TerveysblogiTerveysblogiTerveysblogiTerveysblogi
Verkkokauppa
  • Etusivu
  • Kira
  • Tuotteet ja palvelut
    • Firstbeat hyvinvointianalyysi
    • Luennot
    • Valmennus verkossa
    • E-kirja
    • Värityskuvat
  • Blogi
  • Ota yhteyttä
  • Etusivu
  • Kira
  • Tuotteet ja palvelut
    • Firstbeat hyvinvointianalyysi
    • Luennot
    • Valmennus verkossa
    • E-kirja
    • Värityskuvat
  • Blogi
  • Ota yhteyttä
17.4.2018

Aktiiviliikkuja & yrittäjä – onko mahdollista olla täysin vapaalla?

  • Posted By : delwigdi/
  • 0 comments /
  • Under : Hyvinvointi, Lemmikit, Perhe ja suhteet, Treeni, Yleinen

Aina välistä joku – itseni mukaan lukien 😃 – ihmettelee lepäänkö koskaan.
Onko mulla yrittäjänä vapaapäiviä ja ryhmäliikuntaohjaajana/aktiivi-ihmisenä lepopäiviä?
Avaan tässä blogautuksessa vähän ajatuksia aiheesta.

 

KUINKA MAHDOLLISTA ON YRITTÄJÄNÄ OLLA TÄYSIN VAPAALLA?

Osa tietää, että olen ammatiltani yrittäjä. Päiväni ovat kovin pirstaloituneet ja saatan olla vähän siellä sun täällä: päiviin mahtuu tyhy-toimintaa valmennuspäivistä luentoihin ja ihmisten liikuttamiseen, bloggaamista sekä somettamista. Lisäksi ohjaan ryhmäliikuntaa viikolla ja viikonloppuisin ja olen messissä erilaisissa tapahtumissa ja koulutuksissa.

Tähän lisäksi haluan olla koiran kanssa mahdollisimman paljon ja hoitaa Bossen hyvin, kuin myös treenata itse.

Päivän aikana katkoksia tulee jatkuvasti: viestit, mailit, soitot, laskut, ai niin sitä ja ainiin tota. Välillä tuntuu siltä, että voisi vaan jättää kaiken kesken ja lähteä aurinkorannalle reissuun.

 

Silti kaikesta vaan tykkää eikä mistään luopuisi. Joskus koen minäkin väsymystä. Harmillisinta on kuulla toisen ihmisen silloin sanovan minulle, että ”itsepä olet valinnut”.

Totta. Olen. Mutta se ei silti tarkoita sitä, että yrittäjän voimavarat olisivat äärettömät. Kaikki me olemme valinneet työmme ja sen, mitä päätämme tehdä.

 

lepopäivä

 

Joskus FitFashionin snäpissä joku kysyi minulta, että onko mulla päiviä, kun en tee mitään töitä. Hetken mietittyäni huomasin, että ei taida olla. Aina on jotain. Se, onko yrittäjän mahdollista olla kokonaan vapaalla mistään töistä on hyvä kysymys siksi, että sanoisin on.

 

Eri asia kuitenkin on se, että haluaako yrittäjä olla kokonaan vapaalla ja tekemättä ”mitään”.

 

 

STRESSI ON VALINTAKYSYMYS

Mä jäin oikein pohtimaan tätä lepopäivä- tai palautuspäiväkysymystä. Faktahan on, että tilaa tulee, jos sitä ottaa. Aika on sellainen resurssi, jota meillä kaikilla on saman verran, mutta miten sen käytämme tai sen kulun koemme on kaikille eri.

Usein multa ihmetellään, että ”miten hemmetissä sä jaksat tehdä vähän niinku kaikkea”?

Mun mielestä tähän liittyy olennaisesti juuri valinnat. Se, miksi olen valinnut yrittäjyyden. Tykkään toki yrittäjyyden tuomasta vapaudesta. Mutta eniten rakastan sitä, että koen työn merkityksellisyyttä. Koen, että teen tärkeitä asioita. Koen työni merkitykselliseksi ja työni kautta koen, että mulla on merkitystä.

 

Ja kun sä koet, että sulla itselläsi on merkitystä sä koet onnellisuutta.

 

Mun mielestä tässä on asian ydin. Siksi sitä jaksaa, vaikka välillä väsyttää – en kuitenkaan enää uuvu, kuten aikoinaan ”oman alan hommissa” valmistuttuani ekonomiksi.

Olen matkan varrella alkanut suhtautumaan stressiin ja kiireeseen hieman eri tavalla, kuin ennen. Ennen tartuin niihin. Annoin niiden ottaa valtaa: äkämystyin ja ahdistuin stressistä ja kiireestä. Kiire aiheutti stressiä.

Ei se nytkään tunnu kivalta, jos on kiire. Mutta voin valita tunnetilani kullakin hetkellä. Mun mielestä kiire ja stressi ovat itse luotuja: kiire on sitä, että ajankäytön suunnittelu on falskannut ja stressi on päätös säilyttää mieli levottomana.  Tiedän, olen minäkin hyvä stressaamaan halutessani. Mutta harvemmin enää haluan stressata liikaa ja väärällä tavalla. Olen lisäksi yhä huono ajankäytön suunnittelussani. 😀

 

Ennen ajattelin stressiä pelkästään pahiksena. Nykyään tiedän, että stressiä voi olla myös positiivista. Sellainen positiivinen stressi, joka tuo voimavaroja ei ole taakka, vaan siivet. 

 

Olen tehnyt tietoisen valinnan stressata vähemmän. Se ei tarkoita sitä, että antaisin aikataulujen paukkua enkä esimerkiksi pysy sovituissa aikatauluissa tai deadlineissa. Se ei tarkoita sitä, että olisin 24/7 naminamipusiousi vaahtokarkkihattaralinnassani ja miettisin, kuinka ihanaa elämä onkaan.

Nope. Se on lähinnä tiettyyn mindsettiin asettumista. Se on valinta, etten äkämysty ja ahdistu. Hengitän syvään ja rauhoitan mielen.

 

lepopäivä

Joskus mut voi myös bongata K&T-, Fit- ja Uniikki-lehdestä, joihin teen treenikuvauskeikkoja ja liikepankkeja tai kirjoitan asiantuntijalausuntoja. Tästä K&T-lehdestä löydät mun 15 minuutin lankutushaasteen.

 

VÄLIPÄIVÄ TREENISTÄ

Sama homma välipäivien suhteen. Suhtaudun nykyään niihin olennaisena osana jaksamista ja kokonaisuutta. Yhteen aikaan en pitänyt välipäiviä treenistä, sillä pelkäsin alisuorittavani. Ja lihovani. Tai olevani laiska.

Ei välipäivä ole laiskuutta. On oikein levätä silloin, kun tunnet itsesi todella väsyneeksi.

Minulla on tänään pitkästä aikaa välipäivä. <3 Olen jo jonkun aikaa takonut jumppia ja töitä ilman yhtäkään puhdasta vapaapäivää. Olen sijaistanut viime viikkoina todella paljon, joten tunteja on saattanut olla yhtenä päivänä kahdessa eri paikassa.

Siihen tietenkin oman elämän kuorma ja työt.

Tänään minua väsytti niin sairaasti, että jään kotiin. Toisaalta välipäivä tulee hyvään aikaan, sillä odotan kahta eri lähetystä kotiin, joten pitää olla kotona kytiksellä. Lisäksi laskutukseni laahaa taas, joten se täytyy hoitaa tänään. 😀

Treenit kuitenkin saavat jäädä väliin.

 

On tärkeä taito kuunnella itseään ja osata vetäytyä silloin, kun oikeasti huomaa väsymisensä merkkejä. Joidenkin meistä pitää oppia se, olemalla itselleen armollisempi ja lempeämpi. 

 

lepopäivä

Bosse jo itsessään on mun lepo. Rakastan tota sinttiä, kattokaa kun se on ollut pieni! <3

 

Onko yrittäjän ja aktiiviliikkujan mahdollista olla vapaalla? Kyllä on. 🙂

 

Muistakaa olla itsellenne lempeitä!
x Kipa

 

 

Tsekkaa myös nämä:

Käytä alekoodi Polar Shopin tuotteisiin!

Energisempi ja aktiivisempi arki – liity sivustoon Facebookissa!

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

 

*** Instagram: Coachingkira_wellness ***

hyvinvointi

<3


15.4.2018

Et tarvitse mitalia pysyäksesi yhtä hienona, kuin olet

  • Posted By : delwigdi/
  • 7 comments /
  • Under : Hyvinvointi, Perhe ja suhteet, Yleinen

Nykyään on mahdollista kisata vähän kaikesta: ”Paras myyntitykki”, ”Vuoden työntekijä/koulutoveri”, Vuoden kannanottaja”, ”Vaikuttavin somettaja”, ”Paras pannukakku/pizzapohja” ja mitänäitänyton.

 

Tai sitten, kuten eilen, viettää iltaa odottaen Inspiration Blog Awardsien palkintojen jakoa alkavaksi. Palkintojen jako alkoi muuten kategorialla, jossa itsekin olin ehdokkaana eli ”Vuoden energisin”.

 

voitto

KUN VOITTOA EI TULE

Rehellisesti olen ollut FitFashionilla nyt reilun vuoden ja sitä ennen kirjoitin Terveysblogia vuodesta 2012. Blogiyhteisötalliin siirtyminen on tehnyt sen, että omasta näkyvyydestään on pidettävä hälyä aivan eri levelillä.

Blogiyhteisöön siirtyminen on tehnyt myös sen, että kaikenlainen kisailu – kuten vaikka Awardsit – ovat astuneet kuvaan tai mahdollistuneet.

Mielestäni on hyvä, että jonkin sortin mittareita ja tunnustusta jaetaan. Bloggaamiseen kuluu aikaa ja efforttia. On hieno tunne saada tunnustusta omasta työstään ja me kaikki ihmiset tarvitaan palautetta.

