25.3.2018

Hyvään elämään kuuluvat hankaluudet ja takapakit

ELÄMÄ ON

Mä diggaan tätä lausetta. Se tarkoittaa meille jokaiselle eri asiaa eri hetkinä ja eri asiayhteyksissä. Siinä voi olla kyse pienistä mitättömän tuntuisista asioista tai sitten kyseessä voi olla kuoleman vakava asia.

Aina se elämä kuitenkin on.

Mietin usein elämän täydellisyyttä. Kuinka me ihmiset käytämme aikaa asioiden petraamiseen, parantamiseen, optimoimiseen, hifistelyyn tai hinkkaamiseen. Toisaalta keskitymme myös äärettömän paljon murehtimaan ja vatvomaan asioita. Asioita, jotka eivät suuren kokonaisuuden kannalta ole sittenkään ratkaisevia tai sitten ne ovat asioita, joita ei ole vielä tapahtunutkaan.

Moni asia vie meiltä energiaa. Asiat voivat viedä energiaa positiivisella tavalla, jolloin itseasiassa saat myös takaisin jotain mitä koet itsellesi arvokkaana.

Tai sitten asiat saattavat viedä energiaa negatiivisella tavalla ja vakkasi jää miinuksen puolelle kuluttaessasi itseäsi – et saa takaisin juuri mitään.

Miten sinä koet energiatasosi tällä hetkellä elämässäsi?

Miten haluaisit energiatasosi olevan tällä hetkellä?

 

hyvä elämä

Elämässä yksk tärkein tekijä on suhteesi omaan itseesi. Sillä on väliä, että pidät itse itseäsi arvossa.

 

Mitä täydellisyyteen tulee…täydellinen elämä olisi tylsää. Eihän silloin mikään tuntuisi miltään eikä osaisi suhtautua asioihin tietyllä perspektiivillä.

 

Mielestäni hienointa ikinä tässä elämässä on se, että elämä ei voi olla täydellistä – mutta se voi olla hyvää. Hyvään elämään kuuluvat hankaluudet ja takapakit.

 

MYÖNTEISET JA KIELTEISET TUNTEET ELÄVÄT RINTA RINNAN

Sain viime syksynä seurata muutaman rakkaan lähimmäiseni taistelua terveydestä. Elämästä. Ja kuolemasta.

Sitä moni asia saa kummasti perspektiiviä, kun oivallat itsellesi läheisen ihmisen kautta, että elämäsi ei ole itsestään selvää.

Elämää ei sinulle valmiina anneta, eikä sitä anneta valmiiksi hyvänä. Sinun tulee tehdä omasta elämästäsi sellainen hyvä elämä, mitä sinä koet hyvänä elämänä.

 

Älä kadu mitään. Sen sijaan opi ja ymmärrä, että joskus aikoinaan tekemäsi päätös oli paras mahdollinen siihen aikaan.

 

Hyvä elämä katsoo kiittäen taaksepäin ja huomaa kaikki ne pienet hienot asiat, joita olet elämääsi saanut. On turha vatvoa tapahtumattomia tai toteutumattomia asioita: et ole menossa enää siihen suuntaan. Meistä kukaan ei ole menossa enää taaksepäin.

 

hyvä elämä

 

Hyvä elämä on sitä, että huomaat haasteellisten ja helppojen ajanjaksojen vaihtelun. Hyvään elämään kuuluu se, että koet välillä voimattomuutta, onnettomuutta tai ilottomuutta, olet hukassa tai koet hyvinvointisi heikompana.

Hyvässä elämässä myönteiset ja kielteiset tunteet elävät meissä rinta rinnan.

Se on inhimillistä. Meidän ei tarvitse unohtaa negatiivisia asioita elämästämme. Ne ovat aina läsnä. Esimerkiksi menettämisen pelko ja irtipäästäminen. Kun ei haluaisi luopua mistään, mutta tiedät sen olevan jossain vaiheessa olevan pakollista.

