1.6.2017

Aikalisä | Miksi hyvinvoinnin kultaista keskitietä ei oikeastaan voi saavuttaa?

Aikalisä | Mitä sinä tarvitset juuri nyt?

Tiedättekö sen tunteen, kun joskus on vain saatava olla. Möllöttää. Tavallaan väsyttää, muttei kuitenkaan väsytä. Ennemminkin ei huvita. Ei huvita olla mitään muuta tai missään muualla, kuin valloillaan olevassa tunteessa: vain olemisena sellaisena, kuin juuri nyt on.

Eilen oli sellainen päivä. Tai oikeastaan loppupäivä, sillä eilinen päivä kului energisesti valmennuksissa. Päivät työhyvinvointivalmentajana ovat melko intensiivisiä siinä mielessä, että olen ihmisten kanssa koko päivän. Enkä pelkästään heidän kanssaan, vaan heitä varten. Valmentajana omat tarpeet ovat valmennuksessa aina toissijaisia ja olen vain yhtä ainoaa asiaa varten: asiakkaani hyvinvointia.

En vaihtaisi työtäni mistään hinnasta pois. Siitä ei ole nyt kysymys, joten kirjataan se tähän alkuun ylös väärinkäsitysten välttämiseksi. 🙂  Päivän jälkeen olin yksinkertaisesti vain  a i v a n  loppu. Henkisesti finaalissa.

Halusin vain olla kotona ja möllöttää. En oikeastaan puhua kellekään, vaikka ympärilläni on superihania ihmisiä. En käydä treenaamassa, vaikka Esport Bristolissa olisi mennyt superkivoja tunteja. En edes käydä haukkaamassa raitista ilmaa, vaikka illan sää oli superkaunis.

Ja tiedättekö mitä – tuli aivan supertarpeeseen. On ihana joskus ottaa vatulointi-iltoja. Sellaisia iltoja, jolloin ei tehdä mitään muuta, kuin vain olla. Edes hymyillä ei tarvitse, ellei huvita. Ooo, niin siistiä. Se ei silti tarkoita, ettenkö olisi peruspositiivinen luonne tai en olisi aikaansaava ihminen – tai en diggaisi elämää.

Ennemminkin vatulointi-ilta juuri kertoo minulle sitä, että olen tehnyt, mennyt, ollut ja tullut. Haluan pitää kiinni vatulointi-illoistani, sillä nimenomaan diggaan elämää.

Eilinen vatulointi-ilta tuli todellakin tarpeeseen, se oli henkinen aikalisä.

 

aikalisä

Hyvinvointikäyrä | Ihminen ei saavuta kultaista keskitietä

Kirjoitinkin aikaisemmin tekopyhyydestä ja nyt aihe osuu, kuin nenä päähän. Tekeekö vatulointi-ilta minusta nyt tekopyhän? Kuvailenhan sentään itseäni elämäniloiseksi, energiseksi ja ihmisläheiseksi henkilöksi – enkä nyt tuntunut olevan niistä yhtäkään? Olenko minä tekopyhä?

Haluan jakaa teille yhden kuvion, jota käytän hyvin usein hyvinvointiaiheisilla luennoillani. Tuossa alapuolella on suht nopsakka kyhäelmä kuvasta, sillä piirrän sen yleensä fläppitaululle. 😀

Kuva esittää ”hyvinvoinnin kultaisen keskitien” kuvaa, joka kuvastaa ihmisen pyrkimystä saavuttaa tuo maaginen kultainen keskitie – jota ei itseasiassa voida saavuttaa.

Ei voida? Miten niin ei?

Koska hyvinvointia ei voi vakioida.

Ihmisen hyvinvointi ailahtelee laidasta toiseen: hyvinvointi ei koko aikaa voi olla sama. Jo koetulla hyvinvoinnin tasolla saattaa aamun ja illan välillä olla suurta eroa. Saatamme herätä kovin hyvinvoivan oloisina ja illalla olomme ei ole enää yhtä hyvinvoiva.

aikalisä

Voiko kultaista keskitietä saavuttaa?

Kuvassa keltainen viiva keskellä edustaa kultaista keskitietä. Harmaa aaltoileva viiva kuvastaa hyvinvointiamme. Hyvinvointi on aika ailahteleva homma: kuinka moni esimerkiksi käy hierojalla silloin, kuin kipuja ei ole?

…

Mitä siis käytännössä hyvinvoinnissamme tapahtuu on ”no news is good news” -tyyppinen seikka. Kun menee hyvin, hommat luistaa, elämä rullailee emmekä juuri mieti sitä, että ”nyt tarttisi tehdä jotain”. Kyllähän monilla meistä tulee tehtyä omalle terveydelleen suotuisia valintoja ”koko ajan” ja hyvinvointia voidaan pitää kivasti yllä ja pidemmän aikaa mm. suotuisilla elintapavalinnoilla.

Mutta ihan koko aikaa ei voi mennä hyvin. Ja se on kuulkaas ihan normisettiä!

Jossain vaiheessa ihmisen hyvinvointi kääntyy laskuun, jolloin alamme pohtia mikä avuksi? Mitä esimerkiksi olet tehnyt silloin, kun voit hyvin? Alat taas panostamaan vahvemmin tietynlaisiin valintoihin. Esimerkiksi käyt hierojalla, koska niskasi on kipeä ja päätäsi särkee jatkuvasti. Tätä kuvastaa punainen nuoli kuviossa.

Tai sitten pohdit, mitä söit viimeksi, kun voit niin hyvin, miten nukuit, millaista elämäsi siihen aikaan oli jne.

Ja näin hyvinvointi kääntyy taas takaisin nousuun.

Kuulostaako tutulta?

Mutta näinhän se menee, ja siksi on todellakin ookoo tuntea myös muitakin fiiliksiä, kuin virkeyttä, energiaa, jatkuvaa bumtsibumia jne. Olemme ihmisiä kaikki tyyni ja säilyttäkäämme #inhimillinenote elämässämme jatkossakin. 🙂

 

aikalisä

Aikalisä | Mitä sinä tarvitset juuri nyt?

