24.11.2015

Tiedätkö mitä syöt? Helppo niksi tarkastuttaa ruokailutottumukset

Ruokailutottumukset: pohdiskelu ruokakulttuurin heikentymisestä on hieno ilmiö

Miksi? Koska on tervettä tietää, mitä syöt.

Jaoin Terveysblogin Facebook-sivullakin kyseisen linkin, jossa ruotsalainen Andreas Söderlund kertoi löytäneensä varastoistaan 36 vuotta vanhat margariinirasiat. Söderholm jakoi tiedon omalla Facebook-seinällään. Margariinit olivat olleet varastoituina ilmeisesti huoneenlämpöisenä.

Nämä margariinit ovat ikinuoria! Ruotsalaismies löysi varastoistaan 36 vuotta vanhat margariinirasiat ja tältä ne näyttivät. 😀

 

Syy siihen, miksi margariini säilyi melko muuttumattomana löytyy sen käsittelyyn liittyvästä kemiallisesta prosessista (seuraava on vapaa suomennokseni Söderlundin Facebook-sivustolta):

– lämpökäsittely (joka muodostaa bentsopyreeniä)
– kuljetus (mm. laivoissa, joissa on kuljetettu kemikaaleja)
– jalostus asetonissa (tavoitteena poistaa haju, väri ja maku)
– vesihöyrykäsittely (poistaa vitamiinit ja kaikki mitä asetoni on jättänyt jäljelle
– esteröinti (esteröintireaktiosta erottuneeseen öljyyn lisätään natriumetylaattia eltaatumisen ehkäisemiseksi)
– lisätään aromeja, väriaineita ja vitamiineja

…pistää miettimään, mistä ruokamme on nykypäivänä tehty? Miksi säilyvyys on hitokseen hyvä?

Söderholmin margariiniepisodista innostuneena kaivoin kirjahyllystä esiin kirjan nimeltään ”Aitoa Ruokaa” (Mats-Eric Nilsson).

…VIKATIKKI. 😀

 

Etsin kirjasta kohdan margariini ja kutakuinkin samaa tekstiä ylläolevan listauksen kanssa sain lukea. Tieto lisää tuskaa! x)

 

Margariinit syynissä – pari esimerkkiä

Seuraava teksti on lainausta kirjasta:

”Perinteinen Flora kevytmargariini sisältää 15 valmistusainetta, joista suurin ainesosa on vesi. Tuote sisältää lesitiiniä, happamuudensäätöaineita, aromeja ja vitamiineja.

Benecolissa on suomalainen sydänmerkki, ja mainosten perusteella sen pitäisi olla hyvin terveellistä. [Tarkastellessa tämän] kasvisrasvalevitteen tuoteselostetta: vesi, kasvistanolirasva (kasvistaloni 8 %), rypsiöljy, camelinaöljy, kovettamaton kasvirasva, gelatiini, suola (0,9%), emulgiointiaineet, happamuudensäätöaine (E330), A- ja D-vitamiini. Tuote sisältää runsaasti vettä, 44%, gelatiinia (ei sovi kasvissyöjille eikä vegaaneille), soijalesitiiniä [okei, jo itse soijalesitiini onkin ihan oma asiansa :O, toim. huom.]

No joo, toki nyt skannasin vain kyseisiä levitteitä. Kaikkihan meistä eivät edes käytä levitettä leivän päällä. Kaikki eivät edes syö leipää. Ymmärrätte kuitenkin varmaan, mitä ajan takaa. Kaikki voi olla sitä, mitä kuvittelemme – mutta lisukkeiden kera.

 

Tuoteseloste selventää paljon, lopullinen valinta lähtee tavoitteistasi

Näinä aikoina, kun puhutaan paljon puhtaasta ruoasta ja käsittelemättömästä ruoasta, niin on hyvä lukea pakkausten tuoteseloste. Ruokailutottumukset ovat yksilöllisiä. On kuitenkin paljon ruokia, joiden uskomme tekevän meille hyvää jollain tietyllä kriteerillä määriteltynä (”vähärasvainen”, ”sokeriton”, ”ei lisättyä sokeria”, ”vain hedelmän oma sokeri”, ”kevyt” jne.).

Tsekkaa tuoteselosteesta mitä kaikkea ostamasi tuote sisältää. Löydät ainesosaluettelosta käytetyt aineet suuruusjärjestyksessä eniten käytetyistä aineista vähiten käytettyihin. Ravintosisältötaulukot ovat hyviä työkaluja silloin, kun halutaa skannata tuotteen energiamäärä, rasvan määrä ja laatu, proteiinin määrä sekä hiilihydraatit ja sokereiden määrä.

Lopullinen valinta lähtee omista tavoitteistasi. Mitä haluat syömisilläsi saavuttaa?

 

Kaikesta ei voi syyttää teollisuutta: kuluttajillakin on parantamisen varaa

Mietin aika ajoin, kuinka hienoa on, että tietoa jaetaan. Kuinka mahtavaa on, että meillä on kirjallisuutta ja blogeja puhumassa puhtaan ruoan puolesta. Näin ne ruokailutottumukset vaan muokkautuvat! Löytyy tietoa monista lähteistä puhumassa elintarvikkeiden terveellisyydestä ja terveysvaikutuksista, monipuolisuudesta, aitoudesta sekä käyttötarkoituksesta.

Kuitenkin me kuluttajat teemme lopullisen valinnan. Osto- ja ruokakäyttäytymisemme muovaa teollisuutta: sitä tuotetaan mitä kysytään. Teollisuus on taitava luomaan tarpeita, mutta meillä itsellämme on vastuu syömisistämme.

Tiesittekö, että perheistä yli 60 % ei syö yhteistä ateriaa illalla ja oppilaista jättää koululounaan väliin noin 40 %?

YLI 60 PROSENTTIA EI SYÖ YHTEISTÄ ATERIAA ILLALLA. Do I have to say more?

Syömiskäyttäytyminen ja ruokailutottumukset opitaan kotona. Ruokakulttuurimme on rappiolla, sitä on syytä petrata. Toden totta elintarviketeollisuudella on parannettavaa, mutta niin on kuluttajallakin. Luokaamme siis jo kotona hyvä pohja ruokailutottumuksille.

Toki on tilanteita, jolloin on haastavaa syödä täysin puhdasta ja käsittelemätöntä ruokaa. Kyllä arkeen mahtuu joskus valmistakin ruokaa. Pääpiirteittäin valintojen on kuitenkin suotuisaa palvella kokonaishyvinvointia. Pienistä puroista syntyy iso virta. 🙂

 

Ravintopäiväkirja on helppo niksi ruokailutottumusten tarkasteluun

Jos epäröit tämän hetkisiä ruokailutottumuksiasi, niin helppo niksi tarkistella niitä on ravintopäiväkirja. Kirjaamalla päivittäiset syömiset ja juomiset kellon aikoineen saat erinomaisen silmäyksen päivittäisiin ruokailuihisi. Samalla saat mahdollisuuden löytää sellaiset ruokailutavat ja -tottumukset, jotka mahdollisesti kaipaavat kohennusta.

Päiväkirjaa pitämällä tulet tietoisemmaksi syömisestäsi ja sinun myös on helpompi yhdistää erilaisia mahdollisia ruokiin liittyviä oireita.

 

Oletko koskaan pitänyt ravintopäiväkirjaa? Mitä oivalluksia sait? Kommentoi alla! Artikkelia saa myös jakaa! 

Terveydeksi! <3

– Kipa

12.11.2015

Miksi perus ”normiruoka” ei enää riitä tyydyttämään kehon tarpeita?

Niin sanottu normiruoka puhuttaa paljon. Kun liikkuu aktiivisesti, niin elimistö tarvitsee astetta enemmän tukea aineenvaihduntamekanismeihin, luuston hyvinvointiin, vitamiinien ja hivenaineiden saantiin sekä yleiseen jaksamiseen ja immuniteetin tueksi. Riittääkö ”normiruoka” tyydyttämään elimistön tarpeet?

Sama kysymys koskee myös kiireistä ja epäsäännöllistä elämänrytmiä tai ruokavaliota, joka jää hieman yksipuoliseksi.

Viime viikonloppuna kävin kuuntelemassa seminaarin ruokavalion merkityksestä suolistolle. Kyllä tuli paljon hyvää ja yllättävääkin infoa!

88

 

Itse olen aina ollut vahvasti perushyvän ruokavalion kannattaja: ruokavalion peruspohja on hyvä olla ns. normiruoassa. Normiruoalla käsitän ruoan, joka on mahdollisimman vähän käsiteltyä eli se on luonnollisessa muodossaan. Ruokaa, jota ei ole teollisesti valmistettu eikä prosessoitu.

Kyllä jokunen eines silloin tällöin mahtuu ruokailuihin, nipo ei tarvitse olle eikä terveys siihen kaadu! Vanha kunnon 80/20-sääntö on tässä toimiva: 80% ruokavaliosta ollessa kunnossa 20% voi ottaa vähän rennommin.

 

Nykypäivän ruokamme on ravinneköyhempää, kuin 50-100 vuotta sitten

Viime lauantain seminaarissa tuli todettua, että nykyään ”normiruokamme” on paljon ravinneköyhempää kuin esim. 50-100 vuotta sitten. Porkkana tai parsakaali ole enää samoja. 

Emme saakaan kaikkea tarvitsemaamme pelkästään perusruokavaliolla, so. ”normi”ruokaa syömällä.

Suoraan lukuja ei luennolla sanottu, mutta mitä itse olen tietoa etsinyt ja kuunnellut, niin lähinnä tällä kaikella viitataan kasvisten ORAC-lukuun. Yksinkertaistettuna voidaan sanoa ORAC-luvun kertovan ruoka-aineen antioksidanttipitoisuudesta.

Seminaariluennon aiheesta piti Elinvoimaa -yrityksen terveysvalmentaja, ravitsemusohjaaja ja verimikroskopisti Sarita Honkaharju.

Honkaharju suosittelee, että perusruokavaliota täydennetään itselleen toimivilla konsteilla, kuten jauheilla tai mahdollisimman luonnollisilla puristeilla tai tableteilla. Näiden kohdalla tulee varmistaa että puristeissa/tableteissa on mahdollisimman vähän mitään turhaa esimerkiksi sidos-, käsittely- tai paakkuuntumisenestoaineita.

