23.6.2018

Teemaviikko: some + itsetunto – treenipaineet

Treenaatko juhannuksena vai lepäätkö? Kävin eilen itse treenaamassa jalkoja ja keskivartaloa lyhyen juoksulenkin jälkeen Hot Gym Kinolla, jonne pääsee 24/7 magneettikortilla treenaamaan. Eilinen treeni oli vähän ekstemporemeisinkiä, sillä alustavasti ajateltiin kavetin kanssa mennä Paloheinään heittämään porrastreenin. Epävakaa sää sai liikkujan kuitenkin vaihtamaan pläniä ja hakeutumaan salille. Tsekkaa treeniliikkeitä täältä.

 

 

MIKÄ TOIMII TREENISI MOTIVAATTORINA

Olen myös oppinut treenistä tässä matkan varrella paljon. Olen oppinut olemaan suorittamatta treenaamista. De on todella upea tunne. Jossain vaiheessa nimittäin treenaaminen muodosti ikävän vankilan: sitä piti mennä treenaamaan, vaikka pää olisi ollut kainalossa. Vaikka ei todellakaan olisi yhtään tehnyt mieli. Vaikka ei olisi jaksanut edes olla, ei olisi jaksanut tehdä mitään.

Mikä saa ihmisen tekemään näin? En tiedä, kaikilla on varmasti omat pirunsa takaraivossa. Mä itse pelkäsin menettäväni urheilullisuuden. Mä pelkäsin, että olen riittämätön. Mä pelkäsin, että lihon ja sen jälkeen en ole enää hyväksyttävä. Mä pelkäsin, että olen laiska.

 

Tämä on myös yksi syy, miksi mulla oli motivaatioviikko blogin teemana viime viikolla:

  1. Osa 1 – motivaation löytäminen
  2. Osa 2 – motivaation ylläpitäminen
  3. Osa 3 – pitääkö aina olla motivoitunut
  4. Osa 4 – miten minä pysyn motivoituneena

 

treenipaineet

Enenevissä määrin huomaan myös bloggaajien keskuudessa ns. kaapista ulostuloa: ei jakseta eikä viitsitä enää olle jotain sellaista, mitä ei ole. Kun emme elä oman itsemme näköistä elämää, niin se väsyttää. Se vie meiltä energiaa rakentaa jotain sellaista, jota emme luontaisesti ole.

 

On todella tärkeää pohtia ja tietää, mikä sinua motivoi esimerkiksi treenaamaan. Olen onnellinen huomatessani, että motivaationi treenaamiseen ei rakennu enää ulkoisesta motivaatiosta. Totta kai on upeeta, jos näyttää hyvältä ja siltä, että salilla on tehty muutakin kuin otettu selfieitä.

Kuitenkin on ihanaa, että voi tehdä kevyen treenin, kun siltä tuntuu. Tai levätä, kun on väsynyt. Enää ei ole pakko luukuttaa eikä liikunta ole enää pakonomaista suorittamista.

Eikä tarvitsekaan. Somessa näkyy superpaljon treeniä, tekemistä ja treenattuja kroppia. Vähemmästäkin verkkokalvot bongaa jotain, josta ottaa kenties paineita.

Päästäänkin viikon teemaan: some + itsetunto ja treenipaineet.

 

treenipaineet

Toivoisin, että somea seuraavat ihmiset muistaisivat sen, että some on helposti, kuin toinen maailma. Rinnakkaistodellisuus tai elämä, jota haluttaisiin elää – ei niinkään elämä, mitä eletään. Ei, ei tietenkään kaikkien kohdalla. Ja ei, tässä ei ole mitään väärää. Mutta lukijan kannattaa olla aina tietoinen niistä tunteista ja ajatuksista, joita jonkun tietyn somettajan seuraaminen itsessään herättää. Muita kun emme voi muuttaa, voimme muuttaa vain itseämme.

SOME + ITSETUNTO: KOSKA MÄKIN, NIIN SUNKIN PITÄÄ!

Ei pidä. Kyllä myönnän, että treenaan juhannuksenakin. Treenaan, koska tykkään ja siitä tulee virtaa. Laitan siitä myös someen. Mutta toivon, että jos oikeasti olet päättänyt levätä, chillaa ja tehdä muuta, kuin treenata, niin go for it! Kunto, lihasmassa, paino…nää kaikki kestää parin päivän hölläyksen.

Ei ole väliä, mitä teet nämä 3 päivää. Sen sijaa on väliä, mitä tapahtuu 362:na muuna päivänä.

Tuleeko herkuteltua? Grillattua? Ehkä juotua? Etkä ole päässyt treenaamaan?

No worries, olet silti arvokas ihminen ja hyvä tyyppi.

Somessa on huomattavissa paljon terveellisyyden ihannointia. Välistä saattaa tuntua, että miten hitossa noi kaikki tekee ton: käy töissä, vetää täydellisen aamupalan, treenaa, hoitaa lapsia/koiraa/kissaa/itseään, huoltaa kehoa, treenaa säännöllisesti ja monipuolisesti ja vielä syövätkin superterveellisesti – itse kokkaamansa luomuterveysruokaa!

