Vuoden 2017 tavoitteeni: voimavarojen kohdentaminen | Saavutinko tavoitteeni?
Vuoden 2017 tavoitteeni | Voimavarojen kohdentaminen
Tässä pläräilin juuri Terveysblogin blogiaartikkeleita ja törmäsin vuodenvaihteen kirjoitukseeni aiheesta vuosi 2017 ja voimavarojen kohdentaminen. Olin ehkä vähän unohtanut oman tekstini, joten oli mielenkiintoista katsella itseäni peilistä ja miettiä miten on mennyt noin niinkuin omasta mielestä.
Kirjoitan paljon ja ohjaan työkseni ihmisille ajanhallintaa. Kyllä se helposti usein niin menee, että suutarin lapsella ei ole kenkiä: en itsekään ole 100%:sti mikään täydellinen ajanhallinnan kunkku tai voimavarojen säästämisen kingi. Myönnän, että oma haasteeni on se, etten koskaan oikein opi itseäni olevan vain yksi. Ja että vuorokaudessa on 24 tuntia. Enkä kykene tai kerkiä kaikkeen, mihin haluaisin.
Vuoden vaihteessa olin päämäärätietoisesti päättänyt keskittyä kanavoimaan energiaa vain ja ainoastaan sellaisiin jutskuihin, joita todella haluan tehdä. Koska haluan yhä olla monessa mukana minun tulee ymmärtää se fakta, etten vain voi tehdä kaikkea kaikille kaiken aikaa – vaan siksi, että haluan jeesata tai olla monessa mukana.
Päätösten äärellä. 🙂
Voimamarojen kohdentaminen | Mitä päätin tehdä, kun vuosi 2017 koittaa?
Sain aika paljon pohdiskella omaa jaksamistani ja sitä, mihin suuntaan haluan hommiani viedä. Olen melkoinen puuhastelija ja rönsyilijä, joten lähdin tavoittelemaan lähinnä rönsyilyn karsimista.
Mitä päätin vuoden 2o17 vaihteen hujakoilla:
1.
Opin sanomaan enemmän ei.
Puuhastelu on minulle luontaista, tykkään siitä. Olen aina ollut henkilö, joka on helposti monessa mukana. Enkä tajua muistaa, että olen jo valmiiksi monessa mukana. 😄
Ensi vuonna puuhastelen vähemmän ekstrajuttuja.
2.
Kalenteriin ajat heti.
Saatan sopia asioita lennosta. Lennosta tarkoittaa sitä, että luotan muistiini. “Muistan kyllä kirjata tämän myöhemmin ylös”. Niin just – en.
Ajat heti kalenteriin, por favor, niin kenenkään ei käy hullusti.
3.
Vähennän jostain, sillä jotain tulee tilalle.
Olen vähentänyt jo jumppia viikkotasolla 8 tuntia yhteensä. Se itsessään on ollut vaikea ja
haikea päätös.
Nyt joudun haikein mielin toteamaan, että vähennän myös valmentamista. Toimin vähemmän PT:nä, sillä työni Työhyvinvointivalmentajana vie viikosta konkreettisesti 27 tuntia plus matkat. En kerkiä kaikkialle.
Kuinka moni teistä aika ajoin huomaa, että on haalinut itselleen liikaa? Mikä sinut herättää tajuamaan, että hitto – nyt taitaa ihmisellä olla liikaa puuhaa?
Miten meni noin niinkuin omasta mielestä?
Voimavarojen kohdentaminen | Kuinkas sitten kävikään…?
Oli erittäin avartavaa lukea blogitekstini nyt huhtikuun puolivälin hujakoilla. Neljä kuukautta on kuitenkin jonkin verran aikaa ja nyt on aika katsoa vähän taakse päin, että miten se homma niinku eteni: miten on kohdallani sujunut voimavarojen kohdentaminen?
1.
Opinko sanomaan enemmän ei?
Itseasiassa olen kuin olenkin puuhastellut vähemmän ekstrajuttuja. Olen ottanut tavaksi sanoa suoraan, että nyt omat voimavarat, jaksaminen ja aika ei riitä. Haluan auttaa, ihan totta haluan. Mutta on todella tärkeä ymmärtää, että siinä vaiheessa kun olet tullut kotiin klo 20.15 ja istut vielä 21.15 koneen ääressä tekemässä joitain työjuttuja, niin siihen ei nyt vain mahdu muuta pikkusälää.
Voimavarojen kohdentaminen on siis onnistunut hyvin. Ja olen tästä todella tyytyväinen! Olen osannut sanoa ei ja siten säästänyt omia voimavarojani tai vähintään päässyt aikaisemmin lataamaan akkujani. <3
Olen kuin olenkin puuhastellut vähemmän ekstrajuttuja – hurraaah!
