Joskus sitä on havahtunut siihen, ettei kaikki valmentajat vaan jaa samaa ajatusmaailmaa toisten ihmisten kohtaamisesta.

Minusta on julmaa, että joku ihminen on joskus joutunut valmennuksessa kokemaan sellaista, että häntä ei kuunnella. Että hänen tunteitaan vähätellään tai hänen yritystään ei arvosteta.

Minusta ei ole ok, että ihminen käytyään hyvinvointi-, treeni- tai vastaavan valmentajan luona itkee. Hän itkee sitä, kuinka pettynyt hän on itseensä, kuinka huonoksi hän tuntee itsensä ja itkee sitä, kuinka hänen odotukset paremmasta olotilasta on täysin lytätty. Joku valmentaja voi oikeasti valmentaa toista ihmistä antamatta kertaakaan positiivista tai kannustavaa palautetta ja kiitosta tai vaatimalla aina vain enemmän kertomalla, että kyseinen ihminen ei ole tehnyt tarpeeksi.

Mikä siinä on niin vaikeeta unohtaa oma paremmuutensa? Olla astumatta toisen ihmisen yläpuolelle ja ottamalla toinen ihminen vastaan vain sellaisena, kuin hän on? Ilman odotuksia, arvostelua tai arvottamista?

Yhden ihmisen kanssa me kerran itkettiin molemmat. Hän sitä, että kaikki hänen toiveensa terveemmästä ja hyvinvoivasta minästä olivat kerran valmennuksessa murtuneet ja minä sitä, kuinka joku ihminen voi olla toiselle niin julma. 😀

TOISEN IHMISEN KOHTAAMINEN SELLAISENA, KUIN HÄN ON

Tässä maailmassa meistä kukaan ei ole toistaan parempi. Eikä huonompi. On niin helppoa kyseenalaistaa muita ihmisiä, kuten tuon asiakkaani kohdalla. Häntä oli suoraan syytetty, että ”et vain tee tarpeeksi”, ”et ole yrittänyt riittävästi”.

Kyseisen ihmisen kohdalla oli vain oletettu, että hän ei tee tarpeeksi. Hän oli valmentajan mielestä laiska. Juteltuani asiakkaan kanssa kävi ilmi, että hän on kaukana laiskasta: hän on ylisuorittaja. Hän on ihminen, joka vaatii itseltään paljon.

Kun ylisuorittajalle sanotaan, että et tee tarpeeksi hän tekee lisää. Ja lisää. Hän alkaa tehdä asioita ulkoisista syistä, vain jotta olisi riittävä. Hän unohtaa sen, miksi hän lähti tekemään jotain alunperin: sisäiset motivaatiotekijät hämärtyvät ja unohtuvat.

Ja hän väsyy. Lopulta hän ei enää tee sitä, mihin alussa alunperin lähti: vahvistamaan ja parantamaan omaa hyvinvointiaan.

Vahinko, jota saatamme aiheuttaa puhumalla ihmisistä ilman, että tutustumme heihin
ensin saattaa olla suurikin.

Tämä tarkoittaa myös niitä tilanteita,  jolloin tunnemme heidät, emmekä kuuntele heitä. Oli kyseessä sitten valmennussuhde, ystävyys- tai vaikka parisuhde.

Asiat voi nähdä hyvin eri tavalla. 😀

Toisen ihmisen kuuntelematta ja kuulematta jättäminen voi vaikuttaa häneen hyvinkin voimakkaasti.

Ei minun totuuteni ole sama, kuin sinun. Sinun tuntemuksesi ovat eri, kuin minun. Asiat eivät vaikuta minuun samalla tavoin kuin ne vaikuttavat sinuun ja toisin päin. Emme tiedä, mitä muut ovat elämässään kokeneet. Emme voi tietää, mikä on tehnyt toisen ihmisen sellaiseksi, kuin hän on tai sitä,  kuinka paljon häneen saattaa sattua tulla arvostelluksi.

Meidän täytyy hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he todella ovat, koska terveiden ihmissuhteiden perusta on toisen ihmisen kunnioittaminen ja suvaitsevaisuus. Arvostelemalla muita tosiasiassa määrittelet itseäsi.

Toisen ihmisen arvosteleminen ja tuomitseminen on sama, kuin olla ymmärtämättä
miksi kyseinen ihminen on juuri sellainen kuin on.

Tiedättekö, kun usein vanhemmat sanovat lapsestaan, että hän on erityinen. Kyllä, sinä olet erityinen, ei vanhempasi olleet väärässä.

Sinä olet erityinen johtuen sinun erityisestä tavastasi nähdä maailma ja elää siinä.

Arvostelemalla muita tosiasiassa määrittelet itseäsi.

Kun me kohtaamme arvostelua tunnemme olomme väärin ymmärretyiksi. Saatamme lannistua tai lamaantua. Toisinaan meidän itsetuntomme kärsii. Me ihmiset tarvitsemme sitä, että meistä ajatellaan myönteisesti ja että meistä välitetään. Me tarvitsemme sitä, että meidät hyväksytään.

