2.7.2018

Ryhmäliikuntaohjaaja: mistä ammennan inspiraationi & arvonta!

Multa kysytään paljon, mikä mua inspiroi ryhmäliikuntaohjaajan työssäni ja miten tälle alalle päädyin. Hyvä kysymys, sillä fudisaikoina pidin ryhmäliikuntaa ja aerobicia ”akkojen jumppana” enkä kuuna päivänä olisi voinut kuvitella, että joku päivä ohjaan V-askelta tai grapevinea. Mitä siis tapahtui?

 

Ennen kuin jatkan, niin pakko mainita. Blogin lopussa voit osallistua arvontaan Instagram-tililläni ja voit voittaa lipun elokuussa 25.8.2018 järjestettävänään Fitness Fest -ryhmäliikuntatapahtumaan Telia 5G Areenalla. Jaossa on yhteensä 6 lippua kyseiseen tapahtumaan – toivottavasti nähdään siellä! <3

Tapahtuman Facebook-sivustolle alkaa pikkuhiljaa tippuilemaan ohjaajaesittelyitä, joten laita sivusto seurantaan.

Tapahtuma ei taatusti jätä kylmäksi!

 

minua inspiroi

Suosittu Les Mills -ryhmäliikuntamaraton järjestetään kolmatta kertaanTelia 5G Areenalla lauantaina 25.8.2018. Treenit tapahtuvat fudiskentän nurmella klo 10-17, jonka jälkeen tapahtuman virallisena jatkopaikkana toimii Apollo Live Club.

MITEN LÖYSIN RYHMÄLIIKUNNAN?

I’m not kidding. Fudisaikoina tuhahdin kaikenlaiselle jumpalle. Se oli mun mielestä akkojen jumppaa. Muutaman kerran fudisharjoituksissa meillä oli aerobicia, jotta koordinaatio ja kehonhallinta paranee ja saamme monipuolisuutta treeniin. Ei se oikein tuntunut omalta jutultani, sillä mielestäni mulla oli kaksi vasenta jalkaa enkä koskaan muistanut koreografioita.

Itseasiassa olen aina ollut huono muistamaan koreografioita, kunnes rupesin ohjaamaan. Ja senkin taidon oppinut vasta tyyliin viidennen ohjausvuoden kohdalla. 😀

Ryhmäliikuntaan ajauduin vähä bpakosta, kun fudis loppui lukion ekalla ja jotain liikuntaa piti kekkasta. Piipahdin Esport Centerissä, joka oli minulle entuudestaan tuttu äitini ja mummuni kautta. Molemmat ovat treenanneet siellä. Löysin Trimmin (joissain paikoissa nimeltään Pace). Ja sitä tahkosin hullun lailla sivuuttaen vieläkin jumpat.

Pari kertaa jumpissa käyneenä totesin, että koreografia ei vieläkään ole vahvuuteni. Olin aina ihan ulapalla.

Vuonna 2000 Hesaan muuton myötä löysin Ruoholahdesta silloisen Wellness -kuntokeskuksen. Siellä tutustuin ensimmäistä kertaa Les Mills – tunteihin: BodyStepiin, BodyPumpiin ja BodyCombatiin. Rakastuin täysin. Simppeliä ja tehokasta! Sarja oli aina pitkään sama, joten mäkin opin touhun. Koin onnistumisen kokemuksia, kun opin jotain uutta ja sain tehoja irti.

Löysin myös spinningin. Ai että, mikä laji!

Sen lisäksi, että viehätyin itse fyysisestä tekemisestä, niin viehätyin myös siitä, kuinka ihmiset tulivat kerta toisensa jälkeen samoille tunneille. Viehätyin siitä, kuinka ihmiset oppivat tuntemaan toisiaan ja ryhmään tuli kiva fiilis. Viehätyin myös siitä, kuinka ohjaaja pysyi samana ja koko fiilis tunnilla oli mukavan kutsuva ja hyväksyvä.

Minua motivoi väsyneinäkin päivinäni lähtemään tunnille kyseisen tunnin vetäjä ja tunnilla käyvät ihmiset: en halunnut missata tilaisuutta enkä kokemusta, sillä kyseinen tunti olisi aina ainutkertainen.

 

minua inspiroi

 

MIKÄ MINUA INSPIROI TYÖSSÄNI?

Olen ollut yhteensä kolmen kuntokeskuksen jäsen. Sen lisäksi minulla on toki ollut salikortteja eri paikkoihin. Mutta jäsenyyksiä kolme. Esport Center, Wellness ja GoGo.

Yksi asia, mikä itseäni asiakkaana inspiroi oli ohjaaja ja fiilis. Olen aina ihaillut sitä, kuinka tietyt ohjaajat saivat luotua superupean fiilisen tunnille omalla läsnäolollaan, taitavalla ja ammattitaitoisella otteellaan sekä ihmisläheisellä olemuksellaan. Samalla he onnistuvat minua saamaan aikaan tehokkaan liikuntakokemuksen.

Toki oma fiilikseni ja jaksamiseni määrittää paljon – kaikki ei ole vain ohjaajan kontolla. Mutta kyllä se näin on, että ohjaajan tyylillä ohjata tuntia vaan on väliä.

Minua inspiroi ohjaaja, joka arvostaa ja rakastaa työtään. Ohjaaja, joka ohjaa intohimosta – ei rahasta käsin. Ohjaaja, joka ohjaa asiaakkalleen – ei itselleen.

Saan vähän näppyjä siitä, jos ohjaaja hehkuttaa, että ”jee, kun tulee itse tehtyä oma treeni tässä samalla”. Mielestäni se edellä ei voi mennä: ohjaaja on ohjaamassa ja coachaamassa ensisijaisesti asiakkaitaan. Oma treeni tehdään työajan ulkopuolella.

(Tämä ei tarkoita, etteikö työ silti olisi fyysistä, mutta ymmärrätte varmaan mitä ajan takaa.)

 

minua inspiroi

Tunnelmia viime vuoden tapahtumasta. <3 Liput ennakkoon 22€ ja ovelta 26€ sisältäen VIP-sisäänpääsyn Apolloon tapahtuman jälkeen.

 

Lisäksi mielestäni me ohjaajat teemme tärkeää työtä: olemme osa ihmisten henkistä ja fyysistä terveyttä.

Mun mielestä se on vaikuttavaa ja pistää todella miettimään omaa ohjaustani. Ajatella, että joku tulee rajallisesta vapaa-ajastaan juuri mun tunnille? Vau. Se on iso vastuu ja kunnia se!