 

Oma valintani on viherjuomajauhe, sillä se hoitaa suolistoa
Itselleni toimii erittäin hyvin viherjauhe. Joka aamu ja ilta juon oman viherjuomahässäkkäni spirulinatablettien kera. Tärkeimmät tekijät vherjuomajauhetta valitessani on monipuolinen mixi viherjauheita (mitä enemmän sen parempi). 

Haluan viherjuomani sisältävän ainakin vehnänorasta, ohranorasta, klorellaa, lehtikaalia, pinaattia, nokkosta, erilaisia ituja ja ristikukkaiskasveja (parsakaali, kukkakaali) sekä mahdollisuuksien mukaan joitain marjajauheita (mustikka, acerola, puolukka) tai porkkanaa, punajuurta jne.

Henkilökohtaisesti itselleni suurin ero on ollut suoliston hyvinvoinnissa. Vatsa toimii paremmin aloitettuani juomaan kyseisen ”drinkin”. Lisäksi iho tykkää ja mieli on virkeämpi.

Ainoa miinus on, että jos vihreää tai kasviksia on ruokavaliossasi vähän havaitset mahdollisesti käytön aloittamisen yhteydessä pääkipua tai väsymystä. Tämä on kehon luonnollinen reaktio.

 

Meillä kuluttajilla on vastuu loppukäytöstä – pysy valveutuneena

Haluan muistuttaa, että me kuluttajat olemme onnellisessa asemassa siinä, että meillä on valta ja vastuu valita ruoka-aineemme.  Toki entistä enemmän nykypäivänä tulee kyseeseen laadunvalvonta ja tarkkaan tunnettu ja huolella toteutettu toiminta.

Puhutaan myös yritysten vastuusta: mistä tuotteet tarkalleen tulevat ja miten ne tuotetaan. Nykyään me kuluttajat olemme onneksi enenevissä määrin valveutuneita ja osaamme kysellä, kysenalaistaa ja pyytää. Aina toki emme.

Meillä kuluttajilla on vastuu tuotteiden käytöstä ja ostopäätöksestä. Oma valveutuneisuutemme ja tarkkuutemme on ratkaisevassa roolissa. Mitä tahansa kaupasta ei kannata ostaa vain siksi, että tuote on edullisempi.

Koska meillä loppukäyttäjällä on valta äänestää, niin me kuluttajat loppupeleissä määräämme mitkä tuotteet markkinoilla pysyvät: tehkäämme siis terveydellemme suotuisia valintoja, niin niitä löytyy jatkossa.

 

Terveydeksi, ystävät! <3

-Kipa

22.9.2015

Kolesteroli: miten ja mitä syömällä vaikutetaan suotuisasti kolesteroliarvoihin?

Niin kauan, kuin muistan, on rasva on ollut valokeilassa ”hyvälaatuisuutensa”, ”huonolaatuisuutensa”, lihottavuutensa, rasvanpolttovaikutuksensa tai muutoin vain ällöttävyytensä ansiosta.

Runsasrasvaisen ruokavalion on suoraan ajateltu olevan yhteydessä korkeaan kolesteroliin. Kaikille ei välttämättä ole selkeää, mitä ravintorasvat ovat. Onko niitä ”hyviä” ja ”pahoja”? Entä miten ne vaikuttavat kolesteroliarvoihimme?

 

78

 

Asia ei ole ihan yksinkertainen. Aiheesta löytyy tekstiä puolesta ja vastaan, tutkittua ja ei-tutkittua tietoa, mutua ja luuloa…Kolesteroliarvoja on tarkasteltava aina yksilötasolla: meillä kaikilla on yksilöllinen aineenvaihduntamme, eri perintötekijät ja erilaiset elintavat.

Siksi kolesterolitasomme ja kehomme reaktiot ovat yksilöllisiä. Kirjoitukseni aiheesta on katsaus yleisellä tasolla. En missään nimessä halua väittää tai edes esittää olevani yhtä valaistunut asian suhteen, kuin lääkärit ja asiantuntijat, joten luethan kirjoituksen tietoiskuna – et lääkinnällisenä ohjeena. Kiitos. <3

 

Onko rasva välttämätöntä?

Kyllä on. Rasvat ovat ihmiselimistölle välttämättömiä, ja niitä on nautittava keskenään oikeassa suhteessa ja oikeita määriä. Laadun tulee olla ”hyvä”.

 

Rasvaa tarvitaan ainakin kolmesta syystä:

 

1. Rasva edistää terveyttä

Ravintorasvojen nauttiminen edesauttaa rasvaliukoisten vitamiinien (ADEK-vitamiinit) imeytymistä ja edistää kalkin imeytymistä luuhun. Liian vähäinen rasvansaanti voi täten edesauttaa osteoporoosia.

Kehon oma rasva suojelee luitamme ja sisäelimiämme.

Polttamalla rasvaansa keho tuottaa lämpöä eli rasvasolukko osallistuu kehomme lämmöntuotantoon.

Solukalvomme muodostuvat lipideistä, so. rasvoista, joten rasvat ovat myös tärkeää rakennusainetta.

 

2. Rasva vaikuttaa kehon hormonituotantoon

Naisten hormonitoiminta on riippuvainen rasvasta. Lisäksi rasva vaikuttaa ns. leptiinihormonin tuotantoon, joka säätelee ruokahaluamme. Liian vähäisellä leptiinihormonin tasolla (, joka on rasvakudoksen määrästä riippuvainen) on huomattu olevan vaikutusta lihomiseen.

Kilpirauhanen ja lisämunuaiset tarvitsevat toimiakseen rasvaa.

 

3. Hermostomme tarvitsee rasvaa

Aivot kostuvat 70%:sti rasvasta. Eläinrasvat ovat hermoston toiminnalle elintärkeitä, sillä ne säätelevät mm. älyä, mielikuvitusta, muistia sekä liikkumiskykyämme (emotionaalista ja motorista tasapainoamme).

Hiuksemme, ihomme ja kyntemme sekä immuunivasteemme tarvitsee rasvaa.

 

Ravintorasvojen hyvät, pahat ja rumat

On ihana löytää asioista hyviksiä ja pahiksia. Eiköhän siis löydetä tästäkin: kuuluisin rasvojen erittely lienee niiden jakaminen ”hyviin” ja ”pahoihin” rasvoihin.

Ensiksi katsahdus hyviin rasvoihin:

Hyvät rasvat, tarkemmin sanottuna pehmeät rasvat eli tyydyttymättömät rasvat, ovat huoneenlämmössä juoksevia. Tyydyttämättömiä rasvoja on kertatyydyttämättömät (monotyydyttämättömät) ja monityydyttämättömät (polytyydyttymättömät) rasvat.

Monityydyttymättömiä rasvahappoja kertyy runsaasti solukalvoihin ja kertatyydyttymättömiä elimistömme varastorasvaan.Pääasiallisia tyydyttymättömien rasvojen lähteitä ovat margariinit, kasviöljyt (mukaanlukien pähkinät) sekä kanan ja kalan rasvat.

Monityydyttymättömiä rasvahappoja, joita ovat linolihappo ja alfalinoleenihappo, kutsutaan välttämättömiksi rasvahapoiksi. Ne toimivat omega-3 –ja omega-6 –rasvahappojen lähtöaineina. Välttämättömiä ne ovat siksi, että ihmiselimistön  on saatava niitä ravinnosta: ihmisen keho ei pysty näitä itse tuottamaan.

Sanotaan, että välttämättömiä rasvahappoja tulisi olla ainakin 3 % ravinnon energiasta.

 

Ja sitten ne huonot rasvat:

Huonot rasvat, tarkemmin sanottuna tyydyttyneet rasvat, ovat ns. kovia rasvoja. Ne ovat huoneenlämmössä kiinteitä. Tyydyttyneitä rasvoja käytetään runsaasti energiaksi.

Suurimpia kovan rasvan lähteitä suomalaisessa ruokavaliossa ovat rasvaiset maitotuotteet, erityisesti juusto, rasvaiset lihavalmisteet sekä runsaasti rasvaa sisältävät leivonnaiset. Lisäksi tyydyttyneitä rasvoja on mm. munankeltuaisessa, kookos- ja seesamöljyssä.

Lisäksi on olemassa transrasvoja, jotka käytännössä ovat ihmiset luomia. Myös ne ovat huoneenlämmössä kiinteitä. Terveydelle haitallisia ovat teollisuudessa hydrogenoimalla (= rasvan kovettaminen vedyttämällä) osittain kovetetut kasvirasvat, mutta näiden rasvojen pitoisuudet ovat Suomessa todellisuudessa vähäiset.

 

Kolesteroli: ei niin pahaa (LDL), ettei jotain hyvääkin (HDL)

Kolesteroli on itse asiassa rasvan tapainen aine. Sitä syntyy aivoissa ja maksassa. Ihmisen elimistöstä kaikkein eniten kolesterolia sijaitsee aivoissa.

Hermosolumme kommunikoivat kolesterolin avulla. Kolesteroli on ihmiselimistön optimaaliselle toiminnalle välttämätön rasva: se osallistuu hormonituotantoon ja muodostaa D-vitamiinia. Lisäksi se on mukana maksan kanssa valmistamassa sappinestettä, joka osallistuu ruoansulatukseen.

”Paha” kolesteroli eli LDL-kolesteroli kuljettaa kolesterolia maksasta kehon soluihin, kudoksiin ja valtimoiden seinämiin. Yksinkertaistettuna mitä suurempi on LDL-kolesterolin määrä, sitä enemmän kudoksiin kertyy kolesterolia.

LDL-kolesterolin haitallisuus on todettu erityisen suureksi ihmisillä, joilla on jo todettu sepelvaltimosairaus, aivohalvaus, katkokävely tai joilla on aikuistyypin (tyypin 2) diabetes. On myös syytä muistaa, että esim. sepelvaltimotaudin ja aivohalvauksen vaaran suuruus edellisen lisäksi riippuu myös muista riskitekijöistä.

“Hyvä” kolesteroli eli HDL-kolesteroli taas tuo liiallisen tai käyttämättömän kolesterolin takaisin maksaan.  Yksinkertaistettuna mitä suurempi on HDL-kolesterolin määrä, sitä vähemmän kolesterolia on kudoksissa ja valtimon seinämissä, ja sitä pienempi riski on sairastua verisuonisairauksiin tai halvauksiin (lähde: N Engl J Med,1999; 341:410-8).

