30.11.2016

Saat sen, mistä luovut: 2016 loppuvuoden hyvinvointihommia ja luopumisia

Saat sen, mistä luovut

Tommi Hellsten kirjoitti viisaan oloisen kirjan, joka löytyy lukulistaltani. Saat sen, mistä luovut.

Ihan ensimmäisiä kertoja mutustellessani lausetta mietin, että mitä ihmettä se tarkoittaa? Tulin siihen tulokseen, että se tarkoittaa juuri sitä.

Vuoden 2017 alku tule olemaan itselleni tunteikasta aikaa, sillä joudun luopumaan isosta osasta itseäni. Vähennän ryhmäliikuntatunteja, jotka ovat olleet viimeiset 10 vuotta melkein jokapäiväistä. Tietenkin satunnaisia breikkejä, kesälomia ja poissaoloja on ollut.

Saat sen, mistä luovut tarkoittaa omalla kohdallani aikaa ja voimavaroja. Ajan lisäksi se tarkoittaa hyvinvoinnin edistämistä. Luovun tietynlaisesta ajankäytöstä ja energiankäytöstä saadakseni jakaa näitä toisaalla. Luovun tietynlaisesta hyvinvoinnin edistämisestä saadakseni edistää sitä toisenlaisessa kontekstissa.

 

Vuoden 2017 alusta toimin ActPRO:lla Työhyvinvointivalmentajana.

Vuoden 2017 alusta toimin ActPRO:lla Työhyvinvointivalmentajana.

 

Katso kiittäen taaksepäin ja luottaen eteenpäin

Syksy 2016 ja loppuvuosi on tuonut tullessaan paljon hienoja mahdollisuuksia, uusia alkuja ja itsensä kehittämistä (/kehittymistä).

Olen innoissani ensi vuodesta siksi, koska valmennustyöni yrityspuolella laajenee kauan odotetulle tasolle. Sen sijaan, että valmentaisin fyysisesti ryhmäliikuntaa yrityksille ja yrityksissä sekä pitäisin hyvinvointiluentoja keskityn jatkossa kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kehittämiseen ja edistämiseen. Ja siihen minulla on keväällä aivan L O I S T A V A T työkalut ja yhteistyötaho.

Can’t wait!

 

Elämässä irtipäästäminen on yksi vaikeimpia asioita

Jotta jotain saa, jostain tulee päästää irti. Nyt kun olen ohjannut 10 vuotta ryhmäliikuntaa huomaan sen olleen elämäntyyli ja intohimo, ei pelkkä työ.

Olen saanut tavata mielettömiä ihmisiä asiakkaina, kollegoina ja yhteistyökumppaneina. Olen uskomattoman kiitollinen jokaisesta kohtaamisesta. <3

Työ on kuitenkin hyvin sitovaa, ja suurin osa arki-illoista sekä viikonlopuista vierähtää jollain tapaa ryhmäliikunnan parissa. Toki ryhmäliikunta on myös rakas harrastukseni, joten ihan helpolla jumppamaailma ei minusta eroon pääse. 😀

Koska olen rakastanut ohjaamista työnä heti ensimmäisestä ohjauskerrasta lähtien on siitä ollut matkan varrella todella vaikea luopua.

Se, että ohjaamisesta pitää niin tiukkaan kiinni rajaa hyvin pitkälti monet muut mahdollisuudet ulkopuolelle. Toisaalta mikään muu ei tarjoa yhtä hienoja kicksejä, kuin ohjaaminen! #lovemyjob

Aika näyttää miten aika ja omat voimavarat jakautuvat kaiken ”puuhasteluni” kesken. Selvää kuitenkin on, että ensi vuonna tunteja tulee ohjattua vähemmän. Se, jos mikä on itselleni suuri muutos – ihan jo identiteettinikin kannalta.

 

Kuka minä silloin olen, jos en ryhmäliikuntaohjaaja?

Kypsyteltyäni asiaa tiedän olevani aina ryhmäliikuntaohjaaja. Sillä olen sitä sydämessäni. Sitä osaan ja sitä rakastan. Tulen aina rakastamaan. <3

Teen sitä jatkossa vain hieman vähemmän. #inhimillinenote

 

Työhyvinvointivalmennusta ja liikuntaa lääkkeenä 

Ensi vuoden alussa aloitan ActPRO:lla Työhyvinvointivalmentajana.

Olen todella innoissani!

Työ sisältää hyvinvointivalmennusta yksilöille ja ryhmille sekä luentoja. ActPRO valmennuskonseptin osa-alueita ovat henkinen ja fyysinen hyvinvointi, ravitsemus, palautuminen sekä työ – eli ihan unelmasisältö!

Lisäksi joulukuun puolessa välissä aloitan Liikunta lääkkeenä -koulutuksen, joka kestää puolisen vuotta. Odotan innolla sitäkin, ja uutta tietoa tulee taatusti!

Tässä syksyn verkkosivujen uusimisen myötä olen kahlaillut ja tuunaillut aikaisempia blogiartikkeleita läpi. Ohessa yksi artikkeli tuunattuna.

Tällä kertaa aiheena – yllätys, yllätys – työhyvinvointi! 🙂

 

Ihanaa loppuviikkoa kaikille, muutos on mahdollisuus!
– Kipa

20.11.2016

Riitämme sellaisena, kuin olemme – The One/Superstar 2015 -kisatunnelmia

Kirjoitin viime vuonna kisan jälkeen fiiliksiä kisasta. Nyt kun The One -kisasta on reilu vuosi oli mahtavaa palata tähän tekstiin ja peilata kulunutta vuotta. Vaikka paikka olisi siellä tänäkin vuonna ollut auki jätin osallistumatta kisaan. En ottanut paikkaa vastaan, sillä viime vuonna sain sen minkä minun tarvitsikin saada. Sen sijaan olin Superstarissa tänä vuonna treenaamassa itse koko päivän. Little party never killed nobody. 🙂

Siirrytään siis aikaa takaisin viime vuoteen ja kisan oppeihin.

9.-10.10.2015 vietetyn The One/Superstar 2015 -viikonlopun kisatunnelmia.

 

…

The One -kisa on onnistuneesti saatettu päätökseen. Voitto meni Ruotsiin, ja ruotsalaistuomareiden top-10:iin pääsikin huisit 8 ruotsalaista. Loput listakärkeläiset löytyivät yksi romaniasta ja toinen ”ulkomaalainen” oli suomalainen ohjaajakollegani. Erityisonnitteluhalit Nikolle, hän todellakin ansaitsi paikkansa! ❤️

Kisaan valmistautuminen on matka

Oli kisa mikä tahansa, kokemus on aina matka. Matka alkaa tiedosta osallistua kisaan ja päättyy ovien sulkeutuessa selän takana. Kaikki siltä väliltä ovat suurta henkistä ja fyysistä latausta täynnä. Keskittymistä. Omistautumista. Itsensä tuntemista ja tunnistamista.

Tällä kertaa matka kesti kolme kuukautta.  Nyt oloni on superhuojentunut. Olen oppinut itsestäni ”atleettina”, ohjaajana ja persoonana huimasti. Ja se on matkan suurinta antia. Olen myös saanut kohdata superhienoja tyyppejä ja esiintyjiä sekä bondannut vanhojen tuttujen kanssa. Siitä olen kiitollinen. Priceless!