Aikalisä kannattaa ottaa silloin tällöin, kun sitä oikeasti kaipaa – olisi se sitten vatulointi-ilta, -vartti tai -viikko. Kunhan tunteen käsittelee: toivottaa sen tervetulleeksi, ottaa vastaan eikä yritä hiljentää tai lakaista maton alle.

Tänään huomasin itsessäni sen, että minulla taitaa olla nyt vähän liikaa kaikkea. Olen pikkasen pipo kireällä kaikesta: töitä on montaa erilaista, Les Mills -lanseeraukset ovat meneillään, häävalmistelut ovat loppusuoralla, treenatakin haluaisi ja nukkumaankin pitäisi keritä. Lisäksi hässäkkää ei helpota, että Les Mills-tuntien materiaalien saannissa on ollut haasteita ja niitä pitää vähälläkin vapaa-ajalla koittaa metsästää ja tietenkin auttaa niissä myös rakkaita kollegoita (kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta!).

Olen lisäksi valoisan aikaan todella huono nukkuja. En millään saa valoisana aikana unta. Rakas parempi puoliskoni taas herää aamusta hyvissä ajoin ennen kuutta, joten yöunet jäävät tällä hetkellä hyvin lyhyiksi.

Joten rehellisesti myönnän kyllä itse, että hyvinvointikäyräni on tällä hetkellä hieman laskussa. Kyllä, myös meillä hyvinvointivalmentajilla se aaltoilee. <3

Eli tarttis tehdä jotain, eikö? Oma aikalisäni oli vatulointi-ilta. Ah, eilinen teki hyvää. Mutta huomaan tarvitsevani jotain muuta. Jotain lisää.

Katson kalenteriani. Loppupäivä on varattu. Huominen on varattu. Lauantaikin on buukattu. Sunnuntaiaamupäivä on buukattu. Uusi viikko alkaa, uudet kujeet. Ja tällä systeemillä mennään vielä nähtävästi niin, että seuraava totaalivapaapäivä minulla on näillä näppäimin 17.6.

 

aikalisä

 

Hmm. Ihan pikkureissua ei siis voi tehdä. Mennään siis pienemmillä, mikrostepeillä. Tähän auttaa aina yksi kysymys: mitä minä tarvitsen juuri nyt?

Ja sen jälkeen kysyn miten minä saavutan sen?

Pohdin kysymystä vähän aikaa. Suklaa nyt tuli ensimmäisenä mieleen. 😀 Mutta mitä oikeasti tarvitsen juuri nyt on omaa aikaa. Miten sen saavutan?

Laitan kännykän äänettömälle. Laitan läppärin kiinni. Päätän vain pakata kamppeet, lähteä kahviosta kotiin ja olla tavoittamattomissa seuraavat 45 min.

Vasta sen jälkeen suunnittelen illan Mindfulness-luentoni. Sillä välin kukaan ei tarvitse minua juuri nyt.

 

Mitä sinä tarvitset juuri nyt? Miten saavutat sen?

x Kipa

 

 

Edellinen kirjoitukseni: 

Saako olla lihava PT | Tarvitaanko ulkonäköön lupa?

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

*** Instagram: Coachingkira ***

lihava pt

<3

28.5.2017

Muutosten vuosi 2017 | Koira tulee taloon

Muutosten vuosi 2017 | Perheenlisäys | Koira 

Kirjoitin tällä viikolla pikkuriipaisun tulevista häistämme elokuussa. Olisi kiva tietää, että ketkä kaikki ovat menossa tänä vuonna naimisiin? Ja aina on muutenkin tervetullutta kuulla millaiset häät teillä oli tai millaiset häät sinä haluaisit. Kertokaa, jakakaa – jeee!!

Noh, toki häät ovat yksi iso muutos. Tai tavallaanhan se ei muuta mitään parisuhteessa juurikaan: homma jatkuu aika lailla samaan tahtiin. On siinä kuitenkin aina oma fiiliksensä olla aviovaimo ja aviomies, kuin kihlattuja. 🙂

Toinen muutos on perheenlisäys, nimittäin koira. <3 Tulen aina muistamaan sen pelästyneen ilmeen Esportin fitness-vastaavan, Harrin, kasvoilla, kun ilmoitin jääväni kesällä ”äitiyslomalle”. 😀 😀 Harrin ilme ehkä vähän jopa kalpeni. Mutta siis täsmennyksenä: koira tulee taloon. <3

 

Koira tulee taloon | Ranskanbulldoggi

Jeee, olen niin fiiliksissäni – meille tulee RANSKIS! Tämä on jo useamman vuoden unelma, ja nyt siihen on enää puolitoista kuukautta. Puolitoista! Jee – come to mama. 😀

Ranskanbulldoggimme tulee olemaan niin siisti pallura, ettei mitään järkeä! Ruttupyllyn kuumottava odotus on jo alkanut ja tällä hetkellä tietoa tankataan joka suunnasta: seuraan Facessa ranskisryhmää, luen netistä oppaita ja kaverin suosituksesta hankin Tuire Kaimion kirjoittaman Pennun kasvatus -kirjan.

 

koira

Miksi ranskanbulldoggi?

