Pahimmat PT-mokat – jaa kokemuksesi!
Jaa kokemuksesi | Pahimmat PT-mokat?
On aika avata sanainen arkku ja jakaa pahimmat PT-mokat! Tällä viikolla keskustelun alla on nimittäin ollut valmentajien moraali.
Olen itse hyvin ammattieettinen PT ja tämä keskustelu menee tunteisiin. Olen kuullut aivan käsittämättömiä juttuja erilaisista PT-palveluista – joista pahimmillaan maksetaan vielä ihan maltaita homman ollessa aivan vasemman käden touhua!
Jaa siis ajatuksesi ja kerro: mitkä ovat pahimmat PT-mokat, joita olet kuullut tai kokenut itse?
Haluan uskoa, että alaan saadaan vielä jotain tolkkua. Epäkohtia vain tulee nostaa esiin, jotta niille voi tehdä jotain. Kaikkein eniten toivon, että PT-ala ei saa wanna be PT -säheltäjien takia huonoa leimaa. Tämä on nimittäin upeaa työtä ja tällä parhaimmillaan saa aikaan kivoja juttua – ja hyviä tuloksia!
Ja jotta homma ei mene ihan pelkkään mielensä pahoittamiseen ( 😉 ), niin sanottakoon vielä, että ihanaa, jos kommentteihin eksyy myös HYVIÄ personal training -kokemuksia! <3
Haluan myös samaan syssyyn todeta niille rauhaa rakastaville ihmisille, jotka pelkävät, että tämän tyyppiset kirjoittelut lietsovat eri valmentajien haukkumista, mollaamista tai mitä ikinä:
On hyvä huomata, että mollaamisesta ei ole kyse. Kyse on kokemuksien ja tiedon vaihtamisesta. Ala vaatii avointa keskustelua. Epäkohtia, yhtä lailla kuin plussiakin, tulee nostaa esiin.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että on hyvä jakaa kokemuksia. Tämän(kin) postauksen tarkoituksena on herätellä PT-palveluita harkitsevan todella ottamaan selvää valmentajastaan ja tämän osaamisestaan – sekä erityisesti ammattietiikasta ja asiakaspalvelutaidoista!
PT:n valinnassa kannattaa oikeasti olla skarppina tänä päivänä. Suoraan sanottuna on vain hyvä, jos alalta keskustelun (ei syyttelyn!) kautta karsiutuu sellaiset tekijät pois, jotka eivät aidosti ole kiinnostuneita auttamaan asiakastaan.
Ugh.
PT-mokat | Meitä on joka lähtöön
Facebookissa jos jonkinmoiseen oman alani (liikunta, hyvinvointi, terveys) ryhmään kuuluvana törmään yhä enemmän kirjoituksiin, kommentteihin ja vuodatuksiin koskien (surkeita) PT-palveluita. Ja kyllä – se niiin menee tunteisiin!
Mä en henkilökohtaisesti käsitä, miksi personal trainingsta on tullut egoilulaji?! Se, että on PT ei tee ketään guruksi. Se, että on PT ei tarkoita, että tietää kaiken liikunnasta ja voi tehdä mitä tahansa treeniohjelmia kenelle tahansa.
Onhan tää aivan käsittämätöntä, kuinka PT:t voivat toimia niin tajuttoman eri tavalla!
Tai tavallaanhan ei ole käsittämätöntä: ala on aivan villi länsi ja kuka tahansa voi kutsua itseään PT:ksi. Olen tästä aikoinaan kirjoittanut Terveysblogiin. Eli siis kuka tahansa voi päättä rustaamaan saliohjelmia ja kutsua itseään personal traineriksi.
Sen sijaan kuka tahansa ei saa kutsua itseään koulutetuksi tai auktorisoiduksi PT:ksi. Mistä sitä asiakas sitten tietää, että kuka on oikeasti istunut koulun penkillä ainakin vuoden, kuka on läpäissyt kirjekurssin ja kuka auditoinnin?
Aivan, eipä kyllä välttämättä mistään. Ja siksi olen puhtaasti sitä mieltä, että kannattaa ronskisti tivata asiaa itse palveluita myyvältä PT:ltä. Missä hän on käynyt koulutuksen, kuinka pitkä se oli, mikä on työkokemus tai onko referenssejä, montako asiakasta on valmentanut jne.