Minua inspiroi huimasti myös se, että ohjaaja haluaa kehittyä työssään. Se, että hän on uudistautumiskykyinen eikä ajattele jo osaavansa työtään niin hyvin, ettei tarvitse kyseenalaistaa osaamistaan. Nöyryys on mielestäni todella hottista. Oman ammattitaidon saa ja se pitääkin tunnistaa, mutta ylpistyä ei saa. Ylpistymiseen loppuu kehitys. Ha kun kehitys loppuu, niin…noh, miksi sitä enää edes tekisi. Rahasta? 😛

Ei tällä alalla rikastu, rahallisesti. Sen sijaan tästä duunista saa ihan huiman määrän sellaista, mikä rahassa ei vaan ole mitattavissa. Rehellisesti itselleni tämä on ollut parasta työtä ikinä.

 

minua inspiroi

Nähdään elokuussa!

 

 

Mistä minä siis ammennan inspiraationi?

 

  • Ajatuksesta, että aina voin kehittyä enkä koskaan ole valmis.
  • Tiedosta, että voin vaikuttaa jonkun ihmisen mieleen tai terveyteen positiivisesti.
  • Siitä, että joku oikeasti valitsee viettää vapaa-aikaansa juuri mun tunnilla.
  • Siitä, että itse saan tästä henkisesti niin paljon. Toki fyysisenkin paremman kunnon, mutta henkinen puoli ja ne kuuluisat kicksit merkitsevät enemmän.
  • Verkostoja. Olen tavannut ihan huikeita tyyppejä ja parhaimmat ystäväni ovat itseasiassa asiakkaitani. 😀
  • Työ pitää nöyränä: aina on joku, joka on parempi minua ja aina on jotain, jossa voisin tehdä paremmin.
  • Hyvästä palautteesta: mikään ei lämmitä sydäntä enempää, kuin positiivinen palaute. Se pitää minut janoisena ylläpitämään ammattitaitoani, sillä työlläni on merkitystä.
  • Koen tekeväni jotain suurta, olen osa hyvinvointi- ja terveysalaa.
  • Inspiroidun kollegoistani ja muista ohjaajista. Vau, miten loistavia ohjaajia onkin niin paljon!
  • Voimaantuminen omassa työssäni: rakastan työtäni ja suhtaudun siihen intohimolla. Olen tehnyt paljon töitä päästäkseni tähän pisteeseen ja koen olevani oikeassa työssä. Tähän mulla on annettavaa – ja se inspiroi!

 

OSALLISTU ARVONTAAN INSTAGRAMISSA!

Suuntaa Instaani ja laita tilini seurantaan. Tägää treenikaverisi, jonka kanssa lähtisit jumpalle tapahtumaan. Voi olla, että onnetar suosii juuri teitä ja elokuussa nähdään! Jee! <3

Käy vilkaisemassa myös HJK Hyvinvointi -sivusto Facebookissa. Facebook ei ole osallisena arvontaan. Lipun arvo 22€. Arvonta suoritetaan keskiviikkona 4.7. klo 21.

 

Hei energistä viikkoa kaikille!
x Kipa

 

 

 

Edellinen kirjoitukseni:

Miten liikunta auttaa pysymään onnellisena

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

 

*** Instagram: Coachingkira ***

hyvinvointi
~ Intohimolla ajettu asia on luotu onnistumaan. ~

21.5.2017

Henkinen kasvu | Tytöstä naiseksi

Eilen vietettiin kotikuntosalillani, Esport Bristolissa, Spring Celebration iltaa. Eilen oli jo lähtökohtaisesti huikea tunnelma, kun pidin BodyAttackini Polar Club -tuntina, jonka päättymisen jälkeen aloitettiin suoraan kevätbileet.

Illan aikana tuli juteltua useamman asiakkaan kanssa ja se kieltämättä kuului tänään äänestä: musan yli on saanut mouhota melko urakalla ja tänään ääni kuulostaa Koivuniemen Paulalta. Joskin tykkään kyllä Paulan raspista… 😀

Henkinen kasvu | Aito yhteys

Mistä näistä salin bileistä tykkään on se, että tulee juteltua eri tavalla asiakkaiden kanssa asioista, kuin ennen tai jälkeen jumppien tai nopsakkaan kylillä kaupan jonossa törmätessä. Keskustelut ovat aivan toisella tasolla ja asiakkaisiin saa aivan erilaisen, aidon, yhteyden. Homma ikäänkuin inhimillistyy.

Kirjoitin aikoinaan Terveysblogiini siitä, mitä bloggaaminen on tuonut elämääni. Monissa teksteissäni olen sivunnut usein sitä, mitä ryhmäliikunnan ohjaaminen on tuonut elämääni. Harvoin sitä olen kuitenkaan yhteen tekstiin kiteyttänyt. Sitä on vaikea kiteyttää lyhyesti, sillä 11 vuoteen mahtuu niin paljon tunnetta, tapahtumia, kohtaamisia, kasvukipuja ja kasvun iloa. Yhden asian haluaisin nostaa esille: henkinen kasvu.

Eilisen myötä ymmärrys siitä vain syveni, että minulle jumpassa ei ole kyse vain jumpasta. Siinä on kyse jostain niin paljon suuremmasta: asioiden, elämysten ja tunteiden jakamisesta. Kohtaamisista. Yhteisistä arvoista ja elämäntyylistä. Huomatuksi tulemisesta. Hyväksymisestä. Hymyistä ja katseista. Ihmisistä. <3

Ennen kaikkea siinä on kyse aidosta yhteydestä: aito yhteys ihmisiin ja aito yhteys itseesi.

 

henkinen kasvu


Paras anti ryhmäliikuntaohjauksesta on omalla kohdallani ollut henkilökohtainen henkinen kasvu.

Niinkuin eilen eräs 58-vuotias miesasiakas eilen juhlissa minulle sanoi: ”Olen käynyt tunneillasi sen verran kauan, että olen nähnyt sinun elämääsi ohjaajana 7-8 vuodelta. Sinä olet kasvanut tytöstä naiseksi.”

 

Henkinen kasvu | Se nuori tyttö

Totta. Olen ohjannut kohta täydet 11 vuotta. Kun aloitin ohjaamaan olin 22-vuotias. Olin keskeneräinen nuori ihminen, joka ei ollut vielä löytänyt paikkaansa. Tiesin mitä halusin elämässäni tehdä mutta en tiennyt miten sen tehdä. Tai mitä se kokonaisuudessaan olisi.

Henkinen kasvu oli tuolloin toissijaista, sillä keskityin tiiviisti fyysiseen puoleen – lähinnä kehoni muokkaamiseen ja kehoni käyttämiseen välineenä omalle juurtumattomuuden tunteelleni.

