Joku läväyttää Facebookiin koko elämänsä, jakaa ihan kaiken. Joku taas on hyvin tarkka yksityisyydestään – ”jos jollakulla on mulle asiaa, niin ne kyllä soittaa.”

Tällaista keskustelua herää hyvin paljon somesta jutellessa. Sen lisäksi, että nykypäivänä meidän tulee pohdittua omaa ja muiden käyttäytymistä somessa esim. liian intiimien juttujen vs. liian arkipäiväisten juttujen välillä joudumme välillä havahtumaan tietosuojaan.

Some, esimerkkinä Facebook, tietää meistä enemmän, kuin voimme kuvitellakaan. Se ei ole vain kuulumisten kertoilua kafruille, Heia heiaa tai yhteydenpitoa: susta ja musta käytetään infoa, jota voi hyödyntää johonkin tarkoitukseen.

Kaikki mitä someen laittaa se sinne jää. Tää on itseasiassa todella pelottava ajatus.

Äippä oisiksä munkaa etkä somessa, jooko? T. Bosse

MISSÄ MENEE SUN SOMERAJAT?

Somea käyttää kukin tyylillään ja jokainen julkaisee asioita somessa omalla vastuulla. Ei varmaan tule monelle yllätyksenä, että päivityksiin käytetään myös tietoista filtteriä. Brekkarit on hiottu ja smoothie bowlit aseteltu tai sitten munakas on värejä ja hymynaamoja täynnä. Ollaan skumpalla, hunpalla tai junpalla ja päivityksiä siivittää hehkutus.

Mä kuulun niihin, joita homma ei juurikaan ärsytä. Se, että joku hehkuttaa elämän upeutta, treenifiilistelyä tai stikkailee feediinsä hymynaamaansa harvasen päivä hastagilla #positivevibes ei juurikaan ärsytä.

Jos joku on feikki tai tekopirteä jatkuvasti somessa ollessaan privaelämässä oikeasti aina vaan väsynyt, kipeä tai perusnegistelijä ei hän oikeastaan valehtele, kuin itselleen.

Loppujen lopuksi ihmisen on tärkeintä olla aito itselleen.

Junpalla vai hunpalla?!

Toisaalta joku voi oikeasti vaan omata jatkuvasti sikahyvän poreen ja siksi somelaiffi on koko ajan niin naminamipusipusia höystettynä vaahtokarkeilla ja yksisarvisilla.

Mua kiinnostaisi tietää mikä on teidän ajatus tästä?

Missä menee teidän omat somerajat: mitä julkaisette ja minkä tyyppisiä juttuja tietoisesti jätätte julkaisematta? Miksi?

Mä olen tietoisesti jättänyt negistelypäivitykset vähemmälle. Se ei tarkoita, ettei elämää sattuis ja tapahtuis tai kokisin olevani feikki. Mä vaan koen, että elämäni haasteet haluan ensin käsitellä itsekseni. Sen jälkeen keskustella niistä kasvokkain lähimpiirin ystävien kanssa.

Koen myös, että somessa negatiivisuus tarttuu niin herkästi, että haluan jättäytyä negistelyn ulkopuolelle: mieluummin vahvistan ajattelussani positiivisen asenteen ja ajattelun hermoratoja, kuin penseilyn.

Viimeksi eilen mulle tuli taas paha olo yhdessä Face-ryhmässä. Aloittaja kysyi apuja, kyseessä oli eräs tapaus koiranpentunsa kanssa.

Ymmärrän, että koirat herättää tunteita. Niin mullakin ja kaikkein eniten tässä maailmassa toivon oman pikkuiseni voivan hyvin.

Mutta miksi ketjujen kommentointi on niin vaikea olla vaan vastaus aloituskysymykseen. Ei mene kauaakaan, kun joku vastaa jälkiviisaan kommentin siivittämällä sen vielä ”no ens kerralla tiedät olla varovaisempi”, ”siis mä en ainakaan tekis noin tai näin” tai ”no eikös sen ihan maalaisjärkiki jo sano, että…”

Tänään otin aamulla kännyn metsään, koska odotin puhelua.

