SYÖMINEN | ILTAISIN SE HELPOSTI ALKAA…

Kestoaihe. Päivän päätteeksi tulet kotiin. Päivä on ollut verrattain hektinen tai olosi on muuten vain vetämätön. Tarvitset jotain, mikä sinua rentouttaa tai joka nostaa mielialaasi.

Otat ”vain jotain pientä”. Ja sen jälkeen otat lisää. Ja otat lisää.

Tai sitten kokoat lähellesi kaiken, minkä aiot rentouden ja mielihyvän nimissä syödä. On ilta ja sinulla on vihdoin omaa aikaa, minä-aikaa.

Homma onkin kivaa – joskin sitä varjostaa yksi seikka: huono omatunto. Miksi tässä taas kävi näin? Onneksi kukaan ei näe minua juuri nyt. Miksi taas annoin itseni päästä tähän pisteeseen…

 

…miksi en ikinä opi?

SYÖMINEN | KUN ILTASYÖMINEN ON OMANTUNNON KYSYMYS

Onko tuttuja fiiliksiä? Sinulle tulee huono omatunto siitä, että sitä leipää meni taas rikollisen monta palaa. Ei hyväksyttävää. Tai että sitä tuli syötyä taas jotain makeaa, vaikka juuri maanantaina päätit olla herkkulakossa. Hyi mua, olen ällö.

Tai sitten jäitkin sohvalle, etkä mennyt treenamaan? Ihan ajanhukkaa.

Puhun paljon omasta sisäisestä äänestä eli siitä, miten puhumme itsestämme ja itsellemme. Tänään en halua puhua siitä. Haluan puhua siitä, että on inhimillistä kaivata omaa aikaa. On inhimillistä haluta olla itsekseen ja tehdä sellaisia asioita, jotka tuottavat mielihyvää.

On myös inhimillistä jättää treenailu tai terveysintoilu silloin tällöin, jos kokonaishyvinvointisi sitä juuri tällä hetkellä tarvitsee.
#inhimillinenote

Sinun ei lähtökohtaisesti tule potea huonoa omaatuntoa sellaisista yksilöllisistä seikoista, kuin rentoutuminen ja oma aika. Ne ovat tolkuttoman tärkeitä oman hyvinvointisi kannalta.

Omaa aikaa ihmiset tarvitsevat eri määrän – kaikki kuitenkin tarvitsevat omaa aikaa.

Sinun ei tarvitse pyydellä anteeksi sitä, että olet väsynyt tai että haluat olla hetken itseksesi. Terveen tavan itsekkyys on hyvinvoinnin peruspilareita (lue lisää täältä).

SYÖMINEN | KUN ILTASYÖMINEN ON HALLITSEMATONTA TAI JATKUVAA

Tässä tuleekin oikeastaan se haaste. Kun iltasyöminen ja itsensä hemmottelu ruoalla tai liikkumatta jättämisellä on jatkuva palkinto tai pinttynyt tapa.

Silloin tällöin meidän on vaan yksinkertaisesti relattava. Aivan, kun silloin tällöin meidän on hyvä huolehtia itsestämme. Nämä kulkevat käsi kädessä: ne kuuluvat itsestään välittämiseen ja arvostamiseen.

Kun paljon puhuttu iltasyöminen tai ruokailu, joka painottuu iltaan on jatkuvaa tai hallitsevaa, niin on hyvä pysähtyä hetkeksi tarkastelemaan tilannetta:

mikä elämäntavassasi tai -rytmissäsi on sellaista, joka jatkuvasti tätä aiheuttaa?

Se voi olla epäsäännölliset tai liian vähäiset ruokailut päivällä, se voi olla väsymys tai uupuminen, tietynlainen hällä väliä -asenne (no en minä kuitenkaan saa mitään aikaiseksi tai minähän kuitenkin sinne sohvannurkkaan jään) tai palkinto (olen ansainnut tämän pitkän päivän päätteeksi).