Näistä oikeasti tulee jatkossa kilpailuvaltti. On ihan eri asia tehdä treeniohjelmia ja liikuttaa ihmistä, kuin palvella asiakasta.
PT-työ on valmennusta. Se ei ole pelkkää treenauttamista tai kuntosaliohjelmaa. Ei, nuo ovat kuntosaliohjausta.
Personal training ei ole myöskään pelkkää ravinto-ohjelmaa. Näitä varten on sitten jotain muuta, ja näistä ravitsemuksen asiantuntijatitteleistä avaa kivasti Ruokamysteerit-blogin Leena Putkonen blogitekstissään.
Koska PT:itä on moneen lähtöön, niin se on kirvoittanut myös hurjasti blogitekstejä tällä viikolla. Monna Pursiainen kirjoitti hienosti valmentajien moraalista tässä taannoin, kuten kirjoitti myös On the Go-blogin Heidi valmentajan merkityksestä roolimallina.
Kannattaa siis rehellisyyden nimissä kriittisesti tarkastella valmentajan taustoja ja kysyä ihan suoraan. Meitä on oikeasti niin moneen lähtöön. Itse en koskaan loukkaannu, jos asiakas ”tivaa” opiskelutietojani tai haastaa osaamistani.
Päinvastoin: on hyvää preppausta myös asiantuntijalle itselleen ”joutua” puolustamaan osaamistaan ja perustella näkemyksiään.
Oma periaatteeni valmennuksessa on se, että jos en osaa perustella jotain asiaa asiakkaan ohjelmassa ei sitä sinne laiteta.
PT-mokat | Mitä on pahinta mitä voi tapahtua?
Mitä on pahinta, mitä sitten voi käydä? No siis ihan ehdoton riski on loukkaantumisvaara. Näihin on mielestäni suhtauduttava oikeasti todellisella ammattietiikalla: asiakas investoi hänelle paljon rahaa, antaa oman kehonsa ja hyvinvointinsa sinun käsiisi, kertoo luottamuksella omista haasteistaan ja tunteistaan.
Sitä ei pidä vähätellä tai aliarvostaa.
Loukkaantumisia ja haavereita ei myöskään voi arvottaa: me koemme kaikki eri haaverit eri tavalla ja that’s fine. Jokaiselle meille ”paha tapaturma” on yksilöllinen. Siksikin kunnioitus asiakasta kohtaan on oltava: tämä on asiakkaalleni iso juttu.
Toinen suuri moka, joka liittyy lähinnä toimialaan ja sen uskottavuuteen, on se, että usko ja luottamus PT-alaan menee. Näin tapahtuu esimerkiksi silloin, kun asiakas palkkaa ensimmäistä kertaa PT:n, eikä valmennus ole ollut sitä, mitä voisi kuvitella: homma on enemmän egoilua, kyykyttämistä, hampaat irvessä treenaamista, no pain no gain – tyyppistä tykistystä jne.
Eihän tässä mitään, mutta entä, jos asiakas ei ole pyytänyt sellaista? Kuinkas sitten suu pannaan?
Ei siihen riitä ”asiantuntijan” vastaus tyyliin ”no et kai tänne istuskelemaankaan tullut?” Kyllä, näinkin olen asiakkaalta kuullut PT:n sanovan – mitä helv…?
Valmennus | Määritelmä
Miten sitten määritellään valmennus? Voin vain sanoa, mitä minun mielestäni se on.
Valmentajan tehtävä on varmistaa asiakkaansa suorituskyky. Suorituskyky minulla valmentajana tarkoittaa elämänlaadun varmistamista ja laadukkaampien elinvuosien varmistamista.
Jos rikon huonosti suunnittelemallani tai ohjeistamallani salitreenillä tai ohjelmalla asiakkaan selän/olkapään/minkävaan en ole parantanut hänen elämänlaatuaan, vaan heikentänyt sitä.
Valmennuksesta kartoitetaan lähtötilanne, määritellään tavoite ja suunnitellaan yhdessä askeleet kohti tavoitetta – teemme siis toimintasuunnitelman.
Toimintasuunnitelmaan tarvitaan asiakkaan kuuntelua: elämäntilanne ja -rytmi, elämän realiteetit, liikuntatausta, mahdolliset leikkaukset tai muut rajoitteet, tykkäykset ja inhokit, käytettävissä oleva aika, motivaatio jne. muut valmiudet valmennukselle.