HDL-kolesterolin riittävä määrä kokonaiskolesterolista on 30 %. Alle 20 %:n sen ei olisi suotuisaa mennä.

 

Eurooppalaisen sydäntautijärjestön European Cardiology Societyn vuosikokouksessa on keskusteltu kolesterolitesteistä.

Ennen päti helpostikin pelkkä kokonaiskolesterolin mittaus sekä sen jakautuminen “hyvään” HDL-kolesteroliin ja “huonoon” LDL-kolesteroliin. Sittemmin omaksuttiin uusi lähestymistapa, jossa keskeistä on näiden kolesterolien keskinäinen suhde:

  • Kun hyvän ja huonon kolesterolin suhde on 1/2, sydäntautiriski on pieni.
  • Kun suhde lähestyy arvoa 1/1, riski kasvaa.
  • Asia voidaan nähdä myös niin, että korkeampi HDL-kolesterolin määrä suojaa erityisesti, kun huonoa kolesterolia on liikaa.

 

Lääkettä korkeisiin kolesteroliarvoihin vai ei?

Tästä ollaan (ylläri) monta mieltä. On pari pääasiallista koulukuntaa: lääketieteellinen koulukunta (statiinilääkitys) ja ei-lääketieteellinen (elintavat) koulukunta.

Esimmäisen mielestä statiinilääkitys on tutkitusti erityisen välttämätön korkean kolesterolitason ollessa merkittävä riskitekijä verisuonivaurioille ja dementiasairauksille.

Sitten taas on koulukunta, jonka mukaan esimerkiksi verisuonissa havaittavat vauriot ovat seurausta kehossa jo esiintyneistä tulehduksista ja niiden aiheuttamista arpimuodostumista, joita kolesteroli on kiiruhtanut paikkaamaan.

On myös esitetty, että useimmat kolesterolilääkintää puoltavat tutkimukset ovat lääketeollisuuden rahoittamia.

Totta on, että kolesterolilääkkeet ovat nykypäivänä merkittävä bisness. Toisaalta taas kolesteroliongelmiin liittyen käydään lääkärin kanssa myös elintapoihin liittyvää keskustelua, kuten ravinnon ja liikunnan merkitystä, painonpudotusta ja mahdollisten kasvistanoleiden ja –steroleiden käyttöönottoa.

Yhdessä potilaan kanssa lääkäri päättää mahdollisesta hoidosta. Päävastuu hoidon toteutuksesta on potilaalla itsellään.

 

Seuraavat kohdat 1-4 nappasin ja referoin Käypähoidon sivuilta:

1. Millaisia arvoja tavoitellaan
– Väestötasolla hyvään valtimoterveyteen liittyvät kokonaiskolesteroliarvot ovat alle 5 ja LDL-kolesteroli alle 3 mmol/l.
– Henkilöillä, joiden valtimosairauden riski on suuri, LDL-tavoite on alle 2,5 mmol/l
– Kunkin potilaan yksilölliset tavoitteet määritellään keskusteluissa lääkärin kanssa

2. Elämäntavat puntariin
-Terveellisen ruokavalion perusperiaatteet: monipuolisuus, huomion kiinnittäminen rasvan laatuun
-> vähän kovaa, eläinperäistä rasvaa, kohtuudella pehmeää rasvaa, kuten kasvimargariinia ja kasviöljyjä), kalan suosiminen sekä riittävä kuidun määrä (täysjyvävalmisteet, kasvikset, hedelmät, marjat)
– Ruoan energiamäärän tulisi olla suhteutettuna energiankulutukseen
– Säännöllinen liikunta ja tupakoinnin lopettaminen
– Ylipainoisen henkilön kohdalla laihduttaminen (jo 5–10 prosenttia alkupainosta) auttaa
– Liiallisen alkoholin käytön pienentäminen

3. Elämäntapamuutoksien lisäksi tarvittaessa voi käyttää kasvistanoleita tai -steroleita (levite, jogurtti tms.)
-> kaikki edellä luetellut toimet yhdessä auttavat – ja pienen tai kohtalaisen riskin potilaalle ne ovatkin usein riittäviä dyslipidemian hoitoon

4. Lisäravinteet voivat olla avuksi
– D-vitamiini rasvintolisänä voi auttaa.
– Kalaöljykapselit voivat olla hyödyksi huomattavan korkeiden triglyseridiarvojen laskemiseksi
-> kalan hyödylliset ravintoaineet, saa parhaiten syömällä kalaa 2–3 kertaa viikossa
– Punariisi sisältää kolesterolia alentavaa statiinia, mutta määrät vaihtelevat valmiste-erästä toiseen, ja mukana tulevien muiden moninaisten kemikaalien hyödyt ja haitat ovat epäselvät
– Lääkehoitoa käytetään, kun kokonaisriski on suuri ja terveelliset elämäntavat eivät yksin riitä

 

Lopuksi: Panosta elintapoihisi, suosi “hyviä” rasvoja ja hyvälaatuisia hiilihydraatteja

Summauksena kaikelle: kun halutaan vaikuttaa HDL:n ja LDL:n keskinäiseen suhteeseen, niin suosi omega-3-rasvahappoja:

  • pellavansiemenöljy
  • rasvaiset kalat, tonnikala ja kalaöljykapselit
  • mantelit, saksanpähkinät ja kurpitsansiemet
  • B6-vitamiini (pyridoksiini) lisää omega-3:n tehoa

Hyödyllistä on nauttia myös

  • kokojyväviljaa, erityisesti kauraa
  • avokadoa, vihreitä papuja ja linssejä
  • tomaattia, kurkkua
  • omenoita
  • inkivääriä
  • vihreää teetä
  • C-vitamiinia

 

Kookosöljystä tulee kysymyksiä paljon siinä mielessä, että kysytään nostaako se kolesteroliarvoja? Itseasiassa kookosöljy sisältää 0 % kolesterolia.

Ruoanlaitossa suosi oliiviöljyä, sillä se sietää hyvin kuumentamista eikä siten härskiinny. Oliiviöljy on kertatyydyttämätön rasvahappo. Myös avokado, mantelit, seesaminsiemet sekä cashew-, maa- ja macadamia-pähkinät sisältävät kertatyydyttämätöntä rasvaa. Ne alentavat “huonoa” kolesterolia.

 

Tasapainota omega-6 ja omega-3 -rasvahappojen saanti

On myös todettu, että saamme ruokavaliosta liikaa omega-6:sta suhteessa omega-3:een. Suhteen “tulisi” olla 1,5:1, kun se nykyään on vähintään 10:1 tai jopa 25:1 asti. Käytännössä omega-6:sta tulisi saada 4,5 g/pv ja omea-3:sta 3 g/pv. Omega-6:sta saamme mm. pähkinöistä, siemenistä ja jyvistä, vihanneksista ja hedelmistä, lihasta, maitotuotteista ja  munista sekä helokki-, auringonkukka-, rypsi- ja maissiöljystä. Täten myös voi olla paikallaan tasapainottaa omega-6 ja omega-3 –rasvahappojen saanti.

 

Sellaista lyhykäistä rasvapläjäystä tällä kertaa. 🙂 Terveydeksi, ystävät!

– Kipa

1.9.2015

Lihottavatko kemikaalit?

Kuva: Kemikaalit. Kauneus & Terveys -lehti 09/2015

 

Nykypäivänä ylipainoon etsitään kuumeisesti syitä sokerista, rasvasta, liikkumattomuudesta, stressistä, liian vähäisistä yöunista, liikasyömisestä, liian vähän syömisestä jne. Näillä on melko selkeä yhteys ylipainoon. Viime vuosina on tapetille nostettu kemikaalit. Väitetään, että ne lihottavat siinä missä sokeri ja rasva. 

Luin tästä syyskuun alussa (2015) artikkelin Kauneus ja Terveys -lehdestä, josta mielenkiinnosta referoin osan tänne. Artikkeli osui silmiini, sillä kävin muutama vuosi sitten Biosignature-mittauksessa, jossa ensimmäistä kertaa minulle kerrottiin kemikaaleista ja niiden vaikutuksesta.

 

Miten kemikaalijäämät lihottavat?

Ympäristön kemikaaleista on etsitty osasyyllistä ylipainoon. Luonnossa ja ihmisen tekemissä kemikaaleissa on lihomista edistäviä ainesosia, obesogeenejä. Nämä eivät ole syötäviä aineita, vaan obesinogeenit kulkeutuvat elimistöömme lähinnä muoviesineiden, tekstiilien ja ruokapakkauksien myötä. Myös ilmasta ja vedestä.

Verikokeissa on huomattu, että hyvin ylipainoisten henkilöiden elimistössä on kemikaaleja selvästi hoikkia enemmän. Epäselvää kuitenkin on, ovatko esimerkiksi muovien pehmittiminä käytetyt kemikaalit syy ylipainoon vai onko niitä ylipainoisilla enemmän suuremman rasvamäärän takia.

Viimeinen seikka on mielestäni validimpi syy, sillä tiedämme rasvasolujen toimivan kehon ”myrkkypuskureina”: keho poistaa sinne kertyviä jätteitä, kemikaaleja ja toksiineja.

Itse veikkaan jälkimmäistä vaihtoehtoa myös siksi, sillä uskon ylipainon olevan useamman tekijän summa. Toki usein se johtuu energiaylijäämästä: syödään enemmän, kuin kulutetaan. Syömistottumukset ja -käyttäytyminen ei kuitenkaan ole näin yksiselitteistä ja esim. meidän taustamme vaikuttavat elintapoihimme.

Stressillä, unenpuutteella/väsymyksellä ja geeneillä on omat näppinsä pelissä. Lisäksi ovat myös psyykkiset tekijät, kuten tunnesyöminen.

 

Obesogeenit kerryttävät elimistön painoa 

Obesogeenien sanotaan lihottavan, koska ne

  • Lisäävät rasvasolujen määrää
  • Saavat rasvasolut varastoimaan rasvaa
  • Haittaavat elimistön kykyä käyttää hiilihydraatteja ravinnoksi
  • Osittain (jotkut niistä) vaikuttavat keskushermostoon ruokahalua lisäävästi, elimistön lämpötilaa alentavasti ja täten lepoaineenvaihduntaa hidastavasti

 

Sanotaan, että kemikaalit ovat hormonihäiritsijöitä. Ne jäljittelevät tai häiritsevät hormonien toimintaa mm. vaikuttamalla hormonien aineenvaihduntaan, estämällä niitä poistumasta elimistöstä tai tekemällä niistä normaalia aktiivisempia.

