuteen – tällöin alat helposti elämään ”sitku”-elämää.

Pic or it didn’t happen?

Me suomalaiset olemme todella hyviä heittämään kaikki tekemämme suorittamiseksi. Sanasta tavoite on tullut jopa kireä, suorituskeskeinen sana. Monille liikkumisen aloittaminen tai sen jatkaminen on yllättävän korkean riman takana. Liikkumaan ei esimerkiksi mennä, koska aikaa olisi ”vain” 15 minuuttia – eihän se riitä. Jotain liikuntamuotoa ei tehdä, koska ”eihän siinä tule edes hiki”.

Hyvin usein liikkumattomuuden taustalla saattaa olla jokin uskomus. Uskomus esimekiksi siitä, että ihminen ei osaa, pysty tai jaksa. Tai sitten hommaa himmaakin juuri se, että liikunnan pitäisi aina olla jokin massiivinen suoritus, jonka vähintään pitää löytyä sosiaalisesta mediasta, jotta se a) varmasti tapahtui b) näkyy muille, että tässä sitä taas mennään ja näillä tehoilla, woop woop!

Ei liikunnasta tarvitse tehdä numeroa kenellekään muulle, kuin ihmiselle itselleen. Tärkeintä on, että sinä nautit ja teet juuri sellaista liikuntaa, joka tuottaa sinulle hyvän olon – joko suoraan treenin aikana tai treenin jälkeen.

Mistä tavoitteellisuudesta on kyse?

Ihmisen omien haaveiden toteuttamisesta. Elämänhallinnan ja -taitojen oppimisesta. Pystyvyyden tunteista ja kokemuksista. Psykologisista perustarpeista. Tavoite sisältää ajatuksen tulevaisuudesta (haaveet), tämän hetken (sitoutuminen) sekä menneisyyden (joka saattaa näkyä erityisesti tavoitteeseen pääsemisen sisäisinä ja ulkoisina esteinä).

Ei ole olemassa oikeaa eikä väärää tavoitetta. Mikä on sinulle tärkeää? Mistä asioista sinä nautit treenissäsi? Minkälainen treeni saa sinut voimaan hyvin ja miksi? Mitä asiaa haluat, että liikkumisesi palvelee?

Kyllä. Väitän, että liikkuminen on aina tavoitteellista. Meidät saa liikkeelle jokin voima, jokin asia, joka siihen hetkeen tuntuu meistä tärkeältä.

Liikkua kannattaa ihan vaan siksi, että siitä tulee hyvä olo. Salille on ok mennä ilman, että vartavasten haluat tumpun pumppiin. Omenapepun. Ampparivyötärön. Penkkimaksimin. Rään poskelle. Maitohappoa. Uupumista. No pain, no gain.

Kaikki liike on kotiin päin ja sinulla saa olla sinun omat tavoitteesi liikkumiselle. Pääasia, että pysyt aktiivisena joka päivä. Eniten usein harmittaa treeni, joka jäi tekemättä.

Voit ihan hyvin käydä salilla ilman, että sinulla aina on punainen lanka tai nousujohteisuus mielessäsi.

Olipa tavoitteesi painon pudottaminen, terveyden edistäminen, energisyyden lisääminen, kunnon kohotus tai omaan arkeesi sopivan terveellisen ja ennen kaikkea pysyvän elämäntavan löytäminen, niin muista nauttia matkasta ja pitää hauskaa. Älä tee hommasta liian vakavaa äläkä vertaa itseäsi muihin.

Pysykää aktiivisina ja nautinnollisia liikuntahetkiä kaikille!
x Kipa

KATSO MYÖS:

Kuinka paljon marjoja tulisi syödä päivässä?

TILAA HYVINVOINTIVALMENNUS TÄÄLTÄ!

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

*** Instagram: kipatiivola***

 – Terveysvalmentaja ja hyvinvointivaikuttaja Helsingistä. –