Blogi – Sivu 30 – Terveysblogi

10.2.2017

Ruokailuvalinnat | Miksi loukkaantua toisen henkilön ruokailuvalinnoista?

Ruokailuvalinnat | Nälkä – mikä ihana tekosyy

En muista, minkä pikaruokalafkan mainos. 😅 Tuli kerran istuksiessani infrapunasaunassa tuntieni jälkeen vanhasta Sport-lehdestä vastaan kyseinen kuva:

Ruokailuvalinnat | Seitsemän eri nälkää

Osaatko tunnistaa, mikä nälän määritelmistä osuu kohdallesi useimmiten? On mielenkiintoista välillä koittaa saada esimerkiksi oma mielitekonsa kiinni: onko minulla tosiaasiallinen nälkä, vai laukaisiko esimerkiksi suklaamainos makeanhimoni? Vai saiko kenties ohimenevä tuoksu jonkinmoisen nälän päälle?

Lue tarkempi kirjoitukseni seitsemästä ei nälästä täältä.

Ruokailuvalinnat | Miksi loukkaantua siitä, että joku toinen tekee terveitä valintoja?

Mielestäni olennainen nälkä, joka on hyvä huomata on mielen nälkä: nälkä, joka meillä on jonkin opitun tavan kautta (jolloin kyseessä ei ole nälkä, vaan puhdas tapa) tai kohteliaisuuden vuoksi syöminen (ei edes nälkä, mutta pakko ottaa kun kerta tarjotaan eikä halua olla röyhkeä).

Juttelin tässä työkaverini kanssa juuri, kun tulimme työkeikalta. Monella ihmisellä todella on niin, että vieraskylässä pullasta, kaukusta tai ruoasta ei ”voida” tai nimenomaan ”kehdata” kieltäytyä. Ajatellaan, että on röyhkeä tai loukkaa toista osapuolta.

Loukkaantuisitko sinä, jos tiedät ystäväsi haluan panostaa terveisiin elämäntapoihin ja hän passaisi luonasi herkut pöydästä? Olisitko itse ystävällesi tuki hänen matkallaan kohti terveempiä elämäntapoja?

Miksi tarjottavista ei kehtaa kieltäytyä?

Eniten minua kiinnostaa se, miksi joku suuttuu toisen ihmisen omista valinnoista? Eihän se, mitä toinen syö ole minun asiani. 🙂 Mitä olette mieltä ilmiöstä? Oletteko kokeneet vastaavaa – että joku loukkaantuu sinun valitessasi ”oikein”? Kuulen hyvin usein tällaista ilmiötä asiakkailtani heidän työpaikoilta: ”etkö sä muuta syö, kuin salaattia – sähän kasvatat kohta korvat itsellesi”, ”kyllähän sä nyt edes YHDEN voit ottaa”, ”ai sulle ei kelpaa nykyään enää muu, kuin tommonen fitness-ruoka”.

😀

Tällöin mielestäni loukkaantujan ja kommentoijan on hyvä tutkailla omia tunteitaan sen verran, että pohtii miksi hän reagoi niinkuin reagoi. Ja vielä miksi reaktio täytyy suureen ääneen kommunikoida eteenpäin?

Harmittaako häntä loppujen lopuksi siis mikä: menetetty raha ja aika, kun on ostettu ja tuotu tai tehty tarjottavaa? Vai harmittaako, kun toinen ”pysyy kurinalaisena” ja valitseekin olla syömättä herkkuja? Näkeekö loukkaantuja siis ”kieltäytyjässä” sen henkilön, jota hän itse ”ei pysty” olemaan ja se harmittaa? Auttaako negatiivinen kommentointi ketään ja miten se auttaa?

Mitä ajatuksia ja kokemuksia teillä on?

<3 Kipa

*** Seuraa minua ***

Facebook – Instagram – YouTube – Bloglovin

9.2.2017

Coachingkira: Kuntosali ei ole mun juttu – pitääkö sinne silti mennä?

Laitoin Coachingkira -blogiin postauksen siitä, miten pakollinen kuntosali on jos se ei ole sinun juttusi:

Kuntosali ei ole mun juttu – pitääkö sinne silti mennä?

Kuulostaako tutulta ajatukselta? Face the facts: ei kuntosali ole kaikkien juttu.

Lihaskuntotreeniä olisi kuitenkin suositeltavaa olla terveyshyötyjen saavuttamiseksi 2 kertaa viikossa. Mikäli jotain tiettyä ominaisuutta halutaan salilla kehittää, niin sitä on treenattava ainakin kaksi kertaa viikossa ja nousujohteisesti.

Joskus, tarkkaanottaen aamulenkillä 25.5.2014 tuli todistetusti itsekin tehtyä lihaskuntoa lenkin lomassa. 😀 Työkeikka Tampereella.

Mikä eteen, kun kuntosali ei kiinnosta?

Silloin on keksittävä sellainen tapa tehdä lihaskuntoa, joka on sinun näköistäsi ja oloistasi, sopii arkeesi ja on toteutettavissa. Jos ei kuntosali kiinnosta, niin se ei kiinnosta. 🙂

Tavoite mielessä

Ensimmäisenä kysy itseltäsi, mikä on tavoitteesi lihaskuntoharjoittelun suhteen? Miksi treenaat lihaskuntoa?