Mennään muuten pahasti metsään, jos ei kuunnella toista ihmistä edessäsi. Tarvitaan siis ennen kaikkea kunnioitusta toista ihmistä kohtaan.
Yhdessä olemme enemmän. <3
Mitä fiiliksiä teillä on? Ja ennen kaikkea, mitä kokemuksia? Kommentoi alle – hanat auki! 😀
x Kipa
PS: Ensi viikon maanantaista minulla on taas FitFashionin Snäppiviikko! Kysele siellä myös PT-jutuista, jos jotain tulee mieleesi! Nähdään siellä! <3
Artikkelikuvat: Veera Kurittu
Edellinen kirjoitukseni:
http://coachingkira.fitfashion.fi/kehonhuolto-huollan-kehoani-tunteja-sikana/
*** Seuraa minua ***
Facebook – YouTube – Bloglovin
*** Instagram: Coachingkira ***
<3
Olen käyttänyt ainakin viiden eri PT:n palveluita vuodesta 2013 lähtien, kun kyllästyin ylipainooni ja halusin liikunnan takaisin elämääni. Paras oli ehdottomasti eka pt, motivoiva, osaava, reseptejä ja ruokavinkkejä sekä valmennusta (etenkin sitä henkistä) tuli monipuolisia ja ikinä ei alkanut tympiä treeneissä. Kuulen vieläkin pt:n hokemat korvissani kun käyn salilla itsekseni. Painoa myös lähti eniten hänen treenattavana ollessani. Seuraava pt keskittyi peilailemaan itseään treenimme aikana(!!!), eikä todellakaan osannut huomioida treeneissä olkapää-vammaani eikä jumissa olevaa pakaralihasta. Tämän vuoksi valvoin monia öitä ja särkylääkettä meni huomattavia määriä, kun kipeää kohtaa oli entisestään rääkätty väärin. Seuraavat pt:t ovat vetäneet fustra-harjoitteita ja sillä tyylillä olen saanut alaselän ja pakaran lähes oireettomaksi ja myös olkapää on vihdoin (lähes) normaali. Fustraan ei kuitenkaan kuulu se henkinen valmennus niinkään, enkä olekaan varsinaisesti enää saanut ylipainon voittamiseen apuja. Pt:llä ja pt:llä on todella eroa! Ja kaikki nämä saman kuntokeskuksen kautta…
Moikka!
Kiitos vastauksestasi – sinulla on todella hyvin vertailupohjaa. Ja hienoa tuossa on sen tiedostaminen, millä tlillä on mitäkin tuloksia saanut aikaiseksi. 🙂 Toivottavasti voit tällä hetkellä hyvin, eikä sinulla enää ole kipuja öisin. <3 Onhan tuo tosi iso juttu, että miltein oireettomaksi on saatu kipeät paikat!
Mielenkiintoista, että PT kerkiää treenauttamisesi lomassa miettimään omaa peilikuvaansa. Kyllä sinne peiliin saa toki silloin tällöin katsoa, mutta ei siitä peilailusta hänelle makseta. Ikävä kuulla. :O Tuota juuri "pelkään" tällä alalla: ettei keskitytä siihen, että sinulla asiakkaalla saattaa olla todellinen tarve sille, että huomioidaan kivut ja jumit. Hurjaa, että joku "pt" uskaltaa ottaa kontolleen sinne päin – tekemisen. 😛
Kiitos, kun jaoit kokemuksesi. <3
Kiitos ihan loistavasta kirjoituksesta!
Itsellä ei pt:tä ole vielä ollut opiskelun takia. Rahatilanne ei ole antanut myöten, mutta kunhan sen saan kuntoon niin sellaisen itselleni sopivan löydän. 🙂 Tää sun kirjoitus antoi aika hyvin rohkeutta sitten ruveta oikeasti kyseleen, että mimmoinen tyyppi hän on, ja passaako omiin tavoitteisiin.
Suurinosa huonoista kokemuksista mitä olen kaveripiiristä kuullut niin on ollut juurikin tätä ettei ole keskitytty tarpeeksi silloin kun ollaan oltu asiakkaan kanssa, tehty liian raskaita ohjelmia yms. Sitten taas hyvistä kuullut juurikin sen että kiva lähtä tekemään ja seuraavaa kertaa odotetaan innolla. Motivaatio on saatu koko valmennuksen pidettyä korkealla.