Strong people don’t put others down. They lift them up.

Ole siis se henkilö, joka ottaa vastaan tulevan ihmisen vastaan sellaisena, kuin hän on. Vaikka sinussa heräisi minkälaisia tunteita, pyri vain kohtaamaan toinen ihminen ihmisenä. Arvottamatta tai odottamatta mitään.

Ihanaa päivää, ystävät!
x Kipa

Lue myös:
Näin sosiaalinen media ei vaikuta negatiivisesti itsetuntoosi

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

*** Instagram: Coachingkira_wellness ***

<3 Moikku! <3

Kuinka moni kuuluu esim. Facebookissa johonkin ryhmään? Kuinka moni on ajatellut lähtevänsä tai lähtenyt ryhmästä, koska yleinen fiilis siellä alkaa yksinkertaisesti vaan olla niin kakka.

Lynkkaus, hyökkäys, syytös, puolustus…konfliktit, sanasodat, haukkuminen, mielensä pahoittaminen…

Nämä vilahtavat hyvin usein jossain vaiheessa somekeskusteluissa esiin – erityisesti silloin, kun keskustelu on kääntynyt raiteiltaan sen vuoksi että ihmiset riitelevät. Jossain vaiheessa ketjun aloittajan aloittama keskustelu yhdestä aiheesta on muuttunut taistelutantereeksi. Osa ketjussa kaivaa poppareita esiin, osa laukoo suoraan ja osa vain seuraa ja ihmettelee.

On aina hyvä muistaa somessa, että henkilöt riitelevät. Eivät asiat.

MITEN RIITELET PAREMMIN SOMESSA

Paremmalla tarkoitan tässä lähinnä kivemmin. Miten me osattais olla kivempia toisillemme?

Miten me osattaisiin punnita esimerkiksi sellaista, että ennen kuin painamme lähetä-nappia voisimme pohtia

– edustaako sanomani todella sitä, mitä minä olen?

– onko sanomani sellainen, että se hyödyttää itse aloitetun asian kannalta – toisin sanoen tuoko kommenttini lisäarvoa?

– onko kirjoittamani sellaista kommentointia, jota haluaisin omalle kohdalleni?

– onko tekstini sävy ja sisältö sellainen, josta jää lukijalle kuva siitä mitä oikeasti haluan sanoa?

Näin muutamia mainitakseni. Mä oikeasti olen miettinyt tätä paljon. Olen todella monissa ryhmissä itse ja tänään lähdin ekaa kertaa yhdestä ryhmästä pois. Yhdestä ryhmästä mut on bannattu, koska jaoin siellä ilmeisesti ryhmän ylläpidolle epäsuotuisaa tekstiä (ylläpitäjät edustivat pikadieettejä ja quick-fixejä ruokavaliossa, jota itse taas en edusta vaan kokonaisvaltaista hyvinvointiajattelua ja elämäntapa-ajattelua). 😀

Onhan se kauheeta, jos joku sössii sun busineksia sillä, että kertoo mikä oikeasti on terveellistä pikadieettien sijaan. 😀 Kakkaa tosin ei kerinnyt tulla niskaan, mutta bannit tuli. 😀 Nyyh.

Mutta tätähän tää on: somella jopa koitetaan satuttaa ihmisiä nykyään. Blokkaan sut ryhmästä – nännännännännäää!!

Välillä tunnelma voi olla aika jäätäväkin. 😀

Noh, nyt kun olen tätä asiaa miettinyt, niin tällaisiin ajatuksiin tulin siitä, miten riidellä somessa paremmin. Mitä te olette mieltä?

 1. Luo rakentavaa keskustelua

Riita lähtee yleensä halusta muuttaa jotain. Olet eri mieltä asiasta ja haluat korjata asian. On hyvä pohtia, auttaako riitely itse muutoksen rakentamiseen vai heittääkö se keskustelua sittenkin väärään suuntaan? Silloin, kun tarkoitus on satuttaa tai loukata toista, purkaa omaa pahaa oloaan/turhautuneisuuttaan tai osoittaa omaa paremmuuttaan ihminen ei ole rakentava, vaan hajoittava. Riitely petaa tulevia lisäriitoja sekä tulehduttaa ilmapiiriä entisestään.

Entäpä, jos hetkeksi koittaisitkin nähdä oman toimintasi toisen näkövinkkelistä? Miltä näyttäisit?

 2. Älä luule, että osaat lukea ajatuksia

Kirjoitettu teksti on paha, koska siitä puuttuu äänensävy ja ilmeet. Aina ei auta, että lauseen perään laittaa miljoona hymiötä, pusun, yksisarvisia, avokadon ja sateenkaaren sekä perään vielä <3 . Voitaisiinkohan me sen sijaan, että ajateltaisiin osaavamme lukea ajatuksia kysyä suoraan tarkentavasti, että ”mitä tarkoititkaan kysymyksellä”?

