ME KAIKKI KAIPAAMME ARVOSTUSTA

Me kaikki kaipaamme arvostusta. Ja sen, että joku meidät huomaa. Että saamme jollain tasolla palautetta ja koemme yhteyttä. Loppupeleissä meistä jokainen ihminen kaipaa hyväksyntää.

On kuitenkin syytä pohtia, mistä perimmäinen arvostus ja hyväksyntä ja tarve näille lähtee. Tuleeko se ulkopuolelta? Muista ihmisistä, tekemisistäsi tai siitä, mitä omistat tai minkä tittelin takaa toimit?

Vai tuleeko se jostain lähempää? Nimittäin sinusta itsestäsi.

Elämää ei kannata ottaa liian vakavasti. <3

KAIKEN PERUSTA ON HYVÄ ITSETUNTO

Toki vuorovaikutussuhteet vaikuttavat huimasti. Se, millaisia ihmisiä ympärillesi on siunaantunut tai kerääntynyt tai millainen koti ja kasvatus sinulla on ollut. Itsetunto rakentuu meillä hyvin nuorena, mutta on hyvä huomata sen myös kehittyvän elämän myötä. Meidän on siis mahdollista vaikuttaa itse itseemme hyvin paljon.

Millaiseksi sinä koet itsetuntosi? Mikä mielestäsi on eniten vaikuttanut omalla kohdallasi itsetuntoosi?

Olen pohtinut pitkin syksyä itsetuntoa ja sitä, mikä saa ihmisen tekemään elämässään tietynlaisia valintoja. Mikä on se sisäinen draivi, motivaattori, joka saa ihmisen toimimaan. Mistä kumpuavat tietyt valinnat ja tietty tapa katsoa maailmaa tai itseään suhteessa ympäristöönsä?

Itsetunto rakentuu pitkälti siten, millaiseksi itse itsemme koemme. On kyse luottamuksesta itseensä ja itsearvostuksesta. Siitä, että itse arvostat omia kykyjäsi, ominaisuuksiasi ja taitojasi.

Tämän soisi kaikilla olevan totta kai hyvä. Mutta entä jos itsetunto rakentuu siihen, että ajattelee olevansa ylivoimainen? Haluaakin todistella itselleen tai muulle maailmalle jotain. Onko kyse hyvästä vai huonosta itseluottamuksesta?

Tai oikeastaan voiko itseluottamusta arvottaa ja kuka itseluottamuksen arvottaa? Meistä jokainenhan katsoo maailmaa omien linssiensä, uskomustensa ja arvojensa mukaan. Entä jos joku katsoo maailmaa omien linssiensä läpi niin, ettei nää omissa tekemisissään mitään väärää – vaikka sinun silmiisi hänen tekemisensä ovat täysin vääriä tai vähintään kyseenalaisia?

Sinulle, joka elät elämääsi todistellen muille jotain: kenelle yrität todistaa ja mitä?

Olet ainutlaatuinen. <3

4 KEINOA MITEN KEHITTÄÄ ITSETUNTOA

Ja hei – totaalivale olisi sanoa, etteikö itselläni olisi joskus ollut tarvetta huudella ja meuhkata. On minullakin ollut vaiheeni, jolloin en oikeastaan tiennyt kuka olen ja mitä minusta tulee isona. Enkä tiedä vieläkään: kaikkea ei voi suunnitella etukäteen ja toisaalta mikään ei ole pysyvämpää, kuin muutos.

Mutta olen kasvanut tietynlaisen vaiheen ja minän ohi. Osittain elämä on tehnyt omat jekkunsa ja opettanut, osittain kiitosta täytyy antaa myös iän kertymisestä. Osittain kortta kekoon on kantanut erilaiset tunteiden tarkasteluun ja niiden tunnistamiseen & nimeämiseen tarkoitetut koulutukset sekä työ hyvinvointi- ja terveysvalmentajana.