Itse oon ollut pari kertaa henkilökohtaisesti kuntosaliohjauksessa, että laitteita oppii käyttämään oikein ja molemmat on ollut erittäin hyviä kokemuksia.
Moikka Jenna!
Kiitos kommentistasi – ja vielä ihanampaa, jos se rohkaisee oikeasti kysymään PT:n taustoja! Todellakin!
Siihen sinulla on oikeus ja se kannattaa! On melkoinen investointi sekä rahallisesti, että henkisesti hommata valmentaja. On oikeasti tärkeää, että PT:llä on aito halu auttaa sinua. Totta kai PT on työtä ja siitä kuuluu ansaita elantoa, no noubt. Puhtaasti rahantakomista se ei vain olla, koska silloin tavoite ei ole auttaa, vaan ansaita rahaa. 🙂
Tosi kiva, että kokemuksesi saliohjauksesta on hyvät! <3 Se on jatkoa ajatellen tosi tärkeää, jotta liikkumisesta tulee osa elämäntapaa.
Ihanaa iltaa! 🙂
kokemus ei ole omani, mutta työkaverini päätti ottaa itseään niskasta kiinni ja palkkasi PT:n puoleksi vuodeksi ja sai siihen myös ravinto-ohjelman. Noh, ainakin maallikon silmin ruokaa meni aivan liian vähän ja PT:n mielestä oli täysin ok, että asiakas skippaa lounaan kokonaan. Kaverini valitti jatkuvasti nälkää ja käskin hänen oikeasti syödä enemmän ja ihan terveellistä ruokaa, mutta hän halusi mennä pelkästään PT:n ohjeilla. Proteiinipatukoilla korvattiin aterioita, koko ajan PT suositteli vain proteiinia, proteiinia, proteiinia ja muista ravintoaineista ei tietoakaan. Paino kyllä tippui useita kiloja puolen vuoden aikana.
Treenejä hänelle tehtiin 6 viikossa ja niistä ei saanut lipsua. Kaverini ajoi itsensä melkein loppuun, kun hän käy ratsastustunneilla ja ulkoiluttaa isokokoiset koirat pitkästi ainakin 2x päivässä. Mitään näistä ei laskettu treeniksi, että voisi joinain päivinä ottaa kevyemmin vaan myös salille/jumppaan oli vääntäydyttävä väkisin. Tuntui hirveältä kun kaveri oli aivan lopussa ja silti vain mentiin niska limassa jumpalle. Parin kuukauden täyden höyryämisen jälkeen tulikin flunssa ja aloin epäillä ylikuntoa hänellä. Hän yritti kipeänäkin päästä treenaamaan koska PT syyllisti laiskaksi jos ei salille jaksanut mennä.
Ilmeisesti kokemus oli hänelle itselleenkin huono, kilot tulivat takaisin pikavauhtia ”valmennuksen” päätyttyä ja salilla käynti jäi moneksi kuukaudeksi kokonaan. 🙁 Kaverini maksoi tästä valmennuspaketista yli 600€+ salimaksut päälle, joten olettaisin vähän asiakaläheisempää suhtautumista myös PT:ltä.
:O
Aika hurjaa!! …ellei kyseessä sitten ollut jokin extreme-dieetti. 😛 Joskin sellaiseenkaan ei mielellään valmennuksissa lähdettäisi (fitness sitten erikseen 😉 ). Valmentajan tärkein tehtävä on varmistaa asiakkaansa suorituskyky erityisesti arjessa ja ”normielämässä”, ei suinkaan viedä elinvoimaa ja energiaa pois. 🙁
On lisäksi mielenkiintoista, mitä sana laiskuus eri ihmisille tarkoittaa… 😉 Ei ihan taida olla laiskimmasta päästä kaverisi, kun noin hyvin ohjeita kuitenkin noudatti!!
Toivottavasti kaverisi ei menettänyt kokonaan uskoa PT-alaan! <3
Kiitos kommentistasi V!
