Keho ja mieli tottuvat – silti ei tarvitse tyytyä pahaan oloon: hyvinvointikupla
Hyvinvointikupla. Luulet tekeväsi asioita terveellisesti ja olevasi astetta parempi ihminen, sillä olet hoikka, et syö sokereita, hiilarit ovat minimissä, välttelet rasvoja, treenaat joka päivä…olet elämäsi kunnossa. Itsekuri on huipussaan, sillä et ole heitä, jotka sortuvat heikkouden edessä: syöminen, herkuttelu ja nautinto ovat yhteiskuntavihollisia, joita tulee välttää. Alat jossain vaiheessa itsekin kyseenalaistamaan, että voitko oikeasti niin hyvin, kuin luulet voivasi. Miten oma päänsisäinen hyvinvointikupla rikotaan tai rikkoutuu?
Olen hyvin vähän puhunut varsinaisesti siitä, miltä tuntui elää suorittajaliikkujan elämää. Miltä tuntui, kun ei antanut itselleen lupaa syödä – jo yksi omena oli saatanasta, koska sokerit. Miltä tuntuu mennä nukkumaan nälkäisenä ja nähdä unta paahtoleivästä ketsupilla ja juustolla. Miltä tuntuu se sanoinkuvaamaton lihomisen ja sitä kautta epäonnistumisen pelko, joka elämään ja elintapoihin liittyy.
Sanotaan, että elämää pitää elää niin, ettei kadu mitään. Rehellisesti minulla on yksi asia, joka minua harmittaa. En kadu sitä, sillä siihen aikaan se oli ainut oikea elämä itselleni – ainoa, mitä osasin siihen aikaan elää. Mutta jos jotain tekisin toisin se olisi kirjoittaa graduni uudelleen.
Miksi? Koska opiskeluaikaani hallitsi liikunta ja ruoka. Jopa gradun huolellinen tekeminen ja fiilaaminen sai väistyä.
Liikuntapuolella hallitsi eksessiivisyys, ruokapuolella kontrolli ja niukkuus. Kaksi mahtavaa ääripäätä, jotka yhdistyessään huitaisee nuoren elämän melko kaoottiseksi. Ainakin, jos vierestä katsotaan. Itse kyseistä elämää elävänä sitä ei oivalla, kuinka hataralla pohjalla kaikki on. Kuinka elämä, jota elät ei todellisuudessa tunnu hyvältä.
Hyvän tunne tulee asioista, jotka ei pidemmän päälle kanna: kontrollista ja kontrolloimisesta, kehon ruoskimisesta, suorittamisesta, näläntunteesta…palkintona päivän päätteeksi on väsynys ole: jes, NYT olen tehnyt tarpeeksi, koska olen rättipuhki.
KUN KONTROLLI MURTUU JA ELÄMÄ ASTUU PELIIN
Sanotaan, että elämä ei kulu – se kuluttaa. Näinhän se on. Elämän eroosiota on mahdollista vauhdittaa monella tapaa ja yksi niistä ovat elintavat ja oma sisäinen puhe, joka saa meidät elämään tietyllä tavalla.
Itse ajattelin, että olin voimaantunut omassa elämässäni aikana, kun suoritin liikuntaa ja ravitsin kroppaani niukasti. Oikeasti, siihen aikaan se oli itselleni totta. Ajattelin olevani astetta parempi ihminen – elinhän liikunnallista elämää ja olin hoikka. Ajattelin, että näin se elämä oli kontrollissa!
Tosiasia oli, että päivästä toiseen vai kulutin voimavarojani loppuun. En koskaan ajatellut, että haluaisinkin varmistaa jaksamisen…ellei kyseessä ollut päivällä energiatasojen säästely, jotta illalla jaksaa treenata useamman tunnin putkeen.
Nyt kun jälkeenpäin katson ja tarkkailen itseäni ulkupuolelta voin havaita, että olin tottunut pahaan oloon. Pahasta olosta oli tullut minulle normi.
