Sosiaalisessa mediassa yhdistyy kaksi asiaa: yhteisöllisyys ja tiedon jakaminen. 
Sosiaalisessa mediassa jokaista sitä käyttävällä on mahdollisuus julkaista omia tuotoksiaan ja mielipiteitään. 
Se, onko tuotokset totta vai tarua on jo toinen seikka.

Minua on pyydetty jo kauan aikaa sitten kirjoittamaan siitä, miten somessa oppisi olemaan vertailematta itseään muihin ja siitä, miten oppisi antaa sosiaalisen median olla vaikuttamatta itsetuntoon.

Musta tämä on hyvä aihe. Pari päivää sitten tuli keskusteltua somesta muutaman tuttavan kanssa ja siitä, miten somessa on niin helppo vaan kommentoida mitä ekana mieleen tulee ilman mitään filttereitä. Aina välttämättä ei muisteta fiilistellä sitä, miltä itsestään tuntuisi saada tietynlainen kommentti, joka on varustettu kommentoijan tunnelatauksella tai vahvalla mielipiteellä.

Tuttavistani toinen on mm. Jodelin aktiivikäyttäjä. Itse en kuulu Jodelin kohderyhmään, joten en pörrää siellä. Olen ennemminkin Insta- ja Face-ihmisiä. Tuttavani tiesi kuitenkin kertoa, että myös minua on siellä kommentoitu. Oho!

Kävin katsomassa kommentin ja joku on kysellyt miepiteitä Coaching Kira -blogistani. Ketjun aloittajaa ihmetytti myös ”jatkuva rentouden toistaminen, kun vaikuttaa kuitenkin hiukan tiukkapipolta.” Seuraava kommentoija on osannut kertoa, että olen ”feikin oloinen tyyppi, tekopirtee”.

Osuiko ja upposiko kommentit? No ei. 😀 Olihan tuolla joku käynyt ihanasti puolipuolustamaan minua – näitäkin tyyppejä aina löytyy, kiitos siitä. <3

”Ihmetyttää jatkuva rentouden toistaminen, kun vaikuttaa kuitenkin hiukan tiukkapipolta.”

”Feikin oloinen tyyppi, tekopirtee”.

Mutta rehellisesti. Ei satuta. Miksi ei? Kerronpa teille jotain, jonka olen tällaisena tiukkapipona ja tekopirteenä feikki-ihmisenä elämästä matkan varrella oppinut. 🙂

Screen shot Jodel-keskustelusta. Harmi, kun näitä ei löytynyt lisää, olisi ollut kiva lukea. 🙂

JONKUN TOISEN NÄKEMYS SINUSTA ON HÄNEN ITSENSÄ MUODOSTAMA KÄSITYS

Tämä on mun mielestäni aivan nro 1 asia muistaa, kun liikut somessa. Me ihmiset muodostamme reippaasti alle kolmessa sekunnista toisesta ihmisestä mielipiteen. Mielipide jostain ihmisestä muodostuu mm. sen kautta miten maailmaa katsomme, miten suhtaudumme itseemme ja peilaamme itseämme suhteessa arvosteltavaan kohteeseen, historiastamme, taustastamme ja kokemuksistamme, sen hetkisestä tunnetilastamme, kasvatuksestamme, näkökulmistamme…

Meillä on jatkuvasti jonkin sortin linssit, joiden läpi kulloinkin maailmaa ja muita ihmisiä tarkastelemme. Ne linssit vaihtelevat muun muassa edellä mainittujen tekijöiden puitteissa.

Se, mitä jokin toinen minussa näkee on hänen itsensä muodostama käsitys minusta. Tai mitä toinen tuntee minua kohtaan on hänen oma tunteensa. Näillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, millainen minä oikeasti olen ihmisenä.

Se, mitä toinen näkee tai kokee on hänelle tosi. Kyllä. Mutta sillä ei ole mitään tekemistä todellisen totuuden kanssa. Tai mielipiteillä: meillä on kaikilla oikeus mielipiteisiimme, mutta ei kukaan ole oikeassa tai väärässä.

Voit siis ihan huoletta tuudittautua sillä ajatuksella, että jonkun toisen kirjoittama lause sinusta ei millään muotoa kerro sinusta. Ennemminkin se kertoo kirjoittajasta itsestään.

Hei tsekkaa muuten nää! Tiukkapipotäti kävi ostamassa itselleen sinisen valon suodattimen sisältävät lasit! Samalla nää toimivat sellaisina yksisarvishattaralinsseinä, ettei paljoo toi somearvostelu silmäkuoppia koverra. 😀 Ei mitkään halvimmat, mutta megakivat! (Hankittu Kampin Synsamista) 

TOISEN TUNNE ON HÄNEN TUNTEENSA – TUNNE SINÄ ITSESI

Kannattaa panostaa hyvään itsetuntemukseen: tärkeintä on oma sisäinen puheesi. Sinun täytyy itse kannustaa itseäsi. Millainen sinusta on hyvä ystävä? Ole itsellesi sellainen.

Kun sinä tunnet itsesi ja tiedät seisovasi omilla jaloillasi on oikeastaan ihan se ja sama, mitä toinen sinusta ajattelee. Koska edelleen se on sen toisen ihmisen ajatus sinusta – ei absoluuttinen totuus.

