19.11.2016

Mitä bloggaaminen on tuonut henkilökohtaiseen elämääni ja ajatukseni blogiyhteistyöstä

Blogiyhteistyön tulee olla linjassa blogin sisällöntuotannon kanssa

Bloggausmaailmassa päivän sanaksi nousee blogiyhteistyö. Olen miettinyt tätä jonkin verran perustettuani Terveysblogin 2012.

Terveysblogin (=minun) periaatteenani on puolueettomuus. Haluan tuottaa puolueetonta tietoa kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyen, jonka osa-alueina ovat:

  • Ruokavalio
  • Liikunta
  • Mielen- ja stressinhallinta (eli itsensä johtaminen)
  • Sosiaaliset suhteet
  • Elämästä nauttiminen ja hetkessä eläminen

Ny Reenataan -blogin Anne & Elina kävivät lukijoineen testaamassa kehittelemäni Functional Flow -tunnin marraskuussa 2015. Bloggareiden välinen yhteistyö on kullan arvoista!

Välillä yhteydenottoja tulee milloin miltäkin taholta, ja viimeisimpänä tuli blogiyhteistyöehdotus eräältä yritykseltä, jonka toimeksiantajana toimi kasino. Yhteistyön tavoitteena oli, että he kirjoittaisivat puolestani artikkelin kasinopeleistä ja uhkapelistä ja minä saisin siitä 50€.

En hetkeäkään miettinyt kieltäytyessäni tarjouksesta. Ensinnäkin työni on saada ihmiset liikkumaan ja voimaan hyvin, kuuntelemaan ja kunnioittamaan kehoaan ja itseään sekä pyrkimään pois riippuvuuksista. En koe, että kasinopelien mainostaminen Terveysblogissa on blogibrändin – ja oman brändini – kannalta tavoitteenmukaista.

Bloggaaminen on aina jollain tapaa subjektiivista eli puolueeton on sinällään vähän väärä sana. Bloggarin itse on kuitenkin tunnettava itsensä ja kirkastettava sanomansa lukijoille: menestyvä blogi ei voi olla sillisalaattiblogi ja rönsyillä kaikesta maan ja taivaan välillä. Varsinkaan rönsyillä aiheista, jotka ovat imagoriski blogille tai kirjoittajalle.

Bloggaamisen myötä olen löytänyt uudelleen sisäisen ääneni

Lapsena kirjoitin paljon. Kirjoitin enimmäkseen satuja Aapeli-nimisestä peikosta. Sukuni ihasteli niitä, äitini oli haltioissaan. Sain kirjoittamiseen kannustavaa tukea ja rakastin sitä.

Vanhemmiten satujen kirjoittaminen jäi ja yläasteella kirjoitin paljon runoja. Muutama vihko taitaa olla tallessakin jossain. Kirjoittaminen on itselleni ollut terapian hienoin muoto: olen saanut sisäisen ääneni esille ja konkretisoitua ajatuksiani.

Lukioaikaan kirjoittaminen jäi kokonaan. Yliopistoaikaan kirjoittaminen keskittyi koulutehtäviin, kandiin ja sittemmin graduun. 😉

Blogin aloitettuani olen saanut uudellen tatsin sisäiseen ääneeni. Kirjoittaminen auttaa jäsentämään ajatuksia. Eniten blogin kirjoittaminen on opettanut minulle kysymyksestä ”miksi”. Miksi minä haluan blogata?

Meillä jokaisella on omat polkumme kuljettavana

Meillä jokaisella on erilaisia syitä blogata. Minun miksi on tiedon jakaminen, luomisen tarpeen täyttäminen ja kehittävän ajattelun herätteleminen. Haluan kohdata ja puhutella samanhenkisiä ihmisiä ja toisaalta koskettaa henkilöitä, jotka vielä etsivät sisäistä ääntään. Haluan verkostoitua, saada ja jakaa positiivista energiaa.

Ilokseni olen huomannut, kuinka hyvinvointibloggareiden keskuudessa on todella hyvä pore: kaikilla on samansuuntainen ajatusmaailma ja sama missio: jakaa hyvinvoinnin sanomaa. Olen tavannut matkan varrella upeita tyyppejä!

Tänä päivänä huomaan, että blogista on tullut enemmän, kuin harrastus. Siitä on tullut sydämen asia. Siitä on tullut pala elämääni. 

Ja hassua on huomata, kuinka se näkyy päivittäisessä elämässäni: mietin kaupungilla kulkiessani, kuinka milloin mistäkin saisi hyvän blogipostauksen. Otan useita kuvia viikottain ihan vaan varmuudeksi, koska kuvattava aihe tuntuu hyvältä aiheelta kirjoittaa joku päivä. Ja joka päivä mielessä on jokin hyvä videoidis, joita vieläkin tulee toteutettua liian harvoin.

Kirjoittamani stoorit eivät enää ole satuja Aapeli-peikosta eikä runoja teini-ikäisen tunteikkaasta elämästä. Ne ovat silti sydämellä valittuja aiheita, jotka kumpuavat tosielämän keskusteluista ja kohtaamisista.

Blogiyhteistyö on mahdollisuus luoda kaikille hyvää

Olen aina valmis keskustelemaan jatkossakin blogiyhteistyöstä eri bloggaajien ja yhteistyöyritysten kanssa. Olen aina ollut sitä mieltä, että yhdessä me kaikki olemme enemmän.

Blogini sisältö ei kuitenkaan ole muokattavissa rahalla. Sisältö on ja pysyy mainitsemieni kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin osa-alueissa: niiden kehittämisessä, syventämisessä ja jalkauttamisessa ihmisten arkielämään.

Haluan, että blogiyhteistyö on kaikille win-win. Myös lukijoilleni: lukijoideni tulee saada oikeat ja puolueettomat tiedot kirjoitettavasta aiheesta. Tarkoitan siis rehellisyyttä ja aitoutta. Sillä jos ihminen menettää rehellisyytensä ja aitoutensa, niin rahakaan ei enää auta.

Parhaimmillaan hedelmällinen blogiyhteistyö edistää kaikkien hyvää – oman blogini tapauksessa hyvinvointia. Kaikkien hyvä edellyttää avointa ja läpinäkyvää informaation jakamista.

Kiitos, että luette blogiani!

<3: Kipa

6.11.2016

Ota niskalenkki syysapatiasta – katso helpot vinkit!

Syysharmitusta? Ota niskalenkki syysapatiasta muutamalla helpolla kikalla:
 
* Pysy henkisesti vahvana: muista, että pimeys ja sade ovat väliaikaisia ja ajatukset ovat vain ajatuksia. Keskitä ajatuksesi mielekkäisiin asioihin. Pyri nauttimaan hetkestä ja löytämään pientä hyvää jokaisesta hetkestä.
 
* Tasaa päivärytmi: suunnittele aikataulusi, niin ei tule kiire. Valmistaudu ajoissa, ennakoi ajoissa. Hyvä ajanhallinta vähentää stressiä.
 
* Nuku riittävät yöunet: riittävät yöunet takaavat sen, että päivällä jaksaa. Pidä kiinni unirytmistä.
 
* Syö lämmittävää ruokaa: lämmittävä ruoka tähän aikaan vuodesta hellii kehoa. Kostea ja kylmä altistaa kehoamme flunssalle. Käytä ruokavaliossasi esim. juureksia, keittoja ja kuivattuja hedelmiä. Illan pehmikkeeksi kokeile lämmintä raakakaakaota. Aamulla voit kokeilla raakakaakaota chilihöysteellä. Suosi mausteina chilin lisäksi mm. inkivääriä, kanelia, sahramia, neilikkaa ja ruskeaa sokeria.
 
* Vältä nopeita hiilihydraatteja: ne nostavat verensokeria nopeasti ja laskevat sitä nopeasti. Verensokerin lasku vaikuttaa mielialaa alentavasti. Lisäksi verensokerin lasku aiheuttaa väsymystä ja väsyneenä tarttuu helpommin nopeiden hiilihydraattien lähteisiin. Käytä tasaisesti pitkin päivää täysjyvää sekä tärkkelys- kuitupitoista ruokaa.
 
* Liiku ja sosialisoi: liikunta ja harrasteet vievät ajatukset muualle ja siten ehkäisevät stressin syntyä antamalla hyvän olon tunteen. Ystävien seurassa on ihana ”parantaa maailmaa”. 
 
