Terveisiä Kauneus & Terveys -lehden kuvauksista!

Tänään oli aamusta Kauneus & Terveys -lehden kuvaukset. Kuvailtiin vähän treeniliikkeitä ja -videota. Parasta oli aurinko! Ihan huikee AU-RIN-KO! <3 Aurinkosta syntyi tänään mun oma liikunnan ilo!

Kuvaukset oli vielä meren äärellä laiturilla. Ah.

Tiedättekö sen fiiliksen, kun kaikki vaan on keskimäärin mukavampaa aurinkoisena päivänä. Toki sadekin on ihana ja talvi on hienoa aikaa, mutta kesää ei voita mikään. 🙂

Mistä oikeastaan ajatus tämän päivän kirjoitukselle lähti oli se, että tuli puhetta Kauneus & Terveys ja Voi Hyvin -lehden toimittajan, Annan, kanssa puhetta siitä, kuinka parhaimmillaan liikuntaan suhtaudutaan todella vakavasti. Ei saisi hymyillä, kun treenaa – muuten ei ole tarpeeksi kova treeni.

Missä nykyään on liikunnan ilo?

 

 

Pois alta!

Onhan se melko hupaisaa nykyään, kuinka liikuntaa ja liikkumista suoritetaan. Nyt kun olen taas päässyt aamu-uintien makuun, niin muistan miksi ylipäätään ne joskus lopetin.

Kyllästyin siihen, että jengi konkreettisesti ui sun päälle altaassa. Lisäksi kyllästyin siihen, että sitä uintia pitää suorittaa ennen näkemättömällä apinanraivolla. Vaikka mulla on uidessani lippa päässä, niin silmäni ovat täynnä kloorivettä. Jengi kun pärskii ympäriinsä, koska kiire. 😀 😀

Kun koko touhu on niin vakavaa! Ja siis tämähän ei tarkoita sitä, etteikö joskus voisi treenata mukavuusalueensa ulkopuolella ja vähän vakavoitua. Mutta jos jo aamu lähtee kyseisellä raivoenergialla käyntiin, niin miten loppupäivän fiilareiden käy?

Herättääkö ajatuksia tai kokemuksia kellään? 🙂

 

 

Liikunnan ilo | Ei siinä kerkiä hymyillä!

Aika klassista – ei siellä salilla kerkiä kyllä hymyileen, ku siellä pitää vääntää! 😀

Joo, totta kai. Mutta saa siellä mestoilla olla kivaakin. 🙂 Nykyään liikuntaa ja liikkumista siivittää supertehokkuus.  Tehokkuus tarkoittaa käytännössä sitä, että ei kerkiä olla hauskaa: jos hymyilee ei treenaa tosissaan!

Jollain viisiin sen huomaa myös ryhmäliikuntatunneilla, liekö se sitten johtuu tuntien konseptoitumisesta. Mutta aika usein saa kuulla kollegoilta huolestuneita purkauksia siitä, että joku asiakas on tuhahtanut koregrafiavirheestä.

Faktahan nimittäin on, ettei se treenin teho mene pilalle ihan pienistä koreomokista – eri asia on sitten jos läpi tunnin on hoopoilua ja toilailua eikä tunnuta kunnioitettavan asiakkaan vapaa aikaa. <3

 

Kun mun näkemys on oikeassa ja sun väärässä

AIJOO, ja mun suosikkitopikki tänä päivänä on ruokavaliot. Terveydestä ja erityisesti ravintojutuista väitellään enemmän, kuin koskaan – mitä kärkkäämmin sen messevämpää!

Mielipiteitä jaetaan miltein ilman suodatinta erityisesti somessa, mutta myös kaikenlaisessa vapaamuotoisessa kommentoinnissa.

 

 

Silmät tuikeena tarkkaillaan onko jengin syömä sapuska oikein vai väärin. Tästä oikeasti väännetään kättä, ja perusteluksi riittää, että ”itse sain vaivani katoamaan” tai ”kaveri kertoi toimineen”. Tämä voi osittain olla oikeasti myös vaarallista: tuleekin aina tarkastella asioita tapauskohtaisesti, eikä kenenkään muun mututuntuman kautta. Mikäli epäilee jonkun ruoka-aineen epäsopivuutta, niin testeihin.

On hienoa, että apua ja ideoita jaetaan – ehdottomasti! Mutta lähinnä haluan tuoda esiin kiistelynomaisen ehdottomuuden erilaisia asioita kohtaan, esimerkkeinä maitotuotteet, gluteeni, sokeri, makeutusaineet, säilöntäaineet jne.

Tällä nojalla ihmiset saattavat tölvästä aika karuakin tekstiä tuntemattomille. Ja se voi oikeasti satuttaa – ilo on siitä silloin kaukana.

Kirjoitinkin tästä pilkunviilauksesta aikoinaan, sillä välillä terveydestä, hyvinvoinnista ja liikkumisesta tuntuu kadonneen suureksi osaksi ilo.

Emme juurikaan enää elä hetkessä, vaan mietimme alati miten optimoida treenin tehokkuutta, rukata ruokavaliota vielä tarkemmaksi tai mikä parasta: neuvoa muita, miten pitäisi tehdä, koska ”musta tuntuu tältä ja mulla tää toimii” – ja koska muut tekevät mielestämme väärin.

 

Emme esimerkiksi muista aina nauttia tavoittelemastamme painonpudotuksesta tässä hetkessä, koska vielä pitäisi saada muutama kilo pois. Emme ole koskaan tyytyväisiä juoksuvauhtiimme, koska aina voisi olla nopeampi. Emme oikeastaan osaa olla tyytyväisiä edes pieneen määrään liikuntaa, sillä aina pitäisi tehdä enemmän.

 

Pitäisi varmasti…mutta tarvitseeko?

Aina löytyy helposti ”sitku”.

Joskus suhtaudumme terveys-, liikunta- ja ruokavalioasioihin hyvin kärkkäästi ja voimakkaasti. Meidän on usein jopa haastavaa nykypäivänä erottaa sarkasmia. (oli muuten hyvä teksti 🙂 )

 

Loppuviikon ilo-haaste!

Loppuviikon haastankin sinut nauttimaan pienistä jutuista. Loppuviikon aihen on siis liikunnan ilo! Nauti siitä, että teet ”edes jotain”.

Pyri löytämään hetkestä 1-2 ihanaa asiaa, jotka tuottavat sinulle liikunnassa iloa. Ihan sama oliko kyseessä lyhyt, pitkä, korkea, pätkä, seisten, maaten tai miten-vaan-treeni.

Mikä sinulle tuottaa iloa juuri tässä hetkessä? Mitä liikunnan ilo sinulle merkitsee?

 

Ei mietitä menneitä – emme ole kääntymässä takaisin. Ei murehdita tulevaa – sitä ei ole tapahtunut vielä.

Tässä hetkessä teemme huomisen ja tulevaisuuden valinnat. Eläkäämme siis tässä nyt. <3

 

Liikunnan iloa kaikille!
x Kipa

 

PS: Vielä tämän viikon kerkiät osallistua herkun korvike -arvontaan ja voittaa boksillisen Questbareja! <3

 

Edellinen kirjoitukseni:

Treeni-inspistä | Liikkuvuus- ja kehonpainotreeniä – video

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

*** Instagram: Coachingkira ***

<3