Miksi? Ehkä koin, että jos todella olen onnellinen ja nautin elämästä, teen jotain väärin. Elämää pitää suorittaa: pitää olla tehokas, pitää olla kaikkivoipa. Kroppaansa ja syömisiä pitää hallita, iltaisin pitää tuntua siltä, että on antanut kaikkensa.
Todellisuudessa en antanut itselleni lupaa höllätä, pysähtyä ja nauttia elämästä.
Oivallus siitä, että kyseistä elämää ei todellisuudessa jaksa kauaa sai silmäni auki. En voisi elää kyseistä elämää enää työikäisenä tai vielä vähemmän perheellisenä. Aloin pohtimaan elämääni pidemmälle. Elämää kuplan ulkopuolella. Mietin itseäni firman työntekijänä, tyttöystävänä ja vaimona. Mietin itseäni äitinä ja ystävänä.
Oivalsin, että kyseinen elämäntyyli oli väsyttänyt minut. En enää jaksanut taistella omia ajatuksiani vastaan. Halusin katkaista kahleet ja villihevosen lailla kirmata elämän pellolle, niinkuin minun kuuluukin. Niinkuin meidän kaikkien kuuluu. Nauttia elämästä – ei kontrolloiden vaan yhteistyössä itsensä kanssa.
MUUTOS LÄHTEE PÄÄTÖKSESTÄ
Kaikki muutos lähtee päätöksestä. Päätöksestä tehdä muutos. Pahaa oloa ei tarvitse sietää, sen ei tarvitse olla normi. Oli pahan olon lähteesi tai sisäinen peikkosi mikä tahansa mieti asiaa kuplan ulkopuolella. Millaistaelämää sinä todella haluat? Millaista elämää sinä todella haluat elää?
Mihin sinä haluat muutosta? Miksi sinä haluat muutosta?
Anna itsellesi lupa voida hyvin. Aitoon hyvinvointiin kuuluu ups and downsit, mutta lähtökohtaisesti pahaan oloon ei tarvitse tyytyä. Hyvinvointiin kuuluu aaltoilu: hyvän olon ja haasteiden vuoropuhelu. Hyvinvointi ei ole koskaan paikoillaan, vaan se on alati muuttuva asia.
Elämän ei kuitenkaan tule olla selviämistä, vaan elämistä.
Rakkaudella,
x Kipa
PS: Postaus kuuluu hyvinvointisisällöntuottajien #aitohyvinvointi -kampanjaan, jossa meitä on uskomattoman upea porukka kasassa!
Somesta löydät kaikki postaukset #aitohyvinvointi ja #hyvinvointisisällöntuottajat -hashtageilla.
Mukana on monia hyvinvoinnista ja terveydestä bloggaavia:
- Adama Sofia
- Instagram: adamasofia
- Ann&Ann
- Instagram: anna_seppanen
- Instagram: annetteevokari
- Anna-Maria K
- Instagram: annamariak_wellnesscoach
- Aino Mäkelä
- Instagram: makelaino
- Endorfiinikoukussa
- Instagram: endorfiinikoukussa
- Coaching Kira
- Instagram: coachingkira
- Hilla Stenlund
- Instagram: hillasblog
- Lagom Health
- Instagram: lagomhealth
- Leeni Viio
- Instagram: leeniviio
- Mona´s Daily style
- Instagram: monavisuri
- Monna treenaa
- Instagram: monnapursiainen
- Philia valmennus
- Instagram: philiavalmennus ja mippivuorikoski
- Puhu muru
- Instagram: puhumuru
- Rakkaudella Karita
- Instagram: karitatykka
- Super fit me
- Instagram: nanafitofficial
- Team Salamavaara
- Instagram: veeramalmivaara
EDELLINEN KIRJOITUKSENI:
Instagram on selfieitä varten?
*** Seuraa minua Instassa: @coachingkira***
VUODEN 2018 FITNESSMALLI-FINALISTI