 

Vältä orgaanisia tinayhdisteitä ja bisgenoli A-kemikaalia

Elimistössä pitkään vaikuttavia yhdisteitä ovat mm. orgaaniset tinayhdisteet. Suurin osa kemikaaleista poistuu nopeasti virtsan tai ulosteen mukana, joten pysyvää haittaa kaikista ei ole.

Säilykepurkkien pinnoitteista voi irrota ruokaan epoksihartsia ja sen raaka-ainetta, bisfenoli A:ta (BPA). Sillä on tutkitusti yhteyttä ylipainoon, sillä bisfenoli A vaikuttaa rasvasoluihin.

Kyseessä on siis muovin pehmittimenä käytetty aine. Muovipullot, tuttipullot ja shakerit ovat nykyään enenevissä määrin BPA-vapaita:

”Bisfenoli A (BPA) on kemikaali, jota käytetään polykarbonaattimuovien valmistuksessa. Polykarbonaatti on kovaa, kirkasta tai sävytettyä taipumatonta muovia, josta valmistetaan mm. mukeja, lautasia, ruoan säilytysastioita, tuttipulloja ja juomapulloja.

Ajan kuluessa normaalikäytössä kemikaalia saattaa liueta tuttipulloista maitoon tai muuhun nesteeseen, erityisesti lämmitettäessä. Vuoden 2009 aikana useat tuttipullovalmistajat ovat siityneet BPA-vapaisiin valmistusmateriaaleihin. Tällöin pakkauksista löytyy merkintä BPA-vapaa.

BPA:ta on myös säilykepurkkien ja juomatölkkien sisäpinnoitteessa. USA:ssa ja Kanadassa äidinmaitokorvikkeet myydään yleisesti nestemäisenä säilykepurkeissa, joten myös tämä asia on noussut otsikoihin.” Lähde.

 

Miten välttää kemikaaleja?

Jos kemikaalien vaarat pelottavat, niin kannattaa mm. pitää ruokaketju mahdollisimmat lyhyenä. Käytännössä siis valmistaa itse ruokansa mahdollisimman puhtaista ja käsittelemättömistä ruoka-aineista. Tölkkiruokaa on hyvä syödä vain harvoin.

Lisäksi vaihtaa eväsrasioina käytettävät muoviastiat lasisiin versioihin ja käyttää lasisia juomapulloja.

Toki aina on terveydellisistä syistä hyvä välttää myös ylipainoa ja rasvamassan kerryttämistä elimistöön.

 

Terveydeksi!

– Kipa

 

Minkälaisista astioista sinä syöt evääsi? Kuinka paljon mietit kemikaaleja arkielämässäsi? Kommentoi alle ja laita artikkeli jakoon!

31.5.2015

Kun makeanhimo hyökkää – syitä arjen makeanhimoon ja miten käsitellä niitä

Tiedättekö sen tunteen, kun toisaalla tekisi mieli syödä ”mitä tahansa” ja toisaalla joku huutaa, että ”älä tee sitä”! Niinkuin kaikessa, niin myös ruokailussa on tärkeää löytää tasapaino eri sisäisten äänten välillä. Joskus makeaa vain menee, joskus ei. Joskus ”repsahtaa”, aina ei. Yksi repsahdus ei kuitenkaan kaada koko ruokavaliota, joten opettele olemaan itseäsi kohtaan myös inhimillinen.

 

Makeanhimo on mielenkiintoinen seikka. Siitä podetaan usein yllättävän huonoa omaatuntoa, vaikka loppupeleissä se on ensinnäkin hyvin inhimillistä ja toisekseen siihen on usein järkevä syy.

Jotta pitkäkestoisia muutoksia voi tehdä, kohtaa mielitekosi surutta: opettele käymään itseksesi keskustelua aiheesta ja kohtaa tilanne rohkeasti. Miksi minun tekee mieli juuri tätä? Mistä se voisi johtua? Tekeekö minun usein samaa asiaa mieli, vai muuttuuko mieliteon kohde?

Usein pakenemme tuntemuksiamme ja yritämme jollain tapaa piilottaa niitä. Loppupeleissä itseämme ja kehoamme emme pääse pakoon. Helpommalla pääset, kun yrität ymmärtää itseäsi ja kehoasi. Toivottavasti seuraava kirjoitukseni auttaa sinua konkretisoimaan syyt makeanhimollesi ja pääsemään niistä eroon.

Ohessa 8 yleisintä syytä makeanhimoon.

 

 1. OLET VÄSYNYT JA MIELITEOT OTTAVAT VALLAN

Väsyneenä mieliteot ottavat helposti vallan: aivot kaipaavat vähän sokeria piristyäkseen, ja usein mieleen ensimmäisenä tulee ruoka, josta pidämme.

Väsymystä aiheuttaa nykypäivänä eniten epäsäännöllinen nukkuminen, lähinnä riittämätön yöuni. Tuppaamme venyttää nukkumaanmenoa yömyöhäiselle, luemme nettilehtiä kännykällä tai meillä on läppäri sylissä vielä pitkälle yöhön. Joskus ei vain malta mennä nukkumaan ja telkkaria tulee tuijotettua astetta pidempään.

Hyvä keino on ottaa tavaksi mennä joka ilta samaan aikaan nukkumaan. Ennakoi tilanne: montako tuntia unta sinulle riittää? Monelta sinulla on herätys? Jos tarvitset yössä 8 tuntia unta ja herätys on kuudelta, niin nukkumaan olisi hyvä alkaa klo 22.

Jos tarvitset aikaa rauhoittua, niin tuntia aikaisemmin laita tekniset välineet ja vimpaimet kiinni, makoile sohvalla tai sängyssä ja lue kirjaa tai selaile lehtiä. Joskus voi laittaa taustalle jotain rauhoittavaa musiikkia ja vain köllöttää, kunnes uni tulee. Valitse keino, joka toimii sinulla.

Tiesitkö muuten, että 1 h vähemmän unta normaalista vaikeuttaa seuraavien KAHDEN päivän syömisten hallintaa?

 

 2. TODELLISUUDESSA SINULLA ON NESTEHUKKA

Jano koetaan usein fiiliksenä ”tekee mieli jotain, mutten tiedä mitä”. Päivisin on helppo unohtaa juoda, ja lopulta keho ilmoittaa nesteentarpeensa jollain tapaa. Joskus se on jopa päänsärkyä, väsymystä, heikkoutta, turtuneisuutta, sumuista oloa…tai mieliteko.

Kun sinun tekee mieli jotain, niin juo ensin. Jos pelkkä vesi ei ole lempijuomasi, niin tee itsellesi valmiiksi jääkaappiin esimerkiksi ”jääteetä”: laita lasipurkkiin vettä ja muutama pussi lempiteetäsi liukenemaan ja juo janon yllättäessä.

Toinen hyvä vaihtoehto on puristaa puolikas sitruuna tai lime ison vesilasilliseen. Tai aina voit käyttää appelsiinia, tuorekurkkua, marjoja, porkkanaa, selleriä – mitä mieli tekee!

Aktiivisesti liikkujille nesteytys on erittäin tärkeä: jo kahden prosentin nestehukka (kehon painosta, eli noin 1-1,5 l) heikentää suorituskykyä tuntuvasti. Lisäksi ovella kolkutteleva kesä aiheuttaa suuremman nestetarpeen meillä kaikilla – juo siis riittävästi pitkin päivää.

Suunnilleen riittävä määrä nestettä saadaan silloin, kun päivän aikana juodaan noin 2 litraa + 1-1,5 litraa harjoittelutuntia kohti. Erityisen lämpimissä olosuhteissa tavoiteltava juomamäärä voi olla noin 3 litraa + 1,5-2 litraa /harjoittelutunti. Nesteen määrä on kuitenkin yksilöllistä.

 

 3. OLET KIIREINEN JA STRESSAAT

Kiire on aikamme paholainen. Kiire aiheuttaa järjettömät kasat stressaatuneita ihmisiä ja kireitä hermoja. Sen lisäksi, että kuuppaa kiristää, niin kiire ja stressi saavat meidät syömään ”vähän miten sattuu”: kiireessä tulee syötyä nopeasti hutaisten, aistimatta ja usein myös liikkeellä tai seisten. Myöhemmin ihmetellään, miksi turvottaa.

Tämän päivän haaste on siinä, että emme elä hetkessä. Ruokailuun on hyvä ottaa oma aikansa ja mutustella syömisiään: muistatko miltä viime ruokasi todellisuudessa maistui? Miltä se tuoksui? Miltä se näytti? Osaisitko kuvailla sen nyt minulle ihan tarkasti? Voi olla, että mielesi (sinä) ei rekisteröi syöväsi.

Istu siis alas ja rauhoita tilanne. Usein kuulee sanottavan, että ”ei ole aikaa syödä”. Ei auta: raivaa kalenterista aikaa ruokatauolle. Mikäli elät hektistä aikaa opettele suunnittelemaan ruokailusi ja ennakoimaan tulevaa. Tarvittaessa varaudu eväillä.

Toisaalta kiire ja stressi voivat vaikuttaa toisinpäin: unohdamme syödä tai ei ole nälkä. Tarkkaile itseäsi ja pyri säännölliseen syömiseen vaikka sinulla ei olisikaan ei ole nälkä. Kun syöt tasaisin väliajoin vältyt illan napostelulta, kun keho ei yritä kuroa päivän energiavajetta kiinni.

 

 4. SYÖT EPÄSÄÄNNÖLLISESTI TAI LIIAN VÄHÄN

Mikäli ruokailun jälkeen on vielä nälkä, on ateria ollut liian heppoinen. Opettele kuulostelemaan sinulle otollisin ruokailurytmi. Yleisesti suositellaan syömään 3-4 tunnin välein. Jollekin taas sopii kahden tunnin välein syöminen, sillä heidän verensokerinsa on alttiimpi vaihteluille. Tunnista omat tuntemuksesi, sillä se on tärkeintä.