Olin levoton. Olin malttamaton.

Opiskelin kauppatieteitä, joihin en tänä päivänä opiskeluvalintoja tehdessäni päätyisi. Elin elämää, jota en tässä hetkessä eläisi. Ajattelin itsestäni asioita, joita en nykyajassa ajattelisi. Kohtelin kehoani tavalla, jolla en nykyajassa kohtelisi.

Nuorena aika ajoin tuntui siltä, että minä en riitä. Maailma on niin iso, että minä en koskaan riitä täyttämään sieltä paikkaa. Tunsin itseni niin pieneksi, usein jopa mitättömäksi. Asuin silloin Tampereella. Kuinka kukaan koskaan löytäisi minua sieltä? Jos jotain tekisin, kukaan ei edes huomaisi minun tekevän sitä.

Mihin minä oikein olin menossa? Mitä minusta tulisi isona?

Aika ajoin pelkäsin. Pelkäsin, että asiat eivät olisi hallinnassani eikä minulla olisi asioihin valtaa. Oli niin helppoa suunnata kontrolli elämäntyyliin: liikkumiseen ja ruokavalioon.

Koulu oli oikeastaan helppo suorittaa läpi, sillä siihen ei ollut suurempaa tunnesidettä – sitä vain kulki virran mukana eteenpäin pyrkien pääsemään sieltä mahdollisimman nopeasti ulos. Ajatuksena lähteä luomaan ekonomin uraa. Menestyä yritysmaailmassa. Niittää mainetta ja rahaa.

Tentit tentittiin, ja hyvin menivätkin. Vaadin itseltäni hyviä suorituksia, sillä enhän voinut soittaa kotiin ja kertoa, että en pärjää koulussa.

Gradukin koottiin. Tosin hieman sinne päin. En tänäkään päivänä ole tyytyväinen graduuni, koska sen viilaaminen huippuunsa ei vain kiinnostanut. Inspiraatio zero. Enhän sillä kuitenkaan tekisi mitään merkittävää muutosta elämäni tiellä – saatika akateemisessa maailmassa.

Vaikka itselleni läheinen aihe olikin (kuntoklubien johtaminen ja jäsenyyssuhteiden hallinta), akateemisten professorieni mielestä aihe ei ollut kiinnostava tai tutkimisen arvoinen. Olisi mieluummin pitänyt tutkia työyhteisön hiljaista tietoa. Pidin silti pääni.

Looking back, voisi ajatella olevan monta asiaa, jotka olisin voinut tehdä toisin. On monta asiaa, joiden ei olisi tarvinnut tapahtua.

 

…onko näin?

 

 

Henkinen kasvu | Tämä aikuinen nainen

Koen yhä olevani nuori. En ole yhtä nuori, kuin silloin, mutta olen nuori. Henkinen ikä on se, minkä tunnet sen olevan.

Tänään olen se, miksi olen tullut. Katsoessani taaksepäin en kadu mitään. Päinvastoin, olen syvästi kiitollinen. Ilman sitä, mitä olen kokenut en olisi minä. Ilman sitä suorittajaa sisälläni en muistaisi katsoa asiakkaitani heidän sydämiinsä ja osaisi katsoa heitä. Ilman sitä pienuuden kokemuksen tuskaa en ymmärtäisi, kuinka suuri maailma onkaan. Ja kuinka paljon minulla on annettavaa.

Ilman riittämättömyyden tunnettani minä en käsittäisi, kuinka olen hieno osa jotain suurempaa kokonaisuutta. Kuinka minullakin on paikkani tässä maailmassa ja minulla on merkitystä.

Ilman sitä pakonomaista kontrollin tarvetta en ymmärtäisi irtipäästämisen voimaa, enkä sitä, kuinka hienoa on vain olla tässä ja nyt. En tietäisi, mitä on sisäinen rauha ja tunnistaa sitä, kuinka hyvältä oma sisäinen kannustava puhe tuntuu. Miltä aito hymy ja avoin katse näyttävät.

Tämä aikuinen nainen, joksi olen tullut on matkan varrella ottanut tuon nuoren tytön syliinsä ja sanonut hänelle myötätuntoisesti hyväksyn sinut sellaisena, kuin olet. Olet riittävä juuri tuollaisena, kuin olet.

 

 

henkinen kasvu

 

Minun tarvitsi vain kasvaa ajatukseen siitä, että minun täytyy ensin riittää itselleni. Minun on löydettävä paikkani omassa itsessäni. Minä en ole mitätön – minä olen pystyvä. Minut löytää sen jälkeen, kun olen ensin löytänyt itseni.

Mitä ryhmäliikunta on tuonut elämääni on oman itseni toteuttamista. Olen saanut olla minä. Oma itseni. Tehdä sitä, missä minä olen hyvä ja mihin minulla on intohimo.

Sillä ilman intohimoani tähän kaikkeen minulla ei olisi motivaatiota. Haluan olla ihmisten kanssa, inspiroida. Kannustaa. Haastaa. Kehoittaa kuuntelemaan kehoaan egonsa sijaan. Nauttia hetkestä. Luoda elämyksiä. Tuntea yhteisöllisyyttä, iloa ja onnea. Inhimillisyyttä ja auttamista.

Luotsaamista ottamaan oman itsensä sisäisen pienen lapsen syliin, halata tätä hyväksyen hänet sellaisena, kuin hän on.

 

Joten ystäväni.

Haluan sinun tietävän, että sinä riität. Sinulla on merkitystä tässä maailmassa ja elämässä. Sinä olet pystyvä ja kykenevä. Sinä olet matkalla sinne, minne sinun kuuluukin päästä.

 

 

Rakkaudella,

Kipa

 

#inhimillinenote

 

 

Lue myös:

Kateus on hieno tunne!

 

Edellinen kirjoitukseni: 

Onnellisuus ja hyvä elämä: olethan oman onnesi seppä?

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

*** Instagram: Coachingkira ***

lihava pt

<3

15.5.2017

Vieraskynäkirjoitus vuodelta 2013: Ryhmäliikunta.fi

Aina aika ajoin Facebooksissa pompsahtelee kaikenlaisia muistoja – tai viimeistään elämäsi aktiivisimmat vuodet pompsahtavat jostain päin Googlea. 😀

Törmäsin tässä muutama kuukausi sitten vieraskynäkirjoitukseeni Ryhmäliikunta.fi -sivustolla.