Toisaalta tämä ei koske kaikkia: sehän riippuu paljon siitä, mitä seuraat somessa. Itse seuraan paljon terveys- ja hyvinvointiaiheisia ketjuja, tilejä, postauksia ja uutisia. Ehkä jollain toisella on enemmän skeittiskeneä, businessta, veneilyä tai kissanpentuja. 🙂

Point being: terveellisyyden liiallisella tavoittelulla saatetaan luoda paineita esimerkiksi tietynlaisesta vartalomallista, liikkumisesta tai elämäntyylistä – huom: vain jos annat sen luoda!

Muista, että kukaan ei kykene olemaan ”täydellinen” 24/7 eikä tarvitsekaan. Toisaalta meillä jokaisella on myös soma käsityksemme siitä, mitä tarkoitetaan täydellisellä ja mitä taas esimerkiksi tavallisella tai normaalilla.

Sun ei pidä stressata siitä, jos et nyt juhannuksena treenannut. Sen sijaan nauti vaan hyvällä omalla tunnolla siitä, mitä kaikkea teet muuta. Nauti ja elä hetkessä. Arjessa kerkiää sitten taas paahtamaan.

Josta tulikin mieleen, ketkä kaikki ovat jo lomalla? 🙂

 

treenipaineet

NÄIN ONNISTUT OLLA STRESSAAMATTA SOMESTA

Kuten sanottu, ei kande stressata, jos juhannuksena vähän poikkeaa arjesta. Jos kuitenkin huomaat olkapäätä kolkuttelevan huono omatunto, niin muista nämä:

 

  1. Kuuntele omaa kehoasi ja mieltäsi. Mitä sinä kaipaat juuri nyt? Mitä tarvitset juuri nyt?
  2. Tekeekö itsensä ja tekemistensä vertailu muihin sinusta onnellisen? Kuinka paljon se auttaa sinua tavoitteesi saavuttamisessa tai ylipäätään elämässäsi?
  3. Tekeekö huono omatunto tai kiire urheilemaan sinusta onnellisen tässä hetkessä? Vai toisiko sinulle enemmän onnea keskittyä hetkeen ja siinä oleviin hyviin asioihin?

 

Palaan arkeen sitten taas arkena. Nyt kun on höllää, niin tee asioita joista nautit. Ei kaikkien tarvitse treenaa intensiivisesti koko ajan:

Jokaisella on oma juttunsa, josta kukin nauttii. <3

 

Aurinkoa viikonloppuunne!
x Kipa

 

 

 

KURKKAA MYÖS:

Teemaviikko: some + itsetunto – Aito arki vs. tykkäykset

 

OSALLISTU HYVÄNTEKEVÄISYYTEEN!

Osallistu hyväntekeväisyyteen tilaamalla Coachingkira20-koodilla Foodinin verkkokaupasta: liikunta kuuluu kaikille!

 

FITNESSMALLI 2018 -FINALISTI

Fitnessmalli 2018 -finalisti – mitä liikunta-alan koulutusta minulla on?

Foodin – jyväskyläläinen perheyritys

Fitnessmalli 2018 – miksi hain kisaan?

 

*** Seuraa minua Instassa: @coachingkira ***

coachingkira

Fitnessmalli 2018 -kisa päättyy lokakuussa!

20.6.2018

Teemaviikko: some + itsetunto – Aito arki vs. tykkäykset

Somessa on vaikeaa olla aito. Tykkäyksienkeruukulttuurimme on edennyt pitkälle ja some laulaa asioista, jotka ovat elämän kohokohtia. Kysymys kuuluukin: onko elämä koko ajan kohokohtia?

 

Teemaviikko jatkuu! Tällä erää haluan nostaa esille somen aitouden. Hei, kertokaa mulle kommenteissa tai IG:ssä, mitä ajatuksia teillä on. Musta olisi kiva kuulla.

Ennen, kuin jatkan haluan korostaa seikkaa, että some ei ole pelkästään paha asia. Some tarjoaa uskomattoman upeat mahdollisuudet esimerkiksi kommunikointiin, verkostoitumiseen, ajanvietteeseen, inspiraatioon, motivointiin, viestin välittämiseen, markkinointiin, tavoitettavuuteen…ja vielä moneen muuhunkin!

Seuraan itsekin somea aktiivisesti ja inspiroidun esimerkiksi menestys- tai onnistumistarinoista. Innostun kuvista, joita siivittää kuvan kanssa linjassa oleva kuvateksti. Kuvateksti, jossa on jokin tärkeä – sydämellä jaettu – sanoma. Epäaidon sanoman ja väkisin ykästyn julkaisun varmasti moni meistä haistaa pitkälle.

Blogautusteni viikon teema kuitenkin on tällä kertaa se, miten sosiaalinen media on hiipinyt vahvaksi vaikuttajaksi meidän ihmisten itsetuntoon. Toki somesta saa myös rohkaisua ja monen monta kannustavaa ja inspiroivaa viestiä, kuvaa ja tekstiä. Haluankin omistaa viikon kaikille heille, teille ja meille, jotka tykkäävät pohtia asioita ja saada näkökulmaa.