Hei. Varmasti ihminen itse tajuaa jälkiviisauden olevan paras viisaus. Ja varmasti jos oikeasti tilanteeseen saisi etäisyyttä osaisikin irroittautua omista hätääntyneistä tai huolestuneista tunnetiloistaan ja ajatella sillä maalaisjärjellä.

Mutta aina ei vaan voi. Siksi kysytään yhteisöltä apua ja valitettavan usein jossain vaiheessa iskee jonkun sortin joukkolynkkaus.

Se on tosi harmillista. Suljin sivuston, ei tollasta ole kiva lukea.

MITEN ASETAT OMAT TERVEET SOMERAJASI

Tästä tullaankin seuraavaan aiheeseen mikä mua kiinnostaa: rajaatteko te omaa somekäyttöänne jollain viissiin? Miten?

Miten te asetatte omat terveet somerajat ja millä keinoin olette kurkkimatta jatkuvasti somea?

Mun mielestä terveet rajat ja niiden asettaminen kertoo, että ihminen välittää itsestään. Ne ovat hyvinvoinnin edellytys. Koko ajan ei tarvitse olla tavoitettavissa.

On täysin ok välillä kadota omaan tilaansa, jättää selittelemättä päätöksiään, jakamatta kaikkia asioita itsestään, olla välillä tavoittamattomissa puhelimitse, someteitse tai mailitse.

Noni, some kii!

Mulla on itselläni pari sellaista selkeetä seikkaa, josta en juurikaan enää tingi:

1. Känny vähemmälle ja metsään

Mä käyn Bossen kanssa joka päivä metsässä. Me tehdään 3-5 lenkkiä, joista pari on vähän pidempiä 40-60 minuutin lenkkejä. Näille pitkille lenkeille en koskaan ota puhelinta messiin. Haluan fiilistellä skuttaa ja haluan olla koirani kanssa.

2. Harvennan mailiboksiin kurkkailua

Maileja katsoin ennen koko ajan. Nykyään katson mailit 2-3 kertaa päivässä. Se helpottaa katsoa vähemmän maileja, koska puhelin on vähemmän kädessä. Helpommin tulee myös mailien ohella rullailtua somessa.

3. Vähemmän somekanavia

Toinen on storyt sun muut tarinankertomiskanavat. Olen jättänyt oman Snapchatin käytön. Aikaa vaan ei ole päivittää kaikkia kanavia ja toisaalta IG-toimii itselleni paremmin.

Facebookin storyyn en ole vielä koskaan päivittänyt mitään. En koe siitä olevan lisäarvoa, koska on jo IG.

4. Poistun Facebook-ryhmistä, joiden fiilis ei mätsää perusolemukseni kanssa

Mä tykkään fiilistellä, heittää hyvää läppää ja auttaa ihmisiä. Olen viime aikoina systemaattisesti lähtenyt sellaisista ryhmistä, joissa huomaan, ettei vaan mun itseni kande olla. Keskustelut menevät liian usein valittamiseen, toisten nälvimiseen tai jopa vaan huvikseen provoiluun.

Aikaa ei kande laittaa sellaiseen, joka ei palvele ihmisen itsensä korkeinta hyvää.

5. Tutimaan ilman kännyä

Viimeisin, muttei vähäisin oma niksini on jättää känny pois makkarista. Eipä tule kurkittua kännyä tai somea, jos ei heti lamppu sammu. Olen myös ottanut periaatteeksi, että en hae kännyä makkariin unen antaessa odottaa. Nappaan sen sijaan kirjan ja luen sitä. Nyt on menossa Mindfulness-aiheinen kirja. 🙂

Millaisia niksejä teillä on?