 

voitto

Voitto on myös saada ympärilleen hauskoja ja energisiä tyyppejä.❤🙏

 

Samaan aikaan on oltava vahva. Tunnettava itsensä ja tiedettävä omat skillsit. Seisottava tekojensa ja sanojensa takana ilmankin, että pokaalia koskaan napsahtaisi.

 

Kun voittoa ei gaaloissa, galakseissa tai porukkapippaloissa paukukaan oletko alisuoriutunut? Etkö olekaan tehnyt riittävästi? Etkö tehnyt oikein? Etkö riittänyt?

 

Kyllä sinä olet tehnyt tarpeeksi: olet tehnyt juuri sen, jonka olet voinut siihen hetkeen ja sen hetken voimavaroillasi ja osaamisellasi tehdä. Et siis millään muotoa ole alisuorittaja.

Vaikka ihmiset tarvitsevat palautetta ja kannustusta voi se ilmetä niin monella muulla tavalla, kuin mammonalla ja parrasvaloissa.

 

voitto

KUN KATSOO YMPÄRILLEEN VOI NÄHDÄ VOITTONSA

Haluan sanoa sinulle sen, että jos koskaan epäilet itseäsi nosta pääsi urheasti takaisin pystyyn. Katso ympärillesi ja huomaa, kuinka sinulla on kannustavia ihmisiä ympärilläsi. On monta ihmistä, joita sinä kosketat. On monta ihmistä, joita sinä kohtaat päivittäin – joko pidemmän tai lyhyemmän hetken.

Meidän on mahdollista saada palautetta jatkuvasti ympäriltämme: voitto tehdään kussakin hetkessä, kussakin kohtaamisessa.

Lisäksi joku kerta voit havahtua siihen, että kaikki aikaisemmat kohtaamiset kantavat myös tässä hetkessä.

Jos miettii esimerkiksi eilistä gaalaa ja sitä, että olin itse päässyt yhdessä vuodessa ehdolle kyseisiin hippoihin, niin onhan se massiivisen upeeta!

 

Ne kohtaamiset, jotka matkani varrella on ollut niin henkilökohtaisen elämäni, ryhmäliikuntaohjaaja tai valmentajajaelämäni tai blogielämäni kautta saavat rintaani suuren kiitollisuuden tunteen.

 

Ei se voitto ole itse pysti: voitto on se tuki, joita sain teiltä huikeilta lukijoilta, rakkailta ystäviltä, perheeltä ja suvulta, tutuilta, jumppapuolen supertyypeiltä…

…kiitos! ♡

Se on se voittopokaali. Pokaali, joka ei päädy pölyttymään hienona muistona kaapin päälle, vaan joka kulkee messissä sydämessä.

Ja kun katsot ympärillesi voit nähdä, että säkin olet voittaja. ❤

 

Aurinkoista päivää kaikille!

x Kipa

 

Ps. Ja hei, ISOISOISOT HUIKEAT ONNITTELUT Nanalle, joka on eilen palkittu kategoriassa Vuoden Energisin! Nana on kyllä yks puuhastelija. ❤

 

 

LUE MYÖS:

Hifistely – Onko meillä vaan liikaa kaikkea?

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

*** Instagram: Coachingkira_wellness ***

instagram

<3


terveys
12.4.2018

Tee ainakin nämä kolme asiaa terveytesi hyväksi

  • Posted By : delwigdi/
  • 0 comments /
  • Under : Hyvinvointi, Perhe ja suhteet, Yleinen

Missä se näkyy, että ihminen, minä tai sinä, on terve?
Mitä sinulle tarkoittaa olla terve?
Mitä saat elämääsi, kun olet terve?

 

Minun määritelmäni ja merkitykseni terveydelle saattaa hyvinkin poiketa sinun määritelmästäsi. Elämmehän eri elämiä, tulemme eri lähtökohdista ja meillä on erilainen meitä muokkaava historiamme.

 

terveys

 

Terveys merkitsee minulle mm. seuraavia asioita:

  • mahdollisuutta ja halua nauttia elämästä
  • sairauksien poissaoloa, fyysistä vastustuskykyä
  • läsnäoloa, kohtaamisia ja hymyä, psyykkistä vastustuskykyä
  • hauskanpitoa, elämäniloa, energiaa
  • lapsenmielisyyttä ja lapsenmielistä uteliaisuutta: jaksan kiinnostua asioista spontaanisti
  • mahdollisuutta ja halua liikkua ja liikehtiä
  • omatoimisuutta, uskomista itseensä ja kykyihinsä, itseensä luottamista
  • itsestään huolehtimista ja itsestään välittämistä
  • monipuolista ruokavaliota
  • laadukasta ja levollista yöunta
  • elämänhallintaa

 

Nämä tulivat ensimmäisinä mieleeni. Itseasiassa melkoinen lista. Tämä voi olla yksi syy, miksi terveys on jatkuvia valintoja: terveyttä ei ole vain yksi yksittäinen tekijä tai valinta. On oltava jatkuvasti alerttina ja tietoinen valinnoistaan – samalla kuitenkaan olematta liian nipo tai menettämättä yleistä rentoutta.

Olisi kiva, jos olisi tehnyt listauksen noin 10 tai 20 vuotta sitten. Miltä listaus näytti? Osaisinko edes listata noin montaa asiaa vai miettisinkö vain kokonaan muita asioita? Käsitys terveydestä varmasti vaihtelee elämäntilanteiden myötä.

Kuka muu on joskus listannut, mitä terveys sinulle tarkoittaa? Tuliko pitkä vai pätkä lista? 🙂

 

terveys

 

KOLME TÄRKEINTÄ TERVEYSTEKOA

Jos pitäisi sanoa kolme asiaa, jotka olisivat mielestäni tärkeimmät terveysteot, mitä listaisin?

 

Tää on muuten hyvä kysymys, arvaatteko miksi? Valmennukseeni (”Hyvinvointivalmennus”) tulee hyvin usein ihmisiä, jotka esim. tulevat katsomaan mikä homman nimi on, koska työnantaja tarjoaa mahdollisuuden työhyvinvointivalmennukseen. Toisaalta kun monelta kysyy, että mihin asiaan he haluavat valmennusta he vastaavat, ettei oikein tiedä.

Tästä syystä oikeastaan lähtisin purkamaan hommaa siitä, että mihin kolmeen terveysasiaan juuri sinä kaipaat kohdallasi muutosta?

Tästä se homma parhaimmillaan lähtee purkautumaan.

 

Jos et tiedä, mihin haluat muutosta et voi muuttaa sitä.

 

terveys

 

Koska onhan se vähän hassua ohjeistaa sinua aikaisemmin nukkumaan, jos jo menet omat arkijaksamisesi turvataksesi tarpeeksi ajoissa nukkumaan ja nukut riittävät yöunet. 🙂

Seuraavat ”top-3” eivät siis ole kiveenhakattuja suureita. Ne ovat mielestäni ainakin sellaiset kolme asiaa, jotka ovat todellinen terveysteko sinulle itsellesi. Jos jokin/kaikki niistä on sinulla jo kunnossa, niin tämä toimii silloin oivallisena tarkistuslistana: voit taputella itseäsi olkapäälle ja sanoa, ”hyvin mä vedän”. 🙂

 

terveys

1. Aktiivinen elämänasenne

Liike ja liikunta tulisi näkyä aktiivisesti asenteessamme pitkin päivää: tauotat työtäsi tai opiskeluitasi, vaihdat tylskenelyasentoa, käytät oikeasti portaita hissin sijaan, kuljet välimatkoja omilla lihaksillasi kävellen, juosten, pyöräille, teet kauppamatkoja hyötyliikkuen jne. Aktiivista elämänasennetta ei ole vain harrastaa jotakin liikuntaa.

Tottakai kaikki liike ja liikunta on himaan päin. On kuitenkin hyvä muistaa, että jos istut päivästäsi 8-10 tuntia ja siihen päälle kuljet matkasi autolla/julkisilla, niin yksi tunti liikuntaa ei riitä kumoamaan passiivisen elämäntavan tuomia terveysriskejä: saavutettavat terveyshyödyt jäävät pienemmiksi, kuin pitkin päivää tapahtuvalla arkiaktiivisuudella.

 

Omaksu siis aktiivisuus osaksi elämääsi, ei siitä irrallisena tekijänä. Sinä olet liikettä. 

 

terveys

2. Nuku riittävästi

Ei tästäkään pääse yli eikä ympäri: uni se vaan on elämän perusedellytys. Ihminen kuolee täydelliseen unettomuuteen kahdessa viikossa. Uni vaikuttaa olennaisesti meidän pitkäkestoiseen muistiin. Jos muistimme otetaan meiltä pois meiltä lähtee aika paljon asioita, ihan jo liikemuisti muun muassa.

Ilman muistia et tietäisi kuka tai mikä olet tai mitä sinun pitää tehdä. Ei olisi identiteettiä, elämänhistoriaasi, puhetta…kaikkea olisi vaikeaa toteuttaa tai ymmärtää. Jo kaupasta kotiin kävely vaatii muistia.

Kaikki älyllinen toiminta perustuu muistiin.

Aikuinen ihminen tarvitsee 6-9 tuntia unta. Kunnioita väsymystä: mene nukkumaan illalla silloin, kun sinua väsyttää. Vältä roikkumasta kännykällä, telkkarisarjassa tai jossain ”en malta lopettaa tätä” -puuhastelussa.

 

Priorisoi omaa jaksamistasi, sillä hyvä uni on terveytesi perusta.

 

terveys

3. Positiivinen elämänasenne

Kaikki ei aina ole hyvää, mutta kaikesta voi aina löytää jotain hyvää. Ja ei. Positiivinen elämänasenne ei tarkoita sitä, että kaiken negiksen olemassaolo kielletään. Molempia tarvitaan.

 

On kuitenkin ihan eri asia nähdä asioissa hyvät puolet, kuin keskittyä huonoihin.