 

aito arki vs. tykkäykset

 

Erityisesti omistan viikon Sinulle, joka painit sosiaalisen median aiheuttamien paineiden ja painostuksen keskellä. On todella ok tuntea painostusta. Muista kuitenkin, että se on vain tunne eikä sinun tarvitse lähteä somessa mihinkään sellaiseen, mikä ei ole aitoa sinua. <3

 

MUTTA KUN NE TYKKÄYKSET

Somessa on haastavaa olla aito. Miksi? Koska meille on syntynyt fiilauskulttuuri: meidän pitää kerätä tykkäyksiä ja seuraajia, jotta tunnemme itsemme jonkin arvoiseksi. Tämä on poikinut sen, että haluamme antaa itsestämme mahdollisimman hyvän kuvan muille.

Miksi? Koska silloin saamme tykkäyksiä. Koska silloin me olemme sosiaalisesti hyväksyttyjä. Koska silloin kaikkein syvin perustarpeemme, olla hyväksytty ja kuulua joukkoon, täyttyy.

Kun somessa etenee tykkäykset edellä tulee helposti teeskenneltyä ihan jotain muuta kuin oikesti onkaan.

 

…miksi tämä on haaste? Koska niin moni saa vaikutteita sosiaalisesta mediasta ja some muokkaa ajatusmaailmaamme ja käsitystämme maailmasta. On myös väliä sillä, mitä seuraat.

 

 

aito arki vs. tykkäykset

 

 

Se, mitä seuraat muokkaa vahvasti käsitystäsi nykymaailmasta. Jos seuraat vain fitness-tähtiä tai superatleetteja saattaa käsityksesi kehonkuvasta ja liikunnasta muovautua sen mukaan. Jos seuraat vain ruokakuvia tai ruokaryhmiä saattaa sinulle muodostua vahva käsitys siitä, minkälainen on ”oikeanlainen” tapa kokata, miltä ruoan pitää näyttää tai mitä ja mistä hankittuja raaka-aineita ruoan tulee sisältää.

Siksi, rakast ystäväni, sinun ei kannata ottaa stressiä somesta ja siitä aiheutuvista paineista. Oikeasti. Moni käyttäjä näkee rutkasti konkreettista vaivaa sen eteen, millaisen kuvan haluavat muille itsestään antaa.

Sosiaalisen median tutkija Suvi Uskia lainatakseni:

 

”Ihminen haluaa kaikessa vuorovaikutuksessaan antaa itsestään mahdollisimman hyvän kuvan, vaikka todellisuudessa menisi kuinka huonosti.”

 

Muista, että ne tykkäykset eivät kerro siitä, kuinka hyvä tai arvostettava ihminen sinä olet. Arvostus lähtee omasta itsestäsi: kuinka paljon sinä arvostat itse itseäsi.

 

aito arki vs. tykkäykset

KÄVITKÖ SALILLA VAI _KÄVITKÖ_ SALILLA?

Ja sitten on näitä: sali- ja treenikuvia ja videoita. Olen ollut jos jonkinmoisessa puuhassa mukana viimeiset 12 vuotta, kun olen kokonaan siirtynyt liikunta- ja hyvinvointilalle.

Yksi ilmiö, jota näen paljon on ”salillakäynti”. Mulle on oikeastaan se ja sama, mitä ihminen tekee salilla, kun siellä on – kunhan ei vasten salietikettiä varaa kuntosalilaitteita. 😀

Mutta. Viime vuosina on yleistynyt selfie- ja belfiekulttuuri sekä erilaiset treenivideot niin Faceen, Instaan, kuin YouTubeenkin. Saatetaan kuvan tai videon kanssa hehkuttaa, kuinka jokin treeni se vaan on niiiiin mahtavaa…itseasiassa todellisuudessa itse edes tekemättä kyseistä kokonaista treeniä.

Hyvin usein salilta lähtee mukaan kasa ”treenikuvia”. Hei. Jos postaat itsestäsi Instagramiin treeni- tai salikuvia, niin oikeasti:  TREENAA MYÖS SIELLÄ SALILLA!

Muista siis, että se mitä muut salilla tekevät ovat heidän juttujaan. Pääasia on, mitä sinä teet ja että sinä treenaat oman tavoitteesi mukaan. Ei kannata stressata muiden tekemisistä tai harrastamisista.

Motivaatiota, inspiraatiota ja potkua omiin treeneihin kannattaa aina ammentaa – mutta että stressata jotain sellaista, jota todellisuudessa ei välttämättä edes ole tapahtunut…njääh. Ei kande.

 

JA SIT NE ARJEN TÄYDELLISET ATERIAT <3

Tämän aiheen olen varmasti puhunut jo puhki omassa somessani, mutta pakko vielä vähän raapaista. Olen joskus avautunutkin tästä ”täydellinen aamupala = täydellinen päivä” -syndroomasta.

En sano, että ruokailuissa tulee heittää lekkeriksi. Että tårta på tårta ja kermavaahdolla, kukkuu! Olen kuitenkin sitä mieltä, että arkea tapahtuu. Aina ei edes kerkiä syödä aamupalaa, so not! Ei sinun aineenvaihduntasi vajoa pohjalukemiin, jos silloin tällöin skippaat aamiksen.

Eikä aina kerkiä hidastaa aamuja. Olet silti hyvä tyyppi ja riittävä ihminen.