Aitous näkyy – ole uskollinen tyylillesi

Viikonlopun mukava yhteisfiilis alkoi jo, kun kävin kokeilemassa yhden ryhmäliikuntatunnin hotellini (Elita Palace, suosittelen!) alakerrassa sijaitsevalla kuntokeskuksella (Actic Sport).

Tunti oli -tietenkin- ruotsiksi, joten vaikka olin himppasen ulalla ohjeistuksen suhteen, niin ohjaaja oli valloittava, aito, persoona. Paino sanalla aito. Ja se yhteishenki tunnilla!

Opin, että siinä missä suomalaiset haluavat puurtaa ja hikoilla aidosti yksin omaa treeniään, niin ruotsalaiset haluavat tehdä yhdessä ja tsempata avoimesti toisiaan. Aidosti. Kukin tyylillään ja molempi tyyli parempi.

Kuitenkin tällaiset sosiaaliset tapahtumat, kuin mitä ryhmäliikunta on, ei kukoista ilman aitoa meisinkiä: kaikki saavat olla sellaisia, kuin ovat ja kaikkia tarvitaan juuri senhetkiseen liikuntaelämyksen luomiseen. Tunti ei olisi sama ilman sinua tai minua.

Kisapäivinä aito yhteishenki ja me-fiilis on parasta antia

Viikonloppu jatkui lauantaina kisapäivällä. Se yhteishenki ja fiilis kaikkien osallistujien kesken on mieleenpainuva. Niin paljon hymyä, tsemppauksia ja innostuneita tyyppejä yhdessä paikassa. Tajusin mistä kaikesta oikeastaan on kyse: ilosta, energiasta, motivaatiosta ja yhteishengestä. Siitä aitoudesta.

Oli tuomareiden päätös mikä tahansa, ja puhutaanpa tuomaroinnin reiluudesta mitä tahansa…yhtä asiaa edes paljon kyseenalaistettu tuomarointi ei voinut estää: me kaikki voitimme. Voitimme omat pelkomme, astuimme epämukavuusalueelle, laitoimme itsemme totaalisesti likoon ja annoimme kaikkemme. Ja teimme sen toisiamme arvostaen ja kunnioittaen. Aidosti.

Palautteenanto jäi hyivn yleiselle tasolle, ja se oli ainoa mikä jälkeenpäin jäi harmittamaan. Kaikki tämä kuljettu matka, ne monet ajatukset, teot ja rukkailut…Olisin toivonut yksilöllisempää palautetta.

Omalla kohdallani palaute kuului jotakuinkin näin (englanniksi tosin): Kira, sinussa on valtava määrä energiaa. En tiedä ketään, kuka suhtautuu työhönsä yhtä intohimoisesti, kuin sinä.

Ja aina voidaan kysyä miksi en sitten riittänyt? Miksi en riittänyt kisassa, jossa heataan ”Superstaria”? Miksi en riittänyt tuomareille ja Les Millsille?

Tiedättekö, minä riitän kyllä

Itselleni matka oli ennen kaikkea arvoperustainen herätys. Ymmärsin, mistä kaikessa on kyse, mitä elämälläni haluan tehdä, mitä elämänasennetta edustaa ja mitä arvoja kannattaa. Ennen kaikkea haluan kehittyä ihmisenä, kehittyä paremmaksi minäksi.

Minun ei tarvitse riittää yhdellekään tuomarille. Minun ei tarvitse riittää yhdellekään organisaatiolle. Minun ei tarvitse riittää tietylle lajille. Minun ei tarvitse taistella kollegojani vastaan ammattitaidossa riittääkseni sellaisena, kuin olen.

Minun ei tarvitse muokata kehoani näyttämään tietynlaiselta sopiakseni muottiin. Minun ei tarvitse dietata, pudottaa painoa eikä vääntää salilla riittääkseni ulkonäöllisesti johonkin yhteisöön. Minä riitän viemättä kehoani ja mieltäni äärirajoille.

Tärkeintä on, että riitän itselleni. Tärkeintä on, että olen aito itselleni. Intohimoni ja energiani ei välttämättä riittänyt juuri tähän kisaan – se ei silti tarkoita, etteikö intohimollani saisi tässä maailmassa jotain suurta aikaan. Mitkään maailman sijoitukset tai pisteet eivät kerro sitä kaikkea, mitä taustalla tapahtuu. 

Ja se, rakkaat ystävät, on se juttu: mitä taustalla tapahtuu. Kisoja tulee ja menee. Aikaa kuluu ja elämä etenee. Kun täältä joku päivä lähtö lähenee tärkeintä on tietää, että minä riitin. Minä olen aina riittänyt ja tulen riittämään. Minua ei määritä kisamenestys eikä kukaan ole oikeutettu tuomaroimaan minua.

Ei myöskään sinua, ystäväiseni. Sinä riität sellaisena, kuin olet. Nyt ja aina. Millään muulla ei ole väliä, kuin sydämellä. Se, joka tekee asioita aidosti sydämellään ei voi hävitä.

Onnea kaikille Superstareille – ansaitsimme kaikki paikkamme Tukholmassa!

Päätän tämän kaiken Pikku Prinssin sanoihin:

”Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.”

– Kipa

19.11.2016

Mitä bloggaaminen on tuonut henkilökohtaiseen elämääni ja ajatukseni blogiyhteistyöstä

Blogiyhteistyön tulee olla linjassa blogin sisällöntuotannon kanssa

Bloggausmaailmassa päivän sanaksi nousee blogiyhteistyö. Olen miettinyt tätä jonkin verran perustettuani Terveysblogin 2012.

Terveysblogin (=minun) periaatteenani on puolueettomuus. Haluan tuottaa puolueetonta tietoa kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyen, jonka osa-alueina ovat:

  • Ruokavalio
  • Liikunta
  • Mielen- ja stressinhallinta (eli itsensä johtaminen)
  • Sosiaaliset suhteet
  • Elämästä nauttiminen ja hetkessä eläminen

Ny Reenataan -blogin Anne & Elina kävivät lukijoineen testaamassa kehittelemäni Functional Flow -tunnin marraskuussa 2015. Bloggareiden välinen yhteistyö on kullan arvoista!

Välillä yhteydenottoja tulee milloin miltäkin taholta, ja viimeisimpänä tuli blogiyhteistyöehdotus eräältä yritykseltä, jonka toimeksiantajana toimi kasino. Yhteistyön tavoitteena oli, että he kirjoittaisivat puolestani artikkelin kasinopeleistä ja uhkapelistä ja minä saisin siitä 50€.

En hetkeäkään miettinyt kieltäytyessäni tarjouksesta. Ensinnäkin työni on saada ihmiset liikkumaan ja voimaan hyvin, kuuntelemaan ja kunnioittamaan kehoaan ja itseään sekä pyrkimään pois riippuvuuksista. En koe, että kasinopelien mainostaminen Terveysblogissa on blogibrändin – ja oman brändini – kannalta tavoitteenmukaista.

Bloggaaminen on aina jollain tapaa subjektiivista eli puolueeton on sinällään vähän väärä sana. Bloggarin itse on kuitenkin tunnettava itsensä ja kirkastettava sanomansa lukijoille: menestyvä blogi ei voi olla sillisalaattiblogi ja rönsyillä kaikesta maan ja taivaan välillä. Varsinkaan rönsyillä aiheista, jotka ovat imagoriski blogille tai kirjoittajalle.

Bloggaamisen myötä olen löytänyt uudelleen sisäisen ääneni

Lapsena kirjoitin paljon. Kirjoitin enimmäkseen satuja Aapeli-nimisestä peikosta. Sukuni ihasteli niitä, äitini oli haltioissaan. Sain kirjoittamiseen kannustavaa tukea ja rakastin sitä.