Mikä on auttanut minua kehittämään itsetuntoani? Halusin koota 4 asiaa, jotka olen oivaltanut lyhyen elämänmatkani varrelta.

Toivottavasti niistä löytyy sinulle käyttökelpoisia ajatuksia tai ehkä ajatukseni resonoivat kanssasi. <3

1. Vältä lokeroimasta itseäsi
Lokerointi johonkin tiettyyn tuo mukanaan aina vertailua. Vältä siis lokeroimasta itseäsi mihinkään sellaiseen, johon et välttämättä kuulu. Pitääkö sinun olla samanlainen, kuin joku toinen? Älä myöskään vertaa itseäsi muihin, olet yksilö ja ainutlaatuinen. Maalaa oma maailmasi, mutta tee se lain, etiikan ja moraalin sallimissa rajoissa. 😉

2. Säilytä lapsenmielinen uteliaisuutesi
Sen sijaan, että vain tekisit pyri kysymään itseltäsi jatkuvasti ”miksi”-kysymyksiä. On liian helppo ottaa asioita sellaisinaan ja jopa valmiiksi pureskeltuina. Silloin on riskinä se, että et seuraakaan sydäntäsi ja sitä mikä on sinulle tärkeintä. Miksi sinä elät tätä elämää? Kenen elämää elät?

Joskus on ihana elää elämää lapsenmielisten linssien kautta: kuin kokisit asioita ensimmäistä kertaa tai katselisit niitä ihan vain sellaisina, kuin ne ovat. Arvottamatta tai miettimättä mikä on hyvää, parempaa tai huonompaa.

3. Säilytä avoin mieli
Mikään ei ole pysyvämpää, kuin muutos. Meillä ihmisillä on tajuttoman vahva tendenssi vastustaa muutosta. Irtipäästäminen on hankalaa, koska emme tiedä tulevaa. Muutos voi olla kuitenkin myös hyvä asia. Säilytä avoimuus ja ole avoin myös toisenlaisille olemisen tavoille kuin vain niille, jotka itse tiedät.

4. Ole itsellesi rehellinen, uskalla epäonnistua
On todella vaikeaa tunnustaa erehtyneensä. Pelkäämme epäonnistumista. Sen sijaan,e ttä pelkäisimme epäonnistumista opi sietämään epävarmuutta ja rakastamaan epäonnistumisia: epäonnistuminen on todellisuudessa mahdollisuus kehittyä. Ole itsellesi rehellinen: mitä olisit voinut tehdä toisin? Mitä juuri opit?

Unohda se, että joku saattaa nauraa, ivata tai hymistä. Se ei ole sinulta pois, ettei joku toinen ihminen ole ymmärtänyt kunnioittaa sitä, että ainakin sinä yrität. <3

Löydä itsesi suuresta kuvasta. Sinulla on väliä. Sinulla on tarkoitus. <3

LÖYDÄ ITSESI SUURESTA KUVASTA

Ihminen voimaantuu omassa itsessäään ja tekemisissään, kun löytää oman merkityksensä suuresta kuvasta. Mitä sinä haluat saavuttaa elämässäsi? Mitä haluat tehdä, nähdä ja kokea?

Muista, että sinulle kaikki on mahdollista: hyvin usein ihminen itse seisoo oman menestyksensä tiellä jarruttavine uskomuksineen.

Sinä riität sellaisena, kuin olet ja olet osa kokonaisuutta. Suurta kuvaa.

Ilman sinua tämä maailma ei olisi sama.

Voimaannuttavaa uutta vuotta 2018 kaikille!
x Kipa

#inhimillinenote

EDELLINEN KIRJOITUKSENI:

Coachingkira Vlogi | Miten selvisin ilman huonekaluja? Entä niiden kokoamisesta?

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

*** Instagram: ***
Coachingkira

~ Intohimolla ajettu asia on luotu onnistumaan. ~