Musta tää Jodel-setti on hyvä esimerkki. Mistä (264 päivää sitten kommentoinut) kommentoija voi oikeasti tietää olenko tiukkapipo? Ehkä hän on muuttanut käsitystään matkan varrella, kun on lukenut tekstejäni. Tai sitten hän on yhä sitä mieltä. Mene ja tiedä.

Jos joku pitää minua tiukkapipona se ei ole minulta pois. Tai entä jos olenkin tiukkapipo? Musta tätä on hyvä pohtia. Näistä saa hyviä ajattelun aiheita:  jos olisin supertiukkapipo, niin miettisin hetken voisinko oikeasti höllätätä jossain. Meneekö monta asiaa sivu suun elämästäni ja elämäni nauttimisesta, koska olen tiukkis? Koenko itse, että missaan jotain?

Mielenkiintoista on myös miettiä, miten määritellään tiukkapipo.

Somessa pörrätessä on hyvä muistaa myös se, että joku sana tarkoittaa ehkä sille toiselle ihmiselle eri asiaa, kuin sinulle. Tämä siksi, että meillä kaikilla on oma polkumme kuljettuna, joka muokkaa meitä ja ajatuksiamme.

Mä en tiedä, mitä mua kommentoineelle tiukkapipoisuus tarkoittaa, joten en voi ottaa siitä stressiä. Sen sijaan tiedän, mitä itselleni tiukkapiposuus tarkoittaa enkä koe olevani sellainen. Miksi siis ihmetellä tai harmitella sen enempää?

Nää on  hyviä hetkiä pieneen itsetutkiskeluun. Ei niihin tarvitse suhtautua arvottaen tai niin vakavasti, vaan uteliaasti ja pohdiskellen. Summa summarum: tunne itsesi, koska vain sillä on merkitystä.

Itseasiassa lasit ovat _tavallaan_ feikit: näissä ei ole vahvuuksia. OMG, oon feikkilasitiukkapipo! 😀

ÄLÄ VERTAILE ITSEÄSI MUIHIN TAI KILPAILE MUIDEN KANSSA

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä haluan korostaa, että kannattaa unohtaa itsensä vertailu muihin ja kilpailu muiden kanssa. Kukaan ei koskaan tule olemaan samanlainen, kuin sinä etkä sinä tule koskaan olemaan samanlainen, kuin muut.

Parasta on olla oma itsensä, sillä kaikki muut ovat jo varattuja.

Itsensä vertailu muihin ei tutkitusti tuo onnea, vaan päin vastoin. Se saa sinut keskittymään epäolennaiseen – yleensä siihen, mitä sinulla ei ole, kun pointti on huomata ja olla kiitollinen niistä jutuista, joita sinulla jo on.

On eri asia inspiroitua, innostua ja motivoitua erilaisista kuvista. Pohdi siis, mitä tarvettasi some palvelee.

Ihmisen perustarpeisiin kuuluu halu olla hyväksytty. Somessa tuppaa olemaan vähän
virheellisesti se uskomus, että meidän pitää saada tunnustusta ja tykkäyksiä
ollaksemme hyväksyttyjä. Ajattelemme helposti, että jos juttumme ovat tykättyjä,
niin saavutamme tämän tunnustuksen.

Käsi sydämellä: onko se oikeasti niin, kaverit?

Nykypäivänä voimme jo ostaa muilta tykkäyksiä ja klikkauksia. Eli kaikki ei edes ole sitä, miltä näyttää. Ja loppupeleissä mitä siitä hyötyy? Tekeekö se sinusta paremman ihmisen itsellesi tai läheisillesi? Tekeekö sinusta aidosti onnellisemman?

Vai oletko silti todellisuudessa sama ihminen niistä tykkäyksistä ja hehkutuksista huolimatta?

Entä miksi muiden kanssa ei kannata kilpailla? Liiallinen kilpaileminen saattaa ensinnäkin aiheuttaa turhautumista ja toisekseen se saattaa kääntyä sinua vastaan.

Esimerkki. Jos keskityt treenaamaan enemmän/yhtä paljon, kuin kaverisi tai joku seuraamasi somepersoona saa kilpailuasetelma helposti sinut jopa inhoamaan treenaamista. Yhtäkkiä siitä katoaakin ilo, koska siitä tulee pakote.

Älä siis kilpaile kenenkään kanssa edes jostain mistä pidät, koska saatat jopa päätyä inhoamaan sitä.

Tällaisia tämä tiukkapipo feikkimamma täällä vähän mietiskeli. Mitä ajatuksia teille tulee aiheesta? Kommentoi alle ja jaa blogautukseni jollekin, joka mielestäsi tätä infoa tarvitsee! <3

Ihkua sunnuntaita!
x Kipa

PS. Aikuisten oikeasti noi lasit ovat ihan mun lempparitavara nykyään. Sangat on Guccin.
Suosittelen käymään ainakin hipistelemässä, koska kyllä silmät kannattaa somettaessa suojata. 😀

Lue myös:

4 keinoa kehittää parempi itsetunto

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

*** Instagram: Coachingkira_wellness ***

<3 Moikku! <3