Näin proteiinin kulta-aikana on markkinoille ilmestynyt jos jonkinmoista proteiinituotetta. Erityisesti proteiinipatukoita on nykyään ihan joka makua, näköistä ja kokoista. Kävin taannoin yhdessä K-Supermarketissa ja hämmästyin proteiinipatukoiden määrää: proteiinipatukkahylly peitti yhden 10 metrin pituisen seinän. Hyllyn korkeus on noin 2,5 m. 

Ei siis ihmekään, että kysymyksiä tulee paljon siitä, mikä proteiinipatukoista on hyvä välipala ja mikä kannattaa jättää hyllyyn. Ohessa vähän tietoa patukoista ja niiden sisällöstä – näin voit päättää itse, minkä patukan valitset ja mitä jätät hyllyyn. 🙂

Kaikkein hyödyllisintä on tsekata patukoiden AINESOSALUETTELOA

Ainesosaluettelossa sisältö pitää olla esitettynä ainesten suuruusjärjestyksessä. Listaus antaa muutenkin yleiskuvaa patukasta.

Ainesosaluettelossa on lueteltuna suuruusjärjestyksessä 1) käytetty proteiini tai proteiiniseos 2) käytetty suklaa ja sokerit sekä 3) erilaiset sidos- ja makuaineet.

Kun itse harkitsen proteiinipatukan ostamista käyn kutakuinkin seuraavan prosessin pikaisesti läpi:

1. PROTEIININ LAATU

Proteiinipatukan idea on täydentää päivittäistä proteiinintarvetta. Siksi on hyvä varmistaa, että siitä saatava proteiini on laadukasta. Heraproteiini on itselläni ensisijainen valinta.

HERAPROTEIINI valmistetaan maidosta ja se on biologiselta arvoltaan paras olemassa oleva proteiinin lähde. Parhaat proteiinin lähteet löytyvätkin eläinkunnan tuotteista. Toki kasvikunnan proteiineissakin on laadukkaita lähteitä, kuten esimerkiksi riisiproteiini, mutta se on kalliimpaa.

SOIJAPROTEIINI-ISOLAATTIA näkee patukoissa paljon. Itse päädyn harvoin patukkaan, jossa proteiini on pelkkää soijapohjaista, muutamasta syystä. Päällimmäisenä itselläni on (ja tämä voi toki olla yksillöllistä) ovat pitkäaikaisemmasta käytöstä johtuvat iho-ja suolisto-ongelmat sekä turvotus. Mikäli patukoiden hintoja vertaa, niin soijaproteiini-isolaattia pääosin sisältävät patukat ovat halvempia, kuin heraproteiinipohjaiset patukat. Tämä taas syystä että soijaproteiini-isolaatti on halpa ainesosa. Usein proteiinipatukoiden hinta korreloi laadun kanssa.

Mitä proteiinien lähteisiin yleisesti tulee, niin hifistelijöitä kiinnostanee tieto, että esimerkiksi soijassa ei ole leusiinia tai muita välttämättömiä aminohappoja aivan yhtä paljoa kuin heraproteiinissa. Soijaproteiinin hyväksikäyttö kehossa ei ole myöskään yhtä tehokasta kuin maitoproteiinin.

Ja sitten ovat makukysymykset. Heraproteiini on haastava valjastaa järkevään muotoon, ja patukan koostumuksesta tulee helposti vähintäänkin mielenkiintoinen. Soijaproteiini-isolaatissa taas on helposti jauhomainen suutuntuma ja usein omanlaisensa sivumaku.

On myös patukoita, joista löytyy molempia proteiininlähteitä. Jotkut vannovat proteiiniyhdistelmien nimeen: saapa molempia proteiininlähteitä ja proteiinikirjo pysyy laajempana. Mielekkyyskysymys ja kokeilemalla löytää omansa.

2. ENERGIASISÄLTÖ

Koska proteiinipatukat sisältävät energiaa on hyvä vertailla myös energiasisältöjä.

Se, paljonko tuotteessa on energiaa per patukka ratkaisee omalla kohdallani paljon. On patukoita, joissa energiaa on 120 kCal/patukka ja patukoita, joissa on jopa 350 ja plus kCal/patukka. Arvioin aina myös patukan kokoa: kannattaako 50 g patukkaa syödä, jos se sisältää ruokaisan lounassalaatin tai lounaskeiton verran energiaa?

Nämä valinnat ovat yksilöllisiä totta kai. Henk koht todella harvoin ostan patukan, jossa on yli 220 kCal. Tämä syystä että patukasta tulee kertalaakilla melkoisesti energiaa, ja mieluummin sitten syön varsinaista ruokaa. Eväinä ja ensihätään patukat ovat kuitenkin loistavia.

 3. PROTEIININ MÄÄRÄ

Tsekkaan aina, että kyseessä on nimenomaan PROTEIINIPATUKKA. Tsekkaan erityisesti, että proteiinin määrä ylittää patukassa olevan hiilihydraatin määrän – muutoinhan koko ideassa ei ole ideaa. 🙂

On proteiinipatukoita, joissa hiilihydraatin määrä on jopa kaksinkertainen proteiinin määrään verrattuna. Kysymykseni onkin, miksi niitä edes saa kutsua proteiinipatukoiksi? 😀 Ja kun vähän tutustuu ravintosisältöön, niin usein sokereitakin
on proteiineja enemmän. Tämä on silloin jo energia- tai välipalapatukka – tai karkki. Asiasta helppoa ei tee tietenkään se, että kaikki proteiinipatukkaa vähänkään muistuttavat välipalapatukat ovat proteiinipatukoiden kanssa hyvin usein samassa hyllyssä. Kuluttajan on itse tehtävä jonkinlaista etsivän työtä vertaillessaan proteiinipatukoiden sisältöjä.