Säännöllinen syöminen on kuin rahaa laittaisi pankkiin. Kun skippaa ruokailut verensokeri laskee ja mieliteot heräävät. Usein mieliteot kohdistuvat johonkin äkkimakeaan tai suolaiseen naposteluun. Kun syöt säännöllisesti keho ei joudu hätätilanteeseen ja anna signaalia aivoille siitä, että nyt tarvitaan nopeasti jotain tai muutoin paniikki uhkaa.

Kehossa on sisäänrakennettu henkiinjäämismekanismi, ja sitä vastaan haraaminen on melkoista taistelua.

Varmista, että jokaisella aterialla on kaikkia kolme tärkeää makroravinnetta: proteiinia, hyvälaatuista rasvaa ja kyllä – myös hiilihydraatteja. Hiilihydraatteja on monenlaisia. Marjoista, kasviksista sekä hedelmistä saat hiilihydraatin lisäksi myös kuituja ja tärkeintä ravintoaineita.

 

 5. SYÖT JOHONKIN TUNTEESEEN TAI PAKENET TUNNETTA

Tunnesyöminen lienee monelle tuttu ilmiö: syömme suruun, iloon, palkinnoksi, pelkoon, kärsimättömyyteen, tekemisen puutteeseen, ketutukseen jne.

Ennen kuin olet kurkottamassa keksipurkkiin tai jääkaapille, pysähdy hetkeksi ja mutustele tunne: miksi minusta tuntuu tältä? Miksi reagoin niin kuin reagoin ja mikä siihen todellisuudessa auttaa – onko ruoka siihen keino vai pakenetko tunnetta syömiseen?

Kun tunnemme jotain tunnetta, mitä emme osaa käsitellä tai kohdata on syömiseen helppo ”piiloutua”: väliaikainen tekeminen saa ajatuksemme muualle, ja syömisestä saamme luontaisesti mielihyvää – onhan se perustarpeemme.

Usein puhutaan myös ”repsahduksista”, sillä nykyään moni meistä noudattaa jonkinlaista dieettiä: unohda dieetit ja unohda repsahdukset! Syömisestä itsensä rankaiseminen ei useinkaan johda kovinkaan hyviin fiiliksiin, ja pahimmassa tapauksessa syöt lisää ja itseinho kasvaa.

On inhimillistä tykätä syödä, se on meissä sisäänrakennettuna. On aivan turha taistella luontoaan vastaan. Vähän sama, kuin paksun karvan omaava turkiseläin yrittäisi sheivata itseään alituisesti, koska haluaa olla kalju. 😉

 

 6. OLET DIEETILLÄ JA RAJOITAT ENERGIAN- TAI HIILIHYDRAATTIEN SAANTIASI

Vähän jo alustettuna edeltävässä kohdassa, mutta näinhän se on. Unohda dieetit. Jos sanon suklaan rakastajalle ”ÄLÄ syö suklaata”, niin mitä tapahtuu? Aivan. Unohda kuurit ja rajoitukset: elämän ei tule perustua kuureihin, sääntöihin ja rajoituksiin. Ei myöskään ruokailun.

Mitä enemmän ruokailussasi on joustovaraa, sitä varmemmin onnistut. Pohdi mieluummin itseksesi mitä terveys ja hyvä ruokavalio tarkoittavat sinulle. Mitä ruokailu merkitsee sinulle? Rakenna tarvittaessa ruokavaliosi asiantuntijan kanssa tai vähintäänkin omaa kehoasi kuunnellen.

Joku voi syödä leipää, joku ei. Joku saa oireita maitotuotteista, joku ei. Joku voi syödä energiallisesti enemmän, kuin joku toinen. Sillä ei ole mitään väliä, mitä muut voivat tehdä tai eivät voi.

Ne eivät merkitse sinun kehollesi mitään: sinulla on vastuu omasta kehostasi ja vain sinä voit siitä ensi kädessä huolehtia. Ja koska kyseessä on läpi elämän vievä matka, niin miksi rajoittaa sitä liian tiukaksi? <3

 

 7. SYÖT TAVAN VUOKSI ELI OLET TAPASYÖJÄ

Meillä on erilaisia ruokailutottumuksia. Jonkun on saatava jotain makeaa ruokailun jälkeen, joku haluaa iltapäivästä töissä kahvipullan kahvin kanssa, joku ”tarvitsee” päivittäin täytetyn patongin tai joku haluaa vähintään yhden omenan päivässä.

Jos olet sinut homman kanssa, niin ookoo. Mutta jos sinulla on esimerkiksi painonpudotustavoite tai –hallintatavoite ja tapasyömisesi kohdistuu hyvin energiapitoisiin ruokiin, niin tarkkaile tapojasi. Onko sinulla tapana aina laittaa kahviin sokeria vai maistuisiko kahvi paremmalta ilman? Entä voiko pullan tai viinerin vaihtaa muutamaan pikkukeksiin iltapäiväkahvin kanssa, tai vaikka pensasmustikoihin? Onko sinulla tapa palkita itsesi työpäivän tai treenin päätteeksi jollain? Kuinka tarpeellisia nämä ovat asteikolla 1-10:een?

Tarvittaessa pidä ruokapäiväkirjaa ja tarkastele mitä ruokavaliossasi voisi fiilata.

 

 8. OLET SEURASSASYÖJÄ: SYÖT, KOSKA MUUTKIN SYÖVÄT TAI ET ”KEHTAA” KIELTÄYTYÄ

Joskus seura voi toimia mainosten tavoin: saat ärsykkeen. Sinun alkaa tehdä mieli herkkuja, sillä kaverit syövät vieressä. Ja juuri, kun lupasit itsellesi vähentää herkkujen syöntiä! 🙂

Kun tällainen tilanne tulee, niin mieti mitä todellisuudessa sinun tekee mieli. Onko kyseessä jano, nälkä vai ärsykkeen herättämä mieliteko? Mikä on tavoitteesi?

Aina välttämättä se ei ole kuolemaksi, jos liityt herkutteluseuraan – joskus se on ihan terapeuttistakin! Mutta edelleen, jos sinulla on jokin tavoite painonhallinnan suhteen, niin pohdi kuinka paljon tarvitset herkkuja. Kuinka paljon ne palvelevat tavoitettasi? Minkälainen olo sinulle tulee, jos syöt herkkuja? Entä jos jätät väliin tai korvaat ne jollain terveellisellä välipalalla?

Kaiken pohjalla on itsensä kunnioittaminen ja kehonsa kuunteleminen. Sinä olet ansainnut kaikkea hyvää ja positiivista energiaa elämässäsi. Kehosi on uskomaton koneisto, joka jaksaa päivästä toiseen ja antaa sinulle jatkuvasti viestejä tilastaan. Miksi siis et pitäisi itseäsi ja kehostasi huolta ja olisi itsesi paras ystävä? Kuuntele itseäsi ja kehoasi. Arki helpottuu, kun siinä on myös joustovaraa. Se helpottuu, kun siitä ei stressaa ja nukkuu yönsä hyvin. Se helpottuu, kun hymyilee. Se helpottaa, kun tekee itsensä kanssa yhteistyötä eikä tuomitse itseään.<3

 

Tunnistatko itsesi näistä jostain kohdasta, mistä? Kommentoi alle! Artikkelia saa laittaa myös jakoon!

 

Terveydeksi, ystävät!

– Kipa

 

PS: Tsekkaa Facebookista luomani vertaistukiryhmä makeariippuvaisille: Sokeripommi – sokeririippuvaisten vertaistukiryhmä ja Sokeripommin Facebook-sivu!

26.5.2015

Jalkojen turvotus – mikä avuksi?

75

 

Personal Trainerina ja ryhmäliikuntaohjaajana juttelen paljon aiheesta jalkojen turvotus.

Itsellänikin sitä omista ohjauksista ja treenimääristä johtuen on. Yllättävän monella tuntuu jaloissa painetta ja konkreettisesti näkyy turvotusta. Puhutaanpa siis hieman alaraajaturvotuksesta.

Mistä moinen oikein johtuu? Käydään seuraavaksi vähän alaraajaturvotusta, sen syitä ja helpotuskeinoja läpi.

 

Mitä alaraajan verenkierrossa tapahtuu?

Alaraajan verenkiertoon kuuluvat valtimoverenkierto ja laskimoverenkierto. Valtimoverenkierto tuo verta alaraajaan ja laskimoverenkierto kuljettaa verta alaraajasta pois. Alaraajojen laskimojärjestelmä huolehtii jopa 90 % veren paluukierrosta sydämeen. Lopusta 10 %:sta huolehtii imusuonisto eli lymfasuonisto. Lymfasuonisto kuljettaa nesteitä elimistössämme.

Harvoin kyseessä on vakavampi tapaus, mutta mikäli sinulla ilmenee nopeasti alaraajan kipua,  kalpenemista tai lämpötilaeroja terveeseen alaraajaan verrattuna, niin on hyvä poissulkea koko alaraajan valtimoverenkierron häiriö. Tällaisen olemassaolosta ei kannata kuitenkaan heti hätääntyä (!), vaan usein turvotuksen syy löytyy pienen itsetutkiskelun jälkeen aika selkeästä syystä.

 

Mistä jalkojen turvotus johtuu – primaari ja sekundäärinen turvotus

Primaari turvotus aiheutuu imusuonten tai imusolmukkeiden häiriöstä. Tämä ominaisuus voidaan havaita jo vauvana, ja vaatii säännöllistä lymfaterapiaa. Myös kompressiotuotteiden käyttö on suositeltavaa, jotta “häiriö” pysyy vakaana. Tällainen turvotus alkaa usein jonkin laukaisevan tekijän voimasta: raskas fyysinen rasitus, vamma tai raskaus. Oma turvotukseni on pitkälti primaarista (fyysinen rasitus).

Sekundaarisesta turvotuksesta puhutaan silloin, kun turvotus tulee vamman tai operaation seurauksena, jonka vuoksi lymfasuonet tai imusolmukkeet vaurioituvat ja nestekierto häiriintyy. Esimerkiksi jonkin leikkauksen seurauksena.

Joskus sekundaarisen turvotuksen syy voi olla myös liiallinen puristus, esimerkiksi raskaana ollessa. Raskauden aiheuttaman nestekuorman lisääntyminen ja vatsan paino vaikuttavat laskimokiertoon painamalla imusuonia.