Luopuminen tuo kuitenkin aina jollekin muulle tilaa. Mille? Sen aika näyttää.

Millä voimme keskittyä positiivisiin asioihin on tehdä valinta olla tarttumatta negatiivisiin. Sinun ei tarvitse ratsastaa huonolla fiiliksellä. Sinun tarvitsee vain tiedostaa negatiivisten tunteiden ja asioiden olemassaolo: ottaa ne vastaan ja tarkastella niitä.

Mikä viesti niillä on sinulle?

 

hyvä elämä

 

ELÄMÄN AINUTKERTAISUUS

Asiat saattavat muuttua hetkessä. Siksi tässä hetkessä eläminen on niin mahdottoman tärkeää: kun tätä samanlaista hetkeä ei enää koskaan tule. Jokainen yksittäinen hetki on ainutkertainen, uniikki.

 

Saamme tiettyihin asioihin vain yhden mahdollisuuden. Miten haluat mahdollisuutesi käyttää?

 

Entä miten suhtaudut itseesi haasteellisina aikoina? Rohkaisetko itseäsi? Vai kylvetkö surussa, pidätkö tunteesta kiinni? Miksi pidät kiinni? Mitä tapahtuisi, jos päästäisit huonosta tunteesta irti?

Millainen on suhteesi omaan itseesi? Sillä toden totta on merkitystä, miten itsellesi puhut haastavina aikoina:

 

Mitä sanot ystävällesi, jolla on vaikeaa?
Mitä sanot itsellesi, kun sinulla on vaikeaa?

 

Vaikka olen minäkin kokenut surua ja huolta olen todella kiitollinen itselleni siitä, että olen osannut suhteutua omaan suruuni ja huoleeni inhimillisesti. Olen oikeutettu tuntemaan surua.

Mutta olen oikeutettu myös päästämään surusta irti ja kokemaan rinnalla myönteisiä tunteita.

Keskityn huomaamaan hyvän ympärilläni. Rohkaisen itseäni muistuttamalla itselleni olevani hyvä tyyppi. Ja siitä, että mä pärjään kyllä. Lupaan auttaa itse itseäni.

Ja kun olen luvannut auttaa itse itseäni olen osannut kysyä itseltäni mitä minä tarvitsen juuri nyt. Olen huomannut, että tarvitsen rauhallisempaa tahtia. Tarvitsen vähän vähemmän puuhaa.

Having said that olen osannut jättäytyä pois tietyistä asioista. En nimittäin kerkiä joka paikkaan – eikä minun tarvitse. Olen valinnut (vaikka haluaisin olla silti kaikkialla sovituissa jutuissa) jättäytyä asioista pois.

 

hyvä elämä

 

Luopuminen on tuonut tilaa sille, mille tarkoitus on: omalle ajalle.

Toivon, että jos sulla on samoja fiiliksiä opit olemaan itsellesi tukena haastavissa tilanteissa. Ole läsnä ja ota oma apusi vastaan. Sillä sinä olet itsesi paras ystävä.

Sinä saat tuntea kaikkia tunteitasi, sillä oma kokemuksesi on sinulle tosi.

Ja mitä täydellisyyteen tulee. Kuinka paljon loppupeleissä auttaa olla täydellinen?

 

Sillä kumman ihmisen ystävä olisit mieluummin:
ihmisen, jolla on aina kaikki supertäydellisesti, kaikki on ihanaa ja
koskaan ei ole vaikeuksia.


Vai ihmisen, jolla elämä on välillä kivaa ja välillä vaikeaa?

 

Me ollaan hienoja ihmisiä, sinä ja minä. Meillä on arvoa. Niin paljon arvoa, että meidän tulee pitää itsestämme huolta.