 

Hymy on asuste, joka pukee ketä tahansa. Ja kyllä: on totta, että olemme erilaisia. Toisella on sisäänrakennettuna enemmän hyvää vibaa, kuin toisessa. Kaikissa meissä kuitenkin on vibaa ja voimme valita tunteemme.

Sinun ei siis tarvitse olla sellaista, mitä et ole – nyt ei puhuta tekopirteydestä.

Hymylihasten harjoitteleminen aktivoi aivoja luoden onnellisuuden tunteita. Mikä tavoite sinulla tässä elämässä onkaan, niin teetkö matkaa sinne mieluummin huonontuulisena vai onnellisena?

 

Etsi syitä pysyä positiivisena. Ei se tee sinusta tekopirteää ihmistä. Se tekee sinusta ihmisen, joka keskittyy positiiviseen.

 

terveys

 

 

Hymyä ja liikunnan iloa loppuviikkoonne,
x Kipa

 

Kuvat: Veera Kurittu
Paikka: Esport Bristol
Tunti: Les Mills BodyAttack/Polar Club

 

 

LUE MYÖS:

Toisen ihmisen arvostelu voi satuttaa.

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

 

*** Instagram: Coachingkira ***

instagram

<3


11.4.2018

Toisen ihmisen arvostelu voi satuttaa.

  • Posted By : delwigdi/
  • 0 comments /
  • Under : Hyvinvointi, Perhe ja suhteet, Yleinen


Joskus sitä on havahtunut siihen, ettei kaikki valmentajat vaan jaa samaa ajatusmaailmaa toisten ihmisten kohtaamisesta.

 

Minusta on julmaa, että joku ihminen on joskus joutunut valmennuksessa kokemaan sellaista, että häntä ei kuunnella. Että hänen tunteitaan vähätellään tai hänen yritystään ei arvosteta.

Minusta ei ole ok, että ihminen käytyään hyvinvointi-, treeni- tai vastaavan valmentajan luona itkee. Hän itkee sitä, kuinka pettynyt hän on itseensä, kuinka huonoksi hän tuntee itsensä ja itkee sitä, kuinka hänen odotukset paremmasta olotilasta on täysin lytätty. Joku valmentaja voi oikeasti valmentaa toista ihmistä antamatta kertaakaan positiivista tai kannustavaa palautetta ja kiitosta tai vaatimalla aina vain enemmän kertomalla, että kyseinen ihminen ei ole tehnyt tarpeeksi.

Mikä siinä on niin vaikeeta unohtaa oma paremmuutensa? Olla astumatta toisen ihmisen yläpuolelle ja ottamalla toinen ihminen vastaan vain sellaisena, kuin hän on? Ilman odotuksia, arvostelua tai arvottamista?

Yhden ihmisen kanssa me kerran itkettiin molemmat. Hän sitä, että kaikki hänen toiveensa terveemmästä ja hyvinvoivasta minästä olivat kerran valmennuksessa murtuneet ja minä sitä, kuinka joku ihminen voi olla toiselle niin julma. 😀

 

 

TOISEN IHMISEN KOHTAAMINEN SELLAISENA, KUIN HÄN ON

Tässä maailmassa meistä kukaan ei ole toistaan parempi. Eikä huonompi. On niin helppoa kyseenalaistaa muita ihmisiä, kuten tuon asiakkaani kohdalla. Häntä oli suoraan syytetty, että ”et vain tee tarpeeksi”, ”et ole yrittänyt riittävästi”.

Kyseisen ihmisen kohdalla oli vain oletettu, että hän ei tee tarpeeksi. Hän oli valmentajan mielestä laiska. Juteltuani asiakkaan kanssa kävi ilmi, että hän on kaukana laiskasta: hän on ylisuorittaja. Hän on ihminen, joka vaatii itseltään paljon.

Kun ylisuorittajalle sanotaan, että et tee tarpeeksi hän tekee lisää. Ja lisää. Hän alkaa tehdä asioita ulkoisista syistä, vain jotta olisi riittävä. Hän unohtaa sen, miksi hän lähti tekemään jotain alunperin: sisäiset motivaatiotekijät hämärtyvät ja unohtuvat.

Ja hän väsyy. Lopulta hän ei enää tee sitä, mihin alussa alunperin lähti: vahvistamaan ja parantamaan omaa hyvinvointiaan.

 

Vahinko, jota saatamme aiheuttaa puhumalla ihmisistä ilman, että tutustumme heihin
ensin saattaa olla suurikin.

 

Tämä tarkoittaa myös niitä tilanteita,  jolloin tunnemme heidät, emmekä kuuntele heitä. Oli kyseessä sitten valmennussuhde, ystävyys- tai vaikka parisuhde.

 

arvostelu

Asiat voi nähdä hyvin eri tavalla. 😀

 

Toisen ihmisen kuuntelematta ja kuulematta jättäminen voi vaikuttaa häneen hyvinkin voimakkaasti.

 

Ei minun totuuteni ole sama, kuin sinun. Sinun tuntemuksesi ovat eri, kuin minun. Asiat eivät vaikuta minuun samalla tavoin kuin ne vaikuttavat sinuun ja toisin päin. Emme tiedä, mitä muut ovat elämässään kokeneet. Emme voi tietää, mikä on tehnyt toisen ihmisen sellaiseksi, kuin hän on tai sitä,  kuinka paljon häneen saattaa sattua tulla arvostelluksi.

 

Meidän täytyy hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he todella ovat, koska terveiden ihmissuhteiden perusta on toisen ihmisen kunnioittaminen ja suvaitsevaisuus. Arvostelemalla muita tosiasiassa määrittelet itseäsi.

 

Toisen ihmisen arvosteleminen ja tuomitseminen on sama, kuin olla ymmärtämättä
miksi kyseinen ihminen on juuri sellainen kuin on.

 

Tiedättekö, kun usein vanhemmat sanovat lapsestaan, että hän on erityinen. Kyllä, sinä olet erityinen, ei vanhempasi olleet väärässä.

 

Sinä olet erityinen johtuen sinun erityisestä tavastasi nähdä maailma ja elää siinä.

 

arvostelu

Arvostelemalla muita tosiasiassa määrittelet itseäsi.

 

 

Kun me kohtaamme arvostelua tunnemme olomme väärin ymmärretyiksi. Saatamme lannistua tai lamaantua. Toisinaan meidän itsetuntomme kärsii. Me ihmiset tarvitsemme sitä, että meistä ajatellaan myönteisesti ja että meistä välitetään. Me tarvitsemme sitä, että meidät hyväksytään.

 

Strong people don’t put others down. They lift them up.

 

Ole siis se henkilö, joka ottaa vastaan tulevan ihmisen vastaan sellaisena, kuin hän on. Vaikka sinussa heräisi minkälaisia tunteita, pyri vain kohtaamaan toinen ihminen ihmisenä. Arvottamatta tai odottamatta mitään.

 

Ihanaa päivää, ystävät!
x Kipa

 

 

Lue myös:
Näin sosiaalinen media ei vaikuta negatiivisesti itsetuntoosi

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

*** Instagram: Coachingkira_wellness ***

hyvinvointi

<3 Moikku! <3


8.4.2018

Näin sosiaalinen media ei vaikuta negatiivisesti itsetuntoosi

  • Posted By : delwigdi/
  • 2 comments /
  • Under : Hyvinvointi, Perhe ja suhteet, Tyyli ja kauneus, Yleinen

Sosiaalisessa mediassa yhdistyy kaksi asiaa: yhteisöllisyys ja tiedon jakaminen. 
Sosiaalisessa mediassa jokaista sitä käyttävällä on mahdollisuus julkaista omia tuotoksiaan ja mielipiteitään. 
Se, onko tuotokset totta vai tarua on jo toinen seikka.

 

Minua on pyydetty jo kauan aikaa sitten kirjoittamaan siitä, miten somessa oppisi olemaan vertailematta itseään muihin ja siitä, miten oppisi antaa sosiaalisen median olla vaikuttamatta itsetuntoon.

Musta tämä on hyvä aihe. Pari päivää sitten tuli keskusteltua somesta muutaman tuttavan kanssa ja siitä, miten somessa on niin helppo vaan kommentoida mitä ekana mieleen tulee ilman mitään filttereitä. Aina välttämättä ei muisteta fiilistellä sitä, miltä itsestään tuntuisi saada tietynlainen kommentti, joka on varustettu kommentoijan tunnelatauksella tai vahvalla mielipiteellä.

Tuttavistani toinen on mm. Jodelin aktiivikäyttäjä. Itse en kuulu Jodelin kohderyhmään, joten en pörrää siellä. Olen ennemminkin Insta- ja Face-ihmisiä. Tuttavani tiesi kuitenkin kertoa, että myös minua on siellä kommentoitu. Oho!

Kävin katsomassa kommentin ja joku on kysellyt miepiteitä Coaching Kira -blogistani. Ketjun aloittajaa ihmetytti myös ”jatkuva rentouden toistaminen, kun vaikuttaa kuitenkin hiukan tiukkapipolta.” Seuraava kommentoija on osannut kertoa, että olen ”feikin oloinen tyyppi, tekopirtee”.

Osuiko ja upposiko kommentit? No ei. 😀 Olihan tuolla joku käynyt ihanasti puolipuolustamaan minua – näitäkin tyyppejä aina löytyy, kiitos siitä. <3

 

”Ihmetyttää jatkuva rentouden toistaminen, kun vaikuttaa kuitenkin hiukan tiukkapipolta.”

”Feikin oloinen tyyppi, tekopirtee”.

