Somessa näkee paljon asiaa terveydestä: vinkkejä kasvisten lisämiseen ruokavaliossa, treenivinkkejä, reseptivinkkejä, tietoa superfoodien terveysvaikutuksista sekä muita hyvinvointivinkkejä. Lisäksi tuodaan omaa terveysajatteluaan hyvin vahvasti esiin: ”miten minä treenaan”, ”miten minä syön”.

En voi välillä olla miettimättä, onko liiallinen terveysintoilu somessa jo vähän ylikorostunut? Somevaikuttajilta otetaan vaikutteita omiin tekemisiinsä ja ennen kaikkea heihin verrataan omia elämäntapojaan.

Voiko elää liian terveellisesti?

Koska seuraan alaani aktiivisesti ja erityisesti somessa, olen yhä enenevissä määrin huomannut, kuinka terveet elintavat aika ajoin ylikorostuvat joidenkin elämässä. Päivittäin suurkulutetaan superfoodeja, ruoka on täydellisen terveellistä, lisäaineetonta ja väriaineetonta, itse kokattua tai vähintään luomua, liikutaan aamuin ja illoin sekä siihen vielä pyöräillään treeni- ja työmatkat – koska ”arkiaktiivisuus on hyvästä”.

Missä menee kaiken terveysintoilun raja? Milloin tietää, että homma menee överiksi?

Enenevissä määrin törmää kaapista ulostulemisiin tyylillä ”olen ollut kuukauden päivät todella väsynyt ja syyksi paljastui alipalautuminen”. Jotkut ihmiset treenaavat yksinkertaisesti liikaa ja yhtäccii sitä löytyykin ylikunnon paprut kourasta. Jotkut taas syövät niin kasvispainotteisesti, että kroppa alkaa väsymään, koska sieltä löytyykin puutostauteja, ensimmäisenä mainittakoon raudan puute.

AINA ENEMMÄN EI OLE ENEMMÄN

Myös terveellisissä elämäntavoissa voi lyödä yli. Don’t get me wrong here: on upeaa, että terveistä elintavoista puhutaan, niihin kannustetaan ja jaetaan aiheesta tietoa. Nyt kyse ei olekaan kuitenkaan siitä. Kyse ei ole myöskään siitä, että homma vedetään lekkeriksi.

Kyse on siitä, että kohtuus tulisi löytyä myös terveydestä. En kannusta ketään mussuttamaan Fasun sinistä, mutta voi jonkin verran miettiä onko aina ”oikea herkuttelu” juuri sitä raakasuklaata, goji-marjoja tai itsetehtyjä kaalisipsejä, koska ”elää niin terveellisesti” eikä ”kroppa kaipaa mitään shittiä”.

Tällä kertaa en ajakaan takaa sitä, mitä kroppa tarvitsee. Tällä kertaa ajan takaa ajatusmaailmaa, joka pyörii terveellisyyden ympärillä. Joka pyörii yltiöpäisen terveellisyyden ympärillä. Täydellisen terveyden.

Olen itse entinen syömishäiriöinen. Saatoin joskus jopa tuntea ylemmyyden tunnetta siitä, että ”en sortunut mihinkään epäterveelliseen”. Ajattelin itseni parhaimmillaan olevan jopa vähän yli muiden, koska ”itsekurini oli niin kova”. Minä en tarvitsisi tuollaista shittiä kroppaani.

Kyse ei koskaan ollut sitä, että kroppaan ei tartte shittiä. Ei tarvitsekaan. Kyse on ajatusmaailmasta. Ajatusmaailmasta, jossa terveysintoilu karkaa käsistä. Ajatuksesta, että enemmän on enemmän.

Kunnes alkaa se yhtäkkinen väsymys. Tai alakulo. Tai puutostaudit. Tai kuukautiset jäävät pois.

Onko ajatusmaailma silloin ollut terve?

MUN LIIKUNTA JA RUOKAILU EI OLE SUN LIIKUNTA JA RUOKAILU

Liian jyrkkä ja fiksoitunut ajattelu ruoasta, liikunnasta ja terveydestä ei ole ihmiselle hyväksi. Siitä tulee helposti kupla. Kupla, jossa elät elämääsi omassa paremmuudessasi osaamatta katsoa asiaa ulkopuolelta, ja jopa hieman toimintaasi välillä kyseenalaistaen.

Kaikkein eniten minua huolestuttaa tämä silloin, kun kyse on erityisesti kasvaviin nuoriin vaikuttavista somevaikuttajista. Somessa julkisesti esiintyviä vaikuttajia seurataan. Heistä otetaan mallia ja heidän elämäntyyliään ihannoidaan. Omaa elämää verrataan heidän elämäänsä.