Pohdi myös omaa asennettasi lihaskuntoharjoitteluun:

Miksi liikut: teetkö sitä siksi, että se on ”pakko” vai onko sinulla aito motivaatio harjoitella?
Miten nuorempana suhtautuduit liikuntaan?
Mikä sinua motivoi liikkumaan yleisesti?
Mikä sinulle on liikkumisessa tärkeää?

Tunnistamalla asennoitumisesi ja motivaatiosi liikkua ymmärrät paremmin ajatuksiasi liikunnan suhteen ja sen suhteen, miksi liikuntaa tapahtuu tai miksi ei.

Seuraavaksi lähde purkamaan ajatusta siitä, että millainen liikkuja olet?

Liikutko yksin, ystävän kanssa vai ryhmässä?
Missä ympäristössä: ulkona, kotona, sisällä?
Millaista tukea tarvitset: tarvitsetko piiskuria ja vahtaajaa, kannustajaa, opettavaista ja opastavaa tukea vai ihan vain ajatusten pallottelua jonkun kanssa? Valitse siltä pohjalta mahdollinen asiantuntija-apu. Tee se myös asiantuntijalle selkeäksi, millaista apua häneltä odotat.
Oletko maltillinen ja kärsivällinen vai esimerkiksi on-off -tyyppi?

Tunnistamalla itsesi liikkujana opit ymmärtämään ajatuksiasi ja asennettasi liikuntaan ja lihaskuntoharjoitteluun.

Sopeuta harjoittelu tämän hetkiseen elämäntilanteeseen ja -rytmiin

Pohdi seuraavaksi elämäntilannettasi ja -rytmiäsi. On tärkeää tunnistaa nykyhetken realiteetit liikunnan suhteen:

Kuinka monta kertaa viikossa voit liikkua?
Kuinka pitkiä aikoja kerralla?
Mihin kaikkeen sinulla kuluu vapaa-aikaa?
Millainen on päiviesi luonne: hektinen ja kiireinen vai rento?
Mitä kaikkea liikut jo nyt, mahdollisen lihaskuntoharjoittelun lisäsi?

On hyvä realistisesti tunnistaa omat voimavaransa ja rahkeensa liikkua. Onko sinun mahdollista lisätä liikuntakertoja viikkoosi? Jos ei, on aivan turha stressata lisäliikunnasta.

Voitko saada liikuntaa järjestettyä lisää viikkoon? Jos ei, niin sitten on sopeutettava tavoitteesi nykytilanteeseesi.

Ymppää lihaskuntoa lenkin sekaan.

Pohdi, mihin ja millaisia määriä voit lisätä lihaskuntoharjoittelua nykyiseen päivärytmiisi

Aloita pienistä määristä. Koko kakkua ei tarvitse haukata kerralla. Pidä aikataulu realistisena, mutta tiedosta myös tavoitteesi. Jos tavoitteesi on lisätä lihaskuntoharjoittelua, niin muokkaa siitä itsellesi mahdollista.

Lisää liikuntaa päiviisi lihaskuntoharjoitteluna pieniä määriä kerrallaan. Valitse muutama liike, joita lähdet tekemään muutaman viikon ajan. Sen jälkeen lisää muutama liike lisää. Sisällytä puuhaa aina pikkuhiljaa lukkariin mukaan.

Jos tuntuu siltä, että ei ole mahdollista muokata aikatauluja, niin kysy itseltäsi: olenko valmis saavuttamaan tavoitteeni? Haluanko todella sitä?

Kuntosali ei ole pakollista silloin, kun puhutaan terveyshyödyistä ja haluat perushyvän lihaskunnon. Toki silloin, kun lihasmassaa halutaan selkeästi kerryttää lisää ja rasvanpolttoa optimoida on kuntosali ehdottomasti varteenotettava vaihtoehto.

Peruslihaskuntoa voi lisätä myös kotitreeniin, treeninä koiranulkoilutuslenkille tai omille lenkeille, ruokataukoihin tai mihin tahansa väljiin aikoihin. On joskus vain päästettävä irti ajatuksesta, että sen pitäisi olla suuri suoritus ja iso tempaus. Kun jo muutamalla liikkeellä voit edesauttaa hyvinvointiasi.

Pohdi tavoitteesi pohjalta myös, millä kaikilla tavoilla helpotat tavoitteesi saavuttamista: investoi tarvittaessa hyvään ulkoilutakkiin, mahdollisiin treenivälineisiin, luo liikuntatauoista rutiineja, ota kalenterista lyhyt tyhjä slotti, kilauta kaverille jne.

Pohdi mitä tarvitset, jotta tavoitteesi toteutuu? Mahdollista itsellesi se.

Ja muista, että pienikin askel on aina askel. 🙂

Liikunnan iloa,
<3 Kipa

9.2.2017

Coachingkira-blogi nyt FitFashionissa!

Coachingkira-blogi: omakoutsi takataskussa

Viime vuoden lopulla FitFashionilta kysyttiin, josko olisin halukas bloggailemaan Terveysblogin lisäksi myös heillä. Siitä se ajatus sitten lähti, ja homma starttasi helmikuun alussa.