* Huolehdi riittävästä vitamiinien saannista: D-, C- ja B-vitamiinit ovat syysaikaan a ja o. On hyvä varmistaa myös riittävä A- ja E-vitamiinien saanti. Lisäksi kasvissyöjien tulee huolehtia riittävästä (hemi)raudan saannista sekä B12-vitamiinista, eli mikäli jalka painaa ja mieli on maassa voi olla hyvä kokeilla rautavalmistetta. On hyvä muistaa, että osa vitamiineista ovat rasvaliukoisia (A, D, E ja K), eli myös hyvälaatuisten omega-3-rasvojen (kalaöljy) saannista on hyvä huolehtia.
 

 
Ihanaa syksyn jatkoa kaikille! Pidetään mielet virkeinä!
– Kipa

 

Miten syksy vaikuttaa sinuun? Kommentoi kirjoitusta ja jaa artikkeli ystävällesi, joka mielestäsi kaipaa piristystä pimeän aikaan!

 

3.11.2016

Päivän kuumin peruna: sokeririippuvuus – totta vai tarua?

Ai että. Namiaihe, jota on käsitelty sosiaalisessa mediassa eilisen uutisen julkaisun jälkeen:

”Professori: Sokeri ei aiheuta riippuvuutta – nollalinja sokerin kanssa on terveyden kannalta turha”

Asiasta uutisoi Helsingin Sanomat ja professorina vastaa Mikael Fogelholm. Lue artikkeli täältä.

 

Myönnän. Olen itsekin sortunut kyseisen tyypin sanomisten kyseenalaistamiseen. Kaikkea hänen sanomaansa en allekirjoita, toki osan kyllä. Hän on asiantuntija alallaan, ja tietää asioista faktaa. Haluan kuitenkin muistuttaa myös arvon professoreita, että kaikki ei aina ole niin teoreettisen paikkaansa pitävää, mitä he ovat tieteen nimessä lukeneet:

 

”Sokeririippuvuus on iso harha, urbaanilegenda. Mitään näyttöä ei ole, että sokeri aiheuttaisi neurokemiallista addiktiota. Huume- tai nikotiiniriippuuvuudessa on kyse ihan erilaisista aivokemiallisista mekanismeista”, ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm Helsingin Yliopistosta sanoo.”

 

Jep, ei kenties. Mutta tätä ei käy kiistäminen: ihmisellä on luontainen mieltymys makeaan. Joillakin se on vahvempi, joillain miedompi. Jotkut halkovat vaikka kasan harmaita kallioita sokerin vuoksi.

 

Luontaista mieltymystä makeaan ei tule kuitenkaan käsittää ”oikeutuksena” (käytetään nyt tätä sanaa:) sokeriaddiktiolle, vaan lähinnä ymmärrykseen ja inhimillistämiseen siitä, miksi joillekin se makea vaan tuppaa maistumaan enemmän.

 

Syyllistäminen suuresta määrästä sokerin syöntiä ja sen mahdollista riippuvuutta aiheuttavan asian teilaaminen ei mielestäni ole rakentava lähestymistapa.

 

Kuinka paljon kirjoitusaikaa ja energiaa meneekään nykyään sen todisteluun, ettei sokeri NYKYTIEDON valossa aiheuta NEUROKEMIALLISTA addiktiota! Samalla lähetetään signaalia sokerin kanssa kamppaileville henkilöille: ”kuvittelette vaan, ei sellaista olekaan kuin addiktio! Ottakaa itseänne niskasta kiinni ja ottakaa vastuu omista valinnoistanne. Sokerin syönti on vapaa valinta, pystyt kyllä jättämään sokeria syömättä!” Ja kellään ei ole hyvä mieli.

 

…entä jos ei vaan pysty? Ei pysty olemaan ilman sokeripitoisia tuotteita? Entä jos ihminen keskellä yötä vain kampeaa itsensä lähibensa-asemalle ostamaan karkkia tai munkkia? Entä jos mieliala vain on tulisen äkänen, kun takaraivossa jyskyttää, että suklaata pitäisi saada. Auttaako asian vähättely tai teilaaminen ihmistä? En usko.

 

Lisäksi sokerista irtipääseminen ei ole niin helppoa, sillä sitä on lisätyssä muodossa monessa elintarvikkeessa. Saamme piilosokeria yllättävissä muodoissa helposti pitkin päivää. Tämän voi todentaa pakkausten tuoteselosteita lukemalla.

 

Ja vielä: miksi kaikkea pitää hakea asian kieltämisen ja suorastaan negaation kautta. ”Ei ole sellaista, kuin sokeririippuvuus…joojoopläppläp”.

 

Entä jos haettaisiin sitä kautta, että

– mikä sinua auttaa jättämään sokerin?
– mitä sinä haluat tilalle?

 

Lisäksi professori mainitsee, että ”ei myöskään ole näyttöä siitä, että ihmiset haluaisivat juuri sokeria. Sen sijaan he haluavat makeita tuotteita. Harva hamuaa valkoista sokeria tai sokeripaloja, vaan ihmiset haluavat karkkia, limua tai muuta makeaa. Ihmiset himoavat itselleen mieluisia makeita tuotteita tai ruokia, eivät sokeria sinänsä.”

 

No siis aivan, bulls-eye! Mitä mieluisat makeat tuotteet sisältävät suureksi osaksi? Sokeria. Miksi juuri makeita tuotteita hamutaan? Sokerin vuoksi. Eri asia on sitten, miksi juuri TIETTY makea vetää puoleensa.

 

Olen pahimman luokan mutuilija ja jääräpää näkemyksissäni. Siksi teen nytkin jotain, jota tiede suorastaan inhoaa – MUTUILEN. Mutuilen jääräpäisesti juuri siksi, että teen konkreettisesti työtä kyseisen asian parissa käsitellen ”makeariippuvuutta” päivittäin. Eli ei, en siis postaa tieteellisiä linkkejä tähän, sillä ne eivät ole auttaneet asiakkaitani yhtään eteenpäin heidän haasteissaan.

 

Sen sijaan käytäntö on opettanut syitä makeanhimoon ja ”sortumisiin”:

1. Mieltymys makeaan johtuu ihmisillä usein väsymyksestä, liittyen iltapäivään. Päivä alkaa kääntyä kohti iltaa ja mieliala laskee. Mieliteko nousee.

2. Äkkipikaisuus. Tämä liittyy pysähtymiseen ja hetkessä elämiseen. Hetkessä eläminen on jalo taito tunnistaa tämän hetkiset fiilarit: mitä minun todella tekee mieli? Onko nälkä? Jano? Väsymys? Kuukautiset? Miesmenkat? Ihan mitä vaan.

Pysähtyminen mutustelemaan hetkeä on yllättävän tärkeä osa mielitekoa. Hyvin usein hetken mielijohteesta se käsi vaan hulmahtaa sinne karkkipussille tai kahvipöydän pullalle sen enempää miettimättä. Ja makea välipalaherkku jopa hotkaistaan nopeasti, sen enempää sitä maistamatta. Paitsi se ihana, ah, ihana makeus kielenpäällä. Ja koska pureskeluun, maisteluun ja mutusteluun (so. aistimuksiin) ei kiinnitetä huomiota on tuhottoman helppo jatkaa syömistä yli todellisen tarpeen tai mieliteon. Summana pysähtyminen ja aistiminen. Kyllä, siis totaali mindfulness.

3. Pitkittyneet ateriavälit. Ateriarytmistä ei pidetä kiinni. Miksi? En tiedä. Mielestäni TÄMÄ on valintakysymys ja ajanjärjestelykysymys. Hyvin usein välipaloista tai lounaasta nipistetään, koska kiire. Koska ei omistauduta asialle. Koska ei se ole niin justiinsa.

Tähän usein auttaa sitkeä opettelu: opettelu syömään tasaisin väliajoin. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmisellä tulee olla aito sisälähtöinen halu korjata asia ja pysyä rytmissä. Ei riitä, että joku sanoo ”sinun tulee syödä säännöllisesti”. Ihmisen on ymmärrettävä epäsäännöllisen vs. säännöllisen ruokailurytmin vaikutukset koko päivän kulkuun – ja merkitys OMIEN TAVOITTEIDENSA saavuttamiseen. Omistaudu tavoitteisiisi ja pysy niissä.

4. Jano. Juomme yksinkertaisesti liian vähän. Vettä. Limu, kahvi, tee, energiajuoma ja what ever ei lasketa. Vesi on vesi ja se on elämän peruselementti. Ääntä kohti, hoplaa!
5. Vähäiset yöunet ja väsymys. Ei uutta tietoa auringon alla. Väsyneenä sitä vain kaipaa mielen virkistystä. Ja mikäs sen parempaa, kuin mielihyvähormoneja vapauttava makia.