Vanhemmiten satujen kirjoittaminen jäi ja yläasteella kirjoitin paljon runoja. Muutama vihko taitaa olla tallessakin jossain. Kirjoittaminen on itselleni ollut terapian hienoin muoto: olen saanut sisäisen ääneni esille ja konkretisoitua ajatuksiani.

Lukioaikaan kirjoittaminen jäi kokonaan. Yliopistoaikaan kirjoittaminen keskittyi koulutehtäviin, kandiin ja sittemmin graduun. 😉

Blogin aloitettuani olen saanut uudellen tatsin sisäiseen ääneeni. Kirjoittaminen auttaa jäsentämään ajatuksia. Eniten blogin kirjoittaminen on opettanut minulle kysymyksestä ”miksi”. Miksi minä haluan blogata?

Meillä jokaisella on omat polkumme kuljettavana

Meillä jokaisella on erilaisia syitä blogata. Minun miksi on tiedon jakaminen, luomisen tarpeen täyttäminen ja kehittävän ajattelun herätteleminen. Haluan kohdata ja puhutella samanhenkisiä ihmisiä ja toisaalta koskettaa henkilöitä, jotka vielä etsivät sisäistä ääntään. Haluan verkostoitua, saada ja jakaa positiivista energiaa.

Ilokseni olen huomannut, kuinka hyvinvointibloggareiden keskuudessa on todella hyvä pore: kaikilla on samansuuntainen ajatusmaailma ja sama missio: jakaa hyvinvoinnin sanomaa. Olen tavannut matkan varrella upeita tyyppejä!

Tänä päivänä huomaan, että blogista on tullut enemmän, kuin harrastus. Siitä on tullut sydämen asia. Siitä on tullut pala elämääni. 

Ja hassua on huomata, kuinka se näkyy päivittäisessä elämässäni: mietin kaupungilla kulkiessani, kuinka milloin mistäkin saisi hyvän blogipostauksen. Otan useita kuvia viikottain ihan vaan varmuudeksi, koska kuvattava aihe tuntuu hyvältä aiheelta kirjoittaa joku päivä. Ja joka päivä mielessä on jokin hyvä videoidis, joita vieläkin tulee toteutettua liian harvoin.

Kirjoittamani stoorit eivät enää ole satuja Aapeli-peikosta eikä runoja teini-ikäisen tunteikkaasta elämästä. Ne ovat silti sydämellä valittuja aiheita, jotka kumpuavat tosielämän keskusteluista ja kohtaamisista.

Blogiyhteistyö on mahdollisuus luoda kaikille hyvää

Olen aina valmis keskustelemaan jatkossakin blogiyhteistyöstä eri bloggaajien ja yhteistyöyritysten kanssa. Olen aina ollut sitä mieltä, että yhdessä me kaikki olemme enemmän.

Blogini sisältö ei kuitenkaan ole muokattavissa rahalla. Sisältö on ja pysyy mainitsemieni kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin osa-alueissa: niiden kehittämisessä, syventämisessä ja jalkauttamisessa ihmisten arkielämään.

Haluan, että blogiyhteistyö on kaikille win-win. Myös lukijoilleni: lukijoideni tulee saada oikeat ja puolueettomat tiedot kirjoitettavasta aiheesta. Tarkoitan siis rehellisyyttä ja aitoutta. Sillä jos ihminen menettää rehellisyytensä ja aitoutensa, niin rahakaan ei enää auta.

Parhaimmillaan hedelmällinen blogiyhteistyö edistää kaikkien hyvää – oman blogini tapauksessa hyvinvointia. Kaikkien hyvä edellyttää avointa ja läpinäkyvää informaation jakamista.

Kiitos, että luette blogiani!

<3: Kipa

13.11.2016

Coachingkira-treenivideot koottuna YouTubesta -> katso täältä!

Liikkuminen ja liikepankki on hyvä pitää monipuolisena. Harjoittelussa on hyvä olla myös toiminnallisuutta, jota itse rakastan todella paljon.

 

Kokosin tähän muutamat videoni YouTubesta:

Mikäli kotoa ei löydy käsipainoja voi hyvin käyttää esimerkiksi vedellä täytettyjä muovipulloja. Vatsarutistukset voi tehdä jalat ylhäällä tuolilla, sohvalla tai portaalla.

 

 

 

  • Kuntopiirejä esimerkiksi kuntosalille:

Cross training -tyyppinen kuntopiiri

Alakroppatreeniä

Koko kehon voimaa

Kahvakuula

 

Seuraavista linkeistä löytyy erilaisia punnerrusvariaatioita.

 

  • Lanseerasin kesän 2016 kynnyksellä minipunnerrushaasteen viikon arkipäiville:

 

maanantai

tiistai

keskiviikko

torstai

perjantai

 

  • HIIT ja Tabata-treenejä:

Huhtikuu 2016

Syyskuu 2016

 

  • Ja lopuksi vielä vähän liikkuvuus- ja kehonpainoharjoittelua:

Marraskuu 2016

 

Treeni-iloa kaikille! 

– Kipa

 

Mitä videoita haluaisit nähdä? Kommentoi ja kerro toiveesi alla! Mikäli tarvitset liikuntasuunnitelmaa tai saliohjelmaa, niin ota yhteyttä! 

13.11.2016

Opi suoran kommunikaation jalo taito: mitä todellisuudessa haluat toisen kuulevan?

Kävin eilen koulutuksen aiheesta ”Tunne- ja vuorovaikutustaidot valmennuksessa” ja sain miettimisen aihetta kommunikaatiosta.

Jäin miettimään kommunikaatiota, sillä se on aina kiinnostanut minua. Miten kommunikoida erilaisten ja eri elämäntilanteissa olevien ihmisten kanssa?

Ajatukseni vierivät väistämättä kohti erilaisia mahdollisia konfliktilanteita, joita ristiin mennyt vuorovaikutus voi aiheuttaa. Mieleeni juolahti yksi asia, joka mielestäni toistuu keskusteluissa hyvinkin usein. En tiedä teistä kuinka usein törmäätte vastaaviin asiaan: suoraan kommunikaatioon – tai lähinnä sen puuttumiseen.

Me ihmiset olemme hyviä vihjailemaan asioista viheliäisesti ja vähän sivusuulla. Saatamme sanoa ilkeitä ja harkitsemattomia asioita, vaikka todellisuudessa haluaisimme sanoa jotain ihan muuta. Haluaisimme sanoa esimerkiksi sellaisia asioita, kuin

 – olen väsynyt

 – olen pettynyt, harmistunut tai loukkaantunut

 – olen yksinäinen

 – toivoisin, että ottaisit minua huomioon

 – tarvitsen apua

 – tarvitsen juttukaveria

 – minulla on paha olo

 – jne.

 

Olen elämäntaidonvalmennuksien myötä huomannut, mikä esimerkiksi monissa ihmissuhteissa ”mättää”. Suhteella tarkoitan suhdetta toisiin ihmisiin ja myös itseensä.