En ole ihan tyypillinen bloggari siinä mielessä, että kyseisestä blogista harvoin saa lukea hehkutusta elämästäni tai saavutuksiani salilta tai keittiössä. Mielestäni näitä blogeja on jo sen verran, että niillä pärjätään kyllä. Haluan olla uskollinen omalle tyylilleni: koutsaamiselle ja konkreettisten vinkkien antamiselle ja ajatusten herättelylle. Kyllä siellä jatkossa persoonakin esiin tulee. 🙂

Haluan laajentaa ja laajentua, kerätä tietoa ja jakaa sitä, rikkoa uskomuksia ja kehittää uutta. Mielestäni oma maailmamme ei kehity sillä, että kopioimme toisiemme tekemisiä tai vertaamme itseämme ja omaa elämäntyyliämme muiden vastaavaan – meillä itsellämme on vastaukset hyvinvointiimme.

Oma maailmamme kehittyy sillä, että käännämme katseemme itseemme. Kyseenalaistamme, kuuntelemme ja peilaamme itseämme ja kehoamme. Opimme omista kokemuksistamme ja tuntemuksistamme. Inspiroitua muista aina voi – samanlaista elämää tai terveyttä, kuin sinulla, ei kuitenkaan ole toista. <3

Olemme uniikkeja.

Käy lukemassa ja kommentoimassa: Coachingkira-blogi .

Toiveita ja ajatuksia aiheista saa laittaa myös tänne kommenttikenttään!

-Kipa Coachingkira Tiivola 😉

3.2.2017

Kestävyyskunto: siitä huolehtiminen on hyväksi aivoille

Kestävyyskunto merkityksellistä aivoterveydelle

Liikunnalla on suuri määrä tunnettuja terveysvaikutuksia ja käytännössä jokainen voi parantaa omaa kestävyyskuntoaan aerobista liikuntaa lisäämällä.

Kestävyyskunnon yhteydet aivojen rakenteisiin ja toimintoihin tunnetaan silti vielä puutteellisesti. Nyt julkaistu tutkimus tuotti uutta tietoa kestävyyskunnon merkityksestä aivoterveydelle ja antoi viitteitä siitä, että kestävyyskunnon yhteys aivorakenteisiin voi olla erilainen miehillä ja naisilla.”

Lue alkuperäinen linkki täältä.

”Tutkittavana oli 68 noin 70-vuotiasta miestä ja naista. Tutkimuksessa kestävyyskunnon mittarina käytettiin polkupyöräergometrilla mitattua maksimaalista hapenottokykyä. Aivojen tilavuutta mitattiin rakenteellisella magneettikuvauksella.

– Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että kestävyyskunnosta huolehtiminen saattaa olla erityisen hyödyllistä ikääntyvien miesten aivoterveyden kannalta. Tutkittavien määrä oli kuitenkin suhteellisen pieni, joten löydökset pitää varmistaa isommissa tutkimusaineistoissa, toteaa artikkelin ensimmäinen kirjoittaja, tutkija Heikki Pentikäinen Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitokselta.

Mitä on kestävyyskunto ja mitä hyötyä siitä on?

– Verenkierto- ja hengityselimistön kunto eli kestävyyskunto on yksi keskeinen terveyskunnon osa-alue

– Terveyskunnolla tarkoitetaan tilaa, jonka avulla päivittäiset toiminnot on mahdollista suorittaa tehokkaasti -> riittävä terveyskunto estää liikunnan puutteesta johtuvien sairauksien kehittymistä

– Terveyskuntoa kehitetään aerobisella treenillä, kestävyysliikunnalla, joka kehittää sydämen iskutilavuutta, hapenkuljetuselimistön eli keuhkojen ja verisuonten kuntoa ja toimintakykyä, parantaa sokeriaineenvaihduntaa, vaikuttaa suotuisasti veren rasva-arvoihin ja vatsaontelon ympärillä olevan viskeraalisen rasvan määrään, alentaa sydämen leposykettä ja verenpainetta sekä vähentää riskiä sairastua aikuistyypin diabetekseen ja sepelvaltimotautiin

– Hyviä kestävyyskuntoa kehittäviä liikuntalajeja ovat esimerkiksi kävely, sauvakävely, hölkkä, juoksu, uinti, pyöräily tai spinning, ryhmäliikunta, rullaluistelu ja hiihto.

Terveisin valmistuva Terveysvalmentaja. 😄😄

Ihanaa viikonloppua, ystävät! 💖
– Kipa

2.2.2017

Tervetuloa Coachingkira-blogiini!

Coachingkira | Valmennus lähellä sydäntäni

Tuli tänään juteltua hyvä pätkä työhyvinvointivalmennuksessa asiakkaan kanssa siitä, kuinka reilu 5-kymppisen keho ei vaan ole sama, kuin ”silloin nuorena”. Totesin tähän, että näin se on myös 33-vuotiaan näkökulmasta: keho ei ole sama, kuin silloin ennen.

Me ihmiset olemme loistavia vertaamaan itseämme johonkin, mitä aikoinaan olimme. Olemme hyviä pohtimaan asioita, jotka ”silloin ennen” oli jotenkin vähän paremmin. Tämän muiston valossa olemme eri taitavia asettamaan itsellemme korkeita odotuksia esimerkiksi hyvinvointimme suhteen: emme halua aina päästää irti siitä entisestä, koska nykypäivä ei täytä odotuksiamme. Me emme täytä odotuksiamme.