Ei kysyvä tieltä eksy ja kristallipalloa meillä ei ole kellään. Me ollaan sitä paitsi megahyviä luomaan omissa ajtuksissamme jonkun ajatuksen tai uskomuksen toisesta henkilöstä tai hänen ajatuksistaan. Tulisi aina muistaa, että tunne ja ajatukset ovat ihmisen omia – eivät absoluuttisia totuuksia. Sinulle ajatuksesi ja tunteesi ovat tosia, mutta joku toinen miettii asiaa eri tavalla, kuin sinä.

  3. Pysy asiassa

On sitäpaitsi tosi rankkaa kiistellä netissä tai keskustelupalstoilla. Erityisesti silloin, kun ollaan jo ihan muussa asiassa, kuin itse aloitetussa asiassa. Koskee muuten yleisestikin riitelyä: riitele aiheesta, älä rönsyistä. Siellä näppiksen toisessa päässä on varmasti hieno ihminen, mutta jossain vaiheessa ette nyt vaan kohdanneet ajatustenne kanssa. Jos me vaan kaikki löydettäis keskenämme kunnioitus toista ihmistä kohtaan ihan vaan jo siksi, että olemme kaikki samalla viivalla.

Anna mieluummin asioiden riidellä ja perustele kantasi ilman syyttelemistä. Ja pysy asiassa.

 4. Puhu asioista sitä kautta, miltä jokin asia tai jonkun ihmisen sanoma sinusta tuntuu ja vältä sekoittamasta siihen keskustelukumppanisi persoonaa

Kuten aikaisemmin mainitsin, me ajattelemme ja koemme asioita eri tavalla. Se, mikä sinusta tuntuu joltain ei välttämättä tunnu samalta siitä toisesta. Jos musta tuntuu joltain se ei välttämättä tarkoita, että asia on niin.

Voithan esimerkiksi kokeilla sanoa, että ”minusta tuntuu siltä, kuin sanomani olisi mennyt ohi, koska reagointisi sanomaani näytti minulle hyökkäävältä” mieluummin kuin ”et näemmä tajunnut pointtiani, koska et ilmeisesti halunnut tajuta sitä, sillä luulet tietäväsi asiat muita paremmin”.

 5. Ota vastuu käytöksestäsi äläkä syytä muita

Tämä on mielenkiintoinen ilmiö. Jotain on oikeutettua tehdä, koska toi toinen teki väärin ensin! Riita ei synny yksinään, siihen tarvitaan myös se, että toinen vastaa huutoon. Someriitelyn on helppo perustella sillä, että toi alotti! Oisko se niin paha joskus ihan vaan sanoa, että ”hei anteeksi, että mä lähdin tähän messiin ja kirjoitin ilkeästi”?

6. Onko oikeassa oleminen se tärkein juttu?

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä mä tässä mietin niitä letkautuksia, joissa riitely on lähtenyt halusta tyyliin todistaa oma paremmuutensa keskustelukumppaaniin nähden tai halusta niin visusti näyttää oman kantansa oikeellisuuden. Tai sitten halutaan tuoda esiin toisen virheitä tarkoituksena ivata niitä tai sohia muurahaispesää.

Joskus taas oma kokemus on se ainoa oikea totuus ja muut vaan ovat väärässä, piste. Kuten sanottu, se on totuus ihmiselle itselleen – mutta muilla on todennäköisesti eri totuus. Kuka nyt sitten on eniten oikeassa? Onko kuinka tärkeää, että toinen menettää kasvonsa tai saat tölvästä takaisin?

Eikö tärkeintä ole, että oma tontti on kunnossa?

Aika usein riidat Facen keskustelupalstoilla ovat loppujen lopuksi todella mitättömiä –  niitä ei muistele tyyliin vuoden päästä. Sen sijaan ilkeyksillä on hyvin helppo satuttaa jotakuta toista, joka on saattanut kulkea hyvin erilaisen elämänpolun, kuin sinä itse. Joku voi oikeasti saada kovaa hittiä jonkun sanoista emmekä voi aina tietää toisen tarinaa taustalla.

Onko oikeassa oleminen aina niin tärkeää?

 7. Aina ei tarvitse kommentoida

Joskus voi myös miettiä kandeeko oikeastaan kommentoida mitään. Voi sitä ruudun takana mietiskellä asiaa ja möyhiä hommaa itekseen, mutta tarvitseeko kaikkea edes kommentoida. Mitenkään.

Tämmöistä tässä tuli mietittyä. Mitä ajatuksia teillä on? Mitä lisäisitte listaan?

Iloa päiväänne (ja someenne),
x Kipa

Äänestä blogiani Inspiration Blog Awardseissa

Äänestä blogiani Vuoden Energisin -kategoriassa. Tässä sarjassa ehdolla olevat vaikuttajat ovat motivoineet muita tekemään parempia ratkaisuja arjessa sekä luoneet ympärilleen tsemppihenkeä ja hyvää fiilistä!

Klikkaa kuvaa & vaikuta!

♡♡♡ Kiitos! ♡♡♡