Tämä on siis hyvä muistaa somessa myös: elämme eri elämänvaiheita ja elämässämme on eri tavalla aikaa, mahdollisuuksia ja voimavaroja. Ei siis kannata stressaa siitä, että naapurin pöydässä on täydellisen kuohkea pinkki tai vihreä smoothie bowl täydellisesti asetelluilla luomu superfoodeilla.

Ne ovat ihania, kyllä! Mutta niitä ei tarvitse kaikkien tehdä saadakseen upean aamun. Voit ihan vaan lättästä ne luomu superfoodit yhteen kekoon ja muu sälä päälle. Avot!

 

aito arki vs. tykkäykset

 

Toinen, mistä paljon avaudun on täydellisyys. Millainen on täydellinen ihminen?

Tähän mulla on oikeastaan lainaus tämän päivän Instagram-postauksestani:

 

”Älä vertaa omaa arkeasi muiden ihmisten kohokohtiin”.

 

On sanomattakin selvää, ettei täydellisyyttä ole. Lakatkaamme siis jahtaamasta sitä.

 

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä: ne tykkäykset ja seuraajamäärät eivät kerro ihmisarvostasi. <3

 

Ihanaa päivää kaikille,

x Kipa

 

 

 

OSALLISTU HYVÄNTEKEVÄISYYTEEN!

Osallistu hyväntekeväisyyteen tilaamalla Coachingkira20-koodilla Foodinin verkkokaupasta: liikunta kuuluu kaikille!

 

FITNESSMALLI 2018 -FINALISTI

Fitnessmalli 2018 -finalisti – mitä liikunta-alan koulutusta minulla on?

Foodin – jyväskyläläinen perheyritys

Fitnessmalli 2018 – miksi hain kisaan?

 

*** Seuraa minua Instassa: @coachingkira ***

coachingkira

Fitnessmalli 2018 -kisa päättyy lokakuussa!

8.4.2018

Näin sosiaalinen media ei vaikuta negatiivisesti itsetuntoosi

Sosiaalisessa mediassa yhdistyy kaksi asiaa: yhteisöllisyys ja tiedon jakaminen. 
Sosiaalisessa mediassa jokaista sitä käyttävällä on mahdollisuus julkaista omia tuotoksiaan ja mielipiteitään. 
Se, onko tuotokset totta vai tarua on jo toinen seikka.

 

Minua on pyydetty jo kauan aikaa sitten kirjoittamaan siitä, miten somessa oppisi olemaan vertailematta itseään muihin ja siitä, miten oppisi antaa sosiaalisen median olla vaikuttamatta itsetuntoon.

Musta tämä on hyvä aihe. Pari päivää sitten tuli keskusteltua somesta muutaman tuttavan kanssa ja siitä, miten somessa on niin helppo vaan kommentoida mitä ekana mieleen tulee ilman mitään filttereitä. Aina välttämättä ei muisteta fiilistellä sitä, miltä itsestään tuntuisi saada tietynlainen kommentti, joka on varustettu kommentoijan tunnelatauksella tai vahvalla mielipiteellä.

Tuttavistani toinen on mm. Jodelin aktiivikäyttäjä. Itse en kuulu Jodelin kohderyhmään, joten en pörrää siellä. Olen ennemminkin Insta- ja Face-ihmisiä. Tuttavani tiesi kuitenkin kertoa, että myös minua on siellä kommentoitu. Oho!

Kävin katsomassa kommentin ja joku on kysellyt miepiteitä Coaching Kira -blogistani. Ketjun aloittajaa ihmetytti myös ”jatkuva rentouden toistaminen, kun vaikuttaa kuitenkin hiukan tiukkapipolta.” Seuraava kommentoija on osannut kertoa, että olen ”feikin oloinen tyyppi, tekopirtee”.

Osuiko ja upposiko kommentit? No ei. 😀 Olihan tuolla joku käynyt ihanasti puolipuolustamaan minua – näitäkin tyyppejä aina löytyy, kiitos siitä. <3

 

”Ihmetyttää jatkuva rentouden toistaminen, kun vaikuttaa kuitenkin hiukan tiukkapipolta.”

”Feikin oloinen tyyppi, tekopirtee”.

 

Mutta rehellisesti. Ei satuta. Miksi ei? Kerronpa teille jotain, jonka olen tällaisena tiukkapipona ja tekopirteenä feikki-ihmisenä elämästä matkan varrella oppinut. 🙂

 

itsetunto

Screen shot Jodel-keskustelusta. Harmi, kun näitä ei löytynyt lisää, olisi ollut kiva lukea. 🙂

 

JONKUN TOISEN NÄKEMYS SINUSTA ON HÄNEN ITSENSÄ MUODOSTAMA KÄSITYS

Tämä on mun mielestäni aivan nro 1 asia muistaa, kun liikut somessa. Me ihmiset muodostamme reippaasti alle kolmessa sekunnista toisesta ihmisestä mielipiteen. Mielipide jostain ihmisestä muodostuu mm. sen kautta miten maailmaa katsomme, miten suhtaudumme itseemme ja peilaamme itseämme suhteessa arvosteltavaan kohteeseen, historiastamme, taustastamme ja kokemuksistamme, sen hetkisestä tunnetilastamme, kasvatuksestamme, näkökulmistamme…

Meillä on jatkuvasti jonkin sortin linssit, joiden läpi kulloinkin maailmaa ja muita ihmisiä tarkastelemme. Ne linssit vaihtelevat muun muassa edellä mainittujen tekijöiden puitteissa.