Tämä on hyvä kysymys ja tästä on itseasiassa moni kysellyt Snapchatissa (käy kurkkaa muuten mun snäppi: kipatiivola) – kiitos siitä! Ranskis siitä syystä, että se on pienikokoinen. Asumme kerrostalossa ja isokokoinen koira vaatii vähän enemmän speissiä. Koiralla on tulee olla hyvä kotona ja tilaa pitää saada olla pitkin poikin puuhasteluun. 🙂

Toinen syy on ehdottomasti luonne: ranskis on luonteeltaan aivan hurmaava – suuri persoona! Tässä useamman vuoden Instagramini feedin ranskisvideoilla ja -kuvilla täyttäneenä voin sanoa, että tää on meidän koira. 😀

Luonteessa tärkeintä on sosiaalisuus, ihmis- ja lapsirakkaus. Lisäksi ranskis on aivan hurmaavan hellyydenkaipuinen mötikkä ja rakastaa rapsutuksia. Ja minusta on ihana jakaa hellyyttä ja rapsutuksia. 🙂

 

koira

 

Nooooh, yleensähän tulee aina esiin ranskiksen jääräpäisyys. Nyt on muuten dogi, joka ei sitten liikahda, ellei halua. 😀 Tämä ei kammoksuta ollenkaan, otetaan se positiivisena haasteena. Terveisin toinen jääräpää.

Odotan innolla koiran kasvatuksen ja koulutuksen aikaa. Koira on kaiken lisäksi vielä uros. Ymmärrän, että jääräpäisyyttä tästä tyypistä saattaa lähteä enemmän, kuin laki sallii. Mutta otetaan vastaan se mitä tulee ja siksi haluankin koiran tullessa omistaa aikani täydellisesti kasvatukselle.

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä puhuttaa aina terveys. Jep, mikään ei takaa, että juuri meidän bullamme pysyy terveenä. Pohjatutkimusta on saanut tehdä ihan hurjat määrät. Kasvattajalla on todella suuri rooli ja kasvattajan etsinnässä on ollut muutamia merkittäviä seikkoja:

Yksi. Haluan nähdä livenä koiria kyseiseltä kasvattajalta. Jutella omistajien kanssa koiran terveydestä ja luonteesta.

Kaksi. Omistajan on oltava itse omistautunut asialle. On myös todella tärkeää, että kasvattaja on todella kiinnostunut siitä, minkälaiseen perheeseen koira annetaan. Joten olen vain onnellinen, jos joku tenttii tyyliin meidän mielenterveydestä ja kyseenalaistaa sen tyylin, että ”oletteko nyt aivan varmoja päätöksestänne”.

On iso asia ottaa toisen olennon elämä käsiin ja sitä ei tule ottaa aivan heppoisin päätöksin tai hetken mielijohteesta.

Kuten sanottu me olemme miettineet tätä yhdessä nyt pari vuotta. Itselläni ajatus ranskiksesta syntyi ensimmäisen kerran viisi vuotta sitten.

Toki plussaa on myös se, että pääsee paijaamaan livenä tulevan koirulin äitiä. Tsekata, osuuko kemiat niin sanotusti yhteen ja minkäluontoinen tulevan koiran äiti on. Meillä osui Nasun (Bossen äiti – ja joo, meidän patukan nimi on Bosse <3) kanssa kemiat tosi hyvin ja äippä oli rapsutettavana harvasen hetki viekussani ollessamme kasvattajan luona kylässä.

 

koira

 

Että sellaisia pikkujuttuja luvassa tälle vuodelle. Keillä kaikilla on ranskis? Kaikki vinkit otetaan vastaan ja olisi kiva kuulla miten teidän koira on voinut. Onko kukaan muuten ollut ranskistapaamisissa? Viimeisin tapaaminen oli Turussa 13.5.2017. Me missattiin se nyt, koska Bosse synti 12.5., oli vähän liian aikaista. 😀

Aurinkoa päiväänne, kohta alkaa uusi viikko ja uudet ihanat kujeet!

<3 Kipa

 

 

Edellinen kirjoitukseni: 

Sielunmaisema ja hyvä olo | Lisää mielihyvää elämääsi

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

*** Instagram: Coachingkira ***

lihava pt

<3

27.5.2017

Sielunmaisema ja hyvä olo | Miten lisäät mielihyvää elämääsi

Sielunmaisema | Meri – hyvän olon äärellä

Kuinka monelle merimaisema on sielunmaisema? Kuinka moni rentoutuu meren äärellä?

Kävimme eilen maistelumenun Ravintola Saaristossa (ent. Klippan) ja J E S T A S. Mitä tuohon nyt sanoisi, kun kaikki on vaan niin kohdillaan!

Maisemat ovat täysi kymppi. Meri ja luonto ovatkin yksi syy miksi halusimme Saariston häääjuhlapaikaksemme. Eilen vasta tajusin, että vau – tästä tulee ihan sairaan siistiä! Juhlista tulee eeppiset. 8)

 

Itseasiassa tämä on tosi hassua. Yhteen aikaan (tarkalleen vuosina 2012-2013) muutaman bestisteni kanssa naurettiin, että meistä kolmesta meikäläinen on se villi heppa. ”Kipa ikisinkku se vaan treenaa ja tekee töitä läpi elämän”. 😀 😀

Ja kuinka sitten kävikään? Meistä kolmesta minä olen menossa ensimmäisenä naimisiin. 😀

 

sielunmaisema

 

Maistelumenu kuuluu siis juhlapakettiin ja oli ihana päästä hipistelemään tulevia ruokia. Eilen kaikki vain oli kohdillaan: aurinko, lintujen laulu, ohitse lipuvat purjeveneet, illan lämpö…Meren äärellä vain on niin hyvä olla.

Merta katsoessa oivaltaa, kuinka maailma on suuri ja mahdollisuuksia täynnä.

Kun elin yritykseni kanssa stressaavia aikoja minulla oli tapana vapaapäivinä polkaista Jopollani meren äärelle, istua kalliolla auringossa ja miettiä. Itseasiassa elämäni suurimpia päätöksiä olen tehnyt meren äärellä. Meren ääreen minun on helppo pysähtyä: sen kauneus pysäyttää. Mieli lepää, ilmassa on ajattomuuden tuntua. Mihinkään ei ole kiire, sillä kaikki on hyvin siinä hetkessä.