Lisäksi ilman lämpiämisen myötä elimistömme reagoi lämpöön laajentamalla verisuonia ja yrittäen näin viilentää kehoamme. Tällöin elimistön nestevolyymi kasvaa ja keho kerää helpommin turvotusta.

 

Mikä avuksi, kun jalkoja turvottaa?

Tästä puhun liikkuvien ihmisten kanssa paljon. On onneksi olemassa kasa kotikonsteja, joilla alaraajan turvotusta voi helpottaa:

– Nosta jalat päivittäin yläasentoon, noin 20 minuuttia riittää

– Treenin jälkeen, kesähelteillä tai paineen tuntuessa viilennä raajaa viileällä vedellä: pidä raajaa viileän suihkun alla tai huljota jalkoja viileässä jalkakylvyssä

– Juo riittävästi vettä, mutta älä liiottele: selvitä, mikä on sinulle sopivin määrä vettä (yleensä välillä 2,5-4 litraa/pv) ja vältä kuplajuomia

– Vältä liian puristavia vaatteita: kireät housut puristavat hermoja ja heikentävät alaraajojen verenkiertoa – lisäksi kannattaa tarkkailla muutoinkin tuntemuksiaan kireiden vaatteiden kanssa, sillä kireät vaatteet saattavat aiheuttaa mm. närästystä ja päänsärkyä, ja heikentävät yleisestikin verenkiertoa vartalon eri osissa

– Vältä supersuolaisia ruokia

– Kuuntele tuntemuksia (todella kuumassa saunassa): sauno kohtuudella, sillä joillakin henkilöillä saunan kuumuus lisää turvotusta – infrapunasaunan käyttö voi helpottaa tuntemuksia

– Liiku säännöllisesti (tehostaa lymfakiertoa) ja muista myös palautuminen: liika rasitus pahentaa turvotusta, ja voi johtaa osaltaan kehon stressitilan nousuun

– Käytä tarvittaessa Pitkin päivää esim. lentosukkia, tukihihoja tai treenatessa kompressiovaatteita

Toki myös ylipainon kontrolloiminen toimii turvotukseen – eli siis painonpudotus tarvittaessa.

Halutessasi voit kokeilla nesteitä poistavia yrttejä, marjoja, hedelmiä tai tuotteita, kuten:

 

YRTIT
– nokkonen (esim. teenä tai salaatin sekaan”nokkoslettuina tai –keittona)
– kultapiisku
– siankärsämö
– koivu
– juolavehnä
– mesiangervo
– persilja
– peltokorte
– fenkoli
– minttu
– voikukka

 

HEDELMÄT
– vesimeloni
– ananas

 

MARJAT
– mansikka

 

KASVIKSET
– kurkku
– artisokka
– vihreät pavut
– selleri

 

Lisäksi voi olla hyödyllistä nauttia kalium-pitoisia ruokia, sillä liiallinen natrium kerää myös nestettä elimistöön:
– mineraalisuola
– kahvi (murukahvi, pikakahvi, ei kofeiiniton)
– merilevä
– peruna
– leseet
– kuivattu papaija
– kuivattu persikka
– tumma suklaa (kaakaota väh. 80%)
– aurinkokuivattu tomaatti
– pavut ja linssit
– banaani
– basilika
– seesamin-, kurpitsan-, auringonkukan- ja pellavansiemen
– manteli

 

Jalkojen turvotus & kompressiovaatteet – hyödyksi vai huviksi?

Kompressiotuotteet – nimittäin lääkinnälliset ja asiakkaan mukaan räätälöidyt – ovat aina hyvä ajatus ja tarpeellinen apu turvotukseen. Tuotteissa on oltava riittävä ulkoinen puristus, ja usein suurin kompressio on raajan uloimmassa osassa (nilkassa ja ranteissa), josta ylöspäin puristus asteittain kevenee.

Jonkin aikaa sitten (28.1.2015) Helsingin Sanomien terveysosiossa kirjoitettiin, että kompressiovaatteista on hyötyä lähinnä pään sisällä. Tuolloin en vielä itse ollut tutustunut tuotteisiin tarpeeksi, jotta minulla olisi niistä mielipide. Nyt on. 🙂

Laadukkaiden kompressiotuotteiden luvataan parantavan niin treenin aikaista suorituskykyä kuin palautumistakin, sekä ehkäisevän muun muassa pitkästä istumisesta aiheutunutta alaraajojen turvotusta. Lääkärikeskus Dextrassa työskentelevä kiropraktikko Tuukka Kaukoniemi avaa asiaa Sykesportin sivustolla seuraavasti:

“Suurin osa liikkeestämme tapahtuu alitajuntaisesti. Voidaksemme tuottaa liikettä hermoston, lihasten ja nivelten välityksellä, kehomme tarvitsee tietoa muun muassa lihasten pituudesta ja jännitteestä sekä nivelten asennosta.

Kehomme liikekontrolli, koordinaatio ja fyysiseen kuormitukseen mukautuminen on siis riippuvainen informaatiosta joka tulee “sisäänpäin” keskushermostoon, jotta voisimme tuottaa “ulospäin” oikeanlaista liikettä. Rasitusvammat ovatkin useasti seurausta kehomme heikentyneestä kyvystä mukautua ja reagoida fyysiseen kuormitukseen.

Kompressiotuotteet voivat parhaimmillaan suorituskyvyn ja palautumisen lisäksi parantaa “sisäänpäin” menevää informaatioita. Eritoten nivelten yli menevät kompressiotuotteet voivat parantaa ihon kautta saatavaa informaatiota nivelten asennosta dynaamisissa liikkeissä, sekä optimoida lihasten supistumista.

– Kompressiotuotteiden hyötyjä on tutkittu lähinnä suorituskyvyn (vähemmän lihasvärinää) ja palautumisen (parantunut verenkierto) kannalta. On mahdollista, että oikeanlainen kompressio voi myös auttaa hermo-lihasjärjestelmää helpottamaan tuki- ja liikuntaelimistön mukautumista päivittäiseen kuormitukseen liikkuessa.”

Käytännössä tämä tarkoittaa siis sitä, että kehomme eri osat keskustelevat keskenään paremmin kompressiotuotteiden myötä, jaksamme paremmin, teemme tehokkaammin ja minimoimme loukkaantumisriskit.

Tämähän kuulostaa hyvältä!

 

Mitä kompressiotuotteisiin tulee, niin suosittelisin jokaisen kokeilemaan itse erilaisissa treeneissä ja tunnustelemaan onko niistä hyötyä juuri itselleen. Periaatteessahan sillä ei ole väliä, onko positiivinen vaikutus pään sisällä vai ei – pääasia, että toimii. 😉

Kompressiotuotteet on alun perin luotu vaikuttamaan kehon lymfanesteisiin, eli poistamaan nestettä tietystä kehon osasta. Harmillisinta niissä kuitenkin tällä hetkellä on, että puolueetonta tutkimustietoa on vaikea löytää. Kompressio-nimellä myydään kaikenlaisia ”kompressio”tuotteita. Kompressiotuotteiden käytöstä on ollut tutkimushenkilöille joko positiivisia vaikutuksia tai ei vaikutuksia ollenkaan.

Lähinnä uskon nyt kompressiotuotteiden käytön jälkeen, että kompressiovaatteiden ollessa liian tiukat tai puristuksen olevan liian heikko tietystä kohtaa (esim. sukat nilkan alueelta) tai puristavan liikaa toisesta kohtaa (esim. jalkapöytä tai pohje) tavoittelemani hyöty ei optimoidu – päinvastoin.

Summana kompressiohärpäkkeille sanoisin, että panosta laatuun, mittaa oikea kokosi ja testaa – saatat tykätä pitää niitä tai jatkaa ilman niitä. Mutta oi sitä ilon päivää, jos ne antavat helpotuksen turvonneille nilkoille. <3

 

Liikunnan iloa kaikille! 🙂

Kipa

14.5.2015

Stressinhallinta osa 3a: miten ruokavalio vaikuttaa suotuisasti stressitasoihin?

Antioksidantit ovat terveyden kannalta tärkeitä, sillä ne vähentävät kehon oksidatiivista stressitilaa. Oksidatiivisessa stressissä elimistö on joutunut hapetustilaan hapettavien olosuhteiden (ruokavalio, lääkitys, alkoholi, rasittava liikunta) vuoksi. Oksidatiivinen stressi näkyy erityisesti unenlaadun heikkenemisenä. Parhaiten vähennät kehon oksidatiivista stressiä nauttimalla antioksidantteja.

 

Edeltävä stressinhallintaosio päättyi pieneen mutustelutehtävään, jossa muodostettiin tämän hetken oma Stressikenttä. (kts. edeltävä osio http://www.terveysblogi.fi/blogi2/72-stressin-hallinta-on-avain-nykyhetken-hallintaan-ymmarra-hallitse-ja-poista-stressi-elamastasi-osa-2-mista-meille-tulee-stressia).

 

Stressikenttä on avain oman elämäsi stressinhallintaan

Tarkastele omaa stressikenttääsi ja vastaa seuraaviin kysymyksiin:

  • Mitä tekijöitä stressikenttäsi sisältää?
  • Kuinka monen asian haluaisit olevan toisin?
  • Miten ne olisivat toisin?
  • Kuinka moneen asiaan siinä Sinulla on mahdollisuus vaikuttaa?
  • Miksi koet, ettet voi vaikuttaa joihinkin stressikentän seikkoihin?

 

Ruokavaliolla voi vaikuttaa stressitasoihin erityisesti suoliston ja vastustuskyvyn kautta

Tässä osiossa käsittelen tarkemmin konkreettisia keinoja vähentää stressiä ruokavalion avulla. Aika usein pitkäaikaiseen stressitilaan liittyy kysymys vastustuskyvystä.

Kroonistunut stressitila aiheuttaa usein harmillisen sitkeän sairastelukierteen. Ruokavalio, oikeassa suhteessa toteutuvat rasitus ja lepo (uni) sekä mielenhallinta ovat avaintekijöitä vastustuskyvyn ylläpitämisessä.

Vastustuskykyä ei ole vain elimistön immuunipuolustus, eli jalo taito tuhota pöpöjä ja pitää ne loitolla. Vastustuskykyä on myös pitää yllä myönteistä mieltä ja olla lannistumatta vastoinkäymisistä.