Se, mitä jokin toinen minussa näkee on hänen itsensä muodostama käsitys minusta. Tai mitä toinen tuntee minua kohtaan on hänen oma tunteensa. Näillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, millainen minä oikeasti olen ihmisenä.

Se, mitä toinen näkee tai kokee on hänelle tosi. Kyllä. Mutta sillä ei ole mitään tekemistä todellisen totuuden kanssa. Tai mielipiteillä: meillä on kaikilla oikeus mielipiteisiimme, mutta ei kukaan ole oikeassa tai väärässä.

 

Voit siis ihan huoletta tuudittautua sillä ajatuksella, että jonkun toisen kirjoittama lause sinusta ei millään muotoa kerro sinusta. Ennemminkin se kertoo kirjoittajasta itsestään.

 

itsetunto

Hei tsekkaa muuten nää! Tiukkapipotäti kävi ostamassa itselleen sinisen valon suodattimen sisältävät lasit! Samalla nää toimivat sellaisina yksisarvishattaralinsseinä, ettei paljoo toi somearvostelu silmäkuoppia koverra. 😀 Ei mitkään halvimmat, mutta megakivat! (Hankittu Kampin Synsamista) 

TOISEN TUNNE ON HÄNEN TUNTEENSA – TUNNE SINÄ ITSESI

Kannattaa panostaa hyvään itsetuntemukseen: tärkeintä on oma sisäinen puheesi. Sinun täytyy itse kannustaa itseäsi. Millainen sinusta on hyvä ystävä? Ole itsellesi sellainen.

Kun sinä tunnet itsesi ja tiedät seisovasi omilla jaloillasi on oikeastaan ihan se ja sama, mitä toinen sinusta ajattelee. Koska edelleen se on sen toisen ihmisen ajatus sinusta – ei absoluuttinen totuus.

Musta tää Jodel-setti on hyvä esimerkki. Mistä (264 päivää sitten kommentoinut) kommentoija voi oikeasti tietää olenko tiukkapipo? Ehkä hän on muuttanut käsitystään matkan varrella, kun on lukenut tekstejäni. Tai sitten hän on yhä sitä mieltä. Mene ja tiedä.

Jos joku pitää minua tiukkapipona se ei ole minulta pois. Tai entä jos olenkin tiukkapipo? Musta tätä on hyvä pohtia. Näistä saa hyviä ajattelun aiheita:  jos olisin supertiukkapipo, niin miettisin hetken voisinko oikeasti höllätätä jossain. Meneekö monta asiaa sivu suun elämästäni ja elämäni nauttimisesta, koska olen tiukkis? Koenko itse, että missaan jotain?

Mielenkiintoista on myös miettiä, miten määritellään tiukkapipo.

 

Somessa pörrätessä on hyvä muistaa myös se, että joku sana tarkoittaa ehkä sille toiselle ihmiselle eri asiaa, kuin sinulle. Tämä siksi, että meillä kaikilla on oma polkumme kuljettuna, joka muokkaa meitä ja ajatuksiamme.

 

Mä en tiedä, mitä mua kommentoineelle tiukkapipoisuus tarkoittaa, joten en voi ottaa siitä stressiä. Sen sijaan tiedän, mitä itselleni tiukkapiposuus tarkoittaa enkä koe olevani sellainen. Miksi siis ihmetellä tai harmitella sen enempää?

Nää on  hyviä hetkiä pieneen itsetutkiskeluun. Ei niihin tarvitse suhtautua arvottaen tai niin vakavasti, vaan uteliaasti ja pohdiskellen. Summa summarum: tunne itsesi, koska vain sillä on merkitystä.

 

 

itsetunto

Itseasiassa lasit ovat _tavallaan_ feikit: näissä ei ole vahvuuksia. OMG, oon feikkilasitiukkapipo! 😀

ÄLÄ VERTAILE ITSEÄSI MUIHIN TAI KILPAILE MUIDEN KANSSA

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä haluan korostaa, että kannattaa unohtaa itsensä vertailu muihin ja kilpailu muiden kanssa. Kukaan ei koskaan tule olemaan samanlainen, kuin sinä etkä sinä tule koskaan olemaan samanlainen, kuin muut.

 

Parasta on olla oma itsensä, sillä kaikki muut ovat jo varattuja.

 

Itsensä vertailu muihin ei tutkitusti tuo onnea, vaan päin vastoin. Se saa sinut keskittymään epäolennaiseen – yleensä siihen, mitä sinulla ei ole, kun pointti on huomata ja olla kiitollinen niistä jutuista, joita sinulla jo on.

On eri asia inspiroitua, innostua ja motivoitua erilaisista kuvista. Pohdi siis, mitä tarvettasi some palvelee.

 

Ihmisen perustarpeisiin kuuluu halu olla hyväksytty. Somessa tuppaa olemaan vähän
virheellisesti se uskomus, että meidän pitää saada tunnustusta ja tykkäyksiä
ollaksemme hyväksyttyjä. Ajattelemme helposti, että jos juttumme ovat tykättyjä,
niin saavutamme tämän tunnustuksen.