Paljon tuotetaan asiaa siitä, ”miten minä liikun” tai ”näin minä syön” ja seuraajat pyrkivät samaan.

Halutaan syödä samalla tavalla, kuin joku tietty somevaikuttaja. Kuulla miten hän treenaa tai mitä syö aamupalaksi. Millainen hänen pakaratreeninsä on tai mitä vitamiineja hän ottaa purkista.

Onkin hyvä muistaa, että sun liikuntasi tai ruokailusi ei ole sama, kuin jonkun muun. On eri asia ottaa inspiraatiota ja idiksiä jostain henkilöstä, kuin miettiä että sinunkin pitää elää samalla tavalla ollaksesi mahdollisimman hyvä ja terveellinen.

KUN TERVEET ELÄMÄNTAVAT AHDISTAA

Välillä tuntuu, että terveet elämäntavat ovat alkaneet monella vaikuttajalla muistuttamaan jo ortoreksian piirteitä.

Ortoreksia on syömishäiriö, jota sairastava henkilö pyrkii pakkomielteisesti syömään mahdollisimman terveellisesti. Tavoitteena ei suoranaisesti ole laihtuminen ruokavalion avulla. Poiketen anorektikosta ortorektikko ei pyri syömään mahdollisimman vähän, vaan mahdollisimman terveellisesti. Toki ruokavalion myötä paino saattaa pudota.

Ruokavalion tarkkailu voi alkaa ihan pienestä ruokavaliomuutoksesta, jolloin ihminen kiinnittää syömiseensä tavallista enemmän huomiota. Se voi lähteä rasvojen tarkkailusta, hiilihydraattien vähentämisestä, sokerin tarkkailusta, ruoka-aineallergiasta…joskin taustalla voi olla myös itse päätelty ajatus siitä, että jokin ruoka-aine turvottaa, ei tee hyvää tai siitä ei tule hyvä olo.

Itseasiassa tällä saatetaan perustella montakin asiaa syömisissään: ”toi ei sovi mulle” ja niin sitä saadaan perustelu omalle ”täydellisen terveelliselle elämäntyylilleen”.

Haluan vielä korostaa, että aikomukseni ei ole hyökätä ketään vastaan. Aikomukseni on herättää ajatuksia siitä, että myös terveysintoilu voi mennä yli.

Näen valmennuksissa liian usein sitä, että jengi stressaantuu terveellisistä elämäntavoista – tai lähinnä siitä, kun ne eivät omassa elämässään toteudu, niinkuin ”pitäisi”. Koetaan huonoa omaatuntoa ja riittämättömyyden tunnetta siitä, kun ei itse eletä samalla kaavalla, kuin mitä somessa usein tuodaan esiin.

Siksi sanon sen taas, vaikka olen sanonut sen ennenkin mm. kirjoittaessani aiheesta ”Mikä eteen, kun terveellinen syöminen ahdistaa?”: rentous.

Rentous on sitä, että lakkaamme vaivaamasta päätämme jokaikisellä yksityiskohdalla ja unohdamme suorittamisen. Ei ruokaa ja terveyttä tarvitse purkaa atomeiksi ja skifihihheliksi nippeliksi, maailman vakavimmaksi asiaksi. Rentouden puute tappaa kaiken kivan ja kaiken luontaisen.

Väheneekö kokonaisterveytesi, jos oikeasti joskus syöt raakasuklaan tilalla sitä Fasun sinistä tai Marabouta?

Väheneekö kokonaisterveytesi isossa kuvassa, jos silloin tällöin otatkin palan valkoista leipää siemennäkkärin sijaan?

Oletko huonompi ihminen, jos joskus  laitatkin ihan kunnon salaattikastikkeen itsetehdyn öljypohjaisen kastikkeen sijaan?

Entä jos jo olet aktiivinen liikkuja, niin oletko riittämättömämpi, jos et hyötyliiku kaikkia matkojasi?

Ja viimeisenä, muttei vähäisempänä: olisimmeko kuitenkin hieman onnellisempia, jos emme vertailisi itseämme muihin?

Ihanaa sunnuntaita kaikille,
x Kipa

Kuvat: Noora Vanhala

KURKKAA MYÖS:

Fitnessmalli 2018 -finalisti – mitä liikunta-alan koulutusta minulla on?

*** Seuraa minua ***

Facebook – YouTube – Bloglovin

*** Instagram: Coachingkira ***

*Intohimolla ajettu asia on luotu onnistumaan.*