Ihanaa vapaapäivää!

x Kipa

Äänestä blogiani Inspiration Blog Awardseissa

Äänestä blogiani Vuoden Energisin -kategoriassa. Tässä sarjassa ehdolla olevat vaikuttajat ovat motivoineet muita tekemään parempia ratkaisuja arjessa sekä luoneet ympärilleen tsemppihenkeä ja hyvää fiilistä!

Klikkaa kuvaa & vaikuta! Äänestysaikaa on 5.4. asti.

♡♡♡ Kiitos! ♡♡♡

HYVÄN OLON HELMIKUU | ONKO ELÄMÄSSÄSI TILAA YLLÄTYKSILLE?

Havahduin viime viikolla siihen, että nyt. Elämäni ei saa eikä voi olla aina niin kovin säpäleistä kaiken työn ja vapaa-ajan tasapainottelun välillä. En ole kovin rutiini-ihminen, mutta tarvitsen elämääni hitusen enemmän rutiineja. Rutiineja, jotka tuovat sirpaleisen elämänrytmin tilalle järjestelmällisyyttä ja tasaisuutta.

Haluan olla vähän kaikessa mukana ja mielellään olen. Välillä vain unohtuu se fakta, että tässä hetkessä on helppoa sanoa kaikelle tulevalle kyllä oivaltamatta, että ehkä silloin kun kyseiset asiat oikeasti toteutuvat niitä on kerralla liikaa tai sitten väliin tapahtuukin elämää. Kaikkea kun ei voi kontrolloida, kyllä elämässä on oltava tilaa myös yllätyksille.

Kuka muu kokee, että elämässään ei ole tilaa yllätyksille? Mitä sinä kaipaisit elämääsi lisää?

HYVÄN OLON HELMIKUU | TARTU HAASTEESEEN:
MITÄ HALUAT ELÄMÄÄSI LISÄÄ?

Näistä ajatuksista se sitten lähti – huoleton helmikuu! Yksi tavoite ja konkreettisia tekoja sen saavuttamiseksi. Kuka on messissä?

Oma tavoitteeni on saada elämään lisää rentoutta ja
enemmän omaa aikaa ihan vain väljälle.

Toisin sanoen toivon saavani lisää ex tempore -aikaa. En halua enää kiiruhtaa paikasta A paikkaan B enkä halua kiristellä hermoja siksi, että moni asia ovat levällään. Kaipaan päikkäreitä. Kaipaan sitä, että voin keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Kaipaan sitä, että ei ole liiallista paineen tuntua siksi, että on itse haalinut liikaa.

Oma tavoitteeni onkin sanoa enemmän ”ei”.

Olemme hyvän kollegaystäväni kanssa pistämässä pystyyn yhtä megamageeta yrityskokonaisuutta (stay tuned!) ja tajusin, että esimerkiksi ihan vaan sen suunnitteluun ja toteutukseen tarvitsen lisää aikaa.

Lisäksi tarvitsen aikaa siihen, että laskutukseni yrittäjänä ei laahaa, vaan organisoidun toimistopäivillä. Minun pitää siis työstää työaikojani, sillä kaiken ohella haluan kirjoittaa blogia, osallistua blogitapahtumiin, tehdä vlogia ja tehdä yritysvalmennuksia.

Lisäksi haluan hoitaa jumpat rautaisella ammattitaidolla ja rakkaudella.

Bosse on mun elämäni mies. <3 Tässä pikku-sintti on 7-viikkoinen.

Tarvitsen myös aikaa ja energiaa omalle ajalle huoltaa kehoani ja mieltäni sekä ajalle koirani kanssa. Haluan Bossen olevan maailman onnellisin koira. Maailman onnellisin koira tarvitsee lauman pääksi tasapainoisen tyypin. 😉

Ja ystävät. Heitä en voi ylistää tarpeeksi. Heitä haluan nähdä. Love those peeps. <3

Me, joilla aika tuntuu olevan kortilla oletko koskaan listannut itsellesi asioita, joihin aikaa menee? Mihin kaikkeen sinulla tosiasiassa aikaa menee? Mihin haluaisit sitä käyttää?

