Instagram on selfieitä varten?
Julkaisin eilen Instassani selfien (melko) pitkästä aikaa. Ajatus lähti siitä, että olen aika monessa FB-ryhmässä nähnyt avattavan keskustelun, jossa ihmetellään miksi jotkut laittavat ryhmään itsestään niin paljon selfieitä. Hakevatko kyseiset henkilöt vain huomiota? Hyväksyntää? Kalastelevat tykkäyksiä? Jäin pohtimaan asiaa.
INSTAGRAM ON SELFIEITÄ VARTEN
Kun heittelin tästä ajatuksia ilmoille Facessa sain pari kommenttia siitä, että selfieille on jo paikka: Instagram on sitä varten. Ensiksi ajattelin, että hehe. Hauska vitsi. Mutta sitten törmäsin uudestaan ja uudestaan samantyyppiseen lauseeseen, joten ajattelin että really?
Hups. Olen itse käsittänyt Instagramin vähän väärin, sillä en tiennyt sen olevan nimenomaan selfienjakopalvelu. Olen pitänyt Instagramia yleisesti kuvanjakopalveluna, jonka yhden osan muodostaa selfiet. On siellä kuitenkin paljon muutakin sisustuksesta sporttiin, lifestyleen, joogaan, laituriin ja peltoon sekä aiheesta kukkaruukkuun.
Ennen kaikkea olen pitänyt sitä sosiaalisuuden ilmentymänä. Keinona ihmisille verkostoitua, bondailla, jakaa ajatuksia ja tietoa. Kerääntya samanhenkisten tyyppien kanssa yhden tilin tai kuvan alle. Luoda keskustelua ja ottaa kantaa. Vaikuttaa. Mainostaa ja markkinoida.
Lokakuusta 2010 meillä on ollut käsillämme uskomaton verkoston vyyhti, joka salamannopeasti auttaa meitä löytämään samanhenkisiä ihmisiä (ja eläimiä 😀 ) hashtagien ja nimimerkkien takaa.
…miksi ihmeessä se olisi vain naamakirja? Eikö sitä varten ole Facebook? 😉
SILLÄ #SELFIE
Itselläni kesti useampi vuosi, ennen kuin otin yhden yhtäkään selfietä. Ollakseni rehellinen en aluksi edes pitänyt koko Instagramia uskottavana. Ajattelin sen olevan BOSU-pallon kaltainen ohimenevä ilmestys, joka jäisi unholaan ennen kuin kissan viiksiä kerkiän sanoa.
Toisin kävi. Tällä hetkellä Insta on huimassa nousussa. Vaikka YouTube on tällä hetkellä somekavanista vahvin ja Facebook toiseksi suosituin, niin Insta on jo kolmantena (tiedot vuodelta 2017). Lisäksi sen suosio kasvaa etenkin 18-vuotiaiden keskuudessa.
Monelle tutulleni Instagram on kivunnut Facebookin ohi. Monelle se alkaa olla konkreettinen työkalu, joka kumpuaa samalla erittäin varteenotettavaa sosiaalisuuden juhlahumua.
Itselläni ei ole intresseissä lisätä selfieiden määrää Instassa. Pidän niin sanotusti tasaisen tappavaa linjaa. Itseasiassa olen kautta rantain tuntenut oloni hieman kiusaantuneeksi ottaessani selfien. Miksi?
Ehkä olen pelännyt juuri sitä, että siihen liitetään itsekkyyttä, huomionhakua, tykkäyksien kalastelua tai jopa rahtunen narsismin piirteitä. Ehkä olen salaa ihoni alla pelännyt minäkin kritiikkiä tai joukkolynkkausta – mitäs jos naamavärkistäni ei pidetä? Tai ”se pahin”: mitäs jos naamani ei saakaan tykkäyksiä… 😉
Rehellisesti selfien ottaminen on tuntunut kautta rantain kiusalliselta. Mikä on todella hassua, kun ajattelee kuinka arkipäivästä, ”normielämää”, selfien ottaminen nykyään on! Selfieistä on tullut osa ihmisten arkea.
Eikä rehellisesti itsetuntoni ole kiinni siitä, kuinka monta tykkäystä saan somessa. Joillekin se kuitenkin voi oikeasti olla todella merkittävä tekijä.
Toisaalta itselleni selfiet eivät koskaan ole edustaneet edellä mainittuja asioita: huomionhakua, tykkäyksien kalastelua, itsensä ihailua tai jalustalle nostamista tai mitään muutakaan vastaavaa. En myöskään usko, että pohjimmiltaan kenellekään selfiet edustavat tätä.