 

Mutta rehellisesti. Ei satuta. Miksi ei? Kerronpa teille jotain, jonka olen tällaisena tiukkapipona ja tekopirteenä feikki-ihmisenä elämästä matkan varrella oppinut. 🙂

 

itsetunto

Screen shot Jodel-keskustelusta. Harmi, kun näitä ei löytynyt lisää, olisi ollut kiva lukea. 🙂

 

JONKUN TOISEN NÄKEMYS SINUSTA ON HÄNEN ITSENSÄ MUODOSTAMA KÄSITYS

Tämä on mun mielestäni aivan nro 1 asia muistaa, kun liikut somessa. Me ihmiset muodostamme reippaasti alle kolmessa sekunnista toisesta ihmisestä mielipiteen. Mielipide jostain ihmisestä muodostuu mm. sen kautta miten maailmaa katsomme, miten suhtaudumme itseemme ja peilaamme itseämme suhteessa arvosteltavaan kohteeseen, historiastamme, taustastamme ja kokemuksistamme, sen hetkisestä tunnetilastamme, kasvatuksestamme, näkökulmistamme…

Meillä on jatkuvasti jonkin sortin linssit, joiden läpi kulloinkin maailmaa ja muita ihmisiä tarkastelemme. Ne linssit vaihtelevat muun muassa edellä mainittujen tekijöiden puitteissa.

Se, mitä jokin toinen minussa näkee on hänen itsensä muodostama käsitys minusta. Tai mitä toinen tuntee minua kohtaan on hänen oma tunteensa. Näillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, millainen minä oikeasti olen ihmisenä.

Se, mitä toinen näkee tai kokee on hänelle tosi. Kyllä. Mutta sillä ei ole mitään tekemistä todellisen totuuden kanssa. Tai mielipiteillä: meillä on kaikilla oikeus mielipiteisiimme, mutta ei kukaan ole oikeassa tai väärässä.

 

Voit siis ihan huoletta tuudittautua sillä ajatuksella, että jonkun toisen kirjoittama lause sinusta ei millään muotoa kerro sinusta. Ennemminkin se kertoo kirjoittajasta itsestään.

 

itsetunto

Hei tsekkaa muuten nää! Tiukkapipotäti kävi ostamassa itselleen sinisen valon suodattimen sisältävät lasit! Samalla nää toimivat sellaisina yksisarvishattaralinsseinä, ettei paljoo toi somearvostelu silmäkuoppia koverra. 😀 Ei mitkään halvimmat, mutta megakivat! (Hankittu Kampin Synsamista) 

TOISEN TUNNE ON HÄNEN TUNTEENSA – TUNNE SINÄ ITSESI

Kannattaa panostaa hyvään itsetuntemukseen: tärkeintä on oma sisäinen puheesi. Sinun täytyy itse kannustaa itseäsi. Millainen sinusta on hyvä ystävä? Ole itsellesi sellainen.

Kun sinä tunnet itsesi ja tiedät seisovasi omilla jaloillasi on oikeastaan ihan se ja sama, mitä toinen sinusta ajattelee. Koska edelleen se on sen toisen ihmisen ajatus sinusta – ei absoluuttinen totuus.

Musta tää Jodel-setti on hyvä esimerkki. Mistä (264 päivää sitten kommentoinut) kommentoija voi oikeasti tietää olenko tiukkapipo? Ehkä hän on muuttanut käsitystään matkan varrella, kun on lukenut tekstejäni. Tai sitten hän on yhä sitä mieltä. Mene ja tiedä.

Jos joku pitää minua tiukkapipona se ei ole minulta pois. Tai entä jos olenkin tiukkapipo? Musta tätä on hyvä pohtia. Näistä saa hyviä ajattelun aiheita:  jos olisin supertiukkapipo, niin miettisin hetken voisinko oikeasti höllätätä jossain. Meneekö monta asiaa sivu suun elämästäni ja elämäni nauttimisesta, koska olen tiukkis? Koenko itse, että missaan jotain?

Mielenkiintoista on myös miettiä, miten määritellään tiukkapipo.

 

Somessa pörrätessä on hyvä muistaa myös se, että joku sana tarkoittaa ehkä sille toiselle ihmiselle eri asiaa, kuin sinulle. Tämä siksi, että meillä kaikilla on oma polkumme kuljettuna, joka muokkaa meitä ja ajatuksiamme.

 

Mä en tiedä, mitä mua kommentoineelle tiukkapipoisuus tarkoittaa, joten en voi ottaa siitä stressiä. Sen sijaan tiedän, mitä itselleni tiukkapiposuus tarkoittaa enkä koe olevani sellainen. Miksi siis ihmetellä tai harmitella sen enempää?

Nää on  hyviä hetkiä pieneen itsetutkiskeluun. Ei niihin tarvitse suhtautua arvottaen tai niin vakavasti, vaan uteliaasti ja pohdiskellen. Summa summarum: tunne itsesi, koska vain sillä on merkitystä.

 

 

itsetunto

Itseasiassa lasit ovat _tavallaan_ feikit: näissä ei ole vahvuuksia. OMG, oon feikkilasitiukkapipo! 😀

ÄLÄ VERTAILE ITSEÄSI MUIHIN TAI KILPAILE MUIDEN KANSSA

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä haluan korostaa, että kannattaa unohtaa itsensä vertailu muihin ja kilpailu muiden kanssa. Kukaan ei koskaan tule olemaan samanlainen, kuin sinä etkä sinä tule koskaan olemaan samanlainen, kuin muut.

 

Parasta on olla oma itsensä, sillä kaikki muut ovat jo varattuja.

 

Itsensä vertailu muihin ei tutkitusti tuo onnea, vaan päin vastoin. Se saa sinut keskittymään epäolennaiseen – yleensä siihen, mitä sinulla ei ole, kun pointti on huomata ja olla kiitollinen niistä jutuista, joita sinulla jo on.

On eri asia inspiroitua, innostua ja motivoitua erilaisista kuvista. Pohdi siis, mitä tarvettasi some palvelee.

 

Ihmisen perustarpeisiin kuuluu halu olla hyväksytty. Somessa tuppaa olemaan vähän
virheellisesti se uskomus, että meidän pitää saada tunnustusta ja tykkäyksiä
ollaksemme hyväksyttyjä. Ajattelemme helposti, että jos juttumme ovat tykättyjä,
niin saavutamme tämän tunnustuksen.

 

Käsi sydämellä: onko se oikeasti niin, kaverit?

Nykypäivänä voimme jo ostaa muilta tykkäyksiä ja klikkauksia. Eli kaikki ei edes ole sitä, miltä näyttää. Ja loppupeleissä mitä siitä hyötyy? Tekeekö se sinusta paremman ihmisen itsellesi tai läheisillesi? Tekeekö sinusta aidosti onnellisemman?

 

Vai oletko silti todellisuudessa sama ihminen niistä tykkäyksistä ja hehkutuksista huolimatta?

 

Entä miksi muiden kanssa ei kannata kilpailla? Liiallinen kilpaileminen saattaa ensinnäkin aiheuttaa turhautumista ja toisekseen se saattaa kääntyä sinua vastaan.

Esimerkki. Jos keskityt treenaamaan enemmän/yhtä paljon, kuin kaverisi tai joku seuraamasi somepersoona saa kilpailuasetelma helposti sinut jopa inhoamaan treenaamista. Yhtäkkiä siitä katoaakin ilo, koska siitä tulee pakote.

 

Älä siis kilpaile kenenkään kanssa edes jostain mistä pidät, koska saatat jopa päätyä inhoamaan sitä.

 

Tällaisia tämä tiukkapipo feikkimamma täällä vähän mietiskeli. Mitä ajatuksia teille tulee aiheesta? Kommentoi alle ja jaa blogautukseni jollekin, joka mielestäsi tätä infoa tarvitsee! <3

 

 

Ihkua sunnuntaita!
x Kipa

 

PS. Aikuisten oikeasti noi lasit ovat ihan mun lempparitavara nykyään. Sangat on Guccin.
Suosittelen käymään ainakin hipistelemässä, koska kyllä silmät kannattaa somettaessa suojata. 😀

 

 

 

 

Lue myös:

4 keinoa kehittää parempi itsetunto

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

*** Instagram: Coachingkira_wellness ***

hyvinvointi

<3 Moikku! <3


2.4.2018

Miten asetat itsellesi terveet rajat somessa

  • Posted By : delwigdi/
  • 0 comments /
  • Under : Hyvinvointi, Lemmikit, Perhe ja suhteet, Tyyli ja kauneus, Yleinen

Joku läväyttää Facebookiin koko elämänsä, jakaa ihan kaiken. Joku taas on hyvin tarkka yksityisyydestään – ”jos jollakulla on mulle asiaa, niin ne kyllä soittaa.”

 

Tällaista keskustelua herää hyvin paljon somesta jutellessa. Sen lisäksi, että nykypäivänä meidän tulee pohdittua omaa ja muiden käyttäytymistä somessa esim. liian intiimien juttujen vs. liian arkipäiväisten juttujen välillä joudumme välillä havahtumaan tietosuojaan.

Some, esimerkkinä Facebook, tietää meistä enemmän, kuin voimme kuvitellakaan. Se ei ole vain kuulumisten kertoilua kafruille, Heia heiaa tai yhteydenpitoa: susta ja musta käytetään infoa, jota voi hyödyntää johonkin tarkoitukseen.

Kaikki mitä someen laittaa se sinne jää. Tää on itseasiassa todella pelottava ajatus.

 

some

Äippä oisiksä munkaa etkä somessa, jooko? T. Bosse

MISSÄ MENEE SUN SOMERAJAT?

Somea käyttää kukin tyylillään ja jokainen julkaisee asioita somessa omalla vastuulla. Ei varmaan tule monelle yllätyksenä, että päivityksiin käytetään myös tietoista filtteriä. Brekkarit on hiottu ja smoothie bowlit aseteltu tai sitten munakas on värejä ja hymynaamoja täynnä. Ollaan skumpalla, hunpalla tai junpalla ja päivityksiä siivittää hehkutus.

Mä kuulun niihin, joita homma ei juurikaan ärsytä. Se, että joku hehkuttaa elämän upeutta, treenifiilistelyä tai stikkailee feediinsä hymynaamaansa harvasen päivä hastagilla #positivevibes ei juurikaan ärsytä.

Jos joku on feikki tai tekopirteä jatkuvasti somessa ollessaan privaelämässä oikeasti aina vaan väsynyt, kipeä tai perusnegistelijä ei hän oikeastaan valehtele, kuin itselleen.