 

Käsi sydämellä: onko se oikeasti niin, kaverit?

Nykypäivänä voimme jo ostaa muilta tykkäyksiä ja klikkauksia. Eli kaikki ei edes ole sitä, miltä näyttää. Ja loppupeleissä mitä siitä hyötyy? Tekeekö se sinusta paremman ihmisen itsellesi tai läheisillesi? Tekeekö sinusta aidosti onnellisemman?

 

Vai oletko silti todellisuudessa sama ihminen niistä tykkäyksistä ja hehkutuksista huolimatta?

 

Entä miksi muiden kanssa ei kannata kilpailla? Liiallinen kilpaileminen saattaa ensinnäkin aiheuttaa turhautumista ja toisekseen se saattaa kääntyä sinua vastaan.

Esimerkki. Jos keskityt treenaamaan enemmän/yhtä paljon, kuin kaverisi tai joku seuraamasi somepersoona saa kilpailuasetelma helposti sinut jopa inhoamaan treenaamista. Yhtäkkiä siitä katoaakin ilo, koska siitä tulee pakote.

 

Älä siis kilpaile kenenkään kanssa edes jostain mistä pidät, koska saatat jopa päätyä inhoamaan sitä.

 

Tällaisia tämä tiukkapipo feikkimamma täällä vähän mietiskeli. Mitä ajatuksia teille tulee aiheesta? Kommentoi alle ja jaa blogautukseni jollekin, joka mielestäsi tätä infoa tarvitsee! <3

 

 

Ihkua sunnuntaita!
x Kipa

 

PS. Aikuisten oikeasti noi lasit ovat ihan mun lempparitavara nykyään. Sangat on Guccin.
Suosittelen käymään ainakin hipistelemässä, koska kyllä silmät kannattaa somettaessa suojata. 😀

 

 

 

 

Lue myös:

4 keinoa kehittää parempi itsetunto

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

*** Instagram: Coachingkira_wellness ***

hyvinvointi

<3 Moikku! <3

1.1.2018

4 keinoa kehittää parempi itsetunto

ME KAIKKI KAIPAAMME ARVOSTUSTA

Me kaikki kaipaamme arvostusta. Ja sen, että joku meidät huomaa. Että saamme jollain tasolla palautetta ja koemme yhteyttä. Loppupeleissä meistä jokainen ihminen kaipaa hyväksyntää.

On kuitenkin syytä pohtia, mistä perimmäinen arvostus ja hyväksyntä ja tarve näille lähtee. Tuleeko se ulkopuolelta? Muista ihmisistä, tekemisistäsi tai siitä, mitä omistat tai minkä tittelin takaa toimit?

Vai tuleeko se jostain lähempää? Nimittäin sinusta itsestäsi.

 

arvostus

Elämää ei kannata ottaa liian vakavasti. <3

 

KAIKEN PERUSTA ON HYVÄ ITSETUNTO

Toki vuorovaikutussuhteet vaikuttavat huimasti. Se, millaisia ihmisiä ympärillesi on siunaantunut tai kerääntynyt tai millainen koti ja kasvatus sinulla on ollut. Itsetunto rakentuu meillä hyvin nuorena, mutta on hyvä huomata sen myös kehittyvän elämän myötä. Meidän on siis mahdollista vaikuttaa itse itseemme hyvin paljon.

Millaiseksi sinä koet itsetuntosi? Mikä mielestäsi on eniten vaikuttanut omalla kohdallasi itsetuntoosi?

Olen pohtinut pitkin syksyä itsetuntoa ja sitä, mikä saa ihmisen tekemään elämässään tietynlaisia valintoja. Mikä on se sisäinen draivi, motivaattori, joka saa ihmisen toimimaan. Mistä kumpuavat tietyt valinnat ja tietty tapa katsoa maailmaa tai itseään suhteessa ympäristöönsä?

Itsetunto rakentuu pitkälti siten, millaiseksi itse itsemme koemme. On kyse luottamuksesta itseensä ja itsearvostuksesta. Siitä, että itse arvostat omia kykyjäsi, ominaisuuksiasi ja taitojasi.

Tämän soisi kaikilla olevan totta kai hyvä. Mutta entä jos itsetunto rakentuu siihen, että ajattelee olevansa ylivoimainen? Haluaakin todistella itselleen tai muulle maailmalle jotain. Onko kyse hyvästä vai huonosta itseluottamuksesta?

Tai oikeastaan voiko itseluottamusta arvottaa ja kuka itseluottamuksen arvottaa? Meistä jokainenhan katsoo maailmaa omien linssiensä, uskomustensa ja arvojensa mukaan. Entä jos joku katsoo maailmaa omien linssiensä läpi niin, ettei nää omissa tekemisissään mitään väärää – vaikka sinun silmiisi hänen tekemisensä ovat täysin vääriä tai vähintään kyseenalaisia?

 

Sinulle, joka elät elämääsi todistellen muille jotain: kenelle yrität todistaa ja mitä?

