Miksi en laske kaloreita (edes asiakkaideni ravintopäiväkirjoista)?
Tiedättekö mistä saan paljon kysymyksiä, kun teetän asiakkailla ravintopäiväkirjoja? Kaloreista. Kun pitäisi tietää paljonko niitä tulee päivässä ja paljonko niitä pitäisi syödä päivässä. Ja paljonko kuluttaa.
En ole oikeastaan koskaan tosissani edes jumppatunneillani motivoinut ketään kalorinkulutuksella, kalorinkulutuksen maksimoimisella tai ylipäätään kaloriajattelulla. En myöskään laske tarkalleen asiakkaideni kaloreita ravintopäiväkirjoista.
Miksi – eikö kaikki perustu kaloreihin?
Siihen on kolme syytä. Niistä lisää alla.

Pystyisitkö lennosta heittämään paljonko näissä on kaloreita?
MIKSI EN ENÄÄ LASKE TARKKAAN KALOREITA ASIAKKAILTANI
Tavallaanhan homma on perin yksinkertaista: syöt vähemmän, kuin kulutat = laihdut. Se ei kuitenkaan ole ihan NIIN yksinkertaista, sillä paino putoaa meillä kaikilla eri tahtiin – vaikka tekisimme asiat samalla tavalla. Olemme yksilöitä.
Syy nro 1: yksilöllisyys. Mikä toimii minulla ei toimi sinulla ja toisin päin.
Miksi en myöskään laske ravintopäiväkirjoista tarkkoja kaloreita ja makroja on, koska ravintopäiväkirjoista puuttuu tietoja. Kyllä. 🙂 On tutkittu, että ihminen on taipuvainen aliraportointiin ravintopäiväkirjoissaan.
Normaalipainoisella henkilöllä puuttuvien tietojen muodostama vajaus on normaalisti 15-20 %, jopa 25 %. Enemmän ylipainoisilla aliraportointi taas voi olla 30-40 % luokkaa.
Tämä ei ole edes tahallista tai tiedostettua. Se ei myöskään poissulje sitä, etteikö joku myös raportoisi tarkkaan. Jotkut ruoka-annoksethan on perin helppo laskea, tyyliin 250g purkki maitorahkaa, pakastepussi herneitä, 300 g pinaattikeittoannos jne.
Fakta on se, että olemme ihmisiä emmekä koneita. Emme vaan pysty kaiken maailman elämän menossa muistamaan tarkkaan mitä olemme syöneet saatika aina esim. punnitsemaan kaikkea tai määrittämään niiden ”oikeita” määriä lennosta. Harva meistä kulkee keittiövaaka kädessä eikä pidäkään. #inhimillinenote
Aliraportoinnissa ei siis ole kyse siitä, että joku nipistäisi tietoa tai pimittäisi sitä. Syömisten suhteen meillä ihmisillä vain on erilainen kyky arvioida syömisiämme. Täysin inhimillistä enkä halua lähteä arvailemaan, mikä voisi olla todellinen kalorinsaanti. Kokonaiskuvan hahmottamiseen ruokapäiväkirja sen sijaan on loistoväline.
Syy nro 2: On melko mahdottomuus saada ”oikeaa” lukemaa syödyistä kaloreista, jos joka päivä syö vaihtelevasti.
Toisaalta ajatus kaloreiden puhumisesta, laskemisesta ja ajattelemisesta on mielestäni vähän ahdistavaa ja toisaalta vie ajatuksen itse tarkoituksesta. IMO ruokailussa ei ole kyse kaloreiden laskemisesta. Siinä on kyse kehon ravitsemisesta. Siitä, että kehosi saa kaiken tarvitsemansa voidakseen hyvin ja sinä jaksaaksesi.
Olen laskenut kaloreita noin kolmasosan elämästäni. Nykyään voin hyvin ja jaksan treenata laskematta joka ikistä suupalaa ja suuhaukkua. Minua ei myöskään väsytä jatkuvasti samalla tavalla, kuin aikana, jolloin laskin kaikki. Yksinkertaisesti söin liian vähän, koska aloin pelkäämään kaloreita.
Voin käsi sydämellä sanoa, että itseasiassa kalorien laskeminen tai kaloritietoisuus ei tuo onnea, päinvastoin. Se rajoittaa ja rajaa syömistä ja hyvin helposti myös alkaa ahdistamaan.
Syy nro 3: kalorien laskeminen vie ajatuksen pois kehosi ja tarpeidesi kuuntelusta ja pahimmassa tapauksessa aiheuttaa ahdistuneisuutta.
Huomenna kirjoituksessani kerron, miten voit pudottaa painoa/pysyä painossasi ilman kaloreiden laskemista. <3
Hei ihanaa viikonlopun odotusta kaikille!
x Kipa
Edellinen kirjoitukseni:
Onnistu tavoitteessasi näiden neljän vinkin avulla
*** Seuraa minua ***
Facebook – YouTube – Bloglovin
*** Instagram: Coachingkira_wellness ***
<3 Moikku! <3
Viimeisimmät kommentit