Kipa
PT:ni oli melko nuori, 27-vuotias, mutta oli kuulemma aloittanut treenaamisen todella nuorena ja valmennuskertoja oli kertynyt tuhansia. Osasihan hän kertoa miten hauiskääntö pitäisi tehdä ym. mutta ei todellisuudessa tajunnut yhtään, että ihmiskehossa voi olla epätasapainoja. Eikä myöskään havainnut, että esim. keskivartaloni oli todella heikko muuhun kroppaan verrattuna. Sain hirveitä selkäkipuja, ja hän käski vain lisätä painoja, jotta tuntuisi. Myös ravintopuolelta hän valitsi omiksi neuvoikseen ne muiden metodit, joista ”tykkäsi”. Tieteeseen ei paljoa ollut paneutunut, mutta kaikenlaisiin hörhödieetteihin kyllä uskoi. Onneksi nykyinen valmentajani ymmärtää paremmin ihmiskehon kokonaisuutena ja syön nykyisin normaalia ruokaa.
Moikka Jenni!
Joo ja on hieno ilmiö toki, että liikunnasta ja urheilusta aina kiinnostuneet (olenhan itsekin sellainen 😀 ) haluavat alkaa liikuttamaan ihmisiä. Mikä kuitenkin alalla on haastavaa ei pelkästään ole tiedon määrä vaan sen soveltaminen oikein tietylle asiakkaalle. 🙂
Tämä on kuitenkn tosi rohkaisevaa, kun on saanut lukea kommentteja siitä, kuinka lopulta on löytynyt itselleen hyvä valmentaja. <3 Se on pääasia!!
Kiitos kommentistasi!
Kipa
Ensimmäinen pt löytyy vuosien takaa ennen fitness-buumia. Olin 7. luokalla. Hän monipuolisesti tutustutti eri liikuntalajeihin..
Toinen pt v. 2012 oli vanha lentoemäntä, joka näytti, että ei liiku ollenkaan. Olisihan se pitänyt olla hälytysmerkki. Pyysin, että hän opettaisi minulle vapaapainoliikkeitä. Hän tyrmäsi toiveeni täysin ja sanoi, että teemme sinulle ohjelman laitteisiin, koska tukilihakset täytyy ensin kehittyä (no siinähän vapaapainoliikkeissä ne kehittyis, oikein ja laadukkaasti tehtynä??). Samaisen pt:n valmennuksen ruokavalio oli myös uskomaton. Hän sanoi, että syödään niin paljon, että ei ole enää nälkä ja katotaan mihin sitten paino asettuu. Joka kerta kun kävin ravintotapaamisessa, hän kehotti syömään enemmän, erityisesti leipää. Jossain vaiheessa söin 9 palaa leipää ja lihoin 10kg. Ja silti hän vaati minua syömään leipää lisää. Valmennuksen lopussa olin niin vihainen jo, että lakkasin käymästä valmennuksissa. Rahat kankkulan kaivoon, mutta niin lähti myös kilotkin PT-suhteen loputtua.
Kolmas PT oli parempi, mutta ei hyväkään. Ensimmäinen mies pt. Näin jälkeenpäin ajattelen, että oli varmasti aika kokematon, kun halusin kasvattaa voimaa ja hän laittoi minut 3500kcal ruokavaliolle. Lihoin 15kg. Voimaa tosin kyllä tuli 😀
Seuraavan valmentajan kanssa tuloksia tuli, mutta sitten jouduin ylikuntoon. Valmentajalla oli gurun maine, tosin ei PT-koulutusta. Hän oli itseoppinut ja oli loistavassa kunnossa. Näin jälkeenpäin mietittynä tämä ihminen olisi hyvä treenaajille, joilla ei ole epätasapainoja tai virheasentoja kropassa ja salitaustaa olisi 2-4 -vuotta. Virheasentoja hän ei osannut katsoa. Lavoistani hän tosin mainitsi, että oikea puoli menee oudosti ylätaljassa, ikäänkuin muljahtaa. Treenit olivat liian haastavia; 2000kcal ruokavaliolla ja kolmivuorotyön ohella. Kun valitin tukkoista oloa ja sairastumisia hän kuittasi ne, että nyt pitää koventaa vaan intensiteettiä. Treenit olivat pelkkää erikoistekniikkaa. Tapaamisia valmentajan kanssa vaadittiin 2krt viikkoon ”näin alkuun” ja rahaa paloi 400e/kk. Puolen vuoden ajan. Lisäksi pt otti koko ajan instagramiin kuvia, mikä ahdisti ihan hirveästi, koska kesken sarjan haluaisin kuitenkin varmistajan. Joka tapaamisen jälkeen oli paha mieli, kun hän ei kehunut vaan ainoastaan näytti ärsyyntyneeltä. Lopetin, koska rahat loppuivat kesken niinkuin kuntokin. Pidin ihan täysin taukoa salista, koska sairastuin aika pahasti ylikunnon vuoksi. Motivaatio oli myös kadoksissa ihan täysin. Tämän vuoden kevään alussa olen ollut yhteensä 4kk kipeänä. Sen jälkeen aloitin nykyisen pt:ni kanssa varovasti liikuntaa lisäillen.
