Miksi liikunnalla rangaistaan joulun jälkeen?
Olen pari päivää mouhonnut sosiaalisessa mediassa siitä, että miksi ihmeessä joulun jälkeen pitää ”palata ruotuun”, aloittaa ”puhdistus-” tai ”nesteenpoistokuuri” tai karistaa joulukilot. Ja ennen kaikkea miksi liikuntaa käytetään rangaistuksena muutaman päivän rennolle meiningille?
Homma ei olisi niin hiivatin hassua, jos ennen joulua ei joka taholta toitotettaisi sitä, että ”nyt nautitaan”, ”rauhallista joulua” ja ”muistetaan mikä joulussa on tärkeintä” viitaten joulurauhaisaan meininkiin, ajanviettoon ystävien, perheen ja sukulaisten kanssa…ja jouluruoista nauttimiseen.
Miksi ennen joulua niin monesta suunnasta kehoitetaan nauttimaan joulusta ja muistamaan mikä joulussa on tärkeintä, jos se myöhemmin katsotaan rangaistavaksi teoksi ja pitää palata ruotuun?
Haluaisin joku kerta nähdä tässä hyvinvointiajattelussa jatkumon. Ettei heti joulun jälkeen oltaisi muistuttamassa ihmisiä siitä, että nyt sitten pitää palata arkeen erilaisilla nesteenpoisto- ja muilla puhdistus- ym. dieeteillä ikäänkuin rangaistaakseen itseään joulun rentoudesta.
Olisi ihanaa, jos kerrankin unohdettaisiin se kuuluisa ”huono omatunto” mahdollisesta liikasyömisestä eikä sitä joka hiivatin vuosi ruokittaisi erilaisten hyvinvointitahojen toimesta.
”TAMMIKUU ALKOI, HURRAA – OSTA TÄSTÄ JOULUKILOT KARISTAVA HIENODIEETTI!”
”TURVOTUSTA JOULUN JÄLKEEN? ALOITA ELÄMÄNTAPAVALMENNUKSEMME NYT JA PÄÄSE EROON JOULUKILOISTA!”
Eniten ihmetyttää miten tähän kaikkeen saadaan liitettyä elämäntapa-ajattelu? Ei elämäntapa-ajattelu rankaise. Elämäntapa-ajattelu on jatkumoa, jossa rentous sallitaan. Ei, rentous ei tarkoita samaa, kuin överiperseily tai hällä väliä -asenne: se sisältää sisäistetyn opin ja ajatuksen järkevästä itsehillinnästä pitkällä aikavälillä. Sinne siis mahtuu pari päivää satunnaista herkkusattumaa – joulupyhien lisäksi on jäljellä 360 muutakin päivää, jolloin voit tehdä suotuisia valintoja.
Auttaako se salaatinlehdillä leikittely ja viherjuomien hörppiminen siihen tasapinoiseen ajatteluun ruokailusta ja liikunnasta?
Tämä dieetti- ja takaisin ruotuun -ajattelu joka ikinen vuoden alku meinaan on just sitä, mikä esim. saa ryhmäliikunnassa jengin pökräilemään kesken tunnin tai lopettamaan treenin kesken, kun joulukiloja karistettaessa koitetaan vedellä pelkillä salaatinlehdillä ja puhdistusjuomilla (kyllä, ryhmäliikuntaohjaajana näen tätä JOKA vuosi aina tammikuussa).
Ihan yhtä lailla arkeen paluu voi tapahtua laskeutumalla siihen ilman itsesyytöksiä tai muistutuksia turvonneesta kropasta tai tukkoisesta olosta.
Miksi sen arkeen paluun pitää olla niin hemmetinmoinen kostokeikaus?
Kuuluuko se tasapainoiseen suhtautumiseen liikuntaa ja syömisiä kohtaan?
Tätä mä tässä vaan mietin.
Ja sitä, että olet silti upea ihminen, vaikka vähän turvottaiskin.
Ei sen arkeen paluun tartte olla mitään sotaan lähtemistä.
x Kipa
#inhimillinenote
PS: Tsekkaa YouTubesta mun pikavinkki siihen, miten pudotat 5 kg helposti ja nopeasti!
Viimeisimmät kommentit