 

Mm. näistä syystä riippuvuus vaikuttaa olevan hyvin usein läsnä.

 

 

SINUN TAVOITTEESI RATKAISEVAT: KIRKASTA JA KONKRETISOI TAVOITTEESI

 

Edellä mainitut ovat melko tuttuja juttuja. Silti ne vielä pätevät ja niiden toteuttamisessa riittää ihmisillä puuhaa.

 

Toivoisinkin, että eläisimme läsnä itsessämme hieman enemmän. Ei makeariippuvuuteen voi ulkopuolelta sanoa to do tai not to do -listoja, sillä ne eivät ole sisälähtöisiä. Sinun tulee itse tehdä päätös, mitä haluat. Kirkasta tavoite mielessäsi mahdollisimman konkreettiseksi: miltä näytät, miten käyttäydyt, miten voit, miten nukut, miten suhtaudut itseesi ja muihin, kun olet tavoitteessasi?

 

Tavoitteet ovat utopiaa, kunnes ne kirkastetaan. Kirjoita ylös kalenteriin, post-it -lapulle, lapulle jääkaapin oveen tai hitto vaikka ranteeseen…kunhan konkretisoit! Tai vaikka maalaa, leikkaa tai liimaa tavoitekartta. Ilman jäsentelyä ajatukset ovat päässä, kuin autoja parkkihallissa ruuhka-aikaan pörräämässä ympyrää parkkipaikkaa etsiessään. Turhautuneita. Vailla slottia. Siis, raivaa ajatuksille parkkipaikka.

 
MAKEAAN SAATTAA YHDISTYÄ MIELUISIA KOKEMUKSIA JA TUNTEITA

 

Makean syömiseen liittyy paljon myös tunnetta, jopa pelkkää sitä. Joko sillä siirretään tai tukahdutetaan tunteita tai sitten siihen voi liittyä kivoja fiiliksiä ja hyviä viboja & muistoja.

 

Tässä olen samaa mieltä Fogelholmin kanssa: ”Makeisiin tuotteisiin voi liittyä muistoja, oppimista, tuoksua tai suutuntumaa. Kuvio on monimutkaisempi kuin pelkkä fysiologinen reaktio aivoissa.”

 

Juurikin näin. Kuvio on monimutkaisempi, kuin pelkkä fysiologinen reaktio aivoissa. Usein se on opittu tapa reagoida johonkin asiaan: nälkään, väsymykseen, ahdistukseen, stressiin, yksinäisyyteen, tekemisen puutteeseen, liialliseen tekemisen määrään jne. Tämä jo itsessään voi aiheuttaa riippuvuuden: opittu tapa tiettyyn toimintaan, jolloin se tuntuu riippuvuudelta.

 

Palaan jo aikaisemmin toteamaani: läsnäolo. Pysähdy. Miksi haluan syödä jotain tiettyä? Miksi juuri sitä? Ja usein tulee myös ristiriitainen tunne: tekee mieli syödä, todennäköisesti syön ja koen syyllisyyttä.

 

Syyllisyyden kokeminen se vasta peijakas onkin – ja saa meidät usein syömään. Syyllisyys on vähän kuin itsetoteuttava ennustus. Olisi hyvä päästä eroon makeansyömiseen liittyvästä syyllisyydestä.

 

Mutta kun ei pääse: nykyään kun signaali on juuri tätä luokkaa, että ”ei sellaista ole kuin sokeririippuvuus, sokeri tappaa- älä syö, omapa on valintasi, olet heikko”. …mitä fiilareita tällainen herättää?

Aivan.

 

Entä jos mietitkin näin:
– tarvitsenko minä tätä todella? Miksi?
– miltä minusta tuntuu, jos syön tämän?
– miltä tuntuu, jos jätän syömättä?
– minkä tunteen haluan saavuttaa?
– mikä on tavoitteeni?

 

Opi tunnistamaan tapa. Opi tunnistamaan tunteita.

 
OSITTAIN KYSE ON PSYKOLOGISESTA OPPIMISESTA

 

Komppaan Fogelholmia tässä: ”Kyse on myös psykologisesta oppimisesta. Meidän kulttuurissamme makealla palkitaan lapsesta asti. Toki makumieltymyksetkin vaihtelevat. Jotkut pitävät makeasta muita enemmän. Tämä voi johtua geeniperimästä tai se on opittua.”

 

Meidät opetetaan jo lapsuudessa todella helposti siihen, että makea on herkku, jota ei saa syödä kuin esim. lauantaisin. Karkkipäivää, JEEE! Tai sitten teemme siitä palkinnon itse: ”kun olen viikon syömättä herkkuja, niin palkinto odottaa viikonloppuna.” Katto on rajana! ”Vain juhlapyhinä saan syödä, muutoin nollatoleranssi! Kun olen 100 päivää makealakossa, niin sitten saa vetää!” Monta yötä jouluun on! Hurraa! Poks ja sokrua poskeen.

 

On ymmärrettävä, että makea ei saa olla palkitsemiskeino. Mikäli siihen liittyy palkitsemisaspekti, niin siitä tulee jotain spessua. Jotain vaalittua. Jotain, jota odottaa. Se on kuin lapsena odotettu joulupukin tulo. Nenä kiinni ikkunassa (karkkipussissa) innostusta tihkuen.

 

On neutralisoitava asenne makeaan. Parasta olisi, mikäli sokeri ei olisi hyvis eikä pahis. Eikä erityisesti palkinto.

 

Opi tunnistamaan suhteesi sokeriin.

 

VERTAISTUKI ON VOIMAA

 

Viimeiseksi: verkostoidu. Hommaa ympärillesi kannustava ilmapiiri. Jaa ajatuksesi ja saa ajatuksia. Usein, kun kirjoitamme asioita ylös saanme jäsenneltyä niitä. Vertaistuki on mahtava apu tässä. Monet tuntevat samoin, kuin sinä ja toisiltamme voimme myös oppia. Voimme saada myös uusia näkökulmia ja eväitä omaan henkilökohtaiseen tilanteesemme.

 

Sillä, onko sokerisiippuvuus neurokemiallisesti totta vai ei ei ole loppupeleissä väliä. Loppupeleissä väliä on sillä, että SINÄ KOET OMAN ELÄMÄSI JA TUNTEIDESI HALLINTAA.

 

Ota niskaote omasta tilanteestasi. Missä olet nyt – missä aiot olla ja milloin? Tee suunnitelma tavoitettasi kohti ja tarvittaessa hanki asiantuntijan apua ruokailuihin ja elintapoihin. Hyödynnä vertaistukiverkostoa. Ole oman elämäsi toimitusjohtaja. Pystyt siihen kyllä!

 
Vertaistukiryhmä Facebookissa:
Sokeripommi – sokeririippuvaisten vertaistukiryhmä

 

Ihanaa loppuviikkoa,
– Kipa

23.4.2016

Proteiinipatukat syynissä – mitkä kannattaa jättää hyllyyn ja mitä valita hyllystä

Näin proteiinin kulta-aikana on markkinoille ilmestynyt jos jonkinmoista proteiinituotetta. Erityisesti proteiinipatukoita on nykyään ihan joka makua, näköistä ja kokoista. Kävin taannoin yhdessä K-Supermarketissa ja hämmästyin proteiinipatukoiden määrää: proteiinipatukkahylly peitti yhden 10 metrin pituisen seinän. Hyllyn korkeus on noin 2,5 m. :O

Ei siis ihmekään, että kysymyksiä tulee paljon siitä, mikä proteiinipatukoista on hyvä välipala ja mikä kannattaa jättää hyllyyn.

 

Kaikkein hyödyllisintä on tsekata patukoiden AINESOSALUETTELOA

Ainesosaluettelossa sisältö pitää olla esitettynä ainesten suuruusjärjestyksessä. Listaus antaa muutenkin yleiskuvaa patukasta.

Ainesosaluettelossa on lueteltuna suuruusjärjestyksessä 1) käytetty proteiini tai proteiiniseos 2) käytetty suklaa ja sokerit sekä 3) erilaiset sidos- ja makuaineet.

Kun itse harkitsen proteiinipatukan ostamista käyn kutakuinkin seuraavan prosessin pikaisesti läpi:

 
1. PROTEIININ LAATU

Proteiinipatukan idea on täydentää päivittäistä proteiinintarvetta. Siksi on hyvä varmistaa, että siitä saatava proteiini on laadukasta. Heraproteiini on itselläni ensisijainen valinta.

