Kiitos, kun löysit sivustolleni!

Kenties olemme kanssasi joskus tavanneet joko luennon, ryhmäiikunnan, valmennuksen tai Hyroxin merkeissä tai ehkä olet kuulut ääntäni podcastissa hostina tai vieraana – saatat olla bongannut minut myös televisiosta tai lehtihaastattelusta. 

Olen toiminut vuodesta 2010 yrittäjänä ja moniosaajana liikunta-ja hyvinvointialalla. Matkani kohti yrittäjyyttä ei ollut selkiö: minusta ”ei ikinä” pitänyt tulla yrittäjää. Oma (rajoittava) uskomukseni oli, että ”Suomessa ei voi menestyä yrittäjänä se on liian riskialtista ja vaikeaa.” Olen pohjakoulutukseltani KTM. Opiskeluaikana huomasin kuitenkin pohtivani paljon sitä, että liikuntaa olisi kiva tehdä työkseen. Olen liikkunut pienestä pitäen aktiivisesti ja liikunta on aina ollut suuri osa elämääni ja identiteettiäni.

Kyseenalaistin kuitenkin jossain vaiheessa omat uskomukseni – enkä vähiten siksi, että aloin itse voida huonosti. Aloin voida huonosti siksi, että en kokenut tekeväni omassa elämässäni ja omalle elämälleni merkityksellisiä asioita.

Meidän ihmisten toimintaa ohjaavat ajatukset ja uskomukset. Joskus ajatukset ja uskomukset voivat olla rakentavia ja saavat meidät voimaantumaan ja tuntemaan kokemuksen oman elämän johtajuudesta. Tällöin toimintamme on eteenpäin vievää, soljuvaa, rohkeaa sekä luottavaista omia kykyjämme kohtaan. Voidaan puhua, että meissä kytevä henkilökohtainen kipinä tai potentiaali vapautuu.

Liian usein ajatuksemme ja uskomuksemme kuitenkin jarruttavat kukoistustamme ja heikentävät meidän autonomian tunnettamme omassa elämässämme.

Autonomian tunne on ihmisen henkisen hyvinvoinnin yksi kulmakiviä. Omat uskomuksemme saattavat muodostaa muurin tai esteen sille kaikelle upealle kasvulle ja kehitykselle, jota todella sisimmässämme kaipaamme elämässämme. Minulle kävi juuri näin.

Oma uskomukseni oli pitkään se, että valmistuttuani KTM:ksi vuonna 2008 minun tulee luoda menestyksekäs ura ”oman alani hommissa”. Tiedäthän, saada ylennyksiä sekä mainetta ja mammonaa työtä tekemällä, ehkä jopa päästä yhden yrityksen sisällä isoihin kenkiin ja bossin paikalle.

Mielenkiintoisinta kyllä, kun sitten jotain vastavaa tein, en yhtenäkään päivänä kokenut tekeväni mitään itselleni tai maailmalle merkityksellistä. Kyse ei ollut siitä, että työpaikoissa olisi ollut jotain vikaa.

Kyse oli siitä, että en ollut kyseenalaistanut omia uskomuksiani ja ajatuksiani. En ollut kirkastanut itselleni omia arvojani enkä sitä, mikä on todella minulle tärkeää omassa elämässäni. Todellisuudessa elin elämää, joka uuvutti minua. Elin elämää, joka ei tuntunut omaltani. Tein asioita, joita en kokenut itselleni merkityksellisiksi. Tuntui, kuin olisin ollut virran vietävänä eikä minulla ollut työkaluja hallita elämääni. Tuntui siltä, että elämäni vain vilisee ohi enkä todella ole läsnä omassa elämässäni.

Hetken kärvisteltyäni oivalsin, että asioiden pitää muuttua. Vihdoin uskalsin hiljentää tahtia ja kysyä itseltäni miksi olin tullut siihen pisteeseen, että en koe olevani onnellinen? Pohdin uteliaasti miten olin rutkasti alle kolmekymppisenä siinä pisteessä, että en koe oman elämäni autonomian tunnetta.

Oivalsin omien uskomusteni ja ajatusteni merkityksen. Ymmärsin, että odotukset, joita ulkopuolelta koin pakottaviksi olivat oman mieleni tuotosta. Ei kukaan minulta odottanut sitä mitä teen. Minä olin itse asettanut itselleni kyseiset odotukset. Minä olin itse luonut omissa ajatuksissani narratiivin lineaarisesta elämästä ja loogisesta elämänpolusta. Lopulta oivalsin, että ei elämä ole lineaarista. Ei elämä ole loogista. Eikä suinkaan se mene aina siten, kuten olemme ajatelleet. Uskalsin siis vihdoin kyseenalaistaa tekemiseni ja ajatukseni. Lamppu syttyi päässäni. 

Aluksi pidin itseäni epäonnistuneena, kun en kulkenutkaan ensisijaista polkuani. En minä kuitenkaan ollut epäonnistunut, päin vastoin! Olin opetusten tiellä! Tämä oli suurin onnistumiseni tähän asti: oivaltaa, mikä on itselleen merkityksellistä sekä sen, että on mahdollista muuttaa suuntaa.

Ja tässä sitä ollaan. Tänä päivänä koen, että ”omassa pienessä maailmassani teen suuria asioita”. Ja se riittää minulle, koska kaikessa tekemisessäni puhuu oman sydämeni ja intohimoni ääni.

Elämän tarkoitus on matka, ei päämäärä. Elämässä tulee ymmärtää, että et voi estää aaltoja syntymästä, mutta voit opetella surffaamaan niillä.

Se, mitä sinun tulee elämässäsi olla tai miksi tulla, on täysin sinun oma seikkailusi. Avaimet menestykseen löytyvät sinusta ja omasta sisimmästäsi. 

Muista nauttia matkasta. Arvosta vastatuulia, sillä ne opettavat. Ratsasta myötätuulissa, sillä ne siivittävät. Olet ansainnut kaiken hyvän. Kiitos, että olet.

– Kipa

”Hyvinvointia tosissaan, muttei vakavissaan.”