HYVÄ OLO | KUINKA SÄ NIINKU VOIT?

Inspiroiduin muokkaamaan vanhaa kirjoitustani, koska aika ajoin erityisesti somessa huomaa yllättäviin kommentteihin ja kysymyksiin. Eikä se aina somea koske, kyllähän sitä jonnin verran draamaa löytyy ihan face to face tai puhelimitse käytävissä keskusteluissa. 😀

Koko tämä otsikko alkuperäisesti lähti siitä, että olimme jutelleen kaverini kanssa puhelimessa siinä vaiheessa 30 minuuttia, kun hän snadin hiljaisuuden jälkeen kysyi: ”mut kuinka sä niinku voit?”

Toi oli musta mahtava kysymys! Ihan vaan jo siksi, että se tuli niin aidosti ja suoraan. Yleensä on tottunut kuulemaan ”mitä kuuluu” tai” miten menee” -tyyppisiä kysymyksiä vähän niinku lennosta.

Tiedättekö, kun joskus joku päivittäin kuultu asia esitetäänkin aivan toisella tavalla? Kuluneen sijaan siitä tuleekin vahva ja herättelevä?

Mä jäin oikein mutustelemaan kysymystä ja samaan aikaan en voinut olla ajattelematta some-maailmaa. Tai keskustelupalstoja. Tai ylipäätänsä sellaisia mestoja, joihin ihmiset saavat vapaasti kommentoida.

Miksi niin usein moni keskustelu ajautuu jyrkkien kommenttien ja ehdottomien näkökulmien esittämiseen? Miksi niin usein monella on jo lähtökohtaisesti ajatus siitä, että on ok sylkäistä ensimmäiseksi mieleen juolahtaneet ajatuksensa ilman suodatinta näppäimistölle?

Onko se oikeasti kateutta vai onko se pahaa oloa?

Aika ajoin törmää myös näihin epäileviin Elleihin ja Erkkeihin, jotka ovat varmoja, että esim. jonkin julkaisusi takana on oma lehmäsi haudattuna ja todennäköisesti vielä naapurisikin sika?

Miksi ylipäätään kommentoida, jos ei kommentissa ei ole ketään hyödyttävää sisältöä?

HYVÄ OLO | MITÄ HYÖDYT JAKAMALLA JULKAISUSI?

Ajattelin aluksi, että en tartu tähän esimerkkinä. Mutta nähtävästi tartuinpa silti. 😀

PT-kollegani Anni Vallius kirjoitti blogissaan ”Olenko valmis auttaman ilmaiseksi?” omista ajatuksista aiheeseen liittyen. Niin, että mitä sitä hyötyy postatessaan kirjoituksiaan jonkun ryhmän seinälle.

Mitä omaan bloggaamiseeni tulee, niin itselläni bloggaaminen antaa merkitystä. Merkityksellisyyden kokeminen tekemisissään on tärkeää.

Blogiin saa laitettua aika hitokseen vapaa-aikaa. Itse kirjoittaminen, kuvien ottaminen, editointi ja valitseminen, videointi ja niiden kokoon kurominen ja tiedon keruu, jäsentely ja jalostaminen. Suunnittelu.

Näihin menee aikaa. Konkreettisia ilmaisia työtunteja. Lisäksi olen kouluttautunut melko kovalla rahalla ja opiskelen aktiivisesti etsimällä tietoa jatkuvasti ja jalostamalla sitä käytäntöön.

Ja tämä on oma valintani, olen valinnut tehdä näin. Miksi se jotakuta toista risoo? Onko se sitten vain niin, että kommentoijalla itsellään ei ole sillä hetkellä hyvä olo?

Kyllä se kieltämättä vähän ihmetyttää, kun joku miettii ensimmäisenä tekemisistäsi, että mitä sinä hyödyt tästä? Oletko valmis auttamaan asiakkaitasi ilmaiseksi?

Se ihmetyttää, mutta itseasiassa se on hiton hyvä kysymys! Kiitos tästä!