HERAPROTEIINI valmistetaan maidosta ja se on biologiselta arvoltaan paras olemassa oleva proteiinin lähde. Parhaat proteiinin lähteet löytyvätkin eläinkunnan tuotteista. Toki kasvikunnan proteiineissakin on laadukkaita lähteitä, kuten esimerkiksi riisiproteiini, mutta se on kalliimpaa.

SOIJAPROTEIINI-ISOLAATTIA näkee patukoissa paljon. Itse päädyn harvoin patukkaan, jossa proteiini on pelkkää soijapohjaista, muutamasta syystä. Päällimmäisenä itselläni on (ja tämä voi toki olla yksillöllistä) ovat pitkäaikaisemmasta käytöstä johtuvat iho-ja suolisto-ongelmat sekä turvotus. Mikäli patukoiden hintoja vertaa, niin soijaproteiini-isolaattia pääosin sisältävät patukat ovat halvempia, kuin heraproteiinipohjaiset patukat. Tämä taas syystä että soijaproteiini-isolaatti on halpa ainesosa. Usein proteiinipatukoiden hinta korreloi laadun kanssa.

Mitä proteiinien lähteisiin yleisesti tulee, niin hifistelijöitä kiinnostanee tieto, että esimerkiksi soijassa ei ole leusiinia tai muita välttämättömiä aminohappoja aivan yhtä paljoa kuin heraproteiinissa. Soijaproteiinin hyväksikäyttö kehossa ei ole myöskään yhtä tehokasta kuin maitoproteiinin.

Ja sitten ovat makukysymykset. Heraproteiini on haastava valjastaa järkevään muotoon, ja patukan koostumuksesta tulee helposti vähintäänkin mielenkiintoinen. Soijaproteiini-isolaatissa taas on helposti jauhomainen suutuntuma ja usein omanlaisensa sivumaku.

On myös patukoita, joista löytyy molempia proteiininlähteitä. Jotkut vannovat proteiiniyhdistelmien nimeen: saapa molempia proteiininlähteitä ja proteiinikirjo pysyy laajempana. Mielekkyyskysymys ja kokeilemalla löytää omansa.

 
2. ENERGIASISÄLTÖ

Koska proteiinipatukat sisältävät energiaa on hyvä vertailla myös energiasisältöjä.

Se, paljonko tuotteessa on energiaa per patukka ratkaisee omalla kohdallani paljon. On patukoita, joissa energiaa on 120 kCal/patukka ja patukoita, joissa on jopa 350 ja plus kCal/patukka. Arvioin aina myös patukan kokoa: kannattaako 50 g patukkaa syödä, jos se sisältää ruokaisan lounassalaatin tai lounaskeiton verran energiaa?

Nämä valinnat ovat yksilöllisiä totta kai. Henk koht todella harvoin ostan patukan, jossa on yli 220 kCal. Tämä syystä että patukasta tulee kertalaakilla melkoisesti energiaa, ja mieluummin sitten syön varsinaista ruokaa. Eväinä ja ensihätään patukat ovat kuitenkin loistavia.

 
 3. PROTEIININ MÄÄRÄ

Tsekkaan aina, että kyseessä on nimenomaan PROTEIINIPATUKKA. Tsekkaan erityisesti, että proteiinin määrä ylittää patukassa olevan hiilihydraatin määrän – muutoinhan koko ideassa ei ole ideaa. 🙂

On proteiinipatukoita, joissa hiilihydraatin määrä on jopa kaksinkertainen proteiinin määrään verrattuna. Kysymykseni onkin, miksi niitä edes saa kutsua proteiinipatukoiksi? 😀 Ja kun vähän tutustuu ravintosisältöön, niin usein sokereitakin
on proteiineja enemmän. Tämä on silloin jo energia- tai välipalapatukka – tai karkki. Asiasta helppoa ei tee tietenkään se, että kaikki proteiinipatukkaa vähänkään muistuttavat välipalapatukat ovat proteiinipatukoiden kanssa hyvin usein samassa hyllyssä. Kuluttajan on itse tehtävä jonkinlaista etsivän työtä vertaillessaan proteiinipatukoiden sisältöjä.

Nyt kun proteiinin määrästä puhutaan, niin harvoin myöskään ostan patukkaa, jossa on yhdessä kappaleessa alle 10 g proteiinia. Keho hyödyntää helposti 20-25 g proteiinia kerralla, joten noin 20 g hujakoissa liikkuvat proteiinit per patukka ovat itselleni todennäköisin valinta.

 
4. HIILIHYDRAATIT, SOKERIT JA MAKEUTUSAINEET

Viitaten äskeiseen kohtaan, tsekkaan myös hiilihydraattien ja makeutusaineiden määrän.

Itselläni ei ole intressiä syödä LISÄTTYÄ SOKERIA, etenkin kun se patukoissa on usein jonkun sortin teollisuussiirappina tai vastaavaa. Useimmin käytetyt makeutusaineet, joita patukoissa käytetään ovat tavallinen sokeri: sakkaroosi (ruokosokeri), fruktoosi (hedelmäsokeri), glukoosi (rypälesokeri), laktoosi (maitosokeri) ja maltoosi (mallassokeri) sekä sokerialkoholit: maltitoli, sorbitoli, mannitoli, isomalto, xylitoli ja laktitoli.

Lisäksi nykyään näkee makeutukseen käytetyn myös erytritolia. Erytritolia löytyy luonnossa pieninä määrinä joissain hedelmissä ja sienissä, ja se valmistetaan teollisesti vehnä- tai maissitärkkelyksestä.

Steviaa näkee myös paljon. Sitä uutetaan makeastevia-kasvin lehdistä.

Lisäksi monista patukoista löytyy sukraloosia, joka on energiaa sisältämätön makeutusaine, ja sitä saadaan klooramalla tavallista sokeria (sakkaroosia).

Vältän patukoita, joissa on sokerisiirrappeja, kuten fruktoosi- tai glukoosisiirappia.

FRUKTOOSISIIRAPPI ei ole sama, kuin hedelmien mukana tuleva fruktoosi. Fruktoosisiirappi valmistetaan maissista ja sitä käytetään parantamaan elintarvikkeen koostumusta (sakeuttaja).

Samaan tarkoitukseen on GLUKOOSISIIRAPPI, joka valmistetaan vehnästä (puhutaan myös tärkkelysmakeuttajasta). Eli ilman kyseistä siirappia patukat ja makeiset olisivat kiteisempiä ja kovempia.

Joissain patukoissa näkee vilahtavan myös sanan DEKSTROOSI. Tunnetaan myös maissisokerina. Dekstroosi on yksinkertainen hiilihydraatti jolla on korkea (138) glykeeminen indeksi, eli se nostaa verensokeria nopeasti.

Erilaisilla sokereiden ja siirappien yhdistelmien käyttämistä tuotteissa perustellaan sillä, että niillä voidaan vaikuttaa tuotteiden rakenteeseen, väriin,
makuun ja säilyvyyteen.

 
5. AINESOSALUETTELO

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, lempihupini: ainesosaluettelon skannaus. Tässä oikeastaan kulminoituu koko idea postaukselleni.

Oletteko koskaan pistänyt merkille, KUINKA MONTA ERI AINESOSAA jokin proteiinipatukka on syönyt? Oma nyrkkisääntöni on MAHDOLLISIMMAN LYHYT listaus ainesosista.

Karrikoidusti mitä lyhyempi lista, sitä vähemmän höttöä. Hötöllä käsitän mm. teolliset lisä-, maku- ja sidosaineet. Tottakai proteiinipatukka on aina jonkin asteen teollinen luomus.

Mieleeni juolahti eräs kauan aikaa sitten lukemani blogipostaus, jonka mukaan proteiinipatukan valintaperusteena kannattaa käyttää seuraavaa ohjenuoraa: ”jos et osaa sanoa ainesosaluettelon jotain sanaa ääneen, niin älä valitse patukkaa”.  Voi ei!

Tämä on tavallaan kiva ajatus, mutta otetaan esimerkkinä ISOMALTO-OLIGOSAKKARIDI. Saattaa olla (?) vaikea lausua. Näitä vastaavia “vaikeita” sanoja näkee paljon ainesosaluetteloissa.

Isomalto-oligosakkaridi prebioottinen ja makeahko KUITU.