Ensimmäinen lauseeni oli tapaamisessamme, että mä en enää välitä lihaksista tai muusta, koska en jaksa välittää. Tahdon vain osata tekniikat kunnolla ja löytää oikeasti liikunnan ilon. MItään muuta tavoitetta mulla ei enää ole. Nykyinen PT:ni on ihan huippu! Osasi katsoa lapojeni asennon (Mitä kukaan aikaisemmista ei osannut katsoa) ja keskityimme sen korjaamiseen. Se oli kolmen viikon jälkeen kunnossa. Tekniikka tuli ensimmäistä kertaa kuvioihin mukaan. Aikaisemmat Pt-suhteeni näkyivät myös inbodyssa; Pt:ni selitti että sallittu puoliero on esim jaloissa n. 5 ja minulla oli 20. (en muista oikeita lukuja mutta suhde sama!) 😀 Kauan kinuamani kyykky tuli myös mukaan kuvioon, joskin tangolla tehtävään oli pitkä matka; selän notkot, lapatuki, jalkojen voimatasojen erot vaati aika paljon kehitettävää, ennen kuin sain ne kaikki mukaan liikkeeseen. Viime viikolla siirryimme tangolla, tehtävään kyykkyyn! Ihan mahtavaa! Krista on kannustava, iloinen ja pätevä. Pidän erityisesti, kun hän selittää miten hän esimerkiksi koostaa saliohjelmani tai ruokaohjelmani ja miksi. Näkee, että hänen tavoitteensa on tehdä itsensä tarpeettomaksi, mikä tulisikin olla jokaisen PT:n tavoite. Koska kemiamme kohtaavat niin hyvin, jatkaisin hänen kanssaan ihan vain siksikin, että motivaationi moninkertaistuu joka tapaamisemme jälkeen.
Tätä kirjoittaessani ihan itkettää miten on tuhlannut rahaa epäpäteviin pt-suhteisiin. Olin todella nuori ja kokematon ja sitä käytettiin todella paljon hyväksi. Kuitenkin nyt vihdoinkin olen löytänyt laadukkaan pt-suhteen ja nyt tiedän mitä valmennukseltani haluan. Parhaimmillaan PT motivoi liikkumaan ja syömään terveellisesti, sivutuotteena parempi minäkuva. Pahimmillaan PT voi laskea motivaatiota ja naarmuttaa positiivista minäkäsitystä. Loistava PT on tosi vaikea löytää. Mulla on jo kulunut tuhansia euroja pt-suhteisiin ja olen vasta 22-vuotias. Mutta kantapään kautta oppii, eikö vain? :’D
Moikka Heipparallaa! 🙂
Vau, olet kyllä kerinnyt testata hyvin PT-palveluita. Mikä toisaalta on hyvä: tiedät varmasti, mitä haluat. Tosi harmillista, että homma on mennyt vähän mutkan kautta ja sitä oikeaa PT:tä on saanut odottaa/hakea.
Mutta älä itseäsi siitä syytä, että valinnat eivät ole osuneet: et olisi voinut tietää. Tämä homma jää itse ”asiantuntijoiden” kontolle ja karmalle. Veikkaan, että useimmat noista kuvailemistasi tyypeistä ei nykyään tuossa muodossa valmennuksia tee – koska heidän tapansa ei tuota hedelmää.
Ei asiakas voi näitä aina tietää kunnes vasta kokeiltuaan. Siksi tämä on mielestäni tärkeää keskustelua, sillä kuten itsekin sanoit kyseessä on motivaation löytäminen liikuntaan, hyvinvointi ja minäkuva. Ne eivät ole aivan heppoisia asioita lähteä leikittelemään. <3
Iloa ja intoa treeneihisi ja mukavaa kesää!
Kipa