 

Kommunikaation tulisi olla avointa, luottamuksellista ja rakentavan suoraa – toisen kuuntelu on kaiken a ja o

Usein luomme mielessämme odotuksia ja ajatuksia siitä miten asioiden tulisi mennä. Helposti ajattelemme toisen ajattelevan kuin me itse. Haasteena vain on, että toinen osapuoli harvoin niin tekee. Vai kuinka moni on tavannut henkilön, joka osaa lukea ajatuksia? 🙂

Kun hommat eivät menekään odotuksiemme mukaan saatamme ärähtää, sulkeutua tai haastavimmassa tapauksessa sanoa jotain sellaista, mitä ei saa vedettyä takaisin. Mieleemme tulee ajatus, että kun tuo toinen ei ymmärrä minua, tuo toinen ei kuuntele! Kysymys kuuluukin: mikä vuorovaikutustyyli olisi rakentavin?

 

Vaikea kysymys, mutta muutamia asioita voi nostaa esiin:

 

Tärkein ominaisuus on kuuntelu. Kiinalaisessa lääketieteessä on sanonta, että ”Sinulla on kaksi korvaa ja yksi suu, käytä niitä samassa suhteessa”.

 

Kuuntelu on toisen kohtaamista, ymmärtämistä ja näkemistä. Se on toisen tunnekokemuksen kuulemista. Kuuntelemalla toista ihmistä ja katsomalla silmiin luomme avoimen ja luottamuksellisen ilmapiirin. Meidän ei aina tarvitse vastata tai sanoa mitään saatika jakaa kehitysehdotuksia. Kunhan vain toinen saa purettua asiansa.

 

Eläytyvä kuuntelu on toisen tunnekokemuksen kuulemista ja sen heijastamista hänelle. Kuinka usein toteamme ääneen toisen tunteen tai tarpeen ikäänkuin varmistaen, että olemme ymmärtäneet oikein? Huomaan itse, että en tee tätä tarpeeksi. Miksi en? Ehkä pelkään itse, että olen ymmärtänyt asian väärin. Mutta mitän siinä menettää, jos tarkistaa: puhujahan sitten vahvistaa näkemykseni tai hylkää sen. Ja keskustelu jatkuu.

 

Harjoittele kuuntelukäyttäytymistä muutamalla seuraavalla keinolla

Kuuntelukäyttäytymistä voi myös harjoitella, ihan kuin jotain urheilulajiakin. Kaikessa ei voi eikä täydy olla heti mestari. Kiinnitä huomiota omassa kuuntelukäyttäytymisessäsi esimerkiksi seuraaviin asioihin:

  • Vaikeneminen: oma suu kiinni
  • Toiseen suuntautuminen: vältä tekemästä mitään muuta samaan aikaan, katsekontakti, asento, eleet, ilmeet
  • Myötäileminen ja keskustelun jatkamiseen rohkaiseminen: ”aaa, hmm, aivan, joo” ja ”jatka vaan”, ”kerro lisää” jne.
  • Kuullun tarkistaminen: ymmärsitkö juuri toisen sanoman

 

Opi avoimen kommunikaation ja oikeiden viestien käyttäminen 

Puhu asioista oikeilla nimillä. Avoin kommunikaatio ei suinkaan tarkoita sitä, että voimme sanoa toisille päin naamaa kaiken sen mitä ajattelemme. Tässä tullaankin palautteenannon jaloon taitoon, josta kirjoitin alkuvuonna. Voimme kommunikoida sanallisesti erilaisin viestein. Näitä ovat:

 

 1. Sinäviestit

Sinäviestit puhuvat toisen puolesta (sinä teet sitä ja tätä, sinä sanoit näin jne.), jolloin viesti suuntautuu toiseen ihmiseen ja saa toisen ajattelemaan, että hänessä on jotain vikaa.  Varsinainen ongelmatilanne saa tällöin harvoin rakentavaa ratkaisua.

 

 2. Passiivi:

Passiivi puhuu ei kenenkään puolesta. Se on sitoutumaton ilmaisu, jossa viitataan esimerkiksi talon tai työyhteisön yhteisiin sääntöihin.

 

 3. Minäviestit

Minäviestit puhuvat omasta puolesta. Minäviesti kertoo, mitä minä ajatteln, tunnen, haluan, arvostan ja mikä tuntuu epämukavalta ja miksi. Tämä on rakentavin lähestymiskulma sanalliseen kommunikaatioon, sillä se auttaa toista ihmistä tuntemaan sinua. Kun toinen ihminen tietää, mitä sisälläsi liikkuu on helpompi olla empaattinen. Toisin kuin tilanteessa, jossa kuuntelija kuulee syytöksen. Tärkeintä minäviesteissä on välttää sanoja ”taas”, ”aina” ja ”ei koskaan”.

 

Entä jos jatkossa puhuisimmekin asioista avoimesti? ”Olen todella väsynyt ja nyt toivoisin sinulta, että vain kuuntelet. Sinun ei tarvitse sanoa mitään”. Sen sijaan, että tiuskaisisimme väsyneenä ja kiukkuspäissään, että ”kun sinä et koskaan kuuntele” tai ”sinä aina loukkaat minua”.

 

Kaikki palaute ei aina ole kritiikkiä: opi vastaanottamaan kiitoksin ja uskalla tarvita muita

On tarpeellista myös vastaanottaa avoimesti ja kiitollisuudella. Kaikki palaute ei aina ole kritiikkiä – saamamme palaute on itseasiassa suuri kiitollisuuden aihe. Meillä on mahdollisuus miettiä asiaa oman itsemme ulkopuolelta, eri näkökulmasta.

 

Haluan myös muistuttaa, että on ookoo tarvita muita. On ookoo tarvita apua. On ookoo väsyä. On ookoo myöntää, että ei jaksa. On ookoo itkeä. Tähän liittyy aikaisemmin mainitsemani viestiemme todellinen sanoma: mitä tosiasiassa haluat toisen ihmisen kuulevan? Kerro se.

 

Miksi vastoinkäymisistä aiheutuvien tunteiden kertomisen tarvitsisi olla heikkoutta? Se on suurta vahvuutta. Me kaikki käsittelemme asioita omalla tavallamme kyllä. Emme kuitenkaan selviä elämästä yksin.

 

Ennen kuin voimme saada käsiteltyä asioita on joitain asioita pystyttävä hyväksymään. Todeta niiden olemassaolo ja kohdata ne. Asioiden hyväksyminen ei automaattisesti tarkoita, että niistä pitää tykätä. Hyväksyminen ei myöskään tarkoita, etteikö elämässä silti olisi vastoinkäymisiä. Tottakai on! Eroa on siinä, miten niihin suhtautuu.

 

Puhuminen helpottaa. Anna siis soida! Rakentavasti ja avoimesti. Ole myös itse valmis ottamaan vastaan kahdella korvalla ja suurella sydämellä.

 

Meissä kaikissa piilee suuri voima.  <3

#inhimillinenote
-Kipa

 

Kuinka moni lukijoista on huomannut vastaavia tilanteita kommunikaation kanssa: hommat ovat menneet jollain tapaa ristiin? Kerro alle! Artikkelia saa myös jakaa!

9.11.2016

Eroon selän kivuista – osa 1/2: Ryhdin muutos aiheuttaa selkäkipuja + top-5 pikaneuvot kivuliaalle selälle

Harvoin tapaan PT-asiakasta, jolla ei olisi selän särkyjä tai kiputiloja. Eikä ihmekään, sillä 80 % suomalaisista kärsii selkäkivuista.

 

Kyllä se tässäkin tapauksessa usein menee istumatyön yleistymisen piikkiin, myönnettäköön. Toisaalta myös liikkuvuustreeni tuntuu välillä jääneen oman onnensa nojaan mm. voimatreeni-innostuksen ja ryhmäliikuntatuntitarjonnan lisääntyessä.