Teen työtä hyvinvointivalmentajana, elämäntaidon valmentajana ja personal trainerina nimellä Coachingkira. Työ on hyvin keskustelevaa ja perustuu ihmisten kuunteluun. Kuulen paljon ihmisten sisäistä puhetta, eli puhetta, joka kohdistuu heihin itseensä.

Kuinka hyviä olemmekaan ruotimaan itseämme siitä, että emme (muka) tee tarpeeksi tai teemme (muka) liian vähän? Kuinka taitavasti painamme itseämme alas silloin, kun emme käyneetkään treenaamassa vaan olimmekin väsyneitä ja jäimme lepäämään? Kuinka vähän annammekaan itse itsellemme tukea silloin, kun sitä eniten tarvitsemme? Entä milloin viimeksi kiitin itseäni jostain?

Vastaus: erittäin hyviä. Todella taitavasti. Liian vähän. En muista.

Coachingkira | Mitä kaikkea minä teen?

Perustin Terveysblogin vuonna 2012, vaatimattomana tavoitteena parantaa maailmaa. Löydet sen verkosta www.terveysblogi.fi ja Facebookista. 🙂 Aluksi blogi oli puhdas harrastus, joskin viimeisen vuoden aikana olen aktivoitunut siinä hieman enemmän.

Osa tunnistaa minut sieltä, osa tunnistaa minut ryhmäliikuntamaailmasta ja -tapahtumista. Ryhmäliikunnassa ”esiinnyn” omalla nimelläni – PT-puolelta minut tunnetaan brändinimellä Coachingkira.

Osa tunnistaa minut hyvinvointiluennoilta ja osa erilaisista valmennuksista. Luentoja pidän useamman kuukaudessa, erityisesti mindfulnessiin, uneen & palautumiseen, liikunnan terveyshyötyihin, työhyvinvointiin ja omaan jaksamiseen, omien voimavarojen hallintaan sekä ajanhallintaan liittyen. Coachingkiralla esiinnytään. <3

Osa tunnistaa minut TrainerLabilta kouluttamasta liiketoimintaa ja markkinointia valmistuville personal trainereille.

Osan kanssa ehkä heitellään yläfemmoja ihan muuten vain, kostoksi. 🙂

Terveysblogi on ja pysyy tässä kaiken ohella. Olen innoissani siitä, että FitFashionilta kysyttiin kiinnostustani aloittaa bloggaaminen Coachingkira-nimellä täällä. Olen fiiliksissä! Täällä ajatuksenvirtaa tulee todennäköisesti olemaan enemmän Terveysblogin pysyessä hieman…asiallisempana. 😀

Kuva: Veera Kurittu

Kuka on Coachingkira?

Olen yksi heistä, joka omakohtaisten kokemusten kautta haluaa muistuttaa, että henkinen ja fyysinen terveys on kaiken a ja o eikä sitä tule ottaa itsestään selvänä.

Olen henkilö, joka aikoinaan oli taitava vaimentamaan kehonsa signaalit ja kuuntelemaan ulkonäkökeskeistä egoaan ja mieltään. En halunnut pysähtyä, sillä olisin joutunut kohtaamaan itseni.

Olen se, joka omilla korkeilla itseensä kohdistuvilla odotuksilla on saanut itsensä kolme kertaa uupumaan.

Olen eräs heistä, jotka useamman vuoden tekivät vastoin oman sydämensä ääntä ja vastoin omia arvojani.

Kuulun heihin, jotka jossain vaiheessa elämäänsä ovat kontrolloineet elämäänsä ja liikuntaa vain tajutakseen, etteivät ne todellakaan ole kontrollissa.

Coachingkira blogina

Blogissa #inhimillinenote tulee näkymään vahvasti, ja blogin tavoitteena on tarjota hyvinvoinnin kehittämiseksi konkreettisia keinoja sekä erityisesti ajatuksia arkesi keskelle. Ajatuksia ja aiheita, joita pysähdyn pohtimaan aika-ajoin.

Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan. Toivottavasti voimme yhdessä syventää itseemme kohdistuvaa lempeyttä, huolenpitoa ja kannustusta – sitä me kaikki tarvitsemme. Ei vain muilta, vaan erityisesti itseltämme. <3

Tästä se alkaa!

Mikäli teille tulee aihetoiveita tai mitä tahansa kommentoitavaa matkan aikana, just do it! Porukalla aina parempaa!

Hyvä vointeja kaikille!
<3 Kipa

Artikkelikuvat: Veera Kurittu

*** Seuraa minua ***

Facebook – Instagram – YouTube – Bloglovin

1.2.2017

Motivaatio – kuinka ylläpidät sitä?

Jossain vaiheessa matkaa motivaatio saattaa vähäksi aikaa piiloutua. Siinä ei ole mitään väärää, päinvastoin: se on luontaista. Jotta pysyt omissa tavoitteissasi tästä huolimatta kiinni on hyvä tarkastella omaa motivaatiotaan aina välillä.

Motivaatio vs. motivoituminen

Motivaation puuttumisesta voidaan puhua silloin, kun jonkin asian tekeminen ei huvita. Tällöin ei ole motivaatiota. Motivoituminen taas on sitä, että tekeminen ei huvita ja tekee asian silti. Niin motivoitunut on.