 

Loppujen lopuksi ihmisen on tärkeintä olla aito itselleen.

 

some

Junpalla vai hunpalla?!

 

 

Toisaalta joku voi oikeasti vaan omata jatkuvasti sikahyvän poreen ja siksi somelaiffi on koko ajan niin naminamipusipusia höystettynä vaahtokarkeilla ja yksisarvisilla.

Mua kiinnostaisi tietää mikä on teidän ajatus tästä?

 

Missä menee teidän omat somerajat: mitä julkaisette ja minkä tyyppisiä juttuja tietoisesti jätätte julkaisematta? Miksi?

 

Mä olen tietoisesti jättänyt negistelypäivitykset vähemmälle. Se ei tarkoita, ettei elämää sattuis ja tapahtuis tai kokisin olevani feikki. Mä vaan koen, että elämäni haasteet haluan ensin käsitellä itsekseni. Sen jälkeen keskustella niistä kasvokkain lähimpiirin ystävien kanssa.

Koen myös, että somessa negatiivisuus tarttuu niin herkästi, että haluan jättäytyä negistelyn ulkopuolelle: mieluummin vahvistan ajattelussani positiivisen asenteen ja ajattelun hermoratoja, kuin penseilyn.

Viimeksi eilen mulle tuli taas paha olo yhdessä Face-ryhmässä. Aloittaja kysyi apuja, kyseessä oli eräs tapaus koiranpentunsa kanssa.

Ymmärrän, että koirat herättää tunteita. Niin mullakin ja kaikkein eniten tässä maailmassa toivon oman pikkuiseni voivan hyvin.

Mutta miksi ketjujen kommentointi on niin vaikea olla vaan vastaus aloituskysymykseen. Ei mene kauaakaan, kun joku vastaa jälkiviisaan kommentin siivittämällä sen vielä ”no ens kerralla tiedät olla varovaisempi”, ”siis mä en ainakaan tekis noin tai näin” tai ”no eikös sen ihan maalaisjärkiki jo sano, että…”

 

some

Tänään otin aamulla kännyn metsään, koska odotin puhelua.

 

Hei. Varmasti ihminen itse tajuaa jälkiviisauden olevan paras viisaus. Ja varmasti jos oikeasti tilanteeseen saisi etäisyyttä osaisikin irroittautua omista hätääntyneistä tai huolestuneista tunnetiloistaan ja ajatella sillä maalaisjärjellä.

Mutta aina ei vaan voi. Siksi kysytään yhteisöltä apua ja valitettavan usein jossain vaiheessa iskee jonkun sortin joukkolynkkaus.

Se on tosi harmillista. Suljin sivuston, ei tollasta ole kiva lukea.

 

MITEN ASETAT OMAT TERVEET SOMERAJASI

Tästä tullaankin seuraavaan aiheeseen mikä mua kiinnostaa: rajaatteko te omaa somekäyttöänne jollain viissiin? Miten?

 

Miten te asetatte omat terveet somerajat ja millä keinoin olette kurkkimatta jatkuvasti somea?

 

Mun mielestä terveet rajat ja niiden asettaminen kertoo, että ihminen välittää itsestään. Ne ovat hyvinvoinnin edellytys. Koko ajan ei tarvitse olla tavoitettavissa.

 

On täysin ok välillä kadota omaan tilaansa, jättää selittelemättä päätöksiään, jakamatta kaikkia asioita itsestään, olla välillä tavoittamattomissa puhelimitse, someteitse tai mailitse.

 

some

Noni, some kii!

 

Mulla on itselläni pari sellaista selkeetä seikkaa, josta en juurikaan enää tingi:

 

1. Känny vähemmälle ja metsään

Mä käyn Bossen kanssa joka päivä metsässä. Me tehdään 3-5 lenkkiä, joista pari on vähän pidempiä 40-60 minuutin lenkkejä. Näille pitkille lenkeille en koskaan ota puhelinta messiin. Haluan fiilistellä skuttaa ja haluan olla koirani kanssa.

 

2. Harvennan mailiboksiin kurkkailua

Maileja katsoin ennen koko ajan. Nykyään katson mailit 2-3 kertaa päivässä. Se helpottaa katsoa vähemmän maileja, koska puhelin on vähemmän kädessä. Helpommin tulee myös mailien ohella rullailtua somessa.

 

3. Vähemmän somekanavia

Toinen on storyt sun muut tarinankertomiskanavat. Olen jättänyt oman Snapchatin käytön. Aikaa vaan ei ole päivittää kaikkia kanavia ja toisaalta IG-toimii itselleni paremmin.

Facebookin storyyn en ole vielä koskaan päivittänyt mitään. En koe siitä olevan lisäarvoa, koska on jo IG.

 

4. Poistun Facebook-ryhmistä, joiden fiilis ei mätsää perusolemukseni kanssa

Mä tykkään fiilistellä, heittää hyvää läppää ja auttaa ihmisiä. Olen viime aikoina systemaattisesti lähtenyt sellaisista ryhmistä, joissa huomaan, ettei vaan mun itseni kande olla. Keskustelut menevät liian usein valittamiseen, toisten nälvimiseen tai jopa vaan huvikseen provoiluun.

 

Aikaa ei kande laittaa sellaiseen, joka ei palvele ihmisen itsensä korkeinta hyvää.

 

5. Tutimaan ilman kännyä

Viimeisin, muttei vähäisin oma niksini on jättää känny pois makkarista. Eipä tule kurkittua kännyä tai somea, jos ei heti lamppu sammu. Olen myös ottanut periaatteeksi, että en hae kännyä makkariin unen antaessa odottaa. Nappaan sen sijaan kirjan ja luen sitä. Nyt on menossa Mindfulness-aiheinen kirja. 🙂

 

 

Millaisia niksejä teillä on?

 

Ihanaa vapaapäivää!

x Kipa

 

 

Äänestä blogiani Inspiration Blog Awardseissa

 

Äänestä blogiani Vuoden Energisin -kategoriassa. Tässä sarjassa ehdolla olevat vaikuttajat ovat motivoineet muita tekemään parempia ratkaisuja arjessa sekä luoneet ympärilleen tsemppihenkeä ja hyvää fiilistä!

 

Klikkaa kuvaa & vaikuta! Äänestysaikaa on 5.4. asti.

äänestä

♡♡♡ Kiitos! ♡♡♡

 


25.3.2018

Hyvään elämään kuuluvat hankaluudet ja takapakit

  • Posted By : delwigdi/
  • 0 comments /
  • Under : Hyvinvointi, Perhe ja suhteet, Yleinen

ELÄMÄ ON

Mä diggaan tätä lausetta. Se tarkoittaa meille jokaiselle eri asiaa eri hetkinä ja eri asiayhteyksissä. Siinä voi olla kyse pienistä mitättömän tuntuisista asioista tai sitten kyseessä voi olla kuoleman vakava asia.

Aina se elämä kuitenkin on.

Mietin usein elämän täydellisyyttä. Kuinka me ihmiset käytämme aikaa asioiden petraamiseen, parantamiseen, optimoimiseen, hifistelyyn tai hinkkaamiseen. Toisaalta keskitymme myös äärettömän paljon murehtimaan ja vatvomaan asioita. Asioita, jotka eivät suuren kokonaisuuden kannalta ole sittenkään ratkaisevia tai sitten ne ovat asioita, joita ei ole vielä tapahtunutkaan.

Moni asia vie meiltä energiaa. Asiat voivat viedä energiaa positiivisella tavalla, jolloin itseasiassa saat myös takaisin jotain mitä koet itsellesi arvokkaana.

Tai sitten asiat saattavat viedä energiaa negatiivisella tavalla ja vakkasi jää miinuksen puolelle kuluttaessasi itseäsi – et saa takaisin juuri mitään.

Miten sinä koet energiatasosi tällä hetkellä elämässäsi?

Miten haluaisit energiatasosi olevan tällä hetkellä?

 

hyvä elämä

Elämässä yksk tärkein tekijä on suhteesi omaan itseesi. Sillä on väliä, että pidät itse itseäsi arvossa.

 

Mitä täydellisyyteen tulee…täydellinen elämä olisi tylsää. Eihän silloin mikään tuntuisi miltään eikä osaisi suhtautua asioihin tietyllä perspektiivillä.

 

Mielestäni hienointa ikinä tässä elämässä on se, että elämä ei voi olla täydellistä – mutta se voi olla hyvää. Hyvään elämään kuuluvat hankaluudet ja takapakit.

 

MYÖNTEISET JA KIELTEISET TUNTEET ELÄVÄT RINTA RINNAN

Sain viime syksynä seurata muutaman rakkaan lähimmäiseni taistelua terveydestä. Elämästä. Ja kuolemasta.

Sitä moni asia saa kummasti perspektiiviä, kun oivallat itsellesi läheisen ihmisen kautta, että elämäsi ei ole itsestään selvää.

Elämää ei sinulle valmiina anneta, eikä sitä anneta valmiiksi hyvänä. Sinun tulee tehdä omasta elämästäsi sellainen hyvä elämä, mitä sinä koet hyvänä elämänä.

 

Älä kadu mitään. Sen sijaan opi ja ymmärrä, että joskus aikoinaan tekemäsi päätös oli paras mahdollinen siihen aikaan.

 

Hyvä elämä katsoo kiittäen taaksepäin ja huomaa kaikki ne pienet hienot asiat, joita olet elämääsi saanut. On turha vatvoa tapahtumattomia tai toteutumattomia asioita: et ole menossa enää siihen suuntaan. Meistä kukaan ei ole menossa enää taaksepäin.

 

hyvä elämä

 

Hyvä elämä on sitä, että huomaat haasteellisten ja helppojen ajanjaksojen vaihtelun. Hyvään elämään kuuluu se, että koet välillä voimattomuutta, onnettomuutta tai ilottomuutta, olet hukassa tai koet hyvinvointisi heikompana.

Hyvässä elämässä myönteiset ja kielteiset tunteet elävät meissä rinta rinnan.