 

Ryhdin muutos on suurin syy selkäkipuihin

 

Suurin osa selän haasteista aiheutuu ryhdin muutoksista. Ryhdin ollessa hyvä kuormitus kohdistuu selkään mahdollisimman tasapuolisesti kaikissa asennoissa. Huono ryhti aiheuttaa lihasepätasapainoa. Lihasepätasapaino taas johtaa helposti siihen, että liikeradat ovat rajoittuneet. Harjoiteltaessa vajailla liikeradoilla on mahdollista saada kehonsa lisää jumiin ja lisätä lihasheikkouksia eri puolille kehoa. Ja sitten taas mennään töihin ja istutaan – noidankehä on valmis.

 

Yläselän kipujen tavallisimpia syitä ovat huonot asentotottumukset ja rajoitukset rangan liikkuvuudessa. Istumme nykyään paljon lysyssä, joka painaa selän kumaraan ja rintakehän suppuun. Näin hengityksemme muuttuu pinnalliseksi ja lihasten hapensaanti heikkenee. Voit helpottaa yläselkäkipuja tehostamalla hengitystä ja korjaamalla liikkuvuutta ja lihastasapainoa. Lisäksi sykkyräinen istuma-asento aiheuttaa sen, että sisäelimet menevät littanaan ja koko kehon verenkierto heikkenee. Näin käydessä ravintoaineiden ja hapen kulku elimistössä heikkenee.

 

Ryhdin muutoksesta aiheutuvat krempat oireilevat esimerkiksi päänsärkynä, selkä-, niska- ja hartiasärkyinä, leukaperien ja kasvojen lihasten (erityisesti otsan) jännityksenä, turvotuksena, hengitysvaikeuksina, verenpaineen ja pulssin häiriöinä sekä mielialan vaihteluina. Onpa huonon ryhdin huomattu olevan kytköksissä jopa masennukseen.

 

Alaselän kipujen tyypillisimpiä syitä ovat kireät lonkankoukistajat, takareidet ja pakarat. Kireät lonkankoukistajat aiheuttavat mm. alaselän notkoa luoden alaselkään jatkuvaa painetta. Kireät takareidet vetävät koko vartalon asentoa taakse, jolloin ylävartalo kompensoi tasapainoa tuomalla hartioita eteenpäin. Ryhti lysähtää jonkin verran kasaan, kun vielä yleisesti niskan seutu on kireä. Olemme siis ihan mutkalla. Pakaroiden kireys aiheuttaa mm. ”Aku Ankka” –asentoa, eli varpaanterät kääntyvät auki. Tämä on pitkällä tähtäimellä polville ja lonkille epäsuotuisaa.

 

Millainen on hyvä ryhti ja selän luonnollinen asento?

 

Sivulta katsottuna selkäranka muodostaa loivan S-muotoisen käyrän. S-muoto sallii selän liikkumisen ja joustavuuden. Lisäksi muoto suojaa selän nikamia, välilevyjä ja muita kudoksia vaurioitumiselta.

 

Selkärangan luonnollisen asennon löydät seuraavien ohjeiden avulla. Jalkaterien ja polvien tulee osoittaa suoraan eteenpäin ja polvet ovat rentouna (ei yliojennettuina):

 

* Seiso selkä seinää vasten, jaloissa lantion levyinen haara-asento. Kantapäät ovat noin 5 cm irti seinästä. Pidä paino tasaisesti molemmilla jaloilla. Kuvittele pidentäväsi selkää: päälaki nousee kohti kattoa alavatsan lihasten aktivoituessa. Hengitä luonnollisesti ja pidä hartiat rentoina.

 

* Säilytä katse suoraan eteenpäin. Pidennä niskaa selän jatkeeksi ja tuo takaraivo kevyesti seinään kiinni, jolloin leuka painuu hiukan alaspäin (”kaksoisleuka”).

 

* Kuvittele liu’uttavasi lavan lihaksia miedosti kohti rintarankaa: tunne kuinka, rintakehä aukeaa, solisluut ovat vaakatasossa samalla viivalla ja hartioissa on rentous. Mikäli olkapäät työntyvät eteenpäin varmista, että tunnet seinän koskettavan kevyesti lapoja.

 

* Kokeile mahtuuko kämmenesi alaselän ja seinän väliin: hyvässä ryhdissä seinän ja lannerangan väliin jää noin kämmenen paksuinen tila.

 

Top-5 -vinkit kivuliaalle selälle

 

  1. Selän terveyden kannalta olennaista on huolehtia sen vahvistamisesta ja venyttämisestä. On tärkeää huolehtia, että selkärangan kaikkia liikesuuntia harjoitetaan: koukistus, ojennus(/notkistus), sivutaivutus ja kierto.

 

  1. Vedä leukaa sisään ja hengitä syvään sisään ja ulos. Tee tätä mahdollisimman usein päivän aikana. Samalla korjaantuu koko ryhdin olemus. Syvään hengittäminen virkistää, parantaa hapensaantia ja yläselän liikkuvuutta.

 

  1. Venyttele kylkiä. Seiso olkapäiden levyisessä haara-asennossa ja kurkota käsiä kylkitaivutuksella vuorotellen yläviistoon pään yläpuolelle. Kuvittele venytettävään kylkeen pituutta ja säilytä niska pitkänä. Sisäänhengitys voimakkaasti niin, että tunnet keuhkojen ja rintaontelon laajenevan. Samalla parannat olkanivelten liikkuvuutta ja syvään hengittäminen helpottuu.

 

  1. Lisää soutuliikkeitä. Erilaiset soutulaitteet, kuminauhat, käsipainot ja kahvakuula käyvät välineiksi. Ryhtilihasten vahvistaminen on varma keino lievittää yläselän kipuja.

 

  1. Venytä rintalihakset. Kireät rintalihakset vetävät olkapäitä eteenpäin. On hyvä myös huolehtia kaulan lihasten venyttelystä.

 

Seuraavassa, 2. osassa käyn läpi muutaman lempienytysliikkeeni aiheeseen liittyen:

 Eroon selän kivuista – osa 2: Tehokkaat kotivenytykset selkäkireyksiin

 

Liikunnan iloa ja hyvinvointia kaikille!

– Kipa

 

Laita artikkeli jakoon, mikäli ystäväpiiristäsi löytyy ihmisiä, joille artikkelista olisi hyötyä paremman ryhdin saavuttamiseksi!

6.11.2016

Tunnistatko itsessäsi näitä tyypillisiä ”suomalaisen piirteitä”? Ajatuksia Fressi Convention 2016 –tapahtumasta

Eilen oli huikea päivä Vantaan Myyrmäessä, jonne kokoontui 370 fressiläistä ympäri Suomen!

 

Hommaan oli todella sitouduttu keskuksen puolelta: 2300-neliöiseen kuntokeskukseen lennätettiin henkilökuntaa kaupungin ulkopuolelta Helsinkiin. Kaikki 18 Fressin liikunta- ja hyvinvointikeskusta Suomessa oli suljettu, jotta koko henkilökunta pääsi osallistumaan päivään. Koko päivän ajan tarjolla oli ilmaista Vichyä ja limua, ruokaa, hedelmiä, kahvi- ja teetarjoilu…sekä jumppaa ja luentoja. Ihan vaan, jotta jengi voi bongailla ja relailla. Alkuillasta on tunnin kestoiset Cuba-päiväbileet. Iltaviidestä alkaa varsinainen biletouhu ja kuuden aikaan keskuksen tanssilattia alkaa täyttymään kauniista liikunnan alan ihmisistä. Fiilis on katossa, kaikilla on kivaa.

