Terkut Foamroller.fin järjestämästä Fasciapäivästä!

Tällaiset koulutuspäivät ne aina vaan lisäävät kunnioitusta ihmiskehoa kohtaan. Niin hieno mekanismi kuin se onkin, se tarvitsee paljon huomiota, rakkautta ja huolenpitoa. Ja rullausta. 😀

Koulutuksessa nousi paljon mielenkiintoista asiaa liikkuvuudesta, kehon kireystiloista ja niiden ehkäisystä, käsittelystä ja kytköksistä, stressin vaikutuksesta erilaisiin kehotason kiputiloihin sekä terveyttä edistävän liikunnan merkityksestä.

Vääränlaiset liikeradat, vähäiset tulokset

Ennen kuin kukaan meistä voi todella kehittyä liikunnassa ja suorituskyvyltään meidän tulee varmistaa liikkuvuus eli käytännössä oikeanlaiset liikeradat. Kireydet väärentävät liikeratoja, usein rajoittamalla niitä. Tai sitten kireydet aikaansaavat sen, että keho kompensoi liikettä jollain muulla, kuin kohdelihaksella.

Liikkuvuus ja oikeanlaiset liikeradat taataan harjoittelulla, jossa mieli ja ajatus tekemisestä on 100%:sti läsnä. Tarkoitan tällä tietoista treenaamista, kehontuntemusta ja kehon kuuntelua. Me ihmiset olemme yllättävän irrallaan omasta kehostamme nykypäivänä. Sitä voisi kuvitella ilmiön olevan yleinen vähän liikkuvien keskuudessa. Näen päivittäin työssäni kuitenkin sitä, kuinka ”kovaa treenaavat” ovat niitä suurimpia suorittajia ja taitavia unohtamaan kehon kuuntelun ja kehon tarpeet.

Huolitelluilla liikeradoilla, vankalla kehotuntemuksella sekä kehon liikeratoja venyttävillä & vahvistavilla harjoituksilla päästään parhaimpiin tuloksiin – ei hard core -rynkytyksellä.

Hard core on pyramidin huippu – treenin pääpaino tulee olla softin puolella

Tarkoituksenmukaista ei nykypäivän stressaavassa elämäntyylissä ole hakea liikunnalta hard corea tai ”jumia, joka on voimaa”. Nykypäivänä ei ole tarpeen lisäkuormittaa kehon stressitilaa liian kuormittavalla harjoittelulla. Tasapaino on päivän sana. Bodymindfulness. Eli kehotietoisuus ja liike yhdistyvät. AH, lempiaiheeni. 🙂

Liikunnan tarkoitus on lisätä energiaa – ei viedä sitä pois: pois mielestä tai kehosta. Psyyke ja fysiikka vaikuttavat molemmat kokonaiskuormaan ja on aivan turha olettaa saavansa pitkän tähtäimen tuloksia kuormittavalla elämäntyylillä yhdistettynä räkä poskella -liikkumiseen.

Hard core on treenivuoren huippu. Sitä, mitä tulee treenata vähiten. Eniten tulee treenata perustason juttuja: perulihaskuntoa, peruskestävyyttä ja liikkuvuutta. ”Mutta kun se on niin tylsää” kuulee usein sanottavan.

En halua maalata piruja seinälle. Silti se vasta tylsää onkin, kun joku paikka hajoaa ja olet liikuntakiellossa neljän seinän sisällä kotona. Se vasta onkin tylsää.

Huomio kokonaisrasitusmäärä, sillä kaikki vaikuttaa kaikkeen

Kehon kokonaisrasitusmäärään vaikuttavat lepo ja palautuminen (tärkein), työ- tai kouluhommien määrä, sosiaaliset suhteet ja yksilön temperamentti, ruokailutottumukset jne.

Ennen kaikkea tulee huomioida se fakta, että kova (kokonaisvaltainen) rasitus vaatii vähintään yhtä paljon – ellei enemmänkin- kehoa ja mieltä huoltavaa harjoittelua (!).

Itse en usko liikunnan olevan missään muodossa tylsää: uskon vain siihen, ettei kyseisen liikuntamuodon merkitystä tai vaikutuksia kehossaan tunnista. Liikuntaa on hyvin monenlaista ja pääasia on itse liike ja liikkuminen.

Mistä liikunnasta sinä pidät eniten, miksi? Kommentoi alle. Laita myös artikkelia jakoon!

Terveydeksi, ystävät! ❤️
Kipa