Tutkailin omaa listaani ja totesin, että nyt pitää järkeistää.

Toivonkin, että olet mukana hyvän olon haasteessa:
mikä on sinun tavoitteesi helmikuulle? Mitä sinä haluat tällä hetkellä lisää?
Mitä konkreettisia keinoja tavoitteesi saavuttaminen tarvitsee?

Kun sinulla itselläsi on hyvä olo itsessäsi ja elämässäsi voit olla läsnä ja hyvä muille. Voit voimaantua omassa elämässäsi ja kokea onnellisuutta. Suhtaudut positiivisemmin tulevaisuuteen ja uskot itseesi. Hymyilet. Nautit hetkistä. Olet levollisempi.

Joten miksi et panostaisi omaan hyvään oloosi? <3

#nofilter

HYVÄN OLON HELMIKUU | AION SANOA ENEMMÄN EI

Tämä on jatkuvaa opiskelua omalla kohdallani. Jostain syystä unohdan tämän jalon taidon aina – tai ehkä sitä ei itselläni koskaan ole ollutkaan. 😀

Kirjoitin aiheesta hitusen aikaa sitten, voit lukea kirjoituksen täältä (Enemmän omaa aikaa | Kuinka sanoa ei?).

Mitkä ovat konkreettisia keinoja, joilla otan homman omiin lonkeroihini? Oma action planini menee seuraavasti:

• Selkeät toimistoajat kalenteriin: laskutukset menevät suurimmaksi osaksi kuun loppupuolelle, joten varaan kalenterista 2-3 tuntia niiden hoitamiseen. Kännykkä äänettömälle ja piiloon, jotta homma ei katkea.
• Pidän viikossa 1-2 päivää sellaisina, joihin en varaa mitään. Tällaisia mahdollisia päiviä ovat tiistait ja torstait. Valitsen siis niistä aina vähintään jomman kumman.
• Otan omaa aikaa kehonhuollolle. Yhdessä vaiheessa kävin todella paljon erilaisissa vartalo- ja kasvohoidoissa. Rakastan niitä, niistä tulee hyvä olo ja usein voi ottaa jopa päikkärit samalla. <3Viime vuosina hoidot ovat kuitenkin jääneet (koska itse lopetin hoitolatoimintani muutama vuosi sitten, niin varmaan siksi – olen ikäänkuin jäänyt alalta pois) ja olen ennemminkin survonut väkipakolla jonkun hieronnan johonkin väliin. Stressiähän siitä aiheutuu, koska aikataulut. 😀 Nyt olen varannut kalenteriin jo maaliskuun puoliväliin asti säännöllisiä kasvo- ja vartalohoitoja. Because I’m worth it. 😀
  
• Juoksen luonnossa. Rakastan juoksua ja asun aivan Keskuspuiston kupeessa. Täydellinen lenkkimaasto! Kävin lenkillä viimeksi tiistaina ja ilma oli ihana talvinen. Juoksu on helppo siitä, että se ei vaadi suurempia lähtötoimenpiteitä ja sitä voi hujauksessa kimpasta tuonne polulle. Kätevää. Samalla saa metsäterapiaa. Jos ei tee mieli juosta, kävelen. Otan Bossen messiin. <3

Tässä muutama konkreettinen keino, jolla saan oman hyvän oloni kohisten nousuun. On nyt jo henkisesti kevyempi olo!

Hei – kuka ottaa hyvän olon haasteen vastaan? 🙂 Mitkä ovat sinun konkreettiset keinosi tavoitteesi saavuttamiseksi? Kommentoi, jee!

Tehdään tästä huoleton helmikuu, me ollaan kaikki sen arvoisia!
x Kipa

Edellinen kirjoitukseni:

Itsensä hyväksyminen | Kun liikuntani oli suorittamista

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

*** Instagram: Coachingkira ***

– Intohimolla ajettu asia on luotu onnistumaan. –