Pidetään myös toinen toisistamme huolta. Holhota ei tarvitse eikä pidä. Mutta silmiin voimme katsoa ja hymyillä lempeästi ja nähdä toinen ihmisen sellaisena, kuin hän on. Kaikkine hienouksineen ja kaikkine heikkouksineen. Olla läsnä ja antaa myötätuntoa.

Sillä koskaan emme voi tietää, mitä toinen ihminen tällä hetkellä elämässään kokee. Sinun katseesi, hymysi ja myötätuntosi saattaa olla hänelle siihen hetkeen kallisarvoinen kohtaaminen.

 

#inhimillinenote

 

Ja hei. Päivät ovat valoisampia, kun kelloja siirrettiin eteenpäin. ♡

 

Ihanaa alkavaa kevätviikkoa,
x Kipa

 

Lue myös:

Hifistely | Onko meillä vaan liikaa kaikkea?

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

 

*** Instagram: Coachingkira_wellness ***

hyvinvointi
~ Intohimolla ajettu asia on luotu onnistumaan. ~

3.5.2017

Paljonko rasvaprossa? Entä sun enkka?

Tässä liikunnan alalla, kun puuhastelee, niin hyvin usein höpöttelyiden ja ihmetyksen aiheena on rasvaprossa. Ei siinä mitään – rasvaprosentti saa olla jutun aiheena. Mielestäni ja erityisesti silloin, kun kyseessä on terveyden kannalta olennainen seikka. Mikäli rasvaprosentti liittyy jollain tapaa siihen, että vanhempana ollaan omatoimisempia tai terveempiä, niin absolutely, let’s puhutaan lisää!

Kuinka paljon rasvaprosentti merkkaa, jos ihmisen sisällä on kaaos?

Mikäli rasvaprossa liittyy ulkonäkökeskeisyyteen ja tietynlaisen muokatun vartalon tavoitteluun, niin en yleensä ole niin kiinnostunut jatkamaan keskustelua siitä miten sellaisen saa. Toisaalta periaatteessa tiedämme, että mitä se vaatii. Vastaus on hyvin usein ”syö enemmän, kuin kulutat”. TOKI aina asia ei ole aina ihan näin yksinkertainen.

Tämä on muuten yksi suurimpia syitä, miksi jossain vaiheessa pidin tauon personal trainerin töistä: koin, että itselläni ei ollut enää mitään annettavaa siihen, että ihmiset tavoittelevat ”Madonna-käsiä”, kiinteämpää ja pyöreämpää pyllyä tai halusivat olla 5-10 kiloa hoikempia.

Yksinkertaisesti en vain kokenut, että itselläni on yhtään mitään annettavaa ulkonäkökeskeisyyteen. Tein saliohjelmia ja tein ruokavalio-ohjelmia. Kun tapasin asiakkaideni kanssa paria viikkoa myöhemmin pohtiaksemme, että miten meni noin niinkuin omasta mielestä, niin vastaus oli hyvin usein ”en ole oikeastaan noudattanut kauheasti”.

Jaahas. ”En halua udella (tai siis nimenomaan haluan 😀 ), mutta mikset?” Yleensä vastaus oli jotakuinkin luokkaa ”kiire”, ”ollut vähän muuta”, ”ei ole muistanut noudattaa”, ”ei vaan saa aikaiseksi” ja sellasta.

Nämä ovat itseasiassa ihan ok syitä. Mutta seuraava kysymykseni on taas miksi?

Ja aika usein taustalta löytyy tunnesyömistä, stressiä, parisuhdehaasteita, työn organisoinnin puutetta…tai yleistä uskoa ja luottamusta itseensä, että minä pystyn siihen. Mikäli ihmisen sisällä asiat eivät ole loksahdelleet kohdilleen, niin kuinka ulkoiset seikat voisivat loksahtaa? Ja nimenomaan pitkäjänteisesti?