On kuitenkin hyvä huomata myös ne fiilikset tapahtuneen jälkeen: millainen tunne sinulla on? Kuinka paljon fiiliksesi on todellisuudessa parantuneet?

Tutkaile fiiliksiäsi tarkkaillen, ei arvostellen. Joskus saatat todeta, että hyvä kun jäin kotiin ja vain olin. Joskus saatat todeta, että olisi sittenkin pitänyt mennä treenaamaan tai tehdä ruokaisa salaatti.

Tärkeintä on tiedostaa, että sinun ei tule luopua omasta ajastasi kokonaan. Sitä vain pitää hitusen tasapainottaa. Arkeen on hyvä sisältyä luksusta ja rentoutta kiireen ja stressin lisäksi. Tärkeintä on näiden kaikkien tasapaino.

RUOKA | HERKUN KORVIKKEET

Kirjoitin Juhannuksen aikaan herkun korvikkeista ja te ihanat lukijat osallistuitte hommaan hienosti. <3 Saatiin yhdessä hyviä juttuja kokoon, tarkalleen 235 kommenttia!

Aivan oma lempparini on Lohilon proteiinijäätelö. Olen aivan koukussa. 🙂 Kesällä sitä menee soljuvasti ääntä kohti ja kyseinen jäätelö edustaa minulle sitä omaa hetkeäni.

Saatan syödä jäätelöboksin päivällä töiden lomassa minibreikkinä tai illalla töiden ja koiran hoitamisen jälkeen. Joskus boksi menee sekä päivällä että illalla. 😀

Itselleni ratkaisevaa näissä jäätelöissä on niiden ravintoarvot sekä se meneekö pötsi sekaisin vai ei. Olen maistellut erilaisia proteiinijäätelöitä ja osassa ravintoarvot ovat kyllä kohdillaan. Sen sijaan pakki menee totaalisen sekaisin.

Lohiloissa on vähemmän sokeria: laskeskelin lempimaussani (Double Chocolate) olevan yhdessä 175 g boksissa olevan vain 7,2 g sokeria (4,1 g/100g).

Lisäksi niissä on vähemmän rasvaa ja enemmän proteiinia. Yhdessä boksissa suklaajäätelöä on liki 23 g proteiinia. Mä tunnen hauberin jo kasvavan! 😀

Proteiinin lähteenä on muuten heraproteiini ja kaseiini. Ne ovat siis yleisimmin maidosta saatavat proteiinit.

Heraproteiinin etu on siinä, että se sisältää kaikkia välttämättömiä aminohappoja nopeasti imeytyvässä muodossa. Tämä lähinnä treenihulluille pikku vinkkinä: heraa kandee suosia, koska imeytyy nopeasti.

Kaseiinilla on myös erittäin hyvä aminohappokoostumus, joskin kaseiini imeytyy huomattavasti heraa hitaammin verenkiertoon.

Lisäksi jäätelöistä ainakin Banana Splitissä on ihka oikeaa banaania. 🙂

FF:n snappiviikolla tuli muuten kysymyksiä paljon siitä, että mistä Lohiloja saa. Näistä niitä saa: isoimmat Prismat, S-Marketit ja K-Marketit sekä Stockmann Herkut ja Citymarketit. Käy kaappaamassa omasi! <3

Lohilo Suomen Facebook-sivulta saat tarkempaa tietoa jäätelöistä ja niiden saatavuudesta. Sinne on muuten juuri päivitetty jälleenmyyjäluettelo. NAM!

Tällä hetkellä tästä on tullut se mun oma hetki, josta en halua luopua. Parasta jäätelö on iltaisin päivän ja treenin päätteeksi. Silloin, kun haluan istua alas ja hetkeksi pysähtyä vain olemaan.

Muistakaa ystävät, että on siis ihan ok relata – sillekin tulee vain löytyä sopiva tasapaino.

x Kipa

Edellinen kirjoitukseni:

Ravitsemus | Ruoan ei tarvitse olla aina hyvää?

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

 

*** Instagram: Coachingkira ***

<3