Prebiootit (vaikea sana lausua?) ovat ruoassa olevia sulamattomia ainesosia, joita elimistö ei pysty suoraan käyttämään hyödyksi, mutta jotka stimuloivat hyödyllisten bakteerikantojen kasvua ja toimintaa. Edellisen lisäksi prebiootteihin lasketaan ainakin OLIGOFRUKTOOSI (nyt on vaikea!) ja INULIINI. Nämä kaksi ovat vesiliukoisia kuituja, ne koostuvat sokerista ja ovat siten HIILIHYDRAATTEJA. Koska ne eivät sula elimistössä, niin monelle ne saattavat aiheuttaa suolistossa käymisensä seurauksena suolistovaivoja = ilmavaivoja.

 
Ohessa vielä muutama patukka kuvissa, alkaen suosikeistani ”inhokkeihini”. Inhokkejani patukoista tekevät juuri em. asiat, jotka mielestäni patukoissa on retuperällä. – Kipa

 

 

Proteiinipatukat syynissä: näitä ostaisin mieluiten.

Proteiinipatukat syynissä: näitä ostaisin mieluitenˆ

 

Proteiinipatukat syynissä: nämä jäävät hyllyyn.

Proteiinipatukat syynissä: nämä jäävät hyllyyn.^

 

jaahyllyyn2

Proteiinipatukat syynissä: nämäkin jäävät hyllyyn.^

 

todellakinjaahyllyyn

Proteiinipatukat syynissä: nämä NIIN jäävät hyllyyn!!^

6.4.2016

Onko ravintolisät treenaajille tarpeen? Lue mistä valmisteista on tutkitusti hyötyä

HS.FI selvitti mistä ravintolisistä on tutkitusti hyötyä ja kenelle. Osan liikkujista jättää napit ja soosit hyllyyn osan taas esimerkiksi saliharrastajista innostuu ravintolisistä jopa liiaksi. Lihastohtori-kirjan kirjoittanut akatemiatutkija Juha Hulmi Jyväskylän yliopistosta kutsuu tätä viimeksi mainittua porukkaa hifistelijöiksi. Kumpaan sinä kuulut?

 

”Osa harrastajista liioittelee ravintolisien merkitystä. He unohtavat, mikä on olennaista, ja yrittävät kikkailemalla löytää oikotien onneen”, Hulmi sanoo.

Terveellinen ja monipuolinen ruokavalio sisältää kaikki ravintoaineet, joita voima- tai fitnessharrastaja tarvitsee. Ravintolisästä on yleensä merkittävää hyötyä vain, jos tietystä ravintoaineesta on ruokavalion rajallisuuden vuoksi puutetta. Toisaalta vaikka monet lisät ovat hyödyttömiä, maltillisina annoksina ne eivät yleensä ole vaarallisia.”

Erityisesti salilla käyvät PT-asiakkaani kysyvät ravintolisien tarvetta. Joskus, tosin harvemmin, ryhmäliikuntapuolella tulee kysymyksiä aiheesta. ”Ravintolisästä on yleensä merkittävää hyötyä vain, jos tietystä ravintoaineesta on ruokavalion rajallisuuden vuoksi puutetta. Toisaalta vaikka monet lisät ovat hyödyttömiä, maltillisina annoksina ne eivät yleensä ole vaarallisia.”

 

Yleisesti terveyden kannalta on riittävää jo kliseeksikin muodostunut ”perus kotiruoka”.

Tottakai (esim. fitness- tai kehonrakennus)kisatavoite on eri: silloin ei haluta jättää mitään arvailujen varaan, vaan kaikki oljenkorret käytetään kisamenestystä tavoitellessa.

””Salilla kävijöiden tulisi muistaa, että mikään ei korvaa perusasioita eli treeniä, ruokaa ja lepoa”, Hulmi painottaa.”

Tämän linkin takaa löydät tietoa sellaisista lisäravinteista, kuin proteiinit, hiilihydraatit, vitamiinit, karnitiini, kreatiini, arginiini, sitruliinimallaatti, BCAA, HMB, HICA, beeta-alaniini sekä kofeiini.

 

Hyviä lukuhetkiä,

– Kipa

 

Mitä mieltä sinä olet lisäravinteista? Mitä lisaravinteita sinä käytät? Kommentoi alle ja jaa artikkelia! 

21.3.2016

Miksi sinun kannattaa syödä hiilihydraatteja?

Hiilihydraatteja vastaan on taisteltu kynsin, hampain, blogikirjoituksin, Facebook-päivityksin ja naapuripihojenkin välillä jo jonnin aikaa. Nyt taistelutantereen tomun alkaessa pikkuhiljaa laskeutua haluan kirjoittaa ”hiilareista” vähän toisesta näkökulmasta, kuin siitä, ”että ne lihottavat”:

96

  • Miksi hiilihydraatit ovat tärkeitä?
  • Mitä on hiilihydraattien nauttimiseen liittyvä serotoniini?
  • Mikä on kuntoilijalle optimaalinen hiilihydraatin tarve?
  • On olennaista löytää juuri sinulle sopiva menetelmä: yleistyksistä yksilöllisyyteen

Vähäinen hiilihydraattimäärä madaltaa mielialaa vähentämällä mielihyvähormoni serotoniinin tuotantoa

Yhden teorian mukaan liian vähäinen hiilihydraattien saanti heikentää mielialaa. Teoria on nimeltään Cabohydrate depression –teoria, jonka mukaan liian vähäinen hiilihydraattien saanti vähentää mielialaa (Wurtman & Wurtman 1989, 1995). Naisten on (voisikohan tämä aiheuttaa sen, että me naiset olemme miehiä persompia makealle?? ;D ) huomattu olevan miehiä alttiimpia vähentyneen hiilihydraatin saannin vaikutuksesta mielialan muutoksille, sillä naisilla on jo luontaisesti miehiä vähemmän serotoniinia keskushermostossaan.

Kuulostaa pätevältä, kyllä, mutta vähähiilihydraattisen ruokavalion vaikutuksia on tutkittu puutteellisesti. Tästä löytyi enemmän tietoa Pronutrionistin sivustolta.

Koska tykkään jo muutenkin kirjoittaa pitkiä tekstejä, niin en ihan hirveästi lähde avaamaan kyseisen linkin sisältöä. Rapsutan vain hieman.

Pronutrionist Reijo Laatikainen toteaa, että ”lyhytkestoisissa tutkimuksissa mieliala on näyttänyt kohentuvan enemmän tai olevan samankaltainen kuin vähärasvaisella ruokavaliossa, kun taas  vuoden ja kahden vuoden mittaisessa tutkimuksessa vähärasvainen ruokavalio pärjäsi paremmin kuin hiilihydraattirajoitteinen ruokavalio.

Eräässä satunnaistetussa tutkimuksessa runsas nopeiden hiilihydraattien saanti lisäsi lieviä depressio-oireita. Siten carbohydrate depression -hypoteesia ei ole voitu vahvistaa todeksi.”

Mitä voimme tästä päätellä? Reijo Laatikainen kirjoittaa siitä, että ns. älyllisiin toimintoihin nähtävimmin vaikuttavat vähäinen hiilihydraatin (glukoosin) saanti ja/tai vääränlainen rasvahappokoostumus (tällä lähinnä tarkoitetaan sitä, että ruokavaliossa on liikaa tyydyttynyttä rasvaa suhteessa monityydyttymättömään rasvaan, jota aivojen hyvinvoinnin kantilta tulisi olla suhteessa enemmän).

Mielenkiintoista on myös stressitasojen ja samanaikaisen vähäisen hiilihydraatin saannin yhteys heikentyneeseen muistiin ja älyllisiin toimintoihin. Taas tullaan siihen, että olemme yksilöitä ja ihminen on kokonaisuus. 🙂

Miten aivoissa kehittyy hyväboogiehormonia serotoniinia?

Serotoniini on keskushermostossa tryptofaani-nimisestä aminohaposta muodostuva hormoni, joka kohottaa mielialaa. Hiilihydraattipitoisen ruoan nauttiminen nostaa insuliinitasoja, jolloin aivoihimme kulkeutuu tryptofaania. Serotoniinia saamme siis syömällä hiilihydraattipitoisia ruokia ja näin meille tulee superhyvä boogie.

 
Aivomme tarvitsevat hiilihydraattia vaikka pärjää ilman niitäkin

Olen kirjoittanut aikaisemmin VHH-ruokavaliosta: http://www.terveysblogi.fi/blogi2/33-vahahiilihydraattinen-ruokavalio-sopiiko-se-sinulle, jolloin nostin esiin muutamia myyttejä aiheeseen liittyen.