Mielenkiintoinen kysymys on, onko motivaatio tunnetta vai toimimista tunteesta huolimatta? Entä tahtominen ja motivaatio: teetkö jotain, koska haluat tehdä vai teetkö jotain, koska haluat tiettyä lopputulosta?

Tahtominen on usein aika tunneperäistä. Tahdomme sellaisia asioita, jotka tuntuvat hyvältä ja jotka olemme arvioineet hyviksi asioiksi tai tahtomisen arvoisiksi. Kun suhtaudumme johonkin asiaan myönteisesti, niin todennäköisesti teemme sen. Miksi? Koska myönteiset fiilikset kyseisestä asiasta kertovat, että jokin asia edistää tavoitteitamme ja päämääriämme.

Voimmeko motivoitua asiasta, jota kohtaan meillä on kielteisiä fiiliksiä? Esimerkiksi dieetti tai laihdutus (nostan tämän esimerkiksi siksi, että laihdutukseen niin usein liittyy negatiivisia fiiliksiä): voimmeko tosiasiassa motivoitua dieettaamaan/laihduttamaan, jos se päämme sisässä on negatiivisia fiiliksiä herättävää asioista kieltäytymistä ja liikunnan harrastamisen pakkoa? Miten tästä tilanteesta päästä yli?

Motivaatioharjoitus

Parasta olisi, jos kirjoitat seuraavan harjoituksen paperille.

Motivaatio – kirjoitusharjoitus
– Mitä motivaatio sinulle merkitsee?
– Milloin olet ollut motivoitunut ja miksi?
– Mikä sinua motivoi nyt?

Peilaa juuri kirjoittamaasi ja pohdi:
– Mikä on tavoitteesi?
– Mikä sinulle on tärkeää?

Mieti seuraavaksi kahta tilannetta:

Tilanne 1, jossa et ole lainkaan motivoitunut saavuttamaan tavoitettasi ja itsellesi tärkeitä asioita elämässä.

– Miten käyttäydyt?
– Miten ajattelet?
– Miten suhtaudut muihin ihmisiin ja maailmaan?
– Miten suhtaudut itseesi?

Tilanne 2, jossa olet erittäin motivoitunut saavuttamaan tavoitteesi ja itsellesi tärkeitä asioita elämässä.

– Miten käyttäydyt?
– Miten ajattelet?
– Miten suhtaudut muihin ihmisiin ja maailmaan?
– Miten suhtaudut itseesi?

Motivaatio on meissä kaikissa. Se tulee vain kohdistaa itsellesi oikeasti tärkeisiin asioihin. Toki joskus se vaatii vähän työtä ja ponnisteluja – mutta palkinto on sen arvoinen.

Hyviä vointeja kaikille! ❤️
– Kipa

27.1.2017

Vinkki kiireiseen päivään: arjen pienet ja helpot aktiivisuusvalinnat

Tänään on itselläni sellainen päivä, että arkiliikuntaa tulee todennäköisesti melko vähän. Klo 12-20 olen Keilarannassa Terveysvalmentajakoulutuksessa.

Treenit jäävät osaltani väliin, sillä tunnen itseni siinä, etten ole klo 20-21 treenaaja. Ja se on ok.

Lisäksi aamulla kävin ihanassa LPG-hoidossa, josta taas en halunnut luopua (olisin voinut siirtää ja mennä treenaamaan), sillä se tekee keholle hyvää. Joten aamutreeni jäi väliin, sillä ennen hoitoa tulostelin aamulla tämän päivän koulutusmateriaaleja. Kukonlaulun aikaan kun en halunnut herätä, sillä unta oli saatava palloon.
Kuulostaako tutuilta haasteilta? 🙂

Kun päivä on aikataulutettu, sopeuta tekemistäsi siirtymien ja mahdollisuuksien mukaan

Päivän aikataulut eivät millään anna myöten liikunnalle, koska aamuvarhaisella ei halua nousta (priorisoi unta) eikä iltamyöhään treenata päivän jatkeeksi (priorisoi hyvissä ajoin nukkumaan menoa). Myöskään koko päivän aikana ei saa varastettua treeneille aikaa (koska on liesussa päivän).

Mikä silloin eteen?

Tuunaus.

Et ehkä pääse varsinaisesti treenaamaan (ja se ei ole vakavaa) päivän mittaan. Toisaalta itse treenaaminen ei olekaan päätarkoitus – vaan arjen aktiivisuus.

Siksi tänään teen pieniä valintoja ja tuunauksia, joista päivän mittaan koostuu suurempi puro.

