Aktiiviliikkuja & yrittäjä – onko mahdollista olla täysin vapaalla?

Aina välistä joku – itseni mukaan lukien 😃 – ihmettelee lepäänkö koskaan.
Onko mulla yrittäjänä vapaapäiviä ja ryhmäliikuntaohjaajana/aktiivi-ihmisenä lepopäiviä?
Avaan tässä blogautuksessa vähän ajatuksia aiheesta.

KUINKA MAHDOLLISTA ON YRITTÄJÄNÄ OLLA TÄYSIN VAPAALLA?

Osa tietää, että olen ammatiltani yrittäjä. Päiväni ovat kovin pirstaloituneet ja saatan olla vähän siellä sun täällä: päiviin mahtuu tyhy-toimintaa valmennuspäivistä luentoihin ja ihmisten liikuttamiseen, bloggaamista sekä somettamista. Lisäksi ohjaan ryhmäliikuntaa viikolla ja viikonloppuisin ja olen messissä erilaisissa tapahtumissa ja koulutuksissa.

Tähän lisäksi haluan olla koiran kanssa mahdollisimman paljon ja hoitaa Bossen hyvin, kuin myös treenata itse.

Päivän aikana katkoksia tulee jatkuvasti: viestit, mailit, soitot, laskut, ai niin sitä ja ainiin tota. Välillä tuntuu siltä, että voisi vaan jättää kaiken kesken ja lähteä aurinkorannalle reissuun.

Silti kaikesta vaan tykkää eikä mistään luopuisi. Joskus koen minäkin väsymystä. Harmillisinta on kuulla toisen ihmisen silloin sanovan minulle, että ”itsepä olet valinnut”.

Totta. Olen. Mutta se ei silti tarkoita sitä, että yrittäjän voimavarat olisivat äärettömät. Kaikki me olemme valinneet työmme ja sen, mitä päätämme tehdä.

lepopäivä

Joskus FitFashionin snäpissä joku kysyi minulta, että onko mulla päiviä, kun en tee mitään töitä. Hetken mietittyäni huomasin, että ei taida olla. Aina on jotain. Se, onko yrittäjän mahdollista olla kokonaan vapaalla mistään töistä on hyvä kysymys siksi, että sanoisin on.

Eri asia kuitenkin on se, että haluaako yrittäjä olla kokonaan vapaalla ja tekemättä ”mitään”.

STRESSI ON VALINTAKYSYMYS

Mä jäin oikein pohtimaan tätä lepopäivä- tai palautuspäiväkysymystä. Faktahan on, että tilaa tulee, jos sitä ottaa. Aika on sellainen resurssi, jota meillä kaikilla on saman verran, mutta miten sen käytämme tai sen kulun koemme on kaikille eri.

Usein multa ihmetellään, että ”miten hemmetissä sä jaksat tehdä vähän niinku kaikkea”?

Mun mielestä tähän liittyy olennaisesti juuri valinnat. Se, miksi olen valinnut yrittäjyyden. Tykkään toki yrittäjyyden tuomasta vapaudesta. Mutta eniten rakastan sitä, että koen työn merkityksellisyyttä. Koen, että teen tärkeitä asioita. Koen työni merkitykselliseksi ja työni kautta koen, että mulla on merkitystä.

Ja kun sä koet, että sulla itselläsi on merkitystä sä koet onnellisuutta.

Mun mielestä tässä on asian ydin. Siksi sitä jaksaa, vaikka välillä väsyttää – en kuitenkaan enää uuvu, kuten aikoinaan ”oman alan hommissa” valmistuttuani ekonomiksi.

Olen matkan varrella alkanut suhtautumaan stressiin ja kiireeseen hieman eri tavalla, kuin ennen. Ennen tartuin niihin. Annoin niiden ottaa valtaa: äkämystyin ja ahdistuin stressistä ja kiireestä. Kiire aiheutti stressiä.

Ei se nytkään tunnu kivalta, jos on kiire. Mutta voin valita tunnetilani kullakin hetkellä. Mun mielestä kiire ja stressi ovat itse luotuja: kiire on sitä, että ajankäytön suunnittelu on falskannut ja stressi on päätös säilyttää mieli levottomana. Tiedän, olen minäkin hyvä stressaamaan halutessani. Mutta harvemmin enää haluan stressata liikaa ja väärällä tavalla. Olen lisäksi yhä huono ajankäytön suunnittelussani. 😀

Ennen ajattelin stressiä pelkästään pahiksena. Nykyään tiedän, että stressiä voi olla myös positiivista. Sellainen positiivinen stressi, joka tuo voimavaroja ei ole taakka, vaan siivet.

Olen tehnyt tietoisen valinnan stressata vähemmän. Se ei tarkoita sitä, että antaisin aikataulujen paukkua enkä esimerkiksi pysy sovituissa aikatauluissa tai deadlineissa. Se ei tarkoita sitä, että olisin 24/7 naminamipusiousi vaahtokarkkihattaralinnassani ja miettisin, kuinka ihanaa elämä onkaan.

Nope. Se on lähinnä tiettyyn mindsettiin asettumista. Se on valinta, etten äkämysty ja ahdistu. Hengitän syvään ja rauhoitan mielen.

Joskus mut voi myös bongata K&T-, Fit- ja Uniikki-lehdestä, joihin teen treenikuvauskeikkoja ja liikepankkeja tai kirjoitan asiantuntijalausuntoja. Tästä K&T-lehdestä löydät mun 15 minuutin lankutushaasteen.

VÄLIPÄIVÄ TREENISTÄ

Sama homma välipäivien suhteen. Suhtaudun nykyään niihin olennaisena osana jaksamista ja kokonaisuutta. Yhteen aikaan en pitänyt välipäiviä treenistä, sillä pelkäsin alisuorittavani. Ja lihovani. Tai olevani laiska.

Ei välipäivä ole laiskuutta. On oikein levätä silloin, kun tunnet itsesi todella väsyneeksi.

Minulla on tänään pitkästä aikaa välipäivä. <3 Olen jo jonkun aikaa takonut jumppia ja töitä ilman yhtäkään puhdasta vapaapäivää. Olen sijaistanut viime viikkoina todella paljon, joten tunteja on saattanut olla yhtenä päivänä kahdessa eri paikassa.

Siihen tietenkin oman elämän kuorma ja työt.

Tänään minua väsytti niin sairaasti, että jään kotiin. Toisaalta välipäivä tulee hyvään aikaan, sillä odotan kahta eri lähetystä kotiin, joten pitää olla kotona kytiksellä. Lisäksi laskutukseni laahaa taas, joten se täytyy hoitaa tänään. 😀

Treenit kuitenkin saavat jäädä väliin.

On tärkeä taito kuunnella itseään ja osata vetäytyä silloin, kun oikeasti huomaa väsymisensä merkkejä. Joidenkin meistä pitää oppia se, olemalla itselleen armollisempi ja lempeämpi.