2.
Laitoinko kalenteriin ajat nyt ja heti?
En, en t o d e l l a k a a n. Saatan yhä sopia asioita lennosta. Lennosta tarkoittaa sitä, että luotan muistiini. “Kirjaan tämän sitten myöhemmin ylös”.
Niin juuri – epic fail. 😀
Jalo tarkoitus oli petrata tässä ja laittaa ajat heti kalenteriin. Tässä minulla on vielä opittavaa. Jos sinulla on tällä kertaa jokin erihyvä kikka minulle, niin kuulen mielelläni. 🙂
Hankin kyllä paperikalenterin kännykän kalenterin ohelle, jotta minulla on kaikki tuplaten enkä missaa mitään. Merkinnät eivät vain kumma kyllä jostain syystä kaikki tässä ja heti kalentereihin ilmesty. Reklamaatio ja rahat takaisin – kalenterini ei toimi! 😀 😀
3.
Vähensinkö jostain, jotta jotain voi tulla tilalle?
Ootas, hmm…vähensin kyllä jumppia viikkotasolla 8 tuntia yhteensä. Se itsessään oli vaikea ja
superhaikea päätös.
Ja siis…tässähän kävi nyt vähän niin, että muutaman kollegan loukkaantumisen ja työvaihdoksen takia itselleni tuli nyt kuitenkin takaisin 4 tuntia. Että tuota, ei se tavoite nyt ihan pitänyt. 😀 MUTTA. Keskiviikot ja torstait ovat minulla vielä ”vapaapäiviä” jumpista – ja ne ovat ja pysyvät! Se tarkoittaa yhtä lisävälipäivää treenistä viikkoon (nyt minulla on 2 välipäivää treenistä, ennen oli yksi) ja yhtä oman treenin iltaa.
Aihe voimavarojen kohdentaminen: vähensinkö jotain niin, että jotain tuli tilalle?
Kyllä. Valmentamista vähensin. Toki Terveysblogin sivulla on verkkokauppa, josta voi ostaa PT-palveluita jatkossa ja sitä kiskaa en aio laittaa kiinni. Mutta en pidä juurikaan hälinää enää siitä, että teen PT:tä. Teen sitä vähenevissä määrin. Sen sijaan hyvinvointiluennot ovat lisääntyneet.
Ja tästä olen megainnoissani. Rakastan pitää luentoja ja niitä toivon pitäväni vielä entistä enemmän.
Voimavarojen kohdentaminen | Miten tästä eteenpäin?
Jumppia tulee todennäköisesti jäämään tiistain verran pois, sillä pidän näitä tunteja (Grit Strength ja BodyAttack) Esport Bristolissa lukujärjestyksen loppuun eli toukokuun lopulle. Siihen tilalle haluan ottaa juoksemisen, sillä muutama puolikas maratoni pitäisi hulmauttaa läpi tänä kesänä (aijoo – puolikkaita minun ei pitänyt enää viime vuoden juoksun jälkeen juosta ainakaan tänä vuonna 😀 ). <3
Kalenterinpidossa aion petrata huomattavasti. *nolohymyä* Tässä ei liene muuta vaihtoehtoa, kuin oikeasti laittaa merkintä kalenteriin – heti.
Aaa. Vielä yksi asia, johon on tullut kehitystä. Terveysblogin Facebook-sivustolla on vuoden alussa ollut melkein 2000 tykkääjää – nyt on kohta 3000! Vau, ihan superupeeta – kiitos tästä! <3
Miten sulla on mennyt?
Miten sulla on alkanut ja mennyt vuosi 2017? Olisi kiva kuulla. <3 Mitä sinä päätit, kun vuosi vaihtui? Ovatko ajatukset pysyneet samoina vai onko matkaan tullut muutoksia?
Tästä taas eteenpäin, kevät alkaa ja vuotta on vielä rutkasti jäljellä!
Halauksin,
Kipa
Artikkelikuvat: Veera Kurittu
*** Seuraa minua ***
Facebook – Instagram – YouTube – Bloglovin
<3
Huomenta taas Kira 😊 vaihdan kohta nimimerkkiä kun ärsyttävää kun aina olen kommentoimassa 😂
Hyvä sinä että kuitenkin nyt pysähdyit katsomaan miten lupaukset etenee kun tässähän on vielä loppuvuosi aikaa😀 minä en oikein suunnitelmia tee vaan yritän lähinnä joka päivä elää fiksusti ja tehdä järkeviä valintoja. Joskus onnistun joskus en ja näin se elämä menee😊
Mutta kysymys Oletkohan koskaan kirjoittanut siitä kuinka suuri merkitys ravinnolla on myös mielen hoidossa esim. Monet masennustapaukset hyötyvät ravintohoidosta? Meinaan terveellinen syöminen saattaa joskus parantaa masennuksen ilman lääkkeitä koska vitamiinit ja säännöllinen syöminen pitävät hormonit tasaisena eikä alakuloheittelyä niin tule. Yksinkertaisesti siis näin.