Pieni ote vieraskynästä:

 

”On -onneksi- paljon ihmisiä, jotka nauttivat täysin siemauksin liikunnasta. Liikunta on heille omaa laatuaikaa itsensä kanssa, ja siitä pidetään kiinni. Aivan mieletöntä! Ihanaa! Tällöin liikunta on helposti itseohjautuvaa ja sisälähtöistä. Se tulee luonnollisesti ja siitä nauttii hikoillen hymyssä suin. Askel on kevyt, joskin luonnollista on joskus myös väsymys. Ihmisiä tässä vaan ollaan.

Entäpä silloin, kun ryhmäliikuntatunnille, salille, treeneihin, juoksulenkille tai ylipäätään liikkumaan lähteminen on toistuvasti oman mielen suostuttelua ja pakottamista? Lihakset tuntuvat puurolta, jalkaa ei tekisi oikeastaan mieli nostaa, päässä tuntuu hieman sumuiselta ja itseasiassa ei vaan huvita. Tuleeko silti mennä ja pakottaa keho ja mieli ”kyllä se tästä lähtee” -periaatteella vai olisiko treeni sittenkin hyvä jättää väliin? Usein tulee ajateltua, että jos en mene en kehity (no pain, no gain!), ei tule tuloksia (treeniä ja rahkaa, sillä kehittyy!), lihon (kalori on kalori ja ne pitää kuluttaa – nih), laiskistun (hyi minua, ällöä) tai pahimmillaan varmaan jopa poksahdan maanpinnalta kadoksiin (mitäs et lähtenyt laiskimus maximus)!

Niinkö on?

EI.”

 

Ja sama sanoma toimii työni ja blogini punaisena lankana tänäkin päivänä. <3 Eli samalla tiellä ollaan yhä – elämä on yhtä oodia ihmiskeholle!

 

Those were the days. 🙂

 

Tsekkaa kirjoitukseni aiheesta No pain no gain täältä.

 

Ihanaa alkuviikkoa kaikille!

– Kipa

 

 

Lue myös:

Käytännön vinkit: arki ja sen pienet aktiivisuusvalinnat

 

Edellinen kirjoitukseni: 

Kateus on hieno tunne!


*** Seuraa minua ***

Facebook – Instagram – YouTube – Bloglovin

<3

2.2.2017

Tervetuloa Coachingkira-blogiini!

Coachingkira | Valmennus lähellä sydäntäni

Tuli tänään juteltua hyvä pätkä työhyvinvointivalmennuksessa asiakkaan kanssa siitä, kuinka reilu 5-kymppisen keho ei vaan ole sama, kuin ”silloin nuorena”. Totesin tähän, että näin se on myös 33-vuotiaan näkökulmasta: keho ei ole sama, kuin silloin ennen.

Me ihmiset olemme loistavia vertaamaan itseämme johonkin, mitä aikoinaan olimme. Olemme hyviä pohtimaan asioita, jotka ”silloin ennen” oli jotenkin vähän paremmin. Tämän muiston valossa olemme eri taitavia asettamaan itsellemme korkeita odotuksia esimerkiksi hyvinvointimme suhteen: emme halua aina päästää irti siitä entisestä, koska nykypäivä ei täytä odotuksiamme. Me emme täytä odotuksiamme.

Teen työtä hyvinvointivalmentajana, elämäntaidon valmentajana ja personal trainerina nimellä Coachingkira. Työ on hyvin keskustelevaa ja perustuu ihmisten kuunteluun. Kuulen paljon ihmisten sisäistä puhetta, eli puhetta, joka kohdistuu heihin itseensä.

Kuinka hyviä olemmekaan ruotimaan itseämme siitä, että emme (muka) tee tarpeeksi tai teemme (muka) liian vähän? Kuinka taitavasti painamme itseämme alas silloin, kun emme käyneetkään treenaamassa vaan olimmekin väsyneitä ja jäimme lepäämään? Kuinka vähän annammekaan itse itsellemme tukea silloin, kun sitä eniten tarvitsemme? Entä milloin viimeksi kiitin itseäni jostain?

Vastaus: erittäin hyviä. Todella taitavasti. Liian vähän. En muista.

 

Coachingkira | Mitä kaikkea minä teen?

Perustin Terveysblogin vuonna 2012, vaatimattomana tavoitteena parantaa maailmaa. Löydet sen verkosta www.terveysblogi.fi ja Facebookista. 🙂 Aluksi blogi oli puhdas harrastus, joskin viimeisen vuoden aikana olen aktivoitunut siinä hieman enemmän.

Osa tunnistaa minut sieltä, osa tunnistaa minut ryhmäliikuntamaailmasta ja -tapahtumista. Ryhmäliikunnassa ”esiinnyn” omalla nimelläni – PT-puolelta minut tunnetaan brändinimellä Coachingkira.

Osa tunnistaa minut hyvinvointiluennoilta ja osa erilaisista valmennuksista. Luentoja pidän useamman kuukaudessa, erityisesti mindfulnessiin, uneen & palautumiseen, liikunnan terveyshyötyihin, työhyvinvointiin ja omaan jaksamiseen, omien voimavarojen hallintaan sekä ajanhallintaan liittyen. Coachingkiralla esiinnytään. <3

Osa tunnistaa minut TrainerLabilta kouluttamasta liiketoimintaa ja markkinointia valmistuville personal trainereille.

Osan kanssa ehkä heitellään yläfemmoja ihan muuten vain, kostoksi. 🙂

Terveysblogi on ja pysyy tässä kaiken ohella. Olen innoissani siitä, että FitFashionilta kysyttiin kiinnostustani aloittaa bloggaaminen Coachingkira-nimellä täällä. Olen fiiliksissä! Täällä ajatuksenvirtaa tulee todennäköisesti olemaan enemmän Terveysblogin pysyessä hieman…asiallisempana. 😀

 

coachingkira

Kuva: Veera Kurittu

 

Kuka on Coachingkira?

Olen yksi heistä, joka omakohtaisten kokemusten kautta haluaa muistuttaa, että henkinen ja fyysinen terveys on kaiken a ja o eikä sitä tule ottaa itsestään selvänä.

Olen henkilö, joka aikoinaan oli taitava vaimentamaan kehonsa signaalit ja kuuntelemaan ulkonäkökeskeistä egoaan ja mieltään. En halunnut pysähtyä, sillä olisin joutunut kohtaamaan itseni.

Olen se, joka omilla korkeilla itseensä kohdistuvilla odotuksilla on saanut itsensä kolme kertaa uupumaan.

Olen eräs heistä, jotka useamman vuoden tekivät vastoin oman sydämensä ääntä ja vastoin omia arvojani.

Kuulun heihin, jotka jossain vaiheessa elämäänsä ovat kontrolloineet elämäänsä ja liikuntaa vain tajutakseen, etteivät ne todellakaan ole kontrollissa.