On vain meri ja laineiden liplatus niiden törmätessä rantakallioon, meren puolisuolainen tuoksu, tuulen kahina puiden lehdissä ja lokkien kaukainen ääni yläilmoista. Silloin sitä tajuaa, mistä elämässä on kyse: hetkessä elämisestä, ympäristön havainnoimisesta ja aistimisesta. Vauhdin hiljentämisestä. Kiireettömyydestä.

 

Siitä, että tajuaa, kuinka hyvä on juuri tällä hetkellä tässä ja nyt.

 

sielunmaisema

Mielihyvä | Nopea lääke stressiin

Mindfulness-luennoilla käytän paljon mielikuvaharjoituksia ja itsetuntemusta kehittäviä harjoituksia. Puhun hyvinvointiluennoilla paljon rentoutumisesta ja kehoitan jokaista löytämään sen, mikä juuri sinua rentouttaa: mikä tuottaa sinulle mielihyvää.

Mielihyvää tuottavat asiat ovat usein lempeitä ja rentouttavat ja käynnistävät useamman mielihyvähormonin tuotannon. Kuka on kuullut dopamiinista, oksitosiinista, serotoniinista ja endorfiinista? 🙂

Dopamiini | Pilko suuret tavoitteesi osatavoitteiksi

Onko sinulla koskaan voimattomuuden tai pienuuden tunnetta? Tunnetta siitä, että et kykene pysymään tavoitteissasi tai sinulta puuttuu itseluottamusta?

Dopamiini on onnellisuushormoni, joka saa meidät tavoittelemaan päämääriämme, tarpeitamme ja halujamme. Mikäli koet itseluottamuksen, voimattomuuden tai saamattomuuden tunnetta dopamiinitasosi saattavat olla alhaiset.

Tarkista, että tavoitteesi ovat realistiset ja pilkottuina tarpeeksi pieniin etappeihin: on paljon motivoivampaa saavuttaa pieniä voittoja, kuin taistella yhtä suurta kaukaista tavoitetta kohti. Pienin askelin hyvä tulee – ja dopamiini. 🙂

 

sielunmaisema

Oksitosiini | Ole kosketuksessa

Oksitosiini on vahvasti yhteydessä läheisyyteen, ihmissuhteisiin ja kosketukseen. Se liittyy olennaisesti myös luottamukseen, sen luomiseen ja tuntemiseen.

Ymmärrän, että spontaani halailu ei ole kaikkien juttu. Mutta worth to try. Tavatessa tuttavan tai hyvästellessä hänet kokeilekin halaamista perusmoikkaamisen sijaan. Tai kosketa kaverin kättä tai olkapäätä hänelle jutellessa. Me ihmiset tarvitsemme läheisyyttä ja vahvoja ihmissuhteita.

 

sielunmaisema

Hyvä ruoka, parempi mieli. 🙂

Serotoniini | Muistele kivoja menneitä

Kun koet yksinäisyyttä tai masentuneisuutta saattaa sinulla olla serotoniinitasot alhaiset. Serotoniini saa meidät tuntemaan itsemme tärkeiksi ja merkityksellisiksi. Serotoniini myös hillitsee ruokahalua. Tämä on osasyy sille, miksi esimerkiksi ihastuessamme menetämme kotvaksi nälän tunteen.

Kun on mieli maassa tartumme helpommin johonkin äkkimakeaan ja mieltä piristävään ruokaan tai herkkuun. Tai siis omakohtaista kokemusta ei ole – kaveri kertoi. 😉 😉

Miten mielikuvaharjoittelu liittyy serotoniinin tuotantoon? Siten, että aivomme ei osaa erotella, mihin hetkeen mielihyvää tuovan asian ajattelu osuu: tähän hetkeen vai menneeseen. Siksi myös jo mukavien asioiden muistelu kohottaa serotoniinin tuotantoa aivoissa.

Helppo, nopea ja halpa niksi stressiin on siis palata mielikuvissaan johonkin hyvää mieltä nostattaneeseen hetkeen. Mitä hyviä asioita sinulle on tapahtunut matkan varrella? Mitä mieltä ylentäviä saavutuksia tai tilanteita olet saavuttanut tai kokenut?

 

sielunmaisema

Endorfiini | Liiku ja naura

Endorfiini, tuo elimistön oma morfiini. Tämä on tuttu juttu niille, jotka tuntevat esimerkiksi liikunnan kautta ”endorfiinipöllyjä”. Endorfiinia syntyy liikunnassa nimittäin tyypillisesti lajeissa, joiden kesto on vähintään 20 minuuttia ja syke on suorituksen aikana leposykettä korkeammalla.

Eli jos sinusta tuntuu, että liikunnasta et ole saanut toivomaasi endorfiiniannosta, niin syynä voi olla liian lyhyt tai teholtaan (sinulle) liian kevyt liikuntasuoritus. Kuinka moni on muuten joskus ajatellut tai sanonut treenin jälkeen, että ”onneksi lähdin, vaikka ei ensiksi millään huvittanut lähteä”.

Tämä on merkki siitä, että liikunta on lisännyt hyvän olon hormonien erittymistä. 🙂

Liikunnan lisäksi endorfiinejä erittyy esimerkiksi ulkoilusta, nauraessa ja seksin aikana.

 

Mielihyvä | Sielunmaisema ja sinne hakeutuminen

Viikonlopun kunniaksi haluan kohottaa maljan mielihyvälle. Voisiko sielunmaisema olla tämän viikonlopun teema? Tai jokin muu, mikä sinulle tuottaa mielihyvää?

Kysy itseltäsi mitä minun tekee mieli tehdä juuri nyt? Mitä minä tarvitsen juuri nyt?

Hakeudu sellaiseen paikkaan tai tilaan, jossa tunnet olosi mukavaksi. Huomioi, mitkä asiat kyseisessä paikassa ovat juuri sellaisia tekijöitä, joista nautit.

Hengitä. Vain ole. Tarkkaile, älä arvota. Anna asioiden olla sellaisia ja sellaisina, kuin ne ovat. Myös itsesi.

 

#inhimillinenote

 

Hyvää viikonloppua kaikille!