Hiilihydraattikeskusteluissa on hyvä muistaa 5 olennaista seikkaa:

  • Aivot käyttävät energianlähteenään glukoosia, jota saamme hiilihydraateista. Keskimäärin aivojen toimintaan kuluu 20 prosenttia elimistön energia-aineenvaihdunnasta. Aivot tarvitsevat polttoaineekseen päivittäin noin 140 g glukoosia.
  • Keholla on taito sopeutua matalahiilihydraattiseen ruokavalioon ja siten alhaisempaan veren glukoositasoon (tästä lisää yllä olevasta linkistä)
  • Sopeutumisen tulee tapahtua pikkuhiljaa, ei kertarysäyksellä. Voidaan sanoa, että mikäli rasvaa ja proteiineja on ruokavaliossa riittävästi ihminen selviytyy myös ilman hiilihydraatteja. Eri asia on, että haluaako tai aktuaalisesti voiko.
  • On hyvä huomioida yleiset elämäntavat sekä päivittäinen arkiaktiivisuus.
  • Treenin laatu ja määrä vaikuttavat. Metsässä samoilu, seinäkiipeily ja maratonjuoksu vaativat kaikki vähän erityyppistä ruokavalion optimointia puhumattakaan siitä, millaisia arkiaktiivisuusvalintoja henkilö tekee työ- ja perhe-elämänsä ohella.

Aktiivikuntoilija tarvitsee hiilihydraatteja jopa puolet päivittäisestä energiansaannistaan 

Aina mitä tahansa treenatessamme pääasiallinen energianlähde on hiilarit. Tarkemmin sanottuna glukoosi ja glykogeeni. Kun lepäämme tai olemme paljon aloillamme lihaksistomme käyttää tehokkaasti rasvaa energianlähteenään.

Se, mikä meille kullekin itsellemme sopii on käytännössä kokeilun arvoinen juttu.

Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että mikäli treenisi on kovaa ja korkealta sitä enemmän hiilihydraatteja sinun tulisi nauttia. Mikäli tykkäät treenata rennon letkeästi ja ottaa pidempää treeniaikaa, hiilihydraatin tarpeesi on vähäisempi: pitkäkestoinen suoritus lisää rasvan käyttöä energiaksi.  Kuntoilijoille sopiva hiilihydraattien määrä voi liikkua välillä 30-70% päivittäisestä energiansaannista.

Yleistyksistä yksilöllisyyteen – oikea määrä hiilihydraatteja riippuu monesta eri tekijästä

On hyvä muistaa myös yksilölliset erot. Suosittelen PT-asiakkailleni aina kehonkoostumusmittausta (esim. InBody-laitteella), josta saadaan perusaineenvaihdunta ja tärkeimmät kehon ”strategiset mitat” eli lihasmassan määrä, rasvakudoksen määrä, keskivartalon (viskeraalinen) rasvamäärä sekä mahdollinen tavoiteltava painonpudotusarvio.

Lisäksi kun yksilöllisistä eroista puhutaan, niin kenelläkään oikeastaan ole oikeaa kaavaa, joka toimisi juuri Sinulle. Ravitsemuskeskustelua on mielenkiintoista seurata sivusta, kun jokaisella koulukunnalla on kertoa oman näkemyksensä parhaimmat puolet ja vaikutukset.

Näissä seikoissa on aina huomioitava yksilöllisyys: kaikki kunnia asiantuntijoille ja ravitsemustieteille (!), mutta loppujen lopuksi kyse on oikeanlaisista suhteista, erilaisten seikkojen yhteisvaikutuksista sekä ihmiskehon sopeutumiskyvystä, kuten yksilöllisesti huomioitavat hormonitoiminta, ihmisen biokemialliset ominaisuudet, henkilön aktiivisuus, suoliston toiminta, syömistavat ja laatu, hermostolliset seikat jne.

Eli monta sellaista seikkaa, josta kukaan ei voi juuri Sinun kohdallasi sanoa olevan kiveen hakattua. Joidenkin meidän ihmisten keholla vain on tehokkaampi kyky käyttää rasvoja tai hiilihydraatteja energianlähteenään. Jotkut tulevat toimeen vähemmällä kilokalorimäärällä jonkun täytyy tuplata tai triplata vierustoverinsa syömismäärät.

On hyvä huomioida, että tietyn koulukunnan edustajan näkemys on aina jonkinlainen yleistys – on siis turha kiistellä siitä, mikä koulukunta on optimaalisin ja paras.

Terveyttä ja hyvää oloa, ystävät! <3
Kipa

Mitä ajatuksia hiilihydraattihysteria sinussa herättää? Kommentoi alle ja jaa artikkelia!

10.2.2016

Elämäntapamuutoksessa on elämäntyylin ja uusien valintojen omaksumista

Bongasin tänään uutisen Crosstrainerin TV-ruudusta (kyllä, niissä on nykyään telkkarit!❤️😀) aiheesta elämäntaparemontti.

Komppaan Nelli Lähteenmäkeä (kuvassa) siinä, että elämäntapamuutoksen tai -remontin ei tarvitse olla jättisuuri ja nopea tässänytjakaikkikerrallaheti -mentaliteetilla toteutettu superharppaus.

Joskus vähemmän on enemmän: mitä enemmän kasaamme itseämme (ja elämäntaparemonttia) kohtaan odotuksia ja vaatimuksia, sitä kovempaa saatamme pettyä. Pettymykset musertavat helposti motivaatiota, itseluottamusta ja -arvostusta.

Toisaalta unohtaisin myös käsitteen elämäntaparemontti tai elämäntapamuutos. Se on sanana yhtä motivoiva, kuin dieetti. Siihen on alkanut kasautua hurja määrä odotuksia ja siten paineita.

Puhuisinkin vain elämäntyylistä ja valinnoista.

Esimerkkinä miespuolinen PT-asiakkaani, jonka kanssa aloitimme 3,5 viikkoa sitten.

Lähtötaso: 110 kg elopainoa, liikuntaa hän ei ollut harrastanut koskaan, saatika tykännyt siitä.

Kolmen viikon saavutukset:
– kiloja lähtenyt 5,2 kg
– mieliala on kohentunut ja hän on saanut liikunnasta tajuttomasti virtaa (hän itse kuvailee tilannettaan ”positiivisena riippuvuutena” 😀)
– ryhti on parantunut, selkäkivut ovat vähentyneet
– suhtautuminen liikuntaan on muuttunut positiiviseksi

 

Millä keinoin tulokset saavutettiin?

– lisäsimme liikuntaa pienellä määrällä (20 min) 3 krt/viikko, lähinnä kuntosalilla aerobisissa laitteissa
– pikkuhiljaa tutustumme kuntosalilaitteisiin ja oman kehonpainoharjoitteluun perusharjoituksin
– ruokavalio fiksattiin vastaamaan tavoitteita (kokonaisvaltainen hyvä olo ja painonpudotus)

Päätavoite on tehdä terveyshyötyjen kannalta riittävä määrä liikuntaa, ei suorittaa tai tehdä tarpeettoman paljon. Rasitusta nostetaan pikkuhiljaa.

Tärkeintä on, että homma on kivaa. Totta kai välillä tulee puskettua häntä ylittämään mukavuusalueensa, jotta kehitystäkin tulee. 👍

Tärkeimpänä pointtina kuitenkin – oli sitten elämäntapamuutos, -remontti tai -tyyli – on, että tekee asioita, joista tulee hyvä olo. Antaa kehon ja mielen myös levätä. Rakasta itseäsi ja olemustasi. Kiitä itseäsi ja kehoasi juurikin niistä pienistä saavutuksista, ne ovat kaikkein ratkaisevimpia.

Ja viimeisimpänä: ole hyvä itsellesi. ❤️

Kivaa päivää, ystävät!
– Kipa

4.2.2016

Korvaa kaupan hintavat mehut itsetehdyillä terveellisillä smoothieilla ja tuorepuristetuilla mehuilla

Mehu, maku ja väri! ❤️

Siitä on itsepuristettu mehu tehty.

Näin kevään kynnyksellä sitä jostain syystä innostuu pimeän ja valottoman talven jälkeen erilaisten kasvisten, hedelmien ja marjojen väreistä. Olen inspiroitunut taas kevään koittaessa tekemään kotona tuorepuristettuja hedelmämehuja ja viherjuomia. Smoothieita teen vähemmän, vaikka nekin ovat todella toimivia.

Tällä hetkellä mehujen pohjalle itselläni löytyy erilaisia sitrushedelmiä, granaattiomenaa, aloe veraa, inkivääriä, macaa, tuorepersiljaa, tuoreminttua sekä -basilikaa, viherjauheita sekä porkkanamehua.