Se on inhimillistä. Meidän ei tarvitse unohtaa negatiivisia asioita elämästämme. Ne ovat aina läsnä. Esimerkiksi menettämisen pelko ja irtipäästäminen. Kun ei haluaisi luopua mistään, mutta tiedät sen olevan jossain vaiheessa olevan pakollista.

Luopuminen tuo kuitenkin aina jollekin muulle tilaa. Mille? Sen aika näyttää.

Millä voimme keskittyä positiivisiin asioihin on tehdä valinta olla tarttumatta negatiivisiin. Sinun ei tarvitse ratsastaa huonolla fiiliksellä. Sinun tarvitsee vain tiedostaa negatiivisten tunteiden ja asioiden olemassaolo: ottaa ne vastaan ja tarkastella niitä.

Mikä viesti niillä on sinulle?

 

hyvä elämä

 

ELÄMÄN AINUTKERTAISUUS

Asiat saattavat muuttua hetkessä. Siksi tässä hetkessä eläminen on niin mahdottoman tärkeää: kun tätä samanlaista hetkeä ei enää koskaan tule. Jokainen yksittäinen hetki on ainutkertainen, uniikki.

 

Saamme tiettyihin asioihin vain yhden mahdollisuuden. Miten haluat mahdollisuutesi käyttää?

 

Entä miten suhtaudut itseesi haasteellisina aikoina? Rohkaisetko itseäsi? Vai kylvetkö surussa, pidätkö tunteesta kiinni? Miksi pidät kiinni? Mitä tapahtuisi, jos päästäisit huonosta tunteesta irti?

Millainen on suhteesi omaan itseesi? Sillä toden totta on merkitystä, miten itsellesi puhut haastavina aikoina:

 

Mitä sanot ystävällesi, jolla on vaikeaa?
Mitä sanot itsellesi, kun sinulla on vaikeaa?

 

Vaikka olen minäkin kokenut surua ja huolta olen todella kiitollinen itselleni siitä, että olen osannut suhteutua omaan suruuni ja huoleeni inhimillisesti. Olen oikeutettu tuntemaan surua.

Mutta olen oikeutettu myös päästämään surusta irti ja kokemaan rinnalla myönteisiä tunteita.

Keskityn huomaamaan hyvän ympärilläni. Rohkaisen itseäni muistuttamalla itselleni olevani hyvä tyyppi. Ja siitä, että mä pärjään kyllä. Lupaan auttaa itse itseäni.

Ja kun olen luvannut auttaa itse itseäni olen osannut kysyä itseltäni mitä minä tarvitsen juuri nyt. Olen huomannut, että tarvitsen rauhallisempaa tahtia. Tarvitsen vähän vähemmän puuhaa.

Having said that olen osannut jättäytyä pois tietyistä asioista. En nimittäin kerkiä joka paikkaan – eikä minun tarvitse. Olen valinnut (vaikka haluaisin olla silti kaikkialla sovituissa jutuissa) jättäytyä asioista pois.

 

hyvä elämä

 

Luopuminen on tuonut tilaa sille, mille tarkoitus on: omalle ajalle.

Toivon, että jos sulla on samoja fiiliksiä opit olemaan itsellesi tukena haastavissa tilanteissa. Ole läsnä ja ota oma apusi vastaan. Sillä sinä olet itsesi paras ystävä.

Sinä saat tuntea kaikkia tunteitasi, sillä oma kokemuksesi on sinulle tosi.

Ja mitä täydellisyyteen tulee. Kuinka paljon loppupeleissä auttaa olla täydellinen?

 

Sillä kumman ihmisen ystävä olisit mieluummin:
ihmisen, jolla on aina kaikki supertäydellisesti, kaikki on ihanaa ja
koskaan ei ole vaikeuksia.


Vai ihmisen, jolla elämä on välillä kivaa ja välillä vaikeaa?

 

Me ollaan hienoja ihmisiä, sinä ja minä. Meillä on arvoa. Niin paljon arvoa, että meidän tulee pitää itsestämme huolta.

Pidetään myös toinen toisistamme huolta. Holhota ei tarvitse eikä pidä. Mutta silmiin voimme katsoa ja hymyillä lempeästi ja nähdä toinen ihmisen sellaisena, kuin hän on. Kaikkine hienouksineen ja kaikkine heikkouksineen. Olla läsnä ja antaa myötätuntoa.

Sillä koskaan emme voi tietää, mitä toinen ihminen tällä hetkellä elämässään kokee. Sinun katseesi, hymysi ja myötätuntosi saattaa olla hänelle siihen hetkeen kallisarvoinen kohtaaminen.

 

#inhimillinenote

 

Ja hei. Päivät ovat valoisampia, kun kelloja siirrettiin eteenpäin. ♡

 

Ihanaa alkavaa kevätviikkoa,
x Kipa

 

Lue myös:

Hifistely | Onko meillä vaan liikaa kaikkea?

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

 

*** Instagram: Coachingkira_wellness ***

hyvinvointi
~ Intohimolla ajettu asia on luotu onnistumaan. ~


21.3.2018

Kuinka riitelet somessa paremmin?

  • Posted By : delwigdi/
  • 2 comments /
  • Under : Hyvinvointi, Perhe ja suhteet, Yleinen

Kuinka moni kuuluu esim. Facebookissa johonkin ryhmään? Kuinka moni on ajatellut lähtevänsä tai lähtenyt ryhmästä, koska yleinen fiilis siellä alkaa yksinkertaisesti vaan olla niin kakka.

Lynkkaus, hyökkäys, syytös, puolustus…konfliktit, sanasodat, haukkuminen, mielensä pahoittaminen…

Nämä vilahtavat hyvin usein jossain vaiheessa somekeskusteluissa esiin – erityisesti silloin, kun keskustelu on kääntynyt raiteiltaan sen vuoksi että ihmiset riitelevät. Jossain vaiheessa ketjun aloittajan aloittama keskustelu yhdestä aiheesta on muuttunut taistelutantereeksi. Osa ketjussa kaivaa poppareita esiin, osa laukoo suoraan ja osa vain seuraa ja ihmettelee.

 

On aina hyvä muistaa somessa, että henkilöt riitelevät. Eivät asiat.

 

riitelet somessa

 

MITEN RIITELET PAREMMIN SOMESSA

Paremmalla tarkoitan tässä lähinnä kivemmin. Miten me osattais olla kivempia toisillemme?

Miten me osattaisiin punnita esimerkiksi sellaista, että ennen kuin painamme lähetä-nappia voisimme pohtia

 

– edustaako sanomani todella sitä, mitä minä olen?

– onko sanomani sellainen, että se hyödyttää itse aloitetun asian kannalta – toisin sanoen tuoko kommenttini lisäarvoa?

– onko kirjoittamani sellaista kommentointia, jota haluaisin omalle kohdalleni?

– onko tekstini sävy ja sisältö sellainen, josta jää lukijalle kuva siitä mitä oikeasti haluan sanoa?

 

Näin muutamia mainitakseni. Mä oikeasti olen miettinyt tätä paljon. Olen todella monissa ryhmissä itse ja tänään lähdin ekaa kertaa yhdestä ryhmästä pois. Yhdestä ryhmästä mut on bannattu, koska jaoin siellä ilmeisesti ryhmän ylläpidolle epäsuotuisaa tekstiä (ylläpitäjät edustivat pikadieettejä ja quick-fixejä ruokavaliossa, jota itse taas en edusta vaan kokonaisvaltaista hyvinvointiajattelua ja elämäntapa-ajattelua). 😀

Onhan se kauheeta, jos joku sössii sun busineksia sillä, että kertoo mikä oikeasti on terveellistä pikadieettien sijaan. 😀 Kakkaa tosin ei kerinnyt tulla niskaan, mutta bannit tuli. 😀 Nyyh.

 

Mutta tätähän tää on: somella jopa koitetaan satuttaa ihmisiä nykyään. Blokkaan sut ryhmästä – nännännännännäää!!

 

riitelet somessa

Välillä tunnelma voi olla aika jäätäväkin. 😀

 

 

Noh, nyt kun olen tätä asiaa miettinyt, niin tällaisiin ajatuksiin tulin siitä, miten riidellä somessa paremmin. Mitä te olette mieltä?

 

 1. Luo rakentavaa keskustelua

Riita lähtee yleensä halusta muuttaa jotain. Olet eri mieltä asiasta ja haluat korjata asian. On hyvä pohtia, auttaako riitely itse muutoksen rakentamiseen vai heittääkö se keskustelua sittenkin väärään suuntaan? Silloin, kun tarkoitus on satuttaa tai loukata toista, purkaa omaa pahaa oloaan/turhautuneisuuttaan tai osoittaa omaa paremmuuttaan ihminen ei ole rakentava, vaan hajoittava. Riitely petaa tulevia lisäriitoja sekä tulehduttaa ilmapiiriä entisestään.

Entäpä, jos hetkeksi koittaisitkin nähdä oman toimintasi toisen näkövinkkelistä? Miltä näyttäisit?

 

 2. Älä luule, että osaat lukea ajatuksia

Kirjoitettu teksti on paha, koska siitä puuttuu äänensävy ja ilmeet. Aina ei auta, että lauseen perään laittaa miljoona hymiötä, pusun, yksisarvisia, avokadon ja sateenkaaren sekä perään vielä <3 . Voitaisiinkohan me sen sijaan, että ajateltaisiin osaavamme lukea ajatuksia kysyä suoraan tarkentavasti, että ”mitä tarkoititkaan kysymyksellä”?

Ei kysyvä tieltä eksy ja kristallipalloa meillä ei ole kellään. Me ollaan sitä paitsi megahyviä luomaan omissa ajtuksissamme jonkun ajatuksen tai uskomuksen toisesta henkilöstä tai hänen ajatuksistaan. Tulisi aina muistaa, että tunne ja ajatukset ovat ihmisen omia – eivät absoluuttisia totuuksia. Sinulle ajatuksesi ja tunteesi ovat tosia, mutta joku toinen miettii asiaa eri tavalla, kuin sinä.