<3 Kipa

 

 

Edellinen kirjoitukseni: 

Liikunta mielialalääkkeenä: miten liikunta auttaa pysymään onnellisena?

 

Tsekkaa myös:

Muutosten vuosi | Kesähäät

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

*** Instagram: Coachingkira ***

lihava pt

<3

14.5.2017

Kateus on hieno tunne!

Tiedättekö, mitä eilen aloin pohtimaan? Sitä, että kateus mielletään todella usein negatiiviseksi asiaksi. Perisuomalainen suuri synti, johon lankeamme aina, kun emme kestä toisen onnea. 

Mistä ajatukseni lähti oli yleisesti pohdiskelu tunteista: nykyään arvostetaan tunteidensa kommunikoimisen jaloa taitoa.  On upeaa, mikäli ihminen osaa ilmaista tunteitaan ja kommunikoida niistä mahdollisimman selkeällä kielellä. Vihaa saa tuntea. Surua saa tuntea. Iloa saa tuntea. Pelko on hieno tunne. Rakkaus on ylitse muiden.

Mutta entä kateus? Miksi kateutta pidetään paheksuttavana tunteena?

 

 

Tunne tunteesi

Tunteita tulee ja menee. Päivän aikana tunnemme monia tunteita ja on itseasiassa miltein mahdotonta kulkea päiväänsä läpi ilman minkäänlaista tunnetta.

Tunteet ovat kehotuntemuksia ja niitä kuuluukin olla ja tuntea. Itse tunnetta olennaisempaa on se, miten me reagoimme tunteeseen. Tiesittekö, että tunne kestää vain 90 sekuntia? Miksi tunne tuntuu kestävän kauemmin on se, että ajatuksemme jää hyvin helposti pyörimään niihin erityisesti sen kautta, miten me tunteisiin reagoimme: meidän omat ajatukset luovat ne uudelleen ja uudelleen.

Miksi tunteen tunteminen on tärkeää? Siksi, että se vie meidät lähemmäksi kehotuntemustamme. Tunteilla on aina jokin viesti ja se jokin viesti lähtee syvältä sisimmästämme. Oli tunne positiivinen tai negatiivinen, sillä on aina jotain asiaa meille itsellemme. On jalo taito osata nappasta tunteesta kiinni ja kysyä siltä: ”mikä viesti sinulla on minulle?”.

Ihmismielellä on taipumus pyrkiä pois päin kaikesta kivusta, tuskasta, pelosta ja epämukavuudesta tavoittelemalla mieluummin mielihyvää ja hyvää oloa. Kun tunne kestää sen puolitoista minuuttia, niin ajatus se vain jatkaa seilailuaan: ajatus kun ei häviä samaan tahtiin tai tapaan kuin tunne.

Ajatus, joka on reaktio johonkin tunteeseen saattaa hyvin helposti häiritä itse tunteen toimintaa (eli viestin tuontia) ja tällöin tunteesta ei pääsekään irti. Kun tunteesta ei pääse irti, niin ihminen jää kiinni ajatukseen ja taas edelleen sen aiheuttaman tunteen noidankehään.

Kun bongaamme itseltämme jonkin tunteen on hyvä pysähtyä ja katsoa itseään peiliin: miksi tunnen niinkuin tunnen? Ei arvostellen tai arvottaen, vaan vain tarkastellen ja todeten. Tunne ei ole hyvä eikä paha, vaan se vain on.

 

Miten tämä kaikki liittyy kateuteen?

 

Tunteiden tarkastelu on oman peilikuvansa tarkastelua.

 

Kateus opettaa

Siten, että ihan kuin muutkin tunteet, niin myös kateus tuo meille viestin. Kateuden tunteesta voimme oppia – ja nimenomaan itsestämme. Kateutta kokeva ihminen ei harmi kyllä juurikaan kykene myötäelämään toisten iloja, vastoinkäymisiä tai vaikeuksia, koska kateellinen keskittyy siihen, mitä häneltä itseltään puuttuu.

Mikäli henkilö on taipuvainen jatkuvasti kateellisuuteen niin pitkällä aikavälillä kyseisen henkilön omasta elämästä voi helposti puuttua elämäniloa, uskoa tulevaan tai toimintakykyä toteuttaa itseään.

Ja tässä tullaan mielestäni asian ytimeen: kateus ei ole kertomassa, että kuka meistä ei osaa iloita muiden puolesta tai kuka meistä ei uskoisi tulevaisuuteensa. Vaan kateus on kertomassa sitä tuntevalle ihmisille tärkeää viestiä: miksi minä tunnen kateellisuutta?

Me suomalaiset olemme omassa keskuudessamme tunnetusti hyvin kateellista kansaa. Silti kukaan ei tunnusta olevansa naapurille kateellinen. 😉 No joo, kyllähän keskustelupalstoilta saa lukea ilkeitäkin kommentteja toisten onneen kohdistuen ja työpaikoilla saatetaan mulkoilla ylennystä saanutta kollegaa.

Mutta kuten kaikki meidän tunteemme, niin myös kateuden tunne on tärkeä. Suhtautukaamme siihen sellaisena. Toivoisin, että sitä lakattaisiin ajattelemasta negatiivisena asiana: ”hmph, se on vaan kade”. Koska loppupeleissähän toisen ollessa kade kyseinen tunne on häneltä itseltään pois.

Henkilö itse ei keskity hyviin asioihin elämässään, vaan hän missaa mahdollisesti paljon hyviä asioita ympäriltään.

Siksi nimenomaan kateellisen ihmisen tulisi pysähtyä ottamaan kateuden tunteensa vastaan, käsitellä se ja uteliaasti kysyä kateuden tunteen viestiä. Niin kuin mihin tahansa tunteeseen myös kateuteen tulisi suhtautua myötunnolla. Sillä myötätunto auttaa meitä vahvempaan kykyyn nähdä omassa elämässämme hienoja tyytyväisyyden aihioita sekä taitoa iloita niistä.