 

Ruokavalio vaikuttaa kehon immuunipuolustukseen ja kortisolituotantoon

Kortisoli on tunnetuin stressihormoni. Se on myös elämisen kannalta tärkeä hormoni, eli välttämättömänä hormonina siinä ei ole mitään vikaa. Mutta kun kortisolitasot ovat jatkuvasti koholla ja kehossa vallitsee liikatuotanto, niin homma on jo vakavampaa.

 

Kortisolin liikatuotannon merkit ovat

  • Kohonnut verenpaine
  • Luuston lujuuden aleneminen
  • Testosteronin ja insuliinin tuotannon heikkeneminen
  • Rasva-aineenvaihdunnan häiriöt
  • Rasvan herkempi kerääntyminen vartaloon, erityisesti vatsan seudulle
  • Lihasmassan kasvun hidastuminen tai lihasmassan väheneminen
  • Immuniteetin heikentyminen

 

Kortisolin eritystä lisäävät

  • Niukkaenerginen ruokavalio
  • Liian vähäinen hiilihydraattien saanti
  • Nestehukka
  • Aminohappojen ja mikroravinteiden (vitamiinien ja mineraalien) puute

 

Nykypäivän trendi tuntuu olevan kaikenlainen hoocee ja tiukille vetäminen, suorastaan suorittaminen. Ruokavalio on runsasproteiininen ja vähähiilihydraattinen, vettä juodaan liikaa tai liian vähän, rasvat eliminoidaan kaloreiden pelossa tai ruokavalio sisältää paljon tyydyttyneitä rasvoja – tai vähintään liian vähän hyvälaatuista rasvaa suhteessa huonolaatuiseen rasvaan.

Välillä siis vaikuttaa siltä, että keskitien kulkeminen on vähän hukassa. Edeltävästä listauksesta voidaan päätellä, että ruokavaliolla voi vaikuttaa suotuisasti seuraavasti:

  • Proteiinien mahdollinen vähentäminen tai laadun tarkistaminen
  • Hiilihydraatit pitkäkestoisina hiilihydraatteina ja täysjyvänä
  • Riittävästi nestettä
  • Oikeanlaista rasvaa (erityisesti omega-3 -rasvahappoja)

 

Keho on siitä helppo, että sen perustarve on tasapaino. Kun tämän ymmärtää, niin asioista tulee yhtäkkiä kovin simppeleitä.

Kysy tarvittaessa ammattilaista apuun ja selvitä oma perusaineenvaihduntasi. Suhteuta se päivittäiseen aktiviteettiisi ja koosta makroravinteet (hiilihydraatit, proteiinit ja rasvat) itsellesi sopiviin suhteisiin.

Usein tässä kohtaa tulee vain se ongelma, mikä on MINULLE sopiva määrä mitäkin. Naistenlehdistä ja kuntolehdistä et tule sitä löytämään: sinun on tutustuttava kehoosi, kuunneltava ja kokeiltava, mikä sinulle toimii. Ei nopein tie onneen, mutta ehdottomasti palkitsevin pitkällä aikajänteellä.

 

3 vinkkiä ottaa hallita stressiä ruokavalion avulla

1. Pidä ravintopäiväkirjaa

Oletko huomannut jonkun ainesosan tai ruoan aiheuttavan turvotusta? Seuraa sen käyttöä kaksi viikkoa. Kahden viikon jälkeen jätä epäilemäsi turvotuksen syy pois ruokavaliostasi ja seuraa tilannetta toiset kaksi viikkoa. Toista sellaisten ruoka-aineiden kohdalla, joiden epäilet olevan sopimattomia kehollesi.

Lisäksi listaa ylös kaikki syömäsi ruoka määriltään ja kellonajoiltaan. Tämä auttaa sinua olemaan läsnä omissa syömisissäsi ja huomaamaan kaiken koneistoosi menevän. Tämä on perinteinen ravintopäiväkirja.

Mitä tähän saumaan suosittelen, on pitää syventävää päiväkirjaa: voit lisätä päiväkirjaan tunnepuolen asioita. Herättääkö jokin ruoka sinussa erityisen hyvää oloa tai syyllisyyttä. Miksi? Kun käyt keskustelua itsesi kanssa opit ymmärtämään syömiskäyttäytymistäsi paremmin. Toimii erityisesti tunnesyöjillä.

 

2. Syö itsellesi sopivin tasaisin väliajoin

Sinä olet oman itsesi asiantuntija. Jollekin sopi syödä 5-6 kertaa päivässä pieniä aterioita, jollekin toimii 4-5 kertaa päivässä ja joku syö 3 kertaa päivässä. Ei ole oikeaa eikä väärää, on vain sinun verensokerinvaihtelusi ja reaktiosi siihen.

Toisaalta ruokailuvälejä ei kannata venyttää liikaa: hyvin pitkät ateriavälit lisäävät kortisolin tuotantoa, ja erityisesti aktiiviliikkujien onkin hyvä harkita treeninsä jälkeistä palautusjuomaa.

 

3. Kokeile adaptogeenejä ruokavaliossasi tasapainottamaan stressiä ja kortisolintuontantoa

Adaptogeeneiksi sanotaan yrttejä, jotka auttavat tasapainottamaan kehon erilaisia stressitiloja. Niillä on lisäksi suostuisia vaikutuksia immuniteettiin sekä palautumiseen. Tietenkään nämä eivät pelasta maailmaa, mutta säännöllisesti käytettynä vahvistavat perusruokarunkoa ja auttavat ennaltaehkäisemään kehon erilaisia stressitiloja.

 

Lisää ruokavalioosi seuraavia adaptogeenejä:

  • Ashwagandha (rauhoittaa hermostoa, lisää kestävyyttä – suosi iltaisin)
  • Chia-siemenet (omega-3–rasvahappoja, jotka alentavat kortisolin tuotantoa)
  • Ginseng (energisoiva, vahvistaa yleiskuntoa – suosi aamuisin ja päivisin)
  • Goji-marja (ei varsinainen adaptogeeni, mutta vitamiini- ja mineraalirikas marja, joka tehostaa kasvuhormonin tuotantoa, puhdistaa verta, maksaa ja munuaisia)
  • Lakritsinjuuri (vahvistaa immuniteettia, poistaa tulehduksia, vahvistaa lisämunuaisia – käytä harkiten, jos olet raskaana tai sinulla on korkea verenpaine)
  • Reishi (lääkinnällinen sieni, lievittää ahdistusta, vahvistaa immuniteettia, auttaa unettomuuteen ja tehostaa ruoansulatusentsyymejä – suosi iltaisin)
  • Pinaatti ja lehtivihreät (magnesiumrikkaita, rentouttaa lihaksistoa ja hermostoa)
  • Raakakaakao (magnesium- ja antioksidanttirikas)
  • Ruusunjuuri (piristävä, lievittää masennusta, parantaa tarkkaavaisuutta, vahva antioksidantti – suosi päiväsaikaan)
  • Saksanpähkinät (omega-3–rasvahappoja, jotka alentavat kortisolin tuotantoa)
  • Sitrukset ja marjat (C-vitamiinirikkaita: C-vitamiini alentaa kortisolin tuotantoa)
  • Tulsi, pyhä basilica (suojaa hermostoa, vahva antioksidantti, helpottaa vaihdevuosia – suosi iltaisin)
  • Valkoiset pavut (tukevat hermosolujen toimintaa aivoissa, sisältävät hitaita hiilihydraatteja)
  • Vihreä tee (sisältää mm. rauhoittavaa teaniinia)

 

Mikäli lamppu ei öisin sammu syö hiilihydraatteja

Nykypäivän trendi on VHH eli vähähiilihydraattinen ruokavalio. Se ei kuitenkaan sovi kaikille. Tietenkään tämä ei tarkoita sitä, että puhdistettuja sokereita saa ja pitää syödä paljon: ne ovat ihan eri asia, kuin hitaasti imeytyvät hiilihydraatit, joita on hyvä löytyä ruokavaliosta.

Vähähiilihydraattinen ruokavalio voi aiheuttaa monelle ihmisille huonontuulisuutta, heikkoutta/alipalautumista/jäykkyyttä, hermostuneisuutta tai unettomuutta.

Liian niukka hiilihydraattien saanti nostaa kortisoliarvoja. On siis eri asia olla syömättä hiilihydraatteja, kuin panostaa hyvälaatuisiin hiilihydraatin lähteisiin (sellaisiin, jotka imeytyvät hitaasti ja täten nostavat verensokeria maltilla).

 

Mikäli kuulut niihin, joilla lamppu ei kovin herkästi iltaisin sammu, niin kokeile seuraavia rauhoittavia iltapaloja:

  • Banaanit (sisältävät magnesiumia ja kaliumia, jotka toimivat luonnollisina lihasrelaksantteina)
  • Kananmunat ja vähärasvainen vaalea liha (niiden sisältämä proteiini edistää unen saantia)
  • Kaura, kaurapuuro (sisältää hyvän cocktailin nukahtamista edesauttavia ravintoaineita, kuten magnesiumia, kalsiumia, kaliumia, fosforia ja piitä)
  • Ohra (tukee hermosolujen toimintaa aivoissa, sisältää hitaita hiilihydraatteja)
  • Kirsikat  (sisältävät luontaisesti hyvin melatoniinia eli “pimeähormonia”, joka vaikuttaa nukahtamista edistävästi)
  • Lämmin maito (maito sisältää tryptofaania ja maidon sisältämä kalsium säätelee melatoniinihormonia)
  • Taatelit  (taatelien sokeri nostaa serotoniinitasoja ja niiden tryptofaani auttaa rauhoittumaan)

… muutamia mainitakseni.

 

Ravinnolla on merkitystä, mutta myös kokonaisuus ratkaisee

Lopuksi on vielä mainittava sellainen seikka, että mitkään luomakunnan poppaskonstit, keitot, marjat, kasvikset, terapeuttiset sienet tai päälläseisonnat eivät auta stressiin, mikäli yleisesti valintasi eivät kokonaisvaltaisesti palvele stressitöntä elämää. Tämä tahtoo sanoa sitä, että stressi on monen tekijän summa, ja sen ei kannata antaa jatkua kovin pitkään.

Arjen päivittäisillä valinnoilla niin asenteen, kuin aikataulujen järjestelyillä saa jo paljon aikaan. On turha yrittää tehdä kaikkea ja olla kaikkialla – siihen ei ihminen kykene, ja se on ihan ookoo.