Arjen pieniä aktiivisuusvalintoja, joita itse tällaisena päivänä teen ovat:

– Kävely julkisen sijaan, jolloin saat helposti arkiaktiivisuutta päivään

– Seisominen julkisessa istumisen sijaan, jolloin saat pidennettyä lonkkia ja suoristettua selkää

– Päkiöillenousuja odotellessa kyytiä tai seisoessa pitkiä aikoja, jolloin pohkeet vetreytyvät

– Hissin vaihtaminen portaisiin niin ylös mennessä, kuin alastullessakin, jolloin askelia kertyy puolihuomaamatta

– Pitkiä aikoja istuessa nouse kerran-pari tunnissa seisomaan, jotta saat suoristettua lonkat ja pyöräytettyä hartiat muutaman kerran edestä taakse

– Päivän sisältäessä paljon istumista vie tuoli vähän pidemmälle pöydän äärestä ja nosta toisen jalan nilkka koukussa toisen polven päälle, näin saat hyvän lonkan aukaisun – tähän voi vielä lisätä alemman jalan pumppauksen: nosta tukijalan kantapäätä ilmaan kuin päkiänousussa, jolloin lonkan avaus tehostuu

– Käytä lounastauot hyväksi ja tee 10-20 min happihyppely lounastauolla enne eväiden tai lounaan nauttimista

Tuunattavat asiat voivat siis olla hyvinkin pieniä. Ei tarvitse kurkotella tähtiä taivaalta.

Mitä homma tarvitsee toimiakseen?

Se toki tarvitsee sen, että otan olkalaukun sijaan repun, koska aion kävellä kotoa keskustaan. Se tarvitsee myös sen, että lähden kotoa ajoissa, jotta kerkiän määränpäähän kävellen.

Lisäksi se tarvitsee päätöksen ja oman tavoitteeni mukaisen henkisen sitoutumisen: olen päättänyt tehdä näin, sillä tiedän itselläni olevan virkeämpi, reippaampi ja hyvinvoivampi olo.

Kun valinnat ovat omasta tavoitteestasi lähteviä teet valintoja – et luopumisia. Sen sijaan, että esim. miettisit että luovut bussista ja luppoajasta kotona mieti mitä saat tilalle. Saat raikasta ilmaa, näet ja koet aamun, saat kevyen hien ja ennen kaikkea kehosi saa liikettä.

Puhumattakaan kevyen liikunnan terveyshyödyistä.

Tärkeintä on oma usko ja ymmärrys siitä, että sinä voit vaikuttaa. Sinulla on voima ja valta tehdä nämä valinnat, joilla hyvinvointiisi ja terveyteesi on mahdollista vaikuttaa suotuisasti.

Kun näet ja sisäistät sen, teet itsellesi suotuisia valintoja. Tiedä ja luota itseesi siinä, että sinussa on se voima.

Mitkä ovat sinun aktiivisuuskikkasi?

Ihanaa viikonlopun odotusta kaikille!
-Kipa

Ps. Olipa kaunis aamu tänään Tööönölahdella (kts. linkki alla). Kävelyä kertyi 27 minuuttia raikkaassa aamuilmassa. Se on aina jotain.

Aamukäppäilyä heräilevällä Töölönlahdella.

26.1.2017

Studio55: Astman, reuman, suolisto-ongelmien takana ruokavalio – ”Lääkärit antavat väärää tietoa”

”Ruoka-aineyliherkkyydet ovat todella tavallisia. Ne eivät suinkaan aina näy laboratoriokokeissa, Mäkelä sanoo.”

…

On mielenkiintoista, miten Suomessa yhä mennään pitkälti laput silmillä ruokavalion merkityksen suhteen ja luotetaan kyseenalaistamatta puhtaaseen lääketieteeseen.

Ja nyt ei ole kyse siitä, etteikö lääketiede olisi tuonut paljon hyvää – vaan kyse on myös siitä, kuinka paljon ihminen itse voi vaikuttaa hyvinvointiinsa ja nimenomaan valinnoilla siitä, minkälaista polttoainetta kehoon solujen rakennusaineeksi menee.

Lehmänmaidon soveltuvuudesta ihmiselle käydään kiivasta keskustelua. Viljojen sopivuudesta käydään kahinaa. Omega-rasvojen suhteista kuhistaan.

Lähtökohtaisesti tulisi kunnioittaa kaikkien omakohtaisia tuntemuksia: joku sietää jotain ruokaa paremmin, joku huonommin. Jollekin joku toinen toimii hyvin, kun se jollekin toiselle on selkeä myrkky.

Tämä inhimillisyys olisi hyvä ottaa huomioon myös lääkäreiden keskuudessa: kehon homeostaassin eli tasapainon löytyminen kun tulisi arvioida aina yksilöllisesti ja ihmisen ominaisuudet sekä elämäntilanne ja -rytmi huomioiden.

Kun ravintokeskusteluita seuraa, niin joskus keskustelut puolesta ja vastaan saavat jopa kiihkomielisen omien ajatusten ja arvojen puolustamisen. Tällöin unohdetaan helposti kunnioittaa toisen ihmisen näkemyksiä ja kokemuksia. Omia näkemyksiään pidetään automaattisesti parempina.

Kiihkomielinen omien näkemysten ajaminen aiheuttaa kanssakulkijoissa lähinnä vastarintaa. On tärkeää, että ruokavalion soveltuvuudesta ihmiselle keskustellaan ihmisen itsensä kanssa ja mielletään kokonaisvaltaisuus: ruokavalio vaikuttaa hyvin monella tavalla ihmisen hyvinvointiin – joskin joskus lääketiede tulee ja auttaa.

Mutta loppupeleissä ihminen itse vaikuttaa eniten: rehellinen omien tuntemuksien ja olotilan kuuntelu, asioiden selvittäminen ja erilaisten ruokien soveltuvuuden ahkera testailu itselleen ovat avaintekijöitä. Loppujen lopuksi ihmisellä itsellään on avaimet oman itsensä kuunteluun ja olonsa selvittämiseen.