Ennemminkin mielestäni kyseessä on vibojen jakaminen. Ja mikä olisikaan ihmiselle, tuolle yhteisölliselle olennolle, luonnollisempaa kuin vibojen jakaminen kanssasiskojen ja -veljien kanssa.🤔😊
HUOMAA MUT!
Pohdin myös eilen omassa IG storyssani sitä, että mitäs sitten, jos kyseessä olisikin huomionhaku? Eikö meihin ihmisiin ole kaikkiin sisäänrakennettu toiminto, joka huutaa ”huomaa mut!” ”Hyväksy mut tällaisena, kuin olen!”
On erittäin inhimillistä etsiä ja kaivata hyväksyntää. Sitä saadakseen (tai ei saadakseen) on ensin kyettävä herättämään huomio. Ei siinä ole mitään pahaa, jos ihminen kaipaa huomiota – se on meissä kaikissa.
Onneksi olkoon, olemme ihmisiä!
Joten huomatkaa toinen toisemme jatkossakin ja thumbs up for selfies! Suotakoon se niille, jotka niitä diggaavat.
- Mitä Instagram teille merkitsee?
- Minkälaista kuvanjakopalvelua se teille edustaa?
- Mitä ajatuksia selfiet teissä herättää?
Hyviä viboja viikkoonne!
x Kipa
PS: Perustin aiheesta innostuneena Facebookiin taas ryhmän. Täällä saat jakaa selfieitäsi niin paljon, kuin lähtee eikä kukaan taatusti vouhota siitä! 😀 Join the group, man!
KURKKAA TREENIVIDEOITA TUBESTA!
Kurkkaa täältä koottuja treenivideoita Coachingkira Vlogista
FITNESSMALLI 2018 -FINALISTI
FOODIN VERKKOKAUPASTA -20% ALE KOODILLA COACHINGKIRA20 !
Foodin – jyväskyläläinen perheyritys
Fitnessmalli 2018 – miksi hain kisaan?
*** Seuraa minua Instassa: @coachingkira***

Fitnessmalli 2018 finalisti
Selfiet on kivoja ja helpoja niinkuin on muuten bosupallokin 😅 Siis musta bosupallolla saa tehtyä kivoja treenijuttuja 😀
Moikka Outi! Ihana, kun kommentoit! Pahoitteluni, että vastauksessa kesti – mulle selvisi vasta tänään siellä meidän ryhmässä ettei kommenteista tulekaan mailiin ilmoitusta. 😀
Haha, hei. Mä käytän iteki Bosua vatsatreenissä!! 😀
Koen myös selfieiden ottamisen jotenkin todella kiusallisena, ja jo ajatus oman kuvani jakamisesta tuntuu lähes mahdottomalta. Puhun siis vain omasta kokemuksestani itseeni. Muiden selfieitä katselen kyllä mielelläni, ja yleisesti pidän selfieiden ottamista ihan normaalina, mutta silti tuntuu kiusalliselta ottaa sellaisia itse, saati julkaista. Lähinnä syynä on varmaan se, että oman naaman näkeminen kuvasta jotenkin hävettää liikaa. Profiilikuvakinikin on monta vuotta vanha, koska en osaa ottaa uutta, ja siihen liittyvä mahdollinen huomiokin tuntuu jo kiusalliselta. Haluaisin kyllä osata suhtautua myös omiin kuviini ”normaalimmin”, mutta häpeän ja kiusallisuuden tunteet vievät tässä voiton.
Lisäyksenä vielä, että pelästyn jo siitä, jos kännykän etukamera menee vahingossa päälle, ja iyritän viuhtoa sen nopeasti pois, ettei se vahingossakaan kuvaa itseäni 😀
Ihana! 😀😀😀
Moikka Anne!
Kiitos kommentistasti – pahoitteluni, kun kesti vastata. Meille ei tällä hetkellä kenellekään bloggaajista tule ilmoitusta mailiin, että on tullut kommentteja blogiin! Ääh.
Joo sama, tykkään katsoa selfieitä ja mielestäni ne ovat kivoja. Itsensä katsominen vaan tuntuu epäluonnolliselta. 😀 Ja vaikka teen esiintyvää työtä en siltikään tykkää katsoa itseäni nauhalta. 😀
Mielenkintoista nuo mainitsemasi häpeän ja kiusallisuuden tunteet. Oletko saanut koppia siitä, mistä ne voisivat johtua?