 

On osattava muokata tavoite oikeilla sanoilla

Puhun tavoitteista paljon asiakkaideni kanssa. On nimittäin eri asia pudottaa painoa terveydellisistä syistä, kuten ”haluan olla energisempi ja jaksaa olla lapselleni enemmän läsnä”, ”haluan nauttia itse omasta seurastani”, ”haluan enemmän terveitä elinvuosia”, ”haluan jaksaa arjessa enemmän enkä puuskuttaa portaissa”, kuin sen takia, että haluaa osua johonkin muottiin. Tai katsoa, että ”pystynkö siihen, että tiputan itseni kireään kuntoon” tai haluan erottuvat vatsalihakset. Tai timmit käsivarret tai peban.

Ja ennen kuin tästä tulee minkään sortin väärinkäsityksiä haluan korostaa, että kaikilla on oikeus haluta mitä haluaa ja tavoitella mitä haluaa. Nyt ei ole siis kyse siitä, että tuomitsisin tietynlaisen elämäntyylin (!) ja pitäisin toista (omaani) parempana. Nyt on kyse omasta arvomaailmastani ja siitä, minkälaisia ajatuksia itselläni on liikuntaa ja hyvinvointia ajatellen.
Ne ovat nimittäin syy siihen, miksi teen mitä teen. Uskon, että kun tavoite on oikea löytyy oikea draivi. Oikealla tavoitteella tarkoitan sisäistä tavoitetta – en ulkoista.

 

Tavoitteita ajaa arvot

Mistä itse innostun ja kiinnostun työssäni on aina ihmisten perimmäiset syyt alkaa tehdä jotain. Jollekin Madonna-kädet saattavat olla iso ja tärkeä arvo: mitäs jos koulussa on aikoinaan haukuttu narukädeksi tai ulkonäköä on muutoin pilkattu?

Tästä päästäänkin itse asiassa pointtiini: tunteita ei välttämättä käsitellä sillä, että muokkaa itseään fyysisesti. Itseään tulee olla valmis muovaamaan henkisesti ja käsittelemään itseään kummittelevat tunteet. Kohtaamaan ne, käsittelemään ne ja päästämään niistä irti.

Loppupeleissä rasvaprosentilla ei ole väliä mitä se on, jos sisällä kuohuu ja käsittelemättömät tunteet kummittelevat.

 

Ja tämä taas on syy, miksi palasin PT-pelikentille: oivalsin, että se ei ole ravinto- tai liikuntaohjelmia, joita moni meistä kaipaa. Moni meistä kaipaa oikeasti juttuseuraa ja jotakuta, kenen kanssa pallotella asioita. Joku, joka ei ole liian lähellä ja tunne sinua liian hyvin.

Usein meidän lähimmäiset ovat superhieno tukiverkosto, mutta toisaalta usein tuntemattoman ihmisen kanssa on helpompi puhua joistain asioista. Tuntematon ihminen kun ei ole puolueellinen eikä liian syvällä tilanteessasi.

 

 

Meillä kaikilla on omat tavoitteemme ja meitä ajaa meidän omat uskomukset, ajatuksemme ja tunteemme. Siksi koen, että valmentajani tärkein työ tapahtuu siellä, mitä ei ulospäin näe: tunteissa ja ajatusmaailmassa.

”Minkä rasvaprosentin sinä haluat saavuttaa, missä rasvaprosentissa olet tyytyväinen” ovat tietty oleellisia kysymyksiä. Mutta vielä tärkeämpää on kysymys siitä, ”miksi sinä haluat saavuttaa tietyn rasvaprosentin”?

 

Olemme ennätyksentekijöitä ja -ylittäjiä

Toinen seikka on tietynlaisten suoritustulosten tai ennätysten tivaaminen: mikä on ajallisesti pisin matkasi, minkä olet juoksut? Kuinka kovaa juokset puolikkaan maratonin? Paljollako teet jalkaprässiä? Kuinka kovaa treenaat?