 

Coachingkira blogina

Blogissa #inhimillinenote tulee näkymään vahvasti, ja blogin tavoitteena on tarjota hyvinvoinnin kehittämiseksi konkreettisia keinoja sekä erityisesti ajatuksia arkesi keskelle. Ajatuksia ja aiheita, joita pysähdyn pohtimaan aika-ajoin.

Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan. Toivottavasti voimme yhdessä syventää itseemme kohdistuvaa lempeyttä, huolenpitoa ja kannustusta – sitä me kaikki tarvitsemme. Ei vain muilta, vaan erityisesti itseltämme. <3

Tästä se alkaa!

 

Mikäli teille tulee aihetoiveita tai mitä tahansa kommentoitavaa matkan aikana, just do it! Porukalla aina parempaa!

 

Hyvä vointeja kaikille!
<3 Kipa

 

Artikkelikuvat: Veera Kurittu

*** Seuraa minua ***

Facebook – Instagram – YouTube – Bloglovin

<3

20.11.2016

Riitämme sellaisena, kuin olemme – The One/Superstar 2015 -kisatunnelmia

Kirjoitin viime vuonna kisan jälkeen fiiliksiä kisasta. Nyt kun The One -kisasta on reilu vuosi oli mahtavaa palata tähän tekstiin ja peilata kulunutta vuotta. Vaikka paikka olisi siellä tänäkin vuonna ollut auki jätin osallistumatta kisaan. En ottanut paikkaa vastaan, sillä viime vuonna sain sen minkä minun tarvitsikin saada. Sen sijaan olin Superstarissa tänä vuonna treenaamassa itse koko päivän. Little party never killed nobody. 🙂

Siirrytään siis aikaa takaisin viime vuoteen ja kisan oppeihin.

9.-10.10.2015 vietetyn The One/Superstar 2015 -viikonlopun kisatunnelmia.

 

…

The One -kisa on onnistuneesti saatettu päätökseen. Voitto meni Ruotsiin, ja ruotsalaistuomareiden top-10:iin pääsikin huisit 8 ruotsalaista. Loput listakärkeläiset löytyivät yksi romaniasta ja toinen ”ulkomaalainen” oli suomalainen ohjaajakollegani. Erityisonnitteluhalit Nikolle, hän todellakin ansaitsi paikkansa! ❤️

Kisaan valmistautuminen on matka

Oli kisa mikä tahansa, kokemus on aina matka. Matka alkaa tiedosta osallistua kisaan ja päättyy ovien sulkeutuessa selän takana. Kaikki siltä väliltä ovat suurta henkistä ja fyysistä latausta täynnä. Keskittymistä. Omistautumista. Itsensä tuntemista ja tunnistamista.

Tällä kertaa matka kesti kolme kuukautta.  Nyt oloni on superhuojentunut. Olen oppinut itsestäni ”atleettina”, ohjaajana ja persoonana huimasti. Ja se on matkan suurinta antia. Olen myös saanut kohdata superhienoja tyyppejä ja esiintyjiä sekä bondannut vanhojen tuttujen kanssa. Siitä olen kiitollinen. Priceless!

Aitous näkyy – ole uskollinen tyylillesi

Viikonlopun mukava yhteisfiilis alkoi jo, kun kävin kokeilemassa yhden ryhmäliikuntatunnin hotellini (Elita Palace, suosittelen!) alakerrassa sijaitsevalla kuntokeskuksella (Actic Sport).

Tunti oli -tietenkin- ruotsiksi, joten vaikka olin himppasen ulalla ohjeistuksen suhteen, niin ohjaaja oli valloittava, aito, persoona. Paino sanalla aito. Ja se yhteishenki tunnilla!

Opin, että siinä missä suomalaiset haluavat puurtaa ja hikoilla aidosti yksin omaa treeniään, niin ruotsalaiset haluavat tehdä yhdessä ja tsempata avoimesti toisiaan. Aidosti. Kukin tyylillään ja molempi tyyli parempi.

Kuitenkin tällaiset sosiaaliset tapahtumat, kuin mitä ryhmäliikunta on, ei kukoista ilman aitoa meisinkiä: kaikki saavat olla sellaisia, kuin ovat ja kaikkia tarvitaan juuri senhetkiseen liikuntaelämyksen luomiseen. Tunti ei olisi sama ilman sinua tai minua.

Kisapäivinä aito yhteishenki ja me-fiilis on parasta antia

Viikonloppu jatkui lauantaina kisapäivällä. Se yhteishenki ja fiilis kaikkien osallistujien kesken on mieleenpainuva. Niin paljon hymyä, tsemppauksia ja innostuneita tyyppejä yhdessä paikassa. Tajusin mistä kaikesta oikeastaan on kyse: ilosta, energiasta, motivaatiosta ja yhteishengestä. Siitä aitoudesta.

Oli tuomareiden päätös mikä tahansa, ja puhutaanpa tuomaroinnin reiluudesta mitä tahansa…yhtä asiaa edes paljon kyseenalaistettu tuomarointi ei voinut estää: me kaikki voitimme. Voitimme omat pelkomme, astuimme epämukavuusalueelle, laitoimme itsemme totaalisesti likoon ja annoimme kaikkemme. Ja teimme sen toisiamme arvostaen ja kunnioittaen. Aidosti.

Palautteenanto jäi hyivn yleiselle tasolle, ja se oli ainoa mikä jälkeenpäin jäi harmittamaan. Kaikki tämä kuljettu matka, ne monet ajatukset, teot ja rukkailut…Olisin toivonut yksilöllisempää palautetta.

Omalla kohdallani palaute kuului jotakuinkin näin (englanniksi tosin): Kira, sinussa on valtava määrä energiaa. En tiedä ketään, kuka suhtautuu työhönsä yhtä intohimoisesti, kuin sinä.

Ja aina voidaan kysyä miksi en sitten riittänyt? Miksi en riittänyt kisassa, jossa heataan ”Superstaria”? Miksi en riittänyt tuomareille ja Les Millsille?

Tiedättekö, minä riitän kyllä

Itselleni matka oli ennen kaikkea arvoperustainen herätys. Ymmärsin, mistä kaikessa on kyse, mitä elämälläni haluan tehdä, mitä elämänasennetta edustaa ja mitä arvoja kannattaa. Ennen kaikkea haluan kehittyä ihmisenä, kehittyä paremmaksi minäksi.

Minun ei tarvitse riittää yhdellekään tuomarille. Minun ei tarvitse riittää yhdellekään organisaatiolle. Minun ei tarvitse riittää tietylle lajille. Minun ei tarvitse taistella kollegojani vastaan ammattitaidossa riittääkseni sellaisena, kuin olen.