 

arvostus

Olet ainutlaatuinen. <3

4 KEINOA MITEN KEHITTÄÄ ITSETUNTOA

Ja hei – totaalivale olisi sanoa, etteikö itselläni olisi joskus ollut tarvetta huudella ja meuhkata. On minullakin ollut vaiheeni, jolloin en oikeastaan tiennyt kuka olen ja mitä minusta tulee isona. Enkä tiedä vieläkään: kaikkea ei voi suunnitella etukäteen ja toisaalta mikään ei ole pysyvämpää, kuin muutos.

Mutta olen kasvanut tietynlaisen vaiheen ja minän ohi. Osittain elämä on tehnyt omat jekkunsa ja opettanut, osittain kiitosta täytyy antaa myös iän kertymisestä. Osittain kortta kekoon on kantanut erilaiset tunteiden tarkasteluun ja niiden tunnistamiseen & nimeämiseen tarkoitetut koulutukset sekä työ hyvinvointi- ja terveysvalmentajana.

Mikä on auttanut minua kehittämään itsetuntoani? Halusin koota 4 asiaa, jotka olen oivaltanut lyhyen elämänmatkani varrelta.

Toivottavasti niistä löytyy sinulle käyttökelpoisia ajatuksia tai ehkä ajatukseni resonoivat kanssasi. <3

 

1. Vältä lokeroimasta itseäsi
Lokerointi johonkin tiettyyn tuo mukanaan aina vertailua. Vältä siis lokeroimasta itseäsi mihinkään sellaiseen, johon et välttämättä kuulu. Pitääkö sinun olla samanlainen, kuin joku toinen? Älä myöskään vertaa itseäsi muihin, olet yksilö ja ainutlaatuinen. Maalaa oma maailmasi, mutta tee se lain, etiikan ja moraalin sallimissa rajoissa. 😉

 

2. Säilytä lapsenmielinen uteliaisuutesi
Sen sijaan, että vain tekisit pyri kysymään itseltäsi jatkuvasti ”miksi”-kysymyksiä. On liian helppo ottaa asioita sellaisinaan ja jopa valmiiksi pureskeltuina. Silloin on riskinä se, että et seuraakaan sydäntäsi ja sitä mikä on sinulle tärkeintä. Miksi sinä elät tätä elämää? Kenen elämää elät?

Joskus on ihana elää elämää lapsenmielisten linssien kautta: kuin kokisit asioita ensimmäistä kertaa tai katselisit niitä ihan vain sellaisina, kuin ne ovat. Arvottamatta tai miettimättä mikä on hyvää, parempaa tai huonompaa.

 

3. Säilytä avoin mieli
Mikään ei ole pysyvämpää, kuin muutos. Meillä ihmisillä on tajuttoman vahva tendenssi vastustaa muutosta. Irtipäästäminen on hankalaa, koska emme tiedä tulevaa. Muutos voi olla kuitenkin myös hyvä asia. Säilytä avoimuus ja ole avoin myös toisenlaisille olemisen tavoille kuin vain niille, jotka itse tiedät.

 

4. Ole itsellesi rehellinen, uskalla epäonnistua
On todella vaikeaa tunnustaa erehtyneensä. Pelkäämme epäonnistumista. Sen sijaan,e ttä pelkäisimme epäonnistumista opi sietämään epävarmuutta ja rakastamaan epäonnistumisia: epäonnistuminen on todellisuudessa mahdollisuus kehittyä. Ole itsellesi rehellinen: mitä olisit voinut tehdä toisin? Mitä juuri opit?

Unohda se, että joku saattaa nauraa, ivata tai hymistä. Se ei ole sinulta pois, ettei joku toinen ihminen ole ymmärtänyt kunnioittaa sitä, että ainakin sinä yrität. <3

 

arvostus

Löydä itsesi suuresta kuvasta. Sinulla on väliä. Sinulla on tarkoitus. <3

LÖYDÄ ITSESI SUURESTA KUVASTA

Ihminen voimaantuu omassa itsessäään ja tekemisissään, kun löytää oman merkityksensä suuresta kuvasta. Mitä sinä haluat saavuttaa elämässäsi? Mitä haluat tehdä, nähdä ja kokea?

Muista, että sinulle kaikki on mahdollista: hyvin usein ihminen itse seisoo oman menestyksensä tiellä jarruttavine uskomuksineen.

Sinä riität sellaisena, kuin olet ja olet osa kokonaisuutta. Suurta kuvaa.

Ilman sinua tämä maailma ei olisi sama.

 

Voimaannuttavaa uutta vuotta 2018 kaikille!
x Kipa

#inhimillinenote

 

 

 

EDELLINEN KIRJOITUKSENI:

Coachingkira Vlogi | Miten selvisin ilman huonekaluja? Entä niiden kokoamisesta?

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

 

*** Instagram: ***
Coachingkira

hyvinvointi

~ Intohimolla ajettu asia on luotu onnistumaan. ~

20.4.2017

Laihduttaminen: ”Älä koskaan puhu lapselle laihduttamisesta”

Laihduttaminen | Ei ole kiva kuulla lapsena olevansa pullea

Törmäsin tässä pääsiäisenä aiheeseen ”Älä koskaan puhu lapselle laihduttamisesta” – lue lastenpsykiatri Janna Rantalan neuvot painosta keskustelemiseen”

 

Voit lukea linkin täältä.

