MIKÄ VOI MENNÄ VIKAAN?

Sain todella paljon yhteydenottoja mailitse, Facessa ja kännyyn siitä, mikä uuden koiranpentutulokkaan kanssa meni vikaan.

Aluksi en halunnut asiasta kauheasti puhua – viime viikko kun oli todella kivulias. On kamalaa miettiä vaihtoehtoja siitä, millä keinoilla koirasta luopua. En olisi koskaan koiranomistajana kuvitellut olevani tilanteessa, jossa pohdin päästääkö koiranpentu kivuistaan ikuisesti vai mitä tehdä. 🙁

Moni kysyi minulta eikö Bosse ja Silas tullut toimeen keskenään. Kyllä tuli. Nää kaks oli, kuin paita ja peppu. Bossesta tuli vähän kuin Silaksen isoveli, vaikka on kuukauden nuorempi. Bosse painaa 12,2 kiloa ja Silas painoi 7,3 kg kun tuli. 😀

 

koiraelämää

Nää kaks pallopyllyä. <3 Bosse ja Silas.

 

Minulta kysyttiin myös eikö Silas sopeutunut. Sopeutui hienosti. Pikkuviikari oli utelias seikkailija. Tuli meidän mukana metsään. Seurasi kaikkialle. Eniten Silas rakasti olla sylissä. <3

 

koiraelämää

Silas oli aina kaikessa messissä. 🙂

 

Mikä sitten meni vikaan?

Ilkeintä koko jutussa oli se, että kasvattajan kanssa olimme totaalisen eri mieltä ensinnäkin koiran onnellisuudesta ja elämänlaadusta. Toisekseen meillä on hyvin erilainen kasvatusideologia. Itse luotan erikoiseläinkääkäriin ja röntgenkuviin. Kasvattaja ja hänen apurinsa taas eivät – he olivat röntgenkuvien perusteella sitä mieltä, että koiralla ei ole kipuja ja epämuodostuneet selän (Silaksen tapauksessa rintanikamat) nikamat kuuluvat asiaan.

Minusta ei riitä perusteluksi se, että ”millään tämän rodun koiralla ei ole terve selkä”. Joo, ehkä ei 100-prosenttisesti, kun ei oma ihmisselkänikään sitä ole. Varmaan sekin lajikohtainen juttu ( 😉 ), mutta pointti onkin aiheutuuko koiralle kroonista kipua.

Silaksella on siis epämuotoiset 6.-13. rintanikamat, lonkkavika (reisiluun päät kasvaneet ulos lonkkamaljakoista), koukkuhäntä sekä oikean takajalan patellaluksaatio (tosin aste 1).

 

koiraelämää

Bosse ja Silas <3

 

Silas joutuu syömään lopun elämäänsä kipulääkkeitä krooniseen kipuun. Sekään ei takaa laadukasta koiraelämää: rajut leikit on jätettävä pois. Tämä sulkee mm. koirapuistot. Portaita ei saa kulkea ylös eikä alas ja koiran lääkityksen kanssa on oltava tarkkana.

Nyt reilu viikko jälkeenpäin pystyn puhumaan asiasta itkemättä ja tuntematta pettymystä tai jopa vihaa. On niin väärin, että viaton ja niin uskomattoman söötti luontokappale joutui tämän kaiken keskelle. Koen olleeni pattitilanteessa: kasvattaja konkreettisesti kielsi minua antamasta kipulääkkeitä (ne tuhoavat koiran maksan) eikä koiraa saanut päästää sateenkaarisillalle.

Ainoa vaihtoehtoni oli jättäytyä koko oudosta kuviosta pois – halusin olla omille arvoilleni uskollinen. Peruutin kaupat. Olotilaani helpotti hieman viime perjantainen puhelu toiselta lääkäriltä. Pyysimme toista mielipidettä kuvista. Eläinlääkäri vastasi suoraan, että olen tehnyt oikean päätöksen. Hänkään ei ottaisi tällaista koiraa.

Kirpaisi se silti. Silas on aivan ihana. <3

 

koiraelämää

Kiitos, kun kävit elämässäni pikkumies. <3

 

Koska halusin tarjota uudelle tulokkaalle parhaimmat mahdolliset lähtökohdat hyvään elämään vein hänet yleiseen terveystarkastukseen. Varmistaakseni, että hänellä on kaikki hyvin. Siitä tämä koko touhu sitten lopulta lähti. Olen todella onnellinen, että kävin varmuudeksi eläinlääkärissä. Aina kannattaa huolehtia koirasta ja hänen terveydestään, ystävät hyvät.

Toki lopputulos ei ollut se, mitä toivoin. Mutta myöhemmin tämä kaikki olisi kirpaissut vielä enemmän. Inhottavinta oli kuulla kasvattajalta, että hänen mielestään koira oli terve ja elinvoimainen pentu, kun hän lähti luoksemme ja minä tein hänestä ramman.

Erittäin ilkeästi sanottu. Tein varmasti aivan kaikkeni, että Silaksella oli hyvä.

 

 OPPIMISKOHTIA

Toisaalta opin keissistä todella paljon. Nyt kun olen käsitellyt asiaa ja saanut itsekin etäisyyttä tähän kaikkeen korostan, kuinka tärkeää on tarkkaan ottaa selvää koiran terveyden tilasta. Ei riitä, että kasvattaja vakuuttaa kaikkien rokotuksien, madotuksien, sirujen, papereiden ja ihan minkä tahansa koiralla olevan kunnossa.

Kannattaa aina mennä katsomaan pentua itse ja toteamaan, että kaikki vaikuttaa hyvältä. Joskin emme koskaan voi varmaksi tietää, mitä pinnan alla kytee. Ei ihmistenkään kohdalla. Itseasiassa jo koiran ottaminen on tietoinen riski siitä, että saatat saada siipeesi. Luopuminen tai toisen kivun katsominen vierestä ei koskaan tunnu hyvältä eikä siihen koskaan voi tottua.

Lisäksi haluan myös muistuttaa koiraa harkitsevaa siitä, kuinka tärkeää on että tutustut erittäin hyvin kasvattajaan ja hänen arvomaailmaansa. Mätsääkö se omaasi? Miten hoidatte asiat, kun teille tulee erimielisyyksiä?

En vain voinut tietää. Kaikki muut pentueen koirat ovat terveitä, heidän omistajiin olen ollut yhteydessä. Aina sekään ei tietenkään takaa sitä, että juuri sinun kultasi on terve. Olen onnellinen kuitenkin muiden pentueen omistajien puolesta, sillä uskon koko pentueen olevan tajuttoman herttainen, kiltti ja utelias – aivan, kuin Silas on.

Silas on isosuuri sielu niin pienessä koiran ruumiissa, että ikävä on kova ja tulee aina olemaan.

Noni. Nyt mua taas itkettää. Mutta yhä kiitollisena siitä, että sain silitellä ja hoitaa Silasta edes viikon. <3

 

Olet aina sydämessäni,
x Kipa

 

 

EDELLINEN KIRJOITUKSENI:

Murehtiminen | Tee murehtimisesta ystäväsi

 

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

 

*** Instagram: Coachingkira ***

hyvinvointi
~ Intohimolla ajettu asia on luotu onnistumaan. ~