Vieraskynäkirjoitus vuodelta 2013: Ryhmäliikunta.fi
Aina aika ajoin Facebooksissa pompsahtelee kaikenlaisia muistoja – tai viimeistään elämäsi aktiivisimmat vuodet pompsahtavat jostain päin Googlea. 😀
Törmäsin tässä muutama kuukausi sitten vieraskynäkirjoitukseeni Ryhmäliikunta.fi -sivustolla.
Pieni ote vieraskynästä:
”On -onneksi- paljon ihmisiä, jotka nauttivat täysin siemauksin liikunnasta. Liikunta on heille omaa laatuaikaa itsensä kanssa, ja siitä pidetään kiinni. Aivan mieletöntä! Ihanaa! Tällöin liikunta on helposti itseohjautuvaa ja sisälähtöistä. Se tulee luonnollisesti ja siitä nauttii hikoillen hymyssä suin. Askel on kevyt, joskin luonnollista on joskus myös väsymys. Ihmisiä tässä vaan ollaan.
Entäpä silloin, kun ryhmäliikuntatunnille, salille, treeneihin, juoksulenkille tai ylipäätään liikkumaan lähteminen on toistuvasti oman mielen suostuttelua ja pakottamista? Lihakset tuntuvat puurolta, jalkaa ei tekisi oikeastaan mieli nostaa, päässä tuntuu hieman sumuiselta ja itseasiassa ei vaan huvita. Tuleeko silti mennä ja pakottaa keho ja mieli ”kyllä se tästä lähtee” -periaatteella vai olisiko treeni sittenkin hyvä jättää väliin? Usein tulee ajateltua, että jos en mene en kehity (no pain, no gain!), ei tule tuloksia (treeniä ja rahkaa, sillä kehittyy!), lihon (kalori on kalori ja ne pitää kuluttaa – nih), laiskistun (hyi minua, ällöä) tai pahimmillaan varmaan jopa poksahdan maanpinnalta kadoksiin (mitäs et lähtenyt laiskimus maximus)!
Niinkö on?
EI.”
Ja sama sanoma toimii työni ja blogini punaisena lankana tänäkin päivänä. <3 Eli samalla tiellä ollaan yhä – elämä on yhtä oodia ihmiskeholle!

Those were the days. 🙂
Tsekkaa kirjoitukseni aiheesta No pain no gain täältä.
Ihanaa alkuviikkoa kaikille!
– Kipa
Lue myös:
Käytännön vinkit: arki ja sen pienet aktiivisuusvalinnat
Edellinen kirjoitukseni:
*** Seuraa minua ***
Facebook – Instagram – YouTube – Bloglovin
<3
Viimeisimmät kommentit