 

Smoothiesta saa helposti kuituisan ja ravinteikkaan pienillä lisäyksillä

Smoothiessa tuoreet kasvikset, hedelmät ja/tai marjat sekoitetaan tehosekoittimella ravinteikkaaksi massaksi, johon on helppo sekoittaa mukaan esimerkiksi jogurttia, siemeniä, rahkaa, pähkinöitä, erikoismaitoja tai rahkaa. Systeemin etuna mainittakoon, että kuidut ja hedelmäliha tulevat smoothiessa mukana.

Smoothieen on helppoa sekoittaa esimerkiksi pellavansiemenrouhetta, chia-siemeniä tai hitusen psylliumia, jolloin siitä saa kuitu- ja ravintorikkaan aamupalan tai välipalan.

 

Tuorepuristettu on taatusti tuoretta

Tuorepuristettu mehu valmistetaan kypsentämättömistä hedelmistä tai kasviksista mehupuristimella tai -lingolla. Harmillinen puoli kyseisissä menetelmissä on se, että suuri osa kasvisten kuiduista jää koneeseen.

Lisäksi face the facts: toki tuorepuristaminen on työläämpää ja sotkuisempaa, kuin ostaa mehut valmiina. Mutta itsepuristettu on aina itsepuristettu. ❤️

 

Ole kaupassa tarkkana, ettet osta smoothien sijaan mehuja

Kaupoissa on nykyään hurja valikoimia erilaisia mehuja ja smoothieita. Niiden sisällöistä kannattaa olla tarkka: kun Kuluttajalehti tutki kaupoissa myytäviä smoothieita. Paljastui, että jopa puolet juoman sisällöstä saattoi olla tavallista rypäle-, omena- tai ananasmehua. Käytännössä siis maksamme ylihintaisesta mehusta.

Vaikka tuotteen kyljessä hehkutettaisiinkin terveellisyyttä ja tuoreutta, juoma onkin voitu tehdä pääosin täysmehutiivisteestä. Ei tässä mitään, mutta sokerin määrä nousee helposti ”normismoothieta” isommaksi ja esimerkiksi aikaisemmin mainitut kuidut ja ravintorikkaat tekijät jäävät tällöin vähemmälle.

 

Nauti tuorepuristettu mehu tai smoothie mahdollisuuksien mukaan heti

Tuoremehu tai smoothie kannattaa juoda heti, jotta sen ravintoaineista saa parhaan mahdollisen hyödyn. Esimerkiksi jotkin vitamiinit ja fenoliyhdisteet alkavat huveta heti, kun kasvista käsitellään.

Mehustamiseen innostuneiden kannattaa hyödyntää ylijäänyt kuitu – sen voi lisätä vaikkapa leipätaikinan joukkoon, smoothieen tai raakapuuroon. Erityisesti marjojen ”jämät” kannattaa hyödyntää, sillä marjojen kuorissa on runsaasti flavonoideja.

Mikäli kotona itse tekeminen ei ole oma juttu, on nykyään perustettu paljon tuoremehubaareja esimerkiksi ostos- ja kauppakeskuksien tai kauppahallien yhteyteen. Tämä ei muuten ole maksettu mainoslause: oma suosikkini on suomalainen Jungle Juice Bar. Ihan päällikkömesta! 👍

 

Millainen on sinun lempi smoothiesi tai tuorepuristettu mehusi? Kommentoi alle ja jaa artikkeli!

 

Terveydeksi, ystävät!

– Kipa

1.2.2016

Näin ihastuttava inkivääri parantaa terveyttäsi

Inkivääri – mikä ihana tekosyy!!

Käyn usein keskustan Jungle Juice Bar -mehubaarissa hakemassa tuorepuristetun mehun inkiväärillä tai inkiväärishotin. Kyseinen shotti sisältää mehubaarissa itsepuristetun inkiväärimehun lisäksi tuorepuristettua sitruunamehua. Toimii! 👍

Inkiväärishotin voi helposti tehdä myös kotona, mikäli omistaa mehupuristimen.

 

Inkiväärin moninaiset terveysvaikutukset

Länsimaissa inkivääriä käytetään pääosin ruoanlaittoon, mutta esimerkiksi sen trooppisilla kasvualueilla sitä käytetään pääosin muuhun tarkoitukseen. Inkivääri on Aasiasta kotoisin ja kiinalaisessa lääketieteessä se on lääketieteen monijeesaaja:

  • Inkiväärin nauttiminen laajentaa ääreishiusverisuonia
  • Se lisää hieneritystä ja näin viilentää ihoa
  • Inkivääriä käytetään erilaisten vatsavaivojen hoitoon (edistää ruoansulatusta, lisää ruokahalua) sekä estämään pahoinvointia
  • Sitä käytetään myös uutteena reumaattisten sairauksien yhteydessä

 

Suomessa inkivääriä tai inkiväärivalmisteita ei suositella käytettävän raskauden ja imetyksen aikana. Ei myöskään suositella käytettäväksi verenohennuslääkkeitä nauttiville.

 

Inkiväärin lääkennälliset ominaisuudet

  • Vähentää kipua ja tulehdusta (koska sisältää tuöehduksia vähentävää kapsaisiinia, beta-karoteenia, kurkumiinia, salisylaattia ja kaffeiinihappoa)
  • Reuman tukihoito (lievittää reumaattisten sairauksien aiheuttamaa kipua ja edistää nivelten notkeutta)
  • Apu vatsavaivoihin ja pahoinvointiin
  • Helpottaa kuukautiskipuja
  • Helpottaa ilmavaivoja
  • (lämpimällä) inkiväärijuomalla kerrotaan olevan tukkoisuutta lievittävä ja flunssapotilaan oloa helpottava vaikutus, toimii taatusti kylmänäkin
  • Puhdistava vaikutus, koska parantaa verenkiertoa, poistaa nestettä ja vähentää turvotusta
  • Irroittaa keuhkoista limaa, ja astman ja allergoiden hoidossa sillä on todettu positiivisia vaikutuksia

 

Käytetäänpä inkivääriä myös kosmetiikassa.

Joten…miksei? 🙂 Jos tällä pysyy kevätpöpöt kurissa, niin helpolla lähtee. Kannattaa seurailla Terveysblogia myös Facebookissa! Postailen sinne aika ajoin erilaisia ruoka- ja terveysjuomavinkkejä!

 

Aamuvirkun inkiväärijuoma

Loistava aamuun kehoa herättävä inkivääri-sitruuna-minttujuoma!

Ohjeet:

Paloittelin kokonaisen inkiväärin ja sitruunan keitinveden sekaan ja kuumensin veden liki kiehumispisteeseen (vältä kiehauttamasta vettä). Lopuksi lisäsin tuoreta minttua useamman oksan ja annoin juoman hautua.

Valmiiseen juomaan lisäsin vielä aloe veraa.

Makeamman version ystävät voivat makeuttaa juoman esimerkiksi hunajalla tai stevialla.

 

Miksi sitruunaa kannattaa juoda?

* Sitruuna tunnetaan antibakteerisena hedelmänä, joka vahvistaa immuunijärjestelmää ja auttaa taistelemaan infektioita vastaan: sitruunat sisältävät mm. sitruunahappoa, kalsiumia, magnesiumia, C-vitamiineja, flavonoideja, pektiinejä ja limoneeniä.

* Sitruuna myös tehostaa ruoansulatusta. Sitruunat lievittävät ruoansulatushäiriöiden oireita, kuten närästystä, ilman kertymistä suolistoon ja vatsan turvotusta.

* Sitruuna lisää virtsaamisen tarvetta, joten se auttaa pitämään virtsatiet terveenä.

 

Nämä kaksi toimivat mielestäni päällikkökombona niin flunssakautena, kuin kehon virkistykseen. Suosittelen testaamaan päivittäistä inkiväärishottia! <3

 

Terveydeksi!

– Kipa

29.12.2015

Kuuluuko sinun uuden vuoden lupaus näihin yleisimpiin jokavuotisiin lupauksiin?

Uusi vuosi on perinteisesti lupausten aikaa. About.com -sivusto on nimennyt kymmenen suosituinta uuden vuoden lupausta, joita ihmiset yleensä tekevät. Katso, löytyykö omasi seuraavasta listasta.

 

Top-10 Uuden vuoden lupaukset

 

1. Viettää enemmän aikaa perheen ja ystävien kanssa

Tämä on klassikko uuden vuoden lupaus. 😊 Mieti konkretiaa. Miten voisit konkreettisesti viettää enemmän aikaa perheen ja ystävien parissa?

