Mä olen aina sanonut, että jos ei ihminen itse osaa hiljentää vauhtia
tai pysähtyä, niin kroppa sen kyllä joku päivä sun puolestasi tekee. Kannattaakin ajoissa hiljentää hieman
tahtia ja kysyä itseltäsi, mitä sinä tarvitset tässä hetkessä.

Kuinka helppoa loppujen lopuksi on vaan painaa menemään laput silmillä. Ikäänkuin ajatella, että mitä kovempaa menee sitä kovempaa pääsee. Vauhtisokeus, sitä se on. Ja siihen päälle ajatellaan, että ”sitkun tämä tai tuo on ohi, niin tilanne rauhoittuu.”
Pidin viime torstaina taas hyvinvointiluennon, aiheena hyvinvoinnin prioriteetit.

Huomasin, kuinka ihmist nyökyttelivät sille, että nykypäivänä ei nukuta tarpeeksi. Huomasin, kuinka sille nyökyteltiin, että ateriarytmit eivät ole selkeitä. Huomasin, että sillekin nyökyteltiin, että liikunnan harrastamisesta on tehty megalomaanista suorittamista. Mieltä ihmisiltä puuttuu läsnäolemisen jalo taito, ja sillekin nyökyteltiin. Niin moni väite osui ja upposi, vaikka lähtökohtaisesti elämänhän pitäisi perusteiltaan olla helppoa: syö hyvin, pysy liikkeessä ja nuku riittävästi.

Ei vaan jumankukka toteudu. Miksi ei? KOSKA SITÄ VAAN PAAHTAA MENEMÄÄN!

”MIKSI SÄ BLOGGAAT?”

Multa on kysytty tätä paljon. Varmaan muiltakin bloggaajilta. Miksi ihmeessä joku bloggaa?

Kuten meillä kaikilla täällä FitFashionissa, mullakin on syyni blogilleni. Suoritan tällä hetkellä yrittäjän ammattitutkintoa ja mulla on viimeinen näyttökoe nyt torstaina. Toinen osio näyttökoetta koskee tuotetta ja tuotteistamista. Mun tuote on siis Coachingkira. Olen näyttökokeen myötä joutunut pohtimaan paljon sitä, millä tyylillä ja miksi teen sitä mitä teen.

Olisittepa nähneet arvioitsijan ilmeen, kun sanoin, että blogini ei ole olemassa tuottaakseen mulle mahdollisimman paljon rahaa. Blogini on olemassa jakaakseen teille lukijoille tietoa, näkökulmia ja ajateltavaa liikunnasta, hyvinvoinnista ja goodvibeseista. Haluan tarjota konkreettisia vinkkejä siihen, ettei jengi pistele menemään tuolla kylillä pelkästään laput silmillä. Ja siihen, että oikeasti kuunneltaisiin itseämme ja tehtäisiin itsellemme suotuisia valintoja.

Mun toive on, että kaikilla olisi hyvä olo omassa itsessään. Sullakin. Olet sen ansainnut.

Mulla on syyni, miksi mun valmennusotetta kantaa #inhimillinenote. Se on jotain, minkä olen itse joutunut oppimaan ja opiskelemaan. On liian helppoa ruoskia itseään ja vaatia itseltään koko ajan vain enemmän ja enemmän. Antamatta kiitosta siitä, että on oikeasti tehnyt jotain hyvin. JA välillä jopa taputtaa itseään olalle ja kehua. Tai antaa itselleen hali ja sanoa, kuinka hyvä tyyppi sitä oikeastaan on.

Kesä tule jo. <3

Aattele, jos me kaikki pysähdyttäis enemmän ja kuunneltais itseämme tässä hetkessä. Unohdettais sitku-elämä ja mietittäis, mitä valintoja juuri NYT kannattaa tehdä?

Mä toivon, että toukokuusta tulee hyvä. Meille kaikille. Kesää kohti ollaan menossa ja kohta nurtsi on vihreä. Valo antaa voimaa. Mitä sanotte: voidaanko ajatella, että kuunneltaisiin itseämme enemmän? Pohdittais, mitä tässä hetkessä on sellaista, johon voi vaikuttaa juuri nyt eikä mietittäis sitku -elämää. Sitkun kesäloma alkaa on varmasti rennompaa. Mutta mitä voit tehdä tässä hetkessä, jotta sinulla olisi hieman enemmän rentoutta?

Tai mitä ikinä tähän hetkeen tarvitsetkaan. Mitä sä muuten tarvitset juuri nyt?

Mitä toiveita teillä on toukokuun suhteen?
x Kipa

KURKKAA MYÖS:

Säännöllinen ateriarytmi: kirjoitussarja!

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

*** Instagram: Coachingkira_wellness ***

<3