Minun ei tarvitse muokata kehoani näyttämään tietynlaiselta sopiakseni muottiin. Minun ei tarvitse dietata, pudottaa painoa eikä vääntää salilla riittääkseni ulkonäöllisesti johonkin yhteisöön. Minä riitän viemättä kehoani ja mieltäni äärirajoille.

Tärkeintä on, että riitän itselleni. Tärkeintä on, että olen aito itselleni. Intohimoni ja energiani ei välttämättä riittänyt juuri tähän kisaan – se ei silti tarkoita, etteikö intohimollani saisi tässä maailmassa jotain suurta aikaan. Mitkään maailman sijoitukset tai pisteet eivät kerro sitä kaikkea, mitä taustalla tapahtuu. 

Ja se, rakkaat ystävät, on se juttu: mitä taustalla tapahtuu. Kisoja tulee ja menee. Aikaa kuluu ja elämä etenee. Kun täältä joku päivä lähtö lähenee tärkeintä on tietää, että minä riitin. Minä olen aina riittänyt ja tulen riittämään. Minua ei määritä kisamenestys eikä kukaan ole oikeutettu tuomaroimaan minua.

Ei myöskään sinua, ystäväiseni. Sinä riität sellaisena, kuin olet. Nyt ja aina. Millään muulla ei ole väliä, kuin sydämellä. Se, joka tekee asioita aidosti sydämellään ei voi hävitä.

Onnea kaikille Superstareille – ansaitsimme kaikki paikkamme Tukholmassa!

Päätän tämän kaiken Pikku Prinssin sanoihin:

”Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.”

– Kipa

6.4.2016

Onko ravintolisät treenaajille tarpeen? Lue mistä valmisteista on tutkitusti hyötyä

HS.FI selvitti mistä ravintolisistä on tutkitusti hyötyä ja kenelle. Osan liikkujista jättää napit ja soosit hyllyyn osan taas esimerkiksi saliharrastajista innostuu ravintolisistä jopa liiaksi. Lihastohtori-kirjan kirjoittanut akatemiatutkija Juha Hulmi Jyväskylän yliopistosta kutsuu tätä viimeksi mainittua porukkaa hifistelijöiksi. Kumpaan sinä kuulut?

 

”Osa harrastajista liioittelee ravintolisien merkitystä. He unohtavat, mikä on olennaista, ja yrittävät kikkailemalla löytää oikotien onneen”, Hulmi sanoo.

Terveellinen ja monipuolinen ruokavalio sisältää kaikki ravintoaineet, joita voima- tai fitnessharrastaja tarvitsee. Ravintolisästä on yleensä merkittävää hyötyä vain, jos tietystä ravintoaineesta on ruokavalion rajallisuuden vuoksi puutetta. Toisaalta vaikka monet lisät ovat hyödyttömiä, maltillisina annoksina ne eivät yleensä ole vaarallisia.”

Erityisesti salilla käyvät PT-asiakkaani kysyvät ravintolisien tarvetta. Joskus, tosin harvemmin, ryhmäliikuntapuolella tulee kysymyksiä aiheesta. ”Ravintolisästä on yleensä merkittävää hyötyä vain, jos tietystä ravintoaineesta on ruokavalion rajallisuuden vuoksi puutetta. Toisaalta vaikka monet lisät ovat hyödyttömiä, maltillisina annoksina ne eivät yleensä ole vaarallisia.”

 

Yleisesti terveyden kannalta on riittävää jo kliseeksikin muodostunut ”perus kotiruoka”.

Tottakai (esim. fitness- tai kehonrakennus)kisatavoite on eri: silloin ei haluta jättää mitään arvailujen varaan, vaan kaikki oljenkorret käytetään kisamenestystä tavoitellessa.

””Salilla kävijöiden tulisi muistaa, että mikään ei korvaa perusasioita eli treeniä, ruokaa ja lepoa”, Hulmi painottaa.”

Tämän linkin takaa löydät tietoa sellaisista lisäravinteista, kuin proteiinit, hiilihydraatit, vitamiinit, karnitiini, kreatiini, arginiini, sitruliinimallaatti, BCAA, HMB, HICA, beeta-alaniini sekä kofeiini.

 

Hyviä lukuhetkiä,

– Kipa

 

Mitä mieltä sinä olet lisäravinteista? Mitä lisaravinteita sinä käytät? Kommentoi alle ja jaa artikkelia! 

5.10.2015

Miten valitset itsellesi sopivat treenikengät?

Treenikengät pitäisi valita – tuskan hiki. Ei tiedä, mistä aloittaa. Vaivannäkö ja etsiskely. Epätietoisuus kenkien sopivuudesta juuri sinulle. Kenties tuttuja ajatuksia, kun pitäisi lähteä ostamaan itselleen sopivia kenkiä, mutta ei tunnu löytyvän. Mistä siis aloittaa?

Tässä matkan varrella on tullut testattua jos jonkinmoista popoa.

 

Treenikengät: valinta lähtee lajivalinnasta: mihin tarkoitukseen tarvitset kenkiä

Aina on hyvä ensin miettiä, mihin käyttötarkoitukseen kenkiä tarvitaan. Ulko- vai sisäliikuntaan? Minkälaiseen ulkoliikuntaan: kävelyyn, juoksuun, pyöräilyyn? Entä sisäliikunta: kiipeily, sisäpallopelit, matolla juoksu, kuntosali, ryhmäliikunta jne.

Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että mitä enemmän harrastat esimerkiksi erilaisia ryhmäliikuntalajeja, sitä joustavammat useammassa eri käytössä kenkiesi on hyvä olla. Joka lajille ei kannata ostaa kenkiä: usein BodyCombat, BodyAttack, BodyPump ja vastaavat onnistuvat samoilla kengillä. Mikäli käyt aktiivisesti tanssillisilla tunneilla on kenkien hyvä mahdollistaa erilaisten käännösten ja piruettien tekeminen.

Voidaan sanoa, että mitä kovempi alusta on, sitä parempi iskuvaimennus kengissä on hyvä olla. Kuitenkin, jalkaterämme ovat yksilöllisiä. Kaikkien jalat eivät tarvitse yhtä paljon tukea kengiltä.

On myös niitä liikkujia, joille riittää pelkät paljasvarvastossut eli barefootit tai niin sanotut FiveFingersit. Näiden käyttöä perustellaan terveyshyödyillä, joita paljain jaloin liikkumisen on todettu tuottavan.