Mikä tärkeintä: laput tulisi ottaa silmiltä pois ja ymmärtää, että olemme erilaisia. Ruokavalion tulee siksi olla räätälöity henkilön ja oireiden mukaan.

Buranan ottaminen päänsärkyyn vähentää kyllä särkyä, mutta itse syyn aiheuttajaa se ei poista.

Ja loppuun todettava, että tämä ei mielestäni ole lääkäreiden vika, vaan systeemissä on kehitettävää. Systeemin tulee muuttua niin, että se mahdollistaa kokonaisvaltaisuuden ja funktionaalisen tarkastelun.

Myös suurimman osan ihmisistä on pohdittava omaa osuuttaan – löydettävä usko itseemme ja siihen, että omilla valinnoillamme pystymme vaikuttamaan aina edes jonkin verran.

Terveys on monien tekijöiden summa.

Terveydeksi!

– Kipa

25.1.2017

Paino on vain luku – oma sisäinen äänesi ratkaisee

Olen tehnyt kehonkoostumusmittauksia 7 vuotta ja huomaan toistuvasti, kuinka paino hirvittää ihmisiä. Siitä on tehty peikko, jota kammoksutaan. Yhä vain tuntuu juurtuneen syvälle meihin se, kuinka paino koetaan ihmisarvon mitaksi.

Jos paino ei sovi ”ideaaliin” on jokseenkin epäonnistuneempi ihminen. Jos painon koetaan olevan ”oikea”, niin on onnistuneempi ihminen.

Ensinnäkin: kenen ideaali? Kuka asettaa ideaalin? Kyllä, kyllä: tietyt painorajoja ja -asetuksia käytetään indikoimaan elintavoista ja terveydentilasta, sillä jotainhan konkreettista tulee olla terveydentilan toteamiseksi ja seuraamiseksi kaiken muun seurannan ohella.

Mutta että epäonnistunut tai huonompi ihminen – tätä en lähde komppaamaan.

Oma sisäinen puheemme ratkaisee paljon. Miten itsellemme ja itsestämme puhumme? Kun asetamme hyvinvointi-, painonpudotus- tai painonhallintatavoitteen muutumme helposti itseämme ruotiviksi ja itsestämme epäkohtia etsiväksi moraali- ja terveyspoliisiksi odottaen itseltämme eeppisiä suorituksia.

Suorituksia.

Arjen realiteetit unohtuvat, koska pitäisi.

Pitäisi syödä tietyllä tavalla, pitäisi liikkua tietyllä tavalla, pitäisi rakastaa vihanneksia tietyllä tavalla, pitäisi huoltaa kehoa tietyllä tavalla, pitäisi olla töissä tehokas ja tuottava tietyllä tavalla, lapsia tulisi kasvattaa tietyllä tavalla, pitäisi ostaa kaupasta asioita tietyllä tavalla, ruokaa tulisi kokata tietyllä tavalla, mielitekoja vältellä tietyllä tavalla, noudattaa sääntöjä tietyllä tavalla…ja sitten pitäisi sitä stressinhallintaakin harrastaa – tietyllä tavalla.

Kyllä. Paino indikoi jotain, mutta ihmistä se ei määritä.

Me itse määrittelemme itsemme. Se, miten itse itseemme suhtaudumme määrittelee meitä. Oman tasapainon löytäminen ja rehellinen oman kehon ja omien tuntemuksien kuuntelu vie meidät lähemmäksi sitä tärkeintä ihmistä: meitä itseämme.

Kun Sinä olet itsellesi paras mahdollinen ystävä ei sinulta puutu tukea. Ei sinulta puutu rakkautta.

Ja kun Sinä rakastat itseäsi huomaat, että olet paljon muutakin kuin vain paino. ❤️

Miten Sinä puhut itsellesi tänään?
-Kipa

#inhimillinenote

20.1.2017

Liikunta mielialalääkkeenä: miten liikunta auttaa pysymään onnellisena?

Liikunnan ja positiivisen mielialan yhteyttä on tutkittu paljon ja avain onnelliseen elämään saattaakin piillä säännöllisessä liikunnassa. Hyiä viboja tuottaa myös liikuntaharrastuksen aloittaminen, ja se voi lisätä onnen tunteita. <3

Liikuntaharrastuksen lopettaminen puolestaan lisäsi onnettomuuden tunteita seuraavien kahden vuoden aikana.

Miten liikunta tekee onnelliseksi?

Liikunta kohottaa mielialaa jo 25 minuutissa. Välitön hyöty näkyy esimerkiksi stressitasojen ja ärtymyksen laskuna. Siksi erityisesti masennuksesta ja ahdistuksesta kärsiville henkilöille suositellaankin aerobista liikuntaa. Ilmeisesti liikunta toimii aivojen välittäjäainen verkostossa masennuslääkkeen tavoin.