 

Seuraavassa tekstissäni pureudutaan unen ja levon merkitykseen.

Terveydeksi, ystävät! <3

– Kipa

3.3.2015

Marjat: millä määrällä saat riittävät terveyshyödyt?

Suosikkimarjaiseni: pensasmustikka, karhunvattu, punaviinimarja ja vadelma. Nom nom. Vain mansikat puuttuvat.

 

Marjoilla on kaikilla erilainen terveysvaikutus keskenään, joten parhaimman hyödyn saa kun syö noin 4 tai 5 eri marjaa keskenään. Toki enemmänkin saa popsia.

Parhaimmat terveysvaikutukset saat, kun vielä hurauttaa marjat tehosekoittimessa (tai vähintään pureskelee kunnolla), jotta marjojen siemenien ravintoaineet pääsevät elimistön hyödynnettäviksi.

 

Seuraava referointi on alkuperäisessä muodossaan täällä.

 

Luonnonmarjoista saat elinvoimaa ja terveyttä monella tapaa

  • Marjat ovat ruokavaliossamme yksi tärkeimpiä C-vitamiinin lähteitä. Luonnonmarjoista tyrnimarja ja lakka sisältävät runsaasti C-vitamiinia.
  • Mustikka ja puolukka sisältävät paljon erilaisia polyfenoliyhdisteitä.
  • Luonnonmarjat ovat hyviä E-vitamiinin lähteitä: siemenet sisältävät siemenöljyä, joten ne sisältävät myös rasvaliukoista E-vitamiinia.
  • Marjoissa A-vitamiini esiintyy esiasteinaan, karotenoideina.
  • Marjat sisältävät vitamiinien ohella myös kivennäis- ja hivenaineita vastaavia määriä kuten hedelmät ja vihannekset: mm. kaliumia, kalsiumia, rautaa, magnesiumia, sinkkiä, seleeniä ja mangaania.
  • Määrät eivät kuitenkaan ole niin suuria, että marjoja voitaisiin pitää erityisen hyvinä kivennäis- tai hivenaineiden lähteinä.
  • Marjat sisältävät runsaasti kaliumia suhteessa natriumiin, jolloin ne ovat myös verenpainepotilaalle suositeltavaa ravintoa.
  • Marjat sisältävät vitamiinien ja kivennäisaineiden lisäksi myös polyfenoleita, joilla on todettu hyödyllisiä vaikutuksia myös ihmisen terveydelle.

Marjojen terveysvaikutuksia on tähän saakka tutkittu vielä melko vähän kliinisillä ravitsemustutkimuksilla, joissa koehenkilöinä on käytetty ihmisiä.

Myönteisiä tuloksia on saatu mm. karpalo-puolukkamehutiivisteellä tehdyillä tutkimuksilla virtsatie-infektioiden ehkäisyssä.

Marjojen säännöllisellä päivittäisellä käytöllä (160 g/päivä) on havaittu hyödyllisiä vaikutuksia verenpaineeseen, HDL-kolesteroliin ja verihiutaleiden toimintaan.

Samankokoisen päivittäisen annoksen on havaittu vaikuttavan myös suotuisasti maksan toimintaan lihavuuteen liittyvän rasvamaksan yhteydessä.

Antosyaanien vaikutuksista silmien terveyteen ja ikämuutosten ehkäisyyn tarvitaan vielä lisää tutkimusnäyttöä.

Tällä hetkellä tutkitaan vaikuttavatko polyfenolit aivojen terveyteen ikääntyessä. Beeta-amyloidin kertymisen ehkäisy aivoihin olisi ensisijainen Alzheimerin taudin etenemisen ehkäisyssä.

Suomessa tutkitaan myös marjojen ja niiden sisältämien yhdisteiden vaikutusta suun terveyteen ja infektioihin, metaboliseen oireyhtymään ja aterianjälkeisen verensokeriin.

 

Kyllähän tässä tuntuisi olevan pari hyvää syytä popsia marjoja. 🙂

Mitkä ovat sinun suosikkimarjasi?

Terveydeksi!

– Kipa

12.1.2015

Eines ja synninpäästö – joskus valmisruokien käyttö on ookoo

58

 

Hyvä paha eines

Personal Trainerin ja ravintokonsultin työssäni ohjaan toki asiakkaita pääosin puhtaan ruoan pariin: suosimaan tuoreita kasviksia, marjoja, salaatteja, lihaa/kalaa/kanaa ilman valmismarinadeja ja valmistamaan omat ruokansa mahdollisimman pitkälle itse.

Lisäksi kehoitan välttämään teollisia sokerituotteita ja sokeroituja juomia, pikaruokaa, todella teollisia lisäravinteita jne. YLLÄRIII! ;D

Joskus kuitenkin yksinkertaisesti vain sattuu ja tapahtuu niin, että ei ole rahkeita tai aikaa kokata. Elämme kiireisiä aikoja ja vaikka aikataulu on järjestelykysymys ei se maailmaa kaada, jos joskus joutuu turvautumaan valmisruokiin. Olet silti hyvä tyyppi. <3

 

Onko einesten suola se pahin…

Valmisruoissa on kuitenkin eroja. Aina kun valmisruokiin on turvauduttava kannattaa varmistaa, että se on mahdollisimman laadukasta. Yllä linkittämässäni artikkelissa terveysviranomaiset ovat huolissaan (mielestäni harmillisesti) vain ja nimenomaan suolan määrästä:

”Asiantuntijoiden mukaan einesten lisäaineet eivät ole haitallisia, vaan ongelmia aiheuttavat kova rasva ja suola”.

Artkkelin mukaan ”suolan haitallisuutta ei ymmärretä”:

Sydänmerkistä tunnistaa elintarvikkeet, jotka ovat omassa tuoteryhmässään hyvä valinta suolan ja rasvan osalta. Valmisruokien ja puolivalmisteiden kohdalla kriteerinä on, että tuote sisältää enintään 0,75 prosenttia suolaa.

Joissakin tuotteissa suolaisuus ilmoitetaan natriumina. Kun natriumin määrä kerrotaan 2,5:lla, saadaan suolan vastaava määrä. Esimerkiksi 300 milligrammaa natriumia vastaa 750 milligrammaa suolaa. Tällöin sata grammaa ruokaa sisältää 0,75 prosenttia suolaa.

– Ravitsemustieteilijät pitävät suolan määrää suurena ongelmana. Kuluttajat eivät sitä tajua – varsinkaan, jos he ovat tottuneet käyttämään suolaisia valmisruokia. Teollisuuden käyttämä suola ei ole jodioitua, mutta monilla suomalaisilla on lievä jodin puute, Putkonen sanoo.”

…eivätkä niinkään lisäaineet?
Toisaalta taas, mielenkiintoista kyllä, lisäaineet eivät aiheuta huolta:”Sydän- ja verisuonisairauksia aiheuttavat kova rasva ja suola ovat valmisruokien todellinen ongelma – eivät lisäaineet, vaikka moni niin luulee. Lisäaineiden omituiset nimet herättävät turhaan pelkoa kuluttajissa. Euroopan unioni on arvioinut E-koodeilla nimetyt aineet turvallisiksi elintarvikekäyttöön tietyissä määrissä. Ne parantavat ruuan säilyvyyttä, väriä ja makua.

– Valmisruokien lisäaineet ovat suurimmaksi osaksi luonnosta löytyviä aineita. Niiden määrät ovat todella pieniä verrattuna suolan ja rasvan määriin, joista terveydelliset haittavaikutukset tulevat, Putkonen sanoo.”

Ymmärrän toki huolen suolasta ja sen liikasaannista, mutta katsoisin kuitenkin myös lisäaineiden perään.

 

Aina ruoan ei ole tarkoitus säilyä viikkokausia kaapeissa, värin ei alkuperäisestikään olekaan tarkoitus olla kirkas ja voimakas, ja ei makua tuovat arominvahventeetkaan välttämättä niitä terveellisimpiä ole. Tietenkin näin meille lisäaineiden käyttöä perustellaan. Vaikka EU on luokitellut E-koodeilla nimetyt aineet turvallisiksi elintarvikekäyttöön tietyissä määrissä ei se silti tarkoita, että ne kuuluvat ihmiselimistöön.

Mikäli E-koodit kiinnostavat, niin löydät niistä lisää täältä. Mielestäni niiden saantia on hyvä seurata jatkossakin.

 

Pakasteet tuoretta parempaa?

Tässä sen sijaan tulee artikkelissa superhyvä pointti:

”Pakasteet voivat olla tuoretta parempaa

Jos kuitenkin haluaa välttää lisäaineita ja päästä ruuanlaitossa vähän helpommalla, kannattaa ruokakaupassa suunnata pakastealtaille. Pakastetuissa aterioissa on usein enemmän kasviksia kuin kylmäaltaiden vaihtoehdoissa, eivätkä ne kaipaa yhtä paljon säilöntäaineita.”

Pakastealtaasta on mahdollista löytää nykypäivänä moneen lähtöön tuoreita tuotteita, jotka ovat vielä hyvän makuisiakin! Niihin kylkeen rasvaista kalaa, kuten lohta, anjovista, makrillia, sardiineja tai silliä. Tai vaihtelun vuoksi kevyempiä kaloja, seitiä, tonnikalaa, ahventa, kuhaa tai äyriäisiä. Lihavaihtoehtoina esim. hirveä, poroa, kanaa tai kalkkunaa ja juustoista vaikka fetaa tai vuohenjuustoa.

 

Mitä valmisruokia ravitsemusterapeutit sitten suosittelevat?

Mm. seuraavia:

– hernekeitto

– kirkasliemiset pakastekeitot sekä valmiit keitot tetroissa, pusseissa ja pötköissä (ei jauheena)

– kala- ja kana-ateriat

– maksa- ja kaalilaatikko

– ruokaisat salaatit, joissa mukana kalaa, kanaa, täysjyvämakaronia tai -leipää

 

Näitä valmisruokia ravitsemusterapeutit kehottavat välttämään

– pizzat, erityisesti montaa lihaa sisältävät

– lihapiirakat

– pyttipannu

– kermaperunat, ranskalaiset ja nuudelit

– makkararuuat”

 

Terveydeksi!

Kipa

Terveysblogi 2020