Nämä ovat itse asiassa hyvin arkisia kysymyksiä, joita minulta kysytään. Kyllä ymmärrän, että olen liikunnan alan ihminen ja liikunta on osaksi työtäni. Mutta toivoisin, ettei tuloksiani tai tekemisiäni peilailtaisi siihen, miten muiden tulisi suoriutua. Rasvaprosenttikin kiinnostaa ja paino: mikä on kirein kuntosi tai alin painosi, mitä olet tavoittanut?

 

Se, minkä verran minä tai kukaan muu on koskaan painanut tai kuinka kireä on joskus ollut ei kerro oikeastaan juurikaan mitään. Koen itse sen hyvin turhana tietona (myös itselleni), sillä kyse on juuri kyseisen ihmisen mitoista tai tekemisistä. Se, mitä jonkun toisen ominaisuudet tai tekemiset ovat eivät välttämättä päde omalla kohdallani.

Myöskin se, mitä olen joskus painanut tai paljonko rasvaa kehossani on joskus ollut suhteessa lihasmassaa on itseasiassa nykyisen elämäni kannalta merkityksetöntä. Ihminen uusiutuu jatkuvasti. Emme edes ole samoja ihmisiä, kuin olimme eilen.

Olemme välistä sellaisia pieniä ennätyksentekijöitä ja -ylittäjiä. Haluamme tietää toisten ”tuloksia”, jotta voimme pohtia pystyisimmekö itse siihen tai jopa yli sen. Toisaalta tämä joskus aiheuttaa on-off eli kaikki tai ei mitään -mentaliteettia. Jos johonkin ryhtyy, niin perhana vieköön se vedetään täysillä läpi!

Siksi toivoisin ihmisille sisäistä rauhaa. Että meistä useimmat keskittyvät omaan hyvinvointiinsa etsien itseltään vastauksia. Miksi minä tavoittelen mahdollisimman pientä tai tiettyä rasvaprosenttia? Miksi minä haluan tiettyyn vaatekokoon? Tai miksi haluan olla 100 päivää totaalimakealakossa?

Ja mitä tapahtuu näiden tavoitteiden saavuttamisen jälkeen – mikä muuttuu? Kuinka paljon se muuttuu?

 

…

 

Näitä asioita tässä mietin tänään. Mites te? 🙂

 

Aurinkoa kaikille, ihana päivä!
<3 Kipa

 

 

Tsekkaa myös:

Miksi elintapamuutos tai painonpudotus niin helposti tyssää?

 

 

Edellinen kirjoitukseni: 

Karla Nieminen ”Olet hyvä tyyppi” – mistä syntyy epävarmuus itsestään?

 

*** Seuraa minua: ***

Facebook – Instagram – YouTube – Bloglovin

<3

13.11.2016

Opi suoran kommunikaation jalo taito: mitä todellisuudessa haluat toisen kuulevan?

Kävin eilen koulutuksen aiheesta ”Tunne- ja vuorovaikutustaidot valmennuksessa” ja sain miettimisen aihetta kommunikaatiosta.

Jäin miettimään kommunikaatiota, sillä se on aina kiinnostanut minua. Miten kommunikoida erilaisten ja eri elämäntilanteissa olevien ihmisten kanssa?

Ajatukseni vierivät väistämättä kohti erilaisia mahdollisia konfliktilanteita, joita ristiin mennyt vuorovaikutus voi aiheuttaa. Mieleeni juolahti yksi asia, joka mielestäni toistuu keskusteluissa hyvinkin usein. En tiedä teistä kuinka usein törmäätte vastaaviin asiaan: suoraan kommunikaatioon – tai lähinnä sen puuttumiseen.

Me ihmiset olemme hyviä vihjailemaan asioista viheliäisesti ja vähän sivusuulla. Saatamme sanoa ilkeitä ja harkitsemattomia asioita, vaikka todellisuudessa haluaisimme sanoa jotain ihan muuta. Haluaisimme sanoa esimerkiksi sellaisia asioita, kuin

 – olen väsynyt

 – olen pettynyt, harmistunut tai loukkaantunut

 – olen yksinäinen

 – toivoisin, että ottaisit minua huomioon

 – tarvitsen apua

 – tarvitsen juttukaveria

 – minulla on paha olo

 – jne.