Ole myös itse aloitteen tekevä osapuoli: ehdota tapaamisia, ravintoillallisia ja yhteistä ajanviettoa aktiivisesti. Kun vietät aikaa läheistesi ja ystäviesi kanssa ole läsnä. Vältä tekemästä mitään muuta samaan aikaan, kun sinulle puhutaan. Kuuntele ja ota katsekontaktia. Ole kiinnostunut.

 

2. Ottaa liikkumisesta tapa

Liikunnalla saavutetaan todellisia terveyshyötyjä, kunhan se on säännöllistä. Olit sitten liikuntaa aloitteleva tai vakkaripuuhastelija, niin suunnittele liikuntasi: mitä liikuntaa tykkäät harrastaa? Kuinka monta kertaa viikossa ja mihin aikoihin? Aseta tavoitteesi realistiseksi. Mikäli aikasi todellisuudessa on kortilla on realistisempaa asettaa rima siihen, jonkavoit toteuttaa. Potematta huonoa omaatuntoa. Aikaa löytyy sellaisten asioiden järjestämiseen, joita todellisuudessa haluat toteuttaa.

 

3. Painonpudotus ja -hallinta

Klassikkolupaus nro 2. ☺️

Painonpudotus on uuden vuoden lupaus, johon lähdetään ennennäkemättömällä puhinalla. Kuten edellisessäkin kohdassa myös tässä anna realiteettien puhua. Ei ole realistista odottaa kymmenen kilon painonpudotusta kuukauden pussidieetillä ja olettaa sen jälkeen voivansa palata vanhaan malliin.

Kärsivällisyys on hyve ja aina enemmän ei ole parempi. Usein käy niin, että äkkijyrkän aloituksen jälkeen kuukauden-pari päästä into hiipuu. Miksi? Mm. edellä luetelluista syistä: odotukset eivät ole realistisia ja aloitetaan liian paljon liian aikaisin ilman vedenkestävää suunnitelmaa. Lisäksi mitä enemmän lähdetään rykimään puskista ja paljon yhtä soittoa sitä enemmän väsymyksen ja loukkaantumisten riski kasvaa.

Muista, että keho on kokonaisuus. On siis huomioitava kokonaiskuormitus, ei pelkästään liikunnan tuoma energiankulutus.

Liikuntaa jopa oleellisempi on ruokailu: ruokavalio kuntoon. Syö säännöllisesti ja tasaisin väliajoin, huolehdi riittävästä proteiinin ja kuidun saannista, juo riittävästi nestettä ja tee järkeviä valintoja. Mitä kehosi todellisuudessa tarvitsee?

Kaksi tärkeintä tekijää painon pudotuksessa ovat järkevät tavoitteet ja niissä pysyminen. Unohda epäonnistuminen ja sen pelko: keskity onnistumaan. Pystyt siihen, kun päätät.

 

4. Tupakoinnin lopettaminen

Klassikkolupaus nro 3.😀

Jos olet päättänyt lopettaa tupakoinnin uuden vuoden lupauksena, mieti mikä luopumisvaihtoehto sopii itsellesi parhaiten: joillekin toimii totaalilakko, joillekin asteittainen nikotiiniannoksen vähentäminen.

Mieti myös syitä, miksi poltat? Onko polttaminen tosiassa se mitä sinä tai kehosi tarvitsee vai onko se esimerkiksi tapa tai sosiaalinen tapahtuma?

Mitä muuta voisit tehdä, kuin polttaa?

Hanki myös vertaistukea. Eikö tule ketään mieleen? Perusta oma tukiporukka esimerkiksi Facebookiin.

 

5. Elämästä nauttiminen enemmän

Nykypäivän stressi- ja suoritusyhteiskunta on kulminoitunut tilanteeseen, jossa entistä enemmän kiinnitetään huomiota hetkessä elämiseen (mindfulness) ja elämästä nauttimiseen.

Mitä elämästä nauttiminen sinulle merkitsee?

Se voi liittyä esimerkiksi uusien asioiden kokeiluun ja omaksumiseen: vaikka uusi harrastus, kuten juoksu, käsityöt tai vaikka laulaminen tai akrobatia. Toisaalta voit opetella jonkin uuden taidon, esimerkiksi uuden kielen tai käydä tietokonekursseilla. Voit myös panostaa kulttuuriin: käy enemmän teatterissa, musikaaleissa, näyttelyissä tai museoissa. Jollekin voi olla mukavaa vaihtelua esimerkiksi suunnata kohti kylpylä- tai hemmotteluhoitoja.

 

6. Alkoholinkäytön lopettaminen tai vähentäminen

Tipaton tammikuu vai pidempiaikainen alkoholilakko? Tipaton tammikuu – klassikko nro 4. 😉

Vaikka moni tekee uuden vuoden lupauksena päätöksen lopettaa alkoholin käyttö kokonaan, niin useimmille taas yhtä radikaali muutos ei sovi. Sama siis, kuin polttamisen lopettamisen kohdalla: mikä keino toimii sinun kohdallasi parhaiten?

Monet paljon alkoholia nauttivat eivät pysty lopettamaan kerralla, mutta pääsevät parempiin tuloksiin vähentämällä juomista pikkuhiljaa. Jollekin tehoaa totaalistoppi.

Juomisen lopettamiseen löytyy paljon apua ja hoitoja sekä tukihenkilöitä ja -ryhmiä.

 

7. Talouden kohentaminen tai sen hallinta

Raha, tuo jatkuva stressiveijari. Kuinka hyvin tosiasiassa olet selvillä taloutesi tilanteesta? Suorita yksinkertaista kirjanpitoa ja merkitse ylös tulosi ja menosi.

Onko jotain menoja, mistä voisit karsia? Heräteostoksia, take away -kahveja tai muita pikku puroja, joista syntyy iso virta?

Kuinka paljon tarvitset rahaa perustarpeisiin kuukaudessa? Saatko kokoon sen verran? Jos et, mitä voit tehdä asialle?

Talouden hallinta on jotain, mikä aiheuttaa helposti stressiä. Kun olet kartalla todellisesta tilanteestasi osaat varautua ja suunnitella tarkemmin. Näin stressaat vähemmän.

 

8. Uuden opettelu

Oletko luvannut opetella jotain uutta vuonna 2016? Se voi olla ajatus uranvaihdosta tai työpaikan vaihdosta, paikkakunnalta muuttamista, uuden kielen omaksumista tai sosiaalisemman elämän omaksumista.

Oli asia sitten mikä tahansa, uuden asian opettelu on kaikkein helpoin ja motivoivin uuden vuoden lupaus.

 

9. Muiden auttaminen

Klassikko nro 5. 😊

Hyvin suosittua on luvata auttaa enemmän muita, ja hyvä niin. 💕 Astetta epäitsekkäämpi uudenvuodenlupaus on aina toteuttajalleen palkitseva – ja myös saajalleen.

Miten olisi vapaaehtoistoiminta? Mitä mahdollisuuksia lähiympäristössäsi on? Kysy ja Googleta. Vapaaehtoistoimintaa voi onneksi harrastaa monin eri tavoin.

Toisaalta jos aikasi on kortilla, voit aina auttaa esimerkiksi lahjoittamalla vaatteita tai huonekaluja kierrätykseen.

 

10. Lisää järjestelmällisyyttä

Klassikko nro 6. ☺️

Kodin siistinä pitäminen tai toimiston uudelleen järjestäminen ovat hyviä uuden vuoden lupauksia ja nostavat oman mielialan korkealle. Miten on varaston laita? Tiedätkö mitä kaikkea jemmaat? Entä kirjahyllysi, olisiko selkeämpää aakkostaa kirjat tekijöiden mukaan tai järjestellä aihepiirin mukaan? Onko kaapeissasi ekstrasälää, josta luopua?

On todella puhdistavaa järjestellä kodissaan paikkoja ja luopua turhasta.

 

OMA UUDENVUODENLUPAUKSENI?

 

1. Lisää liikkuvuutta ja kehonhuoltoa. Siispä venyttelyitä, jotta saan rintakehän koskemaan tammikuun aikana lattiaan. 😃

2. Ekstrapaljon putkirullausta liikkuvuuden lisäämiseksi.

3. Viimeistellä käsilläseisontataitojani, jotka ovat jääneet hiomatta molemmissa ranteissa olevan, pitkäaikaisen ja viheliäisen, jännetupentulehduksen takia. ☺️

 

Entä Sinun uuden vuoden lupaus – löytyykö omista uudenvuoden lupauksistasi yleisimpiä lupauksia vai lupasitko tänä vuonna jotain toisenlaista? Mitä? Kerro alla!

 

Hyvää uutta vuotta, ystävät! ❤️

– Kipa

Terveysblogi 2020