 

Jostain syystä tämä vain tarttui. Aloin muistelemaan omaa lapsuuttani ja aikaa, jolloin itsekin oli siinä iässä, että paino ja minäkuva todella askarrutti.

Miten teillä kotona tai kaveripiirissä puhuttiin painosta, ulkonäöstä, ylipainosta tai koosta, kun sinä olit pieni?

Olen monta kertaa ollut aikeissa kirjoittaa tästä omia ajatuksiani ja kokemuksiani. Minun lapsuudessani ylipaino oli heikkoutta ja hoikkuus tavoiteltava arvo: hoikemmat pärjäisivät varmemmin – erityisesti työelämässä. Ja ylipainoiset olisivat laiskoja.

Todellisuudessa näin ei tietenkään ole, enkä enää aikuisiällä ole suostunut ajattelemaan näin.

Olen saanut tehdä valtavasti työtä oman kehonkuvani eteen, sillä se on ollut aikoinaan aivan vääristynyt. Sille on siis syynsä, miksi teen tätä työtä ja tällä intohimolla. Ja sille on vissi syynsä, miksi puhun tietyistä asioista ajatuksella #inhimillinenote. ❤️

Ei ole kiva kuulla olevansa hieman pullea. Se satuttaa murrosikäistä. Eikä ole kiva kuulla paheksuvia kommentteja siitä, että tykkää makeasta. Lapsena olinkin perso makealle. Olen yhä. 🙂

 

 

”– Totta kai jokainen haluaisi säästää lapsensa typeriltä kommenteilta ja ulkonäköpaineilta, mutta lapsen itsetunto rakentuu suurimmaksi osaksi siitä, miten rakkaimmat hänet näkevät. Miten me olemme ja toisiamme rakastamme, se on lapsen itsetunnon kannalta kaikkein tärkeintä.

– Lapsen itsetunto ja itsensä arvostus ei myöskään synny pelkillä kehuilla, vaan siitä, miten vanhemmat suhtautuvat toisiinsa ja itseensä. Siksi ei pitäisikään koskaan rypistellä kulmiaan peilin edessä tai huokailla omasta painostaan. Myös toisen syömisten kyttääminen tai painokiloista huomauttelu on parisuhteessa älyttömän vahingollista sitä vierestä seuraavalle lapselle.

Tarkoituksella tai ajattelematta töksäytetyt kommentit lapsen painosta voivat haavoittaa niin paljon, että ne jäävät vaikuttamaan vielä aikuisiälläkin kaikkiin ihmissuhteisiin.

– Se on todella harmi, jos näin käy. Esimerkiksi painosta kiusaamisen seurauksena ihminen voi alkaa tulkita kaikkia suhteitaan tämän kautta. “Nyt tuo vilkaisi mua. Ihan varmasti katsoi mun mahaani.” tai “Toi lähestyy mua, eiks se tajuu, että mä oon näin lihava.” Tällainen on todella raskasta.”

 

Paljonkos painaa? 🙂

 

Laihduttaminen | Paino on vain luku

Me olemme niin paljon muutakin, kuin vain painomme. ❤️

Oivalsin kerran, miksi oikeastaan teen työkseni sitä mitä teen eli ohjaan oman kehon kuunteluun, omien tunteiden ja ajatusten tarkasteluun ja itsensä hyväksymiseen jakaen niihin konkreettisia keinoja ja eväitä.

Ensisijaisesti teen tätä kaikille heille, jotka vähääkään joskus unohtavat itsensä, hukkaavat syvimmän olemuksensa tai kadottavat hetkellisesti suuntansa ja omat ajatuksensa ulkonäköpaineiden keskelle.

Teen tätä torpatakseni ulkonäkökeskeisyyden sekä hyvinvointikäsitteeseen liittyvät ylisuuret terveysodotukset  ja -olettamukset. Teen tätä muistuttaakseni, että Sinun ei tarvitse olla superihminen. Vaan, että Sinun tulee riittää itsellesi ensin, ennenkuin voit riittää muille.

Teen tätä, jotta sinä ymmärrät että olet oikeutettu rakastamaan itseäsi sellaisena, kuin olet. Jotta näet hyvän itsessäsi.

Mutta. Ennen kaikkea tajusin tekeväni tätä työtä sille nuorelle tytölle, joka joskus olin. Hänelle, jonka tunsin ankaruudesta itseään ja ulkonäköään kohtaan. Hänelle, joka vaati itseltään enemmän, kuin oikeastan jaksoi kantaa.

Eli teen tätä työtä myös itselleni: sillä minä haluan muistuttaa myös itse itseäni siitä, että minä riitän. Että minä riitän ennen kaikkea itselleni. Että minä olen kulkenut tiettyä polkua juuri siksi, että siitä tulee jonain päivänä minun vahvuuteni ja voimani auttaa muita.

❤️

Arvostakaamme itseämme sellaisena, kuin olemme.

Sinussa on sisällä niin paljon hyvää.

 

Rakkaudella,

Kipa

 

Artikkelikuvat: Veera Kurittu

 

*** Seuraa minua: ***

Facebook – Instagram – YouTube – Bloglovin

<3

Terveysblogi 2020