 

Olen elämäntaidonvalmennuksien myötä huomannut, mikä esimerkiksi monissa ihmissuhteissa ”mättää”. Suhteella tarkoitan suhdetta toisiin ihmisiin ja myös itseensä.

 

Kommunikaation tulisi olla avointa, luottamuksellista ja rakentavan suoraa – toisen kuuntelu on kaiken a ja o

Usein luomme mielessämme odotuksia ja ajatuksia siitä miten asioiden tulisi mennä. Helposti ajattelemme toisen ajattelevan kuin me itse. Haasteena vain on, että toinen osapuoli harvoin niin tekee. Vai kuinka moni on tavannut henkilön, joka osaa lukea ajatuksia? 🙂

Kun hommat eivät menekään odotuksiemme mukaan saatamme ärähtää, sulkeutua tai haastavimmassa tapauksessa sanoa jotain sellaista, mitä ei saa vedettyä takaisin. Mieleemme tulee ajatus, että kun tuo toinen ei ymmärrä minua, tuo toinen ei kuuntele! Kysymys kuuluukin: mikä vuorovaikutustyyli olisi rakentavin?

 

Vaikea kysymys, mutta muutamia asioita voi nostaa esiin:

 

Tärkein ominaisuus on kuuntelu. Kiinalaisessa lääketieteessä on sanonta, että ”Sinulla on kaksi korvaa ja yksi suu, käytä niitä samassa suhteessa”.

 

Kuuntelu on toisen kohtaamista, ymmärtämistä ja näkemistä. Se on toisen tunnekokemuksen kuulemista. Kuuntelemalla toista ihmistä ja katsomalla silmiin luomme avoimen ja luottamuksellisen ilmapiirin. Meidän ei aina tarvitse vastata tai sanoa mitään saatika jakaa kehitysehdotuksia. Kunhan vain toinen saa purettua asiansa.

 

Eläytyvä kuuntelu on toisen tunnekokemuksen kuulemista ja sen heijastamista hänelle. Kuinka usein toteamme ääneen toisen tunteen tai tarpeen ikäänkuin varmistaen, että olemme ymmärtäneet oikein? Huomaan itse, että en tee tätä tarpeeksi. Miksi en? Ehkä pelkään itse, että olen ymmärtänyt asian väärin. Mutta mitän siinä menettää, jos tarkistaa: puhujahan sitten vahvistaa näkemykseni tai hylkää sen. Ja keskustelu jatkuu.

 

Harjoittele kuuntelukäyttäytymistä muutamalla seuraavalla keinolla

Kuuntelukäyttäytymistä voi myös harjoitella, ihan kuin jotain urheilulajiakin. Kaikessa ei voi eikä täydy olla heti mestari. Kiinnitä huomiota omassa kuuntelukäyttäytymisessäsi esimerkiksi seuraaviin asioihin:

  • Vaikeneminen: oma suu kiinni
  • Toiseen suuntautuminen: vältä tekemästä mitään muuta samaan aikaan, katsekontakti, asento, eleet, ilmeet
  • Myötäileminen ja keskustelun jatkamiseen rohkaiseminen: ”aaa, hmm, aivan, joo” ja ”jatka vaan”, ”kerro lisää” jne.
  • Kuullun tarkistaminen: ymmärsitkö juuri toisen sanoman

 

Opi avoimen kommunikaation ja oikeiden viestien käyttäminen 

Puhu asioista oikeilla nimillä. Avoin kommunikaatio ei suinkaan tarkoita sitä, että voimme sanoa toisille päin naamaa kaiken sen mitä ajattelemme. Tässä tullaankin palautteenannon jaloon taitoon, josta kirjoitin alkuvuonna. Voimme kommunikoida sanallisesti erilaisin viestein. Näitä ovat:

 

 1. Sinäviestit

Sinäviestit puhuvat toisen puolesta (sinä teet sitä ja tätä, sinä sanoit näin jne.), jolloin viesti suuntautuu toiseen ihmiseen ja saa toisen ajattelemaan, että hänessä on jotain vikaa.  Varsinainen ongelmatilanne saa tällöin harvoin rakentavaa ratkaisua.

