”Siis ihan turhaan olet musta huolissas, kyllä mä kerron sit kun on jotain!” Oikeasti haluaisin sanoa, että kiva kun kysyit vointiani – olen itseasiassa tosi väsynyt. Tuntuu, etten kerkiä tekemään kaikkea mitä haluan tehdä. Ja koko ajan tulee jotain lisää.

 

Onko kenellekään muulle tuttu tunne? Mulla on tänään sellainen päivä, että nyt haluan vain olla. Rauhassa. Ihan itekseni. Joskus sitä tiedättekö menee sellaista vauhtia kaikissa touhuiluissaan, ettei aina edes hokaa vauhtia. Sitä on siinä kuuluisassa pyörässä hyörimässä, kuin karvainen hamsteri.

Joskus sitä taas vauhdin lomassa tajuaa, että ei hitto. Mä en pysykään enää tahdissa mukana, vaan laahaan perästä. Hetken epäilee, että joku on stikannut Hubba Bubbaa seitsemän purkkatyynyllistä kantapohjiin. Hubba Buban purkkatyynyjen koon huomioiden ei ihmekään, että askel laahaa.

 

 

MINDFUL VAI MIND FULL

Tämä kaikki pysähtyminen johtuu todennäköisimmin siitä, että aloitin tänään seitsemännen tutkintoni, Mindfulness Tunnetaitovalmentaja, koulutuksen. Tietoista läsnäoloa on tänään siis harjoitettu kehotietoisuuden kautta _aika himpun_ verran ja hetkeen on pysähdytty niin, että päätä huimaa.

Vähän sama, kuin elämäntaidon valmennuksessa aikoinaan: tulee sellainen tankki tyhjä -fiilis. Sitä vaan on niin tarkkaavaisella tuulella kaiken suhteen. Ennen kaikkea sitä on tarkkaavaisella tuulella itseään kohtaan:

 

Mitä mulle kuuluu juuri nyt? Missä mä meen juuri nyt?

Elämäsi tapahtuu juuri siinä, missä olet. Sitä ei eletä menneessä eikä sitä eletä tulevassa. Se on tässä. Milloin viimeksi pysähdyit kysymään itseltäsi mitä sinulle kuuluu?

Tiedättekö mitä on hassuinta? Suutarin lapsella ei aina ole kenkiä: ”opetan” asiakkaitani kuuntelemaan kehoaan ja mieltään ja kyselemään kuulumisiaan. Unohdin kuitenkin itse(kin) sen tärkeimmän: itseni. Mites toi mun oma mindfulness…?

En ole kysynyt itseltäni mitä minulle kuuluu.

 

 

Moni tuttuni kysyy miten pentuarki on mennyt. En tiedä, en ole kysynyt itseltäni. Moni kysyy miltä tuntuu häiden jälkeen. En tiedä, en ole jäänyt pohtimaan. Moni kysyy miten jaksan treenata omien tuntieni lisäksi? En tiedä, en ole kuulostellut. Moni kysyy miten kerkiän tehdä kaiken? En tiedä, menen vaan.

Olen tyypillinen suorittajaihminen. Ei ole sattumaa, että puhun paljon itsensä hyväksymisestä ja inhimillisestä otteesta. Olen taitava, kuten moni teistäkin, suorittamaan ja painamaan playta kaksin käsin ja vielä toisella jalallakin.

Haaste siinä on se, että kukaan meistä ei ole kone – en myöskään minä. Mikä pysähtymisessä pysäyttävintä on se sälän määrä, joka pään sisälläni rullaa. Sitä matskua on sikana! Ihmisellä on päivässä 50 000 – 70 000 ajatusta. Ne sijaitsevat tiedostamattomassa mielessä: hyrräävät siellä, kuin Linnanmäen härpäkkeet.

 

 

Kaikkiin on mahdotonta tarttua tietoisella mielellä ja usein tämä päänsisäinen disko saattaa vähän laittaa päätä pörrälle.

Ja tiedättekö mitä? Se on ihan ookoo: on inhimillistä tuntea voimavarojensa olevan vähissä välillä. Ihmisen, sinun ja minun, hyvinvointi ei ole staattinen tila. Se muuttuu jatkuvasti ja seilaa laidasta toiseen. Välillä laiva seilaa tyynessä vedessä, välillä vedellään hurjassa aallokossa.