 

Arvatkaa, kuinka paljon virtaa lähtee 370 liikunnan alan ihmisestä saman katon alla? 😀 Paljon.

 

Bodymindfulnessia keskellä epäsuomalaista (?) ympäristöä

Minulla oli suuri kunnia olla luennoimassa itselleni rakkaasta aiheesta  Bodymindfulness ja ohjata itse kehittelemäni Functional Flow –tunnin. Nöyrä kiitos kutsusta Riina – oli mieletöntä nähdä se kaikki! Jokainen oli hyväntuulinen. Kaikki tulivat juttuun keskenään päivän ajan, kaikki tunsi kaikki vaikka kaikkia ei virallisesti tuntisi, halauksia ja hymyjä vaihdettiin joka kulmassa…

 

Näin suomalaisesta näkökulmasta tämä näyttää hyvin amerikkalaiselta unelmatouhulta, eihän tällaista Suomessa näe! Tajusin eilen, kylläpäs muuten näkee. Fressihän on suomalainen liikunta- ja hyvinvointiketju!

 

Liikunta energisoi – energia luo energiaa

Vaihdoin paikan päällä pitkästä aikaa kuulumisia erään PT-kaverini kanssa ja hän totesi inspiroituneena ”siis tännehän asiakkaita pitäisi kutsua, heidän pitäisi nähdä kaikki tämä! Siis tätä liikunta tekee ihmiselle!”

 

Niin. Tätä liikunta tekee ihmiselle parhaimmillaan: energisoi. Luo yhteyksiä ja merkityksiä. Yhdessä jaettua juhlaa arjen keskellä. Kehotietoisuutta. Oleskelua samanhenkisten ihmisten seurassa. Inspiroitumista, uusia näkökulmia, ajatustenvaihtoa ja keskusteluita sekä uusia treeniärsykkeitä. Uusia kohtaamisia. Halauksia. Hymyjä. Siis energian uudelleenluomista.

 

Suomalaisen ja suomalaisuuden määrittää se tyyli, jolla kansana itsestämme puhumme

Tämä kaikki eilinen sai minut miettimään suomalaista mentaliteettia ja suomalaisuutta. Tarkennettuna sitä, miten itse puhumme suomalaisista. Suomalaisen jöröjukkamaisuudestamme kuulee paljon. Itse asiassa jatkuvasti. Olemme sisukas ja hiljainen kansa. Vaatimaton. Onnenkätkijä, koska kateus. Oman reviirinsä ja henkilökohtaisen tilan vaalija. Ei puhu, pussaa eikä ota kontaktia. Bussiakin odotellaan niin, että ei seisota liian lähellä toista odottajaa.

 

HÖPSIS!

 

Tiedättekö, kyllä meissä suomalaisissakin asuu melkoinen räväkkyys, ilo ja energia! Halaukset ja pusut sekä suoranainen likiliimautuminen ja kasautuminen. Hellät ja pilkehtivät katseet. Positiivisuus! Sitä on saanut uransa aikana todistaa aika monessa tapahtumassa sekä niiden ulkopuolella. Olen sitä mieltä, että viimeistään nyt olisi aika kääntää huomio suomalaisten hyviin ominaisuuksiin. Meissä on paljon hienoja asioita – eikä mikään edellä mainituista ”suomalaisten ominaisuuksista” tarvitse olla ”huono”, ”väärä” tai ”negatiivinen”.

 

Opi miettimään asioita rakentavasta näkökulmasta

Entä jos jöröjukkamaisuus on vain harkitsevuutta ja sisu on luonteenlujuutta? Suomalainen on hiljainen. Entäs jos hän on vain mietteliäs? Suomalainen on vaatimaton. Entäs jos suomalainen on vain pyyteetön? Henkilökohtaisen tilan vaalija? Ehkä suomalainen vain alitajuisesti hahmottaa vahvasti kehonsa ja mielensä äärirajat.

 

Ja hei. Jos bussia odotellessa välit ihmisten välillä käyvät jotakuta mietityttämään, niin sehän on kiva, että siinä on hänelle paikka valmiina! 🙂

 

Hyviä tyyppejä me olemme! Halaillaan!

– Kipa

 

Mitä ajatuksia suomalaisuus ja suomalainen mentaliteetti sinussa herättää? Olemmeko me suomalaiset mielestänne juroja? Kommentoi alle ja jaa artikkeli!

6.11.2016

Ota niskalenkki syysapatiasta – katso helpot vinkit!

Syysharmitusta? Ota niskalenkki syysapatiasta muutamalla helpolla kikalla:
 
* Pysy henkisesti vahvana: muista, että pimeys ja sade ovat väliaikaisia ja ajatukset ovat vain ajatuksia. Keskitä ajatuksesi mielekkäisiin asioihin. Pyri nauttimaan hetkestä ja löytämään pientä hyvää jokaisesta hetkestä.
 
* Tasaa päivärytmi: suunnittele aikataulusi, niin ei tule kiire. Valmistaudu ajoissa, ennakoi ajoissa. Hyvä ajanhallinta vähentää stressiä.
 
* Nuku riittävät yöunet: riittävät yöunet takaavat sen, että päivällä jaksaa. Pidä kiinni unirytmistä.
 
* Syö lämmittävää ruokaa: lämmittävä ruoka tähän aikaan vuodesta hellii kehoa. Kostea ja kylmä altistaa kehoamme flunssalle. Käytä ruokavaliossasi esim. juureksia, keittoja ja kuivattuja hedelmiä. Illan pehmikkeeksi kokeile lämmintä raakakaakaota. Aamulla voit kokeilla raakakaakaota chilihöysteellä. Suosi mausteina chilin lisäksi mm. inkivääriä, kanelia, sahramia, neilikkaa ja ruskeaa sokeria.
 
* Vältä nopeita hiilihydraatteja: ne nostavat verensokeria nopeasti ja laskevat sitä nopeasti. Verensokerin lasku vaikuttaa mielialaa alentavasti. Lisäksi verensokerin lasku aiheuttaa väsymystä ja väsyneenä tarttuu helpommin nopeiden hiilihydraattien lähteisiin. Käytä tasaisesti pitkin päivää täysjyvää sekä tärkkelys- kuitupitoista ruokaa.
 
* Liiku ja sosialisoi: liikunta ja harrasteet vievät ajatukset muualle ja siten ehkäisevät stressin syntyä antamalla hyvän olon tunteen. Ystävien seurassa on ihana ”parantaa maailmaa”. 
 
* Huolehdi riittävästä vitamiinien saannista: D-, C- ja B-vitamiinit ovat syysaikaan a ja o. On hyvä varmistaa myös riittävä A- ja E-vitamiinien saanti. Lisäksi kasvissyöjien tulee huolehtia riittävästä (hemi)raudan saannista sekä B12-vitamiinista, eli mikäli jalka painaa ja mieli on maassa voi olla hyvä kokeilla rautavalmistetta. On hyvä muistaa, että osa vitamiineista ovat rasvaliukoisia (A, D, E ja K), eli myös hyvälaatuisten omega-3-rasvojen (kalaöljy) saannista on hyvä huolehtia.
 