Kaikkia ei välttämättä motivoi ulkoiset asiat ja kesäkunto mutta mielen parannus ja sen myötä elämänlaadun parantuminen voisi auttaa joitain tekemään parempia valintoja. Vaikka ei unelmakroppaa tavoittelisi niin terveellinen ja korostan säännöllinen syöminen kannattaa aina! Tästä olisi kiva lukea😊😊
Haleja ja pääsiäishauskuuksia sinne🐣🐣
Haha, Annika! <3 Toi oliskin hei kova: tulisi kommentoimaan aina eri nickeillä. Ja lopulta voisi käydä kommenttiketjussa itsekseen keskustelua eri nickien välillä. 😀 😀 😀
Ihana, kun kommentoit – ei ole ylärajaa, joten anna paukkua vaaaaan! 🙂
Tosi hyvä ajatus toi kyllä. Mietin juuri tänään aamullakin, että kuinka ruokavalio vaan vaikutta mieleen tosi paljon. Olen kirjoittanut (Terveysblogissa) ruokavalion merkityksestä unen laatuun kyllä. Masennuksesta ja ruokavaliohoidosta en juurikaan ole "uskaltanut" kirjoittaa, sillä se vaatii pohjalle ja ohelle tieteellisiä linkkejä ja viittauksia tutkimuksiin. Vaikka selkiöhän se tavallaan on, että ruokavalio vaikuttaa ihan sikana – ja liikunta. Voisin alkaa hieman työstämään tuota. Ottamaan selvää ja etsimään viitteitä. 🙂 Tosi hyvä idis, ihana-Annikkaiseni! <3
Nää on näitä, mitä yrittää tuoda esiin valmennuksissa: ruokavaliotaon hyvä rukata ensisijaisesti siksi, että siitä on terveyshyöytyjä – ei ulkonäöllisistä seikoista.
Pistänkin mietintämyssyyn vähän ajatuksia. 😉 Kiitos sulle taasen hyvästä kommentoinnista, pääsiäishalauksia! <3 <3 <3 Tsirp!
Hyviä tavotteita ja toteutuksiakin tullut. Pidätkö yhtään totaalilepopäivää viikossa ottaen huomioon sun hurjan ohjausmäärän? teetkö omaa treeniä eiohjauspäivinä?
Moikka Ninna!
Kiitos. 🙂 Olen koittanut tehdä itsekin paljon oman hyvinvointi eteen, sillä ei se aina ole ”alan ihmisillä”kään itsestäänselvyys. 🙂 Oma haasteeni on lähinnä intohimo tätä kaikkea kohtaan: intohimo tehdä työtään on upea juttu, mutta sitä pitää osata rajata energiaansa tosi paljon ja suitsia innostumistaan aika ajoin.
Totaalilepopäiviä tulee viikosta riippuen 1-2. Yksi totaalilepopäivä on lähinnä silloin, kun yhdelle lisäpäivälle viikkoon on siunaantunut sijaistus. Pyrin pitämään levon lepona, jolloin käytännössä teen vain arkiliikuntaa. Moni huomaa hurjat ohjausmääräni kyllä – mutta on hyvä huomata myös, että olen ohjannut 11 vuotta. Toleranssi tätä touhua kohtaan ja palautuminen on siis vähän erilainen, kuin henkilöllä, jolle ohjaus/liikunta ei ole työ. Lisäksi olen liikkunut säännöllisesti 6 1/2 -vuotiaasta asti, eli fudistaustaa saan pitkälti kiittää: olin oikeastaan kaikki matsit ja turnaukset läpikotaisin kentällä enkä koskaan vaihtopenkillä. Joten sieltä tulee kestävyyttä tähän touhuun jonkun verran. Lisäksi olen pitänyt ohjauspalettini vaihtelevana, jotta tulisi mahdollisimman monipuolista liikkumista.
Ja toinen seikka muuten, mitä aina ei huomata on juuri vapaa-aika: en käy baareista tai valvo viikonloppuja. Juuri siksi, että priorisoin palautumista. Toisaalta äänihuulet eivät kestäisikään yömyöhäiselle musiikin yli huutamista. 😀 Olen kuitenkin todella tarkka palautumisestani enkä halua vähentää yöunista ollenkaan ja otan nykyään palautuspäivät kunnialla palautuspäivinä. <3 Täytyy antaa keholle vähän aikaa myös levähtää.
Mutta siis joo, lepopäivät pidän lepopäiviä. Silloin en treenaa. 🙂