 

  3. Pysy asiassa

On sitäpaitsi tosi rankkaa kiistellä netissä tai keskustelupalstoilla. Erityisesti silloin, kun ollaan jo ihan muussa asiassa, kuin itse aloitetussa asiassa. Koskee muuten yleisestikin riitelyä: riitele aiheesta, älä rönsyistä. Siellä näppiksen toisessa päässä on varmasti hieno ihminen, mutta jossain vaiheessa ette nyt vaan kohdanneet ajatustenne kanssa. Jos me vaan kaikki löydettäis keskenämme kunnioitus toista ihmistä kohtaan ihan vaan jo siksi, että olemme kaikki samalla viivalla.

Anna mieluummin asioiden riidellä ja perustele kantasi ilman syyttelemistä. Ja pysy asiassa.

 

 4. Puhu asioista sitä kautta, miltä jokin asia tai jonkun ihmisen sanoma sinusta tuntuu ja vältä sekoittamasta siihen keskustelukumppanisi persoonaa

Kuten aikaisemmin mainitsin, me ajattelemme ja koemme asioita eri tavalla. Se, mikä sinusta tuntuu joltain ei välttämättä tunnu samalta siitä toisesta. Jos musta tuntuu joltain se ei välttämättä tarkoita, että asia on niin.

Voithan esimerkiksi kokeilla sanoa, että ”minusta tuntuu siltä, kuin sanomani olisi mennyt ohi, koska reagointisi sanomaani näytti minulle hyökkäävältä” mieluummin kuin ”et näemmä tajunnut pointtiani, koska et ilmeisesti halunnut tajuta sitä, sillä luulet tietäväsi asiat muita paremmin”.

 

 5. Ota vastuu käytöksestäsi äläkä syytä muita

Tämä on mielenkiintoinen ilmiö. Jotain on oikeutettua tehdä, koska toi toinen teki väärin ensin! Riita ei synny yksinään, siihen tarvitaan myös se, että toinen vastaa huutoon. Someriitelyn on helppo perustella sillä, että toi alotti! Oisko se niin paha joskus ihan vaan sanoa, että ”hei anteeksi, että mä lähdin tähän messiin ja kirjoitin ilkeästi”?

 

6. Onko oikeassa oleminen se tärkein juttu?

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä mä tässä mietin niitä letkautuksia, joissa riitely on lähtenyt halusta tyyliin todistaa oma paremmuutensa keskustelukumppaaniin nähden tai halusta niin visusti näyttää oman kantansa oikeellisuuden. Tai sitten halutaan tuoda esiin toisen virheitä tarkoituksena ivata niitä tai sohia muurahaispesää.

Joskus taas oma kokemus on se ainoa oikea totuus ja muut vaan ovat väärässä, piste. Kuten sanottu, se on totuus ihmiselle itselleen – mutta muilla on todennäköisesti eri totuus. Kuka nyt sitten on eniten oikeassa? Onko kuinka tärkeää, että toinen menettää kasvonsa tai saat tölvästä takaisin?

Eikö tärkeintä ole, että oma tontti on kunnossa?

Aika usein riidat Facen keskustelupalstoilla ovat loppujen lopuksi todella mitättömiä –  niitä ei muistele tyyliin vuoden päästä. Sen sijaan ilkeyksillä on hyvin helppo satuttaa jotakuta toista, joka on saattanut kulkea hyvin erilaisen elämänpolun, kuin sinä itse. Joku voi oikeasti saada kovaa hittiä jonkun sanoista emmekä voi aina tietää toisen tarinaa taustalla.

Onko oikeassa oleminen aina niin tärkeää?

 

 7. Aina ei tarvitse kommentoida

Joskus voi myös miettiä kandeeko oikeastaan kommentoida mitään. Voi sitä ruudun takana mietiskellä asiaa ja möyhiä hommaa itekseen, mutta tarvitseeko kaikkea edes kommentoida. Mitenkään.

 

 

Tämmöistä tässä tuli mietittyä. Mitä ajatuksia teillä on? Mitä lisäisitte listaan?

 

Iloa päiväänne (ja someenne),
x Kipa

 

 

Äänestä blogiani Inspiration Blog Awardseissa

 

Äänestä blogiani Vuoden Energisin -kategoriassa. Tässä sarjassa ehdolla olevat vaikuttajat ovat motivoineet muita tekemään parempia ratkaisuja arjessa sekä luoneet ympärilleen tsemppihenkeä ja hyvää fiilistä!

 

Klikkaa kuvaa & vaikuta!

äänestä

♡♡♡ Kiitos! ♡♡♡


20.3.2018

Ajanhallinta on harhakäsite – lue miksi

  • Posted By : delwigdi/
  • 4 comments /
  • Under : Hyvinvointi, Perhe ja suhteet, Yleinen

 Tekisit niin mielelläsi jotain kivaa, mutta ei ole aikaa? Lisäisit jotain mukavaa elämääsi
tai muuttaisit nykytilannetta jotenkin, jos olisi aikaa?

Kuulostaako tutulta: ajanhallinta on sinulle haastavaa. Tiedättekö mitä?
Voiko aikaa hallita? Vai hallitseeko aika sittenkin meitä?

 

 

AIKA ON KAIKILLE SAMA

Aika on oikeastaan supermielenkiintoinen asia. Pidän mindfulness-luentoja ja hyvin usein toiveena on keskittyä ajanhallintaaan, kiireen selättämiseen tai stressinhallintaan. Pinnalla olevia aiheita, jotka kaikki liittyvät yhteen tekijään: aikaan.

Meillä on kova hinku hallita aikaa! Kontrolloimme syömisiämme, hallitsemme liikuntaa, suoritamme terveyttä…ja vielä lisäksi pitäisi kyetä hallitsemaan aikaa.

Aikaahan meillä kaikilla on käytössämme sama määrä. Koettu vauhti sen sijaan on meillä ihmisillä erilainen. On oikeasti todella tärkeää miettiä, miten aikaansa tällä pallolla käyttää: aika kuluu jatkuvasti emmekä saa sekuntiakaan takaisin.

 

Miten sinä haluat aikasi käyttää? Mihin haluat aikasi käyttää?

 

ajanhallinta

 

AJANKÄYTÖN JALO TAITO: ET OIKEASTAAN PYSTY TEHDÄ, KUIN YHTÄ ASIAA KERRALLAAN

Kunpa aikaa oppisi käyttämään – ja täyttämään – viisaasti. Oma ajanhallintani on rehellisesti surkea. Ensinnäkin on olen pahimman luokan puuhastelija ja toisekseen a-luokan rönsyilijä. Kun tätä energiaa tuppaa vaan olemaan. 😀

Olen mielelläni vähän kaikkialla. Erityisesti duunijuttujen suhteen tai vähääkään liikuntaan & hyvinvointiin liittyen. Olen koittanut viimeiset 10 vuotta opiskella työn tekemistä: lähinnä, ettei sitä duunia tekisi liikaa ja itse väsyisi. Se on sikavaikeeta.

 

On ollut sikavaikeeta opetella olemaan tekemättä mitään.

 

Toisaalta, olin 27-vuotiaana työttömänä 1/2 vuotta. Minut irtisanottiin ensimmäisestä duunipaikastani ”tuotannollisista ja taloudellisista syistä” ja moni kollegani siinä samalla. (Kyseessä oli laittomat irtisanomiset ja voitte olla varmoja, että perästä kuului 😀 ).

Voin sanoa, että se oli vaikeaa aikaa. Koin olevani yhteiskunnan ulkopuolella, koska en tehnyt juurikaan mitään tuotteliasta. Toisaalta halu tehdä töitä on kova. Kukaan ei vain palkkaa sinua, koska joku on päättänyt puolestasi, että olet ylikoulutettu paikkaan tai sitten sinulla on liian vähän työkokemusta.

Se on parhaimmillaan todella rassaavaa henkisesti. Lisäksi huoli toimeentulosta ja tulevaisuudesta on suuri. Aikaa en voinut silloinkaan hallita – ainoastaan omia tunteitani ja ajatuksiani.

 

ajanhallinta

Keskellä skuttaa aika usein pysähtyy. <3

 

Ja kiire. Mutta on vaan niin mielenkiintoista, kuinka kaikilla on nykyään niin kiire! Kukaan ei oikeastaan ole tekemättä mitään. Samalla on helppoa tehdä paljon kaikkea ja vähän kaikille, jolloin itseasiassa emme kunnolla tee mitään kenellekään.

Kelatkaa joku multitaskaus. Se saa ihmisen ajattelemaan, että on megatehokas. Kaikkea tulee tehtyä samaan aikaan ja vielä purkka huulessa!

Tämä seuraava saattaa yllättää:

 

Ihminen voi tehdä useampaa asiaa yhtä aikaa, mutta aivot eivät pysty keskittymään kuin yhteen asiaan kerrallaan.

 

Tiesitkö tuota? Ajanhallinta käsitteenä on mielestäni hölmö, sillä aikaa ei voi hallita. Se kuluu sitä tahtia mitä kuluu. Sen sijaan ajankäyttö on hallittavissa.

Juttelin tänään erään valmennettavani kanssa. Olemme kulkeneet tätä valmennuspolkua nyt viime syksystä asti. Hän sanoi minulle tänään, että hänet pysäytti kysymykseni siitä, miksi hänen kalenteristaan ei löydy hänelle itselleen aikaa? Kysyin häneltä myös

 

mitä voi olla tärkeämpää, kuin oma hyvinvointi ja terveys?

 

Kun sinä et voi hyvin et sinä voi auttaa muita. Me ihmiset vastaamme tärkeiksi asioiksi hyvin usein lapsemme, perheemme, ystävät, lemmikit…listalta en koskaan ole keneltäkään löytänyt ”minä itse”.

Miksi? Koska tahkoamme päivät täynnä ja aivot sauhuten aikaa vastaan unohtaen sen, että työ ei tekemällä lopu. Me ihmiset suhtaudumme aikaan pakottavana voimana. Tunnemme ajan selkäpiissä kroonistuneena stressinä, jatkuvana kiireenä ja ajan puutteena.