Paljain jaloin liikkuminen aktivoi ja vahvistaa jalkapohjan ihotuntoa, nilkan asento- ja liiketuntua, alaraajan nivel- ja lihastoimintoja sekä parantaa tasapainoa ja ohjaa oikeaa askellusta ja kävelyä.

Paksu- ja jäykkäpohjaisia kenkiä on moitittu siitä, että ne heikentävät jalkapohjan ihotuntoa, joka taas aiheuttaa huonompaa tasapainoa ja siten lisää kaatumisriskiä.

Lisäksi sanoisin, että mikäli sinulla on jo esim. alaselkä- tai lonkkavaivoja, niin vältä hankkimasta kenkiä, joiden kantapäätä on korotettu todella paljon, sillä se muuttaa jonkin verran lantion, keskivartalon ja alaraajojen liikerataa.

 

Oikean kengän valinnalla huomioidaan jalkaterveys

Mitä ylipäätänsä kenkiin tulee ja niiden käyttämiseen, niin kenkien alkuperäinen tehtävä on ollut jalkaterien suojaaminen (kuumalta/kylmältä, kovilta alustoilta, märältä, teräviltä esineiltä, kolhuilta, kemikaaleilta).

Jalkaterveyden kannalta olisi tärkeää ensisijaisesti huolehtia siitä, että kengät vastaavat vaatimuksiin koskien niiden käyttötarkoitusta ja alaraajojen eli jalan, alaselän sekä lonkkien tilannetta.

 

Ryhmäliikuntaan kengät vai paljasjalkatossut? 

Ryhmäliikuntasaleissa lattiat voivat olla hyvin kovatkin. Tällöin ponnistuksia ja tärähdyksiä sisältävillä tunneilla on hyvä olla jonkin verran iskuvaimentavaa pohjaa. Pikkuhiljaa voi totuttaa jalkaa pois iskuvaimennetuista kengistä, jos niinkseen haluaa. Tärkeintä on, ettei tee radikaaleja muutoksia liian nopeasti, jotta alaraajat kerkiävät tottua muutokseen.

Toki paljain jaloin on ihmiselle luonnollista kävellä, mutta emme aina ole tallustelleet asfaltilla tai harrastaneet esim. ryhmäliikuntaa tai juosseet maratoneja. Olemme ennemminkin kävelleet pitkiä matkoja, kiipeilleet ja juosseet pyrähdyksiä.

Liikuntatottumuksemme ovat muuttuneet, siten myös kenkätarpeemme. Nykyään liikuntalajimme ryhmäliikunnassa vaativat kengiltä myös vähemmän kiertojäykkyyttä.

Juostessa kiertojäykkä kenkä voi jollekin olla eduksi (eli antaa vain vähän periksi “kiertäessä” kengän päitä eri suuntiin tiskirättityyppisesti). Ryhmäliikuntatunnilla nykyään toimivin kenkä on kiertolöysä.

Toiminnalliseen tai kehonpainoharjoitteluun taas paljasjalkakengät ovat todella oivat, lähinnä aikaisemmin mainittujen terveyshyötyjen vuoksi.

 

Mitkä kengät valita juoksuun?

Mikäli juokset kovalla alustalla, esim. asfaltilla, niin valitse iskuvaimennettu kenkä. Vaimennus on tärkeää painavammille juoksijoille ja aloittelijoille, joiden jalat eivät ole tottuneet aktiiviseen juoksemiseen.

Vaimennus on hyvä olla sekä päkiässä että kantapäässä. Toki konkarijuoksijat tuntevat jo jalkansa ja askelluksensa, jolloin kokeneemmille juoksijoille, joiden jalat ovat tottuneet rasitukseen, sopivat kevyemmät kengät ja kisajuoksukengät. Ne sopivat erinomaisesti intervalliharjoitteluun ja juoksukilpailuhin.

Mikäli tykkäät juosta pääosin maastossa, niin valitse maastojuoksukengät. Ne sopivat vaihtelevaan maastoon kuten metsälenkeille.

 

Jalkasi kertovat treenikenkäsi: oikean kengän valinta riippuu nilkan asennosta ja jalkaterän rakenteista

Seuraavana katse omiin jalkoihisi. Minkälaiset jalat sinulla ovat? Tunnista lättäjalat: voit testata jalanjälkesi astumalla märin jaloin paperille.

Mikäli paperille jää koko jalkapohjasi kuvio, niin sinulla on mitä suuremmalla todennäköisyydellä lättäjälka. Nyt olisi hyvä piipahtaa esimerkiksi alaraajafysioterapeutin luona ja teettää pohjalliset. Ammattilaisen kanssa on hyvä tarkistaa myös askellus: puhutaan ylipronaatiosta ja alipronaatiosta.

Pronaatio tarkoittaa nilkan luonnollista liikettä liikunnan aikana. Pronaation tehtävänä on vaimentaa jalkoihin kohdistuvaa kantaiskua askeleen aikana, ja sen avulla jalka myös tunnistaa juoksualustan.

Kotikonstein voit tarkistaa vanhoista kengistäsi askellukseksi. Mikäli kenkäsi kuluvat tasaisesti kantapään ulkosyrjältä isovarpaan tyveen saakka, niin olet todennäköisimmin neutraalisti askeltava.

Oma askeleeni kuuluu kaliiperiin alipronaatio (puhutaan myös supinaatiosta), eli kulutan juoksukenkiäni niiden ulkosyrjältä.

Koska supinaatio on itselläni melko lievä, niin ehdottomasti parhaimmat juoksukengät ja samalla ryhmäliikuntakengät ovat itselläni olleet Asicsin Gel-Nimbukset – eikä ihmekään, sillä ne ovat markkinoiden johtavin neutraalin askelluksen juoksukenkä. Niiden iskuvaimennus on loistava!

Joskus aikoinaan kokeilin myös Asicsin Gel Excel 33:sia, jotka myös sopivat neutraalille askeltajalle. Olivat päälliköt! Excel 33 muistuttaa pitkälti Nimbusta. Myös Gel-Cumuluksen on sanottu olevan hyvä neutraalin askeltajan ja supinoivan askeltajan kenkä.

Ylipronaatiossa jalka kiertyy voimakkaasti sisäänpäin, jolloin kenkä kuluu sisäpuolelta sisälaidalta, kantapäästä ja päkiästä. Ylipronatoivan askeltajan tulisi valita tuettu kenkä, joka ohjaa ja tasapainottaa askelta.

 

Esimerkkikenkiä valinnan helpottamiseksi

Tähän olen listannut muutamia kenkäehdotuksia. Pronaatiotuetut kengät olen laittanut erikseen. Syystä että, mikäli sinulla askellus kuuluu tähän sarjaan, niin suosittelen lämpimästi pronaatiotuellisia kenkiä.