 

 

Mielestäni kateus on siis ihan yhtä lailla hieno tunne, sillä se on kertomassa meille itsellemme meistä itsestämme. Ja mikään ei ole hienompaa tässä elämässä, kuin kehittyä itse ihmisenä.

Ja aina voimme koittaa tehdä asialle jotain: mikäli tunnemme kateuden tunnetta, niin onko meidän mahdollista tavoitella itse sitä asiaa, josta toiselle olemme kateellisia?

Ja totta kai voi olla, että kyseinen aihe on omien mahdollisuuksiemme ulkopuolella. Tällöin on hyvä pohtia mitä muita hienoja mahdollisia iloa ja energiaa tuottavia asioita voimme omaan elämäämme luoda?

Vai onko kyse enemmänkin siitä, että emme itse arvosta omia saavutuksiamme tai anna niistä itsellemme kiitosta vai onko meillä vielä käsittelemättömiä asioita itsetuntomme suhteen?

 

Mitä mieltä te olette? Mitä ajatuksia kateus teissä herättää?

Aurinkoa ja ihanaa äitienpäivää kaikille äideille! <3 <3 <3

– Kipa

 

PS:

 

 

Lue myös:

Tsekkaa oletko optimisti vai pessimisti?

 

Edellinen kirjoitukseni: 

Laihuuden ihannointi: kuulutko tähän 84 %:iin?

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – Instagram – YouTube – Bloglovin

<3

3.5.2017

Paljonko rasvaprossa? Entä sun enkka?

Tässä liikunnan alalla, kun puuhastelee, niin hyvin usein höpöttelyiden ja ihmetyksen aiheena on rasvaprossa. Ei siinä mitään – rasvaprosentti saa olla jutun aiheena. Mielestäni ja erityisesti silloin, kun kyseessä on terveyden kannalta olennainen seikka. Mikäli rasvaprosentti liittyy jollain tapaa siihen, että vanhempana ollaan omatoimisempia tai terveempiä, niin absolutely, let’s puhutaan lisää!

Kuinka paljon rasvaprosentti merkkaa, jos ihmisen sisällä on kaaos?

Mikäli rasvaprossa liittyy ulkonäkökeskeisyyteen ja tietynlaisen muokatun vartalon tavoitteluun, niin en yleensä ole niin kiinnostunut jatkamaan keskustelua siitä miten sellaisen saa. Toisaalta periaatteessa tiedämme, että mitä se vaatii. Vastaus on hyvin usein ”syö enemmän, kuin kulutat”. TOKI aina asia ei ole aina ihan näin yksinkertainen.

Tämä on muuten yksi suurimpia syitä, miksi jossain vaiheessa pidin tauon personal trainerin töistä: koin, että itselläni ei ollut enää mitään annettavaa siihen, että ihmiset tavoittelevat ”Madonna-käsiä”, kiinteämpää ja pyöreämpää pyllyä tai halusivat olla 5-10 kiloa hoikempia.

Yksinkertaisesti en vain kokenut, että itselläni on yhtään mitään annettavaa ulkonäkökeskeisyyteen. Tein saliohjelmia ja tein ruokavalio-ohjelmia. Kun tapasin asiakkaideni kanssa paria viikkoa myöhemmin pohtiaksemme, että miten meni noin niinkuin omasta mielestä, niin vastaus oli hyvin usein ”en ole oikeastaan noudattanut kauheasti”.

Jaahas. ”En halua udella (tai siis nimenomaan haluan 😀 ), mutta mikset?” Yleensä vastaus oli jotakuinkin luokkaa ”kiire”, ”ollut vähän muuta”, ”ei ole muistanut noudattaa”, ”ei vaan saa aikaiseksi” ja sellasta.

Nämä ovat itseasiassa ihan ok syitä. Mutta seuraava kysymykseni on taas miksi?

Ja aika usein taustalta löytyy tunnesyömistä, stressiä, parisuhdehaasteita, työn organisoinnin puutetta…tai yleistä uskoa ja luottamusta itseensä, että minä pystyn siihen. Mikäli ihmisen sisällä asiat eivät ole loksahdelleet kohdilleen, niin kuinka ulkoiset seikat voisivat loksahtaa? Ja nimenomaan pitkäjänteisesti?

 

On osattava muokata tavoite oikeilla sanoilla

Puhun tavoitteista paljon asiakkaideni kanssa. On nimittäin eri asia pudottaa painoa terveydellisistä syistä, kuten ”haluan olla energisempi ja jaksaa olla lapselleni enemmän läsnä”, ”haluan nauttia itse omasta seurastani”, ”haluan enemmän terveitä elinvuosia”, ”haluan jaksaa arjessa enemmän enkä puuskuttaa portaissa”, kuin sen takia, että haluaa osua johonkin muottiin. Tai katsoa, että ”pystynkö siihen, että tiputan itseni kireään kuntoon” tai haluan erottuvat vatsalihakset. Tai timmit käsivarret tai peban.

Ja ennen kuin tästä tulee minkään sortin väärinkäsityksiä haluan korostaa, että kaikilla on oikeus haluta mitä haluaa ja tavoitella mitä haluaa. Nyt ei ole siis kyse siitä, että tuomitsisin tietynlaisen elämäntyylin (!) ja pitäisin toista (omaani) parempana. Nyt on kyse omasta arvomaailmastani ja siitä, minkälaisia ajatuksia itselläni on liikuntaa ja hyvinvointia ajatellen.
Ne ovat nimittäin syy siihen, miksi teen mitä teen. Uskon, että kun tavoite on oikea löytyy oikea draivi. Oikealla tavoitteella tarkoitan sisäistä tavoitetta – en ulkoista.

 

Tavoitteita ajaa arvot

Mistä itse innostun ja kiinnostun työssäni on aina ihmisten perimmäiset syyt alkaa tehdä jotain. Jollekin Madonna-kädet saattavat olla iso ja tärkeä arvo: mitäs jos koulussa on aikoinaan haukuttu narukädeksi tai ulkonäköä on muutoin pilkattu?