 
Ihanaa syksyn jatkoa kaikille! Pidetään mielet virkeinä!
– Kipa

 

Miten syksy vaikuttaa sinuun? Kommentoi kirjoitusta ja jaa artikkeli ystävällesi, joka mielestäsi kaipaa piristystä pimeän aikaan!

 

3.11.2016

Päivän kuumin peruna: sokeririippuvuus – totta vai tarua?

Ai että. Namiaihe, jota on käsitelty sosiaalisessa mediassa eilisen uutisen julkaisun jälkeen:

”Professori: Sokeri ei aiheuta riippuvuutta – nollalinja sokerin kanssa on terveyden kannalta turha”

Asiasta uutisoi Helsingin Sanomat ja professorina vastaa Mikael Fogelholm. Lue artikkeli täältä.

 

Myönnän. Olen itsekin sortunut kyseisen tyypin sanomisten kyseenalaistamiseen. Kaikkea hänen sanomaansa en allekirjoita, toki osan kyllä. Hän on asiantuntija alallaan, ja tietää asioista faktaa. Haluan kuitenkin muistuttaa myös arvon professoreita, että kaikki ei aina ole niin teoreettisen paikkaansa pitävää, mitä he ovat tieteen nimessä lukeneet:

 

”Sokeririippuvuus on iso harha, urbaanilegenda. Mitään näyttöä ei ole, että sokeri aiheuttaisi neurokemiallista addiktiota. Huume- tai nikotiiniriippuuvuudessa on kyse ihan erilaisista aivokemiallisista mekanismeista”, ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm Helsingin Yliopistosta sanoo.”

 

Jep, ei kenties. Mutta tätä ei käy kiistäminen: ihmisellä on luontainen mieltymys makeaan. Joillakin se on vahvempi, joillain miedompi. Jotkut halkovat vaikka kasan harmaita kallioita sokerin vuoksi.

 

Luontaista mieltymystä makeaan ei tule kuitenkaan käsittää ”oikeutuksena” (käytetään nyt tätä sanaa:) sokeriaddiktiolle, vaan lähinnä ymmärrykseen ja inhimillistämiseen siitä, miksi joillekin se makea vaan tuppaa maistumaan enemmän.

 

Syyllistäminen suuresta määrästä sokerin syöntiä ja sen mahdollista riippuvuutta aiheuttavan asian teilaaminen ei mielestäni ole rakentava lähestymistapa.

 

Kuinka paljon kirjoitusaikaa ja energiaa meneekään nykyään sen todisteluun, ettei sokeri NYKYTIEDON valossa aiheuta NEUROKEMIALLISTA addiktiota! Samalla lähetetään signaalia sokerin kanssa kamppaileville henkilöille: ”kuvittelette vaan, ei sellaista olekaan kuin addiktio! Ottakaa itseänne niskasta kiinni ja ottakaa vastuu omista valinnoistanne. Sokerin syönti on vapaa valinta, pystyt kyllä jättämään sokeria syömättä!” Ja kellään ei ole hyvä mieli.

 

…entä jos ei vaan pysty? Ei pysty olemaan ilman sokeripitoisia tuotteita? Entä jos ihminen keskellä yötä vain kampeaa itsensä lähibensa-asemalle ostamaan karkkia tai munkkia? Entä jos mieliala vain on tulisen äkänen, kun takaraivossa jyskyttää, että suklaata pitäisi saada. Auttaako asian vähättely tai teilaaminen ihmistä? En usko.

 

Lisäksi sokerista irtipääseminen ei ole niin helppoa, sillä sitä on lisätyssä muodossa monessa elintarvikkeessa. Saamme piilosokeria yllättävissä muodoissa helposti pitkin päivää. Tämän voi todentaa pakkausten tuoteselosteita lukemalla.

 

Ja vielä: miksi kaikkea pitää hakea asian kieltämisen ja suorastaan negaation kautta. ”Ei ole sellaista, kuin sokeririippuvuus…joojoopläppläp”.

 

Entä jos haettaisiin sitä kautta, että

– mikä sinua auttaa jättämään sokerin?
– mitä sinä haluat tilalle?

 

Lisäksi professori mainitsee, että ”ei myöskään ole näyttöä siitä, että ihmiset haluaisivat juuri sokeria. Sen sijaan he haluavat makeita tuotteita. Harva hamuaa valkoista sokeria tai sokeripaloja, vaan ihmiset haluavat karkkia, limua tai muuta makeaa. Ihmiset himoavat itselleen mieluisia makeita tuotteita tai ruokia, eivät sokeria sinänsä.”

 

No siis aivan, bulls-eye! Mitä mieluisat makeat tuotteet sisältävät suureksi osaksi? Sokeria. Miksi juuri makeita tuotteita hamutaan? Sokerin vuoksi. Eri asia on sitten, miksi juuri TIETTY makea vetää puoleensa.

 

Olen pahimman luokan mutuilija ja jääräpää näkemyksissäni. Siksi teen nytkin jotain, jota tiede suorastaan inhoaa – MUTUILEN. Mutuilen jääräpäisesti juuri siksi, että teen konkreettisesti työtä kyseisen asian parissa käsitellen ”makeariippuvuutta” päivittäin. Eli ei, en siis postaa tieteellisiä linkkejä tähän, sillä ne eivät ole auttaneet asiakkaitani yhtään eteenpäin heidän haasteissaan.

 

Sen sijaan käytäntö on opettanut syitä makeanhimoon ja ”sortumisiin”:

1. Mieltymys makeaan johtuu ihmisillä usein väsymyksestä, liittyen iltapäivään. Päivä alkaa kääntyä kohti iltaa ja mieliala laskee. Mieliteko nousee.

2. Äkkipikaisuus. Tämä liittyy pysähtymiseen ja hetkessä elämiseen. Hetkessä eläminen on jalo taito tunnistaa tämän hetkiset fiilarit: mitä minun todella tekee mieli? Onko nälkä? Jano? Väsymys? Kuukautiset? Miesmenkat? Ihan mitä vaan.

Pysähtyminen mutustelemaan hetkeä on yllättävän tärkeä osa mielitekoa. Hyvin usein hetken mielijohteesta se käsi vaan hulmahtaa sinne karkkipussille tai kahvipöydän pullalle sen enempää miettimättä. Ja makea välipalaherkku jopa hotkaistaan nopeasti, sen enempää sitä maistamatta. Paitsi se ihana, ah, ihana makeus kielenpäällä. Ja koska pureskeluun, maisteluun ja mutusteluun (so. aistimuksiin) ei kiinnitetä huomiota on tuhottoman helppo jatkaa syömistä yli todellisen tarpeen tai mieliteon. Summana pysähtyminen ja aistiminen. Kyllä, siis totaali mindfulness.

3. Pitkittyneet ateriavälit. Ateriarytmistä ei pidetä kiinni. Miksi? En tiedä. Mielestäni TÄMÄ on valintakysymys ja ajanjärjestelykysymys. Hyvin usein välipaloista tai lounaasta nipistetään, koska kiire. Koska ei omistauduta asialle. Koska ei se ole niin justiinsa.

Tähän usein auttaa sitkeä opettelu: opettelu syömään tasaisin väliajoin. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmisellä tulee olla aito sisälähtöinen halu korjata asia ja pysyä rytmissä. Ei riitä, että joku sanoo ”sinun tulee syödä säännöllisesti”. Ihmisen on ymmärrettävä epäsäännöllisen vs. säännöllisen ruokailurytmin vaikutukset koko päivän kulkuun – ja merkitys OMIEN TAVOITTEIDENSA saavuttamiseen. Omistaudu tavoitteisiisi ja pysy niissä.