Mitä minä hyödyn on tiedon jakaminen: mitä useampi ihminen lukee tekstejäni, sitä enemmän jakamani tieto liikkuu. Mielestäni tieto on tehty jaettavaksi, ei pimitettäväksi. Ja joistain aiheista minulla on tietoa ja työni kautta kokemusta. Lisäksi minulla on tiedon jakamiseen aito halu. Miksi siis en jakaisi?

Se on oma päätökseni käyttää omaa vapaa-aikaani tähän blogiin. Ja jos se jotakuta ihmetyttää, niin minkäs sille voi. 😀

Kautta rantain evoluutio ja luonto on karsinut sellaiset asiat ja olennot pois, joista ei ole koko systeemin kannalta hyötyä. Tullaan siis omaan näkemykseeni ja minun sisäiseen motivaatiooni: koen tekeväni jotain hyödyllistä ja tuovani ihmisille arvoa tuottamalla blogitekstejä.

Sitä varten minä haluan olla tällä pallolla: tehdäkseni jotain hyvää ja merkityksellistä. Tiedän, että maailma on iso. Yksi bloggaaja jostain Taka-Töölöstä ei globaalilla tasolla hetkauta.

Omassa pikku elämässäni minulla on merkitys. Ja that’s all that matters.

En ole se, joka esittelee meikkivälineet, varjostukset ja tyylit. En ole sisustaja. En ole muotikonkari enkä fitness-kisaaja. Näihin minulla ei ole annettavaa, joten en siis kirjoita niistä. Askartelukin tuottaa päänvaivaa ja ala-asteella vaihdoin heti tilaisuuden tullen käsityöt puutöihin. 😀

Ei siis myöskään askarteluapaskartelua.

Mutta jos se liittyy ravitsemukseen, liikuntaan, arjen jaksamiseen, uneen, itsensä johtamiseen ja hyväksymiseen, positiiviseen kehonkuvaan ja läsnäoloon, niin täältä pesee – jatkossakin. Ja jaan linkkejäni satavarmasti!

Minun motivaattorini on sinun laadukkaampi arki tuottamalla konkreettisia työkaluja ja tarjoamalla näkökulmaa ja ajateltavaa.

Sitä minä hyödyn. Omassa pikku ihmemaassa pääni sisällä se on minulle suuri arvo ja intohimo. <3

Ja olenko valmis auttamaan ilmaiseksi asiakkaitani? Autan koko ajan. Tekstit ovat myös heille. Tekstit ovat kaikille aiheista kiinnostuneille. Mutta jos minulta tilataan ja ostetaan palveluita, niin kyllä – ne maksavat. 🙂

Tätä ei varmaan tarvitse perustella sen enempää. Ihan, kuin autonkorjaajalle maksetaan auton korjaamisesta tai Woltille ruoan kuljetuksesta kotiin.

Sen sijaan, että julkaisisin tekstejäni mainostaakseni palveluitani? Miksi niin tekisin? Minä teen tätä, koska tykkään tästä. Se riittää perusteluksi itselleni ja riittäköön perusteluksi epäilijöillekin. 🙂

Bloggaamisesta tulee mulle hyvä olo. <3

Joten kaikille heille, jotka kommentoivat muiden tekstejä, linkkejä tai näkemyksiä epäilevään, lyttäävään tai jopa halventavaan tapaan, niin muistakaa vastapuolen olevan toinen ihminen.

Heillä on omat taustansa ja polkunsa. Heillä todennäköisesti on tarinansa miksi tekevät sitä mitä tekevät. Aivan, kuin sinulla joka kommentoit negatiiviissävyisesti muiden tekstejä: sinullakin on oma tarinasi taustalla, joka muokkaa sometaitojasi.

Ettet vain purkaisi pahaa oloasi muihin?

Ennen, kuin kirjoitat, lyttäät tai mitään muutakaan haluan kysyäkin sinulta: mitä sinä hyödyt siitä, että jaat kyseisen kommenttisi?

Ja seuraavaksi kysyisinkin sinulta: kuinka sä niinku voit? <3
x Kipa

EDELLINEN KIRJOITUKSENI:

Motivaatio hukassa | Mistä löytää se?

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

*** Instagram: Coachingkira ***

<3