Supinoivalle askeltajalle suosittelen pohjallisia tarpeen mukaan (tarvitset sellaiset, mikäli jalkapohjissasi tai -pöydissäsi tunnet jatkuvaa kipuilua tai puutumista) ja neutraaleja kenkiä.

 

Pronatoiva jalka:
Asics Gel Kayano. Markkinoiden johtava tuettu juoksukenkä, Asicsin klassikkopopo Tukeva ja vakaa. Ei välttämättä ryhmäliikuntaan se paras, toki rullaavuutensa ansiosta jollain voi toimiakin!

Asics Gel-DS Trainer. Yksi suosituimmista vauhtikengistä. On tarkoitettu vauhti- ja vetoharjoituksiin. Kevyehkö ohjausrakenne (pronaatiotuki), hyvä vaimennus. On olemassa myös neutraaliversio.

Asics GT-1000 GTX. Kanta- ja päkiävaimennettu kenkä. Vesitiivis, eli sopii ulkolenkeille ja vesikeleille.

Asics GT-1000. Vaimennettu ja tukeva. Melko suosittu.

Asics GT-2000. Aktiiviharrastajalle. Loistovaimennus, vakaa ja tukeva kenkä.

New Balance W860GP. Kevyt, pehmeä ja rullaava. Tukeva. Hyvä myös ryhmäliikuntatunnille.

 

Neutraali askellus

Adidas Adistar Boost ESM. Adidaksen mallistosta ehkä vaimennetuin kenkä. Vakaa. Ei välttämättä paras vaihtoehto ryhmäliikuntatunnille.

Adidas Climaheat Rocket Boost. Ulkokenkä. Hyvä kanta- ja päkiävaimennus.

Adidas Energy Boost ESM. Hyvä vaimennus, hengittävä materiaali. Sisäliikuntaan varmasti aika mukava.

Adidas Ultra Boost W. Yksi SUOSIKEISTANI. Kuin sukka jalassa, hyvä rullaavuus, kevyt juoksutuntuma ja melko vahva vaimennus. Käytän ryhmäliikuntatunnilla. Aivan mahtava kenkä!

Asics Gel-Cumulus. Suosittu kenkä. Vaimennettu ja vakaa.

Asics Gel-DS Trainer. Vauhtikenkä, suosittu sellainen. Aktiivikäyttöön.

Asics Gel-Nimbus. Ihan ässäpopo! Yksi SUOSIKEISTANI. Yksi iskuvaimennetuista Asicsin neutraaleista kengistä. Tukeva ja huippuvaimennus. Tämä on sopinut itselleni lähinnä siesta syystä, että työni vuoksi jalkaholvini ovat romahtaneet (olen aikoinaan käyttänyt vääränlaisia kenkiä suurella rasituksella -> EI NÄIN 😀 ), joten ovat luksusta jaloille.

Asics Gel-Pulse. Vaimennettu ja vakaa. Erityisesti juoksuun, sillä kyseisessä kengässä on panostettu askelkontaktiin kokonaisuutena.

Altra Intuition.  Todella kevyt kenkä, joka sopii päkiäaskeltajalle. Hyvä vaimennus.

New Balance W780v. Erityisesti kantavaimennettu kenkä. Voi toimiakin ryhmäliikuntamaailmassa erittäin hyvin!

New Balance W890v. Kenkuli, jossa on erinomainen kimmoisuus ja juoksualustaan säilyy hyvä tuntuma. Ryhmäliikuntaan kokeilemisen arvoinen.

Reebok Sublite Escape. Hyvin kevyet ja vaimentavat kengät. Worth to try

Reebok Realflex Train RS. Tarkoituksena mukailla jalan luonnollista liikettä, saat hyvän tuntuman alustaan. Ei kuitenkaan kovinkkan tuettu kenkä, joten ei välttämättä “herkkäjalkaisille”.

Reebok Cardio Ultra Yellow.Tykkään kenkien ulkonäöstä ihan mielettömästi! Eivät kuitenkaan ole mitkään superrullaavat. Mikäli lattialla on vähääkään vettä, niin kengät ovat superliukkaat. Pikkaisen on lesti leveä omaan jalkaani, mutta esimerkiksi BodyCombatia, salitreeniä ja Crosstrainingin tyyppistä treeniä olen testannut kengillä. Kiertojäykkyys on jonkinmoinen, eli kovinkaan ketterät kengät eivät ole. Ei mielestäni aktiiviselle ryhmäliikuntaliikkujalle, vaikka avian ihanat ovatkin!

Nike Free 3.0, 4.0., 5.0. ja Flyknit. Ihkut kengät. Kuin sukat jalassa, Flyknitit ovat mukavat! Koska ovat tarkoituksella ohutpohjaisia, paljasvarpatossuidiksellä varustettuja, niin en ole sisäliikunnassa juurikaan pitänyt. Salilla joskus ja kuntopyörää polkiessa. Käytän Freeitä paljon arjessa. Muutama ohjaajakaverini ohjaa BodyAttackeja Freet jalassa. Olen nähnyt ryhmäliikunnassa, juoksumatolla ja lenkkipolulla ihmisillä Freeitä. Suosittelen testaamaan soveltuvuutta omiin jalkoihin!

Nike Zoom Vomero 9. Koko kengässä maksimaalinen vaimennus. Sopii ryhmäliikuntaan erittäin hyvin.

Nike Zoom Speed Trainer. Matalaprofiilinen, sisäpehmustettu, sopii erilaisille alustoille. Tukee jalkaa hyppy- ja sivuliikkeiden aikana. Hengittävä kenkä. Worth to try ryhmäliikuntaan.

 

Lähtökohtaisesti kun treenikenkä löytyy, niin se löytyy. Vaikka niitä on miljoonia. Parhaimmat kengät itsellesi löydät, kun tutustut askellukseesi ja jalkoihisi, määrittelet tarkoituksen ja viisastut käytön kautta. Mikä sopii naapurille, ei välttämättä sovi muille.

Toivottavasti jokainen meistä löytää omat rakkaat treenikumppaninsa – treenifiilikselläsi, jaloillasi ja jalkojesi hyvinvoinnilla on väliä! 🙂

 

Jalkaterveydeksi!

– Kipa

Onko sinulla lempikengät tai kengät, jotka olet huomannut parhaimmiksi juuri sinulle? Vai onko kengillä väliä? Kommentoi alle! Jaa artikkelia myös, mikäli tuttavapiiristäsi löytyy kenkäasian kanssa painivia henkilöitä!

Terveysblogi 2020