4. Jano. Juomme yksinkertaisesti liian vähän. Vettä. Limu, kahvi, tee, energiajuoma ja what ever ei lasketa. Vesi on vesi ja se on elämän peruselementti. Ääntä kohti, hoplaa!
5. Vähäiset yöunet ja väsymys. Ei uutta tietoa auringon alla. Väsyneenä sitä vain kaipaa mielen virkistystä. Ja mikäs sen parempaa, kuin mielihyvähormoneja vapauttava makia.

 

Mm. näistä syystä riippuvuus vaikuttaa olevan hyvin usein läsnä.

 

 

SINUN TAVOITTEESI RATKAISEVAT: KIRKASTA JA KONKRETISOI TAVOITTEESI

 

Edellä mainitut ovat melko tuttuja juttuja. Silti ne vielä pätevät ja niiden toteuttamisessa riittää ihmisillä puuhaa.

 

Toivoisinkin, että eläisimme läsnä itsessämme hieman enemmän. Ei makeariippuvuuteen voi ulkopuolelta sanoa to do tai not to do -listoja, sillä ne eivät ole sisälähtöisiä. Sinun tulee itse tehdä päätös, mitä haluat. Kirkasta tavoite mielessäsi mahdollisimman konkreettiseksi: miltä näytät, miten käyttäydyt, miten voit, miten nukut, miten suhtaudut itseesi ja muihin, kun olet tavoitteessasi?

 

Tavoitteet ovat utopiaa, kunnes ne kirkastetaan. Kirjoita ylös kalenteriin, post-it -lapulle, lapulle jääkaapin oveen tai hitto vaikka ranteeseen…kunhan konkretisoit! Tai vaikka maalaa, leikkaa tai liimaa tavoitekartta. Ilman jäsentelyä ajatukset ovat päässä, kuin autoja parkkihallissa ruuhka-aikaan pörräämässä ympyrää parkkipaikkaa etsiessään. Turhautuneita. Vailla slottia. Siis, raivaa ajatuksille parkkipaikka.

 
MAKEAAN SAATTAA YHDISTYÄ MIELUISIA KOKEMUKSIA JA TUNTEITA

 

Makean syömiseen liittyy paljon myös tunnetta, jopa pelkkää sitä. Joko sillä siirretään tai tukahdutetaan tunteita tai sitten siihen voi liittyä kivoja fiiliksiä ja hyviä viboja & muistoja.

 

Tässä olen samaa mieltä Fogelholmin kanssa: ”Makeisiin tuotteisiin voi liittyä muistoja, oppimista, tuoksua tai suutuntumaa. Kuvio on monimutkaisempi kuin pelkkä fysiologinen reaktio aivoissa.”

 

Juurikin näin. Kuvio on monimutkaisempi, kuin pelkkä fysiologinen reaktio aivoissa. Usein se on opittu tapa reagoida johonkin asiaan: nälkään, väsymykseen, ahdistukseen, stressiin, yksinäisyyteen, tekemisen puutteeseen, liialliseen tekemisen määrään jne. Tämä jo itsessään voi aiheuttaa riippuvuuden: opittu tapa tiettyyn toimintaan, jolloin se tuntuu riippuvuudelta.

 

Palaan jo aikaisemmin toteamaani: läsnäolo. Pysähdy. Miksi haluan syödä jotain tiettyä? Miksi juuri sitä? Ja usein tulee myös ristiriitainen tunne: tekee mieli syödä, todennäköisesti syön ja koen syyllisyyttä.

 

Syyllisyyden kokeminen se vasta peijakas onkin – ja saa meidät usein syömään. Syyllisyys on vähän kuin itsetoteuttava ennustus. Olisi hyvä päästä eroon makeansyömiseen liittyvästä syyllisyydestä.

 

Mutta kun ei pääse: nykyään kun signaali on juuri tätä luokkaa, että ”ei sellaista ole kuin sokeririippuvuus, sokeri tappaa- älä syö, omapa on valintasi, olet heikko”. …mitä fiilareita tällainen herättää?

Aivan.

 

Entä jos mietitkin näin:
– tarvitsenko minä tätä todella? Miksi?
– miltä minusta tuntuu, jos syön tämän?
– miltä tuntuu, jos jätän syömättä?
– minkä tunteen haluan saavuttaa?
– mikä on tavoitteeni?

 

Opi tunnistamaan tapa. Opi tunnistamaan tunteita.

 
OSITTAIN KYSE ON PSYKOLOGISESTA OPPIMISESTA

 

Komppaan Fogelholmia tässä: ”Kyse on myös psykologisesta oppimisesta. Meidän kulttuurissamme makealla palkitaan lapsesta asti. Toki makumieltymyksetkin vaihtelevat. Jotkut pitävät makeasta muita enemmän. Tämä voi johtua geeniperimästä tai se on opittua.”

 

Meidät opetetaan jo lapsuudessa todella helposti siihen, että makea on herkku, jota ei saa syödä kuin esim. lauantaisin. Karkkipäivää, JEEE! Tai sitten teemme siitä palkinnon itse: ”kun olen viikon syömättä herkkuja, niin palkinto odottaa viikonloppuna.” Katto on rajana! ”Vain juhlapyhinä saan syödä, muutoin nollatoleranssi! Kun olen 100 päivää makealakossa, niin sitten saa vetää!” Monta yötä jouluun on! Hurraa! Poks ja sokrua poskeen.

 

On ymmärrettävä, että makea ei saa olla palkitsemiskeino. Mikäli siihen liittyy palkitsemisaspekti, niin siitä tulee jotain spessua. Jotain vaalittua. Jotain, jota odottaa. Se on kuin lapsena odotettu joulupukin tulo. Nenä kiinni ikkunassa (karkkipussissa) innostusta tihkuen.

 

On neutralisoitava asenne makeaan. Parasta olisi, mikäli sokeri ei olisi hyvis eikä pahis. Eikä erityisesti palkinto.

 

Opi tunnistamaan suhteesi sokeriin.

 

VERTAISTUKI ON VOIMAA

 

Viimeiseksi: verkostoidu. Hommaa ympärillesi kannustava ilmapiiri. Jaa ajatuksesi ja saa ajatuksia. Usein, kun kirjoitamme asioita ylös saanme jäsenneltyä niitä. Vertaistuki on mahtava apu tässä. Monet tuntevat samoin, kuin sinä ja toisiltamme voimme myös oppia. Voimme saada myös uusia näkökulmia ja eväitä omaan henkilökohtaiseen tilanteesemme.

 

Sillä, onko sokerisiippuvuus neurokemiallisesti totta vai ei ei ole loppupeleissä väliä. Loppupeleissä väliä on sillä, että SINÄ KOET OMAN ELÄMÄSI JA TUNTEIDESI HALLINTAA.

 

Ota niskaote omasta tilanteestasi. Missä olet nyt – missä aiot olla ja milloin? Tee suunnitelma tavoitettasi kohti ja tarvittaessa hanki asiantuntijan apua ruokailuihin ja elintapoihin. Hyödynnä vertaistukiverkostoa. Ole oman elämäsi toimitusjohtaja. Pystyt siihen kyllä!

 
Vertaistukiryhmä Facebookissa:
Sokeripommi – sokeririippuvaisten vertaistukiryhmä

 

Ihanaa loppuviikkoa,
– Kipa

Terveysblogi 2020