Tänään tajusin taas pitkästä aikaa, että olen unohtanut muhun itseeni kohdistuvan läsnäolon taidon, mun oma mindfulness on tuolla jossain. Sen sijaan kahvipöydässäni istuu mind full ja pönttö täynnä tavaraa. Mieleni on vallannut sekametelisoppa kaikenlaista roipetta. Haastavinta tässä on se, että se roipe on sellaista, josta en halua päästää irti.

 

MINDFULNESS JA IRTIPÄÄSTÄMISEN JALO TAITO

Koska mistä päästäisin irti, mistä minä luopuisin?

Teen kaikkea sitä, mistä tykkään. Rakastan työtäni: valmennan elämäntapamuuttujia yksilö- ja ryhmätasolla. Pidän tilauksesta yritystunteja, hyvinvointiluentoja ja ravintoneuvontaa. Ohjaan kolmessa paikassa ryhmäliikuntaa, tunteja minulla on 10 tuntia viikossa.

Kirjoitan kasvavaa blogia, sometan sekä kirjoitan hyvinvointivinkkejä medialle. Toiveena olisi lisäksi saada oma blogipalsta jostain hyvinvointi- tai terveysaiheisesta lehdestä. <3

Ylläpidän viittä eri painonpudotusryhmää Facebookissa, koska minusta on ihana auttaa. Siksi aina välillä ihmetyttää kommentit somessa, joissa mietitään mitä PT- tai bloggari hyötyy jakamalla esim. Facebook-ryhmissä kirjoituksiaan. Ettei vain nyt mainostaisi itseään…?

 

Tässä nyt kun jutustellaan jo näinkin mukavia, niin täsmennetään tämä: oma intressini on jakaa tietoa. Mitä useampi ihminen lukee tekstejäni, niin sitä useampaa ihmistä uskon auttavani. Minulle se riittää syyksi jakaa blogitekstejäni – saa laittaa tekstejä jakoon! 😀 Tarkoitukseni ei siis ole mainostaa palveluitani eikä valmennuksiini edes ole tällä hetkellä avoimia paikkoja. 

 

Käyn tällä hetkellä kahta eri koulutusta: yrittäjän ammattitutkinto sekä tänään alkanut Mindfullness Tunnetaitovalmentaja. Onneksi nämä eivät ole intensiivikursseja. 😀 Ensi vuonna loppukeväästä pitäisi molemmat tutkinnot olla suoritettu  – hurraah!

Koiranpentu vie hitokseen aikaa. Koira-arjesta kysytään paljon, joten siitä on tavoite kirjoittaa jossai vaiheessa.

 

 

Haluan, että 5 kk vanhalla koiranpennullamme on kaikki hyvin ja parhaimmat mahdolliset edellytykset olla onnellinen hauvavauva ja terve. Ulkona käymme 4-5 kertaa päivässä. Parhaani mukaan olen enemmän, kuin tyyliin 5 minuuttia takapihalla odottelemassa pissan tuloa. 😀

Samalla Bossen kanssa vietettyä aikaa en haluaisi mistään hinnasta vaihtaa pois. Hyvä, kun annan sen viikonlopuksi vanhemmille mieheni kanssa Vierumäelle – eli en! 😀 😀

Nyt on mahtavaa, kun Bossman on jo sen verran iso, että voimme tehdä metsälenkkejä. Syksyinen metsä on jotain sairaan voimaannuttavaa! <3

Työhyvinvointivalmennukset eivät ole vielä edes alkaneet! Voi tosin olla, että niitä päiviä tulee tälle syksylle vähemmän. Joka ei oikeastaan haittaa.

 

 

…en tiedä, mistä luopuisin. Kaikki on niin kivaa! Olen myös erittäin tietoinen siitä, että tämä kaikki on omaa valintaani. Olen rönsyilijä. Toisaalta tiedän myös, että palaudun nopeasti. Yhden illan, kun saan vain olla ja pohtia missä hitossa menen, niin olen taas ihan fine.

 

Eli tänään, rakkaat kuomat, on se ilta. Tänään tarvitsen mitään tekemisen jaloa taitoa. Olen sen ansainnut ja olen sen arvoinen.

Niin olet sinäkin: sinä saat väsyä. Sinä saat tuntea, että et jaksa. Se on täysin ookoo ja hyvin inhimillistä. Tärkeintä on, että annat sen tulla, olla ja soida. Älä estä möllöttelyfiilistä, vaan vietä ilta sen kanssa.

 

Se on elämää. #inhimillinenote
x Kipa

 

 

Edellinen kirjoitukseni:

Näin kasvisten lisääminen ruokavalioosi onnistuu helposti!

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

 

*** Instagram: Coachingkira ***

<3