Nyt kun proteiinin määrästä puhutaan, niin harvoin myöskään ostan patukkaa, jossa on yhdessä kappaleessa alle 10 g proteiinia. Keho hyödyntää helposti 20-25 g proteiinia kerralla, joten noin 20 g hujakoissa liikkuvat proteiinit per patukka ovat itselleni todennäköisin valinta.

4. HIILIHYDRAATIT, SOKERIT JA MAKEUTUSAINEET

Viitaten äskeiseen kohtaan, tsekkaan myös hiilihydraattien ja makeutusaineiden määrän.

Itselläni ei ole intressiä syödä LISÄTTYÄ SOKERIA, etenkin kun se patukoissa on usein jonkun sortin teollisuussiirappina tai vastaavaa. Useimmin käytetyt makeutusaineet, joita patukoissa käytetään ovat tavallinen sokeri: sakkaroosi (ruokosokeri), fruktoosi (hedelmäsokeri), glukoosi (rypälesokeri), laktoosi (maitosokeri) ja maltoosi (mallassokeri) sekä sokerialkoholit: maltitoli, sorbitoli, mannitoli, isomalto, xylitoli ja laktitoli.

Lisäksi nykyään näkee makeutukseen käytetyn myös erytritolia. Erytritolia löytyy luonnossa pieninä määrinä joissain hedelmissä ja sienissä, ja se valmistetaan teollisesti vehnä- tai maissitärkkelyksestä.

Steviaa näkee myös paljon. Sitä uutetaan makeastevia-kasvin lehdistä.

Lisäksi monista patukoista löytyy sukraloosia, joka on energiaa sisältämätön makeutusaine, ja sitä saadaan klooramalla tavallista sokeria (sakkaroosia).

Vältän patukoita, joissa on sokerisiirrappeja, kuten fruktoosi- tai glukoosisiirappia.

FRUKTOOSISIIRAPPI ei ole sama, kuin hedelmien mukana tuleva fruktoosi. Fruktoosisiirappi valmistetaan maissista ja sitä käytetään parantamaan elintarvikkeen koostumusta (sakeuttaja).

Samaan tarkoitukseen on GLUKOOSISIIRAPPI, joka valmistetaan vehnästä (puhutaan myös tärkkelysmakeuttajasta). Eli ilman kyseistä siirappia patukat ja makeiset olisivat kiteisempiä ja kovempia.

Joissain patukoissa näkee vilahtavan myös sanan DEKSTROOSI. Tunnetaan myös maissisokerina. Dekstroosi on yksinkertainen hiilihydraatti jolla on korkea (138) glykeeminen indeksi, eli se nostaa verensokeria nopeasti.

Erilaisilla sokereiden ja siirappien yhdistelmien käyttämistä tuotteissa perustellaan sillä, että niillä voidaan vaikuttaa tuotteiden rakenteeseen, väriin,
makuun ja säilyvyyteen.

5. AINESOSALUETTELO

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, lempihupini: ainesosaluettelon skannaus. Tässä oikeastaan kulminoituu koko idea postaukselleni.

Oletteko koskaan pistänyt merkille, KUINKA MONTA ERI AINESOSAA jokin proteiinipatukka on syönyt? Oma nyrkkisääntöni on MAHDOLLISIMMAN LYHYT listaus ainesosista.

Karrikoidusti mitä lyhyempi lista, sitä vähemmän höttöä. Hötöllä käsitän mm. teolliset lisä-, maku- ja sidosaineet. Tottakai proteiinipatukka on aina jonkin asteen teollinen luomus.

Mieleeni juolahti eräs kauan aikaa sitten lukemani blogipostaus, jonka mukaan proteiinipatukan valintaperusteena kannattaa käyttää seuraavaa ohjenuoraa: ”jos et osaa sanoa ainesosaluettelon jotain sanaa ääneen, niin älä valitse patukkaa”.  Voi ei!

Tämä on tavallaan kiva ajatus, mutta otetaan esimerkkinä ISOMALTO-OLIGOSAKKARIDI. Saattaa olla (?) vaikea lausua. Näitä vastaavia “vaikeita” sanoja näkee paljon ainesosaluetteloissa.

Isomalto-oligosakkaridi prebioottinen ja makeahko KUITU.

Prebiootit (vaikea sana lausua?) ovat ruoassa olevia sulamattomia ainesosia, joita elimistö ei pysty suoraan käyttämään hyödyksi, mutta jotka stimuloivat hyödyllisten bakteerikantojen kasvua ja toimintaa. Edellisen lisäksi prebiootteihin lasketaan ainakin OLIGOFRUKTOOSI (nyt on vaikea!) ja INULIINI. Nämä kaksi ovat vesiliukoisia kuituja, ne koostuvat sokerista ja ovat siten HIILIHYDRAATTEJA. Koska ne eivät sula elimistössä, niin monelle ne saattavat aiheuttaa suolistossa käymisensä seurauksena suolistovaivoja = ilmavaivoja.

Laita kommenttia tai kysy lisää alla!
– Kipa