Tästä päästäänkin itse asiassa pointtiini: tunteita ei välttämättä käsitellä sillä, että muokkaa itseään fyysisesti. Itseään tulee olla valmis muovaamaan henkisesti ja käsittelemään itseään kummittelevat tunteet. Kohtaamaan ne, käsittelemään ne ja päästämään niistä irti.

Loppupeleissä rasvaprosentilla ei ole väliä mitä se on, jos sisällä kuohuu ja käsittelemättömät tunteet kummittelevat.

 

Ja tämä taas on syy, miksi palasin PT-pelikentille: oivalsin, että se ei ole ravinto- tai liikuntaohjelmia, joita moni meistä kaipaa. Moni meistä kaipaa oikeasti juttuseuraa ja jotakuta, kenen kanssa pallotella asioita. Joku, joka ei ole liian lähellä ja tunne sinua liian hyvin.

Usein meidän lähimmäiset ovat superhieno tukiverkosto, mutta toisaalta usein tuntemattoman ihmisen kanssa on helpompi puhua joistain asioista. Tuntematon ihminen kun ei ole puolueellinen eikä liian syvällä tilanteessasi.

 

 

Meillä kaikilla on omat tavoitteemme ja meitä ajaa meidän omat uskomukset, ajatuksemme ja tunteemme. Siksi koen, että valmentajani tärkein työ tapahtuu siellä, mitä ei ulospäin näe: tunteissa ja ajatusmaailmassa.

”Minkä rasvaprosentin sinä haluat saavuttaa, missä rasvaprosentissa olet tyytyväinen” ovat tietty oleellisia kysymyksiä. Mutta vielä tärkeämpää on kysymys siitä, ”miksi sinä haluat saavuttaa tietyn rasvaprosentin”?

 

Olemme ennätyksentekijöitä ja -ylittäjiä

Toinen seikka on tietynlaisten suoritustulosten tai ennätysten tivaaminen: mikä on ajallisesti pisin matkasi, minkä olet juoksut? Kuinka kovaa juokset puolikkaan maratonin? Paljollako teet jalkaprässiä? Kuinka kovaa treenaat?

Nämä ovat itse asiassa hyvin arkisia kysymyksiä, joita minulta kysytään. Kyllä ymmärrän, että olen liikunnan alan ihminen ja liikunta on osaksi työtäni. Mutta toivoisin, ettei tuloksiani tai tekemisiäni peilailtaisi siihen, miten muiden tulisi suoriutua. Rasvaprosenttikin kiinnostaa ja paino: mikä on kirein kuntosi tai alin painosi, mitä olet tavoittanut?

 

Se, minkä verran minä tai kukaan muu on koskaan painanut tai kuinka kireä on joskus ollut ei kerro oikeastaan juurikaan mitään. Koen itse sen hyvin turhana tietona (myös itselleni), sillä kyse on juuri kyseisen ihmisen mitoista tai tekemisistä. Se, mitä jonkun toisen ominaisuudet tai tekemiset ovat eivät välttämättä päde omalla kohdallani.

Myöskin se, mitä olen joskus painanut tai paljonko rasvaa kehossani on joskus ollut suhteessa lihasmassaa on itseasiassa nykyisen elämäni kannalta merkityksetöntä. Ihminen uusiutuu jatkuvasti. Emme edes ole samoja ihmisiä, kuin olimme eilen.

Olemme välistä sellaisia pieniä ennätyksentekijöitä ja -ylittäjiä. Haluamme tietää toisten ”tuloksia”, jotta voimme pohtia pystyisimmekö itse siihen tai jopa yli sen. Toisaalta tämä joskus aiheuttaa on-off eli kaikki tai ei mitään -mentaliteettia. Jos johonkin ryhtyy, niin perhana vieköön se vedetään täysillä läpi!

Siksi toivoisin ihmisille sisäistä rauhaa. Että meistä useimmat keskittyvät omaan hyvinvointiinsa etsien itseltään vastauksia. Miksi minä tavoittelen mahdollisimman pientä tai tiettyä rasvaprosenttia? Miksi minä haluan tiettyyn vaatekokoon? Tai miksi haluan olla 100 päivää totaalimakealakossa?

Ja mitä tapahtuu näiden tavoitteiden saavuttamisen jälkeen – mikä muuttuu? Kuinka paljon se muuttuu?

 

…

 

Näitä asioita tässä mietin tänään. Mites te? 🙂

 

Aurinkoa kaikille, ihana päivä!
<3 Kipa

 

 

Tsekkaa myös:

Miksi elintapamuutos tai painonpudotus niin helposti tyssää?

 

 

Edellinen kirjoitukseni: 

Karla Nieminen ”Olet hyvä tyyppi” – mistä syntyy epävarmuus itsestään?

 

*** Seuraa minua: ***

Facebook – Instagram – YouTube – Bloglovin

<3

2.5.2017

Karla Nieminen ”Olet hyvä tyyppi” – mistä syntyy epävarmuus itsestään?

Epävarmuus – mistä oikeastaan olemme epävarmoja?

Sain Karla Niemiseltä luettavaksi hänen ihmissuhdetaitovinkkejä käytännön läheisesti jakavan kirjansa, Olet hyvä tyyppi (Kustannusosakeyhtiö Otava). Kirja on opas sujuviin ihmissuhteisiin, ja sen parasta antia ovat konkreettiset vinkit siihen, miten kehittää hyviä ihmissuhteita, kuinka lisätä itsevarmuutta, avata keskusteluja ja luoda uusia tuttavuuksia.

Karla itse kuvailee itsensä olleen edellä mainituissa asioissa huono, ja on viimeisten 15 vuoden aikana perehtynyt aiheeseen läpikotaisi. Nykyään Karla pitää Jäänmurtajat-yrityksensä kautta kursseja ja luentoja ihmissuhdetaidoista.