Käytännössä syy, miksi liikunta toimii luonnollisena mielialaruiskeena liittyy hormonitoimintaan. Kun liikumme, aivoissamme erittyy erilaisia hormoneja:

– noradrenaliini: kun noradrenaliinia vapautuu kehoon, syke nousee, glukoosia vapautuu energiaksi lihasten käyttöön ja verenkierto kiihtyy (noradrenaliinia käytetään masennuslääkkeissä kohottamaan mielialaa)

– dopamiinia: hormoni, joka on osallisena tunteiden säätelyssä – kun liikkuessa elimistöön erittyy dopamiinia syke ja verenpaine nousevat, piristymme ja energiatasomme nousevat

– serotoniini: jos aivojen serotoniininpitoisuudet laskevat ihminen voi psyykkisesti huonommin – serotoniini on siis mielihyvähormoni, joka lisää levollisuutta

– endorfiini: hormoni, joka on luonnollisen hyvänolontunteen aikaansaaja – tämän hormonin tarkoitus on auttaa ihmistä kestämään kipua ja rasitusta, siksi niiden eritys lisääntyy erityisesti rasittavan liikunnan aikana

Stressistä puhutaan nykypäivänä paljon ja jopa kaiken pahan alkuna ja juurena. No, onhan se toki melko päällikköpiru. Erityisesti siksi stressi on merkittävä tekijä, että se saa elimistön tuottamaan kortisolia (stressihormonia). Aivot sitten reagoivat stressiin vahvistamalla sellaisia hermoratoja, jotka liittyvät suoraan stressin aiheuttajaan. Tästä aiheutuu taas se, että stressiin liittyvät negatiiviset ajatukset alkavat kiertää kehää.

Kroonistuneena stressi alkaa helposti nakertamanaan hyvinvointia. Liikunta lisää stressinsietokykyä.

Liikunta myös laskee stressitasoja. Toki täytyy muistaa, että jo valmiiksi stressaantuneen henkilön ei välttämättä ole suotuisinta treenata kovaa ja korkealta: tämä nimittäin saattaa lisätä elimistön kokonaiskuormitusta so. stressitilaa eikä laskea sitä.

Liikunta parantaa itsetuntemusta ja oman elämän hallintaa

Liikunta on omiaan lisäämään henkilön itsetuntemusta. Kun kehomme ja mielemme yhdistyvät liikkeeksi meillä on mahdollisuus reflektointiin: ikäänkuin tyyliin “miten meni niinkuin omasta mielestä”? Liikkumalla liikkuja oppii itse tunnistamaan, millaiset liikunnalliset harjoitukset missäkin tilanteessa edistävät hänen omaa hyvinvointia. Se on aika hieno juttu.

“Kehollinen tieto” liittyy täten terveydestä huolehtimiseen laajemminkin kuin vain liikunnan osalta: meillä on mahdollisuus vaikuttaa onnellisuuteemme löytämällä itseäämme ja tavoitteitamme parhaiten palvelevat liikuntamuodot. Tällöin myös käsitys oman elämänhallinnasta vahvistuu.

Kimpassa on kivempaa

Toisaalta liikuntaan liittyy usein myös sosiaalinen puoli. Ihminen on yhteisöllinen olento ja meillä on luontainen tarve kuulua joukkoon. Sosiaalinen vuorovaikutus on meille tärkeää ja liikunta tarjoaa meille mahdollisuuden sosiaalisen kanssakäymiseen ja muiden ihmisten tapaamiseen.

Liikunta myös parhaimmillaan lisää osallisena olemisen tunnetta sekä liittää ihmiset lähiympäristöönsä. Yhdessä olemme enemmän. 🙂 Näin liikunta, johon liittyy myös muita ihmisiä lisää onnellisuutta ennaltaehkäisemällä sosiaalista eristäytymistä.

Toki on henkilöitä, jotka liikkuvat mieluiten yksin. Tällöin liikunnan sosiaalinen aspekti jää vähemmälle. Toisaalta silloin voidaan palata edelliseen kohtaan, jossa puhuin itsetuntemuksen lisääntymisestä – ei se väärin ole liikkua yksin. Kaikki liike on kotiin pain!

Olemme yksin tai yhdessä, niin tärkeintä on, että olemme kehossa itsemme kanssa ja aistimme sitä. Tämä auttaa myös myönteisen kehonkuvan luomisessa. <3

Yleisen terveydentilan ollessa hyvä on helpompi kokea onnellisuutta

Ja sitten ovat tietenkin liikunnan tuomat terveyshyödyt. Liikunta parantaa yleistä hyvinvointia ja onnellisuutta sen terveyshyötyjen kautta. Elämänlaatu paranee.

Liikunta mm. parantaa sydän- ja verenkiertoelimistön kuntoa, alentaa verenpainetta, vahvistaa luita ja lihaksia, parantaa sokeri- ja energia-aineenvaihduntaa, parantaa yleiskuntoa ja siten vastustuskykyä, edesauttaa unen saantia, tukee painonhallintaa, vetreyttää niveliä ja paljon muuta.

Ei tarvitse olla kovinkaan paljon itseoppinut valelääkäri, notta oivaltaa edellisten tekijöiden olennaisuuden onnellisuuden kannalta. 🙂

…olisikohan tässä tarpeeksi hyväntuulen syitä liikkua ja harrastaa – myös pysyvästi? Mitä mieltä sinä olet? Mistä liikuntamuodosta sinä saat parhaimmat vibat?

Energiaa päiviisi,