Voiko olla aina huippukunnossa? 7 keinoa olla itselleen armollisempi
Itselläni ei ole asiaan mielipidettä mikä on oikein. Tai itseasiassa minulla on mielipide: ei ole oikeaa eikä väärää. Onko oikein olla dieetillä ja vetää kroppa äärirajoilleen? Onko myöskään oikein, että ei liiku yhtään ja syö teollisesti tuotettua ruokaa elimistönsä solujen rakennusaineiksi? Kärjistettynä. 😉
Keho ei ole vain ulkoisen muokkauksen kohde – se on työtoverisi, joka kulkee kanssasi tässä elämässä
Liikaharjoittelu ja liian vähäinen palautuminen vähentävät suorituskykyä. Kirjoitin ylikunnon oireista aikaisemmin blogissani. Voit lukea kirjoituksen täältä.
Kun kehomme viedään pitkäkestoisesti äärirajoilleen, niin palautuminen treeneistä hidastuu. Lisäksi väsymys vaihtuu vähitellen jatkuvaksi uupumukseksi ja unihäiriöiksi.
Jossain vaiheessa veriarvot heittävät astetta enemmän häränpyllyä, hemoglobiini laskee, paleltaa, keho on kohmeessa ja kaiken kukkuraksi vitamiini- ja kivennäisainetasot laskevat. Tulee kramppeja ja kremppoja. Sydämen syke muuttuu epänormaalia korkeammaksi tai matalammaksi. Jalkoja särkee jatkuvasti.
Aamuisin herätessä olo on kankea, vetämätön ja uni vielä maittaisi – itse asiassa vaikka viikon verran putkeen tai talviunien verran. Yleinen kiinnostus ylipäätänsä mihinkään laskee. Päivistä tulee suorittamista. Lisäksi seurana ovat vatsan ja suoliston ongelmat. Mahdollinen jatkuva makeanhimo. Vaihtoehtoisesti mikään ei maistu. Hermoheikkous ja yleinen ketutus. Pakkopullan tuntu treenitekemisessä. Plääääääh. Nukahdan pystyyn, mutta olen siihenkin liian väsynyt.
Tässä pisteessä on taottu liian kovaa liian kovalla rytmillä.
Pysähdy ja mieti motiivejasi – mikä saa sinut tekemään sitä mitä teet?
Tavoitteellisuus ei koskaan ole huono asia, mutta kehottaisin kaikkia pysähtymään ja miettimään tavoitteidensa takana olevia motiiveja. Miksi johonkin projektiin haluaa lähteä? Mitä sillä haluaa saavuttaa tai kertoa? Tuleeko kimmoke ulkopuolelta vai Sinusta itsestäsi?
Huippukunnossa elämisestä on tullut tämän päivän kuuma peruna, ja se näkyy mm. fitness-kisaajien räjähdysmäisessä nousussa. En tiedä, miten pitkän linjan kisaajat kokevat tämän hetkisen tilanteen, mutta mitä selkeästi näyttää siltä, että fitneksestä on tullut ihailtu ja tavoiteltava asia.
Mitään tuomitsematta minua itseäni kiinnostaisi tietää _miksi_. Ja mitä huippukunnossa edes tarkoittaa? Henkistä vai fyysistä suorituskykyä? JA millaista sellaista? Vai mahdollisimman alhaista rasvaprosenttia? Vai ylisuorittamista mahdollisimman minimäärällä yöunta? Mitä ihmettä tarkoittaa olla huippukunnossa?
Syy miksi otan tahdonvoiman esille on juurikin motiivi. Miettiessä miksi jotain haluaa saavuttaa tulee arvioida realistisesti myös voimavaransa ja käytettävissä oleva aika suhteessa resursseihin. Onko mahdollista ympätä haastava henkinen ja fyysinen projekti kaiken muun elämän ohelle?
Tärkeintä on, ettei vaadi itseltään liikaa ja viritä omaa henkilökohtaista kuminauhaansa liian kireälle. Kipeää nimittäin tekee, kun kumppari läsähtää päin pläsiä.
Myöskään aivot eivät voi työskennellä kovatehoisesti jatkuvalla syötöllä.
- Kirkasta itsellesi todelliset motiivisi
- Laadi suunnitelma
- Luovu vaatimasta itseltäsi liikaa
- Tunnista omat voimavarasi käytettävissä olevan ajan puitteissa
- Aseta selkeät tavoitteet: miten ja millä keinoin pääset tavoitteeseesi ja mitä teet, kun tavoite on saavutettu
- Tee tavoitteesi selkeäksi myös tukiverkostollesi, jotta hekin ymmärtävät Sinua ja osaavat antaa tukensa
- Kiitä itseäsi ja kehoasi hyvästä työstä ja iloitse onnistumisista
Loppuun vielä sitaatti kuuluisalta Putouksen Kissi Vähä-Hiilarilta:
”Iskee, iskee, hakkaa, hakkaa, eestä ja takkaa, ikinä ei lakkaa!”
Terveydeksi, ystävät!
– Kipa
Mitä mieltä sinä olet suorittamisesta? Kuinka mahdollista on olla koko ajan huippukunnossa? Mitä hyvä kunto ja huippukunto sinulle merkitsevät? Kommentoi vapaasti ja jaa artikkelia!
Viimeisimmät kommentit