Epävarmuus on monien ihmissuhteita varjostava tekijä. Tähän tärkeänä avaimena on löytää itsevarmuutta ja erityisesti varmuutta itseltään siitä, että on hyvä tyyppi. On riittävä.

 

 

Olemme usein epävarmoja siitä, että olemmeko riittävän hyviä tyyppejä

Sain vapaat kädet jakaa joitain otteita kirjasta, ja seuraavan otteen haluan jakaa. Juttelen nimittäin niin tuhannen paljon asiakkaideni ja yleisesti ihmisten kanssa epävarmuudesta.

Epävarmuudesta, jolloin ihminen usein miettii seuraavia asioita: Riitänkö minä? Olenko minä muiden mielestä riittävän hyvä tyyppi?

On muuten hyvin luonnollista ihmiseltä pohtia, ”olenko minä riittävä”. Meidän peruspelkojamme on tulla hylätyksi. Kun pelkäämme tulla hylätyksi olemme helposti epävarmoja. Emme halua menettää kasvojamme tai tulla nolatuksi, sillä siihen usein liittyy hylkäämiseksi tulemisen pelko.

On myös hyvä muistaa, että hylätyksi tulemisen pelko ei ole negatiivinen asia (!). Ihminen on laumaeläin ja siten emme ole parhaimmillamme yksin. Hylätyksi tulemisen pelko toimii suojana ja se ohjaa meitä, se on siis tarpeellinen pelko. Todellisen haasteen se muodostaa silloin, kun siitä tulee liian voimakas ja se hallitsee meitä tilanteissa, joissa sen ei kuuluisi hallita. Esimerkiksi juuri ihmissuhteet.

 

 

Ohessa vielä ote Karlan kirjasta koskien epävarmuutta:

 

”Ihmiset kopioivat sinun suhtautumisesi itseesi. Jos olet omasta mielestäsi hyvä tyyppi, ihmiset kohtelevat sinua hyvänä tyyppinä ja haluavat tutustua sinuun. Kaikki haluavat aina tutustua hyviin tyyppeihin. Emme kulje elämässämme ajatellen ”toivottavasti en tänään juttele uuden kivan tyypin kanssa”.  Jos nautit keskustelusta ja näytät sen, muille tulee tilanteesta sama fiilis. 

Päätä jättää jatkuva epäily…ja oleta heti aluksi, että tutustuminen toimii. Pidä itseäsi hyvänä tyyppinä ja toisia myös. Etäisenä, sarkastisena ja epäilevänä saat samaa takaisin. Jos oletat, että sarkastinen nälviminen kuuluu keskusteluun ja harrastat sitä, niin ihmiset ympärilläsi valikoituvat tämän mukaan. Sinusta voi pian tuntua, että maailma on täynnä sarkastisia nälvijöitä eikä muuta vaihtoehtoa keskusteluun olekaan.

Ihmiset ovat kuin peilejä, joista oma suhtautumisesi heijastuu takaisin.

Jos antaa epäystävällisen, sulkeutuneen tai vaivaannuttavan kuvan itsestään heti alussa, voi toinen sulkeutua eikä haluakaan tutustua. Jatkuva epävarmuus on raskas, luotaantyöntävä ominaisuus. Näin on, vaikka kuinka toivoisimme muuta.

Ihmiset eivät vihaa tai halveksi epävarmaa henkilöä, vaan heitä voi jopa pelottaa ja jännitää, jos toinen ei yhtään usko itseensä. Jos oma epämukavuutesi ja epäilysi näkyy koko ajan tilanteessa, se tekee tunnelmasta helposti kiusallisen.

Oleta hyvä, näytä se ja harjoittele tätä jatkuvasti. Et tarvitse mitään kummallisia erikoistemppuja tutustuaksesi ihmisiin. Rentouteen ja luonnollisuuteen sulkeutuneisuudesta ja hermostuneisuudesta pääsee usean harjoittelutoiston kautta. Kasvata tilanteiden määrää. Kaikkeen tottuu. vaikka tehdessä ei aina siltä tunnu, niin jokainen tilanne vie eteenpäin.

Pieni hermostuneisuus on sitä paitsi ihan kiva juttu: se on toiselle suuri kohteliaisuus, koska tilanne on sinulle selvästi tärkeä. Jos joku tuomitsee sinut pienen hermostuneisuuden perusteella huonoksi ihmiseksi, ehkä häneen ei ole mitään syytäkään tutustua paremmin. Sinulle on olemassa parempaa seuraa.

Mieti myös itse, minkälaisiin ihmisiin sinä haluat tutustua. Muut eivät valitse, haluavatko he tutustua sinuun, vaan myös sinä valitset, haluatko tutustua heihin. Olet ihan yhtä hieno ihminen kuin kaikki muutkin. Olet huipputyyppi ja etsit muita reiluja ja kivoja ihmisiä. Sinä voit valita seurasi, eikä sinun tarvitse miellyttää kaikkia ja ottaa vastaan kaikkea, mitä vaan tippuu jostain.

Tähän valitsijamielentilaan siirtyminen on tärkeä muutos omassa ajattelussa ja itsensä arvostamisessa. Kaikille voi olla keskustelussa mukava, mutta huonoa käytöstä ei tarvitse jatkuvasti sietää lähipiirissään.”

 

 

Seuraavana haluaisinkin kuulla sinulta, miksi sinä olet hyvä tyyppi? Meissä on paljon hyvää ja olemme oikeasti hyviä tyyppejä. Nyt saa kehua, kerro kuinka hyvä tyyppi olet! <3

-Kipa

Tsekkaa myös:

Miksi elintapamuutos tai painonpudotus niin helposti tyssää?

 

Edellinen kirjoitukseni: 

Elämäni aakkoset

 

*** Seuraa minua: ***

Facebook – Instagram – YouTube – Bloglovin

<3

Terveysblogi 2020