Oletteko koskaan huomanneet, että aika itseasiassa hallitsee meitä?

 

 

ajanhallinta

Kuva viime kesältä. Ajatella, sitä aikaa ei saa enää takaisin. Muistatko kuinka monta kertaa pysähdyit esimerkiksi ihastelemaan kukkien väriä tai tuoksua?

KUN SINUA ON VAIN YKSI

Nykyään pitäisi olla kaikkialla. Tai sellainen fiilis meillä on. Vaan kun ei pidä. Sinua on vain yksi ja tärkeintä on oma jaksamisesi.

Tiedättekö mikä itselleni on ollut yksi pysäyttävimpiä ajatuksia? Sain kerran kaveriltani whatsap-viestin, jossa luki näin:

 

”Ootko koskaan muuten laskenut kuinka paljon sulla on elinminuutteja jäljellä?”

 

Hiton pelottavaa! No en ole! En ole itseasiassa vieläkään. En uskalla. Liian konkreettista ja pelottavaa. Mutta samalla huikean hienoa ajatus: jos tietäisit montako minuuttia sinulla on jäljellä miten tahtoisit ne täyttää?

 

 

 

ajanhallinta

Jos tällä hetkellä saisit toivoa mitä tahansa elämääsi lisää. Mitä toivoisit? Mikä estää sinua toteuttamasta sitä?

AIKA ON LAHJA

Pidin pitkään aikaa vähän paholaisena: aina se juoksee, kun ei pitäisi ja matelee silloin, kun sen haluaisi juoksevan. Tai sitten sitä vaan on liian vähän.

Kunnes tajusin, kuinka hieno asia on. Aika on suuri lahja ja ainutkertainen sellainen.

Aika saa meidät tekemään. Aika saa meidät pysähtymään. Aika saa meidät oivaltamaan sen käytön merkityksellisyyden: teetkö ajallasi sellaisia asioita, joilla koet itse olevan merkitystä vai joilla et koe olevan merkitystä? Teetkö asioita, jotka vievät sinua eteenpäin vai saavat sinut pysymään paikoillaan?

 

Löytyykö ajankäytöllesi tarkoitus?

 

Sen sijaan, että suhtaudut aikaan pakottavana voimana, piiskaavana näkymättömänä kätenä, pohdikin aikaa hienona ainutkertaisena lahjana.

 

Sinulla on mahdollisuus ja voima päättää miten ja mihin käytät aikasi.

 

Koko aikaa emme voi optimoida asioita tai miettiä, että meidän pitäisi olla onnellisia 24/7. Olisi utopiaa ajatella, että koko ajan kaikki sekunnit ajastamme tuntisimme fanfaareja ja yltiöonnellisuutta.

Ei missään nimessä.

Mutta voisimmeko pääosin tuntea, että ajankäyttö olisikin omissa käsissämme, ei kellon viisareissa?

 

 

ajanhallinta

 

Sen sijaan, että antaisimme ajan hallita meitä, kurtistaisimme kulmiamme, stressaisimme ja odottaisimme parempaa aikaa voisimmeko tehdä asialle jotain jo tässä hetkessä?

 

Voisimmeko löytää ajasta nautinnon hetkiä? Ehkä hiljentää vauhtia ja miettiä
mitä tarvitset juuri nyt?

 

Mieti myös onko kaikki muutamasta minuutista kiinni. Mikä on pahinta, mitä voi käydä?

Tai mitä voisit tehdä toisin, ettei sinun tarvitse kiirehtiä?

 

 

Kaikelle on aikansa ja kaikki aikanaan. Rentoa viikkoa, ystävät!
x Kipa

 

#inhimillinenote

 

 

 

Äänestä blogiani Inspiration Blog Awardseissa

 

Äänestä blogiani Vuoden Energisin -kategoriassa. Tässä sarjassa ehdolla olevat vaikuttajat ovat motivoineet muita tekemään parempia ratkaisuja arjessa sekä luoneet ympärilleen tsemppihenkeä ja hyvää fiilistä!

 

Klikkaa kuvaa & vaikuta!

äänestä

♡♡♡ Kiitos! ♡♡♡


15.3.2018

Ehdolla ollaan, Inspiration Blog Awards – KIITOS!

  • Posted By : delwigdi/
  • 0 comments /
  • Under : Hyvinvointi, Lemmikit, Perhe ja suhteet, Ruoka, Treeni, Tyyli ja kauneus, Yleinen

Hei siis IHAN huikeeta! Kiitos teille tuestanne, meikäläinen pääsi kuin pääsikin ehdolle Inspiration Blog Awardseihin VUODEN ENERGISIN -kategoriaan.

 

JEEEEE!

 

Tämä tarkoittaa nyt sitä, että alla olevaa kuvaa klikkaamalla pääset äänestämään meikäläistä. Äänestysmahis sulkeutuu 5.4. joten nyt tai ei koskaan – woop woop!

 

 

äänestä

Mää oon ehdolla, jee! Äänestä mun blogia Vuoden Energisin -kategoriassa!

 

VUODEN ENERGISIN – KATEGORIA

Tässä sarjassa ehdolla olevat vaikuttajat ovat motivoineet muita tekemään parempia ratkaisuja arjessa sekä luoneet ympärilleen tsemppihenkeä ja hyvää fiilistä! 

OOOO, hienoja sanoja! Ilo ja kunnia olla mukana jakamassa intohimon kohdettani teille. KIITOS, kun olette seuranneet, lukeneet, kommentoineet ja olleet tässä kaikessa messissä. <3

 

äänestä

No ehkä vähän huikeeta!

 

 

Tehdään tästä keväästä vuoden 2018 paras kevät! <3
x Kipa

 

 

 

Edellinen kirjoitukseni:

Miksi en laske kaloreita (edes asiakkaideni ravintopäiväkirjoista)?

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

*** Instagram: Coachingkira_wellness ***

hyvinvointi

<3 Moikku! <3


‹ Prev1234567Next ›Last »
Viimeisimmät artikkelit
  • Miksi liikunnalla rangaistaan joulun jälkeen?
  • Pitääkö treenaamisen olla aina tavoitteellista?
  • Kuinka paljon marjoja tulisi syödä päivässä?
  • Tsekkaa kirjoitussarja! Säännöllinen ateriarytmi, suositukset ja aterioiden koostaminen
  • Kuinka saada motivaatiota lisää ja miten pitää motivaatio yllä?
Kategoriat
  • Hyvinvointi
  • Jaksaminen
  • Lemmikit
  • Liikunta
  • Perhe ja suhteet
  • Ravinto
  • Ruoka
  • Stressi
  • Treeni
  • Tyyli ja kauneus
  • Uncategorized
  • Uni
  • Valmennus
  • Yleinen
  • Yleinen hyvinvointi
Viimeisimmät kommentit
  • kira: Pitääkö treenaamisen olla aina tavoitteellista?
  • kira: Hyvien vibojen viikko | Mun viba | Vinkit 31-45
  • Jussi Innanen: Hyvien vibojen viikko | Mun viba | Vinkit 31-45
  • Satu: Pitääkö treenaamisen olla aina tavoitteellista?
  • kira: Tsekkaa kirjoitussarja! Säännöllinen ateriarytmi, suositukset ja aterioiden koostaminen
Arkistot
  • joulukuu 2018
  • marraskuu 2018
  • lokakuu 2018
  • syyskuu 2018
  • elokuu 2018
  • heinäkuu 2018
  • kesäkuu 2018
  • toukokuu 2018
  • huhtikuu 2018
  • maaliskuu 2018
  • helmikuu 2018
  • tammikuu 2018
  • joulukuu 2017
  • marraskuu 2017
  • lokakuu 2017
  • syyskuu 2017
  • elokuu 2017
  • heinäkuu 2017
  • kesäkuu 2017
  • toukokuu 2017
  • huhtikuu 2017
  • maaliskuu 2017
  • helmikuu 2017
  • tammikuu 2017
  • joulukuu 2016
  • marraskuu 2016
  • lokakuu 2016
  • huhtikuu 2016
  • maaliskuu 2016
  • helmikuu 2016
  • tammikuu 2016
  • joulukuu 2015
  • marraskuu 2015
  • lokakuu 2015
  • syyskuu 2015
  • kesäkuu 2015
  • toukokuu 2015
  • maaliskuu 2015
  • helmikuu 2015
  • tammikuu 2015
  • lokakuu 2014
  • maaliskuu 2014
  • joulukuu 2013
  • maaliskuu 2013
  • marraskuu 2012
  • toukokuu 2012
Meta
  • Kirjaudu sisään
  • Sisältösyöte
  • Kommenttisyöte
  • WordPress.org
Viimeisimmät artikkelit
  • Miksi liikunnalla rangaistaan joulun jälkeen? 27.12.2018
  • Pitääkö treenaamisen olla aina tavoitteellista? 5.12.2018
  • Kuinka paljon marjoja tulisi syödä päivässä? 4.12.2018
Kategoriat
  • Hyvinvointi
  • Jaksaminen
  • Lemmikit
  • Liikunta
  • Perhe ja suhteet
  • Ravinto
  • Ruoka
  • Stressi
  • Treeni
  • Tyyli ja kauneus
  • Uncategorized
  • Uni
  • Valmennus
  • Yleinen
  • Yleinen hyvinvointi
Viimeisimmät kommentit
  • kira: Pitääkö treenaamisen olla aina tavoitteellista?
  • kira: Hyvien vibojen viikko | Mun viba | Vinkit 31-45
  • Jussi Innanen: Hyvien vibojen viikko | Mun viba | Vinkit 31-45
  • Satu: Pitääkö treenaamisen olla aina tavoitteellista?
  • kira: Tsekkaa kirjoitussarja! Säännöllinen ateriarytmi, suositukset ja aterioiden koostaminen
Tilaa uutiskirje!

Hae sivuiltani
Terveysblogi 2020