 

 2. Passiivi:

Passiivi puhuu ei kenenkään puolesta. Se on sitoutumaton ilmaisu, jossa viitataan esimerkiksi talon tai työyhteisön yhteisiin sääntöihin.

 

 3. Minäviestit

Minäviestit puhuvat omasta puolesta. Minäviesti kertoo, mitä minä ajatteln, tunnen, haluan, arvostan ja mikä tuntuu epämukavalta ja miksi. Tämä on rakentavin lähestymiskulma sanalliseen kommunikaatioon, sillä se auttaa toista ihmistä tuntemaan sinua. Kun toinen ihminen tietää, mitä sisälläsi liikkuu on helpompi olla empaattinen. Toisin kuin tilanteessa, jossa kuuntelija kuulee syytöksen. Tärkeintä minäviesteissä on välttää sanoja ”taas”, ”aina” ja ”ei koskaan”.

 

Entä jos jatkossa puhuisimmekin asioista avoimesti? ”Olen todella väsynyt ja nyt toivoisin sinulta, että vain kuuntelet. Sinun ei tarvitse sanoa mitään”. Sen sijaan, että tiuskaisisimme väsyneenä ja kiukkuspäissään, että ”kun sinä et koskaan kuuntele” tai ”sinä aina loukkaat minua”.

 

Kaikki palaute ei aina ole kritiikkiä: opi vastaanottamaan kiitoksin ja uskalla tarvita muita

On tarpeellista myös vastaanottaa avoimesti ja kiitollisuudella. Kaikki palaute ei aina ole kritiikkiä – saamamme palaute on itseasiassa suuri kiitollisuuden aihe. Meillä on mahdollisuus miettiä asiaa oman itsemme ulkopuolelta, eri näkökulmasta.

 

Haluan myös muistuttaa, että on ookoo tarvita muita. On ookoo tarvita apua. On ookoo väsyä. On ookoo myöntää, että ei jaksa. On ookoo itkeä. Tähän liittyy aikaisemmin mainitsemani viestiemme todellinen sanoma: mitä tosiasiassa haluat toisen ihmisen kuulevan? Kerro se.

 

Miksi vastoinkäymisistä aiheutuvien tunteiden kertomisen tarvitsisi olla heikkoutta? Se on suurta vahvuutta. Me kaikki käsittelemme asioita omalla tavallamme kyllä. Emme kuitenkaan selviä elämästä yksin.

 

Ennen kuin voimme saada käsiteltyä asioita on joitain asioita pystyttävä hyväksymään. Todeta niiden olemassaolo ja kohdata ne. Asioiden hyväksyminen ei automaattisesti tarkoita, että niistä pitää tykätä. Hyväksyminen ei myöskään tarkoita, etteikö elämässä silti olisi vastoinkäymisiä. Tottakai on! Eroa on siinä, miten niihin suhtautuu.

 

Puhuminen helpottaa. Anna siis soida! Rakentavasti ja avoimesti. Ole myös itse valmis ottamaan vastaan kahdella korvalla ja suurella sydämellä.

 

Meissä kaikissa piilee suuri voima.  <3

#inhimillinenote
-Kipa

 

Kuinka moni lukijoista on huomannut vastaavia tilanteita kommunikaation kanssa: hommat ovat menneet jollain tapaa ristiin? Kerro alle